Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/239

Keskustapuolue

Keskustapuolueen tiede- ja korkeakoulupoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen tiede- ja korkeakoulupoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1973
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

keskustapuolue

KESKUSTAPUOLUEEN TIEDE- JA KORKEAKOULUPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty Keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan kokouksessa 1-2.12.1973.

KESKUSTAPUOLUEEN TIEDE- JA KORKEAKOULUPOLIITTIINEN OHJELMA

TIEDE JA YHTEISKUNTA

Tiede yhteiskuntakehityksen välineeksi

Tiedon ja tieteen merkitys yhteiskunnan kehittämisessä on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana kaikkialla maalimassa. Tiede on auttanut ihmiskuntaa keventämään monia sitä koetelleita vaikeuksia: sairautta, nälkää ja köyhyyttä. Tieteellinen tutkimus on luonut sen perustan, jolle nykyinen, pitkälle kehittyneeseen tekniikkaan ja teolliseen tuotantotapaan perustuva koulutusyhteiskunta on rakennettu. Tiede on kaikkina aikoina palvellut sellaisia tavoitteita, joita yhteiskunnassa on pidetty tärkeinä. Tieteelliselle tutkimukselle asetetut tavoitteet ratkaisevat, millainen väline tiede on yhteiskunnan kehittämisessä.

Tiede ihmiskuntaa palvelemaan

Vaikka tiede onkin ihmiskunnalle monessa suhteessa hyödyllinen apuväline, on tieteen ja teknologian varaan kehittynyt yhteiskunta luonut myös monia ennen tuntemattomia ongelmia. Tieteellisen tiedon hyväksikäyttö on suunnattu liian yksipuolisesti aineellisten - ja mikä pahinta - enimmäkseen opittujen tarpeitten tyydyttämiseen. Voimakas pyrkimys kiihtyvän taloudellisen kasvun ylläpitämiseen on tuonut mukanaan tehokkuuden ylikorostamisen. Tämä ilmenee mm. hallitsemattomana kaupungistumisena, maaseudun autioitumisena, alueellisen eriarvoisuuden lisääntymisenä, maapallon energia- ja raaka-ainevarojen tuhlauksena, sosiaalisten erojen kärjistymisenä sekä mielenterveydellisten ja sosiaalisten ongelmien lisääntymisenä. Vaikka aineellinen hyvinvointi on lisääntynyt, eivät kaikki ole päässeet siitä tasapuolisesti osalliseksi. Hyvinvointi jakautuu edelleenkin alueellisesti ja sosiaalisesti erittäin epätasaisesti.

Myös sosiaaliset ja henkiset tarpeet otettava huomioon

Viimeaikaisessa yhteiskuntakehityksessä on yhä selvemmin käynyt ilmi, että ihmisen aineellisten tarpeiden tyydyttäminen ei yksin riitä. Sosiaaliset ja henkiset tarpeet ovat vielä keskeisemmällä sijalla ihmisen pyrkiessä elämään tasapainoista ja sisältörikasta elämää. Nykyinen tieteellis-teknisen tiedon palvonta ja ylikorostaminen ei ole sopusoinnussa näiden ihmisen turvallisuuden, tyytyväisyyden ja onnellisuuden kannalta välttämättömien tarpeiden tyydytyksen kanssa. Päinvastoin nykytieteen muovaamasta yhteiskunnasta saattaa kehittyä sosiaalisessa ja henkisessä katsannossa entistä epäinhimillisempi ja vieraannuttavampi.

KESKUSTALAINEN TIEDEKÄSITYS

Ihmisen olemuksen ja todellisten tarpeiden uudelleenarviointiin

Keskustapuolueen yhteiskuntapoliittiset perustavoitteet ovat tasa-arvo, kansanvalta ja ihmisyys. Näille periaatteille rakentuvan yhteiskunnan kehittäminen vaatii sekä perinteisten suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevien arvojen säilyttämistä että syvällekäypiä uudistuksia. Se edellyttää myös ihmisen, olemuksen ja todellisten tarpeiden uudelleen arviointia.

Edellytykset ihmisen monipuoliselle kehittymiselle

Keskustapuolueen ihanteena on luoda mahdollisuudet itseään jatkuvasti kehittävän, ympäristönsä, kanssaihmistensä ja itsensä kanssa sopusoinnussa elävän sekä demokraattisia oikeuksiaan aktiivisesti käyttävän ihmisen kasvamiselle. Tämän saavuttamiseksi on entistä tasapuolisemmin otettava huomioon ihmisen sekä aineelliset, henkiset että sosiaaliset kehittymisedellytykset.

Keskustalaisiin yhteiskuntatavoitteisiin tieteen avulla

Tieteen yhtenä tehtävänä on tiedollisen pohjan luominen jatkuvasti uudistuvalle yhteiskunnalle. Tieteen, tutkimuksen ja korkeakouluopetuksen piirissä syntyvät ja kehittyvät huomattavalta osin ne ajatukset ja mallit, joiden mukaan yhteiskunnan kehittyminen ohjautuu. Tiede- ja korkeakoulupoliittiset ratkaisut, joilla henkisiä ja aineellisia voimavaroja suunnataan, ovat samalla yhteiskuntakehitystä suuntaavia ratkaisuja. Keskustalaisen tiede- ja korkeakoulupolitiikan tärkeä tehtävä on vaikuttaa näihin ratkaisuihin siten, että keskustan yleiset yhteiskuntatavoitteet mahdollisimman hyvin toteutuvat.

Tiedepolitiikan toteutettava kansanvallan, tasa-arvon ja ihmisyyden periaatteita - ei orjallisesti taloudellisen kasvun vaatimuksia

Keskustapuolueen suhtautuminen tieteeseen ja tutkimukseen yhtenä tärkeänä välineenä keskustalaisille tavoitteille perustuvan yhteiskunnan luomiseksi on myönteinen. Nykyistä tiedepolitiikan suuntaa on kuitenkin jyrkästi muutettava. Tiedepolitiikka, joka on tähdännyt yksipuolisesti aineellisen hyvinvoinnin kohottamiseen sekä mahdollisimman suureen tuotantoon ja tehokkuuteen voi johtaa ihmiskunnan tuhoon.

Tällaista tiedepolitiikkaa ei keskusta voi hyväksyä. Keskustapuolueen tiede- ja korkeakoulupolitiikka voidaan johtaa tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisyyden periaatteista.

Tasa-arvoa myös koulutukseen ja tutkimukseen

Tasa-arvon toteutuminen on keskustapuolueen yleinen koulutuspoliittinen tavoite. Tutkimuksesta ja koulutuksesta on poistettava alueellisista, sosiaalisista ja taloudellisista syistä aiheutuvat erot. Keskustapuolueen mielestä kaikilla alueilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet saada tutkimuspalveluja alueensa kehittämiseksi. Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus kykyjensä ja halujensa mukaan tiedon jatkuvaan hankkimiseen aina korkeakouluopetusta myöten. Poliittisten tieteellisten suuntaristiriitojen tai muiden sellaisten syiden takia ei yksityiseltä tutkijalta saa evätä oikeutta toteuttaa tieteellisesti pätevää tutkimussuunnitelmaa yleisesti hyväksyttyjen tutkimusohjelmien puitteissa.

Kansanvalta ulotettava tieteen ja korkeakoululaitoksen hallintoon

Kansanvallan periaate edellyttää, ettei tieteen ja korkeakouluopetuksen tavoitteita aseteta ylhäältä, asiantuntijoiden teknokraattisen päätöksenteon kautta, vaan päätösvalta säilytetään mahdollisimman pitkälle toisaalta kansanvaltaisesti valittujen elinten, toisaalta tutkijoiden itsensä käsissä. Kansanvaltaisille perinteilleen uskollisena keskustapuolue pitää huolta siitä, että tämä periaate toteutuu myös tiede- ja korkeakoulupolitiikan eri osa-alueilla.

Tutkimus ja opetus suunnattava ihmisen ja yhteiskunnan todellisten tarpeiden mukaan

Ihmisyys tiedepolitiikan periaatteena tarkoittaa opetuksen ja tutkimuksen suuntaamista siten, että ihmisen todelliset tarpeet tulevat entistä paremmin huomioonotetuiksi. Tämä periaate on keskustan näkemyksen mukaan keskeinen ja tärkeä. Ihmisyyden on oltava tiedepolitiikan tavoitteiden asettamisen ja käytännön toimenpiteiden ohjenuora. Tutkimuksen ja opetuksen oikea suuntaaminen luo tiedollisen perustan onnellisten ihmisten yhteiskunnan kehittämiselle.

Voidakseen tiede- ja korkeakoulupolitiikan avulla myötävaikuttaa tasa-arvoisen, kansanvaltaisen ja ihmisyysaatteeseen perustuvan yhteiskunnan kehittymiseen esittää keskustapuolue ohjelman ihmisen ja yhteiskunnan hyväksi työskentelevästä tieteestä, tutkimuksesta ja korkeakoulutuksesta.

TIEDEPOLITIIKKA

Tutkimus palvelemaan ihmisen henkistä, fyysistä ja aineellista hyvinvointia

Maassamme tähän asti harjoitettu tiedepolitiikka ei ole riittävässä määrin edistänyt tasa-arvoa, kansanvaltaisuutta ja ihmisyyttä. Sen tähden 1970-luvun tiedepolitiikan tavoitteeksi on asetettava niiden keinojen luominen, joiden avulla tutkimus saadaan palvelemaan ihmisen henkistä, fyysistä ja aineellista hyvinvointia.

TUTKIMUSTOIMINNAN TAVOITTEET

Yksityisen ihmisen hyvinvointia palvelevalla tutkimustoiminnalla on sosiaalisia kulttuurisia, koulutukseen ja tiedon välitykseen, elinkeinoelämään ja kansainväliseen turvallisuuteen liittyviä tavoitteita.

Sosiaaliset tavoitteet

Tutkimuksen luotava edellytyksiä sosiaalisen turvallisuuden lisääntymiselle ja eriarvoisuuden poistamiselle

Keskustapuolue asettaa tutkimustoiminnan yhdeksi pitkän tähtäimen päätavoitteeksi ihmisten välisen eriarvoisuuden poistamisen. Ihmisen elämän tulee olla sosiaalisesti turvallista. Kaikilla on oltava turvallinen, hyvä ja viihtyisä sosiaalinen ympäristö. Sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa voivat auttaa mm. yhteiskuntatieteet, lääketieteet ja luonnontieteet. Tavoitteeksi on asetettava tutkimuksen avulla luoda edellytykset sosiaalisen ja terveydellisen hyvinvoinnin kasvulle. Keskustapuolueen mielestä voimavaroja on suunnattava tutkimukseen, joka edistää maamme eri alueiden, kulttuurien ja yhteiskuntaryhmien, myös kansallisten vähemmistöjen, tuntemusta sekä edistää pyrkimyksiä eriarvoisuuden poistamiseksi yhteiskunnasta.

Vastuuta myös kehitysmaiden olojen parantamisesta

Vaikka päähuomio asetetaankin meille kansallisesti tärkeiden sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen, on meillä rikkaana kansakuntana osavastuu myös kansojen välisen eriarvoisuuden poistamisessa. Kehitysmaiden sosiaalisten olojen parantamiseen tähtäävään tutkimukseen on kiinnitettävä riittävästi huomiota.

Kulttuuritavoitteet

Tutkimuksen lisättävä ihmisen ja kulttuurin kehittymismahdollisuuksia

Keskustapuolueen näkemyksen mukaan tutkimustoiminnan on omalta osaltaan vaikutettava siihen, että ihmisen henkiselle kehittymiselle luodaan parhaat mahdolliset edellytykset. Tutkimustyötä on suunnattava siten, että nykyisessä yhteiskunnassamme esiintyviä kulttuuritavoitteita ja -toiveita voidaan rauhallisesti kehittää ja ohjata tasapainoisesti vallitsevan kulttuuriperinteen rinnalla. Tieteellisen tutkimuksen tehtävänä on myös edistää oman kansallisen kulttuurimme tuntemusta, säilymistä ja rikastumista.

Elinkeinoelämään liittyvät tavoitteet

Taloudellista kasvua tukevasta tutkimuksesta ei itseisarvoa

Tähän asti on elinkeinoelämään liittyvää tutkimustoimintaa harjoitettu irrallaan muusta tutkimustoiminnasta. Keskustalle ei taloudellinen kasvu ja sitä tukeva teknis-taloudellinen tutkimus kuitenkaan ole itsetarkoituksellista. Tutkimuksen tulee päinvastoin edistää siirtymistä yksipuolisesta kasvutaloudesta tasapainoiseen talousjärjestelmään. Määrällisen kasvun sijasta tutkimusta on ohjattava kasvun laadulliseen puoleen ja haittavaikutuksiin. Keskustapuolueen mielestä elinkeinoelämää tukeva tutkimus tulee lisäksi suunnata siten, että se on mahdollisimman hyvin sopusoinnussa tiedepolitiikan muiden osa-alueiden tavoitteiden kanssa.

