Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/247

Keskustapuolue

Keskustapuolueen Vaaliohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen Vaaliohjelma
  • Vuosi: 1987
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

SUOMALAINEN SUUNTA

KESKUSTAPUOLUEEN EDUSKUNTAVAALIOHJELMA 1987

KESKUSTAPUOLUE

I KESKUSTAN SUOMALAINEN LINJA

Suomi elää parhaillaan väkevää teknologista, taloudellista ja yhteiskunnallista murrosta. Siihen liittyy kansainvälisen vuorovaikutuksen lisääntyminen voimakkaasti kaikilla elämänaloilla.

Murroskausi on korostetusti valintojen ja ratkaisujen aikaa. Menemme kohti suuntavaaleja, joissa ovat vastakkain itsekkyys ja yhteisvastuu, materialismi ja ihmisyys, keskitys ja hajautus. Keskustapuolue asettuu johdonmukaisesti jälkimmäisten, tulevaisuuden sanelemien arvovalintojen puolelle.

Keskusta haluaa rakentaa Suomesta luonnonmukaisen tietoyhteiskunnan ja ihmiskeskeisen sivistysyhteiskunnan, jossa jokaisella suomalaisella on vapaus ja oikeus hyvään ja turvalliseen elämään - työhön, toimeentuloon, asuntoon, yrittämiseen, sivistykseen, ihmissuhteisiin, kansanvaltaiseen päätöksentekoon. Jokaisen suomalaisen on voitava tuntea, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Kansainvälistymisen murroksessakin on päätösvalta Suomen asioihin pidettävä tiukasti omissa käsissämme. Suomen itsenäisyys ja omaehtoinen kansainvälistyminen perustuvat luovaan, pitkäjänteiseen ulkopolitiikkaan, vahvaan suomalaiseen sivistykseen ja osaamiseen sekä rikkaisiin uusiutuviin luonnonvaroihimme. Kansainvälistymisen strategian on rakennuttava näihin kestäviin suomalaisiin lähtökohtiin.

II TAVOITTEET EDUSKUNTAVAALIKAUDELLE 1987-91

Jokaisella on oikeus työhön

Lähivuosien suurin haaste on työllisyyden kunnollinen hoitaminen. Työn ja toimeentulon takaaminen kaikille suomalaisille on asetettava politiikan määrääväksi tavoitteeksi.

Uhkaava suurtyöttömyys voidaan välttää vain luomalla uusia työpaikkoja rakennemuutoksessa häviävien tilalle. On turvattava yritystoiminnan joustava uudistuminen sekä suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyvyn parantuminen. Yritysten on voitava sijoittaa riittävästi tulevaisuuteen: koulutukseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen, uuteen tuotantoon ja uusiin työpaikkoihin. Tiedon ja osaamisen ohella Suomi voi tähänastista enemmän turvautua rikkaisiin uusiutuviin luonnonvaroihinsa.

Talouspolitiikan on kannustettava yrittämistä ja työntekoa. Pienyritysten perustamisen ja menestymisen tiellä olevia esteitä on poistettava.

