Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/4

Kansallinen Kokoomus

Näkökohtia aluepolitiikasta


  • Puolue: Kansallinen Kokoomus
  • Otsikko: Näkökohtia aluepolitiikasta
  • Vuosi: 1984
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KANSALLINEN KOKOOMUS rp.
Puoluehallitus hyväksynyt kokouksessaan 10.5.1984

NÄKÖKOHTIA ALUEPOLITIIKASTA

Sisältö:

0. JOHDANTO
1. PORVARILLISEN ALUEPOLITIIKAN LÄHTÖKOHDAT
2. ELINKEINOPOLITIIKKA
2.1. Yleistä
2.2. Perustuotanto
2.3. Teollisuus
2.4. Kauppa ja liikenne
3. KOULUTUSPALVELUT
4. KULTTUURIPALVELUT
5. VEROTUS
6. SOSIAALIPOLITIIKKA
7. ALUEELLINEN SUUNTAAMINEN

0. JOHDANTO

Kansallisen Kokoomuksen aluepoliittisen asiakirjan keskeisin lähtökohta on, että aluepolitiikkaa sovelletaan siellä missä yleisen elinkeino-, koulutus- yms. politiikan lisäksi tarvitaan keinoja elämisen laadun ja yleisten elinolosuhteiden turvaamiseksi sekä alueen luontaisten voimavarojen saamiseksi tehokkaasti käyttöön aluetta itseään, sen asukkaita ja koko kansantaloutta hyödyttävällä tavalla.

Aluepoliittista asiakirjaa ei ole laadittu kattamaan kaikkea yhteiskuntapoliittista kehittämistyötä, jolla vaikutetaan alueellisten kehittyneisyyserojen tasoittumiseen. Sisältö on rajattu keskeisimpiin asiaryhmiin kuten elinkeinopolitiikkaan, koulutukseen ja toimenpiteiden alueelliseen suuntautumiseen.

Asiakirja on tarkoitettu voimassa olevan aluepoliittisen lainsäädännön aikana tapahtuvien toimenpiteiden valmisteluun. Sitä varten se sisältää aluepolitiikan soveltamisperiaatteita, joita on mahdollista toteuttaa myös nykyisen lainsäädännön vallitessa. Toinen päätarkoitus on valmistella lainsäädännön kehittämistä osittaisuudistuksin puitelain voimassaoloaikana, ja edelleen antaa lähtökohta uudelle aluepoliittiselle lainsäädännölle vuosikymmenen loppupuolelle saakka.

1. PORVARILLISEN ALUEPOLITIIKAN LÄHTÖKOHDAT

Porvarillinen aluepolitiikka perustuu yksilön tavoitteisiin ja odotuksiin ja se kannustaa omaehtoiseen yrittäjyyteen.

Alueiden erilaisuus on nähtävä voimavarana ja mahdollisuutena kehittää kutakin aluetta sen erityispiirteiden ja luonnollisten edellytysten pohjalta. Aluepoliittisia toimenpiteitä on tehostettava ja kehitettävä niin, että ne paremmin sopeutuvat alueiden voimavarojen käyttöön. Maakuntaitsehallinnon toteuttaminen edistäisi parhaiten myös alueellista kehittymistä. Näin taataan myös edellytykset elävän paikalliskulttuurin säilymiselle ja kehittämiselle.

Aluepolitiikan tehtävänä on edistää alueiden voimavarojen hyväksikäyttöä luomalla jatkuvan tukitoiminnan sijasta edellytyksiä kannattavalle elinkeinotoiminnalle.

Näin taataan myös edellytykset elävän paikalliskulttuurin säilymiselle ja kehittymiselle. Kehittämisen tulee lähteä liikkeelle aloitteellisuuden pohjalta, ja tavoitteenasettelu sekä päätäntävalta on saatava lähemmäs alueen ihmisiä.

Toimeentuloturvan lisäksi yksilön tekemissä valinnoissa tulevat painottumaan entistä enemmän elämisen laatua koskevat tekijät.

Aluepoliittisten toimenpiteiden tulee olla valikoituja ja niiden suuntaamisessa on otettava huomioon koko aluerakenteen kehittäminen.

Aluepolitiikan tukitoimet on suhteutettava saavutettavissa oleviin tuloksiin unohtamatta köyhimpien haja-asutusalueiden säilyttämistä elinkelpoisina. Aluepoliittisten tukimuotojen moninaisuus ja tuen myöntäjien monilukuisuus on ongelma tuen tarvitsijoille. Neuvontaa ja anomusten käsittelyä on pyrittävä yhdistämään alueilla samaan toimipaikkaan.

