Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KTP/127

Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue

Kunnallispoliittinen ohjelma 2008-2012


  • Puolue: Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue
  • Otsikko: Kunnallispoliittinen ohjelma 2008-2012
  • Vuosi: 2008
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

Kommunistinen Työväenpuolue - Rauhan ja Sosialismin puolesta r.p.

Hyväksytty KTP:n 18. edustajakokouksessa 1.6.2008

KUNNALLISPOLIITTINEN OHJELMA 2008-2012

Sisältö

1. Kommunistit kunnallispolitiikassa
2. Kunnan tehtävät
3. Kunta EU - Suomessa ja kansainvälisyys
4. Kunnallinen demokratia
5. Mistä rahat - kuntien talous ja verotus
6. Kunta työllistäjänä
7. Palvelut kuntalaisille
  7.1 Koulutus
  7.2 Päivähoito
  7.3 Sosiaalitoimi
  7.4 Terveydenhoito
  7.5 Asuminen ei saa olla keinottelun väline
  7.6 Liikenne
  7.7 Ympäristö
  7.8 Energiahuolto
  7.9 Kaavoitus kuntalaisia varten
  7.10 Kulttuuri, liikunta ja virkistys
• x x x leppymätöntä luokkataistelua


1. KOMMUNISTIT KUNNALLISPOLITIIKASSA

Kommunistien tehtävä kunnallispolitiikassa on työväenluokan kokoaminen toimimaan oikeuksiensa ja etujensa puolesta kapitalistisen luokkayhteiskunnan kumoamiseksi ja sosialistisen yhteiskunnan pystyttämiseksi.

Työväenluokan omakohtainen toiminta kunnissa luo sitä perustaa, joka mahdollistaa poliittisen suunnanmuutoksen työtätekevien eduksi. Tämä merkitsee Euroopan unionin politiikan vastustamista ja Suomen irrottamista EU:sta. Kuntien ja kuntalaisten tulevaisuus on suorassa yhteydessä EU-jäsenyyteen.

Monopolikapitalismin vaikutuksen kasvu ja EU:n keskushallinnon määräykset merkitsevät kunnallisen itsehallinnon jatkuvaa kaventumista.

Kommunistien päätehtävät kunnallispolitiikassa ovat:

Oikeistolaisen EU:n talous- ja yhteiskuntapoliittisen suuntauksen katkaiseminen ja tulonjaon muuttaminen työväenluokan edun mukaiseksi

Kunnan omaisuuden, kunnallisten palveluiden ja toimintojen yksityistämisen estäminen

Kunnan toimintojen laajentaminen käsittämään yksityisen tuotanto- ja liiketoiminnan alueet

Toimiminen työttömien oikeuksien puolustamiseksi ja täystyöllisyyden saavuttamiseksi

Toimiminen työläisten, eläkeläisten, lasten, nuorten ja syrjäytettyjen etujen puolesta

Toiminta rauhan puolesta militarisointia ja Suomen sotavarustautumista vastaan. Suomessa ei tarvita suojeluskuntatoimintaan verrattavaa puolisotilaallista toimintaa eikä maakuntajoukkoja. Vastustamme imperialistisia sotia, Suomen Nato-yhteistyötä ja osallistumista EU:n sotilaalliseen toimintaan.

Kunnallispolitiikkaan työväen tavoitteet

Kunnallispolitiikka ja muu yhteiskuntapolitiikka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Kuntien asema on 1990-luvulla muuttunut. Siihen ovat vaikuttaneet merkittävästi pääomien ja tuotannon keskittyminen ja tuottavien yritysten siirto pois maasta. Kehityksen syynä on ollut pääomien liikkumisen vapauttaminen, joka oli myös yksi perusedellytys Suomen EU-jäsenyydelle.

Kunnissa ja koko yhteiskunnassa jatkuu voimakas hallitsematon rakennemuutos. Maaseudulla työpaikat vähentyvät, maatilat autioituvat, asunnot, koulut ja päiväkotipaikat tyhjenevät. Liikekeskuksissa puolestaan on tilojen puute. Tämä on vahingollista kehitystä: Tavoitteena tulee olla maan pitäminen asuttuna kaikkialla ja siten tarvitaan yhteiskunnallista suunnitelmallisuutta.

Kunnissa valtiollinen EU:n talous- ja yhteiskuntapolitiikka muuttuu oikeistolaiseksi kunnallispolitiikaksi. Yhä suurempi osa työtätekeviltä kerättyjä varoja on siirretty valtion ja kuntien kautta suurpääomalle erilaisten maksuhelpotusten ja tukiaisten muodossa. Useat kunnat ovat tehneet ja tekevät parhaillaankin leikkauksia työläisten, pienituloisten sekä vähävaraisten etuihin ja perusturvaan. Kunnallisia palveluja on supistettu ja annettu yksityisille yrittäjille. Peruslähtökohtana on oltava valtion ensisijainen vastuu siitä, että kunnat voivat hoitaa niille velvoitetut tehtävät.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on tarkoitus hävittää satoja kuntia hallituksen ohjaamana. Tavoitteena kuntien yhdistämisessä on edellytysten luominen yksityiselle liiketoiminnalle tuottaa kuntien nyt hoitamat palvelut ja siksi muodostetaan vähintään 20000 asukkaan suurkuntia. Tämän seurauksena terveyden- ja sosiaalihuollon, sekä koulutuksen palvelut tulevat heikkenemään kunnissa, varsinkin reuna-alueilla. Samalla kunnallinen demokratia rapistuu ja virkavaltaisuus lisääntyy.

Kommunistit eivät hyväksy nykyistä linjaa, vaan edellyttävät, että

On turvattava kunta-, kylä- ja lähiökeskusten elinvoima torjumalla tarpeettomat kuntien yhdistämiset. Keskittäminen postien, pankkien ja kauppojen osalta on myös torjuttava, perustamalla uudelleen jo lopetettuja palvelulaitoksia.

Maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille. Kansanterveyslaki tulee saattaa voimaan alkuperäisessä muodossaan.

Sairaaloiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuutta tulee parantaa henkilöstöä lisäämällä ja lääkärien ja hoitohenkilöstön tehtäviä organisoimalla ja uudelleen määrittelyllä.

Vanhusten ja vammaisten sekä mielenterveyspotilaiden tukea kotihoidossa tulee kehittää ja laajentaa.

Vanhusten ja vammaisten sekä mielenterveyspotilaiden päiväkeskuksia, palvelulaitoksia ja muita vanhuksien tarvitsemia kunnallisia palveluja tulee lisätä.

Päiväkoteja tulee rakentaa tarvetta vastaavasti ja päiväkotipaikkoja tulee olla saatavilla vanhempien ilmaiseman tarpeen perusteella kaikille alle kouluikäisille lapsille kuten laki edellyttää. Myös koululaisten iltapäiväkerhotoimintaa tulee kehittää. Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä.

Koulujen tuntikehyksiä tulee laajentaa ja luokkakokoja supistaa. Koulutus tulee olla kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta. Erityisopetusta tarvitseville tulee olla erityisluokkia tukiopetuksen turvaamiseksi kaikille.

Kuntoutuksessa tulee tarjota kaikille samantasoiset palvelut siitä riippumatta missä vamma tai sairaus on syntynyt.

Vastustamme työläisiin, pienituloisiin ja vähävaraisiin kohdistuvia verojen ja maksujen korotuksia. Vaadimme niiden palauttamista kohtuullisiksi.

Tuottavuuden kasvusta saatava hyöty on ohjattava kunnallisten palvelujen kehittämiseen, ei yritysten voittojen kasvattamiseen.

2. KUNNAN TEHTÄVÄT

Kunnalliset toiminnat on säilytettävä kunnan suorassa hallinnassa. Liikelaitostaminen, säätiöiminen ja yhtiöittäminen vie niitä pois kuntalaisten demokraattisesta valvonnasta. Kuntien tehtäviksi on palautettava jo toteutetut siirrot siivoustoiminnoissa, kuntien korjaus- ja rakennustoiminnoissa, teiden- ja katujen hoidossa. Sähkölaitokset, vesilaitokset, terveyden- ja sairaudenhoitoon liittyvät laitokset yms. on palautettava kuntien suoraan omistukseen. Kuntien on voitava harjoittaa tuloa tuottavaa liiketoimintaa. Kuntien on luovuttava kalliiden konsulttien käyttämisestä ja käytettävä säästyvät varat kunnan toimintojen kehittämiseen työtätekevien tarpeiden mukaisesti. Kuntien viranhaltijoiden on tehtävä heille kuuluvat työt ja valvottava rakennusurakoiden toteutumista. Kuntalaisilla tulee olla oikeus kunnan ylläpitämään uskonnottomaan hautausmaahan.

Kunnanvaltuustojen on otettava sille kuuluva rooli kunnallisten toimintojen turvaamiseksi ja kehittämiseksi. On estettävä kunnan viranhaltijoiden ja yhtiöiden johtohenkilöiden vallankäyttö yksityisten palveluyritysten kautta. Työväestö maksaa pääosin kuntien keräämät verot ja siksi kunnan pitää toimenpiteillään hyödyttää vain kuntaa ja sen asukkaita.

Vastustamme kunnan palveluiden yksityistämistä. Kuntien on myös lopetettava ostopalvelusopimustensa kautta tapahtuva yksityisten päiväkotien, koulujen, terveysasemien ja vanhusten palvelulaitoksien tukeminen. Tuet taloudelliseen voittoon pyrkiville säätiöille, yhtiöille ja yksityisille yrityksille tulee lopettaa. On valvottava etteivät esteelliset ihmiset osallistu kuntien päätösten tekoon.

Kunnan on tuotettava tai hankittava tarvitsemansa tuotteet ja tarvikkeet omalta alueeltaan, mikäli niitä alueella tuotetaan. Kotimaiset hankinnat on oltava etusijalla.

Kunnallislakia on muutettava siten, että kunnan omaisuutta ja varoja ei ole mahdollista siirtää yksityisille yrityksille, säätiöille tai muualle, pois kunnan omistuksesta.

Kuntien taloudelliset vaikeudet johtuvat ratkaisevasti myös siitä, että valtiolle kuuluvia yleisiä yhteiskunnallisia tehtäviä on kiihtyvässä määrin siirretty erityslaeilla ja muilla päätöksillä kuntien maksettaviksi. Tällaisia menoeriä ovat mm. opetus- ja sivistystoimen sekä terveyden- ja sairaanhoidon menot. Valtavan työttömyyden, työllistämistoiminnan sekä suoranaisen syrjäytymisen aiheuttamat seuraukset aiheuttavat kunnille kohtuuttomia kustannuksia.

KTP vaatii, että suurpääoman on vastattava työttömyyden aiheuttamista kustannuksista, koska kunnat eivät ole syyllisiä kapitalistisesta järjestelmästä johtuvasta työttömyydestä. Kunnanvaltuustojen velvollisuus on toimia aktiivisesti valtiovaltaan päin työttömyyden ja sen vahingollisten seurausten vähentämiseksi ja vaadittava valtionapujen lisäämistä ja niiden maksamista ajoissa.

3. KUNTA EU-SUOMESSA JA KANSAINVÄLISYYS

Eduskunnan hyväksyttyä Suomen EU:hun liittymisen siirtyi suurin osa sille kuulunutta lainsäädäntövaltaa maan rajojen ulkopuolelle. Tämän seurauksena kuntien itsenäisyyttä uhkaavat EU:n tavoitteet harmonisoida jäsenmaiden talous- ja sisäpolitiikka. Työväestön etujen mukaista on puolustaa kuntien itsehallintoa ja itsenäistä olemassaoloa sekä kuntien oikeutta omalla verotuksellaan huolehtia valtakunnallisia vähimmäisnormeja parempien palveluiden tuottamisesta kuntalaisille.

EU:n kautta hallitseva oikeistosuuntaus vaarantaa työväestön edut. EU:n määräykset ja harjoitettu taantumuksellinen talous- ja yhteiskuntapolitiikka ovat luoneet tälle suuntaukselle mahdollisuuden edetä. KTP vastustaa tällaista kehitystä ja tekee yhteistyötä kunnissa muiden tätä kehitystä vastustavien väestöryhmien kanssa. Toimimalla kunnissa aktiivisesti työväestön etujen puolesta, on se samalla kamppailua Suomen irrottamiseksi EU:sta.

Työväestön kannalta hyvinvoinnin keskeisin kysymys on rauhan säilyminen maailmassa. Lähdemme kaikessa toiminnassamme siitä, että tätä tavoitetta edistää tasa-arvoinen yhteistyö niin toistensa välittömässä läheisyydessä asuvien kesken kuin myös laajemmin kansojen kesken yli maanosien rajojen. Kunnan on kaikissa toiminnoissa tukeuduttava tähän peruslähtökohtaan.

4. KUNNALLINEN DEMOKRATIA

Toteutettu oikeistolainen talous- ja yhteiskuntapolitiikka on merkinnyt demokratian kaventumista. Suunnan tulee olla toinen. Virkamiesvaltaa on kavennettava. Kuntalaisten valitsemien luottamushenkilöiden asemaa tulee vahvistaa. Valtuustojen päätösvaltaa tulee laajentaa ja tuoda valtuutettujen ja kuntalaisten aloitteet välittömästi valtuuston ratkaistavaksi. Tämä edellyttää, että kuntalaisten ja heidän järjestöjensä esittämien aloitteiden käsittelyä nopeutetaan huomattavasti nykyisestä. Kunnallisen demokratian kehittämiseksi on etsittävä myös muita vaikutuskanavia.

Kaikista kunnan perimistä maksuista ja tariffeista tulee olla päätösvalta valtuustolla, ei liikelaitoksilla eikä kunnan tai kuntien yhteisöillä.

Kunnanvaltuuston tulee päättää kunnan alueelle TE-keskukselta anotuista investointi- ja toiminta-avustuksista.

Kunnallista kansanäänestystä on käytettävä enemmän ja myös konkreettisissa kuntalaisten elämään vaikuttavissa asioissa, vaikkapa vain jotain kunnanosaa koskevassa asiassa. Tällä lisätään lähidemokratiaa.

Kunnallisen demokratian lisäämiseksi on kunnan perustehtäviä hoitavien lautakuntien ja niiden jäsenmäärää lisättävä. Kuntien tiedottamista kuntalaisille on lisättävä ja päätettäviksi tulevissa asioissa on jo valmisteluvaiheessa noudatettava laajaa julkisuutta.

Kuntaliitokset eivät saa olla itsetarkoitus. Ne vievät käytännössä päätösvaltaa kauemmaksi. Kuntaliitokset tulee toteuttaa vapaaehtoisuuden pohjalta, jolloin kuntalaiset voivat ilmaista kantansa liitoksiin esim. kansanäänestyksellä. Kansanäänestyksen tulosta tulee kunnioittaa kuntaa sitovana.

5. MISTÄ RAHAT - KUNTIEN TALOUS JA VEROTUS

Vastustamme kunnallisverojen nostoa. Valtion rahoituksen turvaamiseen kunnille ja maksuosuuksien lisäämiseen saadaan varoja:

Irtautumalla EU:sta ja sen jäsenmaksuista

Luopumalla sotavarusteluun käytettävistä hankinnoista

Supistamalla vuositasolla sotilasmenoja ja luopumalla perustetuista valmiusjoukoista sekä kodinturvajoukkojen ja muiden puolisotilaallisten järjestöjen perustamisesta

Luopumalla suurpääoman verohelpotuksista ja suuryritysten tukemisesta

Muuttamalla pääomatulojen verotus sen keventämisen sijasta progressiiviseksi kuten palkansaajien verotuskin on

Säätämällä vientivero yrityksille

Säätämällä yrityksille lisävero niiden toteuttamista työntekijöiden irtisanomisista

Kunnan toimintamahdollisuuksien lisäämiseksi:

Suuryrityksiltä ja liiketoiminnalta kerätään korkeampaa kiinteistöveroa. Kiinteistöveron tulee kohdistua vain tuotanto- ja liiketoimintaan, kuntalaisen omasta asumisesta sitä ei voida periä.

Yritysten halvemmista vesi- ja jätevesimaksuista luovutaan.

Kunta luopuu yritysten halvemmista sähköenergian hinnoista.

Yritystoiminnan tarvitsemat tontit vuokrataan ja niistä peritään käypä vuokra.

Yksityisessä omistuksessa olevan maan kaavoittamisesta peritään täysimääräinen hinta ja kaavoituksesta tuleva ansioton arvonnousu peritään kaavoituksesta hyötyviltä.

On kohtuutonta, että työväestö maksaa kunnallisveronsa jokaiselta eurolta bruttotuloistaan mutta yritykset ainoastaan nettotuloistaan. Verolakeihin on saatava muutos, jossa yritysten verovelvollisuutta lisätään. Kunnille on palautettava suuryrityksiin kohdistettava harkintavero-oikeus. Myös muu kunnallisverotus on saatava asteittain nousevaksi, progressiiviseksi verotukseksi, jossa suurituloiset maksavat suhteessa enemmän veroa kuin pienituloiset.

Valtion keräämistä veroista ja maksuista tulee ohjata kunnille suurempi osa. Kuntien valtionosuudet tulee palauttaa vähintäänkin tasolle, joka oli ennen 90-luvulla suoritettuja leikkauksia. Kuntien valtionosuusrahoitusta tulee lisätä eikä vähentää.

Kuntien rajoilla olevat kunnalliset palvelut on voitava järjestää yhteistyössä toisen kunnan kanssa. Tällaisia ovat mm. koulutustoimen tehtävät.

Kunnilta ei saa periä korkeampaa työnantajan sosiaaliturvamaksua (maksu tarkistettava!) e kuin yksityisiltä yrityksiltä, koska se edistää palvelujen yksityistämistä.

6. KUNTA TYÖLLISTÄJÄNÄ

Kuntien on työllistettävä ensisijaisesti omaa palvelutoimintaa ylläpitämällä ja kehittämällä. Kunnan työntekijöiden työpaine on lisääntynyt, koska työntekijöiden määrää on jatkuvasti vähennetty. Tämä tuntuu sosiaalihuollossa, kouluissa, päiväkodeissa ja terveydenhuollossa työntekijöiden väsymisen lisääntymisenä ja palvelutason laskuna. Työvoimaa onkin lisättävä todellisen tarpeen mukaan niin, että vältetään kunnan työntekijöihin kohdistuva kohtuuton rasitus ja turvataan laadukas palvelu. Työn on oltava pääsääntöisesti kokopäivätyötä ja osa-aikaista vain, jos työntekijä sitä itse haluaa.

Kuntien henkilöstöpolitiikan tulee olla esimerkillistä. Työsuhteet tulee solmia vakinaisina. Vastustamme kuntien henkilöstön irtisanomisia ja pakkolomia; ne heikentävät kunnan työntekijöiden asemaa ja samoin kunnallisia palveluja. Kuntien yhtiöiden ja laitosten hallintoon sekä vastaaviin elimiin tulee nimetä puolet kunnan henkilöstön valitsemia edustajia.

Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työnsaannista on erityisesti huolehdittava. Kuntien on luotava vammaisille ja vajaakuntoisille henkilöille riittävästi tukityöpaikkoja.

Yksityinen elinkeinoelämä ei pysty turvaamaan täystyöllisyyttä. Kuntien tulee ottaa tavoitteeksi täystyöllisyyden toteuttaminen oman kunnan alueella. Työllisyyslain mahdollisuudet valtion rahoitukseen tulee käyttää täysimääräisesti hyödyksi. Kuntien on painostettava valtiovaltaa, jotta työllisyyslaki vastaisi paremmin kuntien tarpeita.

Kuntien on toimittava aktiivisesti valtiovallan painostamisessa työllisyyslain parantamiseksi vastaamaan paremmin kuntien tavoitteita.

7. PALVELUT KUNTALAISILLE

7.1 Koulutus

Suurpääoman ja sille tukensa antavien hallitusten ja puolueiden tavoitteena on työvoiman saannin turvaaminen suurpääomalle. Ne eivät ole ensisijaisesti kiinnostuneita hyvän yleissivistävän koulutuksen antamisesta kaikille. Peruskoulun hyvät tavoitteet eivät ole vieläkään täysin toteutuneet. Riittämättömät aineelliset edellytykset ja suuret opetusryhmät ovat kaventaneet mahdollisuuksia.

Emme hyväksy yksityiskouluja ja muita suunnitelmia eliittikouluista. Vastustamme koulutusta koskevaa säästölinjaa. Opettajanvirkoja on lisättävä ja opettajille on turvattava vakinaiset toimet ja riittävä palkkataso, jotta saataisiin päteviä opettajia. Valtion on valvottava yhtenäisen ja laadukkaan opiskelutason toteutumista koko maassa. Oppikirjojen on oltava laadukkaita ja niiden on oltava käytössä kaikissa saman tason oppilaitoksissa. Kaikille on taattava sama perusopetuksen taso. Liikuntatuntien ja taiteellisten aineiden tuntimääriä on lisättävä. Erityisopetusta on saatava heti, kun sen tarve havaitaan. Vastustamme toimivien kyläkoulujen lopettamista.

Koulun tulee ohjata oppilaita tieteellisen ja humanistisen maailmankuvan luomiseen. Emme hyväksy tunnustuksellista uskonnon opetusta tai epähumanistista tai muuta epätieteellistä ideologiaa. Opetuksen tulee perustua tieteelliseen maailmankatsomukseen ja asialliseen ja objektiiviseen opetuksen sisältöön esimerkiksi historian opetuksessa. Kouluissa on kiellettävä kaikki aseellinen koulutus, sotilaalliset maastoharjoitukset ja asenäyttelyt sekä kaikenlainen oikeistolainen militaristinen propaganda. Rauhankasvatusta on lisättävä.

Koulutuksen tulee kaikilla tasoilla olla kaikkien saatavilla asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Vaadimme, että vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille turvataan täydet oikeudet maksuttomaan opiskeluun lukioissa sekä ammatillisissa ja korkeamman asteen oppilaitoksissa. Opiskelun pitää olla mahdollista ilman opiskelijan henkilökohtaista lainarahoitusta. Opintorahan ja asumislisän tasoa on korotettava opiskelijoiden täysipainoisen opiskelun mahdollistamiseksi ilman velkakierrettä. Opintotukea on maksettava myös loma-ajalta eivätkä työtulot saa vähentää opintotuen määrää. Vastustamme lukukausimaksu- ym. rasitteiden lisäämistä opiskelijoille.

Tavoitteena on oltava perustoimeentuloturvan suuruinen vastikkeeton opintotuki kaikille opiskelijoille.

7.2 Lasten päivähoito

Kaikille alle kouluikäisille on taattava oikeus kunnalliseen hoitopaikkaan vanhempien ilmaiseman tarpeen mukaan. Tämä velvoittaa useimmilta kunnilta päivähoitohenkilökunnan määrän lisäämistä ja päiväkotien rakentamisia. Päiväkoteihin on turvattava vakinaisen henkilökunnan riittävyys.

Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä. Päiväkotien on tarjottava kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tasapainoiseen lapsuuteen. Ympärivuorokautisia päiväkoteja on perustettava lisää alueille, joissa on vuorotyötä tekeviä vanhempia. Kunnallista perhepäivähoitoa on kehitettävä vaihtoehtoisena hoitomuotona, mutta se ei saa hidastaa kunnallisten päiväkotien kehittämistä. Leikkikenttä- ja puistotätitoimintaa on kehitettävä kunnissa, joissa siihen on tarvetta. Päivähoidon hoitomaksuja ei saa korottaa, vaan tavoitteena tulee olla peruskoulun tavoin maksuton päivähoito.

Koululaisten ohjattua iltapäivätoimintaa ja kerhotoimintaa on laajennettava ja kehitettävä. Tavoitteena on oltava lapselle turvallisuuden tunne ja mielekäs tekeminen.

7.3 Sosiaalitoimi

Apua täytyy olla silloin saatavilla, kun tarve on suurin. Valtion toimesta toteutettu varojen supistuspolitiikka on kuitenkin kaventanut mahdollisuuksia sosiaalisen tuen saantiin. Tästä syystä apua tarvitseva eksyy usein sosiaaliviidakkoon, joka on nöyryyttävä, holhoava ja "luukuttava". Näin ei saa olla: kaikilla kuntalaisilla on oltava perusoikeus turvallisiin elämänoloihin. Toimeentulotukinormeja pitää nostaa, jotta tuki paremmin auttaisi tuen tarpeessa olevia kuntalaisia. Jokaiselle kuntalaiselle on turvattava perustoimeentulo.

Sosiaaliavun käsittelyssä on luovuttava nöyryyttävästä kohtelusta ja syrjinnästä sekä parannettava palveluita tarvitsevien oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia. Kunnan sosiaalipalveluja on kehitettävä sosiaalityöntekijöiden, kodinhoitajien ja kotiavustajien määrää ja koulutusta lisäämällä. Kunnallisessa sosiaalitoimessa on tehostettava ennaltaehkäisevää työtä ja neuvontaa.

Sosiaalipalvelujen henkilöstö joutuu joskus ilman omaa syytään oikeistopolitiikan aiheuttaman vihan kohteeksi. Henkilöstön työturvallisuutta on parannettava mahdollisten henkilöstöä uhkaavien väkivaltaisten käyttäytymisten takia.

Eläkeläisten ja vammaisten ja palvelut tulee taata maksuttomina. Heille on saatava tarpeellinen määrä palveluasuntoja ja muita asumismuotoja, joissa voi elää ja asua normaalisti omassa taloudessa.

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Kotihoito on monessa tapauksessa laitoshoitoa inhimillisempi vaihtoehto ja kustannuksiltaan yhteiskunnalle halvempi. Omaisen kotihoidon tukea on korotettava. Omaishoitajien jaksamista pitää tukea esim lomitus- ja muilla järjestelyillä.

Yleisperiaatteena on laajemmin oltava, että sosiaaliset palvelut tulee saattaa kaikilla tasoilla kunnalliselle ja valtiolliselle pohjalle. Palvelujen rahoittamiseksi yksityisiin vakuutuslaitoksiin ohjatut lakisääteiset maksut on siirrettävä KELAn hoidettavaksi. Näin asioiden yhteiskunnallinen valvonta paranee ja se lisää kansalaisten demokraattisia oikeuksia.

7.4 Terveydenhoito

Maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille. Se on lähtökohta myös vuonna 1972 voimaantulleessa kansanterveyslaissa. Tämä edellyttää mm. terveyskeskusmaksun välitöntä poistamista. Apteekkijärjestelmä on siirrettävä yhteiskunnan toiminnaksi.

Emme hyväksy tapaa, että uutta terveydenhoitolakia valmistellaan julkisuudelta salassa. Kansalaisilla on oikeus saada tietoa suunnitteilla olevan lain sisällöstä.

Terveyskeskuksia tulee kehittää sekä toiminnallisesti että henkilöstömäärien riittävyydellä niin, että hoitoa tarvitseva kuntalainen sitä myös saa. Myös erikoissairaanhoitoa on saatava kohtuullisessa ajassa. Terveyspalvelujen saanti on ihmisen perusoikeus eikä sitä saa alistaa liiketaloudellisen toiminnan rahastuskohteeksi. Oikeistolaisella politiikalla aiheutetulla terveydenhuollon yksityistämisellä nostetaan pienituloisille koituvia terveydenhuollon maksuja ja lisätään eriarvoisuutta lääkäripalveluiden käytössä.

Terveyskeskusten arvostusta on kohotettava. On turvattava hoitohenkilökunnan työskentelyolosuhteet ja ansiot sellaisiksi, että tehtäviin saadaan pysyvä henkilökunta. Kunnallinen terveydenhoito on saatava sellaiseksi, että jokaista 8 000 asukkaan aluetta kohden on yleislääkäripalvelut sisältävä terveysasema. Haja-asutusalueille on terveysasemia perustettava pienemmälle asukastiheydelle, jotta matkojen pituudet ja matka-ajat eivät muodostu kohtuuttomiksi. Kaikilla kuntalaisilla on oltava mahdollisuus saada ympärivuorokautista päivystävän lääkärin apua mahdollisimman lähellä asuinpaikkaa. Omalääkärijärjestelmä on toteutettava kunnallisena koko maassa lisäämällä riittävästi lääkärien virkoja. Pitkäaikaissairaille tulee taata hoitopaikka. On estettävä kunnallisten terveyskeskusten myyminen tai vuokraaminen yksityiseen terveysalan liiketoimintaan. Yhteiskunnan tuki yksityisille terveysasemille ja sairaaloille tulee poista ja ohjata vapautuvat varat julkisen sairaudenhoidon kehittämiseen.

Ihmisen perusterveydenhoitoon kuuluva hammashoito on muutettava maksuttomaksi ja sitä tulee laajentaa siten, että myös käytännössä taataan kaikkien ikäluokkien pääsy hoitoon kohtuullisessa ajassa.

Mielenterveyden häiriöt ovat merkittävä syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Niihin vaikuttavat omalta osaltaan jatkuva työttömyys, kiristyvä työtahti työpaikoilla ja taloudellinen epävarmuus. Mielenterveysongelmat eivät poistu Suomesta lopettamalla hoitolaitoksia ja korvaamalla ne potilaiden avohoidoksi naamioidulla heitteillejätöllä. Lopetettujen hoitolaitosten aiheuttamaa hoitotarvetta korvaamaan tarvitaan riittävästi hoitohenkilökuntaa ja taloudellisia resursseja. Tarvitaan riittävästi myös hoitokoteja ja päiväkeskuksia sekä kuntoutustyöpaikkoja, joilla voidaan lieventää henkistä hätää. Sairaalapaikkojakin tarvitaan, mutta useimmiten potilaille parhaiten soveltuvia avohoitopaikkoja on lisättävä, koska ne ovat potilaalle miellyttävämpiä kuin suuret hoitolaitokset.

7.5 Asuminen ei saa olla keinottelun väline

Maassamme on noin 10 000 ihmistä ilman vakituista asuntoa. Asunnottomuus ja puutteellinen asuminen kohdistuvat niin nuoriin ja lapsiperheisiin kuin yksinäisiin ja eläkeläisiin. Suuri ongelma on tällä hetkellä kasvukeskuksien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute. Asumisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, rakentamisesta alkaen, on tullut yhä röyhkeämmän keinottelun kohde. Asuntoja pidetään keinottelutarkoituksessa tyhjillään. Kuntien velvollisuus on puuttua tällaiseen keinotteluun ja pakottaa tyhjillään pidettävät asunnot asumiskäyttöön.

Jokaisen kansalaisen perusoikeus on asua kohtuullisin kustannuksin riittävän tilavasti ja