SUOMEN KANSANPUOLUEEN YLEISOHJELMA

(Hyväksytty ylimääräisessä puoluekokouksessa 21-22.4.1951)

I. JOHTAVAT PERIAATTEET

Suomen Kansanpuolueen toiminnan aatteellisena perustana on myönteinen ja rakentava suomalainen, vapaamielinen maailmankatsomus, joka pohjautuu kristilliseen elämänkäsitykseen, valtakunnalliseen ja sosiaaliseen kokonaisnäkemykseen sekä yksilön vapauden ja lujan kansanvallan periaatteisiin.

1. Valtakunnallisen yhteishengen lujittaminen

Kansanpuolueen toiminnan keskeisimpänä päämääränä on kansamme eheyttäminen ja valtakuntamme vapauden turvaaminen.

Kansanpuolue pyrkii, oikeudenmukaisuutta toiminnassaan noudattaen, tasoilta maan eri kansalaispiirien välisiä vastakohtaisuuksia ja lujittamaan valtakunnallista yhteishenkeä.

2. Vapaus ja laillisuus yhteiskuntaelämän perustana

Kansanpuolue pitää välttämättömänä, että valtiollisen, yhteiskunnallisen, taloudellisen ja sivistyksellisen elämämme perustana on lainalainen, kansanvaltaan pohjautuva vapaus. Perustuslakimme kansalaisille takaamat oikeudet, kuten sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, on säilytettävä ja turvattava. Yksilön vapaus on kestävän kansanvallan perusedellytyksiä. Kansanpuolue korostaa määrätietoisesti, että vapaus ei saa johtaa mielivaltaan eikä yhteiskunnan kokonaisedun syrjäyttämiseen.

3. Sosiaalinen turvallisuus

Kansanpuolue työskentelee kansalaisten sosiaalisen turvallisuuden tehostamiseksi. Yksilön vapauteen kuuluu olennaisena osana, että hän voi elää ja toimia vapaana sosiaalista turvallisuuttaan uhkaavista vaaroista. Yhteiskunnan on pyrittävä antamaan jäsenilleen turvaa sairauden ja työttömyyden aiheuttamia vaaroja vastaan. Vanhusten asemaa on mahdollisimman tehokkaasti tuettava. Se kunniavelka, joka kansallamme on sotainvaliideille ja sankarivainajien omaisille, on tinkimättömästi suoritettava. Tuen tarpeessa olevien siviili-invaliidien asemaa on pyrittävä tarkoituksenmukaisin toimenpitein parantamaan.

Sosiaalisen turvallisuuden tulee ensisijaisesti perustua kansalaisten oma-aloitteisuuteen ja omavastuiseen toimintaan. Yhteiskunnan tehtävänä oli luoda tarvittavat edellytykset tällaiselle toiminnalle. Toisaalta on yhteiskunnan pyrittävä antamaan tarkoituksenmukaista sosiaalista tukea niissä tapauksissa, joissa yksilön omat mahdollisuudet osoittautuvat riittämättömiksi.

4. Henkilökohtaisen vastuun merkitys

Kansanpuolue korostaa sitä tosiasiaa, että vapauteen ja kansanvaltaan tulee tinkimättömästi liittyä sekä yhteisöjen että yksilöiden vastuun. Yhteiskunta tarvitsee jokaista kansalaista rakentavaan työhön, ja jokainen yhteiskunnan jäsen on omalta osaltaan vastuussa yhteiskunnan menestymisestä. Yksilön vastuu on sitä suurempi, mitä vaativampi ja keskeisempi asema hänellä on yhteiskunnassa.

Kansanpuolue pitää henkilökohtaisen vastuun tehostamista välttämättömänä yhteiskuntamme menestymiselle. Jokaiselle kansalaiselle on pyrittävä antamaan hänen jokapäiväisessä työssään hänen kykyjensä mukaiset mahdollisuudet itsenäiseen ja omavastuiseen toimintaan. Tietoisuus suoritettavan työn merkityksestä ja henkilökohtaisen vastuun tärkeydestä on sisäisen voiman lähteenä työn suorittajalle.

