Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/264

Keskustapuolue

Keskustapuolueen yleisohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen yleisohjelma
  • Vuosi: 1968
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

KESKUSTAPUOLUEEN YLEISOHJELMA

Hyväksytty 15.-16.6.1968 Tampereella pidetyssä puoluekokouksessa.

"Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi."
Santeri Alkio

Keskustapuolue toimii Suomen kansan henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin kohottamiseksi, kansan elinehtojen parantamiseksi, yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi sekä kansojen välisen rauhan ja yhteistyön edistämiseksi. Puolue perustaa toimintansa ihmiskeskeiseen keskusta-aatteeseen. Uudistavan keskustapolitiikan avulla puolue pyrkii poistamaan epäkohtia ja kehittämään suomalaisen yhteiskunnan entistä oikeudenmukaisemmaksi ihmisten yhteiskunnaksi. Päämäärän saavuttaminen edellyttää, että ratkaisuissa nojaudutaan tieteellisen tutkimuksen antamiin tuloksiin ja toteutetaan pitkän aikavälin suunnittelua. Näin toimien keskustapuolue, lujittaa isänmaamme itsenäisyyttä ja kansan laajoihin piireihin nojaavaa suomalaista demokratiaa.

1. YKSILÖ JA YHTEISKUNTA

Yhteiskunta on ihmistä varten. Keskustapuolueen harjoittaman politiikan tarkoituksena on luoda ja säilyttää sellainen yhteiskunta, missä toteutuvat ihmisen perusoikeudet: oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, ajatuksen, sanan ja uskonnonvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Ihmisten sivistyksellistä, sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoisuutta on edistettävä. Miesten ja naisten tasa-arvoisuudessa ilmenevät puutteet on poistettava ja kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä toteutettava. Jokaisella on oltava yhtäläiset mahdollisuudet saada taipumustensa ja toivomustensa mukaista koulutusta sekä ammattitaitonsa ja edellytystensä mukaista ja oikeudenmukaisesti palkattua työtä. Ihmisten sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvoisuuden lisäämiseksi omistajien ja omistamattomien välistä eroa on supistettava avaamalla yhä suuremmille väestöryhmille mahdollisuus omistaa tuotantovälineitä. Suuryrityksissä on pyrittävä toteuttamaan yritysdemokratiaa sen eri muodoissa.

Yksilön on yhteiskunnan jäsenenä kunnioitettava toisten ihmisten oikeuksia, noudatettava lakia ja täytettävä yhteiskunnan hänelle asettamat velvoitukset.

2. VALTIOLLINEN JÄRJESTELMÄ

Keskustapuolue kannattaa valtiosäännössä määriteltyä demokraattista valtiollista järjestelmää, jonka puitteissa erilaiset mielipidesuunnat ja yhteiskuntaryhmät voivat vapaasti järjestäytyä poliittisiksi puolueiksi ja kilpailla kansan kannatuksesta.

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansan välittömän vallankäytön lisäämiseksi tasavallan presidentin vaalijärjestelmä on muutettava välittömäksi kansanvaaliksi, maakuntaitsehallinto on toteutettava ja on pyrittävä käyttämään neuvoa-antavaa kansanäänestystä tärkeissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä sekä tutkittava kansanvaalin muut käyttömahdollisuudet.

Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Toimeenpanovalta kuuluu presidentille ja eduskunnan luottamusta nauttivalle hallitukselle. Eduskunnan on tehokkaasti valvottava toimeenpanovallan käyttöä ja eduskunnan työskentelymahdollisuuksia on parannettava. Kaikilla eduskunnassa edustettuina olevilla valtiosääntöä noudattavilla puolueilla on yhtäläinen oikeus osallistua hallitusvallan käyttöön.

3. ULKOPOLITIIKKA

Ulkopolitiikan tavoitteena on Suomen itsenäisyyden ja kansan vapauden turvaaminen, maamme kansainvälisen aseman lujittaminen ja kansojen välisen ymmärtämyksen lisääminen sekä maailmanrauhan edistäminen. Suomen on pysyttäydyttävä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella, noudatettava puolueettomuutta ja ylläpidettävä hyviä suhteita kaikkiin maihin. Luottamuksellisten suhteiden ylläpitäminen ja kehittäminen Suomen ja Neuvostoliiton välillä on ulkopolitiikkamme keskeinen tehtävä. Suomen ja muiden pohjoismaiden välisiä hyviä suhteita on jatkuvasti kehitettävä samoin kuin suhteitamme muihin maihin.

Kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden lujittaminen on jokaisen maan etujen mukaista. Suomen ulkopolitiikan on tuettava tähän päämäärään tähtääviä kansallisia ja kansainvälisiä pyrkimyksiä sekä edistettävä Yhdistyneiden Kansakuntien mahdollisuuksia toimia kansainvälisen rauhan turvaajana. Tieteellistä rauhan ja konfliktintutkimusta on tehostettava. Keskustapuolue kannattaa yleistä aseistariisuntaa sekä toisaalta Yhdistyneiden Kansakuntien käytössä olevien kansainvälisten rauhanturva- ja valmiusjoukkojen vahvistamista.

Suomen on osallistuttava aktiivisesti kehitysmaiden tukemiseen ja myötävaikutettava omalla panoksellaan ihmisoikeuksien ja poliittisen demokratian toteuttamiseen ja taloudellisen hyvinvoinnin kehittymiseen näissä maissa.

4. MAANPUOLUSTUS

Puolustuslaitoksen tehtävänä on maan poliittisen johdon alaisena valtakunnan alueellisen koskemattomuuden ja itsenäisyyden turvaaminen sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen suojeleminen. Näiden tehtävien suorittamista varten Suomen on ylläpidettävä yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa suorituskykyistä puolustuslaitosta. Asianmukaiset väestönsuojelun edellyttämät toimenpiteet on tehokkaasti suoritettava.

5. SISÄPOLITIIKKA

Keskustapuolue haluaa tasoittaa eri väestöryhmien välisiä eturistiriitoja ja lisätä yhteistoimintaa kaikkien ryhmien kanssa. Kun keskustapuolueen johtavana tavoitteena on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen, puolue pyrkii erityisesti parantamaan köyhien väestöryhmien ja yksityisten ihmisten elämänoloja ja estämään taloudellisesti, sosiaalisesti ja sivistyksellisesti jälkeenjääneiden ryhmien syntymisen.

Keskustapuolue asettaa laillisuuden noudattamisen kaiken toimintansa perustaksi. Erioikeuksien syntymistä ei ole sallittava ja lakia on sovellettava samalla tavalla kaikkiin kansalaisiin. Keskustapuolue voi olla edustettuna hallituksessa ja tukea sitä, jos hallituksen ohjelma ja toiminta ovat sopusoinnussa puolueen periaatteiden kanssa. Keskustapuolue pyrkii omalta osaltaan myötävaikuttamaan mahdollisimman laajapohjaisten parlamentaaristen hallitusten muodostamiseen.

