Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/240

Keskustapuolue

Keskustapuolueen turvallisuuspoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen turvallisuuspoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1972
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

keskustapuolue

TURVALLISUUSPOLIITTINEN OHJELMA

KESKUSTAPUOLUEEN TURVALLISUUSPOLIITTINEN OHJELMA

Suomen valtiollisen itsenäisyyden suojeleminen, sen kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen sekä valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaaminen ovat Suomen turvallisuuspolitiikan päämäärät. Turvallisuuspolitiikan perustan muodostaa rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka, jota puolustuspolitiikka tukee.

Turvallisuuspolitiikan ensisijaisia tavoitteita ovat hyvien ja luottamuksellisten suhteiden jatkuva kehittäminen Neuvostoliittoon ystävyys-, yhteistyö-, ja avunantosopimuksen luomalta pohjalta sekä pohjoismaiden välisen yhteistyön jatkuva suotuisa kehittäminen.

Tältä perustalta Suomen tulee osallistua vilkkaasti kansainväliseen yhteistyöhön ja antaa panoksensa kansakuntien yhteisiin ponnistuksiin rauhan turvaamiseksi ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi maailmassa.

I Ulkopolitiikka

Ulkopolitiikan keskeinen tehtävä on maamme kansainvälisen aseman lujittaminen ja kansojen välisen ymmärtämyksen lisääminen. Turvallisuuspolitiikkamme perusratkaisun, Paasikiven-Kekkosen linjan puolueettomuuspolitiikan mukaisesti Suomen on pysyttäydyttävä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella, noudatettava puolueettomuutta ja ylläpidettävä hyviä suhteita kaikkiin maihin.

Suomen turvallisuus riippuu keskeisesti kansainvälisen rauhan säilyttämisestä. Sen tähden on aktiivista rauhanpolitiikkaa ajettava kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Erityisen tärkeänä on nähtävä Pohjois-Euroopan pitäminen kansainvälisen jännityksen ulkopuolella. Euroopan ongelmien selvittämiseksi ja rauhanomaisen yhteistyön lisäämiseksi on Euroopan turvallisuuskysymyksille löydettävä kestävä rauhanomainen ratkaisu. Eurooppalaisten kysymysten ohella on kasvavaa huomiota kiinnitettävä kehitysmaiden erityisongelmiin.

Ulkopolitiikka on ankkuroitava valistuneeseen kansalaismielipiteeseen. Ulkopolitiikka ja kansainvälistä elämää koskevan keskustelun sekä koulutus- ja valistustoiminnan avulla on huolehdittava siitä, että kansalaiset ovat riittävästi perehtyneitä Suomen ulkopoliittiseen asemaan ja kansainvälisen elämän ongelmiin. Samoin on rohkaistava kansalaisten osallistumista sellaisten järjestöjen työhön, jotka edistävät talous-, kulttuuri- ja ystävyyssuhteita Suomen ja muiden maiden välillä, sekä kansainvälistä yhteistyötä ja rauhan asiaa.

Ulkoasiainhallintoa on kehitettävä ja sen toimintamahdollisuuksia vahvistettava, niin että se kykenee hoitamaan jatkuvasti lisääntyvät tehtävät tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Myös muilla hallinnon, talouden ja yhteiskuntaelämän aloilla on lisättävä valmiutta kansainväliseen yhteistyöhön, ulkomaiden olojen seuraamiseen ja vaarinottamiseen sekä Suomen ja suomalaisten saavutusten tunnetuksitekemiseen. Mahdollisuuksia opiskeluun ja harjaantumiseen ulkomailla on luotava eri alojen asiantuntijoille ja opiskelijoille heidän varallisuutensa ja asemaansa katsomatta.

SUHTEET NEUVOSTOLIITTOON

Suomen ja Neuvostoliiton väliset hyvät ja luottamukselliset naapuruussuhteet, joiden pysyvän perustan muodostaa vuonna 1948 solmittu sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta, ovat maallemme ensisijaisen tärkeät nyt ja tulevaisuudessa. Näitä suhteita on jatkuvasti syvennettävä ja monipuolistettava ja pyrittävä saamaan mahdollisimman laajat kansalaispiirit aktiivisesti mukaan tähän työhön. Suhteiden kehittäminen on ulotettava entistä useammille elämänaloille.

Maiden välistä hedelmällistä tieteellis-teknistä ja taloudellista yhteistyötä on jatkettava ja laajennettava. Kulttuurivuorovaikutusta on lisättävä ja syvennettävä. Matkailun laajentumista on edesautettava. On kiinnitettävä riittävästi huomiota venäjän kielen taidon yleistymiseen ja parantamiseen, mikä on yhteistyön laajenemisen ja syventämisen eräs edellytys.

POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ

Pohjoismaiden taloudellista ja sivistyksellistä yhteistyötä on kehitettävä pyrkien siihen, että sen tulokset koituvat tasapuolisesti kaikkien pohjoismaiden hyväksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maasta toiseen liikkuvan työvoiman sosiaalisiin, kielellisiin ja koulutuksellisiin ongelmiin. Erityisesti tämä koskee Ruotsissa asuvia suomalaisia, joiden ongelmiin on paitsi Ruotsin myös Suomen hallituksen kiinnitettävä suurempaa huomiota.

