Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/19

Kansallinen Kokoomus

Kokoomuksen koulutuspoliittinen ohjelma


  • Puolue: Kansallinen Kokoomus
  • Otsikko: Kokoomuksen koulutuspoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1979
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KANSALLISEN KOKOOMUKSEN KOULUTUSPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty puoluevaltuuston kokouksessa Hyvinkäällä 25.11.1979

Sisällys

Yleisiä lähtökohtia
Koulutusjärjestelmän hallinto
Varhaiskasvatus
Pohjakoulutus
Keskiasteen koulutus
Korkeakoulutus
Aikuiskoulutus
Täydennys-, jatko- ja uudelleenkoulutus
Opintotuki
Oppilashuolto

Yleisiä lähtökohtia

Yksilöllisyys

Ihmiset ovat yksilöinä erilaisia. Jokainen yksilö on yhtä arvokas. Kokoomus pitää ihmisten yksilöllisyyden edistämistä toimintansa keskeisenä päämääränä.

Kaikkien yksilöiden yhtäläisen arvon tunnustaminen edellyttää, että kansalaisille taataan yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet yksilöllisyytensä vahvistamiseen. Tässä mielessä tasa-arvo on yksilökeskeisyyden perusedellytys.

Koulutuksen tarkoitus

Koulutuksen tarkoitus on edistää ihmisten yksilöllistymistä.

Opiskelu syventää, avartaa ja kehittää maailmankuvaa. Opiskelu vähentää tiedollisia ja asenteellisia esteitä, jotka rajoittavat toteuttamiskelpoisiksi ymmärrettyjen ratkaisuvaihtoehtojen määrää. Täten koulutus lisää yksilöiden valinnanmahdollisuuksia. Opiskelu edistää ihmisten elämän muuttamista ulkoisten ärsykkeiden säätelemästä ajelehtimisesta tietoisten valintojen tekemiseksi.

Opiskelu lisää yksilöiden mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä ja koko yhteiskuntaan. Opiskelu kohottaa yksilöiden arvostelukykyä ja kriittisyyttä. Täten koulutus edistää vallankäytön kontrollia.

Opiskelemisen oikeus

Koulutus on yksilöllisyyden laajentamisen olennainen edellytys. Siksi jokaisella on oltava oikeus koulutukseen ja sivistykseen. Kansalaisen perusoikeudeksi on tunnustettava oikeus opiskeluun.

Sivistyksellinen tasa-arvo

Tiedon yhteiskunnallinen merkitys lisääntyy jatkuvasti. Ihmisten mahdollisuudet täysipainoisesti toimia ja vaikuttaa yhä monimutkaistuvassa ja teknistyvässä yhteiskunnassa riippuvat entistä suuremmassa määrin heidän tiedollisista valmiuksistaan. Tästä syystä on vaadittava sivistyksellistä tasa-arvoa; koulutuksen järjestämistä siten, että se vahvistaa jokaisen edellytyksiä tulla toimeen ja vaikuttaa yhteiskunnassa.

Moniarvoisuus

Ihmisten yksilöllisestä erilaisuudesta johtuu, että heidän mielipiteidensä ja pyrkimystensä välillä on ristiriitoja. Arvoristiriidat ovat yksilöllisyyden ilmauksina yhteiskuntaa kehittäviä. Yhteiskunnan ei tule toimia niiden tukahduttamiseksi vaan turvata niiden sääntely. Yhteiskunnassa vallitsee aina pyrkimys yhdenmukaisuuteen. Tätä on poliittisin keinoin vastustettava, sillä se kaventaa ihmisten mahdollisuuksia yksilöllisyyteen.

Koulutuksen tulee olla moniarvoista. Tämä merkitsee, että erilaiset aatteelliset tarkastelutavat tulevat siinä omilla ehdoillaan esille.

Oppiminen

Oppiminen on yksilökohtainen luova tapahtuma. Opiskelija antaa oppimistapahtumassa oman aktiivisen panoksensa; häntä ei tule pitää passiivisena ulkoisen vaikuttamisen kohteena. Oppimista ei pidä käsittää mekaanisluonteiseksi tietovarannon siirtämiseksi. Elämässä joudutaan jatkuvasti ratkaisemaan ongelmia. Ihminen oppii havaitessaan ennakkokäsityksensä puutteelliseksi tai virheelliseksi.

Käsitysten muuttamisen edellytyksenä on vallitsevien käsitysten ja teorioiden jatkuva kritiikki. Tällainen kriittinen ja ennakkoluuloton suhtautuminen on yksi kehityksen välttämätön ehto.

Turvallisuus

Taloudellinen, henkinen ja fyysinen turvallisuus ovat yksilön kehittymisen perusedellytyksiä. Muissa olosuhteissa ei ole mahdollista itsenäisesti asettaa tavoitteita ja pyrkiä niihin.

Opiskelua on arvostettava yksilön ja yhteiskunnan kannalta arvokkaana toimintona. Yleiseen perustoimeentulojärjestelmään liittyen tulee opiskeluaikainen toimeentulo turvata yhteiskunnan toimenpitein.

Tiedon kasvu ja koulutus

Tiedon kasvu laajentaa valinnanmahdollisuuksia kaikessa päätöksenteossa. Tiedon lisäämisen myötä voidaan valinnan piiriin saattaa vaihtoehtoja, joita pidetään toivottavina, mutta jotka aiemmin on oletettu mahdottomiksi.

Tiedon kasvu edellyttää erilaisten tieteellisten näkemysten ja niiden keskinäisen kritiikin mahdollisuuden turvaamista. On luotava toimintaedellytykset teoreettisen perustutkimuksen harjoittamiseen ja vallitsevien tutkimustraditioiden kritiikkiin. On turvattava tutkimuksen vapaus.