Eri kieliryhmiin kuuluvien kansalaisten sekä saamelaisten, mustalaisten ja muiden pienten vähemmistöryhmien sosiaalisista, taloudellisista ja sivistystarpeista on oikeudenmukaisesti huolehdittava.

6. TALOUSJÄRJESTELMÄ

Yksityinen omistusoikeus ja yrittäjän vapaus muodostavat perustan sille talousjärjestelmälle, jota puolue tukee ja kehittää. Niissä osissa maatamme ja talouselämäämme, joissa tuotantotoiminta sen riskialttiuden tai suuren tuotantopääomatarpeen vuoksi ei pysty riittävästi kehittymään, on valtiovallan toimenpitein kehitettävä yritteliäisyyttä, joko ohjaamalla pääomia tai perustamalla valtiojohtoisia yrityksiä. Talouselämän tasapainoinen kehittäminen edellyttää sekä yksityistä aloitetta että yhteiskunnan aktiivista myötävaikutusta. Tällainen kolmannen tien talousjärjestelmä tarjoaa parhaat edellytykset poliittiselle vapaudelle ja taloudellisen kansanvaIlan toteuttamiselle.

Taloudellisen demokratian edelleen laajentamiseksi on pyrittävä luomaan kansanvaltaisesti hallittuja, kansalaisten oma-aloitteiseen ja omavastuiseen toimintaan perustuvia taloudellisia yrityksiä. Kansanvaltaisella osuustoiminnalla on tässä tärkeä tehtävä. Samassa tarkoituksessa on yhteiskunnan toimenpiteillään tuettava kehitystä, joka tarjoaa kansalaisille edellytyksiä itsenäiseen toimintaan sekä luo perustan työntekijöiden ja toimihenkilöiden vastuun lisäämiselle yritysten toiminnassa. Suuryhtiöille, raha- ja vakuutuslaitoksille sekä muille pääomayhtymille kertyvien säästöpääomien ohjautumisesta on huolehdittava kansantalouden kokonaisetujen mukaisesti.

7. YHTEISKUNTASUUNNITTELU

Yhteiskunnan taloudellisten ja henkisten voimavarojen tehokasta hyväksikäyttöä varten sekä maan eri osien tasapainoiseksi kehittämiseksi ja tulevaisuuden kasvumahdollisuuksien varmistamiseksi tarvitaan suunnitelmallista yhteiskuntapolitiikkaa.

Valtakunnan ja sen osayksiköiden kuten maakunnan ja kunnan puitteissa on pyrittävä pitkän aikavälin ohjelmointiin ja laadittava kehitysohjelmia, jotka niveltyvät toisiinsa. Yhteiskunnan taloudellinen, sosiaalinen ja sivistyksellinen suunnittelu on yhdistettävä maankäytön ja liikenteen suunnitteluun. Tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa ihmisillä on entistä enemmän mahdollisuuksia vapaa-ajan harrastuksilleen, on kiinnitettävä huomiota moniin viihtyisyystekijöihin kuten maiseman- ja luonnonsuojeluun sekä vesien suojeluun ja huoltoon. Keskustapuolueen tavoitteena oleva suomalainen yhteiskunta on ihmiskeskeinen. Sen vuoksi kaiken suunnittelun tulee palvella yksilöä ja hänen tarpeitaan. Suunnittelutyö ei saa hidastaa yhteiskunnan normaalia kehittymistä.

Alueellinen kehittämispolitiikka on osa suunnitelmallista yhteiskuntapolitiikkaa. Sen tulee edistää alueellisten tarpeiden havaitsemista ja lisätä taloudellista toimintaa eri puolilla maata. Alueellista kehityspolitiikkaa harjoitettaessa on pyrittävä kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvan tuotantotoiminnan aloittamiseen ja kehittämiseen. Tarkoituksenmukainen kehityspolitiikka edellyttää, että teollisuuslaitosten, kauppaliikkeiden, kulttuurilaitosten, hallintovirastojen ym. sijoittamisessa noudatetaan valtakunnallista hajasijoitusta huomioon ottaen kuitenkin tuotannon kannattavuusnäkökohdat. Samanaikaisesti on tuettava toimintakykyisten keskusten muodostamista maakuntiin ja kuntiin, jotta myös syrjäseudut pääsisivät osallisiksi keskusten tarjoamista palveluista. Riittävän hyvin varustettu keskus vaikutusalueineen muodostaa kokonaisuuden, joka kykenee tarjoamaan vaikutusalueensa asukkaille ajan vaatimusten mukaisen palvelutason ja viihtyisän elinympäristön.

Suunnitelmallisen yhteiskuntapolitiikan perustana on monipuolinen yhteiskunnan tutkimus. Suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan yhtä hyvin teoreettista perustutkimusta kuin yhteiskuntapolitiikkaa välittömästi palvelevaa soveltavaa tutkimusta. Maamme taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oloja koskevien tietojen hankintaa valtakunnan ja sen osa-alueiden puitteissa on tehostettava. Tutkimustulosten soveltaminen käytäntöön kuuluu poliittista päätösvaltaa käyttäville elimille, joilla tulee olla hyvät yhteydet tutkimustyön suorittajiin.

Myös lääneihin ja kuntiin on perustettava toimialueensa tarpeita tehokkaasti palvelevia suunnitteluelimiä. Lakisääteisen seutusuunnittelun kustannusten jakoa on muutettava sillä tavoin, että seutusuunnittelu saadaan käyntiin köyhissäkin maakunnissa.

8. VALTION HALLINTO

Yhteiskunta toteuttaa päämääriään hallintokoneiston avulla. julkisen hallinnon organisaatiota ja työmenetelmiä on jatkuvasti parannettava, jotta hallinto voisi menestyksellisesti suorittaa sille kuuluvat tehtävät mahdollisimman pienin kustannuksin. Yksilön oikeusturva on taattava ja hallinnon virkavaltaisuus poistettava. Oikeushallinto on uudistettava. Yhteiskunta ei saa perusteettomasti rajoittaa yksilöiden vapautta eikä oikeusturva saa jäädä varallisuudesta riippuvaksi. Nykyisen hallintokoneiston perusrakennetta, menettelytapoja ja päämääriä on jatkuvasti tutkittava sekä tarpeen mukaan uudistettava.

Hallintotehtävien kasvu edellyttää eri toimialoilla jatkuvaa tehtävien ja toimivallan siirtämistä maakuntiin ja paikallisille hallintoelimille.

