Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/78

Kansallinen Kokoomus

Turva talonpojan työlle


  • Puolue: Kansallinen Kokoomus
  • Otsikko: Turva talonpojan työlle
  • Vuosi: None
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

[valokuva poistettu, kts. alkuperäinen dokumentti]

Turva talonpojan työlle

Yli puolet väestöstämme elää maataloudesta.

Maatalouden merkitys kansamme taloudellisessa elämässä ja maatalousväestön arvo yhteiskunnassa on kuluneena itsenäisyysaikana ja erityisesti sotavuosina käynyt kaikille entistä selvemmäksi. Vaikkakin varsinaisen maatalousväestön prosenttinen osuus koko kansasta on kuluvan vuosisadan aikana huomattavasti supistunut, tarjoaa maaseutu silti yhä toimeentulon yli puolelle maan 3,6-miljoonaisesta väestöstä. Viimeisinä rauhan vuosina riitti maatalouden tuotanto suurin piirtein tyydyttämään elintarvikkeiden tarpeen, liikenipä huomattavia kotieläintuotemääriä vientiinkin. Puunjalostusteollisuus, joka mitä ratkaisevimmin nojaa talonpoikaisomistuksessa oleviin metsiin, on jo vuosikymmeniä ollut kansamme hyvinvoinnin mittapuu. Maalaisväestön merkitystä arvosteltaessa nykyisessä yhteiskuntaelämässä ei ole syytä unohtaa sitäkään, että maaseudulla väestönlisäys on suhteellisesti suurempi kuin kaupungeissa. Maaseudun terveissä, yksinkertaisissa oloissa kasvaa elinvoimaisia ihmisiä, joiden kiintymys tähän maahan ja esi-isiltä perittyyn ammattiin on itsenäisen valtakuntamme olemassaolon parhaita takeita.

Raivaajakansan maailmanennätys.

Nimenomaan juuri itsenäisyysaikana on kehitys maataloudellisessa tuotannossa ollut hämmästyttävän nopeata ja siitä voidaan esittää eräitä kuvaavia yksityiskohtia. Ensimmäisinä itsenäisyysvuosina oli maan kokonaispeltoala n. 2 milj. hehtaaria, v. 1939 sen sijaan 2,6 miljoonaa. Kahdessa vuosikymmenessä on uutta peltoa siten raivattu 600.000 hehtaaria ja tämä saavutus lienee väestön harvalukuisuus, maaperän karuus ja ilmaston ankaruus huomioonottaen alallaan maailmanennätys. Vuotuiset uutisraivaukset ovat olleet ajoittain suhteellisesti suuremmat kuin samanaikainen väestön kasvu, joten nimitys "raivaajakansa" on Suomesta puheenollen todella paikallaan. Viljelyksen voimaperäistymistä taas osoittaa se, että poikkeuksetta kaikkien viljelyskasvien keskimääräiset hehtaarisadot olivat v. 1939 huomattavasti suuremmat kuin kaksi vuosikymmentä aikaisemmin ja vastaavaa nousua on elintarvikeomavaraisuudessa. Ensimmäisen maailmansodan aattovuosina kotoinen leipä riitti tyydyttämään vain n. 65 % tarpeesta, nykyisen suursodan syttyessä oli vastaava luku jo 90 %, mikä käytännössä merkitsi miltei täydellistä omavaraisuutta. Hidas ja raskasliikkeinen maatalous on osoittanut voivansa joustavasti mukautua vallitseviin taloudellisiin olosuhteisiin eikä vanhoillisuudesta, esi-isiltä perityistä tavoista tarpeettomasti kiinnipitämisestä suomalaista talonpoikaa voitane moittia. Tätähän todistavat jo maataloudessa viime vuosikymmeninä tapahtunut voimakas koneellistuminen, uusien ja satoisien kasvijalosteiden käytäntöönottaminen, sellaistenkin uutuuksien kuin AlV-rehun, peittauksen ja palkokasvien bakteeriymppäyksen tunkeutuminen maatiloille jne.

Mistä sitten kaikki edelläoleva kehitys pohjimmiltaan johtuu? Mitkä ovat ne tekijät, jotka ovat kannustaneet maatalousväestön koko maailmalle esikuvallisiin suorituksiin?

Se on johtunut siitä kansallisesta perinnöstä ja suomalaisesta ajatus- ja toimintatavasta, joka talonpoikaisväestöämme on elähdyttänyt.

Yrittäjävapaus ja yksityisomistus takaa parhaat tulokset.