Kaikki tiedon kasvu luo edellytyksiä yhteiskunnan henkiselle ja aineelliselle kehittymiselle. Koulutusta tulee siksi kaikissa olosuhteissa kehittää. Koulutuksen avulla tulee uudistuva tieto saattaa jokaisen ulottuville ja siten tukemaan ihmisten yksilöllistymistä. Tämä asettaa kasvavia vaatimuksia koulutuksen sisällölliselle ja rakenteelliselle kehittämiselle.

Jatkuva koulutus

Oppiminen on läpi koko elämän jatkuva toiminto. Muuttuvassa yhteiskunnassa käy entistä välttämättömämmäksi turvata jatkuvan opiskelun mahdollisuus kaikille kansalaisille. Opiskelua ei enää voida pitää pelkkänä ohimenevänä, nuoruusvuosiin liittyvänä vaiheena.

Koulutuksella tulee herättää opiskelijoissa aktiivinen halu itsensä kehittämiseen ja itsenäiseen opiskeluun. On pyrittävä siihen, ettei yksilön oppimishalu missään vaiheessa sammu, vaan että hän pyrkisi jatkuvasti lisäämään tietojaan ja taitojaan.

Jatkuvan opiskelun mahdollistamiseksi on koulutusjärjestelmää kehitettävä siten, että nuoruusvuosien jälkeistä opiskelua voidaan merkittävästi laajentaa. Opiskelijavalinnassa on korostettava tietojen ja taitojen hallintaa ja väljennettävä muodollisia rajoituksia. Lisäksi jatkuvan opiskelun mahdollistaminen edellyttää opiskeluaikaisen aineellisen toimeentulon turvaamista myös aikuisikäiselle opiskelijalle ja hänen perheelleen.

Koulutus ja talous

Tiedon osuus tuotannontekijänä kasvaa jatkuvasti. Maailman työnjaossa ei maamme kykene kilpailemaan suurilla luonnonrikkauksilla eikä halvalla työvoimalla. Suomen tulee sen sijaan parantaa kilpailuedellytyksiään erityistä osaamista vaativilla tuotannonaloilla.

Kehittyvä koulutus ja tutkimus ovat olennaisia tuotannon kehittämisen osatekijöitä. Tästä syystä tulee välttää koulutuksen supistamista taloudellisesti niukkoina aikoina. Päin vastoin taloudellisen tilanteen parantamiseksi on osaamisen ja siis koulutuksen tasoa kohotettava ja siten vahvistettava menestymistämme kansainvälisillä markkinoilla.

Koulutus ja työvoima

Koulutusta ei tule alistaa työvoimapoliittisen sääntelyn välineeksi. Ihmisten yksilöllisyyden laajentamista ei saa alistaa suotuisista työ-markkinanäkymistä riippuvaksi. On luovuttava ahtaasta koulutuksen ja työn vastaavuuden vaatimuksesta, sillä tällainen kytkentä alistaa yksilöllisyyden laajentamisen yksilön ammatin asettamiin rajoihin.

Koulutuksen määrällinen sääntely vaikuttaa huomattavasti pitemmällä aikaviiveellä kuin mihin luotettavia talousennusteita on laadittavissa. Tällainen tulevaisuuden ennakointi merkitsee kehityksen kahlitsemista koulutuspolitiikan keinoin.

Koulutuksen sisältöä on kehitettävä laaja-alaisemmaksi. Tällä tavoin lisätään ammatillisen liikkuvuuden edellytyksiä ja siten yksilöiden valinnanmahdollisuuksia. Toisaalta ammatillisen liikkuvuuden lisääminen vähentää tarvetta koulutusmäärien yksityiskohtaiseen sääntelyyn.

Rakenteelliset periaatteet

Koulutusjärjestelmän tulee olla avoin. Yhteiskunnan toimenpitein tulee taata ihmisten mahdollisuus esteettä opiskella ja laajentaa yksilöllisyyttään. Tämä edellyttää niiden rakenteellisten esteiden poistamista, jotka rajoittavat yksilöiden opiskelumahdollisuuksia.

Opiskelijan on itse voitava päättää opiskelustaan. Koulutusta ei tule järjestää opiskelijan valintoja olennaisesti sitovina erillisinä linjoina.

Hallinto

Hallinnon keskeisinä periaatteina tulee olla suhteellisuus, edustuksellisuus, poliittisuus, julkisuus, vallanhajautus sekä itsehallinto.

  • Suhteellisuus merkitsee erilaisten näkemysten huomioon ottamista niiden kannatuksen suhteessa niin päätöksenteossa kuin asioiden valmisteluvaiheessakin.
  • Edustuksellisuus merkitsee päätäntävallan määräaikaista riistämistä tietyn suhteellisesti valitun elimen hoidettavaksi.
  • Poliittisuus merkitsee kaikkien päätöksentekoelinten avointa ja aatteellisten näkökohtien pohjalta tapahtuvaa valintaa.
  • Julkisuus merkitsee asioiden valmistelun ja päätöksenteon avoimuutta ja niiden alistamista yleiselle kritiikille ja keskustelulle.
  • Vallanhajautus merkitsee päätösvallan siirtämistä mahdollisimman lähelle yksilöä korostaen yksilön päätäntävaltaa häntä itseään koskevissa asioissa.