Julkisen hallinnon palveluksessa olevat ovat kansan palvelijoita. Virkamiesten taloudellinen asema on järjestettävä sellaiseksi, että julkiset yhteisöt saavat käyttöönsä korkeatasoista asiantuntemusta ja ammattitaitoa. Palkkapolitiikalla on lisäksi huolehdittava siitä, että kunnollisia ja taitavia virkamiehiä saadaan maamme kaikille alueille, myös syrjäseuduille.

ALUEELLINEN ITSEHALLINTO

a) Maakuntaitsehallinto

Peruskuntien yläpuolelle on luotava yhtenäisiä talousalueita käsittävä maakuntaitsehallinto. Se lisää kansanvaltaa antamalla maakunnan asukkaille mahdollisuuden itse päättää monista maakuntaa koskevista asioista. Maakuntaitsehallintoa toteutettaessa on huolehdittava siitä, että valtionapu maakuntien hoitoon tulevien tehtävien osalta porrastetaan maakuntien taloudellisen kantokyvyn mukaan ja että maakunnan omat kustannukset jaetaan jäsenkuntien kantokyvyn suhteessa.

Maakuntaitsehallinnolle olisi keskitettävä maakunnan taloudellisen ja henkisen kehittämispolitiikan johto; yhteiskuntasuunnittelu, seutukaavoitus ja kulttuurihallinto. Maakuntahallinnon toimialaan tulisi kuulua ainakin opetus- ja sivistystoimen, terveyden- ja sairaanhoidon sekä sosiaalihuollon alueelliset tehtävät.

b) Kunnallispolitiikka

Kunnallinen itsehallinto on kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmämme kulmakiviä. Historialliseen kehitykseen nojautuen se tarjoaa jatkuvasti parhaan mahdollisuuden paikallishallinnon toteuttamiselle. Kunnallishallintoa on sen vuoksi edelleen lujitettava, sen kansanvaltaisia periaatteita vahvistettava ja sen rajoja valtionhallintoon nähden selvennettävä.

Ryhdyttäessä suorittamaan kunnallislainsäädännön kokonaistarkistusta on erityisesti pidettävä silmällä, miten kunnan asukkaiden ja kunnallisten luottamusmiesten harrastusta, mielenkiintoa ja osallistumista kunnallisasioiden hoitoon voidaan lisätä. Tällöin on myös tutkittava, voidaanko suurten kuntien hallintoa tehostaa muodostamalla kunnallispiirejä.

Eri kuntamuotojen erojen jatkuvasti vähentyessä on syytä siirtyä nykyisestä kolmesta kuntamuodosta kahteen sekä tutkittava myös sitä mahdollisuutta, että on vain yksi kuntamuoto.

Kuntauudistuksen suunnittelun ja toimeenpanon avulla on pyrittävä kuntien palvelutason parantamiseen. Uudistusta toteutettaessa on kunnioitettava kuntien itsemääräämisoikeutta. Kunnille on annettava tasa- arvoisena vaihtoehtona mahdollisuus muodostaa tiettyjen tehtävien hoitoa varten pysyväisluontoisia yhteistoiminta-alueita tai yhdistyä toisten kuntien kanssa.

Myös silloin kun suoritetaan vuoden 1925 jaotuslain nojalla muutoksia kunnallisessa jaotuksessa, on kuntien mielipiteille annettava erityinen arvo. Alueliitoksia vastoin kuntien tahtoa on vältettävä.

Valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa sekä kuntien taloutta yleensä on niin kehitettävä, että kansalaisilla on asuinkuntansa sijainnista ja varallisuudesta riippumatta mahdollisuus saada tietyt kunnalliset peruspalvelukset suunnilleen samansuuruista verorasitusta vastaan. Pyrittäessä tässä suhteessa nykyistä suurempaan yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen on kunnille eri tehtävien suorittamista varten tulevat valtionosuudet porrastettava nykyistä voimakkaammin kuntien taloudellisen kantokyvyn mukaan. Niinikään on kunnallisen keskusrahaston avulla pyrittävä pääsemään siihen, että tietyiltä suurilta veronmaksajilta saadut kunnallisverotulot voitaisiin jakaa kuntien kesken nykyistä oikeudenmukaisemmin. Samoin olisi kuntien yhteisten laitosten sijaintikunnan saama etu jaettava tasapuolisesti kaikkien yhteistoimintaan osallistuvien kuntien kesken.

Koulunuudistuksen toimeenpanossa on tarkoin otettava huomioon laajan maaseudun erityiset tarpeet pyrkimällä myös syrjäisillä seuduilla korkeatasoiseen peruskoulutukseen. Samoin on jatkokoulutukseen oltava tasaveroiset mahdollisuudet maamme eri osissa. Keskustapuolue korostaa myös kansalaisopistotoiminnan merkitystä sivistystyössä.

Sosiaalihuoltoa on pyrittävä kehittämään nykyistä täydellisemmäksi ja monipuolisemmaksi. Köyhien kuntien taloudellisia mahdollisuuksia vahvistamalla on huolehdittava siitä, etteivät kansalaiset sosiaalihuollon suhteenkaan ole eri asemassa asuinpaikasta riippuen.

Yhdyskuntasuunnittelu, elinkeinoelämän kehittäminen sekä kaavoitustehtävät ja niihin läheisesti liittyvät kunnallisteknilliset työt tulevat kunnallispolitiikassa myös maaseudulla yhä keskeisemmiksi. Kuntien on harjoitettava aktiivista maa- ja asuntopolitiikkaa. Keskustapuolue korostaa kunnan kaikkien osien tasapuolista kehittämistä.

10. TALOUSPOLITIIKKA

a) Yleisiä periaatteita

Nykyaikainen markkinatalous on kilpailutaloutta, joka kykenee tehokkaasti tuomaan esille taloudellista kehitystä ja kasvua edistävät inhimilliset voimavarat ja parantamaan edellytyksiä ihmisen henkisesti rikkaalle ja sidonnaisuuksista vapaalle elämälle. Tavoitteena on taloudellisen kasvun ja työn tuottavuuden lisääminen sekä ulkomaankaupan laajentaminen, jotka takaavat kansan laajojen väestökerrosten elintason nousun ja jatkuvan hyvinvoinnin.

Taloudellisen kasvun edellytyksenä oleva kuluttajain ostokyky on kaikissa olosuhteissa turvattava. Taloudellisen kasvun edellyttämien rakennemuutosten helpottamiseksi käytettävänä olevia pääomia on suunnattava kansantaloudellisesti tuottaviin kohteisiin. Teollisen toiminnan kuten myös eri palveluelinkeinojen aloilla työskentelevän itsenäisen pienyrittäjätoiminnan yleisiä edellytyksiä on parannettava kehittämällä liikenneyhteyksiä, turvaamalla halvan energian saanti, uudistamalla tariffipolitiikka ja lisäämällä teollisuuden tarvitsemaa pääomaa. Uuden teollisuuden ja muun yritystoiminnan sijoittumista on ohjattava maan eri osiin kansantalouden kehitystä ja väestön sijaintia vastaavasti. Pienteollisuuden yleiset kehitysedellytykset on valtion ja kuntien turvattava. Tällöin on kiinnitettävä huomiota myös mahdollisuuksiin, joita matkailutoiminnan laajentaminen tarjoaa etenkin syrjäisten seutujen väestölle.

b) Työ- ja tulopolitiikka

Työntekijöiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman parantaminen ja turvaaminen kuuluu kansanvaltaisen valtion tärkeimpiin tehtäviin. Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että jokaisella kansalaisella on työtä. Sen vuoksi on harjoitettava täystyöllisyyden takaavaa talouspolitiikkaa, jonka tavoitteena on myös alueellisesti tasapainoisen kasvun turvaaminen.

