Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/68

Kansallinen Kokoomus

Kokoomuksen näkökohtia Pohjois-Suomen kehityksen edistämiseksi


  • Puolue: Kansallinen Kokoomus
  • Otsikko: Kokoomuksen näkökohtia Pohjois-Suomen kehityksen edistämiseksi
  • Vuosi: 1974
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KOKOOMUKSEN NÄKÖKOHTIA POHJOIS-SUOMEN KEHITYKSEN EDISTÄMISEKSI

Puoluehallituksen hyväksymä 31.10.1974

I YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA

Kokoomuksen tavoitteena aluepolitiikassa on luoda tasapuoliset taloudelliset ja sivistykselliset olosuhteet kaikille maamme kansalaisille heidän asuinpaikkaansa katsomatta. Tämän tavoitteen toteuttaminen ei merkitse ainoastaan hyvinvoinnin edellytysten parantamista maan kaikissa osissa vaan myös taloudellisten tasaus-toimenpiteiden suorittamista kehitysalueittemme hyväksi.

Pohjois-Suomi, joka kattaa Lapin ja Oulun läänit, muodostaa kokonaisuudessaan alueen, jonka hyvinvoinnin edellytysten turvaamiseksi ja parantamiseksi tarvitaan jatkuvasti erityistoimenpiteitä. Kun veroäyrimäärä asukasta kahden Pohjois-Suomessa on vain hiukan yli puolet maan keskimääräisestä ja alle puolet Uudenmaan läänin veroäyrimäärästä asukasta kohden, on tämä osoitus toimeentulon edellytysten eritasoisuudesta.

Viime vuosien jatkuvasti kasvaneet vaatimukset Pohjois-Suomen kehityksen edistämiseksi ovatkin johtaneet erinäisiin kannustaviin tuloksiin Lapin, Oulun ja Kainuun, kulttuurirahastot toimivat hyvin, kehitysaluerahaston ansiosta on yrittäjätoiminnassa saavutettu edistysaskeleita ja työttömyyden sekä siirtolaisuuden hillitsemisessä on päästy alkuun.

Saavutetut tulokset on toki pantava merkille, mutta samalla ON asetettava tavoitteeksi, että Pohjois-Suomen olot voidaan tasapainottaa muun Suomen elinehtoja vastaaviksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on vähiten kehittyneiden Pohjois-Suomen kuntien avustamiseksi luotava erityinen vähimmäistulojärjestelmä, jolla kuntien välistä taloudellista eriarvoisuutta pienennetään. On saatava myös aikaan valtakunnallinen tasataksoitus energia- ja tietoliikennemaksuihin sekä luotava syrjäseutulisä palkkausjärjestelmiin.

Pohjois-Suomen kehityksen edistämiseksi on kokoomuksen taholta esitetty vaatimukset mm. seuraavissa luvuissa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

II VÄESTÖTAVOITTEET JA ALUESUUNNITTELU

Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnilla on asetettava väestötavoitteet, jotka ovat perustana kaikelle alueelliselle suunnittelulle.

  • Valtiovallan tulee väestötavoitteiden asettamisen jälkeen estää Pohjois-Suomen autioituminen mm. teollistamis-, koulutus- ja sosiaalipoliittisin toimenpitein.
  • Seutukaavaliitoille on annettava entistä suuremmat mahdollisuudet tehdä tutkimuksia ja esityksiä alueensa kehittämiseksi. Tutkimusten tuloksia on entistä enemmän käytettävä hyväksi tehtäessä aluepoliittisia ratkaisuja.
  • Seutukaavoituksen ja läänin portaan suunnittelun on täydennettävä toisiaan ja päällekkäistä suunnittelua on vältettävä.
  • Valtion piirihallintoviranomaisten keskittämispyrkimykset läänien sisällä on estettävä. Esimerkiksi Kainuussa piirihallintoviranomaisten muuttopyrkimykset vaikeuttavat huomattavasti alueen kehittämispolitiikkaa.
  • Kaikessa Pohjois-Suomea koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa on oltava mukana alueen omat edustajat.
  • Pohjois-Suomen kehityksen edistämiseksi tulee maakuntaitsehallinnon aikaansaamista kiirehtiä siltä pohjalta, että itsehallintoalueina toimivat Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnat.
  • Maakuntien terveydenhoitopalvelut on saatava niiden omalle alueelle. Esimerkiksi Kainuuseen on perustettava oma kehitysvammalaitos.
  • Valtionhallinnon järjestelyssä on vähintään toteutettava hajasijoituskomitean tekemät ehdotukset.