Maan eri osat taloudellisesti samaan asemaan

Keskustapuolue katsoo, että tutkimuksella on pyrittävä kehittämään elinkeinoelämää sellaiseen suuntaan, että se luo entistä paremmat mahdollisuudet ihmisen sosiaaliselle ja henkiselle kehittymiselle. Elinkeinotutkimuksen avulla on myös pyrittävä maan eri osien saamiseen taloudelliselta asemaltaan samanvertaisiksi. Elinkeinotutkimuksen yhtenä tehtävänä on ennakoida ja estää mahdolliset kriisitilanteet, jotka saattavat tulevaisuudessa uhata maamme rauhallista kehitystä. Esimerkiksi ympäristökriisiin, energiakriisiin ja ravinnonpuutteeseen liittyvät tutkimusongelmat on lähitulevaisuudessa asetettava keskeiselle sijalle.

Koulutukseen ja tiedonvälitykseen liittyvät tavoitteet

Tieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen taso pidettävä korkeana

Keskustapuolue pitää tiedepolitiikan yhtenä oleellisena tavoitteena tieteellisen koulutuksen korkeaa tasoa. On koulutettava korkeatasoisia tutkijoita ja muuta tutkimushenkilökuntaa, jolla on riittävä koulutus sekä jo käytössä olevien että uusien tutkimusmenetelmien ja tieteenalojen omaksumiseksi ja soveltamiseksi maamme oloihin. Tieteellisen koulutuksen ja informaation avulla on pidettävä huolta, että maassamme voidaan seurata eri tieteenalojen kansainvälistä kehitystä. Oma korkeatasoinen tutkijakuntamme voi myös parhaiten antaa aktiivisen panoksensa kansainväliseen kehitykseen.

Tutkimusta ja tieteellistä koulutusta ei voida erottaa

Useimmilla aloilla koulutustavoitteet saavutetaan parhaiten tieteellisellä perustutkimuksella. Keskustapuolue katsoo, että tieteellistä koulutusta voivat antaa vain henkilöt, jotka ovat itse aktiivisesti mukana tutkimustyössä. Tutkimus ja tieteellinen koulutus liittyvät erottamattomasti yhteen.

Tutkittava tiedonvälityksen monipuolisuutta ja totuudenmukaisuutta

Tiedonvälityksen moninkertaistuttua viime vuosikymmenien aikana on erityistä huomiota kiinnitettävä myös yleiseen, ei-tieteelliseen tiedonvälitykseen ja sitä koskevaan tutkimukseen. Tiedonvälityksen tulee olla mahdollisimman monipuolista, erilaisia mielipiteitä tasapuolisesti kuvaavaa ja totuudenmukaista. Keskustapuolue katsoo, että tutkimuksella on jatkuvasti selvitettävä, missä määrin näitä periaatteita noudatetaan tai rikotaan maassamme harjoitettavassa tiedonvälitystoiminnassa.

Kansalliseen turvallisuuteen liittyvät tavoitteet

Kansallisen turvallisuuden ja puolueettomuuden edellytyksiä luotava tutkimuksella

Maamme kansallinen kehitys ei ole mahdollista, ellei huolehdita kansallisen turvallisuuden peruskysymyksistä. Keskustapuolue katsoo, että Suomen kaltaisessa pienessä maassa on turvallisuuden tutkimuksen pääpaino asetettava sellaisten ulko- ja sisäpoliittisten kysymysten selvittämiseen, joilla on ratkaiseva merkitys maamme kansallisen turvallisuuden ja rauhallisen kehityksen kannalta. Keskeisiä tutkimuskohteita ovat tällöin rauhan ja puolueettomuuden tutkimus. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä maamme erityislaatuiseen asemaan kansainvälisten poliittisten ja taloudellisten liittoutumien välillä sekä ideologisen kilpailun aiheuttamiin turvallisuuskysymyksiin. Tutkimusten avulla on selvitettävä Suomen puolueettomuuden ja sitoutumattomuuden jatkumisen edellytykset.

TUTKIMUSTOIMINNAN PAINOPISTEET LÄHIVUOSINA

Ei liian yksipuolisesti suuntautunutta tutkimustoimintaa

Suomessa niin kuin muuallakin teollistuneessa maailmassa tutkimustoiminta on suunnattu liian yksipuolisesti palvelemaan teollisen yhteiskunnan tuotannon lisäämisvaatimuksia. Keskeisellä sijalla on ollut suurteollisuutta ja sen toimintaedellytyksiä palveleva teknis-taloudellinen tutkimus.

Tutkimuksen painopisteet uudistettava - perinteelliset tutkimusalat turvattava

Keskustapuolue katsoo, että tasa-arvoisen, kansanvaltaisen ja ihmisyyteen perustuvan yhteiskunnan rakentamiseksi tutkimuksen painopisteet on asetettava toisin. Näihin painopistesuuntiin, joita seuraavassa luetellaan kuusi, on erityisesti suunnattava voimavaroja lähimmän kymmenen vuoden aikana. Keskustapuolueen mielestä tämä painopisteajattelu ei kuitenkaan merkitse sitä, että tällöin vaarannettaisiin ne perinteelliset tutkimusalat, - esimerkiksi maa- ja metsätaloudellinen ja tekninen tutkimus - jotka luovat kansamme elämälle tarpeelliset aineelliset edellytykset. Samoin on keskustapuolueen mielestä huolehdittava siitä, että korkeakouluissa harjoitettavalle perustutkimukselle turvataan yhä paremmat resurssit. Painopistealoille on suunnattava pikemminkin uusia tutkimuksen voimavaroja kuin vähennettävä muun jo perinteellisesti vahvan ja tärkeän tutkimuksen toimintaedellytyksiä. Keskustapuolueen asettamat painopisteet merkitsevät huomion kiinnittämistä laiminlyötyihin tutkimusaloihin ja suunnanmuutosta erityisesti teknis-taloudelliseen tutkimukseen.

Tutkimuksen painopisteet uudistettava

Keskustapuolueen mielestä tutkimuksen voimavaroja on lähivuosina suunnattava erityisesti 1) ihmistä koskevaan monitieteelliseen tutkimukseen, 2) uusiutuvien luonnonvarojen hyväksikäytön ja ympäristönhoidon tutkimukseen, 3) kansanterveytemme parantamiseen tähtäävään tutkimustoimintaan, 4) väestön elinehtojen tutkimus erityisesti kehitysalueilla, 5) työvaltaisen teollisuuden toimintaedellytysten tutkimukseen ja tuotekehittelyyn sekä 6) suomalaisen kulttuurin ominaisleimaa ja suomalaista persoonallisuutta koskevaan tutkimukseen.

Ihmistä koskeva monitieteellinen tutkimus

Voimavaroja ihmistä itseään koskevaan tutkimukseen

Asettaessaan ihmisyyden toteuttamisen keskeiseksi yhteiskunnalliseksi tavoitteekseen Keskustapuolue pitää välttämättömänä ihmistä koskevan monitieteellisen tutkimustoiminnan edellytysten parantamista. Tämä merkitsee sekä ihmistä koskevan yhteiskunta- ja lääketieteellisen että humaanistisen perustutkimuksen tehostamista yliopistoissa, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa. Lisäksi on tuettava sellaisia monitieteellisiä ohjelmia, jotka tähtäävät ihmistä koskevan tuntemuksen lisäämiseen ja hänen tarpeidensa tasapainoisten toteuttamisedellytysten turvaamiseen.

Ihmistä tutkittava hänen omassa ympäristössään

Ihmistä on tutkittava paitsi fyysisenä ja psyykkisenä kokonaisuutena myös yhteiskunnan ja kulttuurin jäsenenä, osana sitä ympäristöä, jossa hän elää. Tämä merkitsee huomion kiinnittämistä myös paikallisiin ja alueittaisiin eroihin, ihmisen sopeutuvuuteen ympäristöönsä maamme eri osissa, sekä kaupunki- että maalaisyhteiskunnissa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kieli-, kulttuuri-, ja uskontovähemmistöjen tutkimukseen näiden erityispiirteiden selvittämiseksi sekä enemmistön ja vähemmistön kannalta suotuisan kulttuurivaihdon aikaansaamiseksi.

Ihmistä vaurioittavat tekijät ja niiden syyt selvitettävä

Ihmistä koskevan monitieteellisen tutkimuksen olisi pyrittävä selvittämään ihmisen aineelliset, sosiaaliset ja kulttuuritarpeet ja luotava perusta suunnitelmille näiden tarpeiden tasapainoiseksi toteuttamiseksi. Olisi esimerkiksi tutkittava, miksi teknologian avulla ihmiselle on luotu keinotekoisia, ei-välttämättömiä ja myös suomalaiseen kulttuuriin ja persoonallisuuteen huonosti sopivia tarpeita. Sosiaalisia tarpeita koskeva tutkimus olisi suunnattava mm. niiden syiden selvittämiseen, jotka ovat johtaneet turvallisuudentunteen heikkenemiseen, vaurioituneisiin ihmissuhteisiin, juurettomuuteen ja vieraantuneisuuteen. Tämä ilmenee esimerkiksi maalta ja maasta pakona sekä kotikulttuurista ja -ympäristöstä vieraantumisena.

Tutkimusta myös työn arvostuksen ja viihtyvyyden parantamiseksi

Henkisten tarpeiden tyydyttämisen kannalta tärkeitä osa-alueita ovat ihmisen työn, vapaa-ajan ja kulttuuripalvelusten jakautumisen tutkimus. Olisi selvitettävä, miten työn arvostus vaikuttaa ihmisten viihtyvyyteen. Vapaa-ajan ja kulttuuripalvelusten kohdalla olisi kiinnitettävä huomiota niiden epätasaiseen jakautumiseen maan eri alueilla ja eri väestöryhmien keskuudessa.

Uusiutuvien luonnonvarojen hyväksikäytön ja ympäristön hoidon tutkimus

Luonnonvarojen rajallisuuteen ja ravinnontuotantoon kohdistuvaa tutkimustoimintaa painotettava

Maamme ja koko maailman hyvinvointi perustuu nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän uusiutuvien luonnonvarojen hyväksikäyttöön. Tälle alalle kohdistuva tutkimustoiminta on suunnattava näiden luonnonvarojen käyttöön liittyvien rajoitusten selvittämiseen. On tutkittava, missä määrin ja millä edellytyksillä voimme ylläpitää luonnonvarojen hyväksikäyttöä. Tärkeän osan tässä tutkimustoiminnassa muodostaa maanviljelykseen ja yleensä ravinnon tuotantoon liittyvä tutkimus. Ravinnon tuotantoon liittyvien elinkeinojen kannattavuuden ehdot on selvitettävä ottamalla huomioon väestön määrän ja luonnonvarojen riittävyyden ennakoitu kehitys ei vain omassa maassamme, vaan koko maailmassa. Tavoitteeksi tulee asettaa luonnonvarojen kestävän käytön periaatteen toteutuminen.

Tutkimusta maataloustuotannon ja tuotantorakenteen kehittämiseksi

Maatalouden tutkimuksen lähtökohtana on maailman elintarviketuotannon riittämättömyys ja myös meidän maamme vastuu tästä aiheutuvan hädän lievittämiseksi. Myös tutkimuksen voimavarat on kohdistettava maataloustuotannon lisäämiseen maailmanlaajuisesti. Omassa maassamme on tutkimusta suunnattava erityisesti sen selvittämiseen, millä tavoin ja millä nopeudella maamme voi saavuttaa ja eri olosuhteissa ylläpitää omavaraisuuden peruselintarvikkeiden suhteen. Pienviljelysvaltainen maataloustuotantomme tarvitsee kehittyäkseen jatkuvaa tieteellisen tutkimuksen tukea. Tutkimuksen avulla on myös selvitettävä, millaisia vaikutuksia maatalouden tuotantorakenteen muutokset aiheuttavat.

Tutkimusta metsävarojemme käytön ja jalostusasteen kehittämiseksi

Suomen metsävarojen merkitys uusiutuvina luonnonvaroina on suuri raaka-aine- ja energiapulan lisääntyessä maailmassa. Tästä syystä metsänhoitoon, -kasvatukseen ja -korjuuseen kohdistuvaan sekä tämän alan teollisuuden jalostusasteen nostamiseen tähtäävää tutkimustoimintaa tulee voimakkaasti tehostaa. Jotta voitaisiin kehittää paikallisiin luonnonvaroihin perustuvaa omavaraisuutta ja luoda työpaikkoja kehitysalueille, tulee tutkimustoimintaa suunnata erityisesti pien- ja keskisuuren puunjalostusteollisuuden kehittämiseksi, jotta puunjalostus voitaisiin suorittaa siellä, missä puu kasvaa. Metsän ja metsäteollisuuden tutkimuksessa tulee ottaa huomioon myös metsien virkistyksellinen käyttö ja luonnonsuojelulliset näkökohdat.