Työntekijäin ja työnantajain välisen suhteen on perustuttava ihmisyyden kunnioittamisen periaatteelle. Ammattiyhdistysliikkeen on oltava vapaa puoluepoliittisesta painostuksesta ja työntekijöille on taattava täydellinen järjestäymisvapaus. Työpaikoilla on työntekijöiden ja työnantajien yhteistoiminnan muotoja parannettava sekä siten edistettävä heidän keskinäistä luottamustaan. Työntekijöiden ja kotimaisten raaka- aineiden tuottajien, osallistumista. suuryritysten omistukseen ja johtamiseen on lisättävä ja muutenkin edistettävä yritysdemokratian toteuttamista. Palkkapolitiikassa on noudatettava oikeudenmukaisuutta ja valtion toimenpiteillä on taattava kaikille palkansaajille tietty vähimmäispalkka. Samanlaisesta työsuorituksesta on maksettava sama palkka. On harjoitettava sellaista palkkapolitiikkaa, jolla supistetaan suuria palkkaeroja ja estetään uusien suurten palkkaerojen syntyminen.

Viennin ja taloudellisen kasvun kannalta merkittävistä tulopoliittisista ratkaisuista on käytävä neuvotteluja, joiden päämääränä on vakaan hinta- ja kustannustason ylläpitäminen ja siten mahdollisimman tasaisen reaalitulojen kasvun aikaansaaminen. Sellaisia nimellistulojen nousuja, jotka heikentävät maamme kilpailukykyisyyttä ja joita vastaamassa ei ole kansantalouden kautta luotu tavaroiden ja palvelusten määrän lisäys, on vältettävä.

c) Maa- ja metsätalous

Maaomaisuus on maa- ja metsätalousväestön tuotantopääomaa, joka on säilytettävä viljelijäväestön käsissä ja jota ei saa yhteiskunnan päätöksillä siirtää muuhun käyttöön ilman täyttä korvausta.

Keskustapuolue pyrkii toteuttamaan sellaista maatalouspolitiikkaa, joka turvaa kansamme elintarvikehuollon ja takaa maataloudesta toimeentulonsa saavalle väestölle muihin elinkeinoihin verrattuna tasavertaiset toimeentulon mahdollisuudet. Yksityisiin perheviljelmiin perustuva maatalous on säilytettävä, sen kannattavuus turvattava ja sitä on edistettävä suorittamalla maatilatalouden kaikinpuolista rationalisointia. Elinvoimaisella maa- ja metsätaloudella on tärkeä merkitys myös teollisuus- ja palveluelinkeinojen kehitykselle.

Maankäyttö- ja asutuspolitiikkaa on tehostettava sekä ohjattava riittävästi varoja tilojen elinkelpoisuuden parantamiseen ja lisämaiden hankintaan. Maatilatalouden piiriin soveltuvia valtion ja yhtiöiden metsiä on aktiivisen maapolitiikan kautta pyrittävä saattamaan talonpoikaisomistukseen ja siten tehokkaampaan tuotantoon. Sellaisilla seuduilla, missä käytettävänä olevat metsät ovat kaukana yksityisistä pientiloista, on näiden elinkelpoistamiseksi muodostettava yhteismetsiä.

Maassamme on vielä poikkeuksellisen suuria käyttämättömiä mahdollisuuksia metsätaloudellisen tuotannon tehostamiseksi. Suuria pääomia vaativien ja hitaasti tilakohtaista hyötyä tuottavien metsätaloudellisten perusparannustöiden nopeuttamiseksi olisi valtion rahoitusosuutta lisättävä. Laajoja yhtenäisiä alueita koskevat kuivatustyöt on suoritettava kokonaan valtion kustannuksella. Metsäntuottajille on maksettava puuntuottamisen kannattavuuden turvaava kantohinta.

Maatalouden käyttöön on ohjattava riittävästi sisarosuuslainoja ja muita pääomia korvaamaan elinkeinorakenteen muuttumisesta johtuvia pääomasiirtymiä ja on pyrittävä kalliskorkoisten lainojen vakauttamiseen. Erityisesti pienviljelijäväestön sivuansiomahdollisuuksia on kehitettävä ja tällöin on huomiota kiinnitettävä luonnonvarojen hyväksikäytön tehostamiseen ja sellaisiin maatalouteen läheisesti liittyviin asioihin, kuten puutarha-, turkis-, kala- ja porotalouteen.

Yleisen työajan lyhentäminen on maatalousväestölle korvattava ja viljelijäväestön lomanviettomahdollisuuksia parannettava.

Maa- ja metsätaloudellista tutkimusta, erityisesti kotieläinkoetoimintaan kohdistuvaa, neuvontatoimintaa, taloussuunnittelua ja ammattikoulutusta sekä tila- ja yrittäjäkohtaista neuvontaa on tehostettava. Maa- ja metsätalouden valtakunnallinen ohjaaminen vaatii tehokkaan hallinto-organisaation, jonka ensisijaisena tehtävänä on näiden talousalojen kehittäminen.

On ryhdyttävä valmistelemaan pitkän tähtäyksen maatalousohjelmaa, missä otetaan huomioon työllisyysnäkökohdat ja maataloutemme sopeuttaminen kansantaloutemme sekä kansainvälisen kaupan yhdentymisen luomiin edellytyksiin.

d) Kauppa ja teollisuus

Työllisyyden turvaaminen ja taloudellisen kasvun nopeuttaminen vaativat teollisuuden ja siihen liittyvien palveluelinkeinojen voimakasta kehittämistä. Sen vuoksi kaupan ja teollisuuden toimintaa varten on luotava suotuisat perusedellytykset. Suunnitelmallista teollistamispolitiikkaa toteuttamalla on pyrittävä kehittämään eri puolille maata kaupallisteollisia keskuksia. Sekä teollisuudessa että kaupassa on käytettävä hyväksi rationalisoinnin ja automatiikan tarjoamat mahdollisuudet.