III TEOLLISUUS

Pohjois-Suomessa on huomattavisa puutavara-, mineraali-, turve- ja vesivoimavaroja sekä runsaasti työvoimaa. Koska kuitenkin Pohjois-Suomen ankarat luonnonolosuhteet, harva asutus ja pitkät kuljetusmatkat aiheuttavat teolliselle toiminnalle erityisiä vaikeuksia, on tällä alueella korostettava julkisen vallan perusinvestointien ja tukitoimenpiteiden merkitystä parannettaessa teollisen toiminnan kannalta tärkeitä perusedellytyksiä. Tähänastiset toimenpiteet eivät ole osoittautuneet riittäviksi yritystoiminnan kehittymiselle Pohjois-Suomessa.

Teollisen toiminnan edistämiseksi on välittömästi ryhdyttävä toteuttamaan seuraavia toimenpiteitä:

  • Kehitysalueiden rajoja on tarkistettava ja tukitoimenpiteitä ja aineellista porrastusta voimistettava.
  • Kehitysaluerahaston luotonantoa Pohjois-Suomeen on helpotettava. Pohjois-Suomen erityisen vaikeat olosuhteet on otettava huomioon luottojen korkoa ja takaisinmaksuaikaa määrättäessä. Lainoituskohteina olevia elinkeinoryhmiä on lisättävä.
  • Pohjois-Suomessa olevalle teollisuudelle on myönnettävä verohelpotuksia ja nämä helpotukset on kohdistettava ainoastaan valtionverotukseen ja veroluonteisiin maksuihin kuten sosiaaliturvamaksuun. Pohjois-Suomessa asuvalle henkilölle on myönnettävä verohelpotuksia ja nämä helpotukset on kohdistettava ainoastaan valtionverotukseen.
  • Sähköenergiaa Pohjois-Suomen teollisuudelle myytäessä on huomioitava täysimääräisenä ns. Lapin alennus 15 %. Pohjois-Suomen maaseudun voimahuoltoa on tuettava nykyistä suuremmin valtionavustuksin, jolloin avustuksissa on otettava huomioon erikoisesti kehittyvän teollisuuden edellyttämien syöttöjohtojen rakentaminen ja niiden vaatimat investoinnit.
  • Mikäli valtiojohtoisten yritysten fuusioitumista tapahtuu, on usein yhtiöiden verotulojen jakautuminen oikeudenmukaisesti kuntien kesken turvattava.
  • Pohjois-Suomen satamat on pidettävä auki läpi vuoden. Satamamaksut on tarkistettava kohtuullisiksi.
  • Pohjois-Suomen lentoliikennettä kehitettäessä, pienlentokenttiä ja varalaskeutumispaikkoja rakennettaessa on huomioonotettava teollisuuden ja matkailun tarpeet. On avattava säännöllinen vuorolentoliikenne mm. Kalajokilaaksoon ja Koillismaalle.
  • Pohjois-Suomessa tapahtuvaa malminetsintää on tuntuvasti tehostettava. Alhaisprosenttisten malmien käyttöönottamiseksi on säädettävä pohjoissuomalaista kaivostoimintaa varten puitelaki. Geologisen tutkimuslaitoksen toimintaa on voimakkaasti tehostettava.
  • Raaka-ainevarat on jalostettava mahdollisimman pitkälle Pohjois-Suomessa.
  • Yksityisyritteliäisyyteen perustavaa pientä, keskisuurta ja suurta teollisuutta on autettava tuotesuunnittelun, ohjauksen, markkinoinnin ja koulutuksen avulla. Tarvittavat määrärahat on otettava valtion budjettiin. Kuntien elinkeinoasiamiesten palkkauskustannukset OH saatettava valtion tuen piiriin. Oulun ja Lapin lääneihin on perustettava valtion toimesta korkeatasoista liiketoimintaa hallitsevien konsulttien virat.
  • Pohjois-Suomen tuotantoelämää on käytettävä hyväksi valtion ja yhteiskunnallisten laitosten hankintoja suoritettaessa.
  • Pohjois-Suomen teollisuuden viennin tukemiseksi o" luotava markkinointiyhtiöitä, joilla on mahdollisimman laajat liikeyhteydet maailman markkinoilla.
  • Turveteollisuutta on laajennettava. Tämän toiminnan turvaamiseksi on saatava varoja avustuksina ja halpakorkoisina lainoina.
  • Kemijoki Oy:n pääkonttori on siirrettävä Rovaniemelle ja Kemijoki Oy:n yhtiöjärjestystä on muutettava siten, että Lapin asukkaat ja yritykset saavat nykyiset valtion osakkeet Kemijoki Oy:ssä ja tulevat saamaan sähkön myös perustajajäsenen oikeudella.