Turpeen mahdollisuudet selvitettävä - korjuu- ja jalostustapoja kehitettävä

Suomen laajojen turvevarojen merkitys energian lähteenä kasvaa öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden hinnan noustessa ja varojen huvetessa. Tästä syystä tulisi tutkia ja kehittää turpeen korjuu- ja jalostusmahdollisuuksia. Voimalaitosten ja vastaavien suunnittelussa tulisi selvittää turpeen käyttömahdollisuudet vaihtoehtoisena polttoaineena.

Vallitsevan yhteiskuntakehityksen haittavaikutukset ihmiseen ja ympäristöön selvitettävä

Teollis-teknologinen tehokkuutta ja kasvua korostava yhteiskuntakehitys aiheuttaa elinympäristössämme tuhoisia muutoksia. Keskeisin tutkimuskohde ympäristöntutkimuksen alueella on vallitsevan yhteiskuntakehityksen aiheuttamien ympäristön muutosten vaikutus luonnon toimintaan sekä näiden vaikutusten ihmiselle itselleen aiheuttamien ongelmien tutkiminen. Erityisesti on tutkittava eliöille haitallisten aineiden käyttäytymistä luonnossa ja luonnontuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä.

Luonnonvarojen ja ympäristön säästäminen vaatii määrätietoista tutkimustoimintaa ja kansainvälistä yhteistyötä

Teollisuuden kehittämiseksi tarkoitetussa tutkimus- ja kehittämistyössä on aina otettava riittävän painokkaasti huomioon ympäristömme puhtauden ja kauneuden vaatimus. Painotusta on voimakkaasti siirrettävä tutkimukseen, joka tähtää sellaisten teollisten menetelmien ja tuotteiden kehittämiseen jotka säästävät rajallisia luonnonvarojamme ja ympäristöämme.

Ympäristön tutkimuksen alueella Suomen tulee toimia mahdollisimman kiinteässä kansainvälisessä yhteistyössä. Ympäristönhoidon tutkimuksen tavoitteeksi on asetettava sellaisen tiedon luominen, jonka avulla voidaan säilyttää puhdas vesi, maa ja ilma. Valtiovallan on myös määrätietoisesti suunnattava varoja sekä kaupunkiemme että maaseudun kulttuuriympäristön perinteellisen kauneuden säilymiseen.

Suomalaisten terveyden parantamiseen tähtäävä tutkimus

Sairauksien alueelliset ja sosiaaliset syyt selvitettävä

Kansanterveystyön tutkimuksen tärkein tehtävä on selvittää ne alueelliset ja sosiaaliset syyt, joiden vuoksi suomalaisten riski sairastua sydän- ja verisuontitauteihin, side- ja tukikudoselintensairauksiin, keuhkosairauksiin sekä mieli- ja hermotauteihin on hyvin suuri. Tutkimusta on suunnattava myös teollisessa yhteiskunnassa lisääntyvien ammattitautien hoidon ja niiden syiden selvittämiseen sekä työterveydenhoidon kehittämiseen. Samoin on voimavaroja kohdistettava ehkäisevän hammashoidon tehostamisen edellyttämään tutkimustoimintaan sekä liikuntatieteelliseen tutkimukseen.

Luonnonvastaisen ympäristön osuus sairauksien aiheuttajana selvitettävä

Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että selvitetään sairauksien ja erityisesti psyykkisten sairauksien yhteys, vallitsevaan yksipuoliseen, vain tehokkuutta ja aineellisuutta korostavaan kehityssuuntaan ja luonnonvastaiseen ympäristöön. Erityisesti on selvitettävä vallitsevan kehityksen vaikutukset ihmissuhteiden rikkonaisuuteen ja keinotekoisuuteen. Kansanterveyden tutkimuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tautien ennaltaehkäisymenetelmiin, sairauksien syiden selvittämiseen ja niiden poistamiseen tähtääviin toimenpiteisiin sekä hoitomenetelmien kehittämiseen. Kansanterveytemme kehittäminen edellyttää myös ravitsemukseen liittyvää tutkimustoimintaa. Samoin on tutkimustoiminnalla pyrittävä edistämään terveiden elämäntapojen omaksumista.

Tutkimuksen paljastettava terveydenhuoltojärjestelmässämme vallitseva eriarvoisuus

Kansanterveystyön tutkimuksen on selvitettävä ne hallinnolliset, organisatoriset ja koulutukselliset puutteet, joita terveydenhuollossamme nykyisin on. Eräs tämän alueen tutkimuksen tärkeä tehtävä on luoda edellytykset terveydenhuoltopalveluksissa vallitsevan epätasa-arvon ja tasoerojen poistamiseen eri alueiden väliltä maassamme. Tärkeä tutkimustehtävä on myös terveyskasvatuksen kehittämisedellytysten selvittäminen. Koska kansanterveydellisiä ongelmia esiintyy erityisesti maamme kehitysalueilla, keskustapuolue pitää välttämättömänä, että tällöin tutkimusresursseja ohjataan voimakkaasti juuri näille alueille. Kehitysalueiden korkeakouluille, alan tutkimuslaitoksille ja näille alueille ohjatuille tutkimusprojekteille on annettava riittävät resurssit tutkimustyön suorittamiseen.

Väestön elinehtojen tutkimus erityisesti kehitysalueilla

Tutkimustoimintaa heikompiosaisten ja syrjäseutujen asukkaiden elinehtojen parantamiseksi

Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että voimakasta huomiota kiinnitetään sellaiseen monitieteiseen soveltavaan tutkimukseen, jonka pohjalta maamme kaikkein heikompiosaisten ja erityisesti syrjäseutujen asukkaiden asemaa voidaan parantaa. Suuri paino on tällöin asetettava sekä näiden alueiden väestökehitykseen liittyvään tutkimukseen että kehitysalueiden luontaisten elinkeinojen kehittämiseen tähtäävään tutkimukseen. Samoin pienyritteliäisyyden ja osuustoiminnan kehittämistä tukevaa tutkimusta tulisi voimakkaasti lisätä. Karjanhoito, maanviljelys, metsätalous, kalanviljelys ja muut luonnonvaroja hyväksikäyttävät elinkeinot muodostavat keskeisen osan kehitysalueiden elinkeinoelämässä. Näiden elinkeinojen kannattavuustekijät on selvitettävä, on luotava perusta näiden alojen kehittämistoiminnalle ja kehitettävä alueen ja ympäristön luontaisiin edellytyksiin perustuvia perinnäisiä sekä uusia elinkeinoja. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sellaiseen tutkimus- ja kokeilutoimintaan, jonka avulla voidaan saada käyttämättömiä luonnonvaroja, mm. viljelyä ja jalostusastetta tehostamalla, palvelemaan ihmistä entistä paremmin. Erityisesti mainittakoon metsien moninaiskäytön sekä kaivostoiminnan avaamat mahdollisuudet.

Tutkimusvaroja on suunnattava kehitysalueiden luonnon hyväksikäyttöön kohdistuvan tutkimustoiminnan ohella myös teolliseen tuotekehittelyyn ja sen pohjalta tapahtuvaan neuvontatyöhön, joka aktivoi yritteliäisyyttä ja palvelee kehitysalueilla sijaitsevaa pienteollisuutta. Keskeiselle sijalle on otettava myös väestörakenteen kehitykseen sekä palvelujen tarpeeseen ja järjestämismahdollisuuksiin liittyvä tutkimus.

Työvaltaisen teollisuuden toimintaedellytysten tutkimus ja tuotekehittely

Suurteollisuutta palvelevasta tutkimustoiminnasta pien- ja keskisuurta teollisuutta tukevaan

Keskustapuolueen näkemyksen mukaan tutkimustoiminnan painopistettä on voimakkaasti siirrettävä pääomavaltaista suurteollisuutta palvelevasta tutkimustoiminnasta työvaltaista pien- ja keskisuurta teollisuutta tukevaksi. Tällöin on valtion varoja suunnattava nimenomaan pienteollisuuden edellytysten parantamiseen tähtäävään tutkimukseen, koska suuret teollisuuslaitokset pystyvät paremmin itse huolehtimaan tutkimustoimintansa rahoituksesta.

Työvaltaisen teollisuuden yleinen kehittäminen takaa nopeimman ja tehokkaimman ratkaisun työttömyydestä kärsivien alueiden työllisyyden parantamiseksi. Alan tutkimustoiminnalla on selvitettävä uusien tuotteiden kansainvälistä ja kotimaista kysyntää, kannattavuutta ja markkinointia. Tähän soveltuvat parhaiten suuret, monitieteiset tutkimusprojektit. Työvaltaisen teollisuuden tutkimus- ja kehittelytyössä tulisi keskittyä ennen muuta sellaisiin aloihin, jotka ovat ympäristöä vähän saastuttavia ja sopivat siten kehitysalueiden ennestään puhtaaseen ympäristöön.

Tutkimustietoa yrittäjän käyttöön

Teollisen tutkimus- ja kehitystoiminnan tehokkuus edellyttää myös tarkoituksenmukaista informaatiojärjestelmää. Keskustapuolueen mielestä tulisi tutkijoiden ja yrittäjien välille luoda monipuolinen tieto ja palvelujärjestelmä, jonka kautta uusi tieto voisi nopeasti siirtyä tutkijalta yrittäjän käyttöön.

Suomalaisen kulttuurin ominaisleimaa ja suomalaista persoonallisuutta koskeva tutkimus

Tutkimus tukemaan suomalaisen kulttuurin säilymistä ja kehittymistä

Keskustapuolueen mielestä Suomessa on tuettava sellaista monitieteellistä tutkimustoimintaa, ja erityisesti perustutkimusta, joka pyrkii suomalaisen kulttuurimuodon ominaisleiman selvittämiseen ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin eri osaryhmien ja alakulttuurin tuntemuksen lisäämiseen.

Yhdeksi tutkimuskohteeksi olisi asetettava suomalaisen persoonallisuus: kuinka jäseniä on kasvatettu ja opetettu ja kuinka he tulevaisuudessa voisivat kasvaa onnellisiksi suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi.

Kulttuuriemme omaleimaisuutta varjeltava

Keskustapuolue on sitä mieltä, että maamme eri osille ja väestöryhmille on luotava tasa-arvoiset viihtyvyyden ja hyvinvoinnin edellytykset sekä henkisellä, yhteiskunnallisella että taloudellisella tasolla. Kulttuurielämän kannalta tämä merkitsee sitä, että tutkimuksen olisi kansainvälisen ja kansallisen kulttuurin ohella lisättävä ja edistettävä kunkin alueen omaleimaisen kulttuurin ja perinteen tuntemusta. Lähivuosien tavoitteeksi olisi asetettava paitsi suomalaista kulttuuria kokonaisuutena myös sen alue-eroja koskevat perustutkimukset, jotka mahdollistaisivat aluekulttuurin ominaisleiman ja identiteetin löytämisen. Tämän jälkeen aluekulttuuri osana peruskoulutusta olisi omiaan lisäämään kansalaisten viihtyvyyttä kotiympäristössään ja sillä olisi sitten rakentava yhteiskunnallinen tehtävä.

TUTKIMUSTOIMINNAN ALUEELLINEN SIJOITTUMINEN

Uusi asennoituminen tutkimustoiminnan alueelliseen sijoittamiseen

Keskustapuolueen esittämän painopisteohjelman toteuttaminen edellyttää tutkimustoiminnan huomattavaa laajentamista nykyisestään. Erityisesti tutkimustoiminnan alueelliseen sijoittumiseen on suhtauduttava aivan uudella tavalla. Alueellisella pohjalla tapahtuvan tutkimustoiminnan rungon muodostavat maamme yliopistot ja korkeakoulut sekä valtion perustamat erityisolojen tutkimuslaitokset. Korkeakoulujen yhteyteen on viime vuosina perustettu alueiden erityisongelmiin keskittyviä tutkimuslaitoksia, joista uusimmat ovat Pohjois-Suomen tutkimuslaitos ja Karjalan tutkimuslaitos.

Voimakkaat tutkimusyksiköt maan eri osien kehittämisen tueksi

Jotta kaikki nämä tutkimusyksiköt voisivat tehokkaasti toimia alansa ja alueensa kehittäjänä, niiden toimintaa tulee valtiovallan toimesta voimakkaasti tukea ja kiinnittää erityistä huomiota näiden laitosten sijoittamisratkaisuihin. Tällöin voidaan korjata alueellista tutkimuspalvelujen jakautuman vinoutta ja lisätä korkeakoulupolitiikan, tutkimuspolitiikan ja aluepolitiikan alalla tapahtuvien ratkaisujen yhteensopivuutta.