Hyvin toteutettu aluepolitiikka monipuolistaa tuotantorakennetta vinouttamatta kilpailuolosuhteita ja luo kannattavan toiminnan kautta pysyviä työpaikkoja.

2. ELINKEINOPOLITIIKKA

2.1. Yleistä

Tavoitteet

Elinkeinotoiminnan luontaiset kehittymisedellytykset eri alueilla on otettava toimenpiteiden valinnan ja suuntaamisen lähtökohdiksi.

Vaikka tähänastisella aluepolitiikalla on ollut myönteistä vaikutusta erityisesti jalostuselinkeinojen osalta, on rajallisten resurssien käyttöä tehostettava, varsinkin kun on olemassa vaara, että jo saavutetut tulokset menetetään.

Uuden tuotantotoiminnan käynnistämiselle sekä olemassa olevan kehittymiselle on luotava edellytykset siellä missä kannattavalla kilpailukykyisellä yritystoiminnalla voidaan edistää maamme voimavarojen hyväksikäyttöä.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että

  • eri tasoisten oppilaitosten joustavalla opetusohjelmien kehittämisellä ja suuntaamisella turvataan koulutetun työvoiman saanti,
  • tuotantomenetelmien ja tuotevalikoiman jatkuva kehitystyö varmistetaan valtakunnallisin ja alueellisin tutkimus-, koulutus-, neuvonta- yms. palveluin sekä kehitysyhtiöiden avulla,
  • yhdyskuntarakenteessa esiintyvät elinkeinotoimintaa rajoittavat ulkoiset tekijät eivät saa asettaa alueita ratkaisevasti eri asemaan,
  • pienen ja keskisuuren yritystoiminnan edellytyksiä parannetaan alentamalla kokonaisveroastetta ja muutetaan verotuksen rakennetta työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen,
  • välillisten työvoimakustannusten nousu tulee pysäyttää ja korvata työnantajien palkkaperusteiset maksut liikevaihtoon pohjautuvilla maksuilla,
  • elinkeinotoiminnan rahoitusmahdollisuudet vastaavat aluepolitiikan tavoitteita, ja nykyisiä rahoitusmahdollisuuksia parannetaan mm. kehittämällä sijoitusyhtiöitä,
  • alueelliset erityispiirteet ja voimavarat kartoitetaan ja otetaan elinkeinotoiminnan edellytykset alueellisten kehittämissuunnitelmien lähtökohdiksi,
  • markkinointiedellytykset ovat alueellisesti turvatut kehittämällä mm. alan yrityksiä, vientipalveluja ja -koulutusta.

2.2. Perustuotanto

Maa- ja metsätalous sekä siihen liittyvät rinnakkaiselinkeinot, kalastus, kalanviljely, turkistarhaus ja puutarha-ala ovat pääomavaltaistuneet. Erikoistumisen lisääntyessä tuottavuus tulee edelleen perustuotannossa kasvamaan. Se on siten rinnastettavissa muuhun yritystoimintaan, joten yleiset koko elinkeinopolitiikkaa koskevat tavoitteet ja keinot soveltuvat myös sen kehittämiseen.

Perustutuotanto on voimakkaasti sidoksissa tuotantoedellytysten alueellisiin eroihin. Näin ollen pyrittäessä ratkaisemaan perustuotannon ongelmia on kehittämistoimenpiteet valittava siten, etteivät ne ole tuotantotoiminnan lähtökohdille vieraita. Tuottavuuden edelleen kasvaessa ovat perustuotannon työpaikkojen turvaamisessa maatilatalouden rinnakkaiselinkeinot avainasemassa.

Aluepolitiikan tavoitteet perustuotannossa

Tuotantotoiminnassa on pyrittävä tuotannon edellytysten mukaiseen alueelliseen työnjakoon. Edellytysten luomisen tulee tapahtua rakenne- ja tuotantopolitiikan kautta niin, että kunkin tuotannon alan edullisimmat alueet tulevat hyödynnetyiksi. Tuotannonjaosta johtuvia alueellisia toimeentuloeroja on tasoitettava ensisijaisesti kehittämällä maatilatalouteen liittyviä rinnakkaiselinkeinoja. Elintarviketuotannon ja raaka-ainevarojen saannin turvaamiseksi on koko maassa säilytettävä riittävä asutus.