IV PALVELUELINKEINOT

Yhteiskunnallisten palvelujen turvaamiseksi ja edelleen kehittämiseksi on Pohjois-Suomea varten saatava pikaisesti aikaan alueelliset kehitysohjelmat. Näiden kehitysohjelmien suunnittelun on pääosiltaan tapahduttava alueellisella tasolla ja siten, että Pohjois-Suomen erityisongelmat otetaan huomioon. Julkisten palvelujen saattamiseksi entistä paremmin niitä tarvitsevien ulottuville on harkittava julkisten palvelujen liikkuvien toimintayksikköjen käyttöönottoa.

  • Kehitysaluelainsäädäntöä on muutettava Pohjois-Suomelle edullisemmaksi niin, että kaikki palveluelinkeinot saatetaan tasa-arvoisina sen piiriin.
  • Luotonsaanti Kehitysaluerahastosta on tehtävä mahdolliseksi myös palveluelinkeinojen harjoittajille.
  • Tietoliikennemaksut on saatettava tasahintaisiksi koko maassa ja puhelinliikenteen automatisointi on toteutettava Pohjois-Suomessa.
  • Valtion ja kuntien toimenpiteet on saatava yritysystävällisemmiksi.
  • Oulun ja Lapin läänien kuorma-autoilijoiden kärsiessä jatkuvasti työttömyydestä yhteiskunnallisten laitosten on työllistettävä ensisijaisesti nämä pysyväisestä ja vasta sen jälkeen harkittava oman kaluston hankintaa.
  • Nestemäisten polttoaineiden hinta on tasattava samaksi maan eri osissa.
  • Yritysneuvontaa harjoittavat yrittäjäjärjestöt on saatava valtionavun piiriin.
    julkisen rakennustoiminnan tulee käyttää Pohjois-Suomen suunnittelu- ja insinööritoimistoja.
  • Syrjäseutujen kauppojen toimintamahdollisuudet on turvattava.

V MATKAILU

Palveluelinkeinojen joukossa on erikoisasemassa matkailu, jonka alalla an tapahtunut myönteistä kehitystä. Yritystoimintana matkailu on osoittautunut erääksi kehityskelpoisimmista yritysmuodoista. Samalla kun matkailu lisää palveluja, se tarjoaa työpaikkoja sekä omalta osaltaan lisää ihmisten valinnan mahdollisuuksia. Pohjois-Suomessa vaikeutena on toiminnan hajanaisuus, kausiluontoisuus, yritysten pienuus ja koulutuksen vähäisyys. Riittävien matkailupalvelujen sekä matkailualan yritysten elinkelpoisuuden turvaamiseksi on matkailun palvelukset pyrittävä ensisijaisesti keskittämään muutamiin suuriin ja voimakkaisiin matkailukeskuksiin, joilla on mahdollisuus hoitaa omaehtoista ja tehokasta matkailun markkinointia. Markkinoinnilla on pyrittävä lisäämään matkailukeskusten ympärivuotista käyttöä. Tämä edellyttää myös tyydyttävien liikennemahdollisuuksien luomista.

