Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/242

Keskustapuolue

Keskustapuolueen työ- ja tulopoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen työ- ja tulopoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1973
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

keskustapuolue

TYÖ- JA TULOPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty Keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan kokouksessa 1.-2.12.1973

KESKUSTAPUOLUEEN TYÖ- JA TULOPOLIITTINEN OHJELMA

Keskustapuolue toimii koko Suomen kansan henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin kohottamiseksi, kansan elinehtojen parantamiseksi sekä yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden toteuttamiseksi. Vaikeuksissa kamppailevan kansanosan aseman parantamisen tulee olla yhteiskunnan suurimpia velvollisuuksia.

Ihmisyyden toteuttaminen yhteiskunnassa on keskustalaisuuden tärkein vaatimus. Tämä edellyttää ihmisen henkisten, sosiaalisten ja aineellisten tarpeiden tarkkaa ja tasapuolista huomioon ottamista kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tasapainoisen ihmiselämän edellytyksenä on myös luonnonmukainen ja viihtyisä elinympäristö.

Inhimillinen yhteiskunta voidaan luoda taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä epäkohtia poistavalla uudistuspolitiikalla. Ihmiskeskeistä yhteiskuntaa rakennetaan itsekkyyden ja ryhmäedun hylkäävällä sosiaalisella ja yhteisvastuullisella toiminnalla.

Työ on ihmisen tärkein ja keskeisin yhteiskunnallisen osallistumisen muoto. Siksi ihmiselle tulee turvata mahdollisuus kokea työnsä omakohtaisena, luovana ja rakentavana. Vain tällaisena työ tuottaa tekijälleen aineellisen toimeentulon lisäksi mielekkääseen työsuoritukseen liittyvän täyteläisen elämänsisällön.

1. TYÖYMPARISTÖ JA TYÖTURVALLISUUS

Nykyään ihmiset työskentelevät eri oloissa ja asemissa kuten työläisinä, toimihenkilöinä, virkamiehinä, yrittäjinä ja maanviljelijöinä. Yhteistä kaikille työntekijöille on se, että he osallistuvat työpanoksellaan tuotantotoimintaan.

Nykyaikainen teknologia parantaa monin tavoin työolosuhteita tekemällä työn kevyemmäksi ja helpommaksi, mutta samalla usein muuttaa sen yksitoikkoiseksi ja yksipuolisesti rasittavaksi.

Koneita ja työsuorituksia suunniteltaessa on otettava riittävästi huomioon työntekijän terveys ja viihtyvyys. Tuotantotoimintaa on kehitettävä siten, että työntekijöiden tarpeet otetaan nykyistä enemmän huomioon. Työn tulisi kehittää ihmistä ja tyydyttää hänen luomistarpeitaan. Yksitoikkoiset ja raskaat työsuoritukset tulee siirtää koneiden suoritettavaksi. Jokaisen tulee saada riittävästi lepoa päivittäin, viikoittain ja vuosiloman muodossa riippumatta siitä, mikä on hänen työnsä ja mikä on hänen asemansa työelämässä.

Työntekijöiden terveys ja viihtyvyys ovat keskeisimmät tavoitteet työympäristön ja työolosuhteiden suunnittelussa. Ihmisen tarpeet on otettava erityisen huolellisesti huomioon työelämässä, joka muodostaa tuotantotoimintaan osallistuvien ihmisten elämän pääsisällön. Työntekijöiden tarpeiden ja toivomusten huomioon ottamiseksi on välttämätöntä antaa heille todellista vaikutusvaltaa työympäristön kehittämiseksi.

Koulutuksella on tärkeä merkitys työympäristön parantamiseksi. Työnjohtajien koulutuksessa tulee keskeisellä sijalla olla työsuojelukysymykset, ergonomiset ongelmat ja työhygienia. Työntekijöiden koulutuksessa tulee lähteä siitä, että he saavat työhön tullessaan riittävät perustiedot työsuojelukysymyksistä ja yleensä työympäristöön liittyvistä asioista. Työntekijöille on tiedotettava, mitä keinoja on käytettävissä työympäristöön liittyvistä asioista. Työntekijöille on tiedotettava, mitä keinoja on käytettävissä työympäristön parantamiseksi.

Lisäksi tulee huolehtia siitä, että kaikki ne asiantuntijat - arkkitehdit, suunnittelijat, teknikot, rakentajat, lääkärit ja insinöörit - joiden toiminta tavalla tai toisella vaikuttaa työympäristöön, saavat koulutuksessaan asianmukaisen tiedon työympäristöön kuuluvista tekijöistä.