Koulutusjärjestelmän hallinto

Hallinnon tehtävänä on luoda edellytykset opetuksen toteuttamiselle ja kehittämiselle. Hallinto on väline koulutusinstituution varsinaisen sivistystehtävän toteuttamisessa. Tämä on otettava huomioon hallinnon rakenteita ja tehtäväjakoa muovattaessa siten, ettei hallinnosta muodostu instituutioiden varsinaista toimintaa kahlitsevaa tekijää.

Päätöksentekoa koulutusjärjestelmän hallinnossa tulee kansanvaltaistaa. Yksilöä itseään koskevassa päätöksenteossa on korostettava hänen omaa vastuutaan ja päätäntävaltaansa. Hallinnollisten päätösten tulee tukea yksilöllisten valintojen tekemistä.

Päätöksenteon ja valmistelun tulee koulutushallinnossa olla julkista. Erilaiset mielipiteet tulee ottaa huomioon niiden kannatuksen mukaisessa suhteessa. Kunkin tason päättävät elimet on valittava poliittista suhteellisuutta noudattaen.

Oppilaitoksilla ja paikallishallinnolla tulee olla enemmän mahdollisuuksia päättää niitä koskevista asioista. Vallankeskitystä on vastustettava. Keskushallinnon koulutuspoliittisten päätösten tulee rajoittua koskemaan yleisperiaatteita ja taloudellisia suuntalinjoja. Toimivaltaa on siirrettävä alemmas piiri- ja oppilaitoshallinnolle.

Kansallinen Kokoomus katsoo, että

  • Valtakunnallisen tason suunnittelun tulee kaikissa vaiheissa perustua eduskunnan hyväksymille periaatteille, pääsuuntaviivoille ja sisällöllisille kehittämislinjoille. Eduskunnan asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia koulutusta koskevissa päätöksissä on parannettava ja sen valvontavaltaa lisättävä.
  • eduskunnan tulee asettaa parlamentaarinen elin valvomaan eri koulutusasteiden kehittämistä, opetussuunnitelmien laadintaa ja toteutusta.
  • korkeakoulujen osalta opetusministeriöstä tulee tehdä pääasiassa koordinoiva ja toimeenpaneva elin. Siltä on siirrettävä valtaa koulutusyksiköille.
  • väliportaan hallinto on toteutettava siten, että se luo edellytykset parantaa kuntien välistä koulutoimen yhteistyötä.
  • kuntatasolla on kunkin oppilaitoksen hallinnon perustuttava yleensä oppilaitoskohtaisiin luottamuselimiin, joiden kokoonpanossa otetaan huomioon oppilaitosten opettajat ja henkilökunta, oppilaat ja heidän vanhempansa. Näille elimille on taattava riittävät taloudelliset ja toiminnalliset resurssit. Kunnan tulee voida itsenäisesti päättää opetussuunnitelmastaan vahvistetun runko-opetussuunnitelman puitteissa.

Varhaiskasvatus

Varhaiskasvatuksella on olennainen merkitys lasten myöhemmälle kehitykselle ja oppimisedellytyksille. Oppimistulokset riippuvat suuressa määrin varhaisvuosien viriketaustasta. Esiopetuksen tarkoituksena on sivistyksellisen eriarvoisuuden vähentäminen ja kotien antaman usein puutteellisen viriketaustan monipuolistaminen. Yhteiskunnan tulee tarjota kaikille lapsille mahdollisuus esiopetukseen. Lasten virikeympäristön ja kehityksen tason yksilöllisestä erilaisuudesta johtuen tulee osallistuminen esiopetukseen kuitenkin olla vapaaehtoista.

Esiopetuksen tulee olla tavoitteiltaan ensi sijassa pedagogista ja siinä on otettava huomioon lapsen koko päivä. Tällainen esiopetus soveltuu parhaiten toteutettavaksi kehittämällä päivähoitojärjestelmää ja täydentämällä sitä koululaitoksen tarjoamin mahdollisuuksin. Keskeistä on turvata esiopetuspalvelujen saatavuus myös haja-asutusalueilla.

Vaikka lapsilla itsellään ei ole yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia, ei heidän asemansa saa jäädä muita huonommaksi. Yleistä ilmapiiriä on kehitettävä nykyistä lapsiystävällisemmäksi. Sen tulisi ilmetä kaikilla yhteiskuntaelämän lohkoilla alkaen kotien ja vanhempien asenteista ja ulottuen aina virkamiesten ja päätöksentekijöiden toimiin asti.

Päivähoidon eri muotoja on kehitettävä monipuolisesti siten, että vanhemmilla on mahdollisuus valita kussakin tapauksessa parhaiten sopiva hoitovaihtoehto. Yhteiskunnan on erityisesti ryhdyttävä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla taataan vanhemmille mahdollisuus hoitaa alle 3-vuotiaat lapsensa kotona.

Kansallinen Kokoomus katsoo, että

  • päivähoitoa kehitettäessä on tasapuolisesti järjestettävä osa- ja kokopäiväisiä hoitomuotoja. Kaikille halukkaille on taattava mahdollisuus päivähoitopalveluihin.
  • lasten toiminta- ja kehittymismahdollisuuksien parantamiseksi tulee lasten kulttuuritoimintaa edistää sekä varata ja suojata turvalliset ja virikkeiset leikki- ja liikuntapaikat.
  • lastentarhanopettajien koulutus tulee niveltää muuhun opettajakoulutukseen ottaen huomioon alan vaatimat erityispiirteet.
  • lastentarhanopettajien koulutus tulee järjestää korkeakoulutasoisena ja sen laajuutta tulee lisätä ensi vaiheessa kolmivuotiseksi.
  • vanhemmille on järjestettävä mahdollisuus kodinhoitoon ja lasten kasvatukseen suuntautuvaan valmennukseen. Peruskoulun yläasteille on saatava sekä pojille että tytöille pakollinen perhekasvatuksen kurssi.