  • On perustettava yhtiömuotoinen, alueellinen, valtakunnalliseen organisaatioon liittyvä yhteistyöelin matkailun tutkimus- ja markkinointitehtäviin.
  • Matkailualan hiljaisena kautena valtion rautateiden ja lentoyhtiöiden tulisi ottaa ohjelmaansa hinnaltaan edullisempien matkojen järjestäminen Pohjois-Suomeen. Valmiiksi ohjelmoitujen matkojen tarjontaa on pyrittävä lisäämään.
  • On tehostettava matkailualan eriasteista koulutusta ja liikkeenjohdon neuvontaa.
  • Pohjoiskalotti tarjoaa merkittäviä matkailullisia kohteita. Kansainvälisten yhteistyömahdollisuuksien tutkimiseksi ja yhteistyön aikaansaamiseksi on aloitettava toimenpiteet.
  • Sotkamoon on perustettava matkailukylä valtion tuella. Saata kokemus on käytettävä hyväksi Pohjois-Suomen matkailua kehitettäessä.
  • Pohjois-Suomen matkailua kehitettäessä on ympäristönsuojelulliset näkökohdat otettava huomioon.

VI MAATALOUS

Pohjois-Suomen maataloustuotannon tulee perustua elinkelpoisiin perheviljelmiin. Tuotanto on pyrittävä sopeuttamaan luonnon edellytysten mukaiseksi. Viljelijäväestön tulotason kehitys on pidettävä samana kuin muiden väestöryhmien.

Voimakas maatalousväestö tukee muidenkin elinkeinoryhmien menestystä.

Tämän toteuttamiseksi on tarpeen:

  • suorittaa tilakohtaisten tuotantoedellytysten selvittäminen,
  • maataloustutkimuksen tehostaminen Pohjois-Suomessa,
  • erikoistuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin edistäminen,
  • tilojen säilyttäminen varsinaisen viljelijäväestön omistuksessa,
  • peltojen vuokraustoiminnan edistäminen mm. pakettipeltojen viljelykseen ottamiseksi,
  • aluetuen suurempi porrastaminen,
  • rehuviljan saannin turvaaminen vihreän linjan mahdollisuuksien hyväksikäyttämiseksi karjataloudessa sekä sekoittamattoman valkuaisrehun saannin turvaaminen,
  • maataloustarvikkeiden rahtien tasaaminen,
  • maatalouteen jäävien nuorten ammattikoulutuksen tehostaminen tukitoimenpitein,
  • tilakohtaisen maatalousneuvonnan tehostaminen ja tutkimustulosten saattaminen helppotajuisessa muodossa viljelijöiden tietoon,
  • opistoasteisen koulutuksen saaminen myös Pohjois-Suomeen sekä maanviljelijöiden jatkokoulutuksen tehostaminen
  • tilojen keskeisen yhteistoiminnan kehittäminen,
  • yrityskoon rajoituksen poistaminen maatalouden rahoituksessa,
  • maatilatalouden kehittämisrahaston käytön lisääminen,
  • maataloustuotteiden rajakaupan edistäminen,
  • maataloustuotantoon soveltumattomien tilusten metsittäminen,
  • maatilatalouden ja sen sivuelinkeinojen ammatillisen järjestäytymisen edistäminen,
  • maatilamatkailun edistäminen,
  • pysyvän satovahinkokorvausjärjestelmän luominen.

VII METSÄTALOUS

Pohjois-Suomen elinkeinoelämässä pysyy metsätalous edelleen merkittävänä. Puunjalostusteollisuuden raaka-ainetarpeen turvaamiseksi tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä. Myös pohjoisimman Suomen talousmetsien tuoton kohottamiset tähtääviä toimenpiteitä esimerkiksi pienehköjen soiden ja soistuvien maiden osalta tulee tehostaa.

