Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/266

Keskustapuolue

Keskustapuolueen ympäristöpoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen ympäristöpoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1970
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KESKUSTAPUOLUEEN YMPÄRISTÖPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 13.12.1970

YLEISTÄ

Ihmiselämän perustarpeisiin kuuluu elinkelpoinen, turmeltumaton ympäristö. Tasa-arvoisuusperiaatteen mukaisesti siitä on päästävä kaikkien osallisiksi.

Keskustapuolue on jatkuvasti vastustanut kaupungistumisessa ilmeneviä epäterveitä piirteitä. Ympäristöpolitiikka on keskustalaisen yhteiskuntanäkemyksen toteuttamisen tärkeä väline.

Nykyinen kehitys kulkee yhä nopeammin kohti ympäristömme pilaantumista. Kulutamme luonnonvaroja yhä kiivaammassa tahdissa. Luonnon tasapaino on järkkymässä ja sen seurauksena kalat katoavat järvistä, riista metsistä ja vedet muuttuvat kelvottomiksi. Tällaisen uhkan torjumiseksi on elintasomme käsitteeseen sisällytettävä välttämättömänä osana myös terveellinen ja elämiseen kelvollinen ympäristö, sen suojeleminen ja jo aiheutuneiden vahinkojen korjaaminen.

VEDET

Maamme vesien tila on muuttunut huomattavasti viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana. Vielä vuosisadan vaihteessa olivat Suomen joet, järvet ja rannikot hyvin kalaisia. Nyt on vesi monin paikoin kelvotonta kaloille ja vesien tuotanto muutenkin arvossaan vähentynyt. Monin paikoin rannat ovat pilaantuneen veden myötä muuttuneet talous- ja virkistyskäyttöönkin sopimattomiksi.

Osa vesistöistämme on likaantunut asutuksen ja teollisuuden jätteistä. Maatalouden sinänsä vesistöille aiheuttamat haitat ovat varsin vähäiset. Sensijaan vesistöjämme on muutettu haitallisesti säännöstelyillä, perkauksilla ja osituksilla. Näissä suunnitelmissa ei ole riittävästi otettu vesien suojelua huomioon, minkä takia kalastus ja virkistyskäyttö sekä puhtaan veden hankinta ovat aivan erikoisesti joutuneet kärsimään. Vesien likaajat ovat vain harvoin täysimääräisesti korvanneet aiheuttamansa vahingon vesialueen tai rannan omistajalle. Maamme järvet ovat mataluuden ja pitkän talven takia helposti likaantuvia. Järvet ovat joutuneet suuren jätevesikuormituksen kohteiksi, kun asutustaajamat ja teollisuus ovat sijoittuneet niiden rannoille, välittämättä vesiensuojelun näkökohdista, valitessaan jätevesien purkupaikkaa.

Vasta puolet väestöstämme on liittynyt yhteisiin vesijohtoverkostoihin ja maamme asutustaajamat ovat siinä suhteessa jäljessä pohjoismaisesta kehityksestä. Myös haja-asutuksen vesihuoltokysymykset ovat yleensä järjestämättä. Myöskään veden laatu ei aina täytä juomavedelle asetettavia määräyksiä.

Tarvittavat toimenpiteet

Jokaiselle kansalaiselle on turvattava puhtaan veden saanti. Vedenhankinnan raakavesilähteinä on vältettävä jätevesien pilaamia vesistöjä. 1970-luvulla on kaikille järjestettävä kunnollinen vedenhankinta.

Jätevesien käsittelyn ja siihen kohdistuvan tutkimuksen on tähdättävä ensi sijassa jätteiden hyväksikäyttöön niin teollisuudessa kuin maa- ja metsätaloudessakin.

Vesistöihin kohdistuvissa toimenpiteissä on otettava huomioon vesien kokonaiskäyttö. Aiheutetut vahingot on välittömästi korvattava.

Teollisuutta sijoitettaessa on otettava huomioon vesiensuojelunäkökohdat. Vesiensuojelussa on otettava huomioon kehitysaluepolitiikka, jonka vuoksi valtion tuen vesiensuojelussa tulee suosia kehitysalueitten teollisuutta. Valtion rahoitus on suunnattava vesienhuollossa ja suojelussa jätevesien puhdistukseen, raakavesilähteiden suojeluun ja veden hintaerojen tasaamiseen. Vesien tutkimista ja vesilain valvontaa on tehostettava sekä vesiasioiden hidasta oikeuskäsittelyä nopeutettava. Oikeusturvan lisäämiseksi tulee vahingon kärsijän saada ilmainen oikeusavustaja.