Tavoitteiden saavuttamisen edellytykset

Maan eri osien voimavarojen hyödyntäminen peruselinkeinojen ja niiden rinnakkaiselinkeinojen avulla - alueellista tuotannon jakoa hyväksikäyttäen - edellyttää, että

  • peruselinkeinojen kehittämiseen käytettävissä olevat aluepoliittiset keinot suunnataan ensisijaisesti tuotannon edellytysten parantamiseen,
  • tuotantoedellytysten parantamisessa otetaan lähtökohdaksi tuotantoalojen soveltuvuus eri alueille ja tuotantorakennetta kehitetään sen pohjalta,
  • edistetään maaseutualueilla asuvien ja maa- ja metsätaloudesta toimeentulonsa saavien mahdollisuuksia kannattaviin liitännäis- sivuelinkeinoihin,
  • valtakunnallisista omavaraisuustavoitteista ja alueellisesta työnjaosta johtuvia toimeentuloeroja tasoitetaan tulo- ja hintapoliittisin keinoin,
  • laaditaan alueelliset koko peruselinkeinotoimintaa koskevat omatoimisuutta kannustavat ja edistävät suunnitelmat, painotetaan alueellinen koulutus niiden mukaisesti ja perustetaan tarvittaessa alueellisia kehittämisyksiköitä.

2.3. Teollisuus

Päämääränä tulee olla alueiden luontaisten tuotantoedellytysten varaan perustuva liiketaloudellisesti kannattava tuotantotoiminta.

Alueellisen hyvinvoinnin kannalta on ensisijaisen tärkeää, että yleisen teollisuuspolitiikan keinoin saadaan yritysten toimintaedellytykset sellaisiksi, että teollisuuden on mahdollista toimia kilpailukykyisesti.

Kun yleisen teollisuuspolitiikan avulla ei riittävän tasapuolisesti saada aikaan edellytyksiä, jotka tekevät mahdolliseksi eri alueiden voimavaroja hyväksikäyttävän tuotantotoiminnan käynnistämisen ja kehittämisen, tarvitaan siihen alueellisten erityistoimenpiteiden soveltamista, aluepolitiikkaa.

Aluepolitiikan tavoitteet teollisuudessa

Aluepolitiikalla tulee luoda edellytyksiä luontaisiin alueellisiin lähtökohtiin perustuvalle yrittäjyydelle.

Tavoitteena on pidettävä uusien voimavarojen hyväksikäyttöön ja aiempaa kehittyneempään teollisuuteen ja sen tuotteisiin tähtääviä toimenpiteitä.

Teollisuutta on kehitettävä hyväksikäyttäen ensisijaisesti jo olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että

  • erityisesti uutta teollisuutta luotaessa on edistettävä markkina-aukkoja täyttävää tuotantoa,
  • alueen olosuhteet tunteva neuvonta- ja koulutustoiminta järjestetään kiinteästi yritysten toimintojen yhteyteen. Tämä toteutetaan yrittäjien keskinäisen yhteistoiminnan sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten avulla,
  • teollisuuden käynnistämiseksi ja olemassa olevan laajentamiseksi on käytettävissä avustuksia. Yleisten tuotantoedellytysten vakiintuessa on tuen painopistettä siirrettävä lainoitukseen ja takauksiin,
  • teollisuuden syntymistä ja laajentamista estävät kunnallistekniset yms. puutteet poistetaan alueilla, joissa muut tuotannontekijät ovat riittävät, ja joissa mainitut puutteet estävät voimavaroja hyödyntävän tuotantotoiminnan kehittymisen,
  • laadittaessa teollisuutta koskevia alueellisia kehittämissuunnitelmia yhteistyössä elinkeinoelämän ja julkisen vallan kanssa on alueen omat lähtökohdat otettava keskeisesti huomioon,
  • teollisuuden rahoitusmahdollisuudet turvataan eri alueilla ja niiden erityistarpeet tunteva rahoitus tapahtuu alueellisesti.

2.4 Kauppa ja liikenne

Aluepolitiikka kaupan osalta edellyttää tarkkaa rajausta toimenpiteiden laadun ja alueellisen kohdentamisen osalta.

Kaupallisten palvelujen yksipuolisuus ja puutteellisuus näkyy alueellisina kehittyneisyyseroina voimakkaimmin haja-asutusalueilla.