Jokaiselle alueelle sen erityisongelmiin keskittyvä voimakas tutkimusyksikkö

Keskustapuolue katsoo, että maamme eri osien olosuhteet poikkeavat siinä määrin toisistaan, että tämä on otettava huomioon myös tutkimuspalveluja suunnattaessa. Jokaisella maakuntatasoisella alueella tulisi olla erityisongelmiinsa keskittynyt tutkimuslaitos tai muu voimakas tutkimusta harjoittava yksikkö, jonka tulisi toimia kiinteässä yhteistyössä alueen kehittämistoimintaa harjoittavien hallinto- ja suunnitteluelinten kanssa. Lisäksi keskustan mielestä olisi tutkimusyksikköjen sijoittamisessa otettava huomioon niiden merkitys uusien kehittyvien korkeakoulujen toimintaa tukevina yksikköinä ja päinvastoin. Samoin on tutkimustoiminnan sijoittamisratkaisuissa kiinnitettävä huomiota kunkin alueen luontaisiin edellytyksiin tutkimusalan kannalta.

TUTKIMUSTULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN

Tutkimustulokset yhteiskunnan kehittämistä hyödyttämään

Samalla kun maassamme tullaan 1970-luvulla voimakkaasti lisäämään tieteellisen tutkimuksen rahoitusta, on edellytettävä, että tutkimustulokset tähänastista paremmin hyödyntävät suomalaista yhteiskuntaa ja sen kehittämistavoitteita. Tämä vaatimus ei ole ristiriidassa sen seikan kanssa että varsinkin korkeakouluissa on edelleenkin suositettava riittävän laajapohjaista tieteellistä perustutkimusta. Tutkimustulosten tehokkaaseen hyväksi käyttöön ei ole keskustapuolueen mielestä toistaiseksi kiinnitetty riittävää huomiota. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että suuri osa tutkijoista julkaisee tutkimustulokset ainoastaan kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa.

Resursseja tutkimustulosten tiedottamiseen

Tutkimustulosten hyväksikäyttö yhteiskunnan kehittämisessä edellyttää tehokkaita toimenpiteitä. Ennen kaikkea tutkimustulosten suomenkielistä selostamista ja julkaisemista on voimakkaasti kehitettävä. Tämän tulisi tapahtua mm. siten että korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille annetaan paremmat mahdollisuudet julkaista erilaisia "puolitieteellisiä" sarjoja, joissa selostetaan saatuja tutkimustuloksia ja niiden sovellutusmahdollisuuksia.

Sopimustutkimuskäytäntöä kehitettävä

Keskustapuolueen mielestä tutkimustulosten hyödyntämisessä on erityistä huomiota kiinnitettävä ns. sopimustutkimuskäytännön edelleen kehittämiseen ja laajentamiseen. Tutkimussopimuksen rahoittajan tehtävänä olisi tutkimuksen tavoitteiden määritys ja tutkijoiden tehtävänä varsinaisen ohjelman laatiminen sekä tutkimuksen suorittaminen.

Yhteistyötä lisättävä korkeakoulujen ja tutkimustulosten käyttäjien välillä - maakunnallista yhteistyötä tarvitaan

Tutkimustulosten hyödyntämisessä on keskustapuolueen mielestä kiinnitettävä huomiota myös maakunnallisiin erityiskysymyksiin. Olisi pikaisesti harkittava niitä toimenpiteitä, joilla yhteistoimintaa eri maakunnissa toimivien korkeakoulujen ja maakunnissa sijaitsevien tutkimusta tarvitsevien julkisten laitosten kanssa voitaisiin parantaa. Yhtenä mahdollisuutena on maakunnallisten neuvottelukuntien perustaminen. Nämä toimisivat maakunnallisen tutkimuksen koordinaattoreina. Neuvottelukunnat voisivat toimia esimerkiksi läänin- tai maakuntahallinnon neuvoa-antavina eliminä.

TIEDEHALLINTO

Joustavaan, kansanvaltaiseen ja tehokkaaseen tiedehallintoon

Tiedehallinto suunnittelee ja ohjaa maamme tutkimustoimintaa. Tiedehallinnosta riippuu täten oleellisesti se, mitä ja millaista tutkimustoimintaa maassamme harjoitetaan.

Keskustapuolue pitää tavoitteenaan sellaista tiedehallintoa, joka myötävaikuttaa yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta, kansanvaltaisuutta ja ihmisyyttä edistävän tutkimustoiminnan harjoittamiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tiedehallinnon tulee olla kansainvaltainen, joustava ja tehokas.

Eduskunnan ja tiedeneuvoston asemaa tiedepolitiikan suuntaajana vahvistettava

Kansanvaltaisuuden periaate edellyttää, että eduskunnalle turvataan nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa harjoitettavan tiedepolitiikan suuntaamiseen ja valvontaan. Samalla on vahvistettava valtion tiedeneuvoston asemaa eri hallinnonhaarojen tutkimuspolitiikan koordinoijana ja ohjaajana. Tämä voitaisiin toteuttaa siten, että tiedeneuvoston asioiden valmistelutyö siirrettäisiin opetusministeriöön erityisen sihteeristön tehtäväksi, jossa olisi edustettuna eri ministeriöiden hallinnonalojen asiantuntemus.

Suomen Akatemian vastuuta Tiedeneuvostolle ja opetusministeriölle korostettava

Suomen Akatemian aseman on tiedehallinnossa oltava suunnitteleva, määrärahoja suuntaava ja tutkimustoimintaa valvova. Erityisesti on korostettava, että Suomen Akatemialla tulee olla selvästi määritelty vastuunsa tiedeneuvostolle ja opetusministeriölle. Akatemian sisällä on myös toteutettava kansanvaltaisuuden periaate. Vallan painopistettä on siirrettävä virkamieshallinnosta tieteellistä asiantuntemusta edustavalle luottamusmieshallinnolle sekä korostettava luottamusmieshallinnon yhteiskunnallista vastuuta. Suomen Akatemian virkojen, myös korkeimpien hallintovirkojen, tulee keskustapuolueen mielestä olla määräaikaisia.

Tieteellisten toimikuntien kokoonpano ja jäsenten valintakriteerit uudistettava

Keskustapuolue katsoo, että valittaessa jäseniä Suomen Akatemian tieteellisiin toimikuntiin, tulisi ensisijaisena valintaperusteena olla tieteellinen asiantuntemus. Voidakseen suorittaa tärkeää yhteiskunnallista tehtäväänsä tulisi jäsenten olla lisäksi tiedepoliittiseen suunnitteluun sekä yleiseen yhteiskunnalliseen toimintaan perehtyneitä. Tieteellisiä toimikuntia kokoonpantaessa on otettava huomioon professoreiden lisäksi tutkimuksen muilla tasoilla työskentelevien tieteenharjoittajien edustus. Samoin on pyrittävä ottamaan huomioon vallitsevat erilaiset yhteiskunnalliset ja tieteelliset näkemykset. Lisäksi tieteellisten toimikuntien ja korkeamman opetuksen alueellinen vinous vaatii alueellisen edustavuuden riittävää huomioonottamista. Ehdotuksia tieteellisten toimikuntien jäseniksi voisivat tehdä korkeakoulut, tutkimusta harjoittavat laitokset sekä valtakunnalliset tiedepolitiikkaa harjoittavat järjestöt.

Tieteellisille toimikunnille taattava riittävät työskentelyedellytykset

Jotta tieteelliset toimikunnat voivat ottaa yhä enemmän vastuuta tiedehallinnossa, on välttämätöntä taata niille riittävät työskentelyedellytykset. Tiedehallinnon virkamiesbyrokratian jatkuvan lisäämisen sijasta olisi tiedehallinnon luottamusmiehet pyrittävä vapauttamaan muista tehtävistä. Tieteellisten toimikuntien puheenjohtajat tulisi toimiajakseen kokonaan vapauttaa varsinaisesta tehtävästään, sekä taattava myös jäsenille riittämät mahdollisuudet aktiiviseen osallistumiseen toimikuntien työhön.

Tutkimushallinnon desentralisointiin

Koska tutkimustarpeet on voitava nopeasti selvittää ja tutkimusvarat suunnata joustavasti, edellytetään tutkimushallinnolta kansainvaltaisuuden ohella myös joustavuutta. Tämä merkitsee tutkimushallinnon desentralisaatiota. Päätöksentekoa on siirrettävä mahdollisimman lähelle tutkittavia ongelmia. Erityisesti kehitysalueiden korkeakouluille ja muille tutkimuslaitoksille on annettava riittävä sananvalta tutkimusasioista päätettäessä. Tiedehallinnon keskuselinten on osoitettava vain yleiset tutkimustoiminnan suuntaviivat ja paikallisille yksiköille on näiden kehysten puitteissa taattava itsenäisyys tutkimustyön suorittamiseen.

Tiedehallinnon johto ja koordinaatio opetusministeriöön - kaikkien alojen asiantuntemus taattava

Tehokkuuden periaate edellyttää, että harjoitettu tiedepolitiikka on suunniteltua ja kokonaisvaltaista. Nykyinen usean ministeriön alaisuuteen kuuluva tiedepolitiikan hallinto ei voi tuottaa parasta mahdollista tulosta. Keskustapuolueen mielestä tiedepolitiikan johto ja koordinaatio tulisi kuulua opetusministeriön hallinnonhaaraan. Tällöin tulisi kuitenkin taata muiden ministeriöiden alan tutkimustoiminnan asiantuntemuksen mukanaolo. Eri ministeriöiden alaiset tutkimuslaitokset tulisi kuitenkin edelleenkin säilyttää näiden hallinnonhaaroissa. Sekä valtion omistamien että yksityisten sektorin tutkimuslaitosten toiminta olisi saatava valtakunnallisen tutkimuspolitiikan suunnittelun piiriin, ainakin niiltä osin kuin se on valtion tukemaa.

Tiedepolitiikan tarkoituksenmukainen ja tehokas työnjako edellyttää keskustapuolueen mielestä, että tiedepolitiikan ylin johto kuuluu eduskunnalle, valtioneuvostolle, tiedeneuvostolle ja opetusministeriölle, käytännön suunnittelutyö, määrärahojen suuntaaminen ja valvontatehtävät Suomen Akatamialle sekä itse käytännön tutkimustyö alan laitoksille ja tutkijoille.

TUTKIMUSTOIMINNAN RAHOITUS

2 % kansantuotteesta tutkimustoimintaan 1980-luvulla - lisäys ennaltasitomattomiin tutkimusvaroihin

Maassamme tutkimustoiminnan rahoitukseen käytettävissä olevat varat ovat rajoitetut. Keskustapuolueen mielestä tulisi tutkimusmäärärahoja asteittain lisätä siten, että 1980-luvulla voisimme käyttää tutkimustyöhön noin 2 % kansantuotteesta. Tutkimusvarojen lisäys tulisi suunnata ensisijaisesti ns. ennaltasitomattomiin varoihin. Tätä osuutta tulisi käyttää edellä määriteltyjen painopistealojen tutkimustoiminnan rahoitukseen sekä muihin esiinnouseviin väestön tarpeita palveleviin tutkimuskohteisiin. Sen sijaan kalliin kansallisesti tarpeettoman arvovaltatutkimuksen tukemista keskustapuolue ei kannata. Sitomattomien tutkimusvarojen suuntaamisesta on päätettävä kansanvaltaisesti.

Eri alojen ja alueiden tutkimuslaitosten toimintaedellytykset turvattava

Valtion toimesta tulee riittävässä määrin tukea valtion tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa tapahtuvaa perustutkimusta. Valtion tulee huolehtia siitä, että eri alojen ja alueiden pysyvät tutkimuslaitokset voivat tehokkaasti harjoittaa tehtävänään olevaa tutkimustoimintaa. Keskustapuolueen mielestä on riittävästi tutkimusvaroja suunnattava myös sellaiseen tutkimustoimintaan, joka ei välttämättä palvele virallisesti asetettuja yhteiskunnan kehittämistavoitteita. Yhteiskuntakriittiselle tutkimukselle on annettava taloudelliset toimintaedellytykset riipumatta sillä hetkellä yhteiskunnallista valtaa käyttävien katsomuksesta.

