KANSALLISEN KOKOOMUKSEN LIIKUNTAPOLIITTINEN OHJELMA

SISÄLLYS

1. LIIKUNTAPOLITIIKAN KESKEISET LÄHTÖKOHDAT

2. LIIKUNTATOIMINNAN EDISTÄMINEN
2.1 Liikuntakasvatus
2.2 Alle kouluikäisten liikuntatoiminta
2.3 Koululiikunta
2.4 Korkeakoulut ja muut oppilaitokset
2.5 Puolustusvoimat
2.6 Järjestötoiminta ja kilpaurheilu
2.7 Työpaikkaliikunta
2.8 Kunnallinen liikuntapalvelu

3. LIIKUNTAEDELLYTYSTEN KEHITTÄMINEN
3.1 Valtio
3.2 Kunta

4. LIIKUNTAKULTTUURIA EDISTÄVÄ TOIMINTA
4.1 Tiedonvälitys
4.2 Tutkimus ja koulutus
4.3 Kansainvälinen toiminta

Kokoomuksen liikuntapoliittinen ohjelma. Hyväksytty puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä 20.6.1983

KOKOOMUKSEN LIIKUNTAPOLIITTINEN OHJELMA

1. LIIKUNTAPOLITIIKAN KESKEISET LÄHTÖKOHDAT

Hyväkuntoisella ja tasapainoisella ihmisellä on parhaimmat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan sekä päätöksentekijänä että valintoja suorittavana yksilönä. Liikuntatoiminnalla on mahdollisuus kohottaa kansalaisten kuntoa sekä lisätä yleistä viihtyvyyttä ja vaikuttaa koko kansan terveydelliseen tilaan. Liikunnan avulla voidaan ehkäistä erilaisia sairauksia, jotka rasittavat sekä yksityisiä ihmisiä että välillisesti koko yhteiskuntaa.

Teollistuminen ja automaation lisääminen vähentävät työsuoritusten vaatimaa liikuntaa ja aiheuttavat siten usein yleiskunnon heikentymistä. Monet työsuoritukset sekä tuotantotoiminnan että palveluelinkeinojen piirissä aiheuttavat työntekijöille rasitus- ja kulumissairauksia. Elintaso- ja elintapasairauksien määrä on kasvanut. Myös autoistuminen on vähentynyt liikuntaa. Näiden epäkohtien korjaamiseksi on liikunta otettava laajasti huomioon poliittisia ratkaisuja tehtäessä.

Ihmiskeho vaatii tietyn määrän fyysistä aktiivisuutta. Liikuntapalvelujen kysyntä kasvaa, sillä lisääntynyt vapaa-aika asettaa liikuntatoiminnalle jatkuvasti uusia vaatimuksia. Liikunnan tulee tarjota vapaa-aikaan sisältöä, joka vaikuttaa yksilön persoonallisuuden kaikinpuoliseen kehittymiseen. Samalla kun kehitetään fyysistä kuntoa luodaan pohjaa myös henkiselle vireydelle. Liikunnalla voidaan ehkäistä, lieventää ja jopa poistaa kiireisen elämänrytmin sekä psyykkisen rasituksen aiheuttamia haittoja.

Liikuntapolitiikan tavoitteena on yksilön hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääminen. Jokaiselle kansalaiselle on luotava riittävät ja monipuoliset mahdollisuudet liikunnan harjoittamiseen ikään, sukupuoleen, ammattiin, varallisuuteen tai asuinpaikkaan katsomatta. Liikuntaharrastus on pyrittävä virittämään jo lapsena ja sen tulisi jatkua läpi koko elämän.

Liikunta on osa kulttuuria. Kukin yksilö kokee kulttuurin ja arvostaa sitä omalla tavallaan. Siten liikuntatoiminnassa on oltava tarjolla vaihtoehtoja luonnossa liikkumisesta aina huippu-urheilun harjoittamiseen asti.