  • Hyvissä ajoin on luotava edellytykset vuonna 1988 solmittavalle vakauttavalle, työllisyyttä parantavalle tulopoliittiselle ratkaisulle. Sillä on katkaistava kustannusosan nousu, turvattava reaaliansioiden kehitys ja parannettava heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa.
  • Verotusta uudistetaan laaja-alaisesti ja hallitusti. Tuloverotusta kevennetään marginaaliverouudistuksella ja kunnallisverotusta tasataan alentamalla korkeimpia äyrinhintoja. Lapsiperheiden verotuksen keventämistä jatketaan. Verotuksen painopistettä siirretään kulutukseen.
  • Yritysverouudistus saatetaan loppuun. Tärkein tavoite on pienyrittäjien, ammatinharjoittajien ja omaa työtään tekevien verotuksellisten epäkohtien poistaminen.
  • Työn verotusta keventävä sosiaaliturvan uusi rahoitusperuste saatetaan voimaan vuoden 1988 alusta.
  • Korkotasoa on alennettava ja muutenkin kannustettava uusia työpaikkoja luovia tuotannollisia investointeja. Rahoitusmarkkinoita on kehitettävä hallitusti välttäen "kasinotalouden" vaarat. Yritysten omistuspohjaa on edelleen laajennettava edistämällä tavallisten kansalaisten osakeomistusta.
  • Kotimaisten luonnonvarojen käyttöä on tehostettava uusien työpaikkojen luomiseksi erityisesti vaikeimmille työttömyysalueille. Metsäteollisuutta on laajennettava lähivuosina useilla uusilla yksiköillä. Kotimaisen energian käytön voimakas laajentaminen on turvattava.
  • Työtä jakamalla ja osa-aikatyön edellytyksiä parantamalla on lisättävä työtilaisuuksien määrää. Elinikäinen työaika on tehtävä nykyistä joustavammaksi. Kiireellisin uudistus on pienten lasten vanhempien päivittäisen työajan lyhentäminen. Työn tekeminen ja sen teettämisen keinotekoiset rajoitukset on poistettava.
  • Työntekijöiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia omalla työpaikallaan parannetaan lähtien siitä, että yritysten arvokkain voimavara on sen henkilöstössä. Työntekijöiden hallintoedustus toteutetaan ja yritysrahastoihin selvitetään ja toteutetaan Suomen oloihin soveltuva yrityskohtainen ja vapaaehtoinen malli. Keskustapuolue vastustaa kollektiivisia palkansaajarahastoja.

Aukottomaan perustoimeentuloturvaan

Yhteisvastuu ja huolenpito taloudellisen tuen tarpeessa olevista ihmisistä - pienituloisista, eläkeläisistä, työttömistä, lapsiperheistä ja opiskelijoista - edellyttää yhtenäisen ja aukottoman perusturvan luomista. Turvattu toimeentulo eri elämäntilanteissa luo kaikille kansalaisille mahdollisuudet hyvään elämään.

Erisuuruiset vähimmäisetuudet on nostettava ja sidottava kansaneläkkeen täyden määrän tasolle. Tämä taso on saavutettava perusturvan kaikissa osissa vaalikauden loppuun mennessä. Riittävä ja yhtenäinen lakisääteinen perustoimeentuloturva vähentää myös kuntien maksaman yleisen toimeentulotuen kustannuksia.

  • Kiireellisin toimenpide on korottaa sairausvakuutuksen äitiys- ja sairauspäivärahan vähimmäismäärää, koska sen jälkeenjääneisyys on suurin.
  • Työttömyysturvan vähimmäistaso on pikaisesti nostettava kansaneläkkeen täyden määrän tasolle. Työttömien peruspäivärahan tarveharkinta on asteittain poistettava.
  • Kotihoidon tuki on ulotettava kaikkiin niihin alle 7-vuotiaisiin lapsiin, joita ei hoideta kunnallisessa päivähoidossa. Tuen lisäosa on maksettava kaikille pientä lasta itse kotona hoitaville.
  • Opintotukea on voimakkaasti kehitettävä ja tehtävä siitä opintorahapainotteisempi siten, että vuoteen 1990 mennessä puolet opintotuesta myönnetään opintorahana.
  • Nykyinen kansaneläkkeiden tarkistus-peruste on epäoikeudenmukainen. Sen aiheuttamaa perusturvan jälkeenjääneisyyttä on korvattava kansaneläkkeiden ylimääräisellä korotuksella. Samalla eri eläkejärjestelmien indeksitarkistukset on yhtenäistettävä.
  • Perusturva on saatava "yhdeltä luukulta". Kansaneläkelaitoksen alueellisesti kattavasta palvelupisteverkostosta voidaan kehittää kaikki perusturva-asiat hoitava palvelulaitos.