Yksityisen sektorin rahoitus monipuolistamaan maamme tutkimustoimintaa

Yritysten tulee yleensä rahoittaa oma tutkimustoimintansa itse. Poikkeuksen muodostaa keskustapuolueen mielestä kehitysalueilla sijaitseva pien- ja keskisuuri teollisuus, jolla on tärkeä työllisyyttä edistävä tehtävä. Yksityisen sektorin rahoitusosuutta tulisi lisätä ainakin samassa suhteessa kuin valtion rahoitusosuutta. Yksityisellä rahastojen ja säätiöiden rahoittamalla tutkimuksella on tärkeä maamme tutkimustoimintaa monipuolistava merkitys. Tästä syystä keskustapuolue suhtautuu periaatteessa myönteisesti esimerkiksi KERA:n ja SITRA:n kautta harjoitettavan tutkimustyön tukemiseen valtion tutkimusrahoituksen rinnalla.

Tutkimusvarat ohjattava alueellisesti tasapainoisesti

Keskustapuolue kiinnittää erityistä huomiota siihen, että sekä perustutkimusta että tavoitetukimusta varten myönnetyt varat tulee ohjata alueellisesti tasapainoisesti. Tämä on välttämätön edellytys keskustapuolueen asettamien yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden toteuttamiselle.

KANSAINVÄLINEN TIETEELLINEN YHTEISTYÖ

Kansainvälistä yhteistyötä maailman rauhan, kansojen välisen tasa-arvon ja ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi myös tieteen avulla

Keskustapuolueen mielestä Suomen tavoitteena kansainvälisessä tiedepolitiikassa tulee olla maailman rauhan turvaaminen, kehittyneiden ja kehittyvien maiden välisen eriarvoisuuden poistaminen sekä muiden maailmanlaajuisten ongelmien ratkaiseminen yhdessä muiden maiden tiedemiesten kanssa. Suomen tulee tässä yhteistyössä antaa mahdollisimman aktiivinen panos kansainväliselle tieteelle ja pyrkiä vastaavasti rikastuttamaan omaa tiedettään muista maista saaduilla kokemuksilla. Keskustapuolueen mielestä tähän yhteistyöhön käytetyt varat olisi ohjattava aloille, joilla Suomi voi tuottaa kansainvälisesti merkittäviä tutkimustuloksia. Samoin olisi erityistä huomiota kiinnitettävä kansainvälisen tieteellisen informaationvaihdon kehittämiseen ja tieteen tulosten saattamiseen mahdollisimman laajojen kansalaispiirien tietoisuuteen.

Ulkopoliittiset peruslinjat myös tieteellistä yhteistyötä suuntaamaan

Suomen tieteellisen, kuten muunkin kansainvälisen kanssakäymisen, tulee tapahtua maamme omaksuman ulkopoliittisen peruslinjan mukaisesti. Tästä syystä ulkoasiainhallinnolle tulee kuulua päätösvalta yhteistyön poliittisista edellytyksistä, kun taas tieteellisen yhteistyön organisoinnista ja muodoista vastuu kuuluu tiedeasiainhallinnolle. Sellaisilla tieteenaloilla, jotka ovat erityisen kalliita, on kansainvälistä tutkimusyhteistyötä kehitettävä siten, että maamme tutkijat voivat hankkia koulutusta ja harjoittaa tutkimusta usean maan yhteisissä tutkimuslaitoksissa. Samaten on tarkoituksenmukaista, että maamme osallistuu sellaisiin kansainvälisiin teknis-tieteellisiin tutkimusprojekteihin, jotka ovat maamme elinkeinoelämän kannalta tärkeitä, mutta liian kalliita oman maamme puitteissa toteutettavaksi.

Suomalaisia tutkijoita avustusprojektien johtoon

Keskustapuolueen mielestä ensisijaisen tärkeää on maamme osallistuminen UNESCOn ja muiden YKn järjestöjen kautta tapahtuvaan yhteistoimintaan Neuvostoliiton, Pohjoismaiden ja muiden Euroopan maiden sekä tieteenalasta riippuen myös muiden maiden kanssa tapahtuvaan yhteistyöhön. Bilateraalisella pohjalla tapahtuvassa yhteistyössä tulisi pyrkiä suuriin ja pitkäjänteisiin projekteihin. Tämä merkitsee sitä, että huomattava osa maamme antamasta kehitysavusta olisi käytettävä välittömästi tai välillisesti suomalaisten tutkijoiden johdolla tapahtuvaan tutkimustoimintaan. Konkreettisten bilateraalisen yhteistyön muotona olisi tehostettava myös tutkijoiden ja opiskelijoiden vaihtoa yhteistyömaiden välillä.

KORKEAKOULUPOLITIIKKA

KORKEAKOULUPOLITIIKAN KEHITYSPIIRTEITÄ

Korkeakoulut yhteiskuntaa kehittämään ja palvelemaan

Vuosisadan alun käsitys yliopistosta ja sen yhteiskunnallisesta tehtävästä oli suppea. Yliopisto muodosti oman muusta yhteiskunnasta eristyneen maailmansa. Sen tehtävänä oli ensisijaisesti toimia vapaan tutkimuksen tyyssijana. Turvatakseen jatkuvuutensa yliopisto antoi suppealle osalle nuorisoa tieteellisen peruskoulutuksen. Yliopiston yhteiskunnallinen koulutusvastuu rajoittui lähinnä yhteiskunnan tarvitsemien lääkäreiden, pappien, opettajien ja tuomareiden kouluttamiseen.

Yleisen yhteiskuntakehityksen myötä on yliopiston vastuualue laajentunut. Korkeakoulupolitiikan kohoaminen yhdeksi yhtieskuntapolitiikan keskeiseksi sektoriksi liittyy tiedon ja koulutuksen merkityksen erittäin voimakkaaseen kasvuun nykyisessä yhteiskunnassa.

Korkeamman opetuksen kytkeminen teollisen yhteiskunnan kehitykseen on pitkälti ohjannut sekä oman maamme että muun maailman korkeakoulupolitiikkaa. Kun yleinen tiedon tason merkitys taloudellisen kasvun lisääjänä havaittiin, oli seurauksena voimakas pyrkimys korkeakouluopetuksen lisäämiseen. Samalla erikoiskoulutuksen saaneiden henkilöiden tarpeen tyydyttäminen suuntasi koulutusta perinteisestä akateemisesta koulutuksesta yhä enemmän suppea-alaiseen ammatilliseen koulutukseen.

Maamme korkeakoululaitos on kansainvälisesti verrattuna melko laaja. Korkeakouluissamme on perinteisellä akateemisella koulutuksella suuri paino, mutta toisaalta varsinkin erikoisalojemme korkeakoulussa koulutus on pitkälle ammatillista korkeakouluopetusta.

Korkeakoulupaikkojen jakautuman alueellinen vinous korjattava

Vuosisadan alun yliopistot saivat opiskelijansa lähes yksinomaan ylempien sosiaaliryhmien piiristä. Maanviljelijäväestöstä ja työväestöstä lähtöisin olevat opiskelijat olivat poikkeustapauksia. Korkeakouluopetuksen voimakas laajeneminen ja opintotuen kehittyminen ovat parantaneet myös vähätuloisempien perheiden lasten mahdollisuuksia saada korkeampaa opetusta. Kuitenkin korkeakouluopiskelijoiden sosiaalinen jakautuma on edelleenkin varsin yksipuolinen.

Korkeakoulut palvelemaan tasapuolisesti koko maata ja väestöä

Teollisen kasvuyhteiskunnan ja korkeakouluopetuksen kytkeytymisen seurauksena on korkeakoululaitoksemme keskittynyt eteläiseen Teollisuus-Suomeen. Alueellisen epäoikeudenmukaisuuden johdosta ovat korkeakoulujemme edellytykset palvella tasapuolisesti koko maata ja sen väestöä pahasti puutteelliset.

Tieteellisen ja ammatillisen osuuden tasapainoon korkeakouluopetuksessa

Korkeakouluopetuksessa heijastuvat toisaalta perinteinen akateemisuuden korostaminen ja toisaalta suppeat eri ammattialojen vaatimukset. Tästä ristiriidasta johtuen korkeakouluopetusta ei ole riittävästi voitu uudistaa. Perinteinen akateeminen koulutus on liiaksi etääntynyt käytännön yhteiskunnallisista ongelmista. Puhtaat ammatilliset tavoitteet johtavat puolestaan liian suppea-alaiseen riittävän laajaa tieteellistä pohjaa vailla olevaan opetukseen.

Keskustapuolue korostaa myös sitä, että valtakunnalliset koulutustarve-ennusteet eivät yksistään riitä. On kehitettävä myös aluekohtaisia ennusteita maan eri osien koulutuspalvelujen suunnittelua varten.

KORKEAKOULUJEN MÄÄRÄLLINEN KEHITTÄMINEN

Työvoiman tarve-ennusteet määrällisen korkeakoulusuunnittelun apuvälineeksi

Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että koulutuksen määrällistä suunnittelua varten kehitetään luotettavat koulutetun työvoiman tarve-ennusteet. Erityisesti on pyrittävä kehittämään menetelmiä, joilla koulutustarvetta pystytään ennustamaan pitemmällä aikavälillä kuin nykyisin on mahdollista. Korkeintaan 5-7 vuoden tähtäykselle ulottuvat ennusteet eivät takaa riittävää pohjaa pitkäjänteiselle suunnittelutyölle.

Joustavuutta korkeakoulututkintoihin - liian aikaista ja kapea-alaista erikoistumista vältettävä

Koulutetun työvoiman tarve-ennusteilla on käyttöä erityisesti suunniteltaessa eri opinalojen opiskelijamääriä. On kuitenkin korostettava, että työvoimaennusteet ovat vain suunnittelun apuvälineitä, eikä päätöksentekoa voida perustaa yksinomaan niiden varaan. Keskustapuolueen mielestä määrälliseen suunnitteluun liittyviä virhemahdollisuuksia voidaan vähentää siten, että korkeakouluopetus ja tutkinnot suunnitellaan sellaisiksi, että joustava siirtyminen alalta toiselle tulee mahdollisimman helpoksi. Tämä merkitsee sitä, että kapea-alainen erikoistumisvaihe opinnoissa siirretään niin myöhäiseksi kuin mahdollista.

25-30 % ikäluokasta korkeakouluopintoihin 1980-luvulla

Korkeakoululaitoksen kehittämislainsäädännön mukaan tulisi korkeakouluopiskelijain kokonaismäärä kasvamaan 1980-luvun alkuun mennessä n. 75-80.000 opiskelijaan. Tämä merkitsee sitä, että 25-30 %:lle ikäluokasta voidaan tarjota mahdollisuus korkeakouluopintoihin. Keskustapuolueen mielestä tämä on käytettävissä olevan tiedon pohjalta tarkasteltuna sopiva tavoite.

Painopiste ammatillisen jatkokoulutukseen ja avoimeen täydennyskoulutukseen

Keskustapuolue korostaa määrällisessä suunnittelussa sitä, että vaikka mainittua tavoitetta perusopetusta varten tarjolla olevien korkeakoulupaikkojen määrästä voidaan pitää riittävänä, tulee painopistettä siirtää voimakkaasi jatkokoulutukseen ja kaikille yhteiskunnan jäsenille tarkoitettuun täydennyskoulutukseen. Keskustapuolueen mielestä jatkokoulutusta varten tulisi varat opiskelijapaikkoja 10-20 % peruskoulutuspaikkojen määrästä opinalasta riippuen.

Akateeminen työttömyys poistettava - suunnitelmallisuutta korkeakoulutukseen

Korkeakoululaitoksen kehittämislainsäädännön yhtenä tehtävänä on suunnata opiskelijavirta mahdollisimman hyvin eri opinaloille yhteiskunnan todellisten tarpeiden mukaan. Tällöin tulee erityisesti lisätä koulutusta teknisillä ja lääketeiteellisillä aloilla. Korkeakoulujen kehittämislaissa esitetään 1980-luvun alkuun mennessä korkeakoululaitokseen luotavat 60.000 opiskelijapaikkaa jaettavaksi eri opinalojen kesken seuraavasti: humanistisille, oikeus- ja yhteiskuntatieteellisille ja muille niihin liittyville opinaloille yhteensä vähintään 20.000 opiskelijapaikkaa, luonnontieteellisille ja maa- ja metsätaloustieteellisille opinaloille yhteensä vähintään 15.000 opiskelijapaikkaa, teknisiin tieteisiin vähintään 11.000 paikkaa ja lääketieteisiin ainakin 6 000 opiskelijapaikkaa.