Kaupan alalla on pidettävä silmällä sitä, ettei monopolisoituminen ja kartellisoituminen estä tervettä markkinakilpailua. Kiristyneen kansainvälisen kilpailun vuoksi vientikaupan laajentamiseen ja markkinoinnin edistämiseen on kiinnitettävä yhä suurempaa huomiota. Vientikoulutusta on voimakkaasti tehostettava. Keskustapuolue kannattaa kansainvälisten markkinoiden yhdentymistä ideologisista ja muista rajoista riippumatta.

e) Valtiontalous

Valtiontaloudessa on pitkän aikavälin budjetoinnin ja eri alojen kehittämisestä tehtyjen selvitysten avulla aikaansaatava suunnitelmallisuutta ja taloudellisuutta. Hyvinvointivaltion jatkuvan menestyksen edellytyksenä olevaa tulonsiirtopolitiikkaa on edelleen kehitettävä jälkeenjääneiden alueiden ja väestönosien hyväksi. Suhdanteiden ja työllisyyden vaihteluiden aiheuttamia rasituksia silmällä pitäen on hyvinä aikoina voitava suunnitella työtilaisuuksia laskukausia varten, jolloin on myös ohjattava valtion varoja työttömyyden lieventämiseksi ja taloudellisen kasvun edistämiseksi.

On suoritettava yleinen veronuudistus, jossa sekä välittömän että välillisen verotuksen periaatteet saatetaan kasvuhakuisen talouspolitiikan tavoitteiden mukaisiksi. Maatilatalouden omaisuusvero on pyrittävä saamaaan samanarvoiseen asemaan muun tuotannollisen toiminnan omaisuusveron kanssa.

11. SOSIAALIPOLITIIKKA

a) Yleisiä periaatteita

Maailmassa, jossa tunnustetaan oikeiksi monia erilaisia arvoja, on ihmisen elämä kaikkia kansoja, rotuja, uskontoja ja erilaisia näkökohtia yhdistävä perusarvo. Yhteiskunnan perustehtävä ja varsinainen tarkoitus on Järjestää ja turvata olosuhteet mahdollisimman suotuisiksi jokaiselle ihmisyksilölle täyttä, hyödyllistä ja rikassisältöistä elämää varten sen kaikissa muodoissa ja vaiheissa.

Tämä asettaa sosiaalipolitiikalle uudet tavoitteet ja tarkoitusperät, olla yhteisvastuuseen perustuvaa, ihmiskeskeistä ja ihmisyyttä edistävää politiikkaa. Näin parannetaan myös niiden yksilöiden valinnanvapautta ja kulutusmahdollisuuksia, joilla ne muuten olisivat rajoitetut. Näin sosiaalipolitiikka laajentaa kulutuspohjaa ja rikastuttaa kansantalouden kasvuedellytyksiä.

Yhteiskunnan tulee taata jokaiselle ihmiselle hänen kykyjään vastaava koulutus, työ, elintaso ja asunto sekä muu sosiaalinen viihtyisyys ja turva niiden tapahtumien varalta, jotka voivat riistää häneltä mahdollisuuden itse säilyttää elintasonsa entisellään.

Erityisesti on pyrittävä torjumaan muuttuvan yhteiskunnan ihmiselle aiheuttamaa aineellisen ja henkisen turvattomuuden ja yhteiskunnallisen paineen ongelmaa. Köyhän ihmisen ohessa sosiaalipolitiikan kohteeksi on näin tulemassa henkisesti turvattu ihminen. Yhteiskunnan on edistettävä yhteisvastuuseen perustuvaa, terveiden ja epäitsekkäiden ihmissuhteiden kehittymistä. Ihmiselämää tulee suojella henkiseltä painostukselta, pelottelulta, virkavaltaisuudelta ja vapauden rajoituksilta.

Aineellisen elintason lisäksi on taattava jokaiselle ihmiselle myös henkinen elintaso eli mahdollisuus kulttuurin saavutuksista nauttimiseen ja henkisesti rikkaaseen elämään. Kehittyvä tuotanto luo mahdollisuudet huolista, puutteesta ja pelosta vapaaseen toimeentuloon myös niille, jotka eivät voi osallistua tuotantoon.

Yhteiskunnan lakisääteinen sosiaalipolitiikka ei saa muodostua yksityisen voitontavoittelun välineeksi. Se ei saa käyttää rahastoivia menetelmiä.

b) Eläkekysymykset

Yrittäjät on saatettava lisäeläkkeeseen nähden samaan asemaan kuin palkansaajat. Kansaneläke on muutettava yleiseksi peruseläkkeeksi poistamalla asteittain kansaneläkkeen tukiosan saantia koskevat rajoitukset. Kaikkien väestöryhmien on päästävä yhtäläisin perustein perhe-eläkevakuutuksen piiriin. Rintamamiesten asemaa on helpotettava mm. lisäämällä ylimääräisten sotaeläkkeiden määrärahaa ja väljentämällä ylimääräisten sotaeläkkeiden jakoperusteita.

c) Perhepolitiikka

Koti on yhteiskunnan perusta. Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus kasvaa turvatussa kotiympäristössä, Jossa vallitsevat terveet elämäntavat. äidille pitäisi luoda mahdollisuus omistautua lastensa hoitamiseen lasten ensimmäisinä elinvuosina. Hänellä pitää olla oikeus itse päättää, palaako hän sen jälkeen koulutuksensa mukaiseen työhön.

Kotona työtään tekevät naiset suorittavat arvokkaan työpanoksen yhteiskunnassamme. Heidän sosiaaliturvansa työn arvoon verrattuna on jäänyt vähäiseksi, koska sosiaaliturvan määrittely perustuu ansiotuloon. Oikeudenmukaisen sosiaaliturvan toteuttamiseksi on omaa työtään tekevän äidin työn arvo määriteltävä ainakin naisten keskimääräisen ansiotulon tasolle ja tehtävä mm. lisäeläkkeeseen oikeuttavaksi. Yhteiskunnan on lisättävä lasten kotihoitomahdollisuuksia äidinpalkan avulla ja järjestettävä tarvetta vastaavasti lasten päivähoito paikkoja. Kotiaputoimintaa on kehitettävä niin, että kaikki kuntalaiset tulevat samaan asemaan kotiaputoimintaan nähden.

d) Asuntopolitiikka

Kunnollinen asunto on jokaiselle välttämätön ja mahdollisuus sen hankkimiseen kuuluu kansalaisten sosiaalisiin perusoikeuksiin. Kehittämällä ja edistämällä eri toimenpitein kysyntää vastaavan asuntotuotannon tarvitsemien varojen saantia on pyrittävä luomaan hyvin toimivat asuntomarkkinat. Yhteiskunnan tulee huolehtia siitä, että keinottelu asunnontarvitsijoiden kustannuksella ehkäistään ja jokaiselle kansalaiselle tarjotaan mahdollisuus hankkia hyväksytyt normit täyttävä asunto kohtuullisin kustannuksin.