METSÄT

Metsä on eloyhteisö niin kuin järvi tai merikin. Luonnonmukaisessa kehityskierrossa suomalainen metsä palaa säännöttömin väliajoin. Palamisen jälkeen se kehittyy uudelleen samantapaiseksi kuin ennen palamista. Vuosimiljoonien aikana on kehityskierros tullut hyvin täsmälliseksi. Nuorena eloyhteisönä metsä on rikas lehtipuista ja siellä on runsaasti eläimiä ja kasvilajeja. Vanheneva metsä on taas vähälajinen ja havupuut muodostuvat siinä lopulta yhtenäiseksi kasvustoksi.

Pyrkimys tuotannon lisäämiseen on pakottanut metsät yhä enemmän metsähoidon piiriin. Ammattimies ohjaa niiden kehittymistä taimettumisesta puun korjuuseen saakka. Mitä enemmän metsänhoitotoimenpiteet muuttavat puuston rakennetta siitä mitä se olisi luonnonmukaisena, sitä suuremmat muutokset kohtaavat koko eloyhteisöä. Hoidollisten toimenpiteiden tuloksena voi olla alkuperäisen eloyhteisön katoaminen. Muutos ei ole helposti havaittavissa, koska se on hidas. Helpoimmin havaitaan joidenkin eläin- ja kasvilajien katoaminen ensin paikallisena ja myöhemmin yhä laajenevana ilmiönä.

Tarvittavat toimenpiteet

Laajoja, koko metsän eläimistöä ja kasvistoa koskevia muutoksia on mahdotonta välttää. Muutokset on pyrittävä kuitenkin mukauttamaan mahdollisimman paljon luonnon metsien kierron mukaisiksi. Metsien käsittelyssä on huomioitava myös metsien moninaiskäyttö.

Paljaaksi hakkaamiset pohjoisilla metsänsuojeluvyöhykkeillä on lopetettava ja hakkuut suhteutettava metsien uudistumiskykyyn.

Myös rauhoitukset, suojelualueet, kansallis- ja luonnonpuistot ovat käyttökelpoisia osaratkaisuja kun ne sopeutetaan luonnon kiertokulkuun.

Metsien lannoitus on suoritettava niin, ettei sillä saastuteta muuta luontoa. Sen vaikutuksia maaperään on seurattava tutkimuksilla jatkuvasti, ettei happamuudessa ja muissa pienympäristötekijöissä pääse tapahtumaan yllättäviä muutoksia. Oikein suoritettuna lannoitus merkitsee metsäluontoa rikastuttavaa tekijää, sillä ilman sitä jatkuva puun korjuu horjuttaisi maaperän kivennäistasapainoa.

Edelleen on soiden kuivaaminen suunniteltava järkiperäisesti niin, ettei vesitasapainoa ja siten luonnon kokonaistasapainoa järkytetä.

ILMA

Lisääntyvä teollistuminen, kasvava väestömäärä, sen yhä suurempi kasautuminen väestökeskuksiin ja liikenteen tiheyden voimakas lisääntyminen ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa joudutaan etsimään toimenpiteitä myös ilman puhtauden suojelemiseksi.

Saastumisen lähteet

Pahimmin ilmaa saastuttavia tekijöitä ovat lämmitys, liikenne sekä teollisuus.

Lämmityksen aiheuttamista ilman saasteista tärkeimmät ovat toisaalta epätäydellisestä palamisesta johtuvat noki, häkä sekä erilaiset orgaaniset yhdisteet, toisaalta polttoaineiden epäpuhtaudesta johtuvat rikki-, typpi- ja fluoriyhdisteet ym. vastaavat.

Liikenteen aiheuttamat epäpuhtaudet ovat suurelta osin samoja kuin lämmityksen aiheuttamat, mutta niiden lisäksi tulevat liikenteen käyttämien polttoaineiden lisäaineista johtuvat epäpuhtaudet sekä pöly.

Teollisuuden aiheuttamat epäpuhtaudet ovat hyvin vaihtelevia riippuen teollisuuden laadusta. Useimmiten teollisuuden aiheuttamiin ilmansaasteisiin kuuluu sekä kiinteitä, pölymäisiä aineita että kaasuja.