Liikuntapoliittisessa toiminnassa kokoomus soveltaa periaateohjelmansa vahvistamia, keskeisiä periaatteita: yksilökeskeisyyttä, turvallisuutta, tasa-arvoisuutta, moniarvoisuutta ja demokratiaa. Yksilökeskeisyys tarkoittaa mm. sitä, että liikuntapolitiikan ja itse liikuntapalvelujen kehittämisessä lähdetään yksilöiden mitä moninaisimmista odotuksista ja tarpeista. Tasa-arvoisuusvaatimuksen toteuttamiseksi mm. liikuntapalvelujen tarjonta on saatava väestöryhmittäin ja alueellisesti kattavaksi. Moniarvoisuus merkitsee toisaalta liikuntamahdollisuuksien moninaisuutta, toisaalta liikuntapalvelujen tarjontaa useiden erilaisten, niin julkisen vallan kuin kansalaisjärjestöjen ja myös yksityisten toimesta. Kansanvaltaisuus taas edellyttää, että kansalaisten valitsemat hallintoelimet kuten eduskunta ja kunnanvaltuustot voivat ohjata liikuntapolitiikkaa kansalaisten odotusten mukaisesti kokonaisuutena.

2. LIIKUNTATOIMINNAN EDISTÄMINEN

2.1 Liikuntakasvatus

Liikunta liittyy lapsen ja nuoren kasvatukseen eri ikävaiheissa ja eri muodoissa. Liikuntakasvatuksella voidaan vaikuttaa yksilön persoonallisuuden eri puolien kehittymiseen. Liikunnan perustaidot tulisi oppia mahdollisimman varhain. Motoris-fyysisen kehittämisen lisäksi tulee kiinnittää huomiota lapsen ja nuoren älylliseen, esteettiseen, eettiseen ja sosiaaliseen kehittämiseen. Tässä kasvatuksessa tulee olla mukana kodin lisäksi kaikkien yhteiskunnan kasvatusinstituutioiden. Olennaista on, että kaikki tahot pyrkivät näihin tavoitteisiin eri ikäkausille soveltuvin keinoin. Tavoitteisiin päästään vain pitkäjänteisellä toiminnalla ja samansuuntaisella yhteistyöllä.

Liikuntaharrastuksen jatkuvuus edellyttää, että yksilö saa riittävästi tietoa sekä liikunnan perusteista että liikuntamahdollisuuksista. Liikuntatoiminnan monipuolisuus turvaa myönteisten kokemusten saamisen ja tämä edistää osaltaan positiivisen liikunta-asenteen syntymistä. Liikunnan säännöllisyys mahdollistaa myös fyysisen kunnon ylläpitämisen ja kehittämisen.

2.2 Alle kouluikäisten liikuntatoiminta

Varhaiskasvatuksella on olennainen merkitys lapsen myöhemmälle kehitykselle. Oppimistulokset ja lapsen sosiaalinen kehitys riippuvat merkittävästi varhaisvuosien viriketaustasta. Siksi lapsille tulee tarjota monipuolista ja kehittävää liikuntatoimintaa jo ennen kouluikää. Sitä voivat järjestää ennen kaikkea kodit ja päiväkodit, mutta myös urheiluseurat ja muut yhteisöt. Jo ennen kouluikää pitää luoda liikunnallisia tottumuksia, koska lapset oppivat helposti liikuntataitoja. Liikunnan on oltava ensisijaisesti leikinomaista.

Alle kouluikäisten liikuntatoimintaa kehitettäessä on

• äitiys- ja lastenneuvoloissa annettava vanhemmille lasten liikuntaan ohjaavaa tietoa,
• kaavoituksella ja pihoja saneeraamalla kehitettävä lapsen lähiympäristöä turvallista leikkiä ja liikuntaa suosivaksi,
• tehostettava leikkikenttien liikuntatoimintaa ja varustettava kentät ja päiväkotien ulkoalueet ikäkaudelle sopivin liikuntatelinein ja -välinein,
• lastentarhanopettajien ja terveydenhoitajien sekä muun lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistuvan henkilöstön koulutukseen sisällytettävä liikuntakasvatusta.

2.3 Koululiikunta

Koulu on osaltaan vastuussa lapsen kaikinpuolisesta kehittämisestä. Fyysinen ja henkinen terveys ja vireys edistävät lapsen kehittymismahdollisuuksia ja oppimistulosten saavuttamista. Koululiikunnan perimmäisenä tavoitteena on lasten fyysis-motorisen kunnon kehittäminen ja liikuntaharrastuksen herättäminen. Lisäksi liikunta tarjoaa myös monipuolisia mahdollisuuksia kasvatukselle esimerkiksi joukkuepelien avulla.

