Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KTP/125

Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue

Luonnos kunnallispoliittiseksi ohjelmaksi 2000-2004


  • Puolue: Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue
  • Otsikko: Luonnos kunnallispoliittiseksi ohjelmaksi 2000-2004
  • Vuosi: 1999
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

LUONNOS KUNNALLISPOLIITTISEKSI OHJELMAKSI 2000 - 2004

Rauhan ja Sosialismin puolesta - Kommunistinen Työväenpuolue r.p.

Joulukuu 1999

SISÄLTÖ

1. Kommunistit kunnallispolitiikassa
2. Kunnan tehtävät ja toimiala
3. Kunta EU-Suomessa ja kansainvälisyys
4. Kunnallinen demokratia
5. Mistä rahat, kuntien talous ja verotus
6. Kunta työnantajana - työllisyys
7. Palvelut kunnassa ja tehtävät
7.1 Koulutus ja päivähoito
7.1a Koulutus
7.1b Päivähoito
7.2 Sosiaalitoimi
7.3 Terveydenhuolto
7.4 Asuminen
7.5 Liikenne
7.6 Ympäristö
7.7 Energiahuolto
7.8 Kaavoitus ja maankäyttö
7.9 Kulttuuri, liikunta ja virkistys

1 KOMMUNISTIT KUNNALLISPOLITIIKASSA

Kommunistien tehtävä kunnallispolitiikassa on työväenluokan kokoaminen toimimaan oikeuksiensa ja etujensa puolesta. Työväenluokan omakohtainen toiminta kunnissa luo sitä perustaa, joka mahdollistaa poliittisen suunnanmuutoksen työtätekevien eduksi. Tämä merkitsee Suomessa nyt harjoitettavan EU-politiikan vastustamista ja Suomen irroittamista Euroopan unionista. Kuntien ja niiden asukkaiden tulevaisuus on suorassa yhteydessä EU-jäsenyyteen, joka merkitsee monopolikapitalismin vaikutuksen kautta kunnallisen itsehallinnon kaventumista ja EU:n keskushallinnon määräysten astumista voimaan.

Kommunistien päätehtävät kunnallispolitiikassa

  • oikeistolaisen EU:n talous- ja yhteiskuntapoliittisen suuuntauksen katkaiseminen ja tulonjaon muuttaminen työväenluokan edun mukaiseksi
  • kunnan omaisuuden, kunnallisten palveluiden ja toimintojen yksityistämisen estäminen
  • kunnan toimintojen laajentaminen käsittämään yksityisen tuotanto- ja liiketoiminnan alueet
  • toimiminen työttömien oikeuksien puolustamiseksi ja täystyöllisyyden saavuttamiseksi
  • toimiminen työläisten, eläkeläisten, lapsien, nuorten ja syrjäytettyjen sekä sorrettujen etujen puolesta
  • toimiminen rauhan puolesta Suomen sotavarustautumista, suojeluskuntatoimintaa ja militarismia vastaan

Kunnallispolitiikkaan työväen tavoitteet 2000-luvulla

Kunnallispolitiikka on osa yleistä yhteiskuntapolitiikkaa. Ne ovat jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa.

Kuntien asema on 1990-luvulla muuttunut ja siihen on vaikuttanut merkittävästi pääomien keskittyminen ja sen seurauksena tapahtunut tuotannon keskittyminen. Kehityksen syynä oli pääomaliikkeiden vapauttaminen, joka oli myös yksi perusedellytys Suomen EU-jäsenyydelle.

Muuttoliike maalta virtaa liikekeskuksiin maaseudun työpaikkojen vähentyessä. Maaseudulla autioituvat maatilat, tyhjenevät asunnot, koulut ja päiväkotipaikat. Liikekeskuksissa puolestaan on tilojen puute. Kunnissa ja koko yhteiskunnassa jatkuu voimakkaana rakennemuutos. On myös olemassa suunnitelmia, jotka tähtäävät suurkuntien muodostamiseen.

Vallitseva oikeistosuuntaus vaarantaa työtätekevien, pienituloisten ja vähävaraisten edut. Kunnissa tämä valtiollinen EU:n talous- ja yhteiskunta-politiikka muuttuu oikeistolaiseksi kunnallispolitiikaksi. Siinä suurpääoman etujen ajaminen tapahtuu työtätekevien kustannuksella. Viime vuosina on harjoitettu entistä oikeistolaisempaa politiikkaa. Sen seurauksena on siirretty yhä suurempi osa työtätekeviltä kerättyjä varoja suurpääomalle valtion ja kuntien kautta erilaisten maksuhelpotusten ja tukiaisten muodossa. Suurpääomalle annetut tukiaiset ovat aiheuttaneet valtiolle rahoituksellisen vajeen, jota yhä pitkälle tulevaisuuteen paikataan työtätekevien vero- ja maksurasituksia lisäämällä. Samalla on valtiolle kuuluvia maksuvelvoitteita siirretty yhä enenevässä määrin kunnille ja sitä kautta tavallisilta kuntalaisilta kannettaviksi.

Useat kunnat ovat suorittaneet ja suorittavat parhaillaan leikkauksia työläisten, pienituloisten sekä vähävaraisten etuihin ja perusturvaan. Myös kunnallisten palveluiden kehittämistä on supistettu ja toimintoja on annettu yksityisille kunnan toimiessa vain palveluiden järjestäjänä, mutta ei tuottajana.

Tätä linjaa kommunistit eivät voi hyväksyä, vaan esitämme:

  • oikeus kunnan luottamustehtäviin tulee tulee säilyttää kaikilla vaalikelpoisilla kunnan asukkailla
  • on turvattava kunta-, kylä- ja lähiökekusten elinvoima torjumalla postien, pankkien ja kauppojen keskittäminen, tarpeen vaatiessa perustamalla uudelleen jo lopetettuja palvelulaitoksia
  • maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille. Kansanterveyslaki tulee saattaa voimaan alkuperäisessä muodossaan
  • sairaaloiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuutta tulee parantaa henkilöstöä lisäämällä
  • vanhusten tukea kotihoidossa tulee kehittää ja laajentaa
  • vanhusten ja vammaisten päiväkeskuksia ja palvelulaitoksia tulee perustaa lisää
  • päiväkoteja tulee rakentaa tarvetta vastaavasti ja päiväkotipaikka tulee olla saatavilla vanhempien ilmaiseman tarpeen perusteella kaikille alle kouluikäisille kuten laki edellyttää
  • päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä
  • koulujen tuntikehyksiä tulee laajentaa ja luokkakokoja supistaa
  • koulutus tulee olla kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta
  • kuntoutuksessa tulee kaikille tarjota samantasoiset palvelut siitä riippumatta missä vamma tai sairaus on syntynyt
  • vastustamme työläisiin, pienituloisiin ja vähävaraisiin kohdistuvia verojen ja maksujen korotuksia
  • tuottavuuden kasvusta saatava hyöty on ohjattava kunnallisten palveluiden kehittämiseen, ei yritysten voittojen kasvattamiseen

Julkiset palvelut ja toiminnat ovat tietynlainen sosialismin siemen. Ne osoittavat, että palvelut ja toiminnat voidaan hoitaa yhteiskunnallisesti. Kommunistit toimivat kunnissa kaikkien niiden väestöryhmien luokkaetujen puolesta, joita vastaan kapitalismi toimii. Pyrimme laajoja kansalaispiirejä yhdistävään joukkotoimintaan, joilla vaikutamme päättäjiin ja tuemme työväen edustajien aloitteita ja pyrkimyksiä. Oikealla työväen etujen mukaisella kunnallispolitiikalla autamme linjamme läpiviemistä myös yleisessä politiikassa.

Näiden periaatteiden pohjalta Kommunistinen Työväenpuolue suuntautuu 2000-luvun kunnallispolitiikkaan ja edessä oleviin kunnallisvaaleihin.