Tarvittavat toimenpiteet

Myös ilmansuojelu, samoin kuin muukin ympäristönsuojelu vaatii tutkimusta, jolla voidaan selvittää epäpuhtauksien synty- ja vaikutustavat. Edelleen on tässä niin kuin muussakin suojelutoiminnassa keskityttävä ehkäisevään toimintaan. Vain näin voidaan välttyä kriittisten tilanteiden syntymiseltä, jolloin jo virheiden korjaaminen saattaa olla mahdotonta.

Kiireisimpinä toimenpiteinä on pyrittävä vähentämään lämmityksen ja liikenteen ilmaa saastuttavia vaikutuksia. Tällöin on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota rikin poistamiseen polttoöljyistä ja bensiinin lisäaineiden vaihtamiseen vaarattomampiin.

Lämmityslaitoksia on kehitettävä niin, että palaminen saadaan tapahtumaan niissä mahdollisimman loppuun saakka.

Teollisuudessa on huomioitava ilman saastumisvaikutukset ja määriteltävä sille normit, joita ei saa ylittää. Lainoituksella ja muilla toimenpiteillä on suosittava ilman puhdistumiseen johtavia toimenpiteitä. Edelleen on pyrittävä suosimaan niitä prosessiteknisiä uudistuksia, jotka vähentävät saastumista. Jätteiden polttolaitoksia suunniteltaessa ja jätteitä poltettaessa on huolehdittava polton tapahtumisesta niin, että ilmaan pääsevien saasteiden määrä on pienin mahdollinen.

Pitemmällä tähtäyksellä lämmityksessä on pyrittävä mahdollisimman paljon sähkölämmitykseen tai kaukolämmitykseen, jolloin savukaasujen puhdistaminen tulee entistä yksinkertaisemmaksi. Kaasun käyttöä lämmitykseen nestemäisten polttoaineiden sijasta on suosittava.

Kaupungeissa ja julkisessa liikenteessä on pyrittävä sähköisiin kulkuneuvoihin. Sähköauton kehittämistä on tuettava. Polttomoottorilla toimivat autot on varustettava pakokaasujen puhdistajilla ja niiden käyttämiä polttoaineita kehitettävä niin, että niiden saastuttavat vaikutukset vähenevät.

Tehtaiden sijoitusta ja rakennussuunnitelmia hyväksyttäessä on kiinnitettävä huomiota myös niiden ilmaa saastuttavaan vaikutukseen ja vaadittava toimenpiteitä, joilla se voidaan pitää mahdollisimman alhaisena.

Ilman suojelu, kuten muukin ympäristön suojelu, on säädeltävä lailla ja muilla normeilla nykyistä huomattavasti tehokkaammin ja yksityiskohtaisemmin.

RAVINTO

Yhteiskunnan muuttuessa muuttuu myös ihmisten käyttämän ravinnon laatu. Elintarvikkeiden laatu muuttuu torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden vaikutuksesta tai pieniä määriä näitä aineita voi jäädä elintarvikkeisiin.

Myös ilmassa tai vedessä saasteina esiintyvät kemialliset yhdisteet ja alkuaineet sekä erilaiset radioaktiiviset saasteet voivat joutua ravintoon ja vaikuttaa tätä kautta ihmiseen.

Tarvittavat toimenpiteet

Elintarvikkeiden vaarattomuus on turvattava riittävällä valvonnalla. Lisäaineiksi on hyväksyttävä vain ehdottoman vaarattomiksi osoitettuja aineita. Valvonnastakin huolimatta lisäaineiden käyttö on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi ja pyrittävä korvaamaan niiden tarve tuotantotekniikkaa kehittämällä.

Lainsäädäntöä on kehitettävä niin, että kaikki elintarvikelisäaineet käyvät läpi saman tarkastuksen ja ovat saman tarkkailun alaisia.

Käytetyt lisäaineet on vaadittava merkittäviksi elintarvikepakkauksiin.

Torjunta- ja lannoitusaineita on kehitettävä entistä vaarattomammiksi ja niitä koskevaa valistustoimintaa tehostettava.

Elintarvikkeiden pakkausmateriaalit on saatava sellaisiksi, ettei niistä voi jäädä ravintoon haitallisia aineita.

Elintarvikkeita koskevat valvontatoimenpiteet on ulotettava koskemaan myös ulkomaisia tuotteita ja raaka-aineita kuten esimerkiksi ravintorasvoja.

Ilman ja veden saastuminen täytyy estää mahdollisimman tehokkaasti muun lisäksi myös ravinnon puhtauden säilyttämiseksi.