5. Rakentava työ yksilön arvon määrääjänä

Kansanpuolue korostaa määrätietoisesti yksilön, ihmisen arvoa ja merkitystä. Yksilön kansalaiskunto ja hänen suorittamansa rakentava työ ovat yhteiskunnan suurimpia voimanlähteitä. Kansanpuolue vastustaa jyrkästi sellaisia katsomuksia ja toimenpiteitä, jotka johtavat yksilöllisyyden aliarvioimiseen ja kollektivismiin.

Yksilön merkitys yhteiskunnalle määräytyy lähinnä hänen kansalaiskuntonsa ja hänen suorittamansa rakentavan työn perusteella. Kaikkea rehellistä työtä on kunnioitettava, ja eräänä olennaisena yksilön arvon mittana on pidettävä sitä miten hyvin hän suorittaa jokapäiväisen työnsä.

6. Yksilön edistysmismahdollisuudet yhteiskunnassa

Kansanpuolueen pyrkimyksenä on, että jokaiselle nuorelle voitaisiin varata, henkilökohtaisista olosuhteista riippumatta, hänen taipumustensa ja kykyjensä mukaiset mahdollisuudet saada koulutusta tulevaa elämäntehtäväänsä varten sekä jatkuvasti edistyä elämänurallaan. Valtion ja muiden julkisten yhdyskuntien viran- ja toimenhaltijoita valittaessa on ratkaisevana perusteena pidettävä yksilön kansalaiskuntoa ja pätevyyttä.

Kansalaisten henkilökohtaisten ansiotulojen tulisi olla, niin henkisen kuin ruumiillisenkin työn alalla, oikeassa suhteessa heidän ahkeruuteensa, koulutukseensa, ammattitaitoonsa sekä työhön liittyvän vastuun laatuun ja määrään.

7. Terveen yhteiskunnallisen tasapainotilan luominen ja säilyttäminen

Kansanpuolue tulee voimakkaasti ja määrätietoisesti työskentelemään kansamme eheytymisen kannalta välttämättömän terveen yhteiskunnallisen tasapainotilan luomiseksi ja säilyttämiseksi. Tähän päämäärään pyrittäessä on eräänä perusedellytyksenä, että eri kansalaisryhmien elinehdot saatetaan oikeudenmukaiseen keskinäiseen suhteeseen.

Kansanpuolue on valmis tukemaan niitä pyrkimyksiä, jotka tähtäävät epäoikeudenmukaisessa asemassa olevien kansalaisryhmien elinehtojen kohtuulliseen parantamiseen. Tältä pohjalta lähtien Kansanpuolue pitää välttämättömänä korostaa sitä tosiasiaa, että huomattava osa maamme laajoihin keskiryhmiin kuuluvista kansalaisista on joutunut useimpiin muihin kansalaisryhmiin verrattuna suhteettoman huonoon taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Kansanpuolue työskentelee määrätietoisesti tämän, keskiryhmien tärkeän merkityksen vuoksi koko kansakunnankin kannalta turmiollisen epäkohdan korjaamiseksi. Kansanpuolue pyrkii niinikään edistämään kohtuuttoman heikossa asemassa olevien rajaseutujen ja saaristojen väestön olojen ja elintason kohottamista. Kansallamme ei ole varaa jättää näiden seutujen väestöä vaille oikeudenmukaista tukea.

Kotiseutunsa menettänyt siirtoväki on osiltaan yhä vielä ymmärtämyksen ja tuen tarpeessa. Kansanpuolue pitää luonnollisena, että myös siirtoväen asemaan liittyvät epäkohdat korjataan oikeudenmukaisesti.

8. Sisäinen ja ulkoinen rauha

Kansamme olemassaolon ja sen kaikkinaisen kehityksen perusedellytyksenä on sisäinen ja ulkonainen rauha.