2 KUNNAN TEHTÄVÄT JA TOIMIALA

Kunnat siirtävät päätösvaltaansa demokraattisesti valituilta luottamuselimiltä perustamalla säätiöitä ja yhtiöitä. Tämä on mahdollista johtuen yhteiskunnan luokkaluonteesta ja sosialidemokraattien tukemien porvarillisten puolueitten valta-asemasta. Toiminta on voinut jatkua perusteenaan ns. yleinen kunnan etu . Näin kunnan demokraattisesti valitut luottamuselimet ovat menettäneet päätös- ja valvontavaltaansa, ja tilalle ovat tulleet kunnan viranhaltijoitten ja yhtiöitten johtohenkilöitten ohjaamat yksityiset palveluyritykset.

Työtätekevät kuntalaiset maksavat palkastaan pääosin kuntien keräämät verot, ja siksi kunnan pitäisikin toimenpiteillään hyödyttää vain ja ainoastaan kuntaa ja kunnan asukkaita.

Kunnan ensisijaisena tehtävänä on palveluiden tuottaminen eikä vain niiden järjestäminen. Vastustamme palveluiden yksityistämistä.

Nykyisin kunnat tukevat ostopalvelusopimusten kautta yksityisiä päiväkoteja, kouluja, terveysasemia ja vanhusten palvelulaitoksia, vaikka ne voisivat olla kuntien omiakin. Nykyisen oikeistolaisen talouspolitiikan noudattaminen on johtanut yhä kiihtyvään palveluiden yksityistämiseen kilpailuttamisen nimikkeellä ja sen seurauksena. Näin kunnallista liikennettä ja muuta palvelutuotantoa on yksityistetty väestön hoitopalveluiden lisäksi. Kunnalle perinteisesti kuuluneet velvollisuudet on siirretty hyödyttämään yksityistä voiton- tavoittelua kunnan ja kuntalaisten etujen vastaisesti.

Tuet säätiöille, yhtiöille ja yksityisille yrityksille tulee lopettaa. Myöskään yksityiselle yritystoiminnalle ei tule myöntää kunnan lainatakuita eikä kunnan varoja. Kunnallislain muutoksella tulee selvästi ilmaista kunnan oikeus rajoituksetta harjoittaa liike- ja yritystoimintaa tarvittavien tavaroiden valmistamiseksi ja maahantuomiseksi sekä palveluiden saamiseksi omakustannushintaan. Tällainen toiminta tulee olla kunnan vaaleilla valittujen luottamushenkilöitten valvonnassa ja kontrolloitavissa. Kunnalla tulee myös olla omaa rakennustuotantoa ja -toimintaa. Myös rakennusten hallinnnon ja huollon pitää kuulua kunnalle ja sen vaaleissa valituille luottamushenkilöille. Kuntalaisilla pitää olla oikeus saada tarvitessaan tästä toiminnasta tiedot, jotta keinottelu kunnan varallisuudella ja verovaroilla saadaan loppumaan. Kunnallislain muutoksella kunnan toimiala tulee määritellä selvästi, jotta kunnan omaisuutta ja varallisuutta ei ole mahdollista siirtää yksityisille yrityksille, säätiöille tai muualle, pois kunnan omistuksesta.

Kunnan toimialaan tulee kuulua myös hautausmaiden perustaminen ja niistä huolehtiminen.

Kuntien taloudelliset vaikeudet johtuvat ratkaisevasti myös siitä, että luonteeltaan valtiolle kuuluvia yleisiä yhteiskunnallisia tehtäviä on jatkuvasti ja kiihtyvässä määrin siirretty erityislaeilla ja asetuksilla kuntien maksettavaksi. Raskaimmiksi ovat muodostuneet opetus- ja sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sairaanhoidon menot. Samoin niiden rinnalle ovat nousseet yhä raskaampina kuntalaisia rasittavat, työttömyyden ja työllistämistoiminnan sekä suoranaisen syrjäytymisen aiheuttamat kustannukset. Kommunistinen Työväenpuolue vaatii, että suurpääoman on vastattava työttömyyden aiheuttamista kustannuksista, koska kunnat eivät ole syyllisiä kapitalistisista talouspulista johtuvaan työttömyyteen.

Maakuntahallintoa tulee kehittää ja siirtää sen puitteisiin kuntaliittojen ja läänien tehtävät.

Vuoden 1995 jälkeen, jolloin Suomi liitettiin perustuslakia rikkoen Euroopan unioniin on maaseutukunnissa seurauksena ollut erittäin voimakas maaseudun asujamiston väheneminen. Pien- ja keskisuuretkin tilat ovat joutuneet supistamaan tuotantoaan ja ajautuneet ahdinkoon laskeneiden tuottajahintojen vuoksi. Tämä on ongelma etenkin niissä kunnissa, joissa perinteiset työpaikat ovat pääasiassa olleet riippuvaisia maanviljelyn ja karjanhoidon sivussa kasvaneesta toiminnasta. Useimmat tällaiset kunnat ovatkin nyt velkaantuneita ja pakotettuja yhdistämään toimintojaan. Tämä taas on heikentänyt etenkin sosiaalisia palveluita maaseudulla monien muiden vaikeuksien kuten väestön vanhenemisen seurauksena. Nuorten on ollut pakko hakeutua työpaikkojen läheisyyteen kaupunkitaajamiin pois kotiseudultaan, jossa he muissa oloissa olisivat voineet jatkaa elämäänsä. Valtionosuuksien leikkaukset ja vastuun siirtäminen yksinomaan kunnille on ajamassa yhä useampia kuntia lopetusuhan alaisuuteen ja konkurssin kaltaiseen tilanteeseen.

Kuntien taloudellisia vaikeuksia on lisännyt myös erilaisten kunnille kuuluvien valtionapujen ja maksujen viivyttely jopa vuosikausiksi. Samaan aikaan maassamme noudatettu suurpääoman etuihin nojaava talouspolitiikka, johon kuuluvat mm. verolakeihin tehdyt, kunnille vahingolliset muutokset, on jo ennestään heikentänyt äyrimääräisen verokertymän kasvua. Kun otetaan huomioon, että työtätekevät maksavat kunnallisveroäyrinsä jokaiselta markalta, bruttotuloistaan, ja yritykset ainoastaan nettotuloksestaan käy selväksi keille nämä näin aiheutetut vaikeudet ja kulut kasaantuvat.

Koska kunnan tehtävien hoito edellyttää toimivaa rahoitusta on kunnissa saatava aikaan asteittain nouseva, progressiivinen verotus. Samalla on palautettava kunnille suuryrityksiin kohdistettava harkintavero-oikeus.

Kunnalla tulee olla yksinoikeus päättää maankäytöstä ja kaavoituksesta.

3 KUNTA EU - SUOMESSA JA KANSAINVÄLISYYS

Jäsenyys Euroopan unionissa kaventaa kunnan itsehallintoa

Suomen kunnallinen itsehallinto on periteisessä muodossaan pohjoismainen erikoisuus. EU:n perustajamaissa ei yleensä ole yhtä pitkälle menevää itsenäistä paikallishallintoa eikä varsinkaan sellaista kunnallisverotusta kuin täällä. Oma verotusoikeus tukee kunnallista itsehallintoa. Eduskunnan ratifioitua Suomen EU-sopimuksen siirtyi tärkeä osa sille kuulunutta lainsäädäntövaltaa maan rajojen ulkopuolelle. Vallitsevissa oloissa kuntien itsenäisyyttä uhkaa EU:n keskushallinnon integraatio-tavoitteet harmonisoida jäsenmaiden talous- ja sisäpolitiikkaa. Työtätekevän kansanosan etujen mukaista on puolustaa kuntien itsenäistä olemassaoloa ja kuntien oikeutta omalla verotuksellaan huolehtia valtakunnallisia vähimmäisnormeja parempien palveluiden tuottamisesta kuntalaisille.