YMPÄRISTÖN VIIHTYISYYS

Eteläisen Suomen kehittäminen on tapahtunut pohjoisen kustannuksella. Pohjoinen Suomi tuottaa raaka-aineita ja ruokatarvikkeita, mutta niiden tuotto ei jää omalle alueelle. Raaka-aineet kuljetetaan etelään, jossa on teollisuus. Pohjoisen asutus harvenee ja Etelä-Suomi ruuhkautuu. Kehitys on johtanut siihen, että etelässä on palveluksia ja työpaikkoja mutta ei riittävästi asuntoja eikä rauhaa ja viihtyisyyttä. Pohjois-Suomessa on asuntoja, rauhallista luontoa, väljyyttä, mutta ei elinmahdollisuuksia.

Tarvittavat toimenpiteet

Tapahtumassa olevan kehityksen suunta on muutettava. Pää-asiassa se voi tapahtua aluepolitiikalla joka estää väestön kasaantumisen muutamille alueille. Suunnan muutosta edistää myös tehokas aluesuunnittelu, jossa otetaan huomioon ihmisen asuminen, liikkuminen, viihtyisyys ja ympäristön suojelu.

Rakentamisessa tulee toteuttaa monimuotoisuutta, niin ei ihmiset voivat asua eri tavoilla. Asemakaavoissa on varattava tilaa erilaisille asumismuodoille: pientaloille ja kerrostaloille riittävän väljästi sijoitettuina.

Kaupunkien suunnittelussa on pyrittävä nykyistä suurempaan väljyyteen. Liikenteen järjestely on toteutettava siten, että kiirettä ja melua sekä ilman saastumista vältetään mahdollisimman paljon.

Asutuskeskuksia kehitettäessä on varattava tilaa kävelyteille, pyöräteille ja puistoille.

Liikenteen pääväylät on rakennettava meluetäisyydelle asuntoalueista.

Asuntoalueiden läheisyyteen on varattava riittävästi viheralueita.

Ranta-alueille on pyrittävä jättämään leveät viheralueet ulkoilu- ja virkistysalueiksi sekä maiseman suojelemiseksi.

Virkistys- ja ulkoilualueiden riittävyys kaikkien ihmisten käyttöön on pyrittävä turvaamaan sekä maalla että asutuskeskuksissa valtakunnan koko alueella.

YHTEENVETO

Ympäristön suojeleminen tulee muodostumaan yhteiskunnan yhdeksi tärkeimmistä toiminta-alueista. Se tulee vaikuttamaan elinkeinoelämään ja tuotannon ohjailuun. Sen järjestäminen edellyttää kokonaisvaltaista ympäristönsuojelulainsäädäntöä ja vahvaa kenttäorganisaatiota kuntatasolta valtion hallinnon tasolle saakka.

Ympäristössä tapahtuvien muutosten seuraamiseksi on kuntiin perustettava ympäristölautakunnat tai laajennettava nykyisten vesilautakuntien tehtäväalueet sellaisia vastaaviksi.

Teollisuuden ja taajamien jätteiden puhdistuslaitosten rakentaminen sekä tutkimustoiminta tulevat vaatimaan koulutettua työvoimaa jo kuntatasolla. Tätä varten on koulutettava kunnat peittävä kenttäorganisaatio, josta saadaan sopivat jäsenet myös ympäristölautakuntiin.

Maakuntatasolle on perustettava kokoava organisaatio, johon on kuuluttava ympäristön suojelun tarkastaja, apunaan riittävä laboratorioverkosto. Tarkastajiksi on koulutettava sopivan biologisen tai teknisen koulutuksen omaavia henkilöitä. On laadittava alueellisia ympäristönsuojeluohjelmia.

Valtion hallinnon tasolla on pyrittävä riittävään tehokkuuteen. Jo olemassa olevia rakenteita voidaan käyttää, mutta ympäristöön kohdistuvien toimenpiteiden suoritus ja niiden valvonta on sijoitettava saman viranomaisen alaisuuteen.

Vastuu ympäristön pilaantumisesta ja sen estämisen kustannuksista on sen pilaajilla. Yhteiskunnan on kuitenkin otettava kohtuullinen osavastuu siellä, missä puhdas vesi, luonnontuotteet tai muut hyödykkeet muodostuvat käyttäjilleen muihin verrattuina liian kalliiksi.

Yksityisen ihmisen mahdollisuuksia luonnon valvonnassa on tehostettava luomalla hänen käytettäväkseen tehokas oikeussuojajärjestelmä.