Opetuksen ja tutkimuksen tukivirkoja lisättävä

Opettajavoimien lisäämisessä tavoitteeksi on asetettava se, että korkeakouluissa saavutetaan vähintään nykyiset kehittämislainsäädännön tavoitteet: humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla 1 opettaja 12 opiskelijapaikkaa kohti, luonnontieteellisillä ja teknisillä aloilla vähintään 1 opettaja 8 opiskelijapaikkaa kohti ja lääketeiteellisillä opinaloilla ainakin 1 opettaja 6 opiskelijapaikkaa kohti. Uusien ja kehittyvien korkeakoulujen kohdalla on otettava huomioon opettajien ja muun henkilöstön erityisen suuri tarve opetuksen käynnistämisen ja suunnittelun, laitehankintojen ja kirjaston suunnittelun ymv. erityistehtävien takia. Opettajavoimien lisäämisen ohella keskustapuolue kiinnittää huomiota siihen, että opetusta ja tutkimusta palvelevan henkilökunnan lisääminen on jäänyt pahasti jälkeen opettajavoimien kasvusta. Opetuksen tason parantamiseksi tulisi korkeakoulujen opettajille luoda täysitehoiset mahdollisuudet keskittyä opetus- ja tutkimustyöhön. Tämä edellyttää sitä, että lähivuosina korkeakouluissa lisätään opetuksen ja tutkimuksen tukivirkoja määrällisesti enemmän kuin opetusvirkoja.

Uusia kehitysalueiden korkeakouluja erityisesti tuettava myös rakennusmäärärahoja suunnattaessa

Korkeakoulujen tilakysymysten ratkaisemiseksi tulisi kehittämislainsäädännön mukaiset tavoitteet vähintään saavuttaa: humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla 5 m² ja teknisillä, lääketieteellisillä ja luonnontieteellisillä aloilla 25 m² kerrosalaa opiskelijapaikkaa kohti. Rakennusmäärärahoja ohjattaessa tulisi painopiste olla voimakkaasti uusien korkeakoulujen rakentamisessa. Jotta kehitysalueiden uudet korkeakoulut voisivat kilpailla opetus- ja tutkimushenkilökunnasta on välttämätöntä, että niillä on käytettävissään riittävät edellytykset opetus- ja tutkimustoiminnan harjoittamiseen.

Resursseja korkeakoulujen oman toiminnan suunnitteluun

Korkeakouluille on varattava myös resursseja oman toimintansa suunnitteluun. Tässäkin on jälleen otettava erityisesti huomioon uusien kasvavien korkeakoulujen vaatimukset. Kehitysalueilla sijaitsevien korkeakoulujen puuttuvat tukipalvelut tulee korvata antamalla näiden korkeakoulujen käyttöön suhteellisesti suuremmat resurssit kuin jo asemansa vakiinnuttaneille yliopistoille.

KORKEAKOULUIHIN VALIKOITUMINEN

Ylioppilastutkinto ei välttämätön edellytys korkeakouluopintojen aloittamiselle

Maamme korkeakoulut ovat tarjonneet perinteellisesti opiskelumahdollisuudet vain ylioppilastutkinnon suorittaneille. Jo varsin kauan on korkeakouluillemme ollut ominaista pääsymahdollisuuksien rajoittaminen erilaisten karsintamenetelmien avulla. Kokonaisuutena ovat varsinaiset yliopistot ja korkeakoulut tarjonneet viime vuosina opiskelumahdollisuudet vain runsaalle puolelle vuosittain valmistuvista ylioppilaista.

Uudet korkeakoulut alueellisen tasapuolisuuden lisääjiksi myös korkeakouluihin valikoitumisessa

Epätasaisuutta korkeakouluopintoihin valikoitumisessa on aiheuttanut oppilaitosten sijainti maan eteläisessä osassa. Uusien korkeakoulujen perustaminen alkaa lähivuosina vaikuttaa tasapuolisempaan jakautumiseen. On voitu jo todeta, että uusiin korkeakouluihin kirjoittautuu keskimääräistä vähemmän ylemmistä sosiaaliluokista olevia. Ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvat samoin kuin Etelä-Suomesta kotoisin olevat valikoituvat muita yleisemmin lääketieteen, tekniikan, kauppatieteen ja oikeustieteen opinaloille.

Tasavertainen mahdollisuus korkeakouluopintoihin edellyttää myös oppilasvalinnan uudistamista

Keskustapuolueen mielestä oppilasvalintojen kehittämisessä on lähtökohtana oltava, että eri yhteiskuntaryhmistä, eri alueilta ja erilaisista perheoloista tulevilla on tasapuoliset mahdollisuudet päästä erilaisiin korkeakouluopintoihin. Erityisesti ratkaisevasti tähän koulutuksen tavoitettavuuteen vaikuttaa se, miten opiskelumahdollisuudet ovat jakautuneet maan eri osien kesken.

Samat mahdollisuudet korkeakouluopintoihin kaikille siihen pystyville ja halukkaille - valtakunnalliset kypsyyskokeet käyttöön

Keskustapuolue katsoo, että lähiajan toimenpiteinä on pyrittävä laajentamaan osallistumisoikeutta ylioppilastutkintoon tai sitä korvaaviin valtakunnallisiin kypsyyskokeisiin niin, ettei aiempi opintien valinta muodostu esteeksi korkeakouluopintoihin pääsylle. Nykymuotoisen ylioppilastutkinnon tilalle on pyrittävä luomaan valtakunnallinen kypsyyskokeiden järjestelmä, joka korvaisi nykyisin korkeakoulujen järjestämiä valintakokeita. Nämä kypsyyskokeet tulisi sijoittaa varsinaisen koulujärjestelmän ulkopuolella. Välttämättömäksi tavoitteeksi uudelle järjestelmälle on keskustapuolueen mielestä asetettava se, että siihen voivat osallistua eri koulumuodoista tulevat ja että siinä voi hankkia todistuksen valtakunnallisesta kypsyydestä myös vain rajoitetuissa oppiainekokonaisuuksissa tai tietyissä oppiaineissa, jotka ovat tarkoituksenmukaisia jatko-opintoihin pääsyn kannalta.

Valintakokeet aloittain yhtenäisiksi - valintakriteerit monipuolisiksi

Korkeakoulujen valintajärjestelmä on nykyisin varsin monimutkainen ja käytäntö vaihtelee suuresti eri opinaloilla. Valintoja tulee pyrkiä kehittämään teknisesti yksinkertaisemmiksi ja opinaloittain yhtenäisemmiksi niin, että valinnan mahdollisuudet pyrkijöiden kannalta helpottuvat. Samalla on valintakokeita kehitettävä niin, että mahdollisimman monien valintakriteerien huomioonottaminen toteutuu. Tällöin vältytään liian yksipuolisen opiskelija-aineksen ohjautumisesta kullekin opinalalle. Monipuolisten ja eri tyyppisiin tehtäviin soveltuvien opiskelijaryhmien saaminen eri aloille mahdollistuu esimerkiksi valitsemalla kiintiöittäin nykymuotoisen pääsykokeen, soveltuvuuskokeen ja muiden mahdollisten valintakriteerien perusteella parhaiten soveltuvat ryhmät jokaiselle opinalalle.

Opetusohjelmaan sisällytettävä informaatiota korkeakouluopinnoista ja työmarkkinoista

Olennaisena valikoitumisen joustavuutta rajoittavana seikkana keskustapuolue pitää sitä, että korkeakouluihin pyrkiville annettava informaatio sekä opintojen luonteesta että opintojen jälkeisistä mahdollisuuksista on puutteellista ja ajoittuu liian myöhäiseen vaiheeseen. Välttämättömänä on pidettävä opintojen ja työmarkkinoita koskevan ennakkoinformaation lisäämistä ja sen antamista jo korkeakoulua edeltävän koulutuksen loppuvaiheessa ja mieluiten osana sen opetusohjelmaa.

ALUEELLISEN KORKEAKOULUPOLITIIKAN KEHITTÄMINEN

Alueellista korkeakoulupolitiikkaa jatkettava - kehittämisen tahtia nopeutettava

Helsinki ja Turku olivat aina 1950-luvulle saakka Suomen ainoat yliopistokaupungit. Tämän jälkeen on maamme korkeakoululaitosta kehitetty yhä enemmän alueellisesti peittäväksi. Alueelliselta kannalta ovat myönteisimmät ratkaisut olleet Oulun yliopiston perustaminen 1950-luvun lopulla sekä Tampereen yliopiston, Jyväskylän yliopiston, Joensuun, Kuopion ja Lappeenrannan korkekoulujen sekä Vaasan kauppakorkeakoulun perustaminen 1960-luvulla.

Korkeakoulut kehitysaluepolitiikan osaksi

Keskustapuolue pitää kehityksen suuntaa oikeana, mutta katsoo, ettei korkeakoululaitoksen alueellisen kehittämisen vauhti ole ollut riittävän ripeä. Vuonna 1972 asui eteläisen Teollisuus-Suomen ulkopuolella maamme väestöstä yli 40 %, mutta tällä samalla alueella oli korkeakouluopiskelijapaikoista vain noin 16 %. Mitä edemmäs pohjoiseen ja itään siirrytään, sitä hälyyttävämmäksi epäsuhde käy.

Korkeakoululaitoksen määrälliset kehittämistavoitteet asetettava - väestön ja korkeakoulupaikkojen alueittaiset jakautumat tasapainoisiksi

Korkeakouluilla on vaikutusalueensa yleisen kehittämisen kannalta oleellinen merkitys. Alueellisesti tasapainoinen korkeakoululaitos takaa yhtäläiset mahdollisuudet korkeakouluopetuksen saamiseen. Valmistuttuaan opiskelijat jäävät yleensä halukkaammin palvelemaan korkeakoulun vaikutusaluetta ja kotiseutuaan kuin maan muiden osien korkeakouluista valmistuneet. Korkeakouluilla on myös ympäristönsä kehittämisessä tärkeä tehtävä, koska sen tutkimuspalvelut suurelta osin suuntautuvat alueen kehittämisen kannalta hyödyllisiin kohteisiin.

Keskustapuolueen tavoitteena korkeakoulujemme kehittämisessä on, että 1980-luvulle siirryttäessä eri alueiden väestömäärät ja opiskelijapaikkojen määrä ovat tasapainossa. Tämä edellyttää, että korkeakouluille asetetaan selvät määrälliset kehitystavoitteet ja että laaditaan ohjelma uusien korkeakouluyksiköiden perustamiseksi.

Keskustapuolue esittää korkeakoulukaupungeittain opiskelijamäärätavoitteiksi 1980-luvulla seuraavat tavoitteet:

[taulukko poistettu, kts. alkuperäinen dokumentti]

Korkeakoululaitoksen määrällinen kasvu suunnattava Itä-, Pohjois- ja Keski-Suomeen

Keskustapuolue katsoo, että edellä esitettyihin tavoitteisiin päästään suuntaamalla koko korkeakoulujen määrällinen kasvu Itä-, ja Keski- ja Pohjois-Suomen korkeakouluihin. Lisäksi näiden alueiden korkeakouluissa tulisi avata uusia opintosuuntia seuraavan ohjelman mukaisesti.

1. Maatalous- ja metsätieteellinen opetus tulee siirtää pois Helsingistä. Joensuun korkeakouluun tulee asteittain siirtää maatalous- ja/tai metsätieteellinen koulutus 1980-luvun alkuun mennessä.

2. Kuopion korkeakouluun tulee asteittain eläinlääketieteellinen koulutus ja tutkimus siten, että siirto on kokonan tapahtunut 1980-luvun alussa.

Suomenkielinen farmasian opetus ja tutkimus tulee siirtää asteittain Kuopion korkeakouluun siten, että siirto on kokonaan tapahtunut 1980-luvun puoliväliin mennessä.

Kuopion korkeakoulun terveystieteiden opetusta kehitetään kytkemällä siihen yhteiskuntatieteiden ja antropologian opetusta.

3. Lappeenrannan teknillistä korkeakoulua monipuolistetaan aloittamalla mm. ympäristöteknologian opetus pikaisesti.

4. Jyväskylän yliopistossa tulee aloittaa kaupallisten aineiden opettajakoulutus.

Jyväskylän yliopiston taloustieteiden opetusta ja tutkimusta tulee monipuolistaa ja kehittää erityisesti kehitysalueiden ongelmiin suuntautuvaksi.

Jlväskylän yliopistossa tulee aloittaa myös ympäristökysymyksiin liittyvän kemian ja toksikologian opetus.

Jyväskylän yliopiston asemaa liikuntatieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen valtakunnallisena keskuksena on edelleen vahvistettava. Opettajainkoulutusta ja tutkimusta tulee kehittää väestön liikuntatottumusten ja yleisten liikuntapalvelujen monipuolistumista ja lisääntymistä edistämään. Myöskin on huolehdittava siitä, että yliopistotasoinen valmentajakoulutus pääsee alkamaan.

5. Oulun yliopistossa tulee aloittaa futurologian ja väestötieteen opetus 1970-luvun lopulla.

Kala-, riista- ja porotalouden opetus ja tutkimus tulee käynnistää Oulun yliopistossa mahdollisimman nopeasti. Kalatalouden tutkimuksen harjoittamisessa on otettava huomioon myös Lounais-Suomen kalastuselinkeinon tarpeet.