  • Pohjois-Suomen metsien tuttoa on tehostettava ensisijaisesti niillä alueilla missä se on taloudellisesti kannattavaa. 1970-luvun rahoitus on hoidettava MERA-ohjelmien mukaisesti.
  • Pohjois-Suomen metsäntutkimusta on edelleen tehostettava ja kehitettävä. Erikoisesti on kiinnitettävä huomiota metsien moninaiskäyttö- ja tuotostutkimuksiin.
  • Metsäverotusta on tarkistettava verokuutiometrin rakenteen osalta ja kuntien kantohinta-aluejakoa nykyisiä puunkorjuumenetelmiä vastaavaksi.
  • Metsänparannusten avustusporrastusta pohjoisen hyväksi olisi jyrkennettävä ja porrastuksessa huomioitava puun hinta- ja tuotoserot.
  • Suojametsälakia on tarkistettava vyöhykeajattelun mukaisesti alin, että metsänhoitoon ja -käyttöön liittyvät toimenpiteet kohdistetaan suojametsiin nykyistä tarkoituksenmukaisemmin.
  • On kavennettava Pohjois- ja Etelä-Suomea välisiä kantohintaeroja.
  • Puunkorjuuta on kehitettävä yhteistoiminta-alueita perustamalla ja rakentamalla niille runkotieverkosto.
  • Metsien ja niiden monikäytön merkitystä on korostettava seutukaavoituksen piirissä,maanomistajille ja alueella elinkeinoa harjoittaville mahdollisesti aiheutuvat haitat ja vahingot on korvattava.
  • Metsien tuottoa on valvottava ja selvät ylihakkuut on estettävä.
  • Myös vähäarvoisen hukkapuun saantia teolliseen käyttöön pitää kehittää.

VIII KALATALOUS

Pohjois-Suomen kalatalouden mahdollisuudet ovat lähes käyttämättä. Vaikka korvaamattomia arvoja on tuhottu pysyvästi, on järkevillä ja asintuntemuksella tehdyillä toimenpiteillä saatavissa aikaan sekä palkallista asujamistoa että matkailua hydyttäviä tuloksia.

  • Vesipiirirajankäynti suoritettava Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnissa kussakin erikseen, jos se on välttämätöntä.
  • Pohjois-Suomen vesistöjen kalataloudellinen kokonaistutkimus ja hoitosuunnitelma on tehtävä viipymättä. On laadittava vesistöjen tuottavuusluokitus, jonka perusteella voidaan käsitellä sekä tuotantosuunnitelmat että haitoista aiheutuvat korvaukset
  • Kalantutkimus on liitettävä Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen toimintaan.
  • Ohtaojan Keskuskalanviljelyslaitos on rakennettava loppuun, uusia laitoksia perustettava tutkimuksen osoittamaa tarvetta vastaava määrä.
  • Luonnonravintolammikkojen hallinta- ja hoitokysymys on kiireesti selvitettävä. Niiden rakentamista on lisättävä.
  • Jo toteutetuissa vesistönsäännöstelyjärjestelyissä ja tekoaltaiden suunnittelu-, ja rakennusvaiheissa on otettava huomioon kalataloudelliset näkökohdat.
  • Kalataloustuotteiden kehittelyyn, markkinointiin ja jalostuslaitosten rakentamiseen on kiinnitettävä kasvavaa huomiota.
  • Paikallisten asukkaiden oikeus kalavesien tuottoon on taattava, kotitarve- ja ammattikalastuksen mahdollisuudet on heille turvattava.

IX YMPÄRISTÖNSUOJELU

Pohjois-Suomessa ympäristönsuojeluun vaikuttavia erityispiirteitä ovat vesistöjen säännöstelyt, erämaiden ja yleensä alkuperäisen luonnon säilyttäminen ja pohjoisosissa erityisesti luonnon hidas uudistuminen. Ympäristönsuojelun tavoitteet on toteutettava siten, että asukkaiden mahdollisuuksia toimeentulonsa turvaamiseen ei korvauksetta heikennetä.