Lapsen fyysisessä kasvussa ja kehityksessä on herkkyyskausia, jolloin elimistön harjoitettavuus on erittäin suuri ja oppiminen tapahtuu nopeasti. Koulun ja opettajien on osattava ottaa tämä huomioon lapsen yksilölliseksi kehittämiseksi.

Koulun ja toisaalta kunnan liikuntapalveluista vastaavien sekä urheiluseurojen välisiä yhteyksiä tulee kehittää esimerkiksi kerhotoiminnassa ja myös koulujen välisen liikuntatoiminnan toteuttamisessa. Näin edistetään myös koulun ulkopuolella ja kouluvuosien jälkeen tapahtuvaa liikuntaharrastusta.

Koululiikunnalle on luotava sellaiset toimintaedellytykset, että liikunnan tavoitteet voidaan saavuttaa.

Koululiikuntaa kehitettäessä tulee

• työ- ja tuntijaossa joka asteella olla vähintään kolme viikkotuntia liikuntaa,
• opetusryhmien koko saada riittävän pieneksi, jotta tunnit olisivat tehokkaita, mielekkäitä ja yksilölliset tarpeet huomioon ottavia,
• järjestää tyttöjen ja poikien liikunta pääosin omissa opetusryhmissään,
• opetustilojen olla riittäviä ja opetusvälineiden ikäkaudelle sopivia ja liikuntaan aktivoivia,
• kaavoituksessa ja oppilaitoksia sijoitettaessa ottaa huomioon ympäristön liikuntamahdollisuudet. Koulun välittömässä läheisyydessä tulee olla ulkoliikunnan opetukseen sopivaa maastoa,
• liikunnasta kiinnostuneille oppilaille antaa mahdollisuus saada lisäopetusta ja -harjoitusta. Liikunta tulee sisällyttää myös peruskoulun lukusuunnitelman valinnaisaineisiin,
• koulujärjestelmässä olla mahdollisuus erityisten liikuntaluokkien ja urheilupainotteisten lukioiden perustamiseen.

2.4 Korkeakoulut ja muut oppilaitokset

Korkeakouluissa ja useissa keskiasteen oppilaitoksissa ei nykyisellään ole kiinnitetty riittävästi huomiota liikunnan järjestämiseen. Kuitenkin liikunta antaa opiskeluun myös virkistystä ja vaihtelua ja vaikuttaa fyysisesti ja psyykkisesti myönteisellä tavalla.

Opiskelijaliikuntaa kehitettäessä on

• laadittava opiskelijaliikunnalle valtakunnallinen suositus, jota voidaan soveltaa oppilaitoskohtaisesti,
• tarjottava ohjelmoidusti useita eri liikuntalajeja, koska opiskelijoiden harrastukset ovat eriytyneet,
• korkeakouluja ja keskiasteen oppilaitoksia suunniteltaessa otettava huomioon monipuolisten liikuntapaikkojen ja -tilojen tarve,
• perustettava korkeakouluihin ohjaajan toimia ja jokaiseen korkeakouluun yksi liikunnan suunnittelu- ja johtotehtävistä vastuussa olevan liikuntasihteerin toimi,
• tuettava opiskelijoiden liikuntajärjestöjen toimintaa ja turvattava niille aktiivinen rooli opiskelijaliikunnan suunnittelussa ja järjestämisessä,
• ammatillisissa oppilaitoksissa annettava terveys- ja liikuntakasvatusta,
• otettava terveyspalvelujen piiriin kuntotutkimukset ja -mittaukset sekä liikuntaneuvonta,
• järjestettävä kunnallisten liikuntapalvelujen osalta opiskelija-alennus.