EU:n määräysten toteuttaminen ajaa valtion kuntia ja kuntalaisia vastaan Tavoite saada Suomi ensimmäisessä vaiheessa EU:n yhteisen valuutan piiriin on jo aiheuttanut kuntatalouksissa paljon kielteisiä seurauksia. Harjoitetulla valtion kuntiin kohdistamalla EU-politiikalla on kuntien aluetukea ja valtionosuusmäärärahoja supistettu rajusti. Kunnissa viranhaltijoiden oikeutta päätöksentekoon on lisätty ja vastaavasti karsittu demokraattisesti valittujen luottamuselinten määrää sekä kavennettu niiden päätöksenteko-oikeutta. Valtion toimenpiteillä kuntalaisten perusturvaa on heikennetty ja työtätekevän kansanosan toimeentuloa vaikeutettu asumiseen kohdistuvalla arvonlisäverolla ja kiinteistöverolla. Valtion toimet ovat samanaikaisesti pakottaneet kunnat yksityistämään toimintojaan, laittamaan niitä maksullisiksi, korottamaan niiden taksoja ja enenevässä määrin lopettamaan niitä.

Työtätekevien ja pienituloisten edut turvattava

EU:n kautta hallitseva oikeistosuuntaus vaarantaa työtätekevien, pienituloisten ja vähävaraisten edut. Suurpääomalla on pyrkimys alistaa sekä valtio että sen paikallishallinnon elimet entistä enemmän etujensa mukaiseen toimintaan. EU:n määräykset ja harjoitettu talous- ja yhteiskuntapolitiikka ovat luoneet tälle suuntaukselle mahdollisuuden edetä. Yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa kommunistit toimivat kunnissa kaikkien niiden väestöryhminen luokkaetujen puolesta, joita vastaan kapitalismi toimii. Kapitalismin vastainen taistelu on tänä päivänä taistelua Suomen irroittamiseksi EU:sta myös kunnissa toimimalla.

Kapitalistisen EU-integraation tilalle myönteinen kansainvälisyys

Työtätekevien väestöryhmien kannalta kansojen välinen tasa-arvoinen yhteistyö edistää rauhan säilymistä maailmassa. Kun erilaiset elämäntavat ja ihonväriltään erilaiset ihmiset kohtaavat toisensa keskinäisen kunnioituksen hengessä syntyy ystävyyttä ja ymmärtämystä, jonka perustalle voidaan rakentaa niin valtakuntien kuin niiden paikallisesti hallittujen alueitten välistä yhteistoimintaa.

Suomessa vallitsevana on ollut ystävyyskunta-toiminta suomalaisen kunnan ja naapurivaltioissa sijaitsevien kaupunkien ja alueellisten yksiköiden kesken. Osapuolten samankaltainen elinkeino-toiminta ja samansuuruinen asukasluku on tarjonnut mahdollisuuksia kokea vieraan valtion kansalaisten elämä ihmisenä olemisen kannalta hyvin samankaltaisena kuin kotimaassa. Ystävyyskuntatoiminnan laajaa vierailu- ja vastavierailukäytäntöä tulee kehittää jatkuvasti niin, että kuntalaisilla olisi varallisuudesta riippumatta mahdollisuus matkustaa ystävyyskunnassa asuvan perheen vieraaksi ja ottaa puolestaan vastaan vieraita sieltä. Samoin tulee tukea toiminta-avustustuksilla koululaisryhmien ja yhdistysten puitteissa tapahtuvaa vierailu- ja vastavierailukäytäntöä sekä luoda edellytyksiä harrastustoiminnan ulottamiselle oman maan rajojen ulkopuolelle.

4 KUNNALLINEN DEMOKRATIA

Toteutettu oikeistolainen talous- ja yhteiskuntapolitiikka on merkinnyt demokratian kaventumista. Luottamushenkilöiden ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat kaventuneet. Kuntien kehittäminen työtätekevien, pienituloisten ja vähävaraisten etujen mukaisesti vaatii kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä päätöksenteossa. Demokratian laajentamiseksi on välttämätöntä, että kunnat puolustavat itsehallintoaan ja sanoutuvat irti niiden päätösvaltaa rajoittavista ohjeistoista ja turvaavat kuntalaisille tarvittavat palvelut kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Kuntalaisten valitsemien luottamushenkilöitten asemaa tulee vahvistaa. Valtuuston päätösvaltaa tulee laajentaa ja tuoda valtuutettujen ja kuntalaisten aloitteet välittömästi valtuuston ratkaistavaksi. Kuntalaisten ja heidän järjestöjensä esittämien aloitteiden ratkaisuja tulee nopeuttaa. Kunnallinen kansanäänestys on järjestettävä, jos tarvittava määrä kuntalaisia sitä vaatii. Vaalin tuloksen tulee olla valtuustoa sitova.

Virkamiesvaltaa on kavennettava. Kuntien johtavat virat tulee asettaa määräaikaisiksi, jolloin valtuustolla on mahdollisuus vaihtaa viranhaltijaa. Kunnan työntekijöitten demokraattiset oikeudet tulee turvata ja lopettaa poliittiseen kantaan, sukupuoleen, ihonväriin ja ikään kohdistuva syrjintä virkoihin, toimiin tai työsuhteeseen otettaessa. Palkintovirat tulee lopettaa ja esteellisyysperusteita tulee tiukentaa. Kunnallisen demokratian lisäämiseksi on perustehtäviä hoitavia lautakuntia lisättävä. Tätä kautta saadaan kuntalaisia lisää luottamustehtäviin.

Kunnan tiedottamista kuntalaisille päätettävissä olevista asioista tulee parantaa laajaa julkisuutta noudattaen. Kaikista kunnalle perittävistä maksuista ja tariffeista tulee päätösvalta olla valtuustolla, ei liikelaitoksilla eikä kunnan tai kuntien yhteisöillä. Kuntaliitokset tulee toteuttaa vapaaehtoisuuden pohjalta, jolloin kuntalaiset saavat sanoa sanansa liitoksista. Valtion ei tule kunnille osoitettujen määrärahojen leikkauksilla vaikuttaa kuntien itsenäiseen olemassaoloon. Vapaaehtoisuus kuntaliitoksissa edellyttää valtion taloudellisesta painostuksesta ja ohjailusta vapaata päätöksentekoa.

5 MISTÄ RAHAT, KUNTIEN TALOUS JA VEROTUS

Kunnan palveluiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvittavat verot ja maksut tulee kerätä niin, että se ei aiheuta kohtuutonta rasitetta tavallisille työtätekeville kuntalaisille, pienituloisille, eläkeläisille, opiskelijoille, erityisryhmille ja muille vähävaraisille. Tämä voidaan toteuttaa tekemällä tulonjako oikeudenmukaiseksi sekä kohtuullistamalla maksut ja verotus tulonsiirroilla.

Valtion rahoituksen turvaaminen kunnille ja maksuosuuksien lisääminenkin voidaan toteuttaa korottamatta valtionveroa. Varat saadaan

  • luopumalla sotavarusteluun käytettävistä hankinnoista kuten uusista lentokoneista, helikoptereista, sukellusveneistä, ohjuksista ja hyökkäysvaunuista
  • supistamalla vuositasolla sotilasmenoja; perustetuista valmiusjoukoista on luovuttava
  • lopettamalla pankkien ja suuryritysten tukeminen
  • muuttamalla pääomatulojen verotus progressiiviseksi kuten palkansaajien tuloverotus on
  • säätämällä vientivero yrityksille

Kunnilla on mahdollisuus lisätä varoja kuntalaisten tarpeisiin muualtakin kuin työtätekevien veroja ja maksuja korottamalla. Maksu- ja verorasitusta on mahdollisuus siirtää suuryrityksille ja liike-toiminnalle. Yritysten saama suora rahallinen tuki sekä verojen ja sosiaaliturvamaksujen helpotukset nousevat yhteissummaltaan kymmeniin miljardeihin markkoihin.