  • Kemijoen vesistön rakentamista voimatalouden käyttöön voidaan nykyisestään lisätä vain erittäin harkiten. Ounasjoen rakentamisesta on luovuttava sekä ympäristönsuojelullisesti haitallisena että taloudellisesti perustelemattomana.
  • Tenojokea ainutlaatuisena lohijokena ei saa rakentaa. Suomen valtion on toimittava yhteistyössä Norjan valtion kanssa siten että Norja luopuu niistä rakentamissuunnitelmista, jotka vesistönsäännöstelyn muodossa haittaisivat Tenon alkuperäistä ympäristöä ja saamelaisten kalataloutta.
  • Uittotoiminnan päätyttyä Ruotsissa alkanut Tornionjoen entisöinti on toteutettava myös Suomen puolella.
  • Iijoen valjastamiseen liittyvän Siuruan tekoaltaan rakentamista on tarkoin harkittava.
  • Kuusamon erämaakosket on säilytettävä luonnontilaisina.
  • Kaikki Pohjois-Suomen nykyiset vesistösäännöstelyt on tutkittava erityisesti niiden ympäristölle, asukkaille ja kalataloudelle aiheuttaminen haittojen osalta. Kiireellisimpänä on pidettävä korvausjärjestelmän luomista Inarin järven kalatuotoksesta riippuvaisille asukkaille. Samoin on tarkistettava Kemijärven säännöstelyrajoja.
  • Vesistöjen ravinnekuormitusta on tarkkailtava ja vähennettävä. Uusia toimenpiteitä suunniteltaessa on lähdettävä vesiensuojelullisista näkökohdista.
  • Kansallispuistoverkostoa on täydennettävä. On toteutettava Koillis-Kairasuunnitelma ja siihen liittyen Saariselkäsuunnitelma siten, että luonnon säilyminen ja asukkaiden toimeentulo turvataan.
  • Eri korkeakoulujen Pohjois-Suomessa sijaitsevien tutkimusasemien toimintaedellytykset on turvattava es tämällä tutkimusta mahdollisesti uhkaava ympäristön huononeminen asemien lähellä ja luonnonpuistoihin rajoittuvilla alueilla. Kiireellisenä on pidettävä Kevon tutkimusaseman toiminnan turvaamista.
  • Matkailun keskittäminen ja sääntely on toteutettava siten, ettei esimerkiksi matkailukeskuksia sijoiteta kansallispuistoihin. Paikallisia asukkaita palveleville polkuteille on saatava muun liikenteen estävä valvonta.
  • Moottorikelkalla tapahtuva huviajo on rajoitettava vain tarkoitukseen osoitettavilla reiteille poronhoidon häiriintymisen ja taimiston vahingoittumisen estämiseksi. Ajoreittien merkintään on ryhdyttävä pikaisesti.
  • Soiden talouskäyttöä laajennettaessa on otettava huomioon ympäristönsuojelun ja soidentutkimuksen näkökohdat.
  • Maaseutumaiseman kauneusarvot peltoineen ja metsineen on pyrittävä säilyttämään.
  • Pohjois-Suomelle ominaisten luonnonvaraisten eläinlajien säilyminen on turvattava tarkoituksenmukaisin toimenpitein, Petoeläinten porotaloudelle aiheuttamat haitat on korvattava täysimääräisesti.

X POROTALOUS

Poroelinkeino on yksi niitä elinkeinoja, joilla on myös tulevaisuudessa pysyvä sijansa Pohjois-Suomessa, erityisesti Lapissa. Se tarjoaa luontaiset edellytykset taloudellisesti kannattavalle tuotannolle, jalostukselle ja markkinoinnille niin kotimaahan kuin ulkomaille.