Ihmiskeskeisiin palveluihin

Päävastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä kuuluu jatkossakin kunnille ja valtiolle. Kansalaisille on tarjottava yhtäläiset, korkeatasoiset peruspalvelut samalla hinnalla sosiaaliseen asemaan ja asuinpaikkaan katsomatta.

Julkisten palvelujen laatua on pystyttävä parantamaan. Palveluita on kehitettävä ihmisläheisimmiksi ja tehokkaammiksi. Toimintayksiköitä on pienennettävä ja byrokratiaa on karsittava. Valtion ja kuntien tuottamia peruspalveluita täydentämään on voitava kehittää yksityisiä ja yhteisöllisiä sosiaali- ja terveyspalveluita. Myös yksityisissä hoitopalveluissa on kiinnitettävä huomiota hoidon tasoon, palvelujen saatavuuteen ja rahoituksen tasapuolisuuteen. Sairausvakuutusta on kehitettävä näiden periaatteiden mukaisesti.

  • Korkeatasoiset terveyskeskuspalvelut on turvattava kaikkialla maassa.
  • Sairaanhoidossa on korostettava kiinteiden hoitosuhteiden merkitystä. Omalääkärijärjestelmä on toteutettava vuosikymmenen loppuun mennessä.
  • Sosiaalihuollon palvelut tulee koota yhdeksi toimintakokonaisuudeksi. Lähiyhteisöissä sosiaalihuollon toiminnat tulee kytkeä yhdyskunnan omatoimisuuteen ja vapaaehtoistyöhön.
  • Vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoito tulee toteuttaa yhteistyössä kuntien sosiaalihuollon kanssa painottaen avohuollon toimenpiteitä.

Aikaa lapselle - lastenhoitoon vaihtoehtoja

Yhteiskuntamme muuttaminen lapsiperheitä tukevaksi ja suosivaksi on investointi tulevaisuuteen. Lasten kasvattaminen ja hoito on työtä ihmisyyden hyväksi parhaimmillaan.

Perhepolitiikan ratkaisut on tehtävä perheiden ehdoilla ja lasten parasta ajatellen. Lastenhoitoon on luotava käytännön elämän edellyttämiä vaihtoehtoja. Lapsiperheiden elämäntilanteet poikkeavat toisistaan paljonkin, ja niihin on perhepolitiikan kyettävä vastaamaan.

Tehokkaalla perhepolitiikalla on varmistettava lailla säädetty tavoite. Kaikille niille perheille, joissa on alle 3-vuotiaita lapsia, luodaan todellinen lastenhoidon valinnanvapaus vuoteen 1990 mennessä.

  • Päivähoitopaikkojen määrää on vuosittain lisättävä 7 000 paikalla, minkä lisäksi perustetaan valtion ja kuntien erityistoimin päivähoitopaikkoja pääkaupunkiseudulle.
  • Kotihoidon tuki on ulotettava kaikkiin niihin alle 7-vuotiaisiin lapsiin, joita ei hoideta kunnallisessa päivähoidossa. Hoitotuen lisäosa on maksettava kaikille pientä lasta itse kotona hoitaville vanhemmille. Näin heille taataan täyden kansaneläkkeen tasoinen toimeentuloturva.
  • Pienten lasten vanhempien työaikaa on lyhennettävä siten, että alle 7-vuotiaiden lasten vanhemmat voivat halutessaan tehdä lyhyempää työpäivää.
  • Vuoden 1987 alusta voimaan astuvaa lapsenhoitajan palkkakustannusten verovähennysoikeutta on kehitettävä edelleen.
  • Lapsilisien reaaliarvo on turvattava ja korotettava erityisesti useampilapsisten perheiden saamaa tukea.
  • Lapsiperheiden verotusta on edelleen kevennettävä. Erityisesti on huolehdittava sellaisten perheiden tasapuolisesta kohtelusta, joissa toinen vanhemmista on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia.
  • Verotusta ja sosiaaliturvaa on kehitettävä niin, että kotona hoitotyötä tekevien asema paranee. Ensi vaiheessa on kohennettava eläketurvaa ja sairauden aikaista sosiaaliturvaa.

