Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/254

Keskustapuolue

Keskustapuolueen väestöpoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen väestöpoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1973
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KESKUSTAPUOLUEEN VÄESTÖPOLIITTINEN OHJELMA

I JOHDANTO

Väestöpolitiikalla ymmärretään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vaikuttaa väestön määrään, laatuun, rakenteeseen ja alueelliseen jakautumiseen. Se on osa yhteiskuntapolitiikkaa, jonka kaikki lohkot vaikuttavat osaltaan myös väestöön. Hyvin harjoitettu talouspolitiikka tarjoaa mahdollisuuden parempaan aineelliseen elintasoon ja mm. edellytykset perhepoliittisten tukimuotojen ja palvelusten tehokkaaseen kehittämiseen. Sosiaali- ja terveyspolitiikka luovat edellytykset väestön elin- ja terveydenolojen parantamiseen. Koulutus- ja kulttuuripolitiikka yhdessä terveyspolitiikan kanssa vaikuttavat puolestaan väestön laatuun.

Yhteiskuntapoliittisia suunnitelmia ja päätöksiä tehtäessä on tärkeätä, että ennalta voidaan ottaa huomioon myös niiden vaikutus väestönkehitykseen. Tähänastisessa yhteiskuntapolitiikassa ja -suunnittelussa, jolle on ollut ominaista osa-alueittain tapahtunut kehittäminen ja kokonaisvaltaisuuden puuttuminen, väestöpoliittinen näkemys ei ole ollut riittävästi esillä. Ratkaisuja on liian usein tehty ahtaasti taloudellisen kasvukehityksen näkökulmasta ja toimenpiteiden väestölliset vaikutukset ovat jääneet vaille huomiota. Mahdollisimman korkean kansantulon ja taloudellisen elintason pitäminen hallitsevana yhteiskuntapoliittisena tavoitteena on sinänsä tärkeänä pidettävän taloudellisen vaurauden lisääntymisen ohella johtanut maamme väestökehityksen rakenteelliseen kriisitilaan. Väestö on keskittynyt ja kasautunut yhä enemmän suppealle alueelle pääkaupungin ympärille. Muilla alueilla vastaavasti väkiluku on vähentynyt ja ikärakenne huolestuttavassa määrin vanhentunut. Sekä ruuhka-alueiden että tyhjenevien haja-asutusalueiden muodostuminen on merkinnyt kasvavia yhteiskuntapoliittisia ongelmia.

Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että maassamme ryhdytään harjoittamaan tavoitteellista väestöpolitiikkaa pitäen tavoitteena valtakunnallisesti, alueellisesti sekä ikä- ja sukupuolirakenteellisesti tasapainoisen väestökehityksen aikaansaamista.

Väestöpolitiikkaa ei kuitenkaan voida toteuttaa irrallaan muusta yhteiskuntapolitiikasta, erityisesti alue-, koulutus-, työvoima-, talous-, terveys-, ympäristö- ja asuntopolitiikasta. Tästä syystä väestöpoliittisten tavoitteiden toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että maassamme aikaansaadaan tehokas kokonaisvaltainen yhteiskuntasuunnittelu.

Väestöpolitiikan perimmäisenä tavoitteena on kansalaisten monipuolisen elämisen laadun kohottaminen, mihin kuuluu mm. elintila, puhdas luonto ja toimeentuloturva.

Väestöpolitiikan keskeisin käytännön toimintakenttä on perhepolitiikka. Perhe on tapahtuneista yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta säilyttänyt ja tulee säilyttämään keskeisen asemansa kasvatus-, turvallisuus-, tunne- ja suvunjatkamistehtävistä huolehtivana yhteiskunnan perusyksikkönä. Perhepolitiikalla perheellistymiskehitystä ja perheiden asemaa tukevana toimintana on siten keskeinen yhteiskunta- ja väestöpoliittinen merkitys.

II SUOMEN VÄESTÖPOLITIIKKA

1. Yleiskatsaus väestönkehitykseen

Viimeaikaisen väestökehityksemme tärkeimmäksi osatekijäksi on noussut syntyvyys. Kuolleisuus, joka aikaisemmin oli tärkeä väestönkehitykseen vaikuttava tekijä, on 1800-luvun loppupuolella alkaneen vähenemisen jälkeen saavuttanut hyvin alhaisen tason. Siirtolaisuuden merkittävä vaikutus väestönkehitykseemme on rajoittunut 1960-luvun loppupuolen vilkkaan maastamuuton vuosiin. Syntyneisyys on maassamme alentunut 1950-luvulta lähtien niin että syntyneisyyslukumme on tällä hetkellä maailman alhaisimpia. Nyt syntyy vuosittain yli 40 000 lasta vähemmän kuin 25 vuotta sitten. Vuonna 1971 syntyi elävänä 61 500 lasta, mutta vuonna 1972 enää runsaat 58 000 lasta. Keskiväkiluvun 1 000 asukasta kohden syntyi v. 1972 12.8 lasta. Nettouusiutumisluku, joka osoittaa kuinka monta tytärtä vastasyntynyt tyttölapsi todennäköisesti tulisi elinaikanaan synnyttämään, on tällä hetkellä Suomessa 0.76. Väestön uusiutuminen edellyttäisi kuitenkin luvuksi 1.0.