Rajakauppatoiminta on alueellisen tuotantotoiminnan osa, ja sen kehittäminen liittyy olennaisesti aluepolitiikkaan.

Eri liikennemuotojen välistä yhteistyötä ja ajoneuvoteknistä lainsäädäntöä kehittämällä (paino- ja mittamääräykset) voidaan alentaa kuljetuskustannuksia ja siten vaikuttaa mm. etäisyyksistä johtuvien alueellisten erojen pienentymiseen.

Aluepolitiikan tavoitteet kaupan ja liikenteen osalta

Haja-asutusalueen kaupan säilyminen on turvattava laajentamalla sen toimialaa. Sen luonne tulee muuttaa pelkästä päivittäistavarakaupasta alueensa asukkaiden tarpeita ja perustuotantoa palvelevaksi sekä muita palvelutoimintoja harjoittavaksi yksiköksi. Huolehtimalla riittävän väestömäärän säilyttämisestä turvataan kaupan palvelut.

Liikenteenhoidossa on mahdollistettava yrityksille kilpailukykyiset palvelut sekä tunnustettava eri liikennemuotojen välinen liiketaloudellisiin periaatteisiin pohjautuva kilpailu ja kansantaloudelliset näkökohdat.

Tuotanto- ja kulutusalueiden välisen yhteystarpeen hoitamisessa esiintyviä kuljetuskustannuksia ja niiden alueellisia eroja pienennetään kehittämällä liikenneverkostoa ja parantamalla liikennemuotojen välistä kilpailukykyä. Tuettaessa kuljetuksia aluepoliittisin perustein tulee edistää tuotannon jalostusasteen kohoamista.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että

  • maaseutualueiden vähittäiskaupan kannattavuutta parannetaan kaupan toimintaa täydentävin palvelumuodoin sekä suunnataan osa tuotanto- ja kulutusalueiden välitystehtävästä vähittäiskaupan suoritettavaksi,
  • rajakaupan mahdollisuuksia toimia muiden elinkeinojen alueellisena vienninedistäjänä ja markkinointia hoitavana organisaationa parannetaan,
  • kauppa saa aluepoliittisin perustein valikoitua ja kohdennettua tukea,
  • eri liikennemuodot ovat tasavertaisessa asemassa tuotantoa ja kauppaa palvelevina toimintoina,
  • liikenneverkoston ja tietoliikenteen kehittämistä tuetaan, liikenteen hoidon edellytyksiä parannetaan ja alueellisten erojen poistamiseksi näiden kehittämisessä otetaan entistä keskeisemmin huomioon elinkeinotoiminnan tarpeet,
  • kuljetustuen valikoimaa kehitetään siten, että se edistää jalostusasteen nostamista.

3. KOULUTUSPALVELUT

Koulutuspalvelujen alueellinen tarjonta ja koulutuksen sisältö ovat merkittäviä alueelliseen kehittyneisyyteen ja ihmisten viihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimuksen ja kehitystoiminnan tarvitseman koulutetun työvoiman riittämättömyys muodostaa tulevaisuudessa esteen uuden teknologian hyväksikäytölle sekä johtaa alueellisten kehittyneisyyserojen kasvuun ja kansainvälisen kilpailukyvyn heikkenemiseen.

Maamme eri alueita palvelevan tutkimustoiminnan ja opetuksen takaamiseksi on korkeakouluja ja yliopistoja kehitettävä tieteellisesti laajapohjaisemmiksi.

Aluepolitiikan tavoitteet koulutuksen kehittämisessä

Yleisen koulutuspolitiikan avulla on alueellisesta sijainnista riippumatta luotava kohtuulliset edellytykset eri asteisten koulutuspalvelujen saatavuudelle.

Alueelliset erityistarpeet on otettava huomioon entistä paremmin laadittaessa opetusohjelmia ja valittaessa opintolinjoja.

Korkeakoulujen ja keskiasteen oppilaitosten normaalien opetusohjelmien ohella tulee opetuksessa varata lisääntyvät mahdollisuudet uudelleenkoulutukseen ja käytännön harjoittelulle yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi on luotava edellytykset koulutetun työvoiman saannille ja pyrittävä tasapainoon koulutetun työvoiman tarjonnan ja kysynnän välillä.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että

  • alueellisissa koulutusjärjestelmissä ja opetustoiminnassa esiintyvät puutteet poistetaan opinto-ohjelmia ja linjajakoa kehittämällä, kurssitoimintana tai tarvittaessa oppilaitosverkostoa täydentäen,
  • ammatillisia oppilaitoksia kehitetään nykyistä paremmin tuotantotoiminnan tarpeita vastaavaksi,
  • korkeakoulujen opetus- ja tutkimustoiminnan resursseista osa varataan alueellista kehittämistä edistäviin projekteihin, tuotekehitystyöhön ja uusien tuotannonalojen etsimiseen.