Yhteiskuntatieteiden opetusta ja tutkimusta laajennetaan Oulun yliopistossa vähentämällä vastaavasti alan koulutusta Helsingin ja Turun yliopistoissa.

Oulun yliopistoon tulee perustaa opettajakoulutukseen keskittynyt uskontotieteen osasto samalla keventäen Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan painetta.

Rovaniemelle tulee perustaa terveystieteiden koulutusyksikkö, joka keskittyy lähinnä terveydenhuollon hallintohenkilökunnan koulutukseen. Tämä koulutusyksikkö korvaisi suurelta osin sen koulutuksen, joka nykyisin tapahtuu Göteborgissa Nordiska Hälsovårdshögskolanissa. Tämän koulutusyksikön tulee toimia läheisessä yhteistyössä Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa.

6. Tampereen yliopiston ja teknillisen korkeakoulun toimesta tulisi aloittaa teknillisten oppilaitosten opettajakoulutus.

7. Vaasan kauppakorkeakoulua on laajennettava monipuoliseksi kaupallisten ja näihin läheisesti liittyvien aineiden korkeakouluiksi.

Keskustapuolueen mielestä tulisi lisäksi suunnitella ja käynnistää korkeakoulutasoista opetusta myös uusilla paikkakunnilla, joiksi parhaiten soveltuisivat Rovaniemi, Seinäjoki, Mikkeli ja Kotka.

1. Korkeakoulutasoinen, erityisesti idänkauppaan ja merkonomien jatkokoulutukseen suuntautunut kauppatieteiden opetus tulisi aloittaa vuoden 1975 syksyllä.

2. Uusi sosiaalialan koulutusyksikkö tulisi perustaa vuoden 1975 syksyllä. Yksikön tulisi toimia yhteistyössä yhteiskuntatieteitä harjoittavan korkeakoulun kanssa.

3. Matkailualan koulutusta tulisi laajentaa ja sen tasoa nostaa perustamalla uusi korkeakoulutustasoinen koulutusyksikkö, jonka tulisi toimia yhteistyössä yhteiskuntatieteitä harjoittavan korkeakoulun kanssa.

4. Merenkulkualan koulutuksen tason nostamiseksi tulisi tarkoitusta varten perustaa uusi koulutusyksikkö, jonka tulisi toimia yhteistyössä jonkin teknillisen korkeakoulun kanssa.

Tieteellinen jatkokoulutus sisällytettävä jokaisen yliopiston ja korkeakoulun tehtäviin

Keskustapuolue katsoo, että jokaisen varsinaisen yliopiston ja korkeakoulun tehtäviin kuuluu myös oman alansa tieteellinen jatkokoulutus. Ajatusta, että perustutkinnon jälkeinen tieteellinen koulutus tapahtuisi vain muutamissa Etelä-Suomen yliopistoissa, on vastustettava. Vain niissä tapauksissa, joissa korkeakouluyksiköllä on selvä ja rajattu peruskoulutustehtävä, voidaan tästä kannanotosta joustaa. Tällöinkin on pidettävä huolta siitä, että koulutusyksiköllä on aktiivinen ja jatkuva yhteys alan tutkimustoimintaan ja tieteelliseen koulutukseen.

KORKEAKOULUOPETUKSEN KEHITTÄMINEN

Keskustapuolueen mielestä korkeakouluopetuksen kehittäminen ja uudistaminen tulee olla jatkuvaa korkeakouluyhteisön kaikkien jäsenten yhteistyötä.

Korkeakoulujen osallistuttava aktiivisesti oman toiminta-ajatuksensa ja sitä vastaavien tutkintojen suunnitteluun

Keskustapuolue pitää tärkeänä, että korkeakouluille taataan riittävä itsenäisyys oman identiteettinsä ja asemansa hahmottamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen koulutusjärjestelmässä. Korkeakoululaitoksen keskushallinnon taholta asetettujen peruslinjojen puitteissa eri korkeakoulujen on saatava oma-aloitteisesti kehittää toiminta-ajatustaan ja sitä vastaavia tutkintoja. Yksipuolisesti ylhäältäpäin tapahtuva kehittäminen johtaa jäykkään virkamiesvaltaan.

Ongelmakeskeisesti rakentuviin korkeakoulututkintoihin - käytännön ja teorian mielekkääseen jaksotteluun

Tutkintojen on rakennuttava ongelmakeskeisesti. Tämä merkitsee sitä, että opintojen tulee antaa riittävän laaja tieteellinen koulutus sekä kyky analysoida käytännön ongelmia ja soveltaa erilaisia ratkaisutapoja. Opiskelussa tulee antaa riittävät mahdollisuudet yhdistää tieteelliseen opiskeluun perehtyminen käytännön tehtäviin, jotta yliopisto-opiskeluun osallistuvat eivät vieraantuisi muusta väestöstä ja sen ongelmista, vaan oppisivat ymmärtämään yhteiskunnan arkielämää. Tämä edellyttää opetuksen teoreettisen ja käytännön osuuden mielekästä jaksottelua.

Sektorikohtaiseen koulutuksen suunnitteluun

Korkeakouluopiskelu on liitettävä entistä läheisemmin muuhun koulutukseen myös siten, että kehitetään useita erilaisia korkeakouluihin hakeutumisen väyliä. On pyrittävä sellaiseen opintojen ja tutkintojen järjestelmään, joka takaa mahdollisuudet korkeakouluopintoihin mahdollisimman monille.

Korkeakouluopetuksen tartuttava myös koko ihmiskunnan ja maailman polttavampiin ongelmiin

Opetuksen sisällön suunnittelussa keskustapuolue pitää tärkeänä, että eri tieteenalojen opetuksen yhteydessä kiinnitetään huomiota maailman ja ihmiskunnan suuriin ongelmiin, erityisesti kehitysmaiden ongelmiin. Oman maamme osalta on kiinnitettävä huomiota alueellisen ja muun yhteiskunnallisen eriarvoisuuden mukanaan tuomiin ongelmiin.

Ei millekään koulukunnalle yksinvaltaa

Korkeakouluopetuksen on aktivoitava siihen osallistuvat työhön yhteiskuntamme kehittämiseksi ihmisyyden, tasa-arvon ja kansanvallan periaatteiden pohjalta. Keskusta pitää välttämättömänä, että erilaisten tieteellisten lähestymistapojen olemassaolo tunnustetaan eikä millekään koulukunnalle myönnetä yksinoikeutta opetuksessa ja tutkimuksessa.

Ryhmätyön projektiopiskelun ja periodiopetuksen osuutta lisättävä - vähemmän massaopetusta ja opetusteknologiaa

Opetusmenetelmien kehittämisessä on keskityttävä ongelmakeskeiseen lähestymistapaan ja omaehtoiseen työhön perustuvan opiskelun edistämiseen. Yksipuolisen opetusteknologisen tietouden ja teknisten välineiden lisääntymisen avulla tapahtuvan massaopetuksen tehostamisen sijasta on pyrittävä siirtymään opettajien ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen yhteistyöhön perustuviin menetelmiin, projektimuotoiseen opiskeluun ja periodiopiskeluun. Korkeakouluyhteisöjen jäsenille on annettava riittävät mahdollisuudet omaan alaansa liittyvään jatko- ja täydennyskoulutukseen myös ulkomailla tapahtuvan tutkimustyön ja opiskelun muodossa.

Jatko- ja täydennyskoulutus luonnolliseksi osaksi korkeakoulujen toimintaa

Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että tutkimus nivelletään kiinteästi opetukseen, koska se muodostaa olennaisen osan opiskelua ja opetusta korkeakouluissa. Nykyinen epätarkoituksenmukainen ja hajanaisesti järjestetty tieteellinen ja ammatillinen jatkokoulutus sekä täydennyskoulutus tulisi saattaa luonnolliseksi osaksi korkeakoulujen toimintaa. Näitä koulutusmuotoja tulee lähivuosina kehittää voimakkaasti ja varata siihen riittävät opettaja- ja muut resurssit. Tässä kehittämistyössä pätevät samat yleiset periaatteet kuin perustutkintojen kehittämisessä.

AVOIN YLIOPISTO

Työn ohella tapahtuvan opiskelun mahdollisuuksia lisättävä

Keskustapuolueen mielestä nykyinen korkeakoulujärjestelmä ja aikuiskasvatusjärjestelmä tulisi niveltää yhteen siten, että ne paremmin edistäisivät koulutusmahdollisuuksia ja koulutuksen kansanvaltaistumista. Aikuiskoulutuksen ja korkeakoulutasoisen koulutuksen yhteistyön yhtenä tavoitteena tulee olla maan eteläosiin painottuneen korkeakoululaitoksen aiheuttaman eriarvoisuuden vähentäminen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että osallistuminen työn ohella tapahtuviin korkeakouluopintoihin lisääntyy eikä ole riippuvainen korkeakoulupaikkakunnalla asumisesta.

Hajanaiset aikuiskoulutuspalvelut koordinoitava - korkeakoulut oman alueensa aikuiskoulutuksen tukikohdiksi

Keskustapuolueen mielestä avoin yliopistojärjestelmä voidaan parhaiten toteuttaa maamme oloissa siten, että kirjeopiston, kansanopistojen ja kansankorkeakoulujen, kansalais- ja työväenopistojen, yleisradion ja muiden vastaavien laitosten järjestämää aikuiskoulutusta tehostetaan sekä liitetään se soveltuvin osin korkeakoulujärjestelmän osaksi.

Suunniteltaessa eri korkeakoulujen yhteydessä tapahtuvaa aikuisopetusta ja täydennyskoulutusta on perustaksi otettava eri ammattialojen ja eri alueiden koulutuskysynnän määrä ja laatu. Kunkin korkeakoulun tulee valtakunnallisen suunnitelman puitteissa keskittyä oman toiminta-alansa ja alueensa kannalta mielekkään aikuiskoulutuksen järjestämiseen. On pidettävä huolta siitä, että korkeakoulujen opettajavoimat saadaan mahdollisimman hyvin palvelemaan myös aikuiskoulutuksen tavoitteita. Korkeakoulujen on aktiivisesti osallistuttava aikuiskoulutuksen kehittämiseen.

KORKEAKOULUJEN TUTKIMUSTOIMINTA

Korkeakouluilla vastuu tieteellisen tiedon tuottamisesta ja tieteellisestä koulutuksesta

Korkeakouluilla on keskeinen merkitys perustutkimusta harjoittavina laitoksina. Korkeakoulujen vastuulla on suurelta osin uusien tutkimusmenetelmien, teorioiden ja tieteellisen tiedon tuottaminen. Tältä osin korkeakoulujen tutkimustoiminta on muun tutkimustyön kannalta perustavanlaatuista. Perustutkimuksen tehtäviin liittyy tutkijankoulutus, josta vastuu niin ikään lankeaa korkeakouluille.

Kaikille korkeakouluille riittävän edellytykset tutkimustyön harjoittamiseen ja tutkimuksen vapaus

Keskustapuolue pitää tieteellisen tutkimuksen tason säilyttämisen ja nostamisen kannalta välttämättömänä, että korkeakouluille taataan riittävät sekä aineelliset että muut edellytykset tutkimustyön harjoittamiseen. Korkeakoulujen opettajille ja tutkijoille tulee myös taata reaaliset mahdollisuudet tutkimustyön harjoittamiseen esimerkiksi kansainvälisen tutkijavaihdon ja tutkimusapurahojen muodossa. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, ettei valtiovallan taholta kahlita perustutkimusta, vaan että sen harjoittamisessa korkeakouluille ja niiden tutkijoille taataan tieteellisen tutkimuksen vapaus yleisten tiedepoliittisten tavoitteiden puitteissa.

Korkeakoulujen laadittava omat tutkimuspoliittiset ohjelmansa

Kunkin korkeakoulun tulee valtakunnallisten tiedepoliittisten suuntaviivojen ja määrärahojen puitteissa kehittää omaa tutkimusohjelmaansa. Tämän ohjelman tulee kattaa sekä perustutkimus että palvelututkimus. Se tulee laatia siten, että tutkimus mahdollisimman hyvin niveltyy korkeakouluissa harjoitettavaan opetukseen, koska tutkimustyö muodostaa oleellisen osan yliopistossa tapahtuvasta opetuksesta ja opiskelusta. Ohjelman laadinnassa tulee myös pyrkiä yhteistyöhön sekä oman maan että muiden maiden vastaavien alojen korkeakoulujen kanssa.

Palvelututkimustoimintaa kehitettävä ja kytkettävä opetuksen yhteyteen

Keskustapuolueen suhtautuminen korkeakoulujen harjoittamaan palvelututkimustoimintaan on myönteinen. Palvelututkimuksen avulla saadaan korkeakouluissa olevat tutkijavoimat ja tutkimusvälineet palvelemaan maamme kaikinpuolista kehittämistä. Palvelututkimustoimintaa tulee pyrkiä laajentamaan ja tutkimustulosten hyväksikäyttöä parantamaan.