Pohjakoulutus

Peruskoulu muodostaa koulutusjärjestelmämme pohjan, jonka antamien valmiuksien varaan rakentuvat yksilön edellytykset omaksua ja hyödyntää myöhempää läpi koko elämän jatkuvaa koulutusta. Tästä syystä peruskoululle on asetettava selkeät ja laadullisesti korkeat tavoitteet ja vaatimukset.

Tiedon tason ja sivistyksellisten perusvalmiuksien merkitys tulee jatkuvasti kasvamaan. On selvitettävä mahdollisuudet pitkällä aikavälillä laajentaa koko ikäluokalle ydinsisällöltään yhtenäistä pohjakoulutusta.

Peruskoulun tulee taata jokaiselle oppilaalle tasavertaiset oppimismahdollisuudet. Peruskoulun on annettava kullekin oppilaalle valmiudet itsenäiseen tiedon hankintaan, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sekä ympäristön kehittämiseen: Sen tulee tukea yksilöiden kehittymistä psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti tasapainoisiksi.

Opetusta kehitettäessä tulee korostaa oppimisedellytysten ja opiskelumotivaation parantamista. Sen tulee antaa toteuttamismahdollisuudet myös yksilöllisille taipumuksille ja kiinnostuksen kohteille, eikä muokata kaikkia saman kaavan mukaisiksi.

Opetuksen tulee olla sisällöltään monipuolista ja tarjota yläasteella mahdollisuuksia valintojen tekemiseen. Asioita tulee tarkastella kriittisesti, monipuolisesti ja moniarvoisesti. Oppilaiden tulee saada tietoja myös erilaisista arvojärjestelmistä.

Peruskoulussa yksilön on myös opittava tuntemaan vastuuta sekä itsestään että ympäristöstään ja kanssaihmisistään. Peruskoulun tulee osaltaan antaa kyky ja myönteiset asenteet jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn.

Peruskoulun tulee taata koko ikäluokalle jatko-opintokelpoisuus kaikessa keskiasteen koulutuksessa, siksi tasokurssijärjestelmää on kehitettävä siten, että se ei muodosta estettä opiskelijan jatko-opiskelumahdollisuuksille.

Kansallinen Kokoomus katsoo, että

  • oppilasikäluokkien pienetessä vapautuvat taloudelliset resurssit on käytettävä opetusryhmien koon alentamiseen. Täten voidaan sekä parantaa haja-asutusalueiden pienten koulujen säilyvyyttä että helpottaa asutuskeskusten suurten koulujen pedagogisia vaikeuksia.
  • valtakunnantasoisia opetussuunnitelmia on jatkuvasti kehitettävä. Ne on kuitenkin nähtävä ohjeellisena ja kunnille on taattava sekä asialliset että aineelliset edellytykset niiden joustavaan soveltamiseen.
  • tasokurssijärjestelmää kehitettäessä tulee opetuksen eriyttämisen tapahtua pedagogisin perustein. Ottamalla huomioon oppilaiden erilainen suoritustaso voidaan parhaalla mahdollisella tavalla edistää oppilaiden mahdollisuuksia saavuttaa opetukselliset tavoitteet.
  • erityisopetusta on kehitettävä niin, että jokaisella on mahdollisuus saada edellytyksiään vastaavaa opetusta sekä yksilöllistä ohjausta.
  • tukiopetuksen edellytyksiä tulee parantaa kehittämällä sitä varten materiaalia sekä ottamalla se huomioon koulun työjärjestystä laadittaessa.

Keskiasteen koulutus

Keskiasteen koulutuksen kehittämisessä on tärkeintä, että opiskelija saa nykyistä laajemman tieto- ja taitopohjan. Ammatillista koulutusta on laaja-alaistettava. Pitkälle eriytetystä, jopa tehtäväkohtaisesti erikoistuneesta opetuksesta on siirryttävä laaja-alaisia ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen. Työtehtävät ovat muuttumassa siten, että ne vaativat entistä laajempien kokonaisuuksien hahmottamista ja hallintaa. Ammatti- ja tuotantorakenne tulee vastaisuudessa muuttumaan yhä nopeammin. Siksi on koulutuksen laaja-alaistamisella voitava lisätä yksilöiden mahdollisuuksia siirtyä elämänsä aikana uusiin tehtäviin. Täten voidaan parantaa kansalaisten toimeentuloturvaa. Koulutuksen laaja-alaisuuden tuottamalla työvoiman ammatillisella liikkuvuudella on myös merkityksensä työttömyyden torjumisessa.

Toinen tärkeä ammatillisen koulutuksen kehittämiskohde on yleissivistävän opetuksen syventäminen. Sillä on merkitystä sekä yksilöiden yleisten yhteiskunnallisten valmiuksien vahvistajana että ammatillisten toimien tukijana. Ammatillisessa toiminnassa tarvitaan kasvavassa määrin yleisiä käsitteellisiä valmiuksia sekä kykyä ymmärtää ja eritellä uusia ongelmia.

Keskiasteen ammatillisen koulutuksen epäkohta on jatko-opintomahdollisuuksien riittämättömyys. Korkeakoulujen aloituspaikkojen kaavamainen kiintiöinti ei ilman ammatillisen koulutuksen sisällön kehittämistä vielä takaa todellista jatko-opiskelukelpoisuutta. Sen tulee olla tosiasiallista ja riittäviin valmiuksiin perustuvaa eikä vain muodollista. Ammatillisen koulutuksen yleissivistävää opetusta tulee pitkällä tähtäyksellä kehittää siten, että se tarjoaa korkeakoulukelpoisuuden vaatimat valmiudet.