Väestön luonnollinen lisääntyminen eli syntyneiden ja kuolleiden erotus oli meillä vuonna 1972 noin 14 500. Luonnollinen lisääntyminen on tällä hetkellä kuitenkin lähinnä näennäistä, mikä johtuu väestön ikärakenteesta: ns. suuret ikäluokat ovat nyt synnyttämisiässä. Tulevina vuosina ikärakenteen vanheneminen kääntänee syntyneiden enemmyyden kuolleiden enemmyydeksi, jollei syntyvyys huomattavasti kohoa. Tämä merkitsisi väkilukumme vähentymistä, tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuoteen 2 000 mennessä noin neljännesmiljoonalla.

Syntyvyyden voimakkaasta alentumisesta on seurauksena väestön ikärakenteen vanheneminen. Vanhusten suhteellinen osuus väestöstä kasvaa ja aktiiviväestön osuus pienenee. Tätä kehitystä ei voida pitää toivottavana, vaikka vanhenemiskehitys on suhteellisen hidas ja meillä vasta vuonna 2 000 saavutetaan ikärakenteellisesti sellainen tilanne kuin jo nyt on esim. Englannissa.

Kokonaisväkilukukehitystä vaikeampi ongelma tällä hetkellä on väestökehityksemme alueellinen tasapainottomuus, joka on ilmennyt siinä että asutus on saanut kiihtyvällä nopeudella keskittyä Helsingin seudulle muun Suomen hitaasti tyhjentyessä. Esimerkiksi vuosina 1960-1970 Helsingin seutu sai väestölisäyksestä 81.8 % sekä uusista työpaikoista 86.3 %. Tällä hetkellä Suomen kunnista ainoastaan 20 % on sellaisia, joissa väkiluku kasvaa.

Suomessa maataloustyövoiman osuus koko väestöstä on pienentynyt 20 prosenttiin ja supistunee tästäkin, joskin kehityksen voimakkuudessa ilmenee maan eri osien välillä huomattavia eroja. Huolestuttavaksi tilanteen meillä on tehnyt se, että muuttajien valtaosa ei jää edes oman läänin tai talousalueen piiriin, vaan siirtyy Etelä-Suomeen. Tämä väestön keskittyminen on meillä ollut niin poikkeuksellisen rajua, että se on herättänyt jopa kansainvälistä huomiota. Etelä-Suomeen keskittyvät myös kaikki tungosalueen vaikeudet asunto-, liikenne-, saaste- ja meluongelmineen. Myös mielenterveydelliset ja sosiaaliset ongelmat kasvavat kaupungistumisen tahdissa.

Alueellinen tasapainottomuus näkyy erityisen selvänä väestön ikärakenteessa. Kun muuttajien valtaosa on ollut nuoria, parhaassa työiässä olevia, on tästä ollut seurauksena maaseudun ikärakenteen vanheneminen. Myös sukupuolirakenne vinoutuu, kun muuttajien joukossa on suhteellisesti enemmän naisia. Haja-asutusalueiden kuntien väestöpohjan supistuminen on aiheuttanut verotulojen pienentymistä ja palvelutason heikentymistä, mikä puolestaan on edesauttanut poismuuttoa. Myös autioituvilla maaseutualueilla esiintyy lisääntyvästi sosiaalisia ja mielenterveydellisiä ongelmia.

2. Valtakunnallinen väestöpolitiikka ja sen tavoitteet

Suomessa ei ole valtakunnallisella tasolla asetettu minkäänlaisia väestötavoitteita. Kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävän yhteiskuntapolitiikan välttämättömänä edellytyksenä kuitenkin on selvästi määriteltyjen ja virallisesti vahvistettujen väestötavoitteiden olemassaolo. Siksi Keskustapuolue korostaa tavoitteellisen väestöpolitiikan välttämättömyyttä.