Pohjoismaiden Neuvoston työskentelyyn on osallistuttava aktiivisesti ja sen toimintaa on kehitettävä ja tehtävä entistä enemmän tunnetuksi. Samalla on etsittävä keinoja pohjoismaiden keskinäisen yhteistyön organisoimiseksi ja vakiinnuttamiseksi entisestään.

Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä toimimaan yhteisellä pohjoismaisella linjalla.

KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

Suomen on aktiivisesti osallistuttava sekä kahdenväliseen (bilateraaliseen) että monenkeskiseen (multilateraaliseen) yhteistyöhön kansainvälisen elämän kaikilla aloilla. Yhdistyneiden Kansakuntien on oltava yleismaailmallinen järjestö. YK:n jäsenenä Suomen tulee toimia siten, että YK:n mahdollisuudet rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi lisääntyvät ja että YK ja sen erityisjärjestöt ottavat entistä laajemmin vastatakseen kehitysmaiden taloudellisten, sosiaalisten ja koulutuksellisten ongelmien ratkaisemiseen tähtäävästä toiminnasta. Erityisesti on toimittava rotusorron poistamiseksi. YK:n rauhanturvaamistoimintaa on tehostettava ja tämän toiminnan edellytyksiä parannettava.

Suomen on valppaasti seurattava jaettujen valtioiden ongelmien kehittymistä ja tehtävä siinä aloitteita, jotka ovat sopusoinnussa puolueettomuuspolitiikkamme kanssa ja pyrkivät pysyviin rauhanomaisiin ratkaisuihin. Jaetuille valtioille on suotava mahdollisuus osallistua tasavertaisesti YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen työhön.

Suomi kannattaa kaikkia realistisia pyrkimyksiä kohti aseidenriisuntaa. Huomiota on kiinnitettävä etenkin ydinaseiden sekä biologisten ja kemiallisten aseiden muodostamaan uhkaan.

Väkivallalla ei mitään voida ratkaista, ja siksi kansainväliset kriisit on pyrittävä ratkaisemaan rauhanomaisesti neuvotteluteitse.

Koululaitoksen piirissä ja kansalaisjärjestöissä on lisättävä valistusta kansainvälisistä asioista, etenkin kehitysmaiden oloista, asemasta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Näitä koskevaa tutkimusta ja korkeampaa opetusta on voimakkaasti kehitettävä.

ULKOMAANKAUPPA

Ulkomaankauppa vaikuttaa merkittävästi kansalaisten hyvinvointiin. Siksi kauppapolitiikan suunnitelmallisuutta ja suorituskykyä on tehostettava. Kehittyneiden markkinatalousmaiden välinen yhdentymiskehitys erityisesti Länsi-Euroopassa vaikuttaa ratkaisevasti myös Suomen ulkomaankaupan kehittymisedellytyksiin. Koska yli puolet ulkomaankaupastamme suuntautuu tälle alueelle, on Suomelle tärkeätä huolehtia kilpailuedellytystensä jatkuvasta säilymisestä myös tällä alueella. Yhdentymiskehityksessä Suomen on tiukasti valvottava, etteivät sen edellytykset harjoittaa riippumatonta puolueettomuuspolitiikkaa kavennu.

Mahdollisuuksiensa mukaan on Suomen myös pyrittävä edistämään idän ja lännen välisten taloudellisten suhteiden vilkastumista. Kolmannen maailman maiden taloudellista kehitystä on pyrittävä edistämään myös kauppapolitiikan keinoin. Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppaa on jatkuvasti lisättävä ja monipuolistettava. Kauppasuhteissamme on huomioitava myös työn ja tiedon vientimahdollisuudet laajojen taloudellisten yhteistyökohteiden puitteissa.

Idänkauppamme kehittämismahdollisuuksien selvittämiseksi on pidettävä yhteyttä sosialististen maiden kaupallisiin ja tarvittavassa määrin myös muihin taloudellisiin järjestöihin. Kaikin käytettävissä olevin keinoin on pyrittävä idänkaupan kasvuedellytysten parantamiseen.

KEHITYSYHTEISTYÖ

Suomen osallistumista kansainväliseen kehitysyhteistyöhön on nopeasti lisättävä. Yhdistyneiden Kansakuntien teollisuusmaille asettamat tavoitteet on Suomen osalta pyrittävä saavuttamaan 1970-luvulla. Pohjoismaiden yhteistoimin hoitamia kehitysyhteistyökohteita on lisättävä ja kehitysjoukkotoimintaa laajennettava. On myös tutkittava mahdollisuuksia toimittaa elintarvikkeita kehitysavun osana aliravitsemuksesta kärsiville alueille.

Taloudellisen hyvinvoinnin edistämisen ohella on kiinnitettävä riittävästi huomiota kehitysmaiden yhteiskunnallisten olojen uudenaikaistamiseen kunkin maan omalta kulttuuripohjalta. On pidettävä huolta siitä, etteivät kehitysapuun sijoitetut varat koidu vain suppeiden piirien hyödyksi, vaan edistävät kansan hyvinvoinnin nousua.