2.5 Puolustusvoimat

Varusmiespalvelus ja sen keskeinen tavoite, puolustusvalmius, edellyttää hyvää peruskuntoa ja halua sen ylläpitämiseen. Puolustusvoimain liikuntakasvatusohjelmaa kehitettäessä on

• pyrittävä osaltaan edistämään jo koululiikunnallekin asetettua, jatkuvan liikuntaharrastuksen herättämistä,
• jaettava varusmiehille fyysiseen kuntoon, terveyteen ja harjoitteluun liittyvää tietoa ja motivoitava kunnon ylläpitämiseen myös varusmiespalvelun jälkeen,
• annettava varusmiespalvelun aikana mahdollisuus monipuoliseen liikunnan harrastamiseen varsinaisen koulutusohjelman lisäksi. Tämä edellyttää mm. sitä, että perustetaan liikunnanohjaajan toimia ja ohjauksessa käytetään apuna palveluksessa olevia asiantuntijoita,
• varattava kilpa- ja huippu-urheilua harrastaville mahdollisuus riittävään harjoitteluun ja valmentautumiseen,
• käytettävä varusmiestoimikuntia apuna myös varusmiesliikunnan suunnittelussa.

2.6 Järjestötoiminta ja kilpaurheilu

Urheilumme seuratoiminta on ainutlaatuisen laajaa ja monipuolista. Käytännön liikuntatoiminnasta vastaavat pääasiassa urheiluseurat. Tätä vapaaehtoisuuteen perustuvaa kansalaisaktiivisuutta tulee arvostaa, ja sitä on tuettava luomalla järjestöille riittävät toimintaedellytykset.

Urheiluseurojen ja liikuntajärjestöjen tulee kiinnittää lisääntyvää huomiota pitkän aikavälin suunnitteluun ja keskinäiseen tehtäväjakoon ja yhteistoimintaan. Samoin niiden tulee toimia kunnan kanssa yhteistyössä kuntasuunnitelmaan liittyvissä liikuntasuunnittelukysymyksissä. Lajikohtaisten urheiluseurojen toiminnan lisäksi tulee kehittää seurojen järjestämää monipuolista kuntoliikuntaa ja erityisesti koko perheelle osallistumista tarjoavaa liikuntatoimintaa.

Kuntoliikunnan harrastus on jatkuvasti lisääntynyt. Seurat täydentävät osaltaan kuntoliikuntapalvelujen tarjontaa kaikille, myös eläkeläisille ja erityisryhmille. Kuntoliikunnan on oltava monipuolista, virikkeitä antavaa ja harrastamisen mahdollisuuksia tarjoavaa.

Vapaaehtoisessa järjestötoiminnassa on mukana runsaasti nuoria ja lapsia. Siksi on erityisen tärkeää, että toiminnassa otetaan huomioon kasvavan yksilön kokonaispersoonallisuus. Lasten liikuntatoiminnan järjestäminen eroaa aikuisten toiminnasta etenkin siten, että ohjaajalla on oltava keskimääräistä paremmat tiedot ja taidot opettamisesta ja kasvattamisesta. Lasten liikuntatoiminnassa tulee muistaa leikinomaisuus ja monipuolisuus, toiminnan runsaus, kaikkien mukaan otto ja hyväksyminen, säännöllisyys ja pitkäjänteisyys sekä tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus.

Kilpa- ja huippu-urheilu ovat myös merkittävä osa liikuntakulttuuria. Niillä on huomattavaa viihde- ja suhdetoiminta-arvoa ja ne antavat myös virikkeitä sekä nuorisolle että tavallisille kuntoilijoille. Näin kuntoliikunta sekä kilpa- ja huippu-urheilu tukevat pitkälti toisiaan. Niillä on myös tärkeä merkitys kansainvälisessä toiminnassa. Kilpa- ja huippu-urheilussa tulee kunnioittaa eettisiä arvoja.

