Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/259

Keskustapuolue

Keskustapuolueen viestintäpoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen viestintäpoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1974
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KESKUSTAPUOLUEEN VIESTINTÄPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa Viitasaarella 20.-21.4.1974

SISÄLTÖ

Sanomalehdistö
Keskustapuolueen sanomalehdistö
Paikallislehdistö
Aikakauslehdet, erityislehdistö
Suomen Tietotoimisto
Yleisradiotoiminta
Kaapelitelevisio
Julkisen Sanan Neuvosto

KESKUSTAPUOLUEEN VIESTINTÄPOLIITTINEN OHJELMA

Vapaata keskustelua ylläpitävä, oman omaan ja koko maailman tapahtumista oikeita tietoja välittävä julkinen sana kuuluu olennaisesti kansanvaltaiseen yhteiskuntaan. Keskustapuolueen käsityksen mukaan demokratia edellyttää vapaata tiedonvälitystä. Kehittyneessä kansanvallassa tiedotusvälineiden tulee antaa tasapuolinen mahdollisuus mielipiteiden ilmaisuun ja vaihtoon.

Keskustapuolue pitää sananvapautta kunniassa kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Puolue haluaa viestintäpolitiikassaan erityisesti korostaa, että joukkoviestimien on heijastettava totuudellisesti yhteiskuntaa ja välitettävä oikeita tietoja kaikista sen ilmiöistä.

Keskustapuolue arvostaa sellaista lehdistön, radion ja television toimituspolitiikkaa, joka pyrkii Suomen kansan henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin kohottamiseen, kansan elinehtojen parantamiseen, yhteiskunnalliseen tasa-arvoisuuteen ja oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen sekä kansojen välisen rauhan ja yhteistyön edistämiseen.

Välineistöltään laajan ja monipuolisen viestinnän on ulotuttava kaikkiin kansalaispiireihin, jotta jokaisella ihmisellä olisi riittävät perustiedot maamme kansanvaltaiseen hallintoon osallistumiseen. Tällä tavalla edistetään tasa-arvon toteutumista ja yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamista.

Nykyaikaisen tiedonvälityksen on annettava oikea ja monipuolinen kuva myös muista maista ja kansoista. Suomalaista tiedonvälitystä on kuitenkin suojeltava kansainvälisen kaupallisen viestintäteollisuuden vaaroilta.

Sanomalehdistö

Suomen sanomalehdistö on yli 200-vuotisen historiansa aikana saanut keskeisen aseman kansalaisten tiedontarpeen tyydyttäjänä. Tässä tehtävässään se on jatkuvasti tarpeellinen, kuten myös vapaan keskustelun ylläpitäjänä, poliittisen linjan omaksuneet sanomalehdet antavat kansalaisille myös välttämättömän mielipiteen muodostuksen pohjan.

Sanomalehdistöä koskevan viestintäpolitiikan tulee päätehtävänään varjella lehdistön riippumattomuutta valtiosta ja muista taloudellisen vallan käyttäjistä sekä ehkäistä lehdistön yleisiä toimintaedellytyksiä.

Keskustapuolue hyväksyy sen näkemyksen, että huolehtiessaan lehdistön yleisistä toimintaedellytyksistä valtiovallan tulee kiinnittää huomiota ennen kaikkea seuraaviin seikkoihin:

- Sananvapauden toteutumista koko yhteiskunnassa on edistettävä ja korostettava julkisuusperiaatetta kaikessa julkisen vallan toiminnassa. Tätä varten tarvitaan painovapauden periaatteelle rakentuva lainsäädäntö.

- Lehdistölle on järjestettävä mahdollisuudet saada yhdenvertaisesti muun elinkeinoelämän kanssa osuutensa yhteiskunnan järjestämistä koulutus-, tutkimus-, liikenne- ym. yleisistä palveluista.

- Lehdistölle on taattava tiedonvälityksen yhteiskunnallisen erityismerkityksen vuoksi sellaiset taloudelliset toimintaedellytykset, että sen toiminta kävisi liiketaloudellisesti mahdolliseksi.

- Kilpailutilanteen tai alueellisten erityisolosuhteiden vuoksi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevan lehdistön toimintaedellytykset on turvattava.

Graafisen teollisuuden nopea tekninen kehitys pakottaa lehtitalot poikkeuksellisen nopeaan koneistojen uusimiseen. Tätä varten sanomalehdille on järjestettävä halpakorkoisten lainojen saantimahdollisuuksia.

- Postilaitoksen kuljetus- ja jakelupalvelujen tulee olla tasapuolisia ja niin tehokkaita, että ne eivät heikennä viestintäpalveluja.

- Yhteiskunnan tulee toiminnallaan turvata se, että maassa ilmestyy riittävästi eri mielipidesuuntia edustavia lehtiä.

Keskustapuolueen sanomalehdistö

Keskustapuolueen äänenkannattajiksi julistautuneet sanomalehdet ovat syntyneet aatteellisen ja alueellisten tavoitteiden pohjalta. Niiden toimintaedellytykset on turvattava. Puolue antaa suuren arvon sille, että sen äänenkannattajina on lukumäärältään ja kokonaislevikiltään voimakas, toimituksellisesti ja taloudellisesti itsenäinen lehdistö. Sen jatkuva yhteistyö puolueen kanssa niin valtakunnallisella kuin piiritasolla takaa parhaat edellytykset keskustalaisten tavoitteiden toteuttamiselle.