Keskiasteen koulutuksen nykyiset ongelmat johtuvat suureksi osaksi siitä, että ammatillinen koulutus ei ole kyennyt tarjoamaan lukiolle kilpailukykyistä vaihtoehtoa. Lukion kasvu on myös ollut ilmausta oppilaiden pyrkimyksestä saavuttaa korkea yleistietopohja ja turvata monipuoliset jatko-opintomahdollisuudet. Suomen varsin tiheä lukioverkko on oleellisesti tasoittanut koulutuseroja maamme eri osien välillä. Lukion hallinnollisin keinoin tapahtuva supistaminen merkitsisi koulutuksen tason laskua ja koulutuksellisen eriarvoisuuden lisääntymistä.

Lukio tulee säilyttää kolmivuotisena yleisen korkeakoulukelpoisuuden antavana keskiasteen oppilaitoksena, jonka opetussuunnitelma muodostaa ehyen kokonaisuuden.

Kansallinen Kokoomus katsoo, että

  • uudistamisen tulee perustua eduskunnan säätämille laeille. Niiden tulee olla riittävän yksityiskohtaisia, jotta eduskunnalla on mahdollisuus ohjata kehittämistä.
  • hallitus on velvoitettava antamaan eduskunnalle selontekoja siitä, miten uudistus on edennyt
  • kertakaikkisen valmistumisen tavoitteista on siirryttävä jatkuvan opiskelun järjestelmään
  • uudistamisen kustannukset on päätöksentekoa varten selvitettävä. Toteuttamiselle on oltava riittävä taloudellinen perusta.
  • kaikki korkeakouluihin pyrkijät on asetettava saman valintamenettelyn alaiseksi. Kiintiöiden määräämisellä ei saa korvata opetuksen kehittämistä, joka on välttämätön edellytys todellisten opiskelumahdollisuuksien luomiseen. Ammatillisen tutkinnon suorittaneille varattavat kiintiöt muodostaisivat keinotekoisen houkuttimen, eivätkä takaisi mahdollisuuksia menestyä myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä.
  • uudistusta toteutettaessa on käytettävä tehokkaasti hyväksi jo olemassaolevia oppilaitoksia
  • keskiasteen yhteisvalinnasta ei saa tehdä oppilasvirtojen hallinnollisen ohjailun välinettä
  • ammatillisten oppilaitosten harjoittelun tulee tapahtua opiskelun lomassa
  • koulutusta kehitettäessä ja uudistettaessa tulee ottaa huomioon opettajien asema. Heille on järjestettävä palkallinen täydennyskoulutus sekä taattava kunnollinen siirtosuoja.
  • pienten oppilasikäluokkien siirtyessä keskiasteelle opetusryhmien kokoa on pienennettävä.

Korkeakoulutus

Korkeakoululaitoksen kehittämisen ydinkysymys on yliopistojen yhteiskunnallinen asema. Yliopistojen tulee toimia sivistyksen lähteinä. Tiedeyhteisön tulee osoittaa aktiivista ja kriittistä huomiota ympäröivän yhteiskunnan tilaan sekä esittää erilaisia vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi ja vallitsevien olosuhteiden muuttamiseksi. Siksi yliopiston toiminnan välttämätön edellytys on sen autonominen asema suhteessa yhteiskuntaan.

Yliopiston tehtäviin kuuluu tieteen perinteiden vaaliminen ja uusiminen. Tämä edellyttää tutkimuksen moniarvoisuutta ja yksittäisen tutkijan autonomiaa, sillä kaikki pyrkimykset vallitsevien teorioiden kumoamiseksi ovat yhtä arvokkaita. Samoin on välttämätöntä turvata tieteellisen toiminnan edellytykset silloinkin, kun tutkimus ei tavoittele välitöntä taloudellista hyötyä.

Yliopiston aineksia on liitettävä myös perinteisesti ammatillisesti suuntautuneisiin korkeakouluihin. Näiltäkin on edellytettävä oman alansa tieteentradition vaalimista, eräissä tapauksissa sen luomista sekä kriittistä otetta kyseisellä alalla vallitseviin toimintamalleihin. Korkeakoulut eivät saa olla pelkkiä korkea-asteen ammattikouluja.

Yliopistossa opetus ja tutkimus on liitettävä kiinteästi toisiinsa.

Viime vuosien valtiollisessa korkeakoulupolitiikassa on näkynyt pyrkimys saattaa yliopistot ja korkeakoulut tiiviimmin valtiovallan kontrolliin. Samalla on korostettu yksipuolisesti korkeakoulujen ammatillista koulutustehtävää. Tällainen kehityssuunta vaarantaa luovan tutkimuksen ja opetuksen. Täten harjoitettu korkeakoulupolitiikka on suuntautunut yliopiston perusteiden heikentämiseen.

Opetuksen, opiskelun ja tutkimuksen vapaus on turvattava. On korostettava opiskelijan omaa aktiivista ja luovaa panosta opiskelussa sekä hänen oikeuttaan päättää itse opiskelustaan ja sen sisällöstä.

Korkeakoululaitoksen laajennuttua on sen hallinto yhä selvemmin eriytynyt sen muusta toiminnasta. Korkeakoulujen hallintoa kehitettäessä on säilytettävä elävä kontakti hallittavan yhteisön tieteelliseen työhön.