Asuntopolitiikkaa on toteutettava koko maassa samojen perusteiden mukaan. Maatalouden on saatava oikeudenmukainen osuus asuntolainoituksesta. Tonttikeinottelulle ja tonttimaan sekä asuntojen hintojen kohtuuttomalle nousulle on asetettava lainsäädännöllä sulku. Asuntotuotannossa on siirryttävä entistä enemmän omakoti- ja pientalolinjalle. On luotava tavalliselle kansalaiselle soveltuva asuntosäästojärjestelmä ja yhteiskunnan on tukitoimenpitein autettava asuntosäästäjää oman asunnon saamiseksi. Valtion asuntomäärärahoja on lisättävä ja asuntolainojen jako suoritettava ensi sijassa perhekohtaisena sosiaalisten periaatteiden pohjalta. Lisäksi on julkisista varoista maksettavien korkosubventioiden avulla alennettava vapailta pääomamarkkinoilta saatavien asuntolainojen korkoa. Nämä korkosubventiot olisi maksettava henkilökohtaisina avustuksina sellaisille asunnonhankkijoille, joille ei ole riittänyt valtion asuntolainaa.

Vuokratalotuotantoa on tehostettava ja vuokrahuoneistojen välitys saatettava lainsäädäntöteitse sellaiseksi, että keinottelu asunnontarvitsijoiden kustannuksella estetään. Lainsäädännön uudistamisella on asunnonostajien asema turvattava keinottelua, rakentajat epäonnistumista ja ammattitaidottomuudesta aiheutuvia vahinkoja vastaan. Erityistä painoa on pantava suuriperheisten, vanhusten, rintamamiesveteraanien ja invalidien asunto-olojen parantamiseen. Opiskelijoiden ja opiskelijaperheiden asuntotilanteen helpottamiseksi on valtion rakennettava opiskelija-asuntoja sekä myönnettävä riittävästi lainoja niiden rakentamiseen. Pitkäjännitteisellä suunnittelulla, kaavoituksen nopeuttamisella ja kunnallisteknillisten töiden tehostamisella tulee luoda entistä paremmat edellytykset asuntotuotannon kasvulle.

e) Terveydenhuolto

Suomen terveydenhuoltopolitiikka on ollut yksipuolisesti sairaanhoitoon suuntautunutta. Terveydenhoito, johon kuuluu sairauksien ennalta ehkäisy ja kuntoutus, on nostettava keskeiseen asemaan terveydenhuoltopolitiikassa. Työikäisen väestön kuolleisuusluvut on saatava alenemaan terveydenhuollon avulla.

Alkoholipitoisten aineiden liiallinen käyttö vaikuttaa haitallisesti ihmisen terveyteen. Sen vuoksi on pyrittävä eri tavoin edistämään kansalaisten raittiita elintapoja ja supistamaan alkoholin kulutusta.

Koulunuudistuksen yhteydessä on tehokas terveydenhoito ja hammashoito ulotettava kaikkiin koululaisiin ja opiskelijoihin.

Työikäisen väestön terveydenhuollon järjestämiseksi on koko maahan perustettava terveydenhuoltoasemien verkosto, joka samalla korvaa vanhentuneen kunnanlääkärijärjestelmän. Terveydenhuoltoasemasta tulee koko terveydenhuollon - niin terveydenhoidon, sairaanhoidon kuin kuntoutuksenkin - yhteinen alueellinen peruselin, joka väkiluvusta riippuen käsittää yhden tai useamman kunnan alueen. Terveydenhuoltoaseman tulee vastata myös koti- eli avohoidossa olevien sairaanhoidosta ja kuntoutuksesta. Terveydenhuoltoasemalla tulee olla lääkäriryhmän lisäksi riittävät tutkimusmahdollisuudet, asianmukainen kuljetuskalusto ja tarpeellinen muu henkilökunta.

Lääkäreitä sekä muuta terveyshuoltohenkilöstöä on koulutettava myös laajenevan terveydenhoitotyön ja kuntoutuksen tarpeet huomioon ottaen. Sairausvakuutusta on kehitettävä siten, että se entistä paremmin tasaa terveydenhuollon kustannukset. Sairausvakuutuksen kolmantena toimeenpanovaiheena on sairausvakuutuslaki säädettävä ensisijaiseksi muihin korvauslakeihin nähden, sen korvaustasoa on korotettava ja otettava korvattaviin etuuksiin myös hammashoito ja ennakolta ehkäisevä terveydenhoito. Yleisen kansanvakuutuksen yhteydessä on toteutettava koko kansaa koskeva tehokas kuntoutusjärjestelmä.

Terveydenhuoltopalvelusten tuotanto ei saa muodostua liikevoiton tavoittelun kohteeksi.

12. KULTTUURIPOLITIIKKA

a) Yleisiä periaatteita

Kulttuuripolitiikan tehtävänä on luoda edellytykset ihmisen henkiselle kasvulle ja persoonallisuuden kehittymiselle. Jokaiselle on syntyperästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta taattava mahdollisuus lahjojensa ja taipumustensa mukaisen opillisen, ammatillisen ja esteettisen sivistyksen saamiseen. Yhteiskunnan sijoituksia kulttuuripolitiikkaan on lisättävä senkin vuoksi, että hyvinvoinnin kasvu perustuu huomattavalta osalta tiedon tason kohoamiseen.

Laajan maamme eri osissa asuvien kansalaisten tasa-arvoiset mahdollisuudet kulttuuripalvelusten saamiseen voidaan parhaiten turvata toteuttamalla valtakunnallista kulttuurin hajakeskityspolitiikkaa. On pyrittävä perustamaan alueellisia kulttuurikeskuksia, joissa eri tieteen, taiteen ja muun kulttuuritoiminnan alat ovat edustettuina. Kulttuurihallintoa uudistettaessa on lisättävä maakunnallista vaikutusvaltaa kulttuurihallinnon eri aloilla. Yhteiskunnan on tuettava kulttuurielämä- ja kulttuuriharrastuksia niin, että taloudelliset ja alueelliset seikat eivät estä kansalaisten kulttuuritarpeiden tyydyttämistä. Kielellisten ja muiden vähemmistöjen mahdollisuudet omaleimaisen sivistyselämän harjoittamiseen on yhteiskunnan taattava.

Suomen kansa on osaltaan vastuussa koko ihmiskunnan kulttuurista. Kansallisen kulttuurin kehittämiseen kuuluu olennaisesti kansainvälinen vuorovaikutus. Kansan laajojen kerrosten mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen kanssakäymiseen on laajennettava.

b) Koulutus

Koulun on palveltava sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Sen tehtävänä on auttaa yksilöä kasvamaan ja kehittymään itsenäiseksi ja tasapainoiseksi, halukkaaksi yhteistyöhön ja kykeneväksi omaksumaan yleismaailmallista henkistä kulttuuripääomaa. Yhteiskunnan kannalta koululaitoksen tärkeänä tehtävänä on turvata henkisen ja aineellisen kulttuurin jatkuva kehitys.