Kansanpuolue tukee varauksettomasti voimassa olevaa valtiojärjestystämme. Kansalaisten yhdenvertaisuus voi täydellisimmin toteutua tasavaltaan pohjautuvan kansanvaltaisen ja parlamentaarisen valtiojärjestyksen turvaamana. Tällainen valtiojärjestys edellyttää, että maan hallitus ei ole riippuvainen ulkopuolisista, epäparlamentaarisista tekijöistä. Kansanvallan vastainen kiihoitus ja rauhallista kehitystä häiritsevät kumouspyrkimykset on jyrkästi torjuttava. Laki, järjestys ja oikeusturvallisuus on kaikissa oloissa pidettävä voimassa. Tuomioistuinten riippumattomuus sekä kansalaisten samanarvoisuus lain edessä on turvattava.

Puolustuslaitos on välttämätön maan vapauden ja itsenäisyyden turvaamiseksi, Puolustuslaitoksen tulee olla hengeltään, koulutukseltaan ja huolloltaan mahdollisimman korkealla tasolla. Kantahenkilöstön suorittaman arvokkaan työn merkitys on tunnustettava. Varusmiesten koulutuksessa on kiinnitettävä riittävästi huomiota yleiseen kansalaiskasvatukseen.

Ulkopolitiikkamme tärkein tehtävä on ulkonaisen rauhan turvaaminen sekä keskinäiseen kunnioitukseen ja tehtyihin sopimuksiin perustuvien luottamuksellisten ja ystävällisten suhteiden ylläpitäminen ja edelleen kehittäminen kaikkiin kansoihin, erityisesti lähimpiin naapureihimme.

II. TALOUSPOLITIIKKA

1. Työn merkitys talouselämässä

Sekä aineellinen että henkinen kehitys perustuu työhön. Jokaiselle työkykyiselle kansalaiselle on varattava mahdollisuus hyödylliseen työhön, josta hän ja hänen huollettavinaan olevat saavat riittävän toimeentulon.

Työntekijäin ja työnantajain välistä yhteistoimintaa on pyrittävä kehittämään tuotannon tehostamiseksi, ammattitaidon kohottamiseksi ja työntekijäin aseman parantamiseksi. Tämän yhteistyön pohjalta kehittyy terve, yhteiskuntaa lujittava taloudellinen kansanvalta, joka johtaa eri yhteiskuntaluokkien väliseen kestävään yhteisymmärrykseen. Työntekijäin, toimihenkilöiden sekä viran- ja toimenhaltijain asema työ- ja virkasuhteessa on turvattava.

2. Yksityinen omistusoikeus ja vapaa yritteliäisyys

Kansanpuolue korostaa yksityisen omistusoikeuden ja vapaan yritteliäisyyden merkitystä talousjärjestyksemme perustana. Talouselämää kahlehtivat säännöstelytoimenpiteet ovat oikeutettuja vain poikkeuksellisina aikoina, normaalin kehityksen tulee tapahtua vapaan kilpailun vallitessa. Kansantalouden kannalta epäterveet ilmiöt on kuitenkin torjuttava lainsäädännön ja verotuspolitiikan avulla.

3. Pitkälle tähtäävä suunnittelu

Kansantaloutemme terve kehitys edellyttää tulevaisuuteen tähtäävää yleissuunnittelua, jossa on otettava huomioon erityisesti suhdanne- ja työllisyys- sekä sosiaali- ja kulttuuripoliittiset, kehityslinjat sekä alueelliset näkökohdat. Tämän suunnittelun on pohjauduttava mahdollisimman luotettaviin ennakkolaskelmiin ja tulevaa kehitystä koskeviin arviointeihin, ja se on tarpeen mukaan sopeutettava muuttuviin olosuhteisiin.