Asuntopula poistettava

Useilla paikkakunnilla erityisesti nuoria ja lapsiperheitä vaivaava asuntopula on poistettava kuntien ja valtion tehokkailla toimilla. Jokaiselle suomalaiselle - niin yksinasujalle kuin perheelle - on taattava oikeus asumistasoltaan ja väljyydeltään kunnolliseen asuntoon.

  • Riittävä kunnallinen ja yksityinen vuokra-asuntokanta on saavutettava edistämällä vuokra-asuntojen rakentamista ja ylläpitämistä.
  • Oman asunnon kynnyksen alentamiseksi on edelleen kehitettävä ASP-järjestelmää. Omarahoitusosuus on laskettava ensi vaiheessa 10 prosenttiin ja lainaajat pidennettävä ensi vaiheessa 15 vuoteen. Asuntosäästöpalkkio on nostettava 4 500 markasta 6 000 markkaan, puolisokorotus 500 markasta 2 000 markkaan ja lapsikorotus samoin 500 markasta 2 000 markkaan.
  • Nuorten ensiasunnon hankkimismahdollisuuksia on parannettava.
  • Lainakorkojen verovähennysoikeus on porrastettava perhekoon mukaisesti.
  • Arava-määrärahojen käyttö on turvattava. Arava-asuntojen kohtuuttomia luovutusrajoituksia on edelleen lievennettävä ja lainoitusarvot nostettava lähemmäs todellisia rakennuskustannuksia. Peruskorjauslainoitusta on kehitettävä.

Käsiksi vakavimpiin ympäristöongelmiin

Puhdas luonto ja hyvin hoidettu elinympäristö ovat edellytys ihmisen terveydelle, viihtyvyydelle ja henkiselle hyvinvoinnille. Kestävin tie ympäristöongelmien ehkäisemiseksi on kehittää yhteiskunta- ja tuotantorakennetta hajautettuun, uutta tekniikkaa hyödyntävään suuntaan.

Viime vuosina ympäristöpolitiikka on ollut osittain hakoteillä. Ympäristönsuojelun painopiste on asetettava ihmisten elinympäristöön, ennen muuta teollisuuskeskusten ja taajamien vakavien ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Ilmansaasteet, liikenteen päästöt, teollisuuden jätteiden leviäminen ja melu on saatava kuriin.

  • Suodattimilla, uudella polttotekniikalla ja puhtaimmilla mahdollisilla polttoaineilla on vähennettävä ilmansaasteita. Rikki-, typpi- ja hiukkaspäästöjä on supistettava 50 prosentilla vuoteen 1990 mennessä.
  • On toimittava aloiteellisesti - mm. ETYK:n puitteissa - kansainvälisten sopimusten aikaansaamiseksi torjumaan ylikansallisia ympäristövaurioita. On pyrittävä luomaan kansainvälinen ilmansuojelurahasto avustamaan niitä maita, joilla ei ole riittävästi voimavaroja ilmansuojeluun.
  • Lyijyttömän bensiinin käyttöä on tehostettava erilaisin teknisin sekä hinta- ja veropoliittisin toimin. Lyijytöntä polttoainetta käyttävien autojen veroa on alennettava ja öljytuotteiden hinnoittelussa on suosittava ympäristöystävällisiä polttoaineita.
  • Terveysviranomaisille on taattava mahdollisuus puuttua aktiivisesti ympäristön terveysriskeihin. Painopisteen on oltava riskien ennaltaehkäisyssä.
  • Ihmisten on saatava päättää nykyistä oleellisesti enemmän elinympäristöään koskevista asioista. Hallintoa on kehitettävä siten, että asukkailla on jo rakennus- ja kaavoitussuunnitelmia tehtäessä todellista päätösvaltaa alueensa kehittämiseen.
  • Suurten taajamien harvat ja uhanalaiset viheralueet on suojeltava lainsäädännöllä. Lisäksi virkistys- ja ulkoilukäyttöön on kunnostettava sellaisia taajama-alueita, jotka siihen soveltuvat, mutta joiden käyttötarkoitus on joko vajavainen tai suorastaan väärä. Määrärahoja perustettujen luonnonsuojelualueiden lunastamiseen on lisättävä.
  • Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset on säilytettävä kokonaisuutena.
  • Jätteiden talteenotto ja uudelleenkäyttö on nostettava asianmukaiselle tasolle.