Myös palvelututkimus tasaamaan tutkimusresurssien alueellista vinoutumaa

Korkeakoulujen palvelututkimustoiminta ei kuitenkaan saa olla suunnittelematonta. Tutkimustoiminnan on tapahduttava korkeakoulujen tutkimusohjelman puitteissa ja korkeakoulun vastuulla. Palvelututkimustoiminnan harjoittamisessa on pidettävä tiukasti kiinni siitä, että korkeakoulujen antama opetus ja muu tutkimus eivät lärsi tästä toiminnasta, vaan että palvelututkimustoiminta kytketään opetukseen sen olennaiseksi osaksi ja että palvelututkimuksella rikastutetaan korkeakoulun tutkimustoimintaa. Korkeakouluihin ei tule sijoittaa tutkimustoimintaa, joka on rutiininomaista, vaan ongelmakeskeistä ja luovaa palvelututkimusta.

Tutkimuksen ja opetuksen yhteys edellyttää, että korkeakouluissa suoritettava palvelututkimustoiminta tapahtuu korkeakoulujen varsinaisissa opetus- ja tutkimuslaitoksissa. Tapauksissa, joissa näin ei voida menetellä esimerkiksi tieteenalayhdistelmän vuoksi, olisi harkittava valtion tutkimuslaitosten perustamista.

Kehitys-Suomen korkeakoulut etusijalle tutkimustoimintaa sijoitettaessa

Tutkimustoiminnan alueellisessa sijoittamisessa etusijalle tulisi asettaa lähivuosina Kehitys-Suomen korkeakoulut ja uusia tutkimuslaitoksia perustettaessa ne tulisi sijoittaa näiden korkeakoulujen yhteyteen.

KORKEAKOULUJEN HALLINNON KEHITTÄMINEN

Korkeakouluhallinto säilytettävä kaksiportaisena

Korkeakoululaitoksemme hallinto on kaksiportainen: keskushallinnon tehtävät kuuluvat eduskunnalle, valtioneuvostolle ja opetusministeriölle, sekä muut hallintotehtävät korkeakouluille itselleen. Tämä kaksiportaisuus on sekä demokraattinen että desentralistinen, joita periaatteita keskustapuolue pitää korkeakouluhallinnon keskeisinä periaatteina.

Ei keskusvirastoa korkeakoulujen ja opetusministeriön väliin

Keskustapuolue ei kannata niitä tehokkuuden nimissä esitettyjä vaatimuksia, joiden mukaan opetusministeriön ja korkeakoulujen väliin tulisi perustaa keskusvirastotyyppinen organisaatio Ruotsin mallin mukaan. Tällainen hallinnollinen ratkaisu merkitsisi sekä demokratian kaventamista että sentralismin lisääntymistä. Keskusvirastoratkaisut merkitsevät aina vallan siirtoa poliittisesti vastuullisilta elimiltä virkamiesbyrokratialle ja tässä tapauksessa päätöksenteon etääntymistä käytännön opetus- ja tutkimustyöstä.

Keskushallinnon ja korkeakoulujen välistä työntejoa kehitettävä

Keskushallintoa ja korkeakoulujen hallintoa sekä näiden välistä työnjakoa on kehitettävä. Opetusministeriön tulisi entistä selvemmin ja yksinomaisemmin keskittyä poliittista päätöksentekoa edellyttävien valtakunnallisten suunnittelu-, koordinointi- ja päätöksentekotehtävien hoitamiseen. Korkeakoulujen tehtäväksi on siirrettävä nykyisin opetusministeriölle kuuluvia tehtäviä, jotka eivät välttämättä vaadi valtakunnallisella tasolla tapahtuvaa päätöksentekoa. Samalla korkeakouluille on annettava resurssit näiden tehtävien suorittamiseen.

Asiantuntijaneuvosto ministeriön apuna

Korkeakoulujen toiminnan koordinoimiseksi sekä opetusministeriön avustamiseksi tulisi olla neuvoa-antava, kantaaottava ja aloitteita tekevä asiantuntijaneuvosto, joka tulisi koota eri tieteenaloja edustavista, korkeakouluissa työskentelevistä korkeakoulukysymysten asiantuntijoista. Neuvostoa kokoonpantaessa tulisi ottaa huomioon erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti. Asiantuntijaneuvoston lisäksi saman alan korkeakoulujen ja tieteenalojen edustajille tulisi järjestää neuvottelupäiviä, joilla voitaisiin keskustella vireillä olevista suunnitelmista ja edistää täten yhteistyötä ja informaationkulkua.

Korkeakoulujen sisäinen hallinto uudistettava

Korkeakoulujen sisäinen hallinto on pikaisesti uudistettava ottaen huomioon demokraattisuuden, oikeusturvan, riittävyyden ja tehokkuuden vaatimukset sekä turvaamalla korkeakoulujen itsehallinto.

Hallinnosta tutkimus-, opetus- ja palvelutehtävien apuväline - ei itsetarkoitusta

Keskustapuolueen mielestä korkeakoulujen sisäinen hallinto on väline korkeakoulujen todellisten tehtävien tavoitteiden toteuttamisessa, ei päämäärä sellaisenaan. Ensisijaista on, että opetus-, tutkimus- ja palvelutehtävät voidaan korkeakouluissa suorittaa mahdollisimman tehokkaasti, suunnitelmallisesti ja tarpeettomia kitkatekijöitä välttäen. Tältä pohjalta sisäisen hallinnon uudistamisessa on lähdettävä. Keskustapuolueen mielestä tämä edellyttää kaikkien osallistumismahdollisuutta hallintoon siten, että kaikki korkeakouluissa työskentelevät kokevat mielekkääksi osallistua hallinnon kautta korkeakoulunsa kehittämiseen.

Korkeakoulun sisäinen hallinto on järjestettävä desentralistisesti siten, että niille yksiköille, joissa opetus ja tutkimus pääasiassa tapahtuu, turvataan riittävät hallinnolliset edellytykset oman tieteenalansa, korkeakoulunsa ja mahdollisuuksien mukaan koko korkeakoululaitoksen suuntaamiseen ja että mikään poliittinen tai tieteellinen ryhmittymä ei saa yksinvaltaisesti näistä asioista päättää.

OPISKELIJOIDEN SOSIAALISTEN OLOJEN KEHITTÄMINEN

Tehokkaaseen opiskeluun opinto-oloja parantamalla

Opiskelijoiden sosiaalisten olojen kehittäminen on keskustapuolueen mielestä tasa-arvoisen ja mielekkään opiskelun välttämätön edellytys. Tavoitteeksi on asetettava sellaisten ulkoisten olosuhteiden luominen, joiden vallitessa jokaisella opiskelijalla on turvattu jokapäiväinen toimeentulo, kohtuullinen asunto, kattava terveydenhuolto, riittävät lasten hoito- ja kehittämismahdollisuudet sekä kohtuullinen mahdollisuus vapaa-aikaan ja harrasteisiin.

Opintorahamuotoiseen opintotukeen

Opintotukijärjestelmän kehittämisessä on tavoitteeksi asetettava kohtuulliseksi katsottavien toimeentulokustannusten peittävän pääasiassa opintorahamuotoisen opintotukijärjestelmän toteuttaminen. Siirtyminen tähän järjestelmään tulisi tapahtua asteittain siten, että 1980-luvulle siirryttäessä osittain lainan muodossa annettava opintotuki olisi täydentävänä opintojen rahoituslähteenä vain pitemmillä koulutusasteilla.

Opintotuki ulotettava koskemaan koko peruskoulun jälkeistä koulutusta sekä jatko- ja täydennyskoulutusta

Keskustapuolue korostaa erityisesti keskiasteen koulutuksen opintotuen kehittämisen ensisijaisuutta, mikä takaisi kaikille nuorille entistä tasavertaisemmat mahdollisuudet päästä harjoittamaan korkeakouluopintoja. Samoin keskustapuolue pitää tärkeänä, että opintotukijärjestelmä ulotetaan koskemaan myös perustutkinnon jälkeistä jatko- ja täydennyskoulutusta sekä ulkomailla tapahtuvaa lisäkoulutuksen hankkimista.

Opintolainan takaisinmaksutapa ja -kriteerit tarkistettava - välillistä opintotukea kehitettävä

Nykymuotoisen opintotuen tarkaisinmaksussa on otettava huomioon kulloinenkin ansiotaso, perhesuhteet ja lasten lukumäärä määrättäessä lainan takaisinmaksuaikaa. Keskustapuolue kiinnittää huomiota siihen, että nykyisen pääasiassa lainamuotoisen opintotuen vallitessa vähävaraiset opiskelijat helposti valitsevat lyhyen koulutusajan vaativan ja huonosti palkattuihin ammatteihin johtavan koulutuksen. Tämän eriarvoisuutta lisäävän tekijän poistamiseksi on lähivuosina pidettävä huolta suoranaisen opintotuen ohella myös ns. välillisestä opintotuesta: opiskelija-asuntotuotannosta, lasten päivähoidosta, opiskelijaruokailusta, kurssikirjatuotannosta ym. opintokustannuksia alentavasta toiminnasta. Valtion tulee entistä enemmän ottaa hoitaakseen näitä opiskelijajärjestöille tällä hetkellä kuuluvia toimintoja.

Opiskelijat kehitysalueita palvelemaan

Opintotukipolitiikkaa kehitettäessä on yhteiskunnalla oikeus odottaa korkeakouluista valmistuneilta vastapalveluksia. Korkeakoululaitoksen alueellisesta epäoikeudenmukaisuudesta johtuen näitä palveluksia tarvitsevat erityisesti kehitysalueilla asuvat, vähätuloiset ihmiset. Keskustapuolue esittää, että korkeakouluopetusta yhteiskunnalta huokealla saaneet nuoret velvoitettaisiin palvelemaan kehitysalueilla määräajan alansa tehtävissä kohtuullista toimeentuloa vastaan. Parhaimman palveluksen suomalaiselle yhteiskunnalle tekee jokainen akateemisen sivistyksen saanut hakeutuessaan työhön vakinaisesti näille alueille. Tällä tavoin tulevat yhteiskunnan yksityisiin henkilöihin suorittamat koulutusinvestoinnit parhaiten korvatuiksi.

Korkeakoulupaikkakuntien osallistuttava asuntotuotantoon

Keskustapuolueen mielestä on jokaisen korkeakoulupaikkakunnan velvollisuus osallistua opiskelija-asuntotuotannon rahoittamiseen. Opiskelijoiden asuntotuotannon kehittäminen liittyy nuorten henkilöiden, erityisesti nuorten avioparien, asunto-ongelmien ratkaisupyrkimyksiin.

Lasten päivähoito järjestettävä kunnan päivähoitopalvelusten osana

Opiskelevien lapsiperheiden aseman parantamiseksi keskustapuolue pitää välttämättömänä, että päivähoitopalvelusten osalta opiskelijaperheille turvataan samanlaiset mahdollisuudet saada korkeakoulupaikkakunnalla päivähoitopalveluksia kuin paikkakunnan muillakin asukkailla on. Opiskelijoiden lasten päivähoito olisi näin ollen kytkettävä osaksi kunnallista päivähoitojärjestelmää.

Opiskelijoiden terveydenhoito järjestettävä

Opiskelijoiden terveydenhuollossa keskustapuolue pitää tavoitteena sitä, että opiskelijoilla on mahdollisuus saada osakseen samanlaisia terveydenhuoltopalveluksia kuin opiskelupaikkakunnan muillakin asukkailla. Opiskelijaterveydenhuolto on kytkettävä yleisiin terveydenhoidon kehittämistoimenpiteisiin.

Opiskelijoiden mielenterveydellisten ongelmien syyt poistettava

Keskustapuolue kiinnittää vakavaa huomiota erityisesti opiskelijoiden mielenterveysongelmiin, jotka ovat hälyyttävästi lisääntyneet. On lähdettävä tehokkaasti poistamaan näiden ongelmien perimmäisiä syitä - vieraantumisen, juurettomuuden ja vajavaisten ihmissuhteiden aiheuttajia - mutta myös itse opiskeluun liittyvien erityisongelmien syitä. Keskustapuolue pitää kiireellisenä ammatinvalinnanohjauksen ja opintoneuvonnan puutteiden poistamista, opiskelun ja opetuksen mielekkyyden lisäämisestä sekä opintojen aiheuttaman paineen ja työttömyyden uhan syiden poistamista.

Keskustapuolueen mielestä perusvaatimus sekä opiskelijoiden mielenterveysongelmien ratkaisemiselle että yleisten sosiaalisten olojen parantamiselle on alueellisesti tasapainoinen korkeakoululaitos.