Pitkälle tähtäävän suunnittelun tulee pyrkiä vaikuttamaan yleiseen kehitykseen siten, että lievennetään ja poistetaan niitä esteitä, jotka rajoittavat tervettä yksilöllistä aloite- ja toimintavapautta taloudellisessa ja sivistyksellisessä elämässä tai vaarantavat sosiaalista turvallisuutta. Keskeisenä päämääränä on pidettävä sitä, että kansantulomme saadaan lisääntymään ja oikeudenmukaisesti jakautumaan kaikkien väestöryhmien osalle.

Pitkälle tähtäävä suunnittelu on suoritettava kansanvaltaisella pohjalla. Eri kansalaisryhmiä, erityisesti myös keskiryhmiä, edustaville järjestöille ja yhteisöille on varattava mahdollisuus aktiivisesti osallistua suunnittelun valmistelutyöhön ja toteuttamiseen.

Säästämistoiminnan edellytyksiä on määrätietoisesti edistettävä. Säästäjien asemaa on pyrittävä turvaamaan. Säästämistoiminta muodostaa erään talouselämämme tärkeimmistä perustekijöistä ja on myös yksilön kohdalla merkkinä rakentavasta asennoitumisesta yhteiskuntaan. Väestön liikaa keskittymistä meidän oloissamme tarpeettoman suuriin asutuskeskuksiin on pyrittävä ehkäisemään muun muassa siten, että tämä näkökohta otetaan teollisuuden sijoitusta suunniteltaessa huomioon. Maaseudun väestön ansiomahdollisuuksia on pyrittävä myös muulla tavoin laajentamaan.

4. Maa- ja metsätalous

a. Maatalous

Maataloutta kehitettäessä on otettava huomioon sen sopeuttaminen koko talouselämään sekä niihin vaatimuksiin, joita maamme talousmaantieteellinen ja kansainvälinen asema asettaa silmälläpitäen elintarvikkeitten saannin turvaamista.

Maatalousväelle on pyrittävä turvaamaan sen työstä, yritteliäisyydestä ja sijoituksista kohtuullinen korvaus. Maatalousväestön sosiaalisia oloja on pyrittävä kehittämään rinnan muun väestön olojen parantamisen kanssa ja vastaavalle tasolle.

Maatalouden kehittämistoimenpiteet on suunniteltava ensisijaisesti maatalousväestön omatoimisuuden, yritteliäisyyden, yhteistoiminnan sekä maatalouden rationalisoinnin varaan. Yhteiskunnan on tuettava näitä pyrkimyksiä maataloutta edistävällä tutkimus-, opetus- ja valistustoiminnalla.

Maatilojen lukumäärää, kokoa ja rakennetta on pyrittävä ohjaamaan siten, ettei elinkelpoisiksi liian pieniä tiloja muodostu oloihin, joissa ei ole riittävästi ansiomahdollisuuksia maatilatalouden ulkopuolella.

b. metsätalous

Metsävarojen, maamme suuren luonnonrikkauden käsittelyssä ei ole tyydyttävä siihen, että metsien tuotto voidaan säilyttää entisellään ehkäisemällä metsien hävitykset. Metsien käsittelyä on pyrittävä kehittämään siten, että metsänhoidollisin, toimenpitein ja hakkuumäärän harkituin pitkänajan suunnitteluin päästään tulevaisuudessa vähitellen lisääntyvään hakkuumäärään.

Tätä kehitystä on yhteiskunnan taholta tehokkaasti tuettava käyttäen tutkimus-, opetus- ja valistustoimintaa. Valistustoiminnan tulee ulottua kaikkiin niihin piireihin, jotka ovat muodossa tai toisessa tekemisissä metsätalouden ja siihen nojaavien elinkeinojen kanssa.