Eräissä viimeaikaisissa tutkimuksissa ulkomailla on voitu todeta, ettei hyvinvoinnin kohottaminen edellytä jatkuvaa väestökasvua. Myös automaation ja rationalisoinnin lisääntyminen vähentänee tulevaisuudessa työvoiman tarvetta. Näin ollen ei meillä Suomessakaan työvoimapoliittisesti ole tarvetta asettaa nykyistä väestömääräämme selvästi korkeampia väestötavoitteita. Toisaalta ei ole mitään perusteltua aihetta pyrkiä nykyistä pienempäänkään väestömäärään. Sen sijaan keskeiseksi pitkäntähtäyksen väestöpoliittiseksi tavoitteeksi on asetettava alueellisesti ja ikärakenteellisesti tasapainoisen väestökehityksen aikaansaaminen. Maan kokonaisväestöä ajatellen tämä merkitsee mm. sitä, että syntyvyydessä ei saa olla voimakkaita laskuja eikä nousuja. Edellä todettu syntyneisyyden tasoa ilmaiseva nettouusiutumisluku pitää saada nousemaan arvoon 1.0.

Nykytilanteessa tarkoituksenmukaisina lyhyen tähtäyksen väestötavoitteina ja -toimenpiteinä tasapainoiseen väestökehitykseen pyrittäessä on pidettävä syntyneisyyden alenemisen ja alueellisen tasapainottomuuden lisääntymisen pysähdyttämistä. Pyrittäessä estämään syntyneisyyden alentuminen joudutaan aluksi käyttämään toimenpiteitä, jotka elvyttävät syntyneisyyttä. Tällöin ei tarkoituksena suinkaan ole saada aikaan uutta korkean syntyneisyyden aaltoa, joka toisi mukanaan uusia ongelmia, vaan ainoastaan syntyneisyyskehityksemme tasapainottaminen ja ikärakenteellisesti suotuisan kehityksen aikaansaaminen.

Syntyneisyyttä elvyttäviä keinoja etsittäessä on lähdettävä niistä tekijöistä, jotka ovat aiheuttaneet syntyneisyyden alentumisen. Syntyneisyyden alentuminen meillä ilmeisestikin on seurausta monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Siihen ovat olleet vaikuttamassa mm. teollistuminen ja kaupungistuminen, perhepoliittisten tukimuotojen jälkeenjääneisyys sekä ennen muuta lapsikielteisyys asenteissa ja yhteiskuntapolitiikassa.

3. Alueellinen väestöpolitiikka ja sen tavoitteet

Väestön keskittymistä ja kasautumista suppealle alueelle pääkaupunkiseudulle ja muun Suomen autioitumista ei voida pitää suotavana yhteiskuntakehityksenä. Valtakunnan tasolla laaditut synkät alueelliset ennusteet ovat lisäksi alkaneet toteuttaa itseään nopeuttaen siten kielteistä kehitystä. Tästä syystä on välttämätöntä, että valtakunnan eri osa-alueille laaditaan väestötavoitteet yhteistyössä maakuntien ja valtakunnan tason suunnitteluelinten kesken. Keskustapuolueen tavoitteena on, että kaikissa maakunnissa väestön määrä on tulevaisuudessa vähintään sama kuin tällä hetkellä. Väestötavoitteet vaativat rinnalleen elinkeino-, asunto-, koulutus- yms. tavoitteet, joiden toteutumiseksi tarvitaan voimakkaita alue- ja yhteiskuntapoliittisia toimenpiteitä. Kokonaisvaltaisesti toteutetun suunnittelun puitteissa on selvitettävä maan eri osa-alueiden tarjoamat mahdollisuudet kiinnittämällä huomiota työvoimavaltaisten yritysten, matkailun, perinteisen käsityötaidon sekä maatalouden ja sen erityisalojen kehittämismahdollisuuksiin työpaikkojen antajana. Valtion taholta on nykyistä enemmän voitava ohjata yritysten sijoittumista. Myös valtion hallinnon hajasijoittaminen on väestötavoitteiden toteutumisen kannalta välttämätön edellytys.

Keskustapuolueen mielestä on ehdottomasti siirrettävä työpaikkoja ihmisten luo sen sijaan että heidät pakotetaan siirtymään Etelä-Suomen ruuhka-alueille tai siirtolaisina Ruotsiin. Ihmisille on voitava tarjota työpaikka hänen omassa kotimaakunnassaan. Maataloudesta muihin elinkeinoihin siirtyvä muuttovirta tulee ohjata oman kunnan tai ainakin oman talousalueen rajojen sisäpuolella tapahtuvaksi. Maaseudun haja-asutusalueella asuvien ihmisten palvelusten saantimahdollisuudet on turvattava erityistoimenpitein, on luotava edellytykset maatalouden ja sen erityisalojen kehittämiselle ja maatalousammatin arvostuksen nousemiselle. Lisäksi maaseudulle on luotava joko maataloustuotantoon perustuvaa tai muuta sopivaa yritystoimintaa. Näillä toimenpiteillä voidaan turvata maataloudelle nuoren työvoiman saanti ja estää maaseudun ikärakenteen vanheneminen.