Kilpa- ja huippu-urheilun ja järjestötoiminnan kehittämiseksi on

• urheilun voimavarojen kokoamiseksi ja erityisesti kansainvälisen toiminnan edistämiseksi on edelleen tutkittava mahdollisuutta kehittää valtakunnallinen katto-organisaatio,
• lisättävä veikkauksen voittovaroista osuutta järjestötoiminnan tukemiseen ja kehittämiseen,
• urheiluseurojen avustuksia kehitettävä todellisten urheilullisten perusteiden pohjalta kohdeavustusten suuntaan, jolloin avustus ohjautuu ensisijaisesti varsinaiseen liikuntatoimintaa. Tällöin tulevat kysymykseen esimerkiksi ohjauspalkkiot, välinehankinnat sekä koulutus- ja kurssitoiminnan tukeminen,
• ryhdyttävä toimenpiteisiin urheiluseurojen verotuskohtelun oikeudenmukaistamiseksi,
• selkeytettävä säännöstöillä amatööri- ja ammattilaisurheilun rajat,
• kansainvälisen tason urheilijoille korvattava urheilemisesta aiheutuvat ylimääräiset menot ja annettava mahdollisuudet myös ammattiin valmistautumiseen sekä järjestettävä heille urheilu-uran päättymisen jälkeen turvatut mahdollisuudet työelämään siirtymiseen,
• maahamme perustettava urheilulääkäreiden virkoja lähinnä terveyskeskuksien yhteyteen niin kilpa- kuin kuntourheilijoita varten,
• kilpaurheilussa otettava huomioon myös kasvatukselliset näkökohdat ja valvottava, että erityisesti nuorten kilpavalmennus on pätevien ohjaajien käsissä, jottei valmennettaville aiheudu fyysistä tai henkistä vahinkoa.

2.7 Työpaikkaliikunta

Työpaikkaliikunnan tavoitteet ovat työturvallisuuden ja -viihtyvyyden lisääminen sekä työstä tai työolosuhteista mahdollisesti aiheutuvien sairauksien ehkäiseminen. Työyhteisön liikuntatoiminnan ja työpaikkaurheilun lisäksi työliikuntaan kuuluu myös työaikana tapahtuva rentouttava taukoliikunta. Työympäristön ja tuotantotoiminnan työpaikkakohtaisessa suunnittelussa on huolehdittava työntekijän terveyden suojelemisesta.

Työpaikkaliikuntaa kehitettäessä tulee

• yritysten yleiseen sosiaaliseen toimintaan kohdistuvia varoja suunnata nykyistä enemmän työpaikkaurheiluun ja työpaikkaliikunnan kehittämiseen,
• tutkia työstä aiheutuvat rasitukset ja pyrkiä vähentämään ja poistamaan niitä,
• työpaikalla järjestää työntekijäin tarpeisiin soveltuvaa taukoliikuntaa työaikana,
• työnantajan lisäksi myös kunnan tukea työajan ulkopuolella tapahtuvaa työpaikkaurheilua ja -liikuntaa.

2.8 Kunnallinen liikuntapalvelu

Kuntien liikuntapolitiikan tulee osaltaan edistää yleisiä terveys-, sosiaali- ja kulttuuripoliittisia päämääriä. Kunnan tulee toisaalta tarjota edellytykset kaikkia kuntalaisia palvelevalle monipuoliselle liikuntatoiminnalle, toisaalta itse tarjota liikuntapalveluja sekä vastata yleisön tehokkaasta neuvontatoiminnasta. Kunnan liikuntalautakunnan tehtävänä on huolehtia liikuntatoiminnan suunnittelusta ja kehittämisestä sekä kunnassa harjoitettavan liikuntatoiminnan tukemisesta. Kuntien ohjaustoiminnassa on erityisesti otettava huomioon ne kuntalaiset, jotka eivät ole mukana urheiluseuratoiminnassa.

Kunnan tulee liikuntatoimen suunnittelussa ottaa huomioon myös yksityiset liikuntapalvelut, jotka osaltaan lisäävät valinnan mahdollisuuksia ja saattavat tarjota myös sellaisia uusia palveluita, joita muutoin ei ehkä olisi tarjolla.

Erityisryhmien liikuntatoiminnassa on asetettava tavoitteeksi, että niin laitos- kuin avohuollossa olevat erityisryhmiin kuuluvat pääsisivät osallisiksi säännöllisistä liikuntapalveluista. Liikuntaohjelmien tulee tämän vuoksi olla yksilöllisiä ja kiinnostavia.