Koska metsätalouden kehitys olennaisesti riippuu siitä, että metsäteollisuus on teknillisesti korkealla tasolla ja kilpailukykyinen maailmanmarkkinoilla, on näitä kumpaakin taloudenhaaraa pyrittävä kehittämään tätä yhteyttä silmälläpitäen. Ne esteet, jotka rajoittavat metsätaloudelle ja metsäteollisuudelle välttämättömien perusparannusten suorittamista, on pyrittävä poistamaan. Puutavaran kuljetusoloja parantamalla ja hankintatoiminnan rationalisoimista tukemalla on pyrittävä saamaan puutavara talteen entistä tarkemmin ja erityisesti seuduilta, joilla kuljetusolojen kehittymättömyys on ehkäissyt hakkuumahdollisuuksien hyväksi käyttämisen.

Metsätyöväestön sosiaalisia ja taloudellisia oloja on pyrittävä tehokkaasti parantamaan ottaen huomioon metsätalouden erikoisolosuhteet. Metsätyöväen ammattikoulutukselle on annettava riittävä sija opetustoiminnassa.

5. Kotitalous

Kansanpuolue pitää tärkeänä, että kotitalouden asema olennaisena osana koko kansantaloudesta tulee yleisesti tunnustetuksi. Talous- ja rahatalouspoliittisia kysymyksiä ratkaistaessa on valvottava, että kotitaloudelliset näkökohdat tulevat otetuiksi huomioon.

Kotitaloudessa suoritettavaa työtä helpottavia ja vähentäviä toimenpiteitä on tutkittava ja pyrittävä toteuttamaan, mikäli taloudelliset laskelmat osoittavat ne kannattaviksi. Kotitalouden rationalisoimiskysymyksiä on hoidettava määrätietoisesti yhtenäisen suunnitelman mukaisesti. Kotitalousalan ammattikoulutusta on pyrittävä kehittämään muun muassa siten, että jokainen nainen saa kouluaikanaan alkeistiedot kodinhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Kotitaloustyön kehittämistä ja tämän työn merkityksen ymmärtämistä on yhteiskunnan tuettava käyttäen hyväksi tutkimus-, opetus- ja valistustoimintaa.

6. Julkinen talous

Valtion taloudenpidon tulee olennaisena osana liittyä yhteiskuntataloutemme yleissuunnitteluun. Tällöin on lähtökohtana pidettävä sitä, että valtion harjoittama taloudellinen toiminta ja sen omaisuus ei ole itsetarkoitus, vaan sitä on arvosteltava sen mukaan, missä määrin se todella edistää yhteiskunnan jäsenten onnea ja hyvinvointia.

Valtion taloudellisen toiminnan, mikäli se ei tarkoita valtion omien tarpeiden tyydyttämistä, tulee rajoittua sellaisiin tehtäviin, joilla edistetään maan eri osien tasasuhtaista taloudellista kehitystä ja luodaan uusia edellytyksiä vapaalle talouselämälle.

Valtion taloudenpidon suunnitteluun kuuluu, että riittävän pitkälle tähdäten määrätään, kuinka suuri osa kansamme tuloista on valtion toimesta käytettävä yleisiin tarkoituksiin ja kuinka suuri osa jää kansalaisten vapaasti käytettäväksi. Valtion taloudenpidossa on noudatettava tiukkaa säästäväisyyttä. Raskas verotus ja valtion toiminnan ja omistuksen suhteeton laajentaminen vähentävät kansalaisilta heidän omien ansiotulojensa vapaata käyttöoikeutta ja siten taloudellisessa suhteessa kaventavat heidän itsenäisiä toimintamahdollisuuksiaan. Sen vuoksi on pyrittävä poistamaan eri tulomuotojen verotuksessa ilmeneviä epätasaisuuksia ja keventämään verokuormaa.

Kuntien taloudenpitoon on sovellettava vastaavia periaatteita.

III. SOSIAALIPOLITIIKKA

1. Sosiaalipolitiikan päämäärät ja toimintamuodot

Kansanpuolueen päämääränä on varmistaa jokaiselle kansalaiselle hyvän ja viihtyisän elämän mahdollisuudet. Sosiaalipolitiikan tehtävänä on taata kullekin kansalaiselle sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja välttämätön sosiaalinen tuki. Sosiaalipolitiikka ei saa johtaa epäitsenäiseen avunsaantiin pyrkivän mielipiteen muodostumiseen.