Kommunistit vaativat, että

  • suuryrityksiltä ja liiketoiminnalta kerätään korkeampaa kiinteistöveroa
  • yritysten halvemmista vesi- ja jätevesimaksuista luovutaan
  • kunta luopuu yritysten halvemmista sähköenergian hinnoista
  • teollisuustontit vuokrataan ja niistä peritään käypä vuokra
  • yritystoiminnan tarvitsemien tonttien myynnistä luovutaan
  • yksityisessä omistuksessa olevan maan kaavoittamisesta peritään täysimääräinen hinta
  • kaavoituksesta tuleva ansioton arvonnousu peritään kaavoituksesta hyötyviltä

Kunnan perustuloihin kuuluva kunnallisvero on tehtävä progressiiviseksi, suurten tulojen kohdalla asteittain nousevaksi. Sitä pitää kerätä kaikilta määrätyn tulotason ylittäviltä, myös yritys- ja pääomatuloista samansuuruisena. Verotason määräytyminen ja erilaiset verovähennykset tulee kaikilla tulonsaajaryhmillä olla samat. Maksuja ja taksoja ei saa käyttää piiloveroina. Tyypillinen piilovero, joka on seurausta EU:n veroharmonisoinnista on kiinteistövero. Kiinteistöveron tulee kohdistua vain tuotanto- ja liikekiinteistöihin.

Valtion keräämistä veroista ja maksuista tulee osa ohjata kunnille valtionapuna. Valtionavun maksamisella tulee tasata kuntien talouksia niin, että kaikissa kunnissa voidaan taata yhtäläiset oikeudet kunnallisiin peruspalveluihin. Valtiolla on perimiensä verojen ja maksujen pohjalta mahdollisuus järjestää valtionavut sille tasolle, että kuntien keskeinen tasa-arvo toteutuu.

Vastuu palveluiden järjestämisestä kuntien ja valtiovallan välillä tulee järkiperäistää. Esimerkiksi kuntarajat ylittävät sairaanhoito-, terveys- ja koulutuspalvelut tulee keskittää valtiolle.

Kuntien varojen käytossä on tärkeää, että ne käytetään kuntalaisten etujen mukaisesti tarkoituksiin, jotka parantavat peruspalveluiden kehittämistä. Lainanotolla hankitut varat tulee käyttää asuntotuotantoon ja peruspalveluiden rakentamiseen sekä suurten investointien tasaamiseen pidemmälle ajalle.

Kommunistit ovat johdonmukaisesti vastustaneet kuntien veroäyrin hinnan nostamista ja kuntalaisiin kohdistuvien maksujen korotuksia siksi, että ne lisäävät eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.

Kuntien harkintavero-oikeus suuriin yrityksiin nähden on palautettava. Suunnitelmat kunnallisveron poistamisesta yrityksiltä on torjuttava. Kuntien valtionosuuksien ja avustusten supistuksia on vastustettava ja vaadittava niiden maksamisten nopeuttamista. Emme hyväksy kuntien ajamista vaikeuksiin pienentämällä valtionosuuksia. Kunnilta ei saa periä korkeampaa työnantajan sosiaaliturvamaksua kuin yksityisiltä yrityksiltä, koska korkeampi sosiaaliturvamaksujen taso edistää yksityistämistä ja vaikeuttaa kuntien taloudellista tilannetta.

6 KUNTA TYÖNANTAJANA

Kuntien on työllistettävä ensisijaisesti omaa palvelutoimintaansa kehittämällä. Työvoimaa on kuntien eri toiminta-aloilla lisättävä todellisen tarpeen mukaan niin, että vältetään sekä kunnan työntekijöihin että palveluiden tarvitsijoihin kohdistuvat epäkohdat. Kunnan työntekijöiden työpaine on lisääntynyt. Tämä tuntuu mm. sosiaalihuollossa, kouluissa, päiväkodeissa ja terveydenhoidossa työntekijöiden stressin lisääntymisenä ja palvelutason laskuna. Työpaineen lisääntymisestä huolimatta on kunnan työntekijöiden palkkaus jäänyt jälkeen yleisestä palkkakehityksestä.

Kuntien käyttämän työvoiman tulee olla vakinaista. Kunta ei saa käyttää ihmisten työvoimaa ilmaiseksi työllisyyden tai työharjoittelun varjolla. Yli kolme kuukautta jatkunut työsuhde on vakinaistettava. Vastustamme kuntien henkilöstön irtisanomisia ja pakkolomia. Ne heikentävät kunnan työntekijöiden ja viranhaltijoiden asemaa, ja samalla heikennetään kunnallisia peruspalveluita. Kuntien viran- ja toimenhaltijoiden sekä työntekijöiden aseman parantamiseksi on kuntien kaikkia mahdollisuuksia käyttäen parannettava erityisesti pienipalkkaisimpien työntekijäryhmien palkkausta. Virka- ja toiminimikkeitä on tarkistettava ja palkkausta parannettava vastaamaan työn vaativuuden kasvua.

Kunnat voivat olla edelläkävijän asemassa työelämän uudistuksiin liittyvissä kysymyksissä. Kuntien yhtiöiden ja laitosten hallituksiin ja hallintoneuvostoihin sekä muihin vastaaviin hallintoelimiin tulee nimetä puolet työntekijöiden ja toimihenkilöiden valitsemia edustajia. Kuntien henkilöstöpolitiikassa tulee toteuttaa jatkuvuusperiaatetta siten, että työntekijöitä ja toimi-henkilöitä ei henkilökunnan määrän vähentämistarpeen perusteella irtisanota ellei hänelle ole voitu järjestää toista hänen hyväksymäänsä työtä. Työn on pääsääntöisesti oltava kokopäivätyötä ja osa-aikaista vain, jos työntekijä sitä itse haluaa.

Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työnsaannista on erityisesti huolehdittava. Kuntien on luotava vammaisille tarkoitettuja tukityöpaikkoja sekä tuotannollisia ja toiminnallisia suojatyöpaikkoja. Vastustamme tukityöpaikkojen muuttamista osa-aikaisiksi.

Kuntien on toteutettava rakennus-, huolto- ja suunnittelutehtävänsä ensisijaisesti omana työnään siellä, missä se vain on mahdollista.

Työllisyys

Työnantajat ja elinkeinoelämä eivät ole olleet halukkaita eivätkä kykeneviä järjestämään täys-työllisyyttä. Kuntien tulee ottaa tavoitteeksi täystyöllisyyden toteuttaminen oman kunnan alueella. Työllisyyslain mahdollisuudet valtion rahoitukseen tulee käyttää täysimääräisinä hyödyksi. Työllisyyslain muutospyrkimykset eivät saa johtaa työllisyysvarojen supistamiseen. Irtisanomiset ja henkilöstön vähentäminen on tehtävä aina työnantajalle kannattamattomammaksi kuin työllistäminen.

Työttömyys on saatavissa jyrkkään laskuun muuttamalla yleinen talouspolitiikka kansalaisten osto-voimaa vahvistavaksi sen supistamisen sijaan. Julkisia asunto-, palvelu- ja joukkoliikenneinvestointeja tulee lisätä.

Työaikaa tulee yleisesti lyhentää palkkatasoa alentamatta 35 viikkotyötuntiin. Työajan lyhentämisen tulee erityisesti kohdistua vanhimpiin ikäryhmiin ja raskaimmissa ammateissa työskenteleviin. Pakkolomia tulee rajoittaa ja työttömät 55-vuotiaat on päästettävä eläkkeelle. Työttömille on taattava mahdollisuus koulutukseen työttömyyspäivärahan suuruisella opintotuella ja käyttämällä työllistämistukia.

7 PALVELUT KUNNASSA JA TEHTÄVÄT

7.1 KOULUTUS JA PÄIVÄHOITO

7.1 a KOULUTUS

Suurpääoma ja sitä tukevat hallitukset ja puolueet eivät ole kiinnostuneita hyvän yleissivistävän koulutuksen antamisesta kaikille. Niiden mielestä työläisten lapsille riittää suppea-alainen ammatti-koulutus kulloistenkin suhdannetarpeiden mukaan. Peruskoulun hyvät lähtökohdat eivät ole vieläkään täysin toteutuneet. Riittämättömät aineelliset edellytykset ja liian suuret opetusryhmät ovat kaventaneet oppilaiden mahdollisuuksia hyviin oppimistuloksiin.

Tarvitaan siis vielä paljon työtä koulutuksen kehittämiseen. Lähtökohtana on oltava se, että perus-koulu saa enemmän tilaa ja opetuksen taso ja sisältö ovat korkeatasoisia. Opetusryhmiä on pienennettävä ala-asteella noin 15 oppilaaksi ja ylä-asteella noin 20 oppilaaksi. Opetusmateriaali- ja välinemäärärahoja on lisättävä tarvetta vastaavaksi. Vastustamme koulutusta koskevaa säästölinjaa. Luokanopettajien vähentäminen on johtanut siihen, että pienemmissä kunnissa joudutaan ala-asteella opiskelemaan eri vuosikursseja sekaluokissa yhden opettajan voimin. Opettajanvirkoja on lisättävä.