Hajautettu energiahuolto toteutettava

Ydinvoimasta luopumisen tulee vaalikaudella näkyä selkeästi energiapoliittisissa ratkaisuissa. Vaihtoehto ydinvoimalle, hajautettu sähköntuotanto, on käytännössä toteutettava. Erityisesti Keski- ja Pohjois-Suomessa on peruspolttoaineeksi otettava turve, Etelä-Suomessa taas maakaasu.

  • Mahdollisimman monen sähköä ja lämpöä tuottavan turve- ja maakaasuvoimalan rakentaminen on turvattava eri puolilla maata.
  • Pienempiin taajamiin soveltuvaa sähköntuotantotekniikkaa on ennakkoluulottomasti tutkittava, kokeiltava ja otettava käyttöön. Suuret energiapuureservit on hyödynnettävä, mikä edellyttää toimivaa korjuujärjestelmää.
  • Energiansäästötoimia on voimakkaasti tehostettava energian kokonaistarpeen kasvun rajoittamiseksi.
  • Vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimusta ja kokeilua on edelleen jatkettava riittävin voimavaroin.

Vahva suomalainen sivistys

Ihmisen kannalta sivistys ja henkinen kasvu ovat hyvän elämän perusedellytyksiä. Jokaiselle ihmiselle onkin tarjottava mahdollisuus hänen haluamaansa sivistykseen.

Vahvaan omaehtoiseen henkiseen kehitykseen nojaten Suomi ja suomalaiset voivat avoimesti ja identiteettinsä säilyttäen kohdata lisääntyvän kansainvälisen vuorovaikutuksen.

Sivistyspohjan vahvistamiseksi koulutus-, kulttuuri- ja viestintäpolitiikka tarvitsevat remonttia. Holhoavat ja ahtaat koulutusputket on särjettävä valinnanvaran ja aidon sivistyksen tieltä. Koulutuksen sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa on parannettava.

  • Peruskoulun ja lukion oppisisältöjä on uudistettava niin, että laajojen kokonaisuuksien ja tietosisältöjen hallintaa painotetaan nykyisen pirstaleisen ja jäsentymättömän tietoaineksen asemasta.
  • Ylioppilastutkinto on edelleen säilytettävä ja sitä on kehitettävä edellä mainittujen tavoitteiden suuntaan.
  • Korkeakouluissa toteutettua tutkinnonuudistusta on muutettava väljempään ja valinnanvaraa sekä omavastuuta korostavaan suuntaan. Välitutkinnot on hallitusti palautettava.
  • Korkeakoulupaikkoja on lisättävä selvästi ja siten vähennettävä nykyisellään kohtuuttoman tiukkaa karsintaa. Korkeakouluopiskelu on tehtävä avoimen yliopiston kautta mahdolliseksi kaikille halukkaille.
  • Korkeakouluja on kehitettävä alueellisesti tasapuolisesti ja korkeakouluverkossa vielä olevat aukot on paikattava.
  • Koulutuksen rakenteen uudistamiseksi sekä joustavuuden ja työharjoittelun lisäämiseksi on keskiasteen kehittämislakia tarkistettava. Ammatillisen koulutuksen uudet haasteet edellyttävät erityisesti opistoasteen kehittämistä.
  • Sekä ammatillista että yleissivistävää aikuiskoulutusta on laajennettava. Aikuisopiskelijoille on luotava kattava ja oikeudenmukainen opintososiaalinen järjestelmä.
  • Yhteiskunnan toimenpitein on turvattava monipuolisen maakunta- ja paikallislehdistön elinvoimaisuus.
  • Sähköisissä viestintävälineissä on huolehdittava laajan ja korkeatasoisen kotimaisen ohjelmatuotannon edellytyksistä ylikansallisen tarjonnan rinnalla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kotimaisen kuvakulttuurin - television, videon, elokuvan - luomisen edellytyksiin niiden laadullisen tason takaamiseksi.