Sosiaalipoliittisen toiminnan tulee perustua sosiaalisen yhteisvastuuntunnon ja oikeudenmukaisuuden lisäksi erityisesti kansalaisten oma-aloitteisuuteen. Vain sitä tietä voidaan säilyttää yksilön vapaus ja edistää yhteiskunnan kehitystä.

2. Sosiaalipolitiikan suunitelmallisuus

Kansantaloutemme yleissuunnitteluun tulee sisältyä ohjelma kansalaisten sosiaalista turvallisuutta vaarantavien haittojen asteittaiseksi lieventämiseksi ja poistamiseksi. Tässä ohjelmassa on esitettävä kansantaloutemme kehitysmahdollisuuksien pohjalta lähtevä sosiaalisten uudistusten aika- ja toteuttamisjärjestys. Niinikään on tutkittava missä määrin näiden uudistusten toimeenpano edellyttää valtion ja kuntien suoranaista myötävaikutusta ja missä määrin ne voidaan toteuttaa yksityisten kansalaisten tai kansalaisryhmien omatoimisuuden varassa.

3. Työtilaisuuksien turvaaminen

Kansantaloutemme yleissuunnittelussa on kiinnitettävä erityinen huomio siihen, miten kansakunnan arvokkain pääoma, sen jäsenten työvoima, voi ilman, että yksilön vapautta rajoitetaan, sijoittua niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta edullisimmalla tavalla.

Koska työtilaisuuksien puutetta voi kaikesta huolimatta syntyä suhdannevaihtelujen tai muiden yleisten, työhalusta ja yritteliäisyydestä riippumattomien syiden takia, on yleisluontoiset toimenpiteet työllisyyden ylläpitämiseksi katsottava yhteiskunnan tehtäväksi. Tätä varten on jo ennakolta laadittava koko kansantaloutemme käsittävä suunnitelma kaikilla eri aloilla mahdollisesti esiintyvän työttömyyden varalle. Sen laatimiseen on myös kuntien ja elinkeinoelämän osallistuttava.

4. Koti

Yhteiskunnan on tuettava koteja niiden omatoimisesti kehittäessä olojaan, luotava lapsille mahdollisuus henkisesti kehittävään leikki- ja askartelutoimintaan, tarjottava nuorisolle ulkonaiset edellytykset myönteisten harrastusten vaalimiseen sekä tehtävä naisille mahdolliseksi toimia yhteiskunnan hyväksi, jolloin perheenemännän erikoisasema on otettava huomioon. Myös yksinäisille henkilöille on turvattava oikeudenmukainen asema yhteiskunnassa. Vanhuksille on myönnettävä helpotuksia yhteiskunnallisista velvollisuuksista.

5. Asuntokysymys

Asuntopulan poistamiseksi on rakennustuotannon painopistettä siirrettävä riittävästi asuntorakennustuotantoon. Sopivien rakennustyyppien luomista, rationalisoitujen työmenetelmien kehittämistä sekä halvan, mutta kelvollisen rakennusmateriaalin saantia on edistettävä yhtenäisen suunnitelman mukaan.

IV. KULTTUURIPOLITIIKKA

1. Kulttuurityön päämäärä

Kansanpuolue pitää kulttuurityön keskeisenä päämääränä henkisen vapauden vaalimista, itsenäisesti ajattelevien sekä kansallisen yhteenkuuluvaisuutensa ja yhteiskunnalliset velvollisuutensa tuntevien yksilöiden kasvattamista ja kansamme henkisen ja aineellisen vaurastumisen tukemista.

Kansamme velvollisuutena on mahdollisimman laajoihin kansalaispiireihin kohdistuvan sivistystyön suorittaminen. Sen rinnalla on vaalittava korkeinta luovaa kulttuuriamme. Tieteellinen tutkimuksemme ja luova sekä esittävä taiteemme ovat niukkojen taloudellisten mahdollisuuksien vuoksi joutuneet toimimaan vaikeissa olosuhteissa. Maamme korkeimmalle hengenviljelylle on pyrittävä luomaan mahdollisimman suotuisat edellytykset.