Paikallislehdistö

Maassamme on vuosikymmenien mittaan syntynyt runsas paikallislehdistö. Nämä lehdet välittävät pääasiassa levikkialueensa lukijoitten elämänpiiriä lähellä olevia tietoja.

Paikallislehdillä on merkitystä paikallisen kulttuurin edistäjinä sekä levikkialueittensa ihmisten välisenä yhdyssiteenä. On perusteltua, että yhteiskunta sisällyttää paikallislehdistön yleisen viestintäpolitiikkansa määrittämien toimien piiriin.

Aikakauslehdet, erityislehdistö

Sanomalehdistön ja paikallislehdistön ohella julkaistaan maassamme runsaasti kansalaisille tärkeitä tausta- ja erityistietoa välittäviä lehtiä. Tällaisia ovat lukuisat monipuolisesti yhteiskuntaa tarkastelevat aikakauslehdet, julkiseen keskusteluun voimakkaasti vaikuttavat mielipidelehdet, taide- tiede-, ammatti- ja harrastelehdet ja uskonnolliset julkaisut sekä järjestölehdet.

Erityisesti mielipide-, tiede-, taide- yms. julkaisujen kielialueemme pienuudesta johtuva vähäinen levikki on saattanut ne monessa tapauksessa taloudellisesti vaikeaan asemaan. Yhteiskunnan tulee sen vuoksi huolehtia tämän lehdistön olemassaolon turvaamisesta toteuttamalla mm. valikoiva lehdistötukijärjestelmä.

Pääasiassa kaupalliselle pohjalle rakentuva aikakauslehdistö on maassamme laaja ja toimitustapansa puolesta kirjava. Useat aikakauslehdistämme tarjoavat kansalaisille monipuolista tietoa ja antavat heille kuvan yhteiskunnan erilaisista virtauksista. Näitten lehtien toimintamahdollisuuksien tulee olla riittävät.

Maassamme on erityisesti viime vuosina versonut runsas arveluttavaa toimituspolitiikkaa käyttävä kaupallinen lehdistö, joka polkee sekä yksilön, perheen ja yhteiskuntamme perusarvoja sekä vahingoittaa kansainvälistä kanssakäymistä. Tällaisten julkaisujen toimittamista ja levittämistä ei yhteiskunnan pidä millään tavoin rohkaista ja tukea.

Valtiovallan viestintäpolitiikan piiriin ei tule kuulua myöskään ilmaisjakelulehdet.

Suomen Tietotoimisto

Suomen Tietotoimistolla on merkittävä asema maamme tiedonvälityksessä. Ennen kaikkea se on välttämätön pienille ja keskisuurille lehdille, joilla ei ole mahdollisuuksia oman kansainvälisen ja kaupallisen uutisverkon pitämiseen. Tästä syystä on kaikkien STT:n asiakkaina olevien tiedotusvälineiden asema ja vaikutusmahdollisuudet turvattava tämän puolivirallisen toimiston työssä kansanvaltaistamalla sen hallinto.

Yhteiskunnan on yleisestikin turvattava STT:n toimintaedellytysten turvaamista. Toimistolle on taattava mahdollisuudet riittävän laajan ja syvän uutistarjonnan kehittämiseen, tarvittavan organisaation luomiseen ja nopean, halvan uutisvälityksen hoitamiseen. Tämän takaamiseksi on sille annettava taloudellista tukea.

Uutisvälityksessä ja uutispolitiikassa on STT:lle taattava itsenäisyys ja riippumattomuus valtiosta. Viestintäpolitiikan keinoin on huolehdittava myös siitä, että uutistoimiston ei tarvitse alistua eri etupiirejä edustavien lehtien ja muiden asiakkaiden yksittäisiin vaatimuksiin.

STT:n radiouutiset on syytä säilyttää.

Yleisradiotoiminta

Yleisradiotoiminnan merkitys joukkoviestinnässä on varsin keskeinen. Suomen yleisradiotoiminta on yhteiskunnallista palvelutoimintaa, ja sen vuoksi sitä on hoidettava ja johdettava kansanvaltaisten periaatteittemme mukaisesti.

Toteuttaessaan palvelutehtäväänsä Yleisradion pitää huolehtia siitä, että kaikki väestönosat taloudellisista ja alueellisista eroavuuksista riippumatta pääsevät osallisiksi ohjelmapalveluista. Alueellisen toiminnan laajentaminen ja television kakkosverkon rakentaminen on nähtävä yhteiskunnallisena palvelutehtävänä myös sikäli, että niitä ei tule tarkastella liiketaloudellisten periaatteiden pohjalta. Perustavoitteena on oltava yhtäläiset ohjelmalliset peruspalvelut kaikille asuinpaikasta riippumatta. Alueellisen ohjelmatyön itsenäisyys on turvattava alueellisen demokratian kautta.