Kunnallista liikuntatoimintaa kehitettäessä on

• liikuntatoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa oltava yhteistyössä kunnan eri hallintokuntien kanssa. Yhteistyötä on myös kehitettävä liikuntajärjestöjen ja muiden yhteisöjen sekä kunnallisen liikuntatoimen välillä,
• kunnan järjestämässä liikuntatoiminnassa painopisteenä oltava virkistys- ja kuntoliikunnan järjestäminen,
• tehostettava alle kouluikäisten, vanhusten sekä perheiden liikuntatoimintaa,
• laadittava erityisryhmien kuten vammaisten ja pitkäaikaissairaitten liikuntatoiminnan kehittämisohjelma yhteistyössä terveys- ja sosiaalilautakunnan kanssa,
• taattava liikuntapaikkojen saavutettavuus myös julkisen liikenteen avulla ja tarvittaessa järjestettävä kuljetuksia,
• tuettava tiedotus- ja koulutustoiminnalla urheiluseurojen ja muiden liikuntatoimintaa järjestävien yhteisöjen toiminnan kehittämistä.

3. LIIKUNTAEDELLYTYSTEN KEHITTÄMINEN

3.1 Valtio

Liikuntalaki selkeytti julkisen hallinnon ja liikuntajärjestöjen välistä työnjakoa. Lain mukaan yleisten edellytysten luominen kuuluu yhteiskunnalle ja päävastuu toiminnan järjestämisestä liikuntajärjestöille. Liikuntakulttuurin edistämiseksi onnistuneena kokonaisuutena on laadittava valtakunnallinen liikuntapoliittinen ohjelma ja osoitettava sen toteuttamiseen riittävää taloudellista tukea. Liikuntapoliittisen ohjelman on korostettava kansalaisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia liikuntapalvelujen saantiin.

Liikuntapolitiikan kehittämiseksi on

• siirrettävä asteittain urheilun lakisääteiset menot rahoitettavaksi valtion yleisistä budjettivaroista,
• koordinoitava valtion urheiluneuvoston avulla eri ministeriöiden liikuntatoimintaa koskevaa suunnittelua ja päätöksentekoa,
• kaavoitusviranomaisten vahvistettava kunnille normit ulkoilualueiden ja -reittien ja urheilu-, liikunta- sekä leikkitilojen varaamiseksi kaavoituksen yhteydessä,
• tutkittava mahdollisuudet perustaa opetusministeriöön liikuntaosasto, jonka tehtäviin voidaan liittää myös virkistys- ja ulkoilutyyppisen liikunnan kehittäminen, ohjaus ja valvonta muilta kuin maankäytön suunnittelua koskevilta osin,
• kehitettävä läänien urheilulautakuntien vaikutusmahdollisuuksia ja toimintaedellytyksiä uudistettaessa väliportaan hallintoa,
• lisättävä läänien itsenäistä päätösvaltaa mm. liikuntapaikkojen valtion tukea koskevissa asioissa.

3.2 Kunta

Kuntien tehtävänä on luoda kaikille kuntalaisille mahdollisuudet ulkoiluun ja liikuntaan. Erityisesti maankäytön suunnittelulla ja kaavoituksen toteuttamisella on huomattavasti yhtymäkohtia liikunnan edistämiseen. Liikunta- ja muut vapaa-aikatilat tulisi suunnitella ja rakentaa samanaikaisesti muun rakentamisen kanssa. Täten turvataan kuntalaisten mahdollisuus osallistua harrastustoimintaan sekä viihtyvyys uusilla asuntoalueilla. Erityisesti kalliitten liikuntatilojen rakentamisessa tulisi säädöksillä edistää kuntien yhteistyötä. Suunniteltaessa asuntoalueita on niiden välittömään läheisyyteen varattava tarvittavat viheralueet. Vaativiakin liikunta- ja retkeilymuotoja palvelemaan on mitoitettava riittävän laajat, seudulliset ulkoilualueet sekä ulkoilureitistö. Näitten hankkeitten toteuttamisessa on syytä tukea kuntien yhteistoimintapyrkimyksiä. Liikuntaa palvelevat alueet on kaavoituksella turvattava kilpailevilta maankäyttömuodoilta, jolloin keskeiset ja käytetyimmät alueet on hankittava kunnan omistukseen.

Ulkoilualueet on varustettava tarvittavilla laitteistoilla ja huoltopisteillä. Yksityisten omistuksessa olevien maiden liikuntakäytöstä on laadittava käyttökorvaussäännöstö.