4. KULTTUURIPALVELUT

Työn käsitteen uudelleen arvioiminen, vapaa-ajan lisääntyminen ja elämän laadullisten tekijöiden painottuminen yhteiskunnassamme ovat johtaneet siihen, että kulttuurin merkitys on korostunut myös alueelliseen kehittyneisyyteen ja ihmisten viihtyvyyteen vaikuttavana tekijänä.

Suomalaisen kansallisen kulttuurin juuret ovat omaleimaisessa elävässä alue- ja paikalliskulttuurissa. Kunkin alueen monipuolisen kulttuuritarjonnan ja taiteiden harjoittamisen edistäminen on rikkaan kansallisen ja edustavan kansainvälisen kulttuurin perusta.

Aluepolitiikan tavoitteet kulttuuripalvelujen kehittämiseksi

Alueellisesta sijainnista riippumatta on luotava kohtuulliset edellytykset monipuolisten kulttuuripalvelujen saatavuudelle.

Ammatillisen taiteenharjoittamisen edellytyksiä on tuettava alueellisesti. On myös varmistettava taiteellisesti lahjakkaitten nuorten mahdollisuudet taiteenalansa ammatilliseen koulutukseen asuinpaikasta riippumatta.

Kulttuuripalvelujen tasavertaisen alueellisen tarjonnan lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota omaehtoisen harrastustoiminnan edellytyksiin.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että

  • vaikeammin saavutettavien kulttuuri- ja taidepalvelujen saantia helpotetaan kuljetuksia tukemalla ja liikkuvia palvelumuotoja sekä viestintää kehittämällä,
  • edistetään omatoimista harrastustoimintaa,
  • läänintaidetoimikunnille taataan vähintään nykyiset toimintaedellytykset,
  • läänintaiteilijajärjestelmää kehitetään alueitten tarpeita vastaavaksi,
  • alueellista sivistystyötä, kulttuuria ja perinnetutkimusta edistetään tukemalla alueellisia teattereita, orkestereita, musiikkiopistoja, kansalaisopistoja, maakuntakirjastoja ja maakuntamuseoita ja niiden kiertävää näyttely- yms. toimintaa.

5. VEROTUS

Kun alueellinen hyvinvointi on riippuvainen eri alueiden luontaisista edellytyksistä ja niihin soveltuvasta tuotantotoiminnasta, on verotuksen erilaisella kohdentamisella yrityskoon, pääoma- ja työvoimavaltaisuuden sekä tuotannon alan mukaan ratkaiseva merkitys alueelliseen kehittyneisyyteen.

Verotus on keskeinen tuotantotoiminnan edellytyksiin vaikuttava tekijä. Yritysverotuksen, maataloustulon ja metsäverotuksen taso vaikuttavat tuotannon kannattavuuteen ja raaka-aineiden saantiin. Verotuksen kohdentamisella voidaan vaikuttaa yrittäjyyteen, työn tekemiseen, eri kokoisten yritysten ja eri tuotannon alojen keskinäiseen kehittymiseen, tuotantorakenteeseen.

Kun yleisen veropolitiikan kautta ei ole mahdollista luoda riittäviä edellytyksiä alueellisia voimavaroja hyväksikäyttävälle kehittyvälle tuotantotoiminnalle, on silloin sovellettava erityistoimenpiteitä kuten verohuojennuksia.

Aluepolitiikan tavoitteet verotuksessa

Verotuksella on luotava edellytykset yrittelijäisyyden kautta syntyvälle kannattavalle tuotantotoiminnalle.

Yritysverotuksen tasoa on yleisesti alennettava ja kohdennettava se siten, että luodaan edellytykset alueellisia voimavaroja hyväksikäyttävälle, kehittyvälle tuotantotoiminnalle.