Korkeakoulujen sisäisessä hallinnossa on turvattava kaikkien tiede- ja opiskeluyhteisön jäsenten yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa tehtäviin päätöksiin. Korkeakoulujen sisällä tulee toteuttaa vallan hajautuksen periaate. Vain välttämättömät toiminnot tulee koota korkeakoulun keskushallinnon piiriin. Perusrakenteena tulee olla kaksitasoinen hallinto: keskushallinto - laitoshallinto.

On pyrittävä takaamaan korkeakoulujen toiminta- ja kehitysedellytykset taloudellisista suhdanteista riippumatta, sillä koulutuksen kehittäminen luo parhaiten edellytyksiä myös taloudellisten vaikeuksien voittamiseen.

Koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää muun muassa, että korkeakoulupalvelut ovat maan eri osissa kansalaisten saatavissa. Kultakin yksiköltä on edellytettävä laaja-alaisuutta ja monipuolista tiedeperustaa. Alueellisen korkeakoulupolitiikan pääpyrkimyksenä tulee olla uusimpien yksiköiden - Lapin korkeakoulu mukaan lukien - vahvistaminen ja monipuolistaminen. Nuoria korkeakouluja sekä jo vakiintuneita yksiköitä on kehitettävä rinnan. Uusien korkeakoulujen perustamisesta tulee toistaiseksi pidättäytyä.

Korkeakoulupolitiikan tavoitteeksi on asetettava avoimen korkeakoulun luominen. Tämä merkitsee esteetöntä pääsyä opiskelemaan sekä opiskelijan itsensä oikeutta päättää opintojensa sisällöstä ja etenemisestä. Avoimen korkeakoulun tärkeä edellytys on riittävä opintotuki.

Kansallinen Kokoomus katsoo, että

  • korkeakoulujen autonomia tulee turvata.
  • tutkintoja tulee kehittää aineyhdistelmätutkintojen pohjalta. Opiskelun vapaus ja opetuksen vankka tieteellinen ja teoreettinen perusta on turvattava.
  • opetuksen tulee vahvistaa yleisiä valmiuksia ongelmien havaitsemiseen ja ratkaisemiseen sekä mahdollisuuksia arvioida oman toiminnan vaikutuksia yksilöihin, ympäristöön ja muuhun yhteiskuntaan. Tutkintojen ammatillistaminen on torjuttava.
  • korkeakoulujen sisäistä hallintoa on kehitettävä siten, että kaikilla tiede- ja opiskeluyhteisön jäsenillä on yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa päätöksiin.
  • korkeakoulujen tulee itse voida päättää varainkäytöstään eduskunnan vuosittain vahvistaman kehysbudjetin puitteissa.
  • korkeakoulujen resurssien kehittyminen tulee suhdanteista riippumatta taata. Korkeakoulujen kehittämislakia tulee tinkimättä noudattaa.
  • korkeakoulupalvelujen alueellista tarjontaa tulee monipuolistaa vahvistamalla ja laaja-alaistamalla uusimpia korkeakouluyksiköitä.
  • on parannettava mahdollisuuksia erilaisiin aatteellisiin ja tieteenfilosofisiin lähtökohtiin perustuvaan tieteelliseen työhön. Tutkimuksen tulee olla moniarvoista.

Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutus on nähtävä osana yleistä koulutuspolitiikkaa, sillä sen merkitys on jatkuvasti lisääntynyt tiedon nopean kasvun, elinkeino- ja ammattirakenteen sekä työn luonteen muuttumisen ja vapaa-ajan lisääntymisen myötä. Aikuiskoulutuksella voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen yksilöiden valmiuksia lisäämällä.

Aikuiskoulutuksella on muuta koulutusjärjestelmää laajemmat tehtävät. Sen avulla yksilö voi lisätä yleissivistystään, pitää yllä ja laajentaa ammattitaitoaan, kehittää itseään, harrastaa ja hakea seuraa sekä osallistua.

Aikuiskoulutus on ollut liiaksi erillään muusta koulutusjärjestelmästä, eivätkä siitä vastuussa olevat organisaatiot harjoita riittävästi yhteistyötä. Aikuiskoulutusta tulee kehittää pääasiassa jo olevien koulutusinstituutioitten pohjalta. Järjestelmä on luotava avoimeksi ja keinotekoiset rajoitukset tulee poistaa. Kokoomus pitää tärkeänä aikuiskoulutuksen perinteisen sisällöllisen vapauden säilyttämistä.

Koulutusjärjestelmän uudistusten yhteydessä aikaisempien ikäpolvien koulutuksellinen taso on jäänyt oleellisesti alhaisemmaksi kuin niiden ikäryhmien, joille on luotu edellytykset laajempaan opiskeluun. Aikuiskoulutuksen avulla tulee poistaa täten ilmenevää koulutuksellista eriarvoisuutta.

Aikuiskoulutuksen kehittäminen asettaa suurempia vaatimuksia opiskeluaikaisen toimeentulon turvaamiseen tarkoitetuille toimenpiteille.

Yleissivistävän ja ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen osalta tulee järjestämisvastuu pääsääntöisesti olla julkisella vallalla. Valtion toimesta järjestettävän aikuiskoulutuksen ohella on turvattava myös vapaan kansansivistystyön edellytykset. Järjestöillä tulee olla merkittävä osa etenkin yhteiskunnallisen sekä harrastustavoitteisen aikuiskoulutuksen järjestämisessä.

Aikuiskoulutuskomitea on toisessa osamietinnössään määritellyt aikuiskoulutuksen tehtäväalueet. Tämä tehtävänasettelu ei riittävästi korosta yleissivistävien aikuisopintojen merkitystä. Niitä ei tule rajata pelkästään perus- ja keskiasteen opinnoiksi. Kiireellisyysjärjestystä määritellessään komitea on jättänyt yleissivistävät aikuisopinnot riittämättömälle huomiolle.