Erityisen tärkeitä ovat sellaiset kehitysyhteistyön muodot, joiden avulla voidaan kohottaa kehitysmaiden asukkaiden koulutustasoa ja ammattitaitoa ja siten suoraan edistää näiden kansojen omia kehittymispyrkimyksiä.

II Puolustuspolitiikka

Puolustuspolitiikan tehtävänä on ulkopolitiikan tukena edistää maamme puolueettomuutta ja pyrkimyksiä pysytellä aseellisten selkkausten ulkopuolella. Puolueettomuuden asettamana sotilaallisena velvoituksena on ennen muuta estää sodankävijöitä käyttämästä Suomen aluetta hyväkseen.

VALMIUS

Puolustuslaitosta ja rajavartiolaitosta on kehitettävä siten, että ne pystyvät suoriutumaan niille asetettavista tehtävistä. Puolustusvoimien materiaalista valmiutta on kehitettävä pitkän aikavälin suunnitelmien puitteissa, jotka on nivellettävä yleisiin talous- ja yhteiskuntapoliittisiin suunnitelmiin.

Koulutustasoa on nostettava karsimalla toisarvoisia palvelutehtäviä, lisäämällä kertausharjoituksia ja laajentamalla esimieskoulutusta. On tutkittava mahdollisuutta poistaa nykyinen jako alipäällystöön ja päällystöön ja siirtyä yhtenäiseen esimiesjärjestelmään.

Kansan toimeentulon kannalta elintärkeitä laitoksia on hajasijoitettava eri puolille maata. Varmuusvarastointi on pidettävä ajan tasalla. Maataloustuotannon jatkuminen myös kriisiaikoina on varmistettava.

PUOLUSTUSLAITOS

Osallistuminen maanpuolustukseen on koko kansan asia. Palveluvelvollisuuden tulee edelleen perustua yleiseen asevelvollisuuteen. Naisia on valmennettava lääkintöhuolto-, väestönsuojelu- ym. maanpuolustustehtäviin. Puolustuslaitoksesta ja puolustuspolitiikasta on annettava riittävästi informaatiota julkisten tiedonvälineiden kautta.

Puolustuslaitoksen kantahenkilökunnan tulee pysytellä puoluepolitiikan ulkopuolella.

Varusmiesten koulutuksessa on otettava huomioon ihmisarvo ja kunkin yksilöllisyys. Varusmiesten oikeusturvaa on parannettava ja heidän perheidensä sosiaalipalvelusten saantia helpotettava. Samoin on varusmiesten päivärahaa ja varattomien varusmiesten kotiuttamisrahaa korotettava. Varusmiesten koulutusohjelmaan olisi sisällytettävä sotilaskoulutuksen puitteissa mahdollisuus kehittää siviiliammattitaitoaan. Samoin olisi lisättävä yleistä kansalaistietoa mm. turvallisuuspolitiikkamme perusteiden osalta.

VÄESTÖNSUOJELU JA KATASTROFIVALMIUS

Ihmishenkien ja omaisuuden pelastamiseksi sodan ja rauhanajan onnettomuuksien tuhoilta on kehitettävä väestönsuojelua.

Yhteiskunnan toiminta ja maanpuolustus edellyttävät kriisiaikoina kansalaisilta muutakin kuin aseellista toimintaa. Katastrofi- ja pelastuspalvelun johtaja- ja erikoiskoulutusta on annettava kaikille kansalaisille. Pelastuspalvelun ja väestönsuojelun tiedotustoimintaa on tehostettava mm. kansalaisjärjestöjen välityksellä.

III Hyvinvointipolitiikka

Turvallisuuspolitiikan perustehtävä on taata kansalle vapaus päättää itsenäisesti omista asioistaan. Tässä mielessä turvallisuuspolitiikka käy kaiken sisäpolitiikan edellä.

Kansojen välisen yhteistyön ja keskinäisen riippuvuuden lisääntyessä laajenee myös sellainen valtakunnalliset rajat ylittävä toiminta, jonka vaikutusalue on turvallisuuspolitiikkaa laajempi. Laajenevat ja syvenevät kansainväliset yhteydet edistävät talouselämämme kehitystä ja kansallisen kulttuurimme rikastumista. Näin kansan ja yksityisen ihmisen hyvinvointi lisääntyy.

Kansojen välisten suhteiden rauhanomaisen rakennustyön voidessa jatkua, hyvinvointipolitiikka saa yhä keskeisemmän aseman maan ulkoasiain hoidossa. Suomen on kaikissa toimissaan pyrittävä jännityksen lieventämiseen valtakuntien väliltä ja sovun lisäämiseen kansojen kesken lopullisena päämääränä pysyvä rauhantila maailmassa. - Tähän rakennustyöhön kansan ulkonaisesti turvatun ja sisäisesti rikkaan tulevaisuuden puolesta Keskustapuolue kutsuu kaikkia kansalaisia.