Elinvoimainen maaseutu on kansallinen henkivakuutus

Elinvoimainen maaseutu on jokaisen suomalaisen kansallinen henkivakuutus kansainvälisten ekologisten, taloudellisten ja poliittisten kriisien varalle.

Maatalous muodostaa edelleen maaseutupolitiikan perustan, mutta sen lisäksi maaseudulla tarvitaan muitakin elinkeinoja. Maatalouden ensisijainen tehtävä on tuottaa puhtaita ja hyvälaatuisia elintarvikkeita kotimaista kulutusta varten. Kotimaisella elintarviketuotannolla on suuri työllisyysmerkitys niin maataloudessa, teollisuudessa kuin palvelualoillakin. Maatilat ovat tärkeitä koko maan kattavan asutuksen säilyttämisessä ja maaseudun kulttuurimaiseman luomisessa.

Maaseudun kehittämisen tavoitteeksi on asetettava, että vähintään nykyinen väestömäärä voi tulevaisuudessakin elää maaseudulla. Maaseutupolitiikalla on turvattava edellytykset pien- ja perheviljelmäpohjaisen, talonpoikaisen maatalouden harjoittamiselle sekä sivuelinkeinojen ja metsätalouden kehittämiselle maatilatalouden yhteydessä.

  • Maatalouden tuotantotavoite on asetettava siten, että se kattaa kotimaisen kulutuksen riippumatta tuotannossa ja kulutuksesssa tapahtuvista vaihteluista, ja myös poikkeusolosuhteissa. Täten tuotannon on oltava jonkin verran kulutusta suurempi.
  • Maatalouden ylituotantoa on rajoitettava pääasiassa vapaaehtoisin sopimuksin. Hinta- ja sopimuspolitiikalla on pyrittävä siihen, että ensisijaisesti suuret yksiköt supistavat tuotantoaan. Tuotannonrajoitukset on suunnattava jatkossa siten, etteivät ne rasita kohtuuttomasti muutenkin pahimmin yhteiskunnan rakennemuutoksista kärsiviä maaseutualueita.
  • Nuorten viljelijöiden asemaa on parannettava rahoitus- ja tukijärjestelyin, mm. vakauttamislainoilla. Nuorten tuottajien hallitsemien pienten tuotantoyksiköiden laajennukset on hyväksyttävä myös tuotannonrajoitusten voimassaollessa.
  • Maaseudun elinvoiman säilyttämiseksi on sen asukkaille turvattava riittävät työ- ja toimeentulomahdollisuudet sekä kauppa-, liikenne- ja muut palvelut. On mahdollistettava myös sellainen asuminen maaseutukylissä, joka perustuu työssäkäyntiin taajamissa.
  • Lainsäädäntötoimin on tehtävä mahdolliseksi erikoistuminen metsätalouteen tilan päätuotantosuuntana.
  • Metsätaloudessa on suosittava tilojen olemassaolevan työvoiman ja kaluston käyttöä, ns. hankintalinjaa. Metsien uudistamisessa on suosittava luontaisia uudistuskeinoja.
  • Maatalouden sivuelinkeinojen tukilaki, joka astui voimaan vuoden 1987 alussa, on pantava käytännössä toimeen ja muutenkin elvytettävä sivuelinkeinoja ja muuta maaseudun pienimuotoista elinkeinotoimintaa.