Poronhoidon tulevaisuuden turvaamiseksi on suoritettava mm. seuraavat toimenpiteet:

  • Maa- ja metsätalousministeriöön on saatava porotaloutta varten oma yksikkö.
  • Porontutkimusta on tehostettava ja siihen on osoitettava riittävät valtion varat tulo- ja menoarviossa. Kansaninvälistä yhteistyötä, porotutkimuksen alalla on kehitettävä ottamalla huomioon sen mahdollisuudet pohjoiskalottiyhteistyönä. Tutkimustulosten pohjalta on suoritettava jatkuvaa rodunjalostusta.
  • Suoritettaessa metsänhakkuu- ja uudistustöitä, allasalueiden rakentamista sekä tehtäessä päätöksiä metsänhakkuiden ja yleensä luonnon käytöstä on otettava huomioon porotalouden vaatimat näkökohdat. Toimenpiteistä aiheutuvat haitat korvataan porojen ja maan omistajille, joiden oikeusavun saanti on turvattava.
    Tieverkostoa kehitettäessä pannaan painoa myös porotaloudellisille kysymyksille.
  • Porotaloudelle tärkeitä rajanylityspaikkoja lisätään.
  • Petoeläinten aiheuttamista vahingoista on suoritettava täysi korvaus.
  • Poronhoidossa käytettävän moottorikelkan tulli- ja tuontimaksut sekä. siinä käytettävän polttoaineen vero poistetaan.
  • Poroteurastamojen, jäähdytysautojen, taljamuokkaamoiden ja muiden poronjalostustuotteita valmistavien laitosten rahoitusta tuetaan valtion varoin.
  • Poroaitojen rakentamista tuetaan riittävästi valtion varoin.
  • Porotalous sisällytetään kehitysaluelainsäädännön ja Kehitysaluerahaston toiminnan piiriin.
  • Kokonaisverotusta uudistettaessa on huolehdittava siitä, että porotalous ei joudu nykyistä huonompaan asemaan.
  • Porotilatoimintaa on kehitettävä.
  • Porojen laidunmaiden vuokran perinnästä on luovuttava valtion maiden osalta.

IX KOULUTUS

Pohjois-Suomessa asuvien ihmisten heikommat opiskelumahdollisuudet ovat olleet merkittävä tekijä alueen väestön vähentymisessä. Sekä opiskelumahdollisuuksia saavuttaneiden ihmisten poissiirtyminen että alueelle jääneiden opiskelumahdollisuuksien puuttuminen ovat vaikeuttaneet ihmisten olojen parantamista. Erityisesti ei ole pystytty käyttämään hyväksi mahdollisuuksia alueen omien erityispiirteiden edistämiseen.

Pohjois-Suomen oma väestö on jäänyt vaille perusammattikoulusta. Jatkuvana vaikeutena on edelleenkin ammattitaidottoman työvoiman suhteellisen suuri määrä. Tehokkaalla ammatinvalinnalla, koulutuksella ja uudelleenkoulutuksella on pyrittävä nostamaan ammattitaidottoman väestön tulotasoa.

  • Ammattikoulutuksen merkitys Pohjois-Suomessa on tullut entistä suuremmaksi, koska erilaisten naapurimaihin suoritettavien työsuoritusten määrä on entisestään huomattavasti laajenemassa. Työttömyyskortistoihin ilmoittautuvat ammattitaidottomat henkilöt on normaalein työehdoin sijoitettava ensikädessä ammattikursseille. Ammattikoulujen ohjelmaa ja kapasiteettia on laajennettava siten, että riittävä ammatillinen peruskoulutus turvataan ja että ammatti-kurssitoiminta keskittyy lähinnä uudelleenkoulutukseen.
  • Koska monilla ammattialoilla on työvoiman ylitarjontaa ja tulevaisuudessa ammatista toiseen siirtyminen entisestään lisääntyy on kiinnitettävä enenevää huomiota uudelleen- ja jatkokoulutukseen.
  • Ihmisten omaehtoisen aktiivisuuden lisäämiseksi on Pohjois-Suomen kansalais- ja työväenopistojen toimintaedellytyksiä alueellisina ja paikallisina kulttuurikeskuksina kehitettävä.
  • Oulun ja Kajaaniin opettajain valmistusta suorittavat laitokset tarvitaan Pohjois-Suomen opettajatarvetta varten. Kajaanin opettajainvalmistuslaitoksen kehittämissuunnitelmissa on otettava huomioon opettajien jatkokoulutustarve.
  • Koulutuksen tulee olla laadultaan sen tasoista, että Pohjois-Suomessa koulutetuilla on mahdollisuus tasavertaisina kilpailla jatko-opinnoissa ja työmarkkinoilla.
  • Pohjois-Suomen teknillisiin kouluihin on saatava uusia opintosuuntia. Perustettavista uusista opintosuunnista elektoriniikka-alan opintolinjat ovat kiireisimmät.
  • Lappiin on perustettava teknillinen oppilaitos.
  • On perustettava Pohjois-Suomen Yrittäjäopisto, jonka tarkoituksena on yrittäjätoiminnan kehittäminen ja elinkeinoelämän elvyttäminen Oulun ja Lapin lääneissä.
  • Maanviljelijöiden jatkokoulutusta on tehostettava ja opistoasteinen koulutus toteutettava myös Pohjois-Suomessa.
  • Oulun yliopistoa on kehitettävä tehokkaasti mm. lisäämällä yhteiskuntatieteellistä opetusta.
  • Rovaniemelle on perustettava Lapin korkeakoulu.