Näitä periaatteita Kansallinen kokoomuspuolue on toiminnassaan alusta lähtien noudattanut ja ne ovat suureksi osaksi tämän puolueen voimakkaan esiintymisen ansiosta päässeet myös käytännössä vaikuttamaan. Kokoomuksen toiminnan johtotähtenä on ennenkaikkea se, että tässä maassa yksilöllinen vapaus, yksityinen ja osuustoiminnallinen yritteliäisyys ja yksityisomistusoikeus takaavat taloudellisessa elämässä parhaan tuloksen. Valtiososialismia ovat ennenkaikkea vasemmistopiirit koettaneet meidänkin maahamme juurruttaa, mutta kovin heikoin tuloksin.

Toisena kokoomuspuolueen ohjelman kulmakivenä on pyrkimys huolehtia ei yksin maatalousväestön vaan samalla koko kansan hyvinvoinnista, joskin juuri maatalous pääelinkeinona ja olemassaolomme perustana on puolueelle erityisen läheinen. Maalaisliittolaiset suosivat yksipuolisesti maataloutta väheksyen teollisuuden ja kaupan osuutta. Vasemmistopiirit taas ajavat omia luokkaetujaan. Kokoomus sensijaan ymmärtää, että maatalouden, teollisuuden ja kaupan välillä vallitsee kiinteä yhteys. Eri elinkeinot muodostavat talouskokonaisuuden, jonka jokainen osa on tarpeellinen, ja tasapuolinen huolenpito niistä - johon kokoomus pyrkii - koituu koko maan ja kansan onneksi. Ei voi olla mitään lyhytnäköisempää kuin se katsantokanta, joka tahtoo rakentaa ylipääsemättömän muurin maatalouden ja teollisuuden välille.

Maatalouden tehtävänä on tuottaa maamme koko väestölle riittävästi elintarvikkeita sekä lisäksi raaka-ainetta pellava-, villa-, peruna-, jauho-, sokeri- ym. teollisuudelle. Normaalisissa oloissa ei tämä tehtävä ole helppoa lähinnä siitä syystä, että halvat ulkomaiset maataloustuotteet uhkaavat ylivoimaisina kilpailijoina polkea hinnat kotimaan markkinoilla ja taas toisaalta meikäläisten vientituotteiden, ennenkaikkea voin ja juuston hinnat maailmanmarkkinoilla romahtavat helposti, kuten tapahtui esim. suurena pulakautena 1929-34.

Ellei kotimaisen maataloustuotannon kannattavaisuutta pidetä riittävän hyvänä, vaikeutuu maatalousväestön toimeentulo ja siitä taas kärsii koko kansa.

Maatalous ja kokoomuspuolue.

Kuluneena itsenäisyysaikana on kokoomuspuolue johdonmukaisesti tukenut vaikeuksissa olevaa maataloutta. Viljanviljelyksen kannattavaisuudesta on huolehdittu riittävän korkeiden viljatullien avulla ja on merkillepantavaa, että sotaa edeltäneinä vuosina kokoomuspuolue monesti ainoana yhtenäisenä ryhmänä toimi eduskunnassa viljatullien hyväksi. Samoin on voimakkaasti tuettu ns. vakiinnuttamispalkkiojärjestelmää, johon pulavuosina karjatalous-tuotteiden hintojen romahtaessa turvauduttiin ja joka oli voimassa aina nykyisen suursodan syttymiseen saakka. Aivan erityistä mielenkiintoa ovat kokoomuslaiset maatalousmiehet osoittaneet niitä pyrkimyksiä kohtaan, jotka tähtäävät mahdollisimman täydelliseen elintarvikeomavaraisuuteen. Oikean tullipolitiikan ansiosta päästiinkin viimeisinä rauhan vuosina miltei täydelliseen leipäviljaomavaraisuuteen ja karjatalouden puolella taas on erityisesti juuri kokoomuksen pyrkimyksenä ollut kehittää kotoista rehunviljelyä ja rehunsäilytysmenetelmiä niin suuressa mitassa, että ulkolaisten väkirehujen tuonti kävisi tarpeettomaksi.

Kaiken tämän ohella on kokoomuspuolueelta riittänyt aikaa uusien tuotannonalojen avaamiseksi ja kehittämiseksi maataloudelle ja tässä tarkoituksessa on esityksiä ja aloitteita tehty sokeriteollisuuden, turkistarhauksen ym. hyväksi.

Toiminnan vapaus parhain tie menestykseen.