2. Opetustoiminta

Yleisen oppivelvollisuuden sisältämän peruskoulutuksen tulee antaa sellainen tietomäärä, että nuori ihminen sen turvin selviytyy yhteiskuntaelämän vaatimuksista ja saavuttaa pohjan, jolta lähtien hän voi kehittää itseään. Peruskoulu tulee muodostaa pohja myös niille nuorille, jotka jatkavat koulunkäyntiään saadakseen lisää joko ammatillista tai opillista pätevyyttä. On huolehdittava että varattomatkin voivat kykyjensä ja taipumustensa mukaisesti hankkia itselleen korkeimman opillisen tai ammatillisen pätevyyden.

Elämänuran valintaa ja nuorten sijoittumista yhteiskuntaan on helpoitettava pätevällä ammatinvalinnan ohjauksella, joka perustuu toisaalta yksilöllisten taipumusten tutkimiseen, toisaalta työmarkkinatilanteen seuraamiseen.

Opetuslaitosta on tarkasteltava kokonaisuutena ja sen eri osien välinen suhde on pyrittävä saattamaan yhteiskunnan tarpeiden mukaiseksi. Erityisesti on koululaitoksen ja ammattiopetuksen välinen epäsuhde korjattava. Ammattikoulutusta on tehostettava ja pääsy korkeakouluihin tehtävä nykyistä enemmän mahdolliseksi myös ammatilliselta linjalta.

Korkeakouluja on tarkasteltava myös kokonaisuutena ja niitä kehittäessä on pidettävä silmällä maan kulttuuri- ja talouselämän erilaisia tarpeita. Liikaa keskitystä maan pääkaupunkiin on pyrittävä lieventämään.

Opetustoiminnassa on toisaalta pyrittävä kehittämään opetuksen teknillistä tasoa, toisaalta kiinnitettävä tietopuolisen ja ammattiopetuksen rinnalla entistä enemmän huomiota oppilaiden luonteen kasvatukseen, jolloin muun muassa kansa- ja oppikouluissa annettavalla uskonnonopetuksella on perustavaa laatua oleva merkitys.

3. Vapaa Kansansivistystyö

Vapaan kansansivistystyön alalla toimivia laitoksia ja kansalaisjärjestöjä on tuettava mahdollisimman tehokkaasti. Opintokerhotyötä on edistettävä. Kansansivistystyötä ja siihen liittyvää vapaata järjestötoimintaa kehitettäessä on kohdistettava riittävästi huomiota maaseudun valistusolojen parantamiseen.

4. Kansanterveys, liikuntakasvatus

Kansanpuolue pitää ensiarvoisen tärkeänä, että kansanterveyttä edistäviä toimintamuotoja jatkuvasti tehostetaan ja laajennetaan.

Kansalaisten terveydenhoitoon on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Yksilön terveyden, elinvoiman ja työkyvyn säilymistä on edistettävä opetus- ja valistustyön avulla sekä tarkoituksenmukaisin käytännöllisin toimenpitein, joista myös yhteiskunnan on omalta osaltaan varauksettomasti huolehdittava.

Terveiden, raittiiden elämäntapojen ensiarvoisen suurta merkitystä sekä yksilölle että kansakunnalle on määrätietoisesti korostettava ja niiden tehostamiseen suoritettavaa työtä on pyrittävä voimakkaasti edistämään.

Kansanpuolue korostaa urheilun, liikuntakasvatuksen merkitystä kasvatustekijänä ja niin nuorison kuin koko kansan henkisen sekä fyysillisen kunnon kohottajana ja säilyttäjänä. Urheilutoiminnassa on suurten joukkojen liikunnanharrastukselle, kansanurheilulle annettava keskeisen tärkeä asema.