Työntekijöiden ja työnantajien välisen suhteen tulee perustua ihmisyyden kunnioittamisen periaatteelle. Työn arvo tuotannon tekijänä yritystoiminnassa muiden tuotannontekijäin rinnalla on tunnustettava. Työntekijöille on turvattava osanotto päätöksentekoon.

Työntekijöiden on saatava mahdollisuus vaikuttaa suoraan omaan työympäristöönsä. Näin se voidaan muodostaa työntekijöille turvalliseksi ja viihtyisäksi. Parhaimmin ja luonnollisimmin tämä käy päinsä pienissä perheyrityksissä. Yritysdemokratia on toteutettava nopeasti ja siten, että se luo työpaikoille yrityksen johdon sekä eri työntekijä- ja toimihenkilöryhmien välille hyvät mahdollisuudet yhteistyöhön ja hyvän yhteistyöhengen.

2. ELINYMPÄRISTÖ

Työ-, asuin- ja vapaa-ajan ympäristön tulee muodostaa toimiva ja tasapainoinen kokonaisuus. Tämä edellyttää sitä, että työpaikat ja asunnot sijoitetaan toimivaan pienyhteisöön ja estetään liian suurten asutus- ja teollisuuskeskittymien syntyminen. Täten voidaan estää myös tarpeeton, epämukavuutta ja haittoja aiheuttava sekä suuria kustannuksia vaativa liikenteen paisuminen.

Keskustapuolueen tavoitteena on, että kaikki ihmiset voivat saada toimeentulonsa kotiseudultaan, jos he sitä haluavat. Riittävän korkeatasoiset ja monipuoliset palvelukset on luotava ja ylläpidettävä koko maassa. Edellytykset tälle luodaan desentralistisella, hajakeskittävällä aluepolitiikalla. Se tekee mahdolliseksi haja-asutuksen ja eritasoisista keskustaajamista koostuvan keskusverkoston tasapainoisen kokonaisuuden rakentamisen. Tämä poistaa myös nykyisten ruuhka-alueiden asuntopulan pohjimmaiset syyt. Hajakeskittävällä aluepolitiikalla voidaan kaikille ihmisille varmistaa viihtyisä ja terveellinen asuin- ja vapaa-ajan ympäristö.

Asutus tulee järjestää eriasteisissa taajamissa ja haja-asutusalueilla siten, että asutuksen muoto edistää ihmisten välistä kanssakäymistä ja yhteistyötä. Asuinalueet tulee rakentaa väljiksi, viihtyisiksi ja luonnonläheisiksi mm. suosimalla pientaloasuntojen rakentamista.

On pikaisesti luotava järjestelmä, jonka avulla vähävaraisetkin voivat hankkia pienellä pääomalla oman asunnon ja maksaa sen vähitellen vuokranmaksun yhteydessä. Tämän rinnalla tulee edelleen lisätä halpojen vuokra-asuntojen tuotantoa.

3. TYÖLLISYYS

Talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena on pidettävä täystyöllisyyden saavuttamista. Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että jokaisella kansalaisella on tuottavaa, tarkoituksenmukaista ja hänen kykyjään ja koulutustaan vastaavaa työtä.

Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus taipumuksiaan vastaavaan, mielekkääseen ja arvostettuun työhön. Jokaisen on saatava kokea työn iloa antaessaan omalla työllään tärkeän panoksen yhteiskunnan hyväksi omassa työyhteisössään.

Työttömyys on sellainen työntekijästä riippumaton tekijä, jonka aiheuttamat menetykset yhteiskunnan on korvattava. Työttömyyskorvaus- ja avustus on yhdistettävä ja niistä on muodostettava yhdessä työttömyyseläkkeen kanssa yhtenäinen työttömyysturvajärjestelmä. Tällä tavalla voidaan taata kansalaisille yhdenmukainen kohtelu ja turva työttömyyden sattuessa.

4. TULOPOLITIIKKA

Talous- ja tulopolitiikalla on pyrittävä siihen, että niukkuudessa elävien ihmisten toimeentuloa voidaan ratkaisevasti kohottaa. Tässä tarkoituksessa tulee tuotantotoimintaa kehittää, jotta käytettävissä olisi riittävä määrä erilaisia hyödykkeitä ja palveluksia. Tuotantotoiminnassa ei kuitenkaan pidä yksinomaan tavoitella kasvua ja tehokkuutta, jos muiden tärkeinä pidettyjen yhteiskuntapolitiikan tavoitteiden saavuttaminen siten vaikeutuu. Jatkuva voimakas tuotannon ja aineellisen yltäkylläisyyden kasvu on sovittamattomassa ristiriidassa elinympäristömme tarjoamien mahdollisuuksien kanssa ja käy siten ennen pitkää mahdottomaksi. Kulutusmahdollisuuksia on sekä omassa maassa että kansainvälisesti tehokkaasti tasattava.