Liikuntapaikkojen rakentaminen on mitoitettava sekä laajojen käyttäjäryhmien (lasten, kuntoilijoiden, eläkeläisten) että kilpaurheilun käyttötarpeiden mukaisesti. Kaikille asuntoalueille tulee rakentaa perusliikuntapaikat sekä turvata mahdollisuus siirtymiseen liikuntakeskuksiin ja viheralueille. Myös haja-asutusalueiden tarpeet tulee ottaa liikuntapalveluiden järjestämisessä huomioon. Liikuntapaikat on sijoitettava viihtyisään ja turvalliseen ympäristöön ja hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Rakentaminen tulee keskittää niin, että tarjolla on monipuolisia liikuntamahdollisuuksia. Palvelut on hinnoiteltava mahdollisimman alhaisiksi.

Kuntien liikennejärjestelmät on suunniteltava ja tarvittaessa muutettava sellaisiksi, että liikunnallisesti merkittävä kevyt liikenne saatetaan nykyistä parempaan asemaan. Eri liikennemuotoja jäsentelemällä ja erottamalla kevyen liikenteen reitit mahdollisuuksien mukaan moottoriajoneuvoliikenteestä voidaan tarjota valinnaisia liikkumismuotoja.

Näiden pääasiassa yhdyskuntasuunnittelun keinojen lisäksi on

• turvattava riittävällä ja monipuolisella rakentamisella liikuntaa harrastavien ja edistävien kansalaisyhteisöjen toimintamahdollisuudet,
• liikuntalakia muutettava niin, että yksittäisiä kuntia rasittavien suurten liikuntapaikkojen käyttökustannuksiin saadaan harkinnanvaraista valtionapua,
• liikuntapaikkojen rakentamisessa otettava huomioon myös erityisryhmien kuten vammaisten tarpeet,
• tuettava takauksin ja lainoin tarvittaessa myös yksityisten liikuntapaikkojen rakentajia. Rakentamisen tulee kuitenkin soveltua paikallisiin liikuntasuunnitelmiin. Kunnan tiloja on voitava vuokrata yksityisille yhteisöille lähinnä silloin kun niiden tarjoamia liikuntamuotoja ei kunnassa muutoin ole saatavissa.

4. LIIKUNTAKULTTUURIA EDISTÄVÄ TOIMINTA

4.1 Tiedonvälitys

Tieto liikunnasta ja sen merkityksestä virittää ja tukee liikunnan harrastamista. Tämän vuoksi kansalaisille tulee jakaa tietoa liikunnasta monilla eri tavoilla. Liikunnan merkityksestä ja liikunnan harrastamisen monipuolisista mahdollisuuksista on joukkoviestimissä pyrittävä antamaan rehellinen ja tutkittuihin tosiasioihin perustuva kuva. Kansainvälistyminen on myös liikunnan alueella otettava huomioon ja edistettävä sekä ulkomaisen liikuntatiedon saantia että suomalaisen liikuntatiedon välittämistä ulkomaille.

Liikunnan tiedonvälityksen kehittämiseksi tulee

• perustaa esimerkiksi urheilumuseon yhteyteen erillinen tietopankkipalveluorganisaatio liikuntaa koskevan tiedotusmateriaalin kokoamista ja jakelua varten,
• huolehtia siitä, että suomalaista liikuntakulttuuria esittelevää materiaalia on käytettävissä myös alan kansainvälisissä tilaisuuksissa,
• kiinnittää huomiota tiedotustapojen monipuolistamiseen liikuntaa koskevan tiedon saattamiseksi jokaisen kansalaisen ulottuville,
• joukkoviestimissä käsitellä kaikkia liikunnan ja urheilun osa-alueita mahdollisimman tasapuolisesti,
• tieteelliset tutkimustulokset julkaista myös kansantajuisessa muodossa,
• kehittää urheilutoimittajien koulutusta ja korostaa vastuuta ja laaja-alaista liikuntanäkemystä,
• turvata monipuolinen liikunnan tietoaineiston saanti kirjastojen välityksellä,
• taata eri ikäryhmille ja erityisryhmille heidän kiinnostustaan koskevan liikuntatiedon saanti.