Peruskoulujärjestelmä on viipymättä toteutettava koko maassa. Peruskoulutuksen on oltava ilmaista ja se on pyrittävä saamaan tasoltaan yhtä korkeaksi myös syrjäisillä seuduilla. Peruskoulutusta on koulunuudistuksen toteuttamisen jälkeen kehitettävä niin, että se vastaa nykyaikaisen yhteiskunnan kansalaisille asettamia lisääntyviä vaatimuksia. jokaisella on asuinpaikastaan ja varallisuudestaan riippumatta oltava mahdollisuus taipumuksiaan vastaavan jatkokoulutuksen saamiseen. Sekä perus- että jatkokoulutus on järjestettävä niin, että maan eri osissa asuvilla on tasavertaiset mahdollisuudet erilaiseen koulutukseen. Erityiskoulutuksesta on erikseen huolehdittava.

Ylioppilastutkinto nykyisessä muodossaan on poistettava ja lukiotasoista opetusta kehitettävä silmällä pitäen peruskoulutuksen täydentämistä ja valmistamista tieteelliseen ja muuhun ylemmänasteiseen opiskeluun.

Koulujärjestelmän ohella opetusta ja oppilaitosten sisäistä henkeä on uudistettava. Koulun opetuksen tulee tietojen antamisen ohella tähdätä oppilaiden itsenäisen ajattelun, persoonallisuuden ja arvostelukyvyn kehittämiseen. Opetukseen on sisällytettävä nykyistä enemmän yhteiskuntatietoa ja taloudellista kasvatusta sekä kasvatusta kansanvaltaisuuteen. Opetuksessa oppilaiden on päästävä passiivisesta seuraamisesta aktiiviseen osallistumiseen. Peruskoulun yläasteelta läh- tien koulu- ja opintodemokratiaa on toteutettava siten, että oppilailla ja opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua opetuksen suunnitteluun ja oppilaitosten hallintoon. Alemman opettajakunnan on päästävä osallistumaan yliopistojen hallintoon.

Jatko- ja täydennyskoulutusta järjestettäessä on pidettävä silmällä työvoiman tarvetta eri aloilla. Opintojen ohjauksen avulla oppilaat on ohjattava niille aloille, joilla on työtä ja joihin heillä on taipumuksia. Koulutuksen tarve ja sen painopisteet on määriteltävä jatkuvasti suoritettavien kokonaisselvitysten avulla. Elinkeinorakenteen nopean muuttumisen takia huomattava osa täysi-ikäisestä väestöstä joutuu vaihtamaan ammattiaan. Tämän vuoksi tarvitaan ammatinvalinnan ohjausta ja järjestelmällistä uudelleenkoulutusta, joka mahdollisuuksien mukaan olisi järjestettävä koululaitoksen yhteyteen. Kaikille on varattava mahdollisuus työn ohessa tapahtuvaan opiskeluun ja sen avulla saavutettuun kouluopetusta vastaavaan pätevyyteen. Kokonaan ammattiin kouluttamattomille, jotka eivät ole saavuttaneet tarvittavaa ammattitaitoa käytännön työelämässä, on niin ikään järjestettävä koulutusta.

c) Ylin opetus ja tiede

Monipuolisen erikoiskoulutuksen saaneen työvoiman tarve kasvaa yhteiskunnassa talous- ja kulttuurielämän sekä hallinnon lisääntyvien vaatimusten mukana. Nuorison on päästävä enenevässä määrässä osalliseksi tieteellisestä opetuksesta ja voitava itse aktiivisesti kartuttaa tietoa. Ylintä opetusta ja tieteellistä tutkimustoimintaa on voimakkaasti laajennettava. Erityisesti on lisättävä lääkäreiden, arkkitehtien, insinöörien, yhdyskuntasuunnittelijoiden ja muiden sellaisten erikoiskoulutusta vaativien ryhmien koulutusta, joista on puutetta. Samalla on huolehdittava siitä, että tieto tulee kaikkien kansankerrosten omaisuudeksi.

Korkeakoululaitosta on kehitettävä siten, että opetus ja tutkimus pysyy kansainvälisellä tasolla ja tieteen jälkikasvu tulee turvatuksi. Mahdollisuudet saada korkeakouluopetusta on järjestettävä maan eri osissa mahdollisimman tasapuolisiksi. Maahan on luotava uusi opintotukijärjestelmä, joka kattaa opinnot peruskoulun jälkeen. Koulujärjestelmää on kehitettävä siten, että kaikilta koulutuslinjoilta avautuvat mahdollisuudet korkeakoulu- ja jatko-opintoihin. Samoin on niille, jotka muuta tietä ovat hankkineet tarvittavat tiedot, avattava ovi korkeakouluihin.

d) Taide

Taiteen vapaus on turvattava. Taiteilijoiden on saatava toimeentulo työstään. Vastuu taloudellisten edellytysten luomisesta taiteelliselle toiminnalle kuuluu ensisijaisesti yhteiskunnalle. Tämän vuoksi taiteen apurahoja, lainoja ja julkisten rakennusten taidehankintoja on lisättävä alueellista tasapuolisuutta noudattaen.

Kaikkien väestöpiirien on asuinpaikastaan ja varallisuudestaan riippumatta päästävä osalliseksi taiteen eri muodoista. Taide kuuluu ihmisten jokapäiväiseen elämään henkisten tarpeiden tyydyttäjänä. Taidekoulutusta ja -kasvatusta on laajennettava.

e) Joukkotiedotusvälineet

Lehdistön, radion ja television välityksellä saadaan koko maa monipuolisten kulttuuriharrastusten piiriin. Radion ja television käyttöä koulutustarkoituksiin on lisättävä. Taide- ja ajanvieteohjelmien korkeasta tasosta on huolehdittava.

