Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/77

Kansallinen Kokoomus

Talonpojan vapaus vaarassa


  • Puolue: Kansallinen Kokoomus
  • Otsikko: Talonpojan vapaus vaarassa
  • Vuosi: 1947
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Talonpojan vapaus vaarassa

Maa kuuluu kaikkille, se on tuotannon väline, joka on otettava valtion haltuun. Tämä on eräs sosialismin ja kommunismin pääopinkappale. Sosialisoimista ajavat piirit väittävät nyt kuitenkin vähän väliä, että maataloutta ei sosialisoida. Vahingossa lipsahtaa kuitenkin silloin tällöin lisäys "ei ainakaan tässä vaiheessa". Mistä johtuu tämä omien perusoppien kieltäminen juuri nyt, jolloin sosialisointia muuten niin innokkaasti pyritään ajamaan? Vastaus tähän ei ole vaikea.

Halutaan sitoa silmät maatalousväeltä, erityisesti pienviljelijöiltä, jotta se voitaisiin johtaa tielle, joka päättyy kuiluun.

Sosialisoitu maatalous on suomalaiselle talonpojalle vastenmielinen jo pelkkänä ajatuksena. Pyrkiessään päämääräänsä käyttävät sosialisoijat kiertotietä haluamatta nostaa vastaansa monisatatuhantista maanviljelijäväestöä. Vakuuttamalla, ettei maataloutta sosialisoida pyritään saamaan mahdollisuudet muiden tuotantoalojen vapaampaan sosialisointiin.

Miten käy maatalouden yhteiskunnassa, jossa muut tuotantoalat ovat sosialisoidut?

Sosialisoidussa yhteiskunnassa on valtiolle kaikki kaikessa teollisuus ja sen satatuhantinen työväki. Sille on elintarvikkeet saatava mahdollisimman halvalla, joten maatalouden edut saavat väistyä. Maanviljelijäin on myytävä tuotteensa määrättyihin liikkeisiin valtion ollessa ainoana ostajana ja myöskin hintojen määrääjänä. Maanviljelijälle määrätään tuotantotavoitteet ja tuotantosuunta ottamatta huomioon, mitä luontaisia edellytyksiä tilalla on tai niitä toivomuksia, joita viljelijällä itsellään on.

Nykyinen säännöstely jatkuu alati kiristyvänä loputtomiin.

Puutavarateollisuuden sosialisoinnista on saatu esimakua voimassa olleen puunsäännöstelyn aikana valtion määrätessä myynti-velvoitteet ja luovutushinnat. Valtion omia metsiä ei suinkaan ole rasitettu, vaan on puu otettu maanviljelijältä halvalla hinnalla. Pienviljelijä, joka nyt hankkii lisäansionsa niissä töissä, joita hän ensi sijassa haluaa tehdä ja pystyy tekemään, saa sosialisoidussa yhteiskunnassa valtiolta määräykset tehtävistä työpäivistä, työn laadusta ja työpaikoista. Voimme helposti arvata, mitkä nämä palkat ovat esim. metsätöissä, kun sosialisoidun puutavarateollisuuden tärkeimpänä edellytyksenä on raaka-aineen saanti niin halvalla kuin suinkin.

Jos puutavarateollisuus sosialisoidaan, ovat metsätkin tosiasiassa silloin sosialisoidut. Kantohinnat ja metsätyöpalkat ovat alhaiset, jotta valtio saa raaka-aineen halvalla ja teollisuudestaan mahdollisimman suuren voiton.

Maatalous on huomattava luoton tarvitsija. Pankki- ja luottolaitosten sosialisointi tekee talopojan täysin riippuvaiseksi niistä ehdoista, jotka valtio asettaa aina sen mukaan, mitä sen tulo- ja menoarvio kulloinkin vaatii. Luotonjakoon vaikuttavat myöskin poliittiset syyt.

Luottoa tarvitessaan on talonpoika täydellisesti valtion armoilla.

SKDL:n kansallistamisohjelmassa väitetään, että maatalouden nousu ja kukoistus saavutetaan kansallistetun suurteollisuuden avulla, koska tämä tuottaa halvalla koneita ja työkaluja talonpojalle. Talonpojalla ei kuitenkaan tällöin enää ole valinnan vapautta ostoissaan, sosialisoitu suurteollisuus ei varmastikaan tarjoa niitä monen-laatuisia maanviljelyskoneita, joita meidän vaihtelevissa oloissamme tarvitaan.

Sosialisoitu suurteollisuus ei voi samanaikaisesti myydä talonpojalle koneita halvemmalla ja tuottaa valtiolle suuria tuloja, joihin sosialisoinnilla pyritään.

Esitetyt viitteet osoittavat, mikä tulee maataloudenkin kohtaloksi yhteiskunnassa, jossa tärkeimmät tuotannonalat sosialisoidaan. Talonpojan asema käy kestämättömäksi, hän köyhtyy nopeasti, on pakoitettu luopumaan itsenäisestä asemastaan, luovuttamaan tilansa valtiolle ja siirtymään valtion töihin sinne, missä työvoimaa tarvitaan. Näin käy ensiksi pienviljelmien, mutta toisten on seurattava pian mukana.

Sosialisoidussa yhteiskunnassa ei ole sijaa itsenäiselle talonpojalle.

Miten sitten maatalouden sosialisoiminen toteutettaisiin? Jos sosialisoitavaksi katsotaan yli 100 hehtaarin tilat, oli niitä v. 1942 vain n. 700 kappaletta ja yli 50 hetaarin tilojakin vain 3 200 kappaletta. Maanhankintalain toteuttamisen jälkeen ei näitä yhteensä ole kuin muutama sata kappaletta. Näiden sosialisoinnilla ei vielä mitään voiteta, vaan on mentävä paljon pienempiin tiloihin. Vasemmiston taholla ei olekaan määritelty hehtaarirajaa, jonka alapuolella tila jätettäisiin sosialisoimatta. Onkin varmaa, että sosialisointi ulotettaisiin yhä pienempiin tiloihin, jotka olisivat "suurtiloja", kun suuremmat olisi jo sosialisoitu.

Maamiehellä, pienviljelijälläkin, on hallussaan tuotantoväline, maa, joka sosialisoidussa yhteiskunnassa kuuluu valtiolle.

Joka luulee välttävänsä sosialisoinnin vaaran sen vuoksi, että hänen tilansa on joitakin hehtaareja pienempi kuin naapurin, kulkee vasemmiston propagandan sitomin silmin.

Riisu side silmiltäsi!

Pysähdy ajattelemaan, mitä menetät, jos kuljet vasemmiston viitoittamaa tietä. Suomalainen talonpoika haluaa tilansa koosta riippumatta pysyä isäntänä omassa talossaan, tehdä työtä oman perheensä hyväksi ja nähdä jälkeläisensä työnsä jatkajana.

Maamies! Torju vaara, joka uhkaa talonpojan vapautta. Tee se vaaleissa. Äänestä vapaan yhteiskunnan puolesta luokkavaltaa vastaan, äänestä talonpojan vapauden ja oman itsenäisen asemasi puolesta vasemmiston pakkovaltaa vastaan!