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että

  • tuloverotusta alennetaan ja sen rakennetta muutetaan yrittämisen ja työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen,
  • erityisesti pienen ja keskisuuren yritystoiminnan toiminta- ja investointivarausten mahdollisuuksia lisätään,
  • poistetaan yrityksiä koskeva harkintaverotus,
  • alueellisten voimavarojen lisäämiseksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi alennetaan yritysten varallisuusverotusta ja myyntivoittoverotusta,
  • vapautetaan tuotannolliset investoinnit kokonaan ja pysyvästi liikevaihtoverosta,
  • lisätään yritysten kunnallisveron vähennyskelpoisuutta valtionverotuksessa,
  • heikoimmin kehittyneillä alueilla on ajallisesti rajoitettu ylimääräinen poisto-oikeus sekä valtionverotuksessa ylimääräinen vähennysoikeus.

6. SOSIAALIPOLITIIKKA

Yleinen sosiaalipolitiikka pitää sisällään tavoitteen tasavertaisesta palvelujen saatavuudesta alueellisesta sijainnista riippumatta.

Kehittämällä elinkeinotoiminnan edellytyksiä aluepolitiikan avulla voidaan myös vaikuttaa sosiaalipolitiikan alalla esiintyvien alueellisten erojen tasoittumiseen kuten esim. alueellisiin eroihin työllisyydessä, tulo- ja asumistasossa, terveydentilassa sekä sosiaalihuollon tarpeessa.

Sosiaalialan kehittämisellä voidaan lähinnä tukea muiden aluepoliittisten toimenpiteiden vaikutusta.

7. ALUEELLINEN SUUNTAAMINEN

Aluepoliittisten kehittämistoimenpiteiden suuntaamisessa on otettava lähtökohdaksi kunkin alueen luontaiset kehittämisedellytykset. Suunnattavien toimenpiteiden vaikutusten tulee olla kokonaisuutena positiiviset ja pysyvät. Aluepoliittisten toimenpiteiden tulee ohjautua huomioon ottaen koko alueellinen rakenne. Nykymuotoinen vyöhykejakojärjestelmä yksinomaan ei luo riittäviä edellytyksiä edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Kun keinovalikoiman tulee pääosin poistaa omaehtoiselle yrittämiselle ilmeneviä alueellisia esteitä, edellyttää se alueen ja toimenpiteen kohteen riittävän tarkkaa tuntemusta. Näin ollen aluepoliittisen päätöksenteon tulee tapahtua aluehallinnon organisaatioiden kautta, keskushallinnon osuuden jäädessä lainsäädännöllisten ja taloudellisten puitteiden määrittelyyn.

7.1. Aluepoliittinen suunnittelu

Aluepoliittinen suunnittelu on osa yleistä alueellista kehittämissuunnittelua, jonka toteuttamisessa aluepoliittisen lainsäädännön keinot muodostavat keskeisen osan.

Aluepoliittisten toimenpiteiden suuntaaminen kokonaisuuden kannalta edullisimmin edellyttää, että

  • lähtökohtana on talousalueiden muodostama toiminnallinen aluejako,
  • kehittyneisyyseroja mitattaessa tarkastellaan samalla alueellisia edellytyksiä ja erityisesti voimavarojen hyväksikäytön esteitä,
  • valtakunnalliset aluepoliittiset tavoitteet pohjautuvat alueellisiin kehittämissuunnitelmiin.

7.2 Aluepoliittinen päätöksenteko

Alueellisesti oikeiden keinojen ja niiden kohdentamisen onnistuminen edellyttää, että eri tasoiset ratkaisut päätetään siellä, missä tarpeet parhaiten tunnetaan. Alueellinen itsehallinto on järjestettävä joustavaksi ja organisaatioltaan yksinkertaiseksi.

Toimenpiteen tarvitsija tuntee usein itse toimintansa olennaisimmat esteet, joten ao. viranomaisten tulee kehittämiskohteen valinnassa panna huomattava paino hakijan perusteluille. Lisäksi hakemusmenettelyä on yksinkertaistettava.

Alueen luontaiset kehittymisedellytykset ja niiden esteet tunnetaan parhaiten itse alueella, joten yleisen kehittämissuunnittelun ja -toiminnan tulee tapahtua alueellisesti alueellisen itsehallinnon kautta ja siihen pohjautuvan aluepolitiikan toimeenpanon alue- ja paikallisorganisaatioiden kautta.

Aluepolitiikan osuudesta koko maan yleisessä elinkeino- ja yhteiskuntapolitiikassa valtakunnan osien painotuksesta aluepolitiikan panoksissa ja lainsäädännöllisistä puitteista päättäminen kuuluvat keskushallintotasolle.