Radion ja television ohjelmapolitiikassa on otettava huomioon moniarvoisen yhteiskunnan erilaiset katsomukset, eri väestöryhmien ja maan eri osien tarpeet ja noudatettava tasapuolisuutta ja puolueettomuutta. Kun radiolla ja televisiolla on suuri merkitys kasvattajana ja mielipiteenmuodostajana, on aina voitava osoittaa, kuka on vastuussa ohjelmien suunnittelusta ja sisällöstä. Radion, television ja lehdistön tehtävänä on tuoda esiin erilaisia mielipiteitä sekä ylläpitää yhteiskunnallista ja aatteellista keskustelua. Sananvapauden periaatteen toteuttamiseksi lehdistön vapaus ja toimintamahdollisuudet on turvattava. Monopolisoitumisilmiöiden vastustamiseksi on julkisin toimenpitein tuettava aatteellista lehdistöä.

f) Ihmisen elinympäristö ja vapaa-aika

Ihmisen viihtyvyyttä hänen elinympäristössään on pyrittävä lisäämään. Asumis- ja ympäristökulttuuria on kohotettava. Yhdyskuntasuunnittelussa on korostettava viihtyvyysnäkökohtia. Maan, veden ja ilman saastumisaste on elintason kohoamisen myötä lisääntynyt kaikkialla. Tämä kehitys on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta huolestuttavaa, sillä ilman tehokkaita suojelu- ja valvontatoimenpiteitä se tekee tyhjäksi elintason nousun aikaansaamat paremmat olosuhteet. Ihmisen ympäristön suojelun hyväksi tehdystä ja tarvittavasta tutkimustyöstä on laadittava kokonaissuunnitelma. Tutkimustulosten perusteella on luotava tarkoituksenmukaiset suojelu- ja valvontatoimenpiteet ihmiselle vahingollisten vaikutusten estämiseksi.

Lisääntyvän loma- ja vapaa-ajan käyttömahdollisuuksia on parannettava varaamalla julkisin ja varsinkin kunnallisin toimenpitein koko väestölle riittävät virkistysalueet. Toisaalta maanomistajien omatoimista rakentamista lomailu- ja virkistystarkoituksiin on tuettava. Erilaisia kulttuuripalveluksia, myös korkeatasoista ja monipuolista viihdettä sekä osallistumismahdollisuuksia on lisättävä. Urheilun merkitystä fyysisen kunnon ylläpitäjänä ja kehittäjänä on korostettava. Kuntourheilun harrastusta on pyrittävä lisäämään kaikkien väestöpiirien keskuudessa. Matkailua kotimaassa ja ulkomailla on edistettävä.

g) Vapaa kansansivistystyö ja aikuiskasvatus

Vapaamuotoisella kansansivistystyöllä on tärkeä merkitys kulttuuritoiminnassa. Sekä opisto- että järjestömuotoista aikuiskasvatustyötä on edistettävä. On pyrittävä luomaan edellytykset elämänikäiselle systemaattiselle opiskelulle, joka vastaa täydennys- ja uudelleenkoulutusta. Mahdollisuuksia vapaa-aikaopiskeluun on lisättävä. Kirjastolaitosta on kehitettävä siten, että maan eri osissa asuvilla kansalaisilla on mahdollisuus käyttää hyväkseen monipuolista kirjastopalvelua.

h) Liikuntapolitiikka

Jokaisella kansalaisella on oltava mahdollisuus liikunnan harrastamiseen. Liikuntapolitiikan toteuttamisessa on kaikkia sen osa-alueita kehitettävä tasapuolisesti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä virkistys ja kuntoliikunnan lisäämiseen.

Liikuntatoiminta on maassamme yliorganisoitua. Siitä huolimatta kuntoliikuntamahdollisuuksien järjestäminen ei ole läheskään tyydyttävää. Myös kuntien olisi pyrittävä järjestämään tarkoituksenmukaisia liikuntamahdollisuuksia asukkailleen.

13. USKONTO JA KIRKKO

Yhteiskunnassamme kristinuskolla on huomattava merkitys yksilöiden elämänkatsomuksen ja yhteiskuntaetiikan muodostumisessa. Hyväksyen uskonnonvapauden periaatteen puolue korostaa, että samalla kun luterilaisen ja ortodoksisen kirkon asema kansamme enemmistön uskonnollisen vakaumuksen edustajina erityisessä määrin otetaan huomioon, myös muille kirkoille ja uskonnollisille yhdyskunnille taataan uskon, uskonnonharjoittamisen ja yhdistymisen vapaus ja jokaisen yksilön uskonnollista vakaumusta ja elämänkatsomusta kunnioitetaan.

Puolue kehottaa kristillisen vakaumuksen omaavia jäseniään aktiivisesti toimimaan kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien piirissä, jotta nämä entistä enemmän voisivat vaikuttaa yksilöiden, kotien ja koko yhteiskunnan hengen uudistamiseksi. Kouluopetuksessa ja muussa kasvatustyössä on kansan enemmistön kristillinen vakaumus ja vähemmistöjen katsomukset otettava uskonnonvapauden hengessä riittävästi huomioon. Uskonnonopetus kouluissa on säilytettävä, mutta samalla sitä on pyrittävä uudistamaan niin, että oman kristillisen perintömme ohessa nuorisoa tutustutetaan myös muihin uskontoihin ja kasvatetaan suvaitsevaisuuteen näitä kohtaan. Puolue toivoo erityisesti kansankirkoilta, mutta myös vapailta kirkoilta ja seurakunnilta kristillisyyden pohjalta nousevaa aktiivista panosta muuttuvan yhteiskunnan sisäisten jännitystilojen lievittämiseen ja eri etupiirien yhteisymmärryksen ja yhteistyön edistämiseen. Tämä on se työkenttä, jossa kristityt yksilöinä ja ryhminä voivat palvella suomalaista yhteiskuntaa. Samoin kirkot voivat kirkkojen välisen yhteistyön kautta edistää kansojen välisten suhteiden kehittymistä ja kristillisessä lähetystyössä saamansa kokemuksen avulla tukea kaikkia niitä pyrkimyksiä, jotka tähtäävät kehitysmaiden auttamiseen. Olisi tärkeätä, että Suomen kristityt ja heidän yhteisönsä tehostaisivat toimintaansa myös tällä saralla, samalla kun heidän lähimmäisen rakkaudesta nousevan vakaumuksensa tulisi määrätä sosiaalista työtä ja varainkäyttöä myös omassa maassamme yhä vallitsevan aineellisen ja henkisen hädän torjuntaan.

14. NUORTEN ON TULEVAISUUS

Nuorten vaatimukset ja erityistarpeet on otettava huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Yhdyskuntasuunnittelussa on huolehdittava siitä, että nuorten toimintatiloja suunnitellaan ja rakennetaan asukasmäärän mukaisessa suhteessa. Nuorisolle soveltuvat koulutilat on saatava myös poliittisten nuorisojärjestöjen ja muun kansalaistoiminnan käyttöön. Nuorisojärjestöjen toimintaedellytykset on lakisääteisesti turvattava ja nykyaikaisen nuorisotyön vaatimaa ohjaajakoulutusta on lisättävä. Yhteiskunnan nuorisotyöhallintoa on uudistettava ja kehitettävä siten, että se mahdollisimman tehokkaasti tukee monimuotoista nuorisotyötä ja vapaa- aikatoimintaa. Nuorison vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnassa, erityisesti koulutus- ja muita nuorisoa läheisesti koskevia asioita ratkaistaessa, on lisättävä ja nuorten on entistä enemmän päästävä mukaan poliittiseen toimintaan.