Suomi tasapainoon

Tasapaino-Suomi on kaikkien suomalaisten etujen mukainen tavoite. Maakuntien asukkaille se merkitsee mahdollisuutta työhön, toimeentuloon, sivistykseen ja hyviin ihmissuhteisiin kotiseudulla. Pääkaupunkiseudun ja muiden suurkeskusten asukkaille se merkitsee halvempaa asumista, parempaa elinympäristöä, parempia palveluita ja vähemmän sosiaalisia ongelmia.

1970-luvulla tasapainottunut alueellinen kehitys on uudestaan kääntynyt huonompaan suuntaan. Uusi muutto- ja keskittymisaalto kaikkine surkeine seurauksineen on ovella. Alueellisen kehityksen rajalinjat ovat muuttuneet siten, että työttömyys ja väestökato uhkavat myös useita Etelä-Suomen perinteisiä teollisuusseutuja ja maatalousvaltaisia kuntia. Nyt on tehokkaan maakuntapolitiikan ja uudistuvan aluepolitiikan aika.

Keskustapuolue pitää kaikilta osiltaan kiinni ns. aluepolitiikan historiallisesta kompromissista, jolla pyritään parantamaan pääkaupunkiseudun asukkaiden elinoloja ja rajoittamaan seudun epätervettä kasvua.

Maakuntien kehitys nojaa entistä enemmän niiden omiin voimavaroihin, osaamiseen ja ihmisten omatoimisuuteen. Sitä valtiovallan on tuettava laaja-alaisella uudistuvalla aluepolitiikalla. On siirryttävä tietoyhteiskunnan aluepolitiikkaan, jossa korostetaan tiedon, osaamisen ja koulutuksen sekä tuotekehityksen edellytysten luomista tasapuolisesti kaikkialle maahan.

Edelleen on jatkettava perinteisen aluepolitiikan keinojen käyttöä siltä osin, kuin ne soveltuvat uusiin olosuhteisiin.

Tasapaino-Suomi edellyttää myös päätösvallan ja hallinnon hajauttamista maakuntiin ja kuntiin. Maakuntien ihmisten luovuuden ja omatoimisuuden kanavaksi on perustettava kansanvaltainen maakuntaitsehallinto.

  • Korkeakoulujen ja keskiasteen oppilaitosten asemaa maakuntien sivistyksellisinä ja taloudellisina vetureina on vahvistettava.
  • Teknologian tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa on laajennettava ja hajautettava vahvistaen Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n ja Teknologian kehittämiskeskuksen TEKES:in alueyksiköitä.
  • Bio- ja energiatekniikkaa on kehitettävä, jotta kotimaisia luonnonvaroja voidaan yhä paremmin hyödyntää.
  • Kaukoliikenteen puhelin- ja telemaksuja on pikaisesti ja tuntuvasti alennettava. Uusia telepalveluja on kehitettävä kaikissa osissa maata.
  • Sosiaaliturvamaksut on porrastettava kolmeen tasoon: pääkaupunkiseudulla korkein, ns. Väli-Suomessa keskiverto ja varsinaisilla kehitysalueilla matalin.
  • Aloittaville pienyrittäjille on tarjottava entistä edullisempaa lainarahaa ja Kauppa- ja teollisuusministeriön tuki- ja avustusmuodot on säilytettävä. Kehitysaluerahaston asemaa riskiluottolaitoksena on vahvistettava ja sen palvelut on ulotettava koko maahan.
  • Lääninrahajärjestelmää on edelleen kehitettävä koko maan käsittävänä ja se on suunnattava erityisesti pienyritystoimintaan ja maaseudun elinkeinotoimintaan.
  • Kaikkien kuntien - myös syrjäisimpien maaseutukuntien - edellytykset aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan ja palvelujen tarjoamiseen on turvattava. Kunnallistalouden eroja on siksi edelleen tasoitettava tehokkain toimin.
  • Kunnallista itsehallintoa on vahvistettava toteuttamalla ns. vapaakunta/palvelukuntamalli. Kuntien pakkoliitoksia ei tule toteuttaa.
  • Eri alueiden kehittämisen kannalta keskeiset tehtävät on siirrettävä kansanvaltaiselle maakuntahallinnolle sekä keskushallinnosta että valtion aluehallinnosta. Kunnallista itsehallintoa on lujitettava.
  • Hallinnon hajautuksessa ja keskusvirastojen purkamisessa on päästävä käytännön tekoihin.