Oman erittäin merkityksellisen osuutensa maatalouden alalla muodostaa metsätalous. Edustavathan laajat metsämme tavattoman suuria taloudellisia arvoja ja niitä käyttävän puunjalostusteollisuuden vientimääristä riippuu ratkaisevasti kansakunnan hyvinvointi. Tätä aarreaittaa on pyrittävä huolella hoitamaan ja kartuttamaan ja kokoomuspuolueen myötävaikutuksella onkin saatu säädetyksi ns. metsänparannuslaki, jonka nojalla tähän mennessä on n. 270 milj. markkaa käytetty soiden ojittamiseen ym. metsien kasvua edistäviin tarkoituksiin. Samoinkuin maatalouden on metsätaloudenkin puolella kokoomuspuolueen mielestä toiminnan vapaus parhain tae menestykselle ja tässä mielessä on valtiovallan yrityksiä puuttua esim. metsän-tuotteiden kaupan normaaliseen kulkuun jyrkästi vastustettu. Viimeksimainitusta palautettakoon mieliin pyrkimys ennen sotaa säännöstellä kaivospölkkyjen vientiä, mikä suureksi osaksi kokoomuksen ansiosta saatiin torjutuksi.

Nykyisen suursodan aikana on maamme talouselämä joutunut koviin koettelemuksiin ja sodan ankaran pakon edessä on totutusta toiminnan vapaudesta ollut monessa suhteessa pakko tinkiä. Samoin on yksityisomistuksen perusteita jouduttu järkyttämään. Rajahintojen määrääminen, maataloustuotteiden luovutusvelvollisuus, polttopuiden pakkohakkuu ym. sodanaikaiset ilmiöt tarkoittavat kovia aikoja kokevan yhteiskunnan parasta.

Kokoomuspuolue on kuitenkin kaikissa vaiheissa koettanut huolehtia siitä, että maatalousväestön osuus koko kansan yhteisesti kannettavasta taakasta ei pääsisi muodostumaan liian suureksi ja että omistusoikeutta ei rajoitettaisi enempää kuin se todella on välttämätöntä.

Viimeksimainitussa tarkoituksessa on puolue esim. asutustoiminnassa omaksunut sen kannan, että uusi asutus on mahdollisimman paljon suunnattava viljelyskelpoisille alueille, jotka koko kansan yhteisin voimin raivattaisiin pelloiksi. Täten siis maantarvitsijain oikeutetut maansaantivaatimukset tyydytettäisiin, mutta samalla estettäisiin maataloustuotannolle ja talonpoikaisväestölle kohtalokkaaksi käyvä tilojen liiallinen pirstoutuminen.

Noudattaen niitä periaatteita, jotka tähänastisina itsenäisyysvuosina ovat luoneet pohjaa maatalouden kehitykselle, on talonpojan työ turvattava vastaisinakin vuosina. Se on koko kansamme edun mukaista ja siitä syystä Kansallinen kokoomuspuolue korostaa ohjelmassaan nimenomaisesti tätä puolta lausumalla:

Maatalouden edistämis- ja tukemistoimenpiteitä on valtiovallan taholta edelleen jatkettava ja kehitettävä sekä yritteliäisyyttä edistettävä, jotta maataloutemme saataisiin omavaraisuutta silmällä pitäen entistä tuotantokykyisemmäksi ja monipuolisemmaksi.

Valtiovallan on entistä tehokkaammin edistettävä uudisraivauksen tukemista. Samoin on peltojen salaojittamista valtion taholta edistettävä.

Kotoisten lantavarain hoitoa on neuvonta- ja tukemistoimenpitein parannettava ja väkilannoitteiden saantia helpotettava. Tässä tarkoituksessa olisi maahamme myös kiireellisesti perustettava typpitehdas.

Maa- ja metsätaloudellinen tieteellinen tutkimustyö on kehitettävä entistä enemmän palvelemaan käytännöllisen toiminnan tarpeita.

Maatalouden luotto-oloja on myös valtiovallan toimenpitein ajoissa käytävä vakiinnuttamaan.

Valtiovallan toimenpitein on maataloustuotteiden ja metsän hinnat pysytettävä sellaisina, että maa- ja siihen liittyvä metsätalous pystyy antamaan harjoittajalleen samanlaisen toimeentulon kuin vastaavan suuruiset muut yritykset ja maksamaan työntekijöilleen sellaisen palkan, joka takaa heille muiden tuotannonalojen työntekijäin oloja vastaavan elintason.

Valtion on perustettava paikallisia viljavarastoja, joihin viljaa ostetaan hyvinä vuosina ja joista sitä myydään kadon sattuessa.

Metsänparannustoimintaa sekä yksityisten että valtion omilla mailla on jatkuvasti tehostettava.

Talonpojan työ on turvattu, jos edellä oleva ohjelma toteutetaan. Sen vuoksi:

Äänet maaliskuun 17. ja 18. p:n vaaleissa

KANSALLISEN KOKOOMUSPUOLUEEN EHDOKKAILLE!