4.2 Tutkimus ja koulutus

Suomalaiselle liikuntatutkimukselle on turvattava riittävät toimintaedellytykset. Myös kansainvälistä vuorovaikutusta on liikuntatutkimuksessa kehitettävä. On kiinnitettävä entistä enemmän huomiota tutkimustulosten tiedottamiseen, hyödyntämiseen ja seurantaan.

Liikuntakoulutuksen tulee rakentua jatkuvan koulutuksen periaatteelle sekä laaja-alaiselle pohjakoulutukselle, joka antaa mahdollisuuden erikoistua opetustoimintaan, valmennukseen, kuntouttamiseen, erityisryhmien liikunnan ohjaukseen, suunnitteluun ja tutkimukseen sekä hallintoon. Teoreettista opiskelua on täydennettävä riittävällä käytännön harjoittelulla koko opintovaiheen ajan.

Tutkimustoiminnan ja koulutuksen edistämiseksi on

• selvennettävä tutkimusalueet liikuntakulttuurin eri alueilla,
• painotettava biologisen tutkimuksen rinnalla entistä enemmän käyttäytymistieteellistä ja liikuntasosiologista tutkimusta,
• annettava riittävästi varoja sekä perus- että soveltavan tutkimuksen tekemiseen,
• tuettava liikuntatieteellistä tutkimusta ja koulutusta sekä sen kehittämistä,
• osoitettava lisää resursseja liikuntatieteellisen aineiston keräämistä ja jakamista varten,
• tuettava myös alan yksityisiä tutkimuslaitoksia,
• jaettava tutkimuksen tuottamaa tietoa viranomaisille ja päätöksentekijöille,
• eri koulutuslaitosten toimittava riittävässä yhteistyössä keskenään,
• eri koulutustasot nivellettävä toisiinsa siten, että tasolta toiselle edettäessä jo suoritetut opinnot otetaan huomioon,
• huolehdittava siitä, että koulutuksen tukena on riittävä tiedonvälitys ja että jatkuva yhteydenpito laitosten, kentän ja viranomaisten välillä säilyy,
• liikunnan eri koulutustasoille ja -alueille luotava omat täydennyskoulutusjärjestelmänsä,
• keskityttävä nykyisten lakisääteisten urheiluopistojen kehittämiseen, koska maamme urheiluopistoverkosto on kansainvälisestikin vertaillen riittävä.

4.3 Kansainvälinen toiminta

Suomi on kansainvälisessä vuorovaikutuksessa sekä antavana että vaikutteita ja tietoja vastaanottavana osapuolena. Tutustuttaessa toisten maiden liikuntakulttuuriin, liikuntapoliittisiin ratkaisuihin ja kokemuksiin yhteistoiminnan muotoina voivat olla kongressi-, kurssi-, opintomatka- ja kilpailutoiminta. Liikuntatoiminta auttaa myös ymmärtämään ja kunnioittamaan eri kansallisuuksia. Liikuntatoiminnan kansainvälisissä kysymyksissä on johdonmukaisesti noudatettava Suomen aktiivisen, rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan periaatteita.

Olympialaisten ja muiden kansainvälisten urheilutapahtumien käyttäminen yksipuolisiin poliittisiin tarkoituksiin on estettävä ja pyrittävä turvaamaan niiden järjestäminen myös kireän kansainvälisen tilanteen aikoina. Urheilun tulee osaltaan palvella pyrkimyksiä rauhan ja kansainvälisen liennytyksen edistämiseksi.

Kansainvälistä toimintaa edistettäessä tulee

• kansainvälisen toiminnan käsittää laajasti liikuntakulttuurin eri alat ja tasot,
• Suomen osallistua aktiivisesti ja vaikuttaa kansainvälisten liikuntajärjestöjen toiminnassa,
• kulttuurivaihtosopimuksissa ja ystävyyskuntatoiminnassa ottaa huomioon myös liikuntakulttuurin alalla yhteistyömahdollisuudet,
• olympialiikettä kehittää nykyistä demokraattisemmaksi mm. siten, että kansalliset olympiakomiteat valitsevat edustajat määräajaksi kansainväliseen olympiakomiteaan,
• edistää liikunta-alan tietämyksen ja välineiden uusvientiä.
• toimia aktiivisesti kansainvälisen valvonnan järjestämiseksi urheilun doping-ilmiöiden karsimiseksi.