XII POHJOISKALOTTIYHTEISTYÖ

Pohjois-Suomelle on neljän kalottimaan, Neuvostoliiton, Norjan, Ruotsin ja Suomen keskeisellä pohjoiskalottiyhteistyöllä suuri merkitys. Sen edelleen kehittäminen sekä monenkeskeisenä että muissa muodoissa on kunkin kalottimaan edun mukaista. Yhteistyön tiivistämiseksi on pyrittävä seuraaviin toimenpiteisiin:

  • Nykyisin käytössä olevista neljän kalotti-maan ja kolmen pohjoismaan erillisistä kalotti-konferensseista on pyrittävä pääsemään yhteen säännöllisesti kokoontuvaan neljän kalottimaan kokoukseen.
  • Kaupankäyntiä kalottimaiden kesken on voimakkaasti lisättävä yhteisten neuvottelujen pohjalta. Eri suuntiin avautuvan rajakaupan edellytyksiä on parannettava yhteisin toimenpitein.
  • Yhteistyötä matkailun alalla on voimakkaasti tehostettava. Pohjois-kalotti ja sen eri osat tarjoavat merkittäviä matkailullisia kohteita.
  • Yhteistyötä kulttuurin, tutkimuksen ja koulutuksen alalla on mahdollista vahvistaa.
  • Rajanylityspaikkojen määrää on pyrittävä lisäämään yhteisin sopimuksin.

XIII SAAMELAISKYSYMYS

Lapin läänissä asuu suomalaisperäisen väestön lisäksi saamelainen vähemmistö pohjoisimmissa kunnissa. Sen omaleimaisen kulttuurin säilyttäminen on yksi lähivuosien tärkeitä tavoitteita. Tilanne on siinä määrin vaikea, että tarvittavilla erikoistoimenpiteillä on kiire. Niitä ovat mm seuraavat:

  • Lapin läänin hallintoon on saatava saamelaisasiain esittelijä.
  • Saamelaisille on saatava oma oikeusasiamies valvomaan saamelaisten etuja.
  • Saamenkielelle on turvattava sille kuuluva asema niissä kunnissa, joissa on riittävä määrä saamenkieltä äidinkielenään käyttäviä oppilaita.
  • Saamelaisille on perustettava oma kulttuurikeskus Saamelaisten Kristillisen Kansanopiston yhteyteen Inariin.
  • Saamenkielisiä radio- ja televisio-ohjelmia on lähetettävä säännöllisesti ja on perustettava yhteispohjoismainen saamelaisohjelmien tuotantokeskus.
  • Saamelaiskysymyksen yhteispohjoismaista ja kalottiyhteistyön puitteissa tapahtuvaa käsittelyä on tuettava voimakkaasti.
  • Saamelaisjärjestojen toimintaa on tuettava valtion varoin nykyistä suuremmassa määrin.
  • Saamenkielisen kirjallisuuden ja muun kulttuurin tuotantoa on tuettava julkisin varoin.
  • Saamelaisuuden kannalta merkittävää poroelinkeinoa on kaikin keinoin tuettava.