Tulopolitiikan keskeisimpänä päämääränä tulee olla ihmisten välisten toimeentuloerojen tehokas kaventaminen eri tulonsaajaryhmien kesken ja niiden sisällä. Mikään tulonsaajaryhmä ei voi hankkia itselleen rasitteetonta lisäetua, koska nykyaikaisessa työnjaon yhteiskunnassa kaikki tuotantotoimintaan osallistuvat ovat sekä tuottajan että kuluttajan asemassa.

Eri työntekijäryhmien palkat ja muut taloudelliset etuisuudet siirtyvät hintojen ja verojen muodossa kaikkien maksettaviksi. Tulopolitiikan tinkimättömänä ja johdonmukaisena päämääränä tulee siitä syystä olla tuloerojen voimakas supistaminen. Lisäksi on pyrittävä lisäämään työtulojen osuutta suhteessa pääomatuloihin. Tuloerojen supistamisen tulee kohdistua ihmisten todelliseen toimeentuloon, jolloin on otettava huomioon myös verotus ja kustannustekijät.

Vähimmäispalkan tavoitetaso suhteessa keskimääräiseen palkkaan tulee pikaisesti määritellä. Vähimmäispalkkojen ja keskimääräisen palkkatason välistä eroa on pienennettävä. Vähimmäistoimeentulosäännökset on ulotettava kaikkialle sinne, missä niitä ei vielä ole toteutettu, myös alle 18-vuotiaisiin työntekijöihin. Ylisuurten tulojen tasoitus on hoidettava lähinnä verotuksella.

Eriarvoisuutta poistettaessa on tulopoliittisten keinojen ohella käytettävä tehokkaasti koulutusta ja sosiaalipolitiikkaa sekä aluepolitiikkaa yhteiskunnan kaikilla lohkoilla. Aluepolitiikka on tarpeen myös tulopolitiikan kannalta, sillä alueellinen keskittyminen merkitsee kustannus- ja palkkatason voimakasta nousua keskitysalueilla. Tämä lisää tuloeroja ja pitää yllä jatkuvaa inflaatiota.

Hintataso on pidettävä vakaana valtiovallan ohjaavin toimenpitein. Tosiasiallisesta kustannuskehityksestä aiheutuvat välttämättömät hintatason muutokset on sallittava täysimääräisinä, mutta tämän ylittävät perusteettomat kuluttajahintojen korotukset on estettävä.

Sekä hintojen noususta että palkankorotuksista aiheutuvan inflaatiopaineen hillitsemiseksi on tulopoliittista neuvottelumenettelyä ryhdyttävä kiireellisesti parantamaan. Sopimusmenettelyä tulee kehittää siten, että pienituloisten ihmisten edut tulevat nykyistä paremmin turvatuksi.

5. SOSIAALITURVA

Jokaiselle ihmiselle on taattava riittävä toimeentulo myös silloin, kun hän sairastuu, joutuu työttömäksi tai siirtyy eläkkeelle. Samalla on päättäväisesti huolehdittava siitä, että riittävän toimeentulon takaaminen sosiaalipolitiikan keinoin edistää yhteiskunnan yleisiä tasa-arvoisuuspyrkimyksiä.

Eläkepolitiikassa tulee pääpainon olla kansaneläkejärjestelmän kehittämisessä, sillä se tekee tehokkaimmin oikeutta pienituloisille ihmisille. Kansaneläke on kehitettävä riittävän suureksi yleiseksi peruseläkkeeksi. Kansaneläkejärjestelmän täydennyksenä on syytä säilyttää lakisääteinen ansioeläkejärjestelmä. Eläkejärjestelmien kehittämisessä tulee pyrkimyksenä olla yksi kaikkia kansalaisia tasa-arvoisesti kohteleva järjestelmä.