Kansallinen Kokoomus katsoo, että

  • aikuiskoulutuksen kehittämisen tulee perustua opiskelijoiden koulutustarpeen tyydyttämiseen
  • aikuisopiskeluun motivoivaa tiedottamista on lisättävä
  • opetusta, etenkin oppimateriaaleja, työtapoja ja oppisisältöjä - on kehitettävä aikuisten tarpeita vastaavaksi
  • iltaoppikoulutoiminnan alueellista kattavuutta tulee lisätä
  • on luotava avoin korkeakoulu
  • kesäyliopistojen toiminta tulee turvata luomalla erityinen kesäyliopistojen valtionapulaki
  • erot kansanopistojen ja kansankorkeakoulujen välillä tulee poistaa
  • kansanopistojen valtionapulaki tulee muuttaa paremmin vastaamaan aikuisten koulutustarpeita. Erityisesti valtionavun saamisen ehtona oleva perusoppijakson järjestämisvelvollisuus tulee poistaa. Samoin tulee lyhentää valtionapuun oikeuttavien kurssien kestoa.
  • keskiasteen koulutuksen uudistuksen yhteydessä tulee turvata kansanopistojen mahdollisuudet ammatillisen koulutuksen laajentamiseen niille aloille, joilla järjestettävä koulutus sopii sisäoppilaitosmuotoisena.
  • erilaisten sivistysjärjestöjen opintokerhomuotoisen opiskelun valtionavun osuutta tulee nostaa kansalais- ja työväenopistojen opintopiirien saaman valtionavun tasolle. Sivistysjärjestöjen kurssitoiminnan järjestämistä kansanopistoissa tulee lisätä.
  • harrastustavoitteista koulutusta tulee kehittää ennen kaikkea lähtien kansalaisten suorittamista valinnoista. Niiden koulutuksellista suuntaa ei tule ohjailla ylhäältä käsin.
  • kirjeopetuksen valtionapulaki tulee saada pikaisesti aikaan. Valtionapua saaville kirjeopistoille tulee samalla antaa virallinen todistustenanto-oikeus.
  • valtion kansansivistyslautakunta nykyisessä muodossaan tulee lopettaa ja tilalle perustaa laajempipohjainen parlamentaarinen valtion aikuiskoulutusneuvosto
  • aikuisille tulee järjestää mahdollisuus opetusta antavan organisaation välityksellä suorittaa virallisia, kelpoisuuden tuottavia tutkintoja.

Täydennys-, jatko- ja uudelleenkoulutus

Täydennyskoulutuksen tehtävänä on ajanmukaistaa yleissivistystä ja teoreettisia perusvalmiuksia, täydentää yksilön tietomäärää sellaisissa asioissa, joiden osalta peruskoulutus on ollut puutteellista sekä antaa yksilölle ammatissa toimimisen kannalta tärkeitä mutta nopeasti muuttuvia erikoistietoja.

Täydennyskoulutuksen järjestäminen on nykyisin pääosin alalle erikoistuneiden organisaatioiden tehtävänä. Tulevaisuudessa perusteellisemman ja laajemman täydennyskoulutuksen antaminen tulee olla yliopistojen, korkeakoulujen ja oppilaitosten tehtävänä. Näille on budjettivaroin luotava edellytykset täydennyskoulutustoiminnan järjestämiseen. Yhteiskunnan toimesta tuotettavan täydennyskoulutuksen tulee olla teoriakeskeistä, uusinta tietoa ja sen perusteita selvittävää, siinä tulee välttää asioiden pirstomista suppeisiin osa-alueisiin ja kursseihin. Koulutus tulee organisoida kiinteästi muun opetuksen ja tutkimuksen yhteyteen.

Muiden täydennyskoulutusorganisaatioiden, kuten järjestöjen ja yritysten tehtäväksi muodostuu siten suppeampia osa-alueita käsittelevä ja lähinnä tehtäväkohtainen täydennyskoulutus. Myös tällaiseen täydennyskoulutukseen osallistumiselle on luotava todelliset edellytykset.

Pitemmällä tähtäyksellä täydennyskoulutuspalveluiden hyväksikäyttö tulee olla opiskelijalle ilmaista, ja hänelle tulee maksaa opintoajalta peruspalkkaa vastaava korvaus. Alkuvaiheessa voidaan opiskelumahdollisuuksia parantaa opintovapaajärjestelmällä, joka antaa työntekijälle oikeuden lomaan määräämiään opintoja varten.

Tuotanto- ja ammattirakenteen muuttuessa yhä kiihtyvällä vauhdilla on käymässä ilmeiseksi, että yksilöt tulevat elämänsä aikana toimimaan useissa eri ammateissa. Jatkuvan opiskelun periaatteeseen liittyen tulee siten myös jatko- ja uudelleenkoulutuksen merkitys lisääntymään.

Opetuksen sisältöön liittyvien laadullisten vaatimusten tulee olla samat riippumatta siitä, suoritetaanko kyseistä tutkintoa perus-, jatko- vai uudelleenkoulutuksena. Siksi tutkintoon tähtäävän ammatillisen koulutuksen jäsentäminen perus-, jatko- ja uudelleenkoulutukseksi ei saa johtaa näiden koulutusmuotojen opetussisältöjen eriytymiseen.