Yleisradion tulee olla parlamentaarisesti valvottu, mutta vapaan tiedonvälityksen mukaan itsenäisesti toimiva laitos. Yleisradiota koskevaa lainsäädäntöä on viipymättä niin kehitettävä, että korkein valvontaelin on eduskunnan valitsema yleisradioneuvosto (viestintäneuvosto). Tämän elimen tulee edustaa mahdollisimman suurta yhteiskunnan eri alojen asiantuntemusta.

Ohjelmien suunnittelua ja käytännön valvontaa hoitamaan yleisradioneuvosto (viestintäneuvosto) asettaa parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti valtakunnallisen ohjelmaneuvoston sekä alueelliset ohjelmaneuvostot. Yleisradiolainsäädäntöä kehitettäessä on ohjelmaneuvostojen oikeudellinen asema selvitettävä.

Yleisradion talouden tulee perustua pääasiassa lupamaksuihin. Kuitenkin eräät erityistoiminnot, kuten esimerkiksi radion ja television välittämä opetustoimi olisi rahoitettava valtion budjetista. Televisiomainonta voi olla yksi yleisradioyhtiön tulonlähteistä. Mainonnan osuuden on pysyttävä tarkoissa ennalta sovituissa rajoissa ja sillä ei saa katkaista ohjelmakokonaisuuksia. Radiomainontaan ei ole syytä mennä.

Yleisradion ohjelmapolitiikan tulee kuvata totuudellisesti yhteiskuntaa ja sen on välitettävä oikeassa suhteessa tietoja kaikista sen ilmiöistä.

Tasapuolisuuden vaatimus on otettava huomioon jo ohjelmasuunnittelussa, sillä jo toteutettujen yksipuolisten ohjelmien tasapainottaminen tuottaa käytännöllisiä vaikeuksia. Yleensäkään yhteiskuntamme kysymyksiä ei voi eikä saa tarkastella mustavalkoisena vastakohtaisuusasetelmana vaan yhteiskuntaa kehittävän suomalaisen kansanvallan pohjalta.

Yleisradio ei saa pyrkiä minkään tietyn maailmankatsomuksen levittämiseen, vaan rakennusosien tarjontaan omien katsomusten muodostamista varten, kuten ohjelmatoiminnan säännöstö asian ilmaisee.

Yleisradion tulee pyrkiä toiminnallaan vahvistamaan inhimillisiä perusarvoja, kuten ihmisoikeuksia, suvaitsevaisuutta myös vähemmistöjä kohtaan sekä terveitä ja luonnonmukaisia elämäntapoja. Ihmisten tärkeitä perusarvoja ei saa loukata. Yleisradion tulee vaalia kansallista kulttuuria.

Kansallisen kulttuurin ohella on ohjelmistossa huolehdittava riittävästi kansainvälisestä vuorovaikutuksesta. Tässä yhteydessä on korostettava kansainvälisen ymmärtämyksen, kansojen välisen ystävyyden ja koko maailman rauhan edistämisen tärkeyttä. Yleisradion on osaltaan poistettava ennakkoluuloja ja edistettävä eri rotujen ja kansallisuuksien välistä myönteistä kanssakäymistä.

Tasapuolisella ja kiihkottomalla sekä tosiasioihin perustuvalla kansainvälisellä tiedonvälityksellä Yleisradion tulee tukea suomalaista puolueettomuuspolitiikkaa. Tämän vuoksi on lainsäädännöllä turvattava kansainvälisten tietoyhteyksien katkeamattomuus.

Kaapelitelevisio

Uusi joukkoviestinnän muoto on äänen ja kuvan siirtäminen kaapeleita pitkin yhtäaikaa eri vastaanottimiin. Koska kysymyksessä on yleisölle tarkoitettu joukkoviestinnän muoto, kuuluu yhteiskunnalle oikeus ja velvollisuus säännellä tätä toimintaa mm. siten, että alueellisia ja sosiaalisia eriarvoisuuksia tiedonvälityksessä ei kohtuuttomasti lisätä.

Kaapelitelevision käyttömahdollisuudet opetuksessa, valvonnassa yms. ovat monipuolistuneet. Tällaisiin tarkoituksiin rakennetut suljetut järjestelmät, kuten myös kotimaisten yleisradiolähetysten vastaanottamiseen tarkoitetut yhteisantennijärjestelmät, eivät tarvitse yhteiskunnan valvontaa.

Julkisen Sanan Neuvosto

Julkisen Sanan Neuvoston tehtävänä on vaalia julkisen sanan vastuullista vapautta ja tukea hyvää lehtimiestapaa. Tässä ominaisuudessa neuvostoa tulisi kehittää pohjoismaisen käytännön mukaan alan erikoistuomioistuimeksi. Sen tulisi lausuntojen ja huomautusten antamisen lisäksi tarvittaessa voida puuttua taloudellisin rangaistuksin hyvän lehtimiestavan loukkauksiin.

Yksityisen henkilön suojaa tiedonvälineiden väärinkäytöksiä vastaan on tehostettava lakiin perustuvan vahingonkorvauksen laaja-alaisella hyväksikäytöllä.