Sairausvakuutuspäiväraha tulee määrätä niin suureksi, että se turvaa riittävän toimeentulon työkyvyttömäksi joutuneelle ja hänen huollettavilleen. Lisäksi on pyrittävä siihen, että tilapäinen sairastuminen ei olennaisesti heikennä työntekijän asemaa verrattuna sairastumista edeltäneeseen aikaan. Keskustapuolueen mielestä alin sairausvakuutuspäiväraha on nostettava vähimmäispalkan tasolle.

Lasten päivähoito on järjestettävä siten, että jokaisella perheellä on sekä taloudelliset että muut edellytykset järjestää lastenhoito kotona, laitoksessa tai perhepäivähoidossa. Taloudellisten edellytysten turvaamiseksi ja perhepoliittisen tasauksen parantamiseksi on luotava äidinpalkka- eli lastenhoitotukijärjestelmä.

6. KOULUTUSPOLITIIKKA

Kaikille ihmisille on luotava taloudellisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta tasaveroiset mahdollisuudet hankkia edellytystensä mukaista ja tarvitsemaansa koulutusta. Koulun tulee palvella sekä ihmistä että yhteiskuntaa. Sen tehtävänä on kasvattaa itsenäisiä, tasapainoisia ja yhteistyöhaluisia kansalaisia, jotka pystyvät sopeutumaan ympäristönsä olosuhteisiin. Koululaitoksen tehtävänä on turvata henkisen ja aineellisen kulttuurin jatkuva kehitys.

Jokaiselle tulee turvata perus- ja ammattikoulutuksen jälkeen mahdollisuus jatko- ja täydennyskoulutukseen läpi elämän niin, että hän voi jatkuvasti seurata ympärillään tapahtuvaa yhteiskunnan tieteen ja tekniikan kehitystä. Koulutusjärjestelmää on kehitettävä siten, että työntekijä voi joustavasti kouluttautua uuteen ammattiin. Kuitenkaan koulutuksen rakenteen ei tule ensisijaisesti palvella tuotantoelämän ja koko yhteiskunnan tehokkuutta. Koulutuksen tärkeimpänä tehtävänä on nähtävä sen henkistä kasvua edistävä vaikutus. Tämän periaatteen tulee näkyä myös opetuksen sisällössä. Tasa-arvoisuuden, yhteisvastuullisuuden ja sosiaalisuuden on oltava koulutuksen keskeisimpiä sisällöllisiä lähtökohtia.

7. KESKUSTAPUOLUE JA ETUJÄRJESTÖT

Keskustapuolue katsoo, että kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen omien etujensa turvaamiseksi loukkaamatta kuitenkaan toisten oikeutettua etua. Kaikkiin poliittisiin puolueisiin lukeutuville ihmisille on taattava etujärjestöjen piirissä tasaveroiset toiminta- ja vaikutusmahdollisuudet. Etujärjestöjen tulee toimia kansanvaltaisesti. Keskustapuolue vaatii, että suhteellinen vaalitapa toteutetaan kaikkien etujärjestöjen päättäviä elimiä valittaessa. Vain täten voidaan pitää huolta siitä, etteivät etujärjestöt kehity nykyisen suuntauksen mukaisesti laajoista jäsenjoukoista ja heidän tarpeistaan etääntyneiksi keskusjohtoisiksi valtakoneistoiksi.

Etujärjestöjen tulee toiminnassaan tuntea vastuunsa koko yhteiskunnasta. Tästä syystä etujärjestöjen toiminnan tulee tähdätä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseen yhteisvastuullisesti sekä järjestäytyneen työväestön että järjestäytymättömän väestön piirissä. Lisäksi etujärjestöjen tulee ottaa huomioon niiden toiminnan välittömät ja välilliset vaikutukset ihmiseen, elinympäristöön ja koko yhteiskuntaan.

Poliittisen elämän monitahoisuus on tunnustettava sallimalla puolueiden pitää esteittä esillä erilaiset yhteiskunnalliset ja maailmankatsomukselliset vaihtoehtonsa. Samoin tulee jokaisella ihmisellä olla omaan yhteiskunnalliseen näkemykseensä perustuva poliittinen valinnan vapaus. Ihmisen yksilöllistä oikeutta ja vapautta vahvistamalla luodaan etujärjestöjen sisäinen eheys ja keskinäiseen luottamukseen perustuva lujuus. Tähän ei päästä poliittisella painostuksella tai syrjinnällä. Itsekkäiden eturyhmäasenteiden tulee väistyä kokonaisvaltaisen, yhteisvastuullisuuden tieltä, kun rakennetaan tasa-arvoiseen kansanvaltaan perustuvaa, ihmisläheistä ja -ystävällistä yhteiskuntaa.