Alueellisessa väestöpolitiikassa on myös pidettävä huoli siitä, ettei eri alueiden sukupuolirakenne yhteiskuntapoliittisten päätösten kautta pääse vinoutumaan, sijoittamalla esim. jollekin paikkakunnalle yksipuolisesti vain toista sukupuolta työllistävää yritystoimintaa.

4. Suositeltavat väestöpoliittiset keinot

Väestöpoliittisten tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätön edellytys on, että maassamme aikaansaadaan kokonaisvaltainen ja tehokas yhteiskuntasuunnittelu, jonka puitteissa myös väestölliset ja alueelliset näkemykset voidaan ottaa riittävästi huomioon. Kun tavoitteena on alueellisesti tasapainoinen väestökehitys, niin se voidaan aikaansaada vain sillä, että kaikilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla toimenpiteet ovat tätä kehitystä tukevia ja samansuuntaisia. Valtakunnan tasolla hyväksytyt alueelliset väestötavoittet on otettava huomioon tehtäessä ratkaisuja ja päätöksiä mm. alue-, työvoima-, koulutus-, talous-, perhe-, terveys-, asunto- ja ympäristöpolitiikassa. Näiden toimenpiteiden tueksi tarvitaan valtion taholta voimakkaita yritystoiminnan sijoittumista ohjaavia ja hallinnon hajasijoittamista merkitseviä ratkaisuja.

Yhteiskuntasuunnittelussa ja yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa on voitava ottaa huomioon, että ahdasrajainen taloudellisen kasvun pitäminen yksinomaisena perustavoitteena aikaansaa väestökehityksessä vaikeita tasapainottomuusilmiöitä. Siksi syvennetty ja laajennettu hyvinvoinnin käsite yhteiskuntapoliittisena perustavoitteena on ulotettava koskemaan kaikkia ihmisen elämiseen vaikuttavia tekijöitä, jolloin yhteiskuntapolitiikassa on pantava painoa ympäristön moni-ilmeisyydelle, viihtyvyys- ja elintilakysymyksille sekä tasapainoisille ja elämää rikastuttaville ihmissuhteille.

Syntyvyytemme laskukehityksen pysähdyttäminen edellyttää nykyistä perhe- ja lapsimyönteisempää yhteiskuntapolitiikkaa ja perhepolitiikan nopeaa ja tuntuvaa tehostamista.

5. Tutkimus

Sitä mukaa kuin väestöpoliittinen näkemys otetaan nykyistä enemmän huomioon yhteiskuntasuunnittelussa ja -politiikassa, kasvaa myös väestökysymyksiin liittyvä tiedon tarve. Väestötieteen opetus ja tutkimus on kuitenkin maassamme toistaiseksi heikosti järjestetty. Siksi Keskustapuolue pitää tärkeänä, että korkeakoululaitoksemme puitteissa käynnistetään väestötieteen säännöllinen opetus ja että väestötieteen tutkimukselle annetaan nykyistä paremmat edellytykset.

Väestötieteen opetuksen avulla voidaan lisätä suunnittelu- ja päätöksentekotehtävissä toimivien tarvitsemaa väestötieteellistä asiantuntemusta. Tutkimuksen avulla taas saadaan välttämätöntä tietoa väestökehitykseen vaikuttavista tekijöistä ja yhteyksistä yhteiskuntapolitiikan muihin lohkoihin.

III SUOMEN OSALLISTUMINEN KANSAINVÄLISIIN VÄESTÖOHJELMIIN

Maailman väestöongelmaksi on noussut väestön liiallinen kasvu eräissä maanosissa, joiden ravinnontuotanto ja muut luonnonvarat ovat riittämättömät edes välttävän aineellisen elintason tarjoamiseksi lisääntyvälle väestölle. Myös koko maapallon puitteissa väestön kasvu ja toisaalta keskimääräinen kulutustason kasvu ovat sovittamattomassa ristiriidassa luonnonvarojen riittävyyden kanssa. Kansainvälisen yhteisvastuun hengessä ja hyvinvoinnin kohottamiseksi yleismaailmallisesti myös Suomen velvollisuutena on osallistua näiden ongelmien ratkaisemiseen. Väestöongelmien ratkaisemisessa Suomen on oltava toteuttamassa niitä Yhdistyneitten Kansakuntien ja muiden kansainvälisten yhteisöjen väestö- ja perhesuunnitteluohjelmia, jotka kohdistuvat kehitysmaihin. Keskustapuolueen käsityksen mukaan osallistuminen tulee olla taloudellisen tuen ja asiantuntemuksen antamista, missä perhesuunnitteluohjelmat nähdään osana laaja-alaista yhteiskuntapoliittista avustus- ja kehittämistoimintaa.