Koulun tulee ohjata oppilaita tieteellisen ja humanistisen maailmankuvan muodostamiseen. Emme hyväksy uskontokuntien tunnustuksellista uskonnon opetusta tai epähumanistista tai epätieteellistä ideologiaa. Päinvastoin koulun tulee antaa oppilaille valmiutta puolustautua tällaista vastaan, kun niitä esim. ylikansallisen viihteen avulla tarjotaan. Uskonnon opetuksen tilalle on saatava rauhan-kasvatusta ja laajempaa kansojen ja kultturien tuntemukseen perustuvaa opetusta. Kouluissa on kiellettävä armeijan aseellinen koulutus, sotilaalliset maastoharjoitukset ja asenäyttelyt sekä kaikenlainen militaristinen propaganda.

Oppimisvaikeuksista kärsivien lasten erityisopetusta ei saa supistaa peruskouluissa. Toimenpide kostautuu lapsille aikuisiässä kasaantuvina ongelmina.

Peruskoulun on annettava lapsille monipuoliset perusvalmiudet elämiseen ja tasa-arvoiset lähtökohdat sekä ammatillisen että korkea-asteen koulutuksen hankkimiseen.

Ammattikoulupaikkoja on lisättävä tarvetta vastaavaksi. Koulutuksen päätyttyä on taattava jokaiselle sitä haluavalle nuorelle työpaikka. Nuoria ei tule kouluttaa työttömyyskortistoon.

Koulutuksen tulee olla kaikkien saatavilla asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Vaadimme, että vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille turvataan täydet oikeudet maksuttomaan opiskeluun lukioissa sekä keski- ja korkeamman asteen oppilaitoksissa. Opintotuen tasoa on nostettava tekemään mahdolliseksi kaikkien opiskelijoiden riittävän täysipainoisen opiskelun ilman velkakierrettä. Vastustamme lukukausimaksu- ym. rasitteiden lisäämistä opiskelijoille. Opintotukea on korotettava keski-asteen koulutuksessa oleville ikään katsomatta. Sen on oltava samansuuruinen kuin korkeakouluissa opiskeleville. Opintolainan korkoa on alennettava.

7.1 b PÄIVÄHOITO

Kaikki vanhemmat toivovat lastensa päivähoidon olevan parasta mahdollista, kehittävää ja turvallista, mutta myös kustannuksiltaan kohtuullista. Liian monet vanhemmat joutuvat kuitenkin turvautumaan epätyydyttäviin tai jopa huonoihin ratkaisuihin. Päivähoidon kustannukset on onnistuttu työntämään yhä enemmän vanhempien kannettavaksi. Näin ei saa olla.

Kaikille alle kouluikäisille on taattava oikeus kunnalliseen hoitopaikkaan vanhempien ilmaiseman tarpeen mukaan. Päivähoitolain toteutus edellyttää päivähoidon resurssien lisäämistä. Päiväkoteja tulee rakentaa lisää tarpeen mukaan, ja päiväkoteihin on saatava riittävästi vakinaista henkilökuntaa, koska sijaisten jatkuva vaihtuminen voi aiheuttaa lapsille turvattomuuden tunnetta.

Päiväkotien edellytyksiä korkeatasoiseen kasvatustyöhön on parannettava lisäämällä koulutettua henkilökuntaa ja käyttömäärärahoja tarvetta vastaavasti. Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä ja suuntana tulee olla yksilövastuinen hoitotapa. Ympärivuorokautisia päiväkoteja on perustettava lisää, koska lasten vanhempien vuorotyöt ovat lisääntyneet.

Päiväkoteja on kehitettävä sellaisiksi, että vammaiset lapset voivat niissä omaksua terveiden lasten elämää ja terveet lapset voivat oppia ymmärtämään vammaisuutta ja hyväksymään erilaisuutta. Päiväkotien on tarjottava yhtäläiset mahdollisuudet tasapainoiseen lapsuuteen niin vammaisille, rikkinäisistä perheistä tuleville kuin myös ihonväriltään ja kansalliselta taustaltaan erilaisille lapsille.

Kunnallista perhepäivähoitoa on kehitettävä vaihtoehtoisena hoitomuotona, mutta se ei saa hidastaa kunnallisten päiväkotien kehittämistä. Leikkikenttä- ja puistotätitoimintaa on kehitettävä niissä kunnissa, joissa tähän on tarvetta. Koululaisten ohjattua iltapäivätoimintaa ja kerhotoimintaa on laajennettava ja kehitettävä erityisesti ala-astetta koskevaksi.

Valtion on luotava edellytykset päivähoidon kehittämiseen lisäämällä tähän tarvittavia määrärahoja kunnille. Kuntien on suoritettava aktiivista painostusta, jotta näin tapahtuisi. Hoitomaksuja ei saa korottaa, vaan tavoitteena tulee olla peruskoulun tavoin maksuton päivähoito.

7.2 SOSIAALITOIMI

Apua ei ole aina saatavilla, kun tarve on suurin. Tämän ovat monet suomalaiset joutuneet kokemaan tarvitessaan sosiaalipalveluja. Valtion toimesta toteutettu varojen supistuspolitiikka on purrut ja mahdollisuuksia sosiaalisen tuen antamiseen on rajoitettu. Tämän seurauksena on runsaasti väliinputoajia ja vaikeuksissa olevia ihmisiä. Tästä samasta syystä apua tarvitseva eksyy usein sosiaaliviidakkoon eikä saa hänelle kuuluvia oikeuksia ja etuja. Lisäksi se on alentavaa, holhoavaa ja luukuttavaa . Kuntalaisilla on perusoikeus turvallisiin elämänoloihin. Tämä oikeus voidaan toteuttaa toimimalla sen puolesta, että jokaiselle taataan laki-sääteisesti toimeentulo vanhuuden, työttömyyden, työkyvyttömyyden tai sairauden varalta. Päivä-rahoja, eläkkeitä ja lapsilisiä on korotettava sekä kumottava sosiaalietuuksien verotus. Kunnallisessa sosiaalitoimessa on tehostettava ennaltaehkäisevää työtä ja neuvontaa.

Kunnan sosiaalipalveluja on kehitettävä sosiaalityöntekijöiden, kodinhoitajien ja kotiavustajien määrää ja koulutusta lisäämällä. Myös käytettävissä olevia varoja on lisättävä. Sosiaaliavun käsittelyssä on luovuttava nöyryyttävästä kohtelusta ja syrjinnästä sekä parannettava sosiaaliavun ja palveluita tarvitsevien oikeusturvaa. Vanhustenhuoltoa on kehitettävä joustavana ja vanhusten tarvitsemia kunnallisia palveluita on lisättävä ja tehostettava. Vanhusten päiväkeskusten maksuja tulee korotusten sijaan alentaa. Eläkeläisille ja vammaisille on saatava lisää palveluasuintaloja ja muita asumismuotoja, joissa voi elää ja asua normaalisti omassa taloudessa. Itsenäisen asumisen turvaamiseksi tarvitaan monipuolisia palveluita. Omaisen kotihoidon tukea on korotettava. Jos henkilö hoitaa vammaista, sairasta tai iäkästä omaista kotonaan tulee hänen saada siitä kunnollinen korvaus. Kotihoito on monessa tapauksessa laitoshoitoa inhimillisempi vaihtoehto ja kustannuksiltaan yhteiskunnalle halvempi. Harkinnanvaraiset vammaispalvelut tulee säätää lailla kunnille pakollisiksi.