Kekkosen linjalla

Keskustapuolue edellyttää, että Suomi nuoudattaa jatkossakin hyväksi koettua ja maamme etujen mukaista Paasikiven-Kekkosen -linjan mukaista ulkopolitiikkaa. Puolueettomuuspolitiikkansa mukaisesti Suomen tulee pyrkiä pysyttäytymään suurvaltaristiriitojen ulkopuolella ja ylläpitämään hyviä suhteitaan kaikkiin maihin.

Samalla Suomen on toimittava aloitteellisesti rauhan ja liennytyksen puolesta ja autettava kehitysmaiden ponnisteluja niiden pyrkiessä omaehtoisen kehityksen tielle.

  • YYA-sopimukseen perustuvia Suomen ja Neuvostoliiton hyviä naapuruussuhteita ja kanssakäymistä kaikilla elämänaloilla on edelleen kehitettävä. Keskeisimpiä haasteita on taloudellisen yhteistyön kehittäminen ja kaupan tason turvaaminen.
  • Pohjoismaiden välistä yhteistyötä on pyrittävä vahvistamaan sosiaali-, talous- ja kulttuuripolitiikan alueilla.
  • Ydinaseettoman vyöhykkeen luomiseksi Pohjolaan on edelleen toimittava aktiivisesti. Samalla on pyrittävä toteuttamaan Pohjois-Euroopassa muita luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimenpiteitä.
  • Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöprosessin ETYK:in saattamiseksi uusiin tuloksiin on ponnisteltava. Erityisen tärkeää on toiminta ympäristönsuojelun erityiskokouksen järjestämiseksi ja Tukholman kokouksen toimeksiannon laajentamiseksi varsinaisiin aseidenriisuntakysymyksiin.
  • Kehitysyhteistyömäärärahojen osuus on nostetava 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 1989 mennessä valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Kehitysyhteistyössä on aiempaa enemmän korostettava perustarpeiden tyydyttämistä ja maaseutukehityksen vauhdittamista.
  • Kansainvälisiä ja yhteispohjoismaisia pakotetoimia Etelä-Afrikan Tasavallan harjoittamaa rotusortopolitiikkaa vastaan on tiukennettava.

III HUOMISPÄIVÄN SUOMEA RAKENTAMAAN

Keskustapuolue pyrkii siihen, että eduskuntavaalien jälkeen muodostetaan mahdollisimman laajapohjainen, kansallista yhtenäisyyttä edelleen lujittava ja toimintakykyinen enemmistöhallitus, joka toteuttaa Paasikiven-Kekkosen -linjan mukaista ulkopolitiikkaa ja suomalaisen linjan mukaista sisäpolitiikkaa.

Yhteisymmärryksen politiikkaa on syytä jatkaa vastaisuudessakin. Sen sisältö on kuitenkin uudelleenarvioitava ihmisen kestokyvyn, luonnontalouden ja suomalaisuuden vahvistamisen näkökulmasta. Tällaisen uuden yhteisymmärryksen politiikan toteuttamiseksi keskustapuolue on valmis osallistumaan hallitukseen ja ottamaan osaltaan vastuun tulevaisuuden Suomen rakentamisesta.

Keskustapuolue kutsuu kaikkia suomalaisia rakentamaan huomispäivän Suomea ihmisyyden, luonnonmukaisuuden ja rauhan edistämisen hengessä.

Keskustapuolueen puoluehallitus 12.1.1987