Kansallinen Kokoomus katsoo, että

  • jatkuvan koulutuksen kehittämiseen liittyen tulee opintojen arvioinnissa siirtyä elinikäiseen opintorekisteriin, johon merkitään kaikki opinnäytteet
  • täydennyskoulutuksen suunnittelu on ajoitettava siten, että tiedot tulevista kursseista on saatavissa riittävän ajoissa
  • myös täydennyskoulutusopiskelijoille tulee turvata mahdollisuus päätöksentekoon ja opetuksen suunnitteluun
  • täydennyskoulutusta antaville laitoksille on turvattava mahdollisuus ja oikeus oman oppimateriaalin tuottamiseen. Materiaalin tulee olla jokaisen vapaasti hankittavissa.
  • opintotukea kehittämällä tulee taata paitsi aikuisopiskelijan itsensä myös hänen perheensä toimeentulo
  • myös itsenäisille teollisuuden ja kaupan yrittäjille sekä maatalousyrittäjille on turvattava tasavertaiset täydennyskoulutusmahdollisuudet
  • jatko- ja uudelleenkoulutus tulee toteuttaa osana yleistä koulutusjärjestelmää.

Opintotuki

Kokoomuksen tavoitteena on riittävän, opiskelukustannukset kattavan opintotukijärjestelmän kehittäminen. Osana perustoimeentulojärjestelmää on opintotuen luotava jokaiselle ihmiselle mahdollisuudet opiskeluun taloudellisista, sosiaalisista ja alueellisista tekijöistä riippumatta.

Opintorahan suhteellista osuutta opintotuessa on kasvatettava verrattuna lainamuotoiseen opintotukeen. Periaatteessa opintotuen saamiseen tulee vaikuttaa vain hakijan omat ja hänen aviopuolisonsa tulot ja omaisuus. Tällöin tarveharkinnan pitää olla peittävä ja kriteereiltään yksiselitteinen, jotta tarveharkinnan avulla voidaan kohdistaa yhteiskunnan tuki eniten sen tarpeessa oleville.

Opintososiaalisten palvelujen lisääminen ei saa vähentää varsinaista opintotukea eikä kaventaa opiskelijan valinnan vapautta. Välillisen opintotuen muodoilla, kuten asumistuella, ruokailulla, oppimateriaalilla ja majoituksella on merkitystä lähinnä korkeaksi kohonneiden opiskelukustannusten vähentämisessä.

Kansallinen Kokoomus katsoo, että

  • pitemmällä tähtäyksellä opintojen rahoitus tulee toteuttaa osana yleistä perustoimeentulojärjestelmää
  • opintotukea tulee kehittää opiskelijan valinnan mahdollisuudet turvaavan välittömän tuen suuntaan
  • opintojen rahoitus on turvattava taloudellisista suhdanteista riippumatta
  • opintotuessa opintorahan osuutta on pyrittävä jatkuvasti lisäämään
  • siirryttäessä kohti opintorahapainotteista järjestelmää on noudatettava sosiaalista tarveharkintaa
  • opintotukijärjestelmän hallinnossa valtaa on hajautettava oppilaitostasolle.

Oppilashuolto

Oppilashuollon tavoitteena on taata yhdenvertaiset koulunkäyntimahdollisuudet sosiaalisista, taloudellisista ja alueellisista eroista riippumatta sekä tukea oppilasta hänen henkilökohtaisten ongelmiensa ratkaisemisessa.

Oppilashuollon pääpainon on oltava ennaltaehkäisevässä työssä. Samalla tulee huolehtia tehokkaasti jo ilmenneiden ongelmien hoitamisesta.

Ongelmien käsittelyn ja hoidon tulee tapahtua kouluyhteisössä oppilaan luonnollisessa ympäristössä. Samalla korostetaan oppilaskeskeisyyttä auttamisessa sekä toimintaan osallistuvien henkilöiden yhteistoiminnan ja yhteisvastuun merkitystä. Koulun oppilashuoltohenkilöstön tulee olla läheisessä yhteistyössä työvoima-, terveys-, sosiaali- ja lastensuojeluviranomaisten sekä kasvatusneuvoloiden ja mielenterveystyötä tekevien organisaatioiden kanssa.

Lasten vanhempien vaikutusvaltaa ja vastuuta oppilashuoltotyössä tulee korostaa. Kotien ja oppilashuoltohenkilöstön yhteistyön edistämiseksi on tehostettava mm. tiedotustoimintaa. Myös opettajien merkitys on keskeinen. Heidän mahdollisuuksiaan osallistua oppilashuoltotyöhön tulee parantaa.

Kansallinen Kokoomus katsoo, että

  • oppilashuollossa on otettava huomioon eri osapuolten oikeusturvaan liittyvät näkökohdat.
  • kouluverkosto tulee säilyttää niin tiheänä, että pystytään välttämään kohtuuttoman pitkien koulumatkojen aiheuttamat haitat
  • koulumatkojen turvallisuutta on parannettava mm. liikennejärjestelyillä
  • jokaiselle oppilaalle on järjestettävä kouluterveydenhuollon palvelut
  • oppilashuollossa heikoimmin hoidettu alue on psyykkinen oppilashuolto. Sen järjestämisessä tulee mahdollisimman pitkälle pyrkiä pysymään koulun tasolla. Yläasteen piireihin tulee saada kunnalliset koulukuraattorin virat, joiden palkkaus on valtionosuuden puitteissa.
  • oppilaan ohjausta tulee tehostaa. Kaikissa koulumuodoissa tulee oppilaiden käytössä olla riittävät koulukohtaiset ohjauspalvelut.
  • koulurakennukset on suunniteltava turvallisuutta, viihtyvyyttä, opiskelumotivaatiota ja työrauhaa edistäviksi
  • ohjatulla lomavirkistystoiminnalla tulee turvata ja monipuolistaa oppilaiden vapaa-ajanviettoa.