Eläkkeiden indeksikorotukset tulee maksaa täysimääräisinä ja taannehtivasti korkoineen, myös niiltä vuosilta, jolloin niitä ei maksettu. Kansaneläkkeet tulee sitoa ansioindeksiin ja vanhuuseläkkeellä olevien työeläkkeiden sidos ansioindeksiin tulee säilyttää. Suunnitelmista sitoa ne kuluttajahintaindeksiin tulee luopua. Varhaiseläkejärjestelmiä tulee kehittää ja työttömyyseläkejärjestelmää ei saa huonontaa. Julkisen sektorin eläkeperusteita ei tule heikentää.

Sosiaaliset palvelut tulee saattaa kaikilla tasoilla kunnalliselle ja valtiolliselle pohjalle. Tämä merkitsee, että yksityisiä vakuutuslaitoksia hyödyttänyt liiketoiminta siirretään valtiolle. Palkkatuloon liittyvät lakisääteiset maksut ovat nykyisellään hyödyttäneet vain suurpääoman vakuutusyhtiöitä, joille on kertynyt varallisuutta yhä huimaavimmissa määrin. Tämä ei ole voinut olla lainsäädännön, eikä siihen liittyvien yhteiskunnallisten ratkaisujen tarkoitus. Kaikki lakisääteiset maksut ja vakuutukset, jotka liittyvät sosiaalisiin ja lain edellyttämiin vakuutuksiin on saatettava KELA:n alaisuuteen. Näin myös asioiden ja ratkaisujen yhteiskunnallinen kontrolloitavuus paranee ja lisää huomattavasti kansalaisten oikeuksia. Samalla järjestely lisää valtion ja kuntien varallisuutta.

Kun kaikki yhteiskunnalliseen olemiseen liittyvät sosiaali- ja terveyspalvelut on kunnallistettu tai valtiollistettu taataan tällä se peruspalvelu, jota kukin kuntalainen ja maamme kansalainen elämänsä aikana tarvitsee. Siitä hyötyvät niin valtio, kunnat kuin kuntalaiset, koska se kykenee tarjoamaan kattavan palvelun jokaiselle aina syntymästä koko eliniäksi.

7.3 TERVEYDENHOITO

Maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille.

Terveyskeskuksia tulee kehittää niin, että kansanterveyslain alkuperäinen tavoite toteutuu. Kuntalaisen, joka tarvitsee hoitoa tulee sitä saada. Terveyskeskusten asemaa on parannettava kokonaisvaltaisesti sekä turvattava hoitohenkilökunnan työskentelyolosuhteet ja ansiot sellaisiksi, että tehtäviin saadaan pysyvä henkilökunta. Sairaaloiden ja terveyshuollon toimivuutta tulee parantaa henkilöstöä lisäämällä. Kunnallinen terveydenhoito on saatava kattavaksi niin, että jokaista 10 000 asukkaan aluetta kohden on yleislääkäripalvelut sisältävä terveysasema.

Terveydenhuollon peruspalveluiden on oltava käyttäjilleen ilmaisia. Kunnissa, joissa nyt peritään terveyskeskusmaksuja tulee niistä luopua. Terveyskeskusmaksuja ei saa palauttaa kuntiin sen paremmin kuntien kuin valtion päätöksin. Kaikkien sairauskulujen verovähennysoikeus tulee palauttaa, omavastuita ei saa lisätä lääkkeisiin, sairauskuluihin eikä kuntoutukseen. Omalääkärijärjestelmä on toteutettava kunnallisena koko maassa lisäämällä riittävästi lääkärien toimia. Pitkäaikaissairaiden tulee saada jatkohoitopaikka terveyskeskuksessa. Maksutonta hammashuoltoa tulee laajentaa siten. että kaikki ikäryhmät saadaan kunnallisen hammashoidon piiriin.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet 90-luvun laman ja yhteiskunnan jakautumisen kuristuksessa. Kasvaneisiin ongelmiin on ollut vastauksena oikeiston ja sosialidemokraattien hallitusten taholta yhteiskunnan kustantamien hoito- ja kuntoutuskulujen voimakas karsiminen. Mielenterveysongelmat eivät poistu Suomesta lopettamalla mielisairaalat ja korvaamalla ne potilaiden avohoidoksi naamioidulla heitteillejätöllä. Siksi tarvitaan riittävästi sairaalapaikkoja, hoitokoteja ja päiväkeskuksia sekä kuntoutustyöpaikkoja.

Oikeiston ajamalla terveydenhuollon yksityistämisellä nostetaan kuntalaisille koituvia terveydenhuollon maksuja ja lisätään eriarvoisuutta lääkäripalveluiden suhteen. Terveydenhuollon yksityistämistä ei tule sallia ja samoin kaikkinainen keinottelu ja oman edun tavoittelu kansalaisten terveyden kustannuksella tulee lopettaa. Terveydenhuollon perusta on selkeästi toteutettava kansanterveyslain hengessä kunnallisen terveydenhuollon pohjalta.

Kaikki terveydenhuoltoon liittyvät toimet on viime kädessä kunnallistettava ja valtiollistettava. Näin olisi mahdollista toteuttaa kansanterveyslain velvoitteet, jotka jo lakina ovat olemassa. Se merkitsisi niin säästöä kuin täydellistä palveluakin jokaiselle yhteiskuntamme jäsenelle ja täällä vakituisesti asuvalle.

7.4 ASUMINEN ON JOKAISEN PERUSOIKEUS

Valtiovallan tulee luoda kunnille taloudelliset edellytykset riittävän asuntomäärän rakentamiseen. Jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu kohtuullisen hintainen ja riittävän kokoinen varusteltu asunto. Asunnottomuus vaivaa monia kuntalaisia lähes jokaisessa kunnassa. Ruuhka-alueilla asunnottomuus on viime vuosina jyrkästi lisääntynyt. Asunnottomuus ja puutteellinen asuminen kohdistuvat niin nuoriin ja lapsiperheisiin kuin yksinäisiin ja eläkeläisiinkin. Suurin paine kohdistuu tällä hetkellä kasvukeskuksiin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiseksi.

Jokaisen kansalaisen perusoikeus on asua kohtuullisin kustannuksin tilavasti ja viihtyisästi. Jokaiselle nuorelle on taattava riittävän suuruinen ja halpavuokrainen ensiasunto. Valtiovallan tulee vastata siitä, että vuokra-asuntoja rakennetaan riittävästi.

Asumiskustannusten osuutta tulee alentaa niin, että ne käsittävät enintään viidenneksen käytettävissä olevista tuloista. Asumisen kustannuksia on alennettava pidentämällä valtion asuntolainojen laina-ajat 45 vuoteen ja alentamalla korkotaso kolmeen prosenttiin. Valtion asuntolainoihin on varattava riittävästi rahaa ja järjestelmää on kehitettävä joustavammaksi. Kiinteistövero ja arvonlisävero tulee poistaa asumisen kustannuksista. Asumistuella on turvattava pienituloisille ja vähävaraisille kohtuuhintainen asuminen. Asuminen ei saa olla keinottelun väline. Kuntien on perustettava omia rakennusyhtiöitä ja lisättävä omaa rakentamista, etenkin vuokra-asuntotuotantoa. Jos kunta käyttää rakennusyhtiötä aluerakentajana on yhtiö velvoitettava rakentamaan vuokra-asuntoja. Tarvittaessa maapohjaa asuntorakentamiseen pitää kunnalla olla mahdollisuus käyttää etuosto- tai pakkolunastusoikeutta maan saamiseksi liike-elämältä ja suuromistajilta. Kunnan tonttien myynti liike-elämälle tulee lopettaa ja on siirryttävä vuokrauskäytäntöön. Asuntotonttien vuokrien tulee vastata maksukyvyn mukaista kohtuullisuutta ja olla liiketonttien vuokria alhaisempia. Kunnan asukkaiden etu on nostettava voitontavoittelun ja keinottelun sijasta koko asuntopolitiikan määrääväksi tekijäksi.

7.5 LIIKENNE

Suurten keskusten ja asutustaajamien tavara- ja joukkoliikenteen tulee rakentua raide- ja sähköisen liikenteen varaan.

Yhteiskunnan tuella ja kuntien yhteistyöllä tulee perustaa kunnallisia liikennelaitoksia, jotta voidaan turvata pieniinkin asutustaajamiin kuljetusyhteys tyydyttävästi. Junaliikenteen pienten seisakkeiden lopettamiset tulee perua ja tehdä niissä uudelleen mahdolliseksi nousta junaan ja poistua siitä. Joukkoliikennepalvelut ja kevyt liikenne on otettava huomioon jo asuinalueiden kaavoitusvaiheessa. Asuinalueita ei pidä suunnitella vain yksityisautoilua silmälläpitäen eikä muutoinkaan sosiaalisesti yksipuolisesti.

Haja-asutusalueilla kunnan tulee yhdessä valtion kanssa hoitaa kaikkien yleisessä käytössä olevien teiden kunnossapito. Yltiöpäiset moottoriteiden rakentamiset ja moottoriväylien levennykset eri osissa maata tulee ottaa uudelleen harkittavaksi. Kuntien ja niiden asukkaiden mielipidettä tulee kuunnella, kun uusista tiehankkeista päätetään. Liikenteen saasteiden vähentämiseksi on siirryttävä käyttämään maa- ja nestekaasua jakelu- ja joukkoliikenteessä. Kunnat, kuntien yhtiöt ja laitokset voivat olla edelläkävijöitä nesteytetyn kaasun käyttämisessä ja anoa vapautusta polttoaineverosta ja sille vaihtoehtoisista maksuista.

Joukkolikenteen edistämiseksi tulee työmatkaliikenteen olla käyttäjilleen maksutonta, ja työnantajien on osallistuttava työmatkojen kustannuksiin. Arvonlisävero on poistettava joukkolikenteen maksuista ja hankinnoista. Kuntien taholta tulee tarjota joukkoliikenteen alennuslippuja eläkeläisille ja opiskelijoille. Vähävaraisten kuntalaisten kuljetuspalveluita tulee lisätä ja monipuolistaa taksikorttien sekä yhteiskuljetusten muodossa.

7.6 YMPÄRISTÖ

Luonnonläheisyys on monien Suomen kuntien parhaita puolia. Elinympäristön säilyttäminen viihtyisänä, saasteettomana ja terveyden kannalta puhtaana vaatii asukkaiden tiivistä yhteistyötä ja laajaa demokratiaa. Kommunistit edellyttävät tekoja kunnilta, teollisuudelta ja suurten kiinteistöjen omistajilta asuin-viihtyisyyden parantamiseksi.

Viihtyvyyttä voidaan lisätä mm. liikennejärjestelyillä, rakennelmilla ja istutuksilla, ja viihtyvyyden parantamiseksi asukkaiden on itse saatava päättää mitä heidän ympäristössään tehdään. Ympäristön pilaajat on saatettava täysimääräiseen vastuuseen teoistaan. Kuntalaisten on voitava puuttua teollisuuden, liikenteen ym. aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Teollisuutta ja liike-elämää kontrolloivia ympäristönormeja on tiukennettava. Saastuttaja maksaa - periaatetta on noudatettava kaikessa toiminnassa.

Ilmansuojelun suuri kysymys on kasvihuoneilmiön lisääntymisen estäminen. Liikennejärjestelyillä, energiaratkaisuilla ja kunnan julkisilla hankinnoilla vaikutetaan ilmakehää kuormittavien haitallisten kasvihuonekaasujen määrään. Samoilla keinoilla on huolehdittava myös, ettei kunnan alueelta pääse ilmaan ylä-ilmakehän otsonikerrokselle vaarallisia kaasuja.

Vesistöt vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Niin kauan kuin tuotantotoimintaa ohjaa yksityinen voitontavoittelu on vesistöjen pilaantumisvaara ilmeinen. Lukuisat järvet ovat edellisellä vuosisadalla joutuneet suurtilallisten kuivatustoiminnan kohteeksi, ja niiden vapaa vesipinta-ala on vain osa aikaisemmasta tai supistunut olemattomiin. Jokiuomat ovat paikoin hyvin saastuneita, ja niiden ranta-alueita käytetään yhä vailla suojakaistoja. Luonnon monimuotoisuutta ylläpitävät pienvesistöt ovat joutuneet lyhytnäköisten peltoviljely- ja metsänhoidollisten toimenpiteiden kohteeksi ja ovat niistä johtuen joko osittain tai kokonaan tuhoutuneet. Vaikka pintavesistöjen veden laatua onkin onnistuttu parantamaan viimeisten kahden vuosikymmenen aikana ei vesistöjen tila ole lähelläkään vakaata.

Maankamara Suomessa on perinteisesti ollut yksityisen omistusoikeuden nojalla omistajansa täydellisesti hallitsema elementti, jonka rajoitukseton käyttö ja jopa tuhoaminen on ollut oikeutettua. Ainoastaan menetelmien kalleus ja teknisten välineitten puute on monessa tapauksessa estänyt omistajavaltaa muuttamasta maa-alueita kauppatavaraksi. Harjut, kalliot ja suot voidaan tämän päivän työkoneilla kuluttaa nopeasti loppuun. Myrkyllisten kemikaalien laskeminen suoraan maahan tai niiden hautaaminen maan sisään on aiheuttanut suuren saastuneitten alueitten kunnostustarpeen, minkä toiminnan kustannukset tulevat olemaan valtavat. Ennen Suomessa niin puhdas pohjavesi on muuttumassa harvinaiseksi ylellisyydeksi. Niinpä puhtaan juomaveden turvaaminen tulevaisuudessa on noussut entistä tärkeämmäksi ympäristökysymykseksi.

Kommunistien ratkaisut

Huolimatta tekniikan kehityksestä ihminen elää maan ja veden tuotannosta ja hengittää ilmakehän happea. Näiden elementtien varjelu ja hyvä hoito eivät ole kestävällä pohjalla tuotanto- ja liiketoiminnan perustuessa yksityisomistukseen ja yksityiseen voitontavoitteluun. Kommunistinen Työväenpuolue vaatii yhteisvastuullisuutta niin maapallon mitassa kuin paikallisestikin, mikä tarkoittaa maan ja veden yhteiskunnallista omistusta ja tuotantotoiminnan järjestämistä työtätekevien välittömän hallinnon alaisuuteen. Tämä tavoite on mittava ja ennen sen toteuttamista on jo toimittava laajaan liittolais-yhteistyöhön nojautuen.

Jokaisessa kunnassa on laadittava seikkaperäinen ympäristösuunnitelma yhteistyössä asukas- ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja laadittua suunnitelmaa on myös noudatettava. Ympäristövaikutusten arviointia on lisättävä merkittävien ympäristöä muuttavien toimenpiteiden yhteydessä.

Kaavoituksella ja rakennussäädöksillä on estettävä luonnon ja elinympäristön pilaantuminen. Tällaisia keinoja ovat mm. tarpeettoman henkilöautoliikenteen estäminen ja kevyen liikenteen toimintaedellytysten parantaminen kaavoituksen keinoin. Jätehuollon on perustuttava mahdollisimman tarkkaan kierrätykseen. Kuntien on perustettava omia kierrätyskeskuksia ja kuntalaisille tarkoitettua työpajatoimintaa tavaroiden korjaamiseksi. Uusia jätteenpolttolaitoksia lajittelemattoman jätteen hävittämiseksi ei tule rakentaa. Ainoastaan myrkyttömän ja poltossa haitattoman orgaanisen loppujätteen käyttö energia-tuotannossa voidaan sallia.

Pohjavesi-alueilla tielaitoksen omistamat ja yksityiset tiet tulee pitää puhtaina eikä niille saa rakentaa uusia teitä. Teiden suolauksessa on siirryttävä luonnolle vaarattomien yhdisteitten käyttöön tai luovuttava suolauksesta asteittain kokonaan.

Vesialueiden rakentamattomat rannat tulee säilyttää rakentamatta rantaviivasta 100 - 300 metriin ulottuvana vyöhykkeenä, missä toteutuu jokamiehen oikeus , oikeus kulkea vapaasti. Vain yhteiskunnallisesti välttämättömiä toimintoja varten voidaan suojavyöhykkeelle rakentaa.

Energiaratkaisuissa on suosittava uusiutuvia energianlähteitä ja energian säästämistä. Uusiutumattomia energialähteitä (kuten kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) käyttävät voimalaitokset on varustettava parhaimmalla käytettävissä olevalla puhdistustekniikalla. Maakaasun, joka on fossiilisista polttoaineista puhtainta, käyttöä on lisättävä kunnes uusiutuvat energiaratkaisut ovat käyttökelpoisia. Saasteettomien, uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton mahdollistaa tieteen ja teknologian suunnitelmallinen kehittäminen.

Alkuperäisluonnon suojelemiseksi on riittävän laajat maa- ja vesialueet varattava luonnon- ja kansallispuistoiksi. Valtion on korvattava suojeltujen alueitten elinkeinotoiminnan estymisen kunnalle aiheuttamat menetykset.

7.7 ENERGIAHUOLTO

Suurpääoman pyrkimyksenä on maksattaa energia työtätekevillä kunnan asukkailla ja järjestää heidän kustannuksellaan itselleen halvan energian saanti. Tämä ilmenee kohonneina tariffimaksuina. Teollisuus saa itselleen erilaisia suurkuluttaja-alennuksia. Tällöin kalliimman hinnan sähköstä, polttoöljystä ja muusta energiasta maksaa juuri tavallinen asukas.

Kunnallinen perusvoima ja energialaitokset tulee säilyttää kunnallisina ja yksityistetyt yhtiöt tulee uudelleen kunnallistaa. Siellä, missä on mahdollista on pyrittävä energiatuotantoon maakaasulla, energian perusteltuihin säästötoimiin, uusien vaihtoehtoisten energialähteiden käyttöön ja kotimaisten polttoaineiden käytön lisäämiseen. Maakaasun suhteen on otettava huomioon se, että sitä voidaan teollisuuden ja voimaloiden lisäksi käyttää lämpöenergiana myös pienissä yksiköissä - omakotitaloissakin. Kuntien energian käytössä kommunistit esittävät siirtymistä maakaasun käyttöön.

Uusia vesivoimayhtiöiden kaavailemia tekoallashankkeita ei pidä toteuttaa ja yhtiöiden tulee korvata hankkeittensavireillepanosta ja ylläpidosta pienomistajille aiheutuneet haitat kokonaisuudessaan.

Teollisuudelta poistettu energiavero on palautettava, jotta kotitaloudet eivät joutuisi maksamaan sen osuutta omissa maksuissaan. Energian hinta kotitalouksille ei saa olla korkeampi kuin teollisuudelle.

7.8 KAAVOITUS KUNTALAISIA VARTEN

Kaavoitusoikeus on kunnallisen päätösvallan perusasioita. Kaavoituksella kunta voi turvata asukkailleen hyvän ja viihtyisän asuin- ja elinympäristön, missä palvelut ovat helposti saatavilla ja työpaikat kohtuullisen lähellä. Jotta kunnissa vältyttäisiin maan arvonmuutoksiin ja keinotteluun liittyviltä ongelmilta tulee kunnan pääasiassa kaavoittaa vain omaa, kunnan omistuksessa olevaa maata.

Kaavoitusta ei tule käyttää ansiottoman arvonnousun välineenä, koska se nostaa maapohjan hintaa ja aiheuttaa asuntorakentamisessa jyrkkää hintojen nousua. Liikelaitosten ja maanomistajien saama ansiottoman arvonnousun hyöty on leikattava kunnalle ja perittävä kaavoituksesta johtuvat todelliset menot. Kunnan ei pidä käydä kauppaa rakennusoikeuksilla. Kaikessa kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa periaatteena on oltava maapohjan yhteiskunnallinen omistus. Siten teollisuudelle ja liiketoiminnalle kunnan alueita kaavoitettaessa on alueiden myöhemmässä luovuttamisessa käytettävä vuokraamista.

Kaavojen uusiminen kunnissa toteutuu monesti epädemokraattisella tavalla. Monet uudet asuin-alueet on kaavoitettu ja rakennettu rakennusliikkeiden asettamilla ehdoilla. Asuma-alueet tulee kaavoittaa ja rakentaa asukkaiden myötävaikutuksella viihtyisiksi asua. Kaavoitus ja rakentaminen on sidottava palveluiden kehittämiseen. Alueen ensimmäisistä asukkaista alkaen tarvitaan peruspalveluita kuten koulu, neuvola, päiväkoti, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelupaikat jne. Asuntokaavoituksessa on tavoitteena oltava kokonaisuus, mikä luo riittävän väestöpohjan palveluille.

Kaavoitus tulee tapahtua kuntalaisten ehdoilla ja myötävaikutuksella niin, että kuntalaiset voivat osallistua suunnitteluun ja maankäyttösuunnitelmiin alusta alkaen. Yleiskaavoituksella tulee rakentaa aluekokonaisuus, missä asuminen, työpaikat ja virkistystoiminta muodostavat kokonaisuuden, joka ei kohtuuttomasti rasita ympäröivää luontoa. Kaavoituksessa teollisuus- ja liikelaitokset tulee sijoittaa siten, ettei niiden ympäristöä haittaavat vaikutukset yllä asuinalueille. Häiritsevää teollista toimintaa ja esimerkiksi soranottoa tai kallionlouhintaa ei tule sallia lähellä asumiseen tarkoitettuja alueita. Ympäristöä häiritsevää toimintaa ei tule sallia myöskään kaavamuutoksilla.

Kulttuurihistorialliset kohteet ja luonnonolosuhteiltaan arvokkaat maisemat tulee tarkoin määritellä niiden säilyttämiseksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi työläisten elämästä ja historiasta kertovat asuin-alueet. On huolehdittava siitä, ettei voitontavoitteluun perustuvassa rakentamisessa niitä hävitetä.

Uudisrakentamisen tulee soveltua olemassa olevaan ympäristöön.

Kaavoituksella on turvattava kylä- ja lähiökauppojen asema automarketteja vastaan. Päivittäistavaroiden tulee olla saatavissa kävelymatkan etäisyydellä. Liikenteelliset ratkaisut on tehtävä asukkaiden tarpeiden mukaan. Joukkoliikenne on otettava huomioon täydessä laajuudessaan heti alusta lähtien. Alueita ei saa suunnitella vain yksityisautoja silmälläpitäen.

7.9 KULTTUURI, LIIKUNTA JA VIRKISTYS

Kuntien on tuettava ja edesautettava paikallista, omaehtoista kulttuuri- ja harrastustoimintaa. Kunnan yhteisten tilojen tulee olla maksuttomasti kuntalaisten käytettävissä, sillä näytelmä-, elokuva-, musiikki- ja kuvataide vaatii toteutuakseen asianmukaiset, hyvät huonetilat. Nuorille musiikin- ym. harrastajille tulee myös taata harjoittelutilat ja esiintymismahdollisuudet. Lastenkulttuuritoimintaa on kehitettävä ja taidekasvatuksen edellytyksiä päiväkodeissa ja kouluissa on parannettava. Kunnan tulee toimia oman kansallisen kulttuurin säilymisen ja lujittumisen puolesta, mikä ei silti estä yhteistyöhön perustuvaa kansainvälisyyttä. Kunnallisiin palveluihin kuuluu myös alueellinen teatteri-, elokuva-, musiikki- ja muu kulttuuritarjonta.

Kuntalaisten liikuntamahdollisuuksista on huolehdittava vaatimalla niiden mahdollisimman alueellisesti tasapuolista kehittämistä. Tarvetta vastaavat perusurheilumuodot tulee järjestää jokaisen kuntalaisen ulottuville.

Kuntien ulkoilualueitten käyttömahdollisuuksia tulee parantaa. Pohjoismaista jokamiehen oikeutta uhkaavat EU-vaikutteiset lainmuutos-suunnitelmat tulee estää.

Kuntalaisille suunnattua virkistystoimintaa tulee lisätä. Lasten ja nuorten leiritoimintaa tulee laajentaa ja monipuolistaa ja leirien tulee olla maksuttomia, jotta vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret voivat osallistua niihin. Eläkeläisille ja suurten perheiden vanhemmille tulee olla tarjolla kunnallista virkistystoimintaa kuten viikonloppu- ja kuntoleirejä.