Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta r.p.

Hyväksytty 21. edustajakokouksessa 10.-11.5.2014

YMPÄRISTÖOHJELMA (2014)

Sisältö:

1. YMPÄRISTÖ JA YHTEISKUNTA
2. VASTUU ASETETTAVA YMPÄRISTÖN JA LUONNON PILAAJILLE
3. YMPÄRISTÖPOLITIIKAN YLEISMAAILMALLISET ONGELMAT JA NIIDEN LUOKKALUONNE
4. ASEVARUSTELUN LOPETTAMINEN AUTTAA MYÖS YMPÄRISTÖNSUOJELUSSA
5. YMPÄRISTÖN TILA SUOMESSA

• Energia
• Ilmansaasteet
• Liikenne
• Vesistöjen saastuminen
• Maatalous
• Metsät ja suot
• Ympäristönhallinto ja maankäyttö
• Jätteet ja kierrätys
• Suojelualueet

6. JÄSENYYS EUROOPAN UNIONISSA HEIKENTÄÄ YMPÄRISTÖNSUOJELUA

7. SOSIALISMI ON RATKAISU MYÖS YMPÄRISTÖONGELMIIN

1. YMPÄRISTÖ JA YHTEISKUNTA

Ihmisen ja luonnon välinen vuorovaikutus on monimutkainen prosessi. Luonnon sisäistä liikettä säätelee biologian, ja ihmisten keskinäistä toimintaa yhteiskunnalliset lainalaisuudet. Ihmisyhteiskunnan ja luonnon välinen vuorovaikutussuhde on järkkynyt.

Ihmiskunnan valtaenemmistö elää tänään kapitalistisessa markkinataloudessa, jossa yksityinen pääoma pyrkii mahdollisimman suureen kasvuun mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Kapitalismille ominainen suunnittelematon tavaroiden ja palveluiden tuotanto perustuu ympäristön ja ihmisen riistoon, jossa huomioidaan vain lyhytnäköiset taloudelliset edut. Työväenluokan edun mukaista on riiston lopettaminen ja yhteiskuntakehityksen rakentaminen kokonaissuunnittelun pohjalta. Tämän varaan voidaan perustaa kestävä suhde yhteiskunnan ja ympäristön välille.

Ihmiskunnan hyvinvointi ja tulevaisuus ovat tiukasti sidoksissa luonnon tasapainon säilymiseen maapallolla. Luonnonrikkauksien imperialistinen riistokäyttö on kaikkein suurin uhka tälle tasapainolle. Huolenpito luonnosta ja sen monimuotoisuuden säilyttämisestä on myös huolenpitoa nykyisten ja tulevien ihmissukupolvien hyvinvoinnista. Vastuumme ympäristöstä ei perustu pelkästään välttämättömyyteen säilyttää luonto yhteiskunnan hyvinvoinnin vuoksi, vaan sillä on myös kauaskantoisempi merkitys. Kysymys on elollisen elämän säilyttämisestä maapallolla.

2. VASTUU ASETETTAVA YMPÄRISTÖN JA LUONNON PILAAJILLE

Jatkuva teollistuminen, kaupungistuminen, lisääntyvä liikenne, tehomaatalous ja metsätalous vahingoittavat maailmanlaajuisesti ympäristöä ja luontoa. Suunnittelematon yhteiskuntapolitiikka on aiheuttanut laajoja ja pitkäkestoisia ympäristövauriota ja jopa peruuttamattomia haittoja koko maapallon biosfäärille.

Vastuu ympäristön ja luonnon pilaamisesta on niillä, jotka hyödyntävät alueiden käyttöä, luonnonvaroja ja tuottavat jätteitä: teollisuudella, yhdyskunnilla, maataloudella ja yksityisellä ihmisellä. Tarvitaan asennemuutosta ja sellaiset lait, jotka estävät ympäristön turmelemisen, jäte- ja saastekuorman lisääntymisen ja kääntävät sen selkeään laskuun

Ympäristöongelmien ratkaiseminen edellyttää kamppailua syvällisen yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Keskeisessä roolissa tässä kamppailussa ovat edistykselliset puolueet, kansalaisjärjestöt ja ympäristöliikkeet, jotka painostavat viranomaiset ja yhteiskunnan valtapiirit uudistuksiin.

Yksityiseen voitontavoitteluun perustuvassa yhteiskunnassa ihmisellä ei kuitenkaan ole todellista mahdollisuutta ratkaista ympäristöongelmia. Todellisten muutosten aikaan saaminen edellyttää siirtymistä suunnitelmatalouteen, sosialismiin.

3. YMPÄRISTÖPOLITIIKAN YLEISMAAILMALLISET ONGELMAT JA NIIDEN LUOKKALUONNE

Kapitalismi saastuttaa, kuormittaa ja kuluttaa ympäristöä ja luontoa kestämättömällä tavalla .Kapitalismin aiheuttamien ympäristöongelmien syveneminen ja valtava laajuus johtuvat keinottelusta, tuotannon suunnittelemattomuudesta ja raaka-ainevarojen yleismaailmallisesta riistosta.

Kapitalistinen ryöstökalastus tuhoaa merien kalakantoja. Huomattava osa pyydetystä kalasta käytetään tuotantoeläinten ja kasvatuskalojen rehuksi, joka myös aiheuttaa ympäristöllisiä ongelmia. Ryöstökalastus aiheuttaa paikallisten kalastajien työttömyyttä ja vaikeuksia elintarvikehuollolle erityisesti kehitysmaissa.

Kapitalismi tuhoaa maailman metsiä. Sademetsät ja muut metsävarat alistetaan vientiin perustuvan talouden tarpeisiin. Laajenevien hakkuiden syynä on lihakarjan lisääntyvä kasvatus, bioenergian, selluloosan ja paperin tuotannon tarvitsema raaka-ainelisä sekä ns. jalopuiden kaato maailmanlaajuiseen vientiin. Tämä johtaa ­­ luonnon monimuotoisuuden menettämiseen, nopeutuvaan eroosioon, aavikoitumiseen ja paikallisten, metsistä riippuvaisten ihmisyhteisöjen kulttuurin tuhoutumiseen.

Maapallon makean veden varannot ovat ensisijainen resurssi luonnon ja ihmisen kannalta. Puute puhtaasta juomavedestä on noussut merkittäväksi maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Tämä johtuu vesistöjen likaamisesta, vesivarojen huomattavasta ohjaamisesta viljelyksille ja muuttuneista ilmasto-olosuhteista, jotka ovat aiheuttaneet kuivuutta laajoilla alueilla eri puolilla maailmaa.

Teollisuudella ja liikenteellä on merkittäviä haitallisia vaikutuksia ilmakehään. llmansaasteet kulkeutuvat ilmakehän kautta pitkiä matkoja aiheuttaen vahinkoa usein myös eri paikassa, missä ne ovat syntyneet. Tällaisten päästöjen ja todellisten luonnon ja ympäristön pilaajien kuriin saattaminen vaatii yleismaailmallisia toimia.

Ihmisen oman toiminnan ja luonnollisen ilmaston taustavaihtelun vaikutuksesta maapallon keskilämpötila on nousussa. Lämpenemisen pelätään aiheuttavan mm. jäätiköiden sulamista, meren pinnan nousua ja muutoksia paikallisissa ilmasto-olosuhteissa.

Ihmiskunnan merkittävämpiä ongelmia on hallitsematon väestönkasvu, joka yhdessä kapitalistisen talouden suunnittelemattomuuden kanssa aiheuttaa ongelmia ravinnon riittämiseen kaikille. Erityisesti kehitysmaissa se on johtanut aliravitsemukseen. Toisaalta korkean elintason maissa ei ole koskaan kulutettu niin paljon kuin nykyään. Väestöräjähdyksessä on kyse ainoastaan ns. suhteellisesta liikaväestöstä, jolle kapitalistinen maailmanjärjestys ei kykene turvaamaan ihmisarvoista elämää. Luonto ei myöskään kestä hallitsematonta väestönkasvua.

4. ASEVARUSTELUN LOPETTAMINEN AUTTAA MYÖS YMPÄRISTÖNSUOJELUSSA

Yksi ympäristönsuojelun keskeisistä tehtävistä tulee olla rauhan turvaaminen. Asevarustelu ja suursodan mahdollisuus ovat edelleen suurin uhka ympäristölle, jonka yksittäiset kapitalistiset maat ja niiden keskinäinen sotilaallinen liittoutuminen muodostaa. Asevarustelu merkitsee rajallisten raaka-aineiden ja energian tuhlaamista sekä laajamittaista saastuttamista. Suuntaamalla asevarusteluun käytetyt taloudelliset ja henkiset voimavarat nälänhädän ja köyhyyden poistamiseen maailmasta, loisi se inhimillisen kehityksen suunnan ratkaista muitakin yleismaailmallisia ongelmia ja uhkia.

Kapitalismi ja sota kuuluvat yhteen. Sotien todelliset syyt liittyvät kapitalismissa vaikuttavien pääomapiirien tavoitteisiin hallita ja omistaa tuotantovälineet, raaka-ainelähteet ja markkina-alueet maailmassa. Nämä sodan todelliset syyt verhotaan kansalliseen, rodulliseen, kielelliseen, uskonnolliseen yms. kaapuun. Sota aiheuttaa aina suuren määrän inhimillistä kärsimystä, tuhoaa ympäristöä ja aiheuttaa aineellisia, usein korvaamattomia menetyksiä.

Kehittyvä ympäristöpolitiikka edellyttää kansallisesti ja maailmanlaajuisesti kansojen ja valtioiden tasaveroisuuteen perustuvaa taloudellista, poliittista ja kulttuurillista kanssakäymistä, jossa kunnioitetaan maiden itsemääräämisoikeutta ja valtioiden itsenäisyyttä. Tämä on vahva perusta eri maiden yhteisille päätöksille rajoittaa luonnonvarojen liiallista käyttöä, torjua saastuttaminen ja turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

5. YMPÄRISTÖN TILA SUOMESSA

Suomessa ovat arkipäivää samat ongelmat, jotka muuallakin maailmassa rasittavat ympäristöä. Suomen on hoidettava oma ympäristömme kuntoon niin, että se kelpaa esimerkiksi muulle maailmalle. Suomen tulee omalta osaltaan täyttää ja ylittää kansainväliset suositukset päästöjen vähentämiseksi sekä olla kansainvälisesti aloitteellinen ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.

Energia

Suomen on pysäytettävä energian kulutuksen kasvu ja aloitettava toimenpiteet energian säästämiseksi. Tavoitteena on oltava nykyisen energiankulutuksen merkittävä vähentäminen. Tähän päästään tehostamalla energian käyttöä, soveltamalla teollisuusprosesseissa uutta tekniikkaa, vähentämällä yksityisautoilua ja kotitalouksien kulutusta.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa energia on kauppatavaraa, jonka myynnin ja tuotannon rajoittaminen ei sovi sen yksityisen omistajan tavoitteisiin. Suuret sähköenergian tuottajat ja välittäjät keräävät valtavia voittoja sähköllä. Energialla keinottelusta on päästävä eroon. Energian tuotanto on kansallistettava. Yhteiskunnan kokonaisetu vaatii energian tuotannon, käytön ja ympäristövaikutusten suunnittelua pitkällä tähtäimellä.

Energian tuotanto on ympäristönsuojelun kannalta merkittävin ja vaikein ongelma. Sen tuotannossa syntyvät päästöt vaikuttavat keskeisesti ympäristö-ongelmiin: ilmaston lämpenemiseen, happamoitumiseen ja vesistöjen rehevöitymiseen.

Teollisuuden ehdoilla toteutettavasta energiapolitiikasta on suuntauduttava ympäristöystävällisempään energiatuotantoon. Maakaasun osuutta on lisättävä ja luotava valtakunnallinen kaasuverkosto. Se mahdollistaisi jokaiseen suurempaan keskukseen oman energialaitoksen, jolla tuotettaisiin lämpö- ja sähköenergiaa. Näillä toimenpiteillä turvattaisiin riittävä energiansaanti, eikä ydinpolttoaineella toimivaa suurvoimalaa vastaisuudessakaan tarvita.

Erityisesti tulee panostaa tutkimukseen uusien energiavaihtoehtojen kehittämiseksi, joissa uusiutuvat energiamuodot ovat etusijalla. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä on vähitellen luovuttava. Suomessa on järkiperäistä kehittää aurinko-, maalämpö, tuuli- ja biokaasuenergian käyttöönottoa. Puun, energiapajun, hakkeen ja orgaanisen jätteen käyttöä voimataloudessa tulee kehittää. Sen sijaan kantojen käyttöä energian tuotantoon ei voida hyväksyä, siitä maaperälle ja eliöstölle aiheutuvien haitallisten seurausten vuoksi. Bioenergian käyttö on ympäristön kannalta hyväksyttävää, kunhan vain turvataan puunkulutusta vastaava uuden metsän kasvu ja kehitetään poltosta tulevien savukaasujen puhdistuslaitteistoja. Kaikki nämä uusiutuvat energiamuodot kuormittavat vähemmän ympäristöä ja ovat kotimaisia. Turpeen poltto on ympäristölle ongelmallista mm. rikkipitoisuutensa takia sekä soiden suojelun kannalta ja sen käyttö tulee kieltää. Uusia vesivoiman käyttöä energiatuotannossa palvelevia altaita ei tule rakentaa. Voimalaitosten rakentamisesta vielä kahlitsemattomiin jokiin on luovuttava.

Uusia ydinvoimaloita ei tule rakentaa. On luotava aikataulu, jolla vähitellen luovutaan ydinvoiman käytöstä energian tuotannossa. Fennovoimalle (Pyhäjoki) myönnetty ydinvoimalan rakennuslupa tulee peruuttaa. Ydinvoiman tulee olla yhteiskunnan omistuksessa ja hallinnassa. Nykyisistä ydinvoimaloista kertyvät jätteet tulee varastoida siellä, missä ne tuotetaan, olosuhteissa, joissa niiden jatkuva valvonta on turvattu.

KTP vaatii: – Rakennukset, jotka varustetaan aurinko- tai maalämpöenergian talteenotolla vapautetaan kahdeksaksi vuodeksi maksamasta kiinteistöveroa. Veronalennus ei ole kuitenkaan näiden energiamuotojen käyttöönoton perustamiskustannuksia suurempi. – Sähköenergiaa jakavat energialaitokset velvoitetaan ostamaan aurinkoenergiaa käyttäviltä rakennuksilta niiden tuottama ylimääräinen sähkö.

Ilmansaasteet

Ilmansaasteista merkittävimmät ovat erilaiset typen ja rikin oksidit sekä hiilidioksidi. Rikki ja typpi aiheuttavat ennen kaikkea happamoitumista. Typpi voimistaa myös vesistöjen rehevöitymistä ja kasvihuoneilmiötä sekä välillisesti otsonikatoa. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, joka voimistaa kasvihuoneilmiötä.

Puolet Suomen typpipäästöistä aiheutuu liikenteestä. Loput syntyvät teollisuudessa, maataloudessa ja erilaisista pienistä päästökohteista. Kansainvälisiä sopimuksia päästöjen vähentämiseksi on tehty, mutta niiden vaikutus ei käytännössä ole ollut kuitenkaan ympäristösuojelun kannalta riittävää.

Valtaosa Suomen rikkilaskeumasta tulee ulkomailta: Keski-Euroopasta, Eestistä ja Venäjältä. Siksi on välittömästi aloitettava aktiivinen kansainvälinen yhteistyö myös lähialueiden rikkipäästöjen eliminoimiseksi. Tähän tulee saada kansainvälistä rahoitusta ja muuta apua.

Ilman saasteista hiilidioksidi on keskeinen, koska se on merkittävin kasvihuoneilmiön aiheuttaja. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi paras keino on energian säästäminen, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ja siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin. Hiilidioksidipäästöjen eliminoimiseksi tulee Suomen huolehtia metsiensä uudistamisesta. Ilmastollisista syistä, metsien monikäyttöisyyden ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi avohakkuut on kiellettävä. Suomen tulee olla aloitteellinen kansainvälisten metsitysohjelmien aikaansaamisessa.

Liikenne

Jatkuvasti kasvava liikenne maalla, sisävesillä, merellä ja ilmassa vaikuttaa ympäristöön monin tavoin. Se on tutkitusti yksi suurimmista ilmansaastuttajista, energiankuluttajista, maankäyttäjistä, kuolemien ja tapaturmien aiheuttajista ja jätteen tuottajista. Suomalaisten kuluttamasta energiasta kuluu liikenteessä 16 %. Öljyllä tuotetusta energiasta liikenteen osuus on 40 %. Yksityisauto on Suomen suurin yksittäinen ympäristöpäästöjen syy. Liikenteen osuus monista päästöistä on edelleen merkittävä – yli puolet hiilimonoksidi- eli häkäpäästöistä ja noin puolet hiilivety- ja typenoksidipäästöistä ovat peräisin liikenteestä. Suurimpana ongelmana ovat kuitenkin hiilidioksidipäästöt, joita ei ole saatu vähenemään, kuten muita pakokaasupäästöjä.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa määrätietoisen ympäristöystävällisen liikennepolitiikan toteuttaminen on vaikeaa. Suurpääoman omistuksessa olevan autoteollisuuden ja öljy-yhtiöiden edut ovat ristiriidassa energiankulutuksen ja tarpeettoman liikenteen vähentämispyrkimysten kanssa. Voittoa tavoittelevat liikennevälineet eivät myöskään tue edistyksellisen liikennepolitiikan kehitystä ja ovat ristiriidassa yhteiskunnan kokonaisedun kanssa.

KTP vaatii:

• Autoteollisuus ja öljy-yhtiöt on saatettava yhteiskunnan valvontaan.
• Tiekuljetuksista on siirryttävä entistä enemmän rautatie- ja vesiliikenteeseen. Suurten asutuskeskusten joukkoliikenne tulee rakentaa raide- ja sähköisen liikenteen varaan. Rautatieverkostoa ja sillä liikennöintiä ei saa yksityistää vaan ne on pidettävä kokonaisuudessaan valtion omistuksessa.
• Yhteiskunnan on turvattava joukkoliikenne kaikkiin taajamiin vähintään työmatkaliikennettä varten. Joukkoliikennevälineissä työmatkojen tulee olla ilmaisia. Julkinen liikenne on oltava yhteiskunnan omistuksessa ja ohjauksessa.
• Uusien moottoriteiden rakentamisesta on luovuttava.
• Ympäristöystävällisempien polttoaineiden sekä sähköja kaasukäyttöisten ajoneuvojen tutkimusta ja kehit- tämistä on tuettava. Polttoainevero on poistettava sähkö- ja kaasukäyttöisiltä autoilta.
• Palmuöljyn, viljan ja muiden elintarviketuotannon tuotteiden käyttö polttoaineena ei ole kestävän kehityksen mukaista, niiden käyttö polttoaineena tai sen raaka-aineena on kiellettävä.
• Moottoriurheilu kilparatoineen ja kaikkine oheistoimintoineen on tarpeetonta ympäristön kuormitusta. Siitä on luovuttava.

Vesistöjen saastuminen

Vesistöjä kuormitetaan ennen kaikkea teollisuuden, yhdyskuntien ja maatalouden päästöillä. Välinpitämätön suhtautuminen ympäristöön on aiheuttanut vesistöjen tuhoutumista laajoilla alueilla. Teollisuudella on erityinen vastuu vesistöjen suojelussa.

KTP vaatii:

• Teollisuuden on käytettävä parhainta käytössä olevaa tekniikkaa jätevesien puhdistuksessa. Tuotanto- prosesseissa on siirryttävä suljettuun vedenkiertoon.
• Puunjalostusteollisuuden typpi- ja fosforipäästöjen lupaehtoja on tiukennettava.
• Fosfori- ja typpilannoitteille on säädettävä ympäristövero niiden käytön alentamiseksi.
• Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen liete on kompostoitava ja suunnattava hyötykäyttöön. Raskasmetallien päästöt viemäriin on estettävä tehokkaalla valvonnalla.
• Pohjavesialueet on suojattava tehokkaasti saastumiselta.
• Kaatopaikkoja ei saa rakentaa paikoille, joissa on vaara vesistöjen tai pohjaveden saastumiseen. Kaatopaikkojen pohjarakenteen on oltava vedenpitävä ja vuotovedet on kerättävä suljettuun järjestelmään.
• Maanteiden suolaaminen pohjavesialueilta on lopetettava kokonaan välittömästi.

Maatalous

Tehomaatalouden ympäristövastuu on suuri. Maatalous tuottaa 50 % typpi- ja 60 % fosforihuuhtoumasta vesistöihin. Orgaanisesta lannoituksesta luopuminen ja yhden kasvilajin viljelykulttuuri ovat lisänneet eroosiota ja maaperän köyhtymistä.

KTP vaatii:

• Suuret maatalouden tarviketeollisuusyritykset on saatettava tehokkaampaan valtion kontrolliin. Tämä parantaa mahdollisuuksia järkevämpään yhteiskunnan kokonaistaloudelliseen suunnitteluun sekä vähentää luonnon ja pääoman ristiriidasta aiheutuvia haittoja.
• Kaiken maataloudelle maksettavan tuen edellytyksenä on oltava tilan ympäristöasioiden kuntoon saatta- minen.
• Pellot kynnetään rantaviivan suuntaisesti. Vesistöjen reunaan jätetään 5-30 metriä leveä pysyvän kasvil- lisuuden peittämä suojavyöhyke.
• Valtaojien varsille jätetään vähintään kahden metrin suojakaista. Valtaojiin rakennetaan laskeutusaltaat ennen vesien johtamista vesistöön.
• Tuholaisten torjunta-aineita käytetään vain todelliseen tarpeeseen.
• Karjatalouden lietelanta, virtsa ja säilörehun puristeneste varastoidaan tiiviiseen säiliöön.
• Lantaa ja virtsaa ei levitetä lumelle tai roudassa olevalle maalle, 10 metriä lähemmäs vesistöä tai valtaojaa tai tulvavaaran alaiselle pellolle. Maa muokataan heti levityksen jälkeen.
• Suomi on säilytettävä vapaana kaikista geenimuunnelluista eliöistä. Geenimanipuloidun viljan tai muiden kasvilajien viljelyä ja eläinrehun tuotantoa ei tule sallia.
• Turkistarhaus tulee kieltää. Siipikarjan kuin myös muun karjan kasvatus tehotuotanto-oloissa on kiellettävä.
• On siirryttävä luonnonmukaisempaan viljelyyn ja kevennettävä muokkaustekniikkaa. Vesistöön rajoittuneilla alueilla tulee suosia luomuviljelyä ja tukea sitä taloudellisesti. Kaiken maanviljelyn ja karjatalouden on oltava vapaata geenimuuntelusta. Suomen on julistauduttava GMO-vapaaksi alueeksi.

Metsät ja suot

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Niillä on paljon muutakin hyötykäyttöä kuin puuntuotanto. Ihmisten virkistyskäytössä metsät ovat ensiarvoisen tärkeitä. Metsistä saadaan muita luonnontuotteita, kuten marjoja ja sieniä. Nämä ovat kaikkien ulottuvilla jokamiehen käyttöoikeuden perusteella. Metsien mahdollisimman laaja luonnonmukaisuus on erityisen tärkeää ihmisen kannalta, sekä eläin- ja kasvikunnan monimuotoisuuden säilymiseksi.

Metsähallituksen hallinnassa on yli 12 miljoonaa hehtaaria valtion omistamia maa- ja vesialueita. Sen on hoidettava ja käytettävä alueita siten, että metsien, soiden ja vesistöjen liiketaloudellinen tuotto ei ole määräävä tekijä. Toiminnassa on huomioitava luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja kansalaisten virkistysmahdollisuudet, sekä taattava saamelaisen alkuperäiskansan käyttämillä mailla heidän perinteisten elinkeinojensa jatkuvuus.

Metsätaloudella on keskeinen osa talouden ja ympäristön kehityksessä. Viime vuosikymmeninä metsien kasvu on lisääntynyt ja käyttö tehostunut. Puunkorjuuta on jatkuvasti koneistettu ja metsänkäsittelymenetelmät ovat koventuneet. Metsänhoidon tehostuessa metsien lannoitus on lisääntynyt. Lannoitus on useissa tapauksissa osoittautunut haitalliseksi. Valtaosa soita ojittamalla saadusta metsäalasta on heikkokasvuista eikä sovellu metsätalouskäyttöön. Soiden ojittamisella on aiheutettu laajaa sisävesien rehevöitymistä, jokien tulvimista ja ravinteiden kertymistä Itämereen.

Etelä-Suomeen, joka on lehtipuiden kasvualuetta, tulee räätälöidä lehtikuusi- ja jalopuualueiden istuttaminen. Tällöin voidaan suuntautua Suomessa kasvavien jalopuiden lisääntyvään käyttöön rakennusten ulko- ja sisäverhoilussa, sekä kalusteiden valmistuksessa. Puiden istutusalueiden hyödyntämisen edetessä rajoitetaan asteittain jalopuiden tuontia ulkomailta ja lopulta niiden tuonti lopetetaan. Jo nykyisellään on aihetta arvioida ja rajoittaa maailmalla vähäisesti kasvavien jalopuiden tuontia Suomeen. KTP vaatii:

• Valtion ja kuntien omistamat maa- ja vesialueet on säilytettävä yhteiskunnan omistuksessa ja niiden määrää on lisättävä.
• Yritysten omistamat metsät tulee kansallistaa. Erityisesti pankkien suuret metsä- ja maaomaisuudet tulee ottaa valtion haltuun.
• Metsien terveydentilaa uhkaavan happamoitumisen vähentämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
• Metsänkäsittelymuotoja tulee keventää. On siirryttävä erirakenteiseen metsätalouteen, ns. jatkuvaan kasvatukseen, jolloin avohakkuista luovutaan.
• Metsänparannus- ja hoitotyössä on jätettävä vesistöjen varteen suojavyöhyke. Metsän ravinnepitoi- suuden säilyttämiseksi on hakkuujäte jätettävä metsään. Kantojen nosto on kiellettävä.
• Metsämaan muokkausta tulee välttää, syväauraus tulee lopettaa. Metsäojiin on rakennettava laskeutusaltaat ennen vesien johtamis- ta vesistöön.
• Metsän typpi- ja fosforilannoitus on kiellettävä.
• Metsänkäsittelyn on pohjauduttava metsien moninaiskäytön periaatteeseen.
• Suojeltavien soiden määrää on lisättävä.
• Soiden ojittaminen on kiellettävä. Kunnossapito-ojituksesta on luovuttava.
• Soiden käyttö turvetuotantoon on lopetettava.
• ulkomailla kasvaneiden jalopuiden Suomeen tuontia on rajoitettava.

Ympäristönhallinto ja maankäyttö

Ympäristöhallinnon kehittämisessä on oltava tavoitteena kansalaisvalvonnan tehostaminen. Ympäristöviranomaisilla on oltava oikeus estää sellainen toiminta, joka aiheuttaa ympäristöhaittoja. Ympäristöministeriön on omalta osaltaan valvottava, ettei liike-elämä valtaa ympäristön ja luonnon kannalta ainutkertaisia maa-alueita.

Maaperän mineraalien hyödyntämisessä on kuultava alueen ihmisten näkökantoja ja tehtävä luotettava selvitys hyödyntämisen haitoista ja ympäristövaikutuksista. On kiinnitettävä huomiota kaivostoimintaa liittyvien kuljetusten ympäristöturvallisuuteen. Kaivostoimintaan ei saa antaa lupaa ulkomaisille yrityksille. Maaperän rikkauksien hyödyntämiseen on perustettava erillinen valtionyhtiö. Uraanin kaivaminen Suomen maaperästä on kiellettävä. Maamme pohjavesivarat on pidettävä yhteiskunnallisessa omistuksessa.

Vesistörakentamisessa ei tule sallia uusien vesivoiman energiakäyttöön perustuvien altaiden rakentamista. Aikaisempaan luontaistalouteen kuuluvien elinkeinojen, kuten esim. porotalous ja kalastus, harjoittamiseen pitää turvata mahdollisuus.

On luovuttava yhdyskuntarakentamisen harhasta, jossa jotkin tiheästi rakennetut ja asutut ja työpaikkavaltaiset metropolialueet olisivat kestävä ratkaisu tulevaisuutta varten. Näin ei ole, koko maa on säilytettävä asuttuna ja siten, että ihmisillä on kaikkialla myös riittävät toimeentulomahdollisuudet.

Maankäytöstä päättää kunnanvaltuusto, jolla on lakiin perustuva kaavoitusmonopoli. Yleiskaavoituksella yhteiskunta voi vaikuttaa merkittävästi yhdyskuntasuunnitteluun ja rakentamiseen. Yleiskaavoituksessa tulee ottaa huomioon asukkaiden mielipiteet ja asukkaita on kuunneltava kaikissa heitä tai ympäristöä koskevissa kaavoituksellisissa ratkaisuissa. Asemakaavoista päätettäessä on pitäydyttävä yleiskaavan sitovuudessa. Kaavoitusta ei saa käyttää keinotteluun eikä maan ansiottoman arvonnousun välineenä. Kuntien tuleekin kaavoittaa vain omistamaansa maata ja leikata gryndereiltä maan ansioton arvonnousu yhteiskunnalle.

Liike-elämää yksipuolisesti palvelevien ”ostoparatiisien” rakentaminen on lopetettava. Ne kuormittavat tarpeettomasti luontoa aiheuttaen turhaa liikennettä ja monia ympäristöongelmia. Yhdyskuntarakennetta on kehitettävä suuntaan, jossa kansalaisilla on mahdollisuus saada tarvitsemansa päivittäiset palvelut lähialueeltaan.

Kaavoituksella on varmistettava kaupunkeihin riittävästi kevyen liikenteen väyliä, lenkkipolkuja, viheralueita, puistoja ja virkistysalueita. Kulttuurihistorialliset kohteet tulee suojella ja valvoa, ettei voiton tavoitteluun perustuva rakentaminen niitä hävitä. Vanhaa rakennuskantaa tulee suojella; uudisrakentaminen tulee sopeuttaa olemassa olevaan ympäristöön. Työväestön asuinalueiden ja työläisten elämästä kertovan kulttuuririkkauden säilyttämistä tulee painottaa.

Jätteet ja kierrätys

Kapitalismille ominaista on suunnittelematon tavara- ja palvelutuotanto pääoman arvonlisäyksen tarpeesta. Viime kädessä on sama mitä ja mihin tarkoitukseen tuotetaan. Kapitalistinen tuotantotapa on johtanut tarpeettomaan resurssien tuhlaamiseen ja turhaan kulutukseen. Perusratkaisuna on siirtyminen suunnitelmatalouteen ja sosialismiin.

KTP vaatii:

• Kestäviä, pitkäikäisiä ja kierrätyskelpoisia tuotteita on suosittava verotuksellisesti kertakäyttöisten tuotteiden kustannuksella.
• Muovin käyttöä pakkausteollisuudessa ja muovikasseina on vähennettävä tuntuvasti.
• Kertakäyttötarvikkeiden valmistusta on supistettava voimakkaasti.
• Orgaaninen jäte on kompostoitava kunnallisissa tai asuntokohtaisissa kompostoreissa.
• Kompostoinnin sekä kierrätyksen on oltava kotitalouksille ilmaista. Lajittelemattomalta jätteeltä on perittävä maksu.
• Paperin, pahvin, muovin, lasin ja metallin keräys on järjestettävä kattavasti kaikissa kunnissa.
• Muovijätekeräys ja kierrätys on järjestettävä kattavaksi.
• Teollisuuden on osallistuttava kierrätyskuluihin ja varmistettava, että tuotteen kierrätys on mahdollista.
• Ongelmajätteiden keräys on järjestettävä kunnissa toimivaksi.

Suojelualueet

Luonnonsuojelualueet ovat tärkeitä tieteen ja tutkimuksen sekä kulttuurin ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Ne tarjoavat sukupuuttoon kuolemassa oleville harvinaisille kasvi- ja eläinlajeille niille soveltuvan elintilan. Esimerkiksi maamme 1600:stä uhanalaisesta eliölajista noin puolet elää metsissä.

Suomen pinta-alasta on suojeltu noin yhdeksän prosenttia luonnonsuojelu- ja erämaalailla. Tiukimmin suojeltu on metsämaa, jolla ei harjoiteta lainkaan metsätaloutta. Nämä alueet kattavat 4,3 % maamme metsäalasta. Näiden metsien osuus vaihtelee kuitenkin alueittain; maamme pohjoisosissa niitä on eniten, lähes 10 prosenttia metsämaasta, Etelä- ja keskiosissa maata jäädään alle yhden prosentin.

KTP vaatii:

• Suojelualueiden osuutta pinta-alasta on lisättävä. Suojelualueilla on turvattava saamelaisen alkuperäiskansan kansaoikeudet.
• Soiden, harjujen ja lintuvesien suojelua on lisättävä.
• Rannat tulee julistaa kansallisomaisuudeksi, jotka ovat kaikkien käytössä. Rakentamattomien rantojen rakentaminen tulee kieltää rantaviivasta 100-300 metriin ulottuvalla vyöhykkeellä. Siten säilyy rantoja, joissa toteutuvat jokamiehenoikeudet.
• Luonnonsuojelualueiden ohella on perustettava maisemansuojelualueita, joilla maankäyttö on erityisessä valvonnassa.
• Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet tulee suojella hallitsemattomalta rakentamiselta

6. JÄSENYYS EUROOPAN UNIONISSA HEIKENTÄÄ YMPÄRISTÖNSUOJELUA

Euroopan Unioni on kapitalistien hanke, jonka keskeisin päämäärä on taloudellisen kasvun kiihdyttäminen ja kapitalistien voittojen maksimointi. Jatkuva taloudellinen kasvu on ristiriidassa ympäristönsuojelun kanssa. Taloudellinen kasvu ei paranna työtätekevien elintasoa, vaan kasvun hedelmät siirtyvät suurpääomalle ja haitat, kuten ympäristön tuhoutuminen, jäävät tavallisten ihmisten kannettavaksi.

Vaikka EU on toteuttanut yhteistä ympäristöpolitiikkaa yli 30 vuotta, sen ympäristön tila on jatkuvasti huonontunut. Perussyy on siinä, ettei ympäristödirektiivien noudattamista valvota, talous menee aina ympäristön edelle.

Euroopan yhteisön perusperiaatteisiin kuuluu tavaroiden, työvoiman ja pääoman vapaa liikkuminen. Yhteisö on poistanut jäsenmaidensa väliltä kaupan esteitä. Yksittäisellä jäsenmaalla on teoreettinen mahdollisuus säätää tiukempia ympäristönormeja, mutta ne eivät saa muodostua kaupan ja pääomien liikkeen esteiksi. Tähän kariutuvat lähes kaikki maakohtaiset yritykset ympäristönsuojelun edistämiseksi. Väitteet, että Euroopan unioniin liittyminen olisi ollut ympäristönsuojelua, ovat hämäystä. Ylikansallisten monopolien luomassa EU:ssa toteutetaan kovaa markkinataloutta ja se merkitsee myös luontoon, kehitysmaihin sekä työvoimaan kohdistuvan riiston tehostumista.

Tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta johtuen tavaroita kuljetetaan yhä pitempiä matkoja. Tämän seurauksena liikennemäärät kasvavat ja lisäävät paineita uusien moottoriteiden rakentamiseen. Tämä lisää entisestään liikenteen päästöjä.

Jätteet ovat Euroopan yhteisössä kauppatavaraa siinä missä muutkin tuotteet. Niiden liikkumisen rajoittaminen voidaan katsoa kaupan laittomaksi rajoittamiseksi. Suomessa jätehuolto on halpaa verrattuna muuhun Eurooppaan. Suomessa on myös Euroopan vakain kallioperä. Suomeen kohdistuukin paineita muuttua Euroopan kaatopaikaksi, jonne tuotaisiin käsiteltäväksi tai säilytettäväksi sekä yhdyskuntajätteitä että ydinjätteitä.

Teollisuuden ympäristöverot ja maksut tulkitaan EU:ssa kaupan esteiksi. Suomen on myös hyväksyttävä markkinoille kaikki tuotteet, jotka on hyväksytty jossain EU:n jäsenmaassa. Tämä heikentää mm. sähkölaitteiden turvallisuustasoa. Suomi joutunee myös sallimaan lannoitteiden entistä korkeammat kadmiumpitoisuudet, vaikka terveydelle haitallinen kadmium kulkeutuu Suomen oloissa helpommin ravintoon kuin eteläisessä Euroopassa.

Vapaa liikkuminen maastossa ja vesistöissä antaa jokamiehenoikeudet jokaiselle suomalaiselle ja maahan saapuneelle ulkomaalaiselle. Vapaa liikkuminen myös lisää Suomen luontoon kohdistuvaa kulutuspainetta, johon on vaikuttamassa ulkomaalaisten mahdollisuus omistaa maata Suomessa. Luonnon kulutuspainetta lisäävä tekijä on myös rakentamisoikeus rannoille.

Suomen irrottaminen Euroopan Unionista on ratkaisu, joka antaa mahdollisuuden ympäristöongelmien ratkaisemiseen.

KTP vaatii: – Jokamiehen oikeudet on turvattava, eikä niitä voida EU:n määräyksillä heikentää – Jokamiehen oikeuksien toteutumiseksi rantavyöhyke pidetään pääsääntöisesti 100 – 300 metriin rakentamattomana – Ulkomaalaisilla ei ole oikeutta omistaa maata Suomessa.

7. SOSIALISMI ON RATKAISU MYÖS YMPÄRISTÖONGELMIIN

Laajat ympäristön ja yhteiskunnan keskinäissuhteisiin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan koko maailman kansojen yhteistyöllä käyttäen hyväksi tieteen ja tekniikan korkeimpia saavutuksia. Tieteen ja tekniikan edistys ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan sellainen yhteiskunnallinen voima, joka on valmis käyttämään tieteen ja tekniikan saavutuksia keskeisten yleismaailmallisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Kärjistyvä ympäristökriisi on tunnettu jo varsin pitkään. Kriisin ratkaisemisessa ei ole tapahtunut tähän mennessä mitään merkittävää edistystä. Keskinäisen kilpailunsa ja suurempien voittojen saavuttamisen vuoksi kapitalistit eivät halua sopia voittojensa käyttämistä ympäristöongelmien ehkäisemiseksi.

Käytäntö osoittaa, että yhä useammin törmätään suuryritysten kanssa syviin ristiriitoihin ympäristön suojelun järjestämisessä. Esimerkkejä ovat energiantuotanto, öljy- ja autoteollisuus, puunjalostus-, rakennus- ja kaivosteollisuus. Suurkapitalistien edut vaativat talousjärjestystä, jossa ei voida ratkaista ympäristöongelmia kokonaisvaltaisesti. Samasta syystä ei voida ratkaista muitakaan ihmisten elämään liittyviä ongelmia kuten työttömyyttä, sotia, liikakansoitusta, kehitysmaakysymystä jne. Ristiriita työn yhteiskunnallisen luonteen ja pääoman yksityisen omistuksen välillä on kapitalistisen yhteiskunnan perusristiriita. Tämä ristiriita heijastuu myös ympäristökysymyksissä.

Edistykselliset puolueet, kansalaisjärjestöt ja kotitaloudet ovat kiinnostuneita ympäristön tilaan vaikuttavasta yhteiskunnallisesta toiminnasta ja tuotantotavasta. Pääomapiirit haluavat tuottaa kulutettavia tuotteita markkinoille määrättömästi. Ne haluavat vieraannuttaa ihmisen pelkästään kuluttajaksi, joka ei ole kiinnostunut yhteiskunnallisesta toiminnasta. Tämä ristiriita voi ratketa vain niin, että kansalaiset ottavat välittömästi vastuuta myös tuotannon ja kulutuksen organisoinnista ja suunnittelusta.

Kommunistinen Työväenpuolue katsoo, että ympäristön tilan säilymiseen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön voidaan saada todellinen ratkaisu vasta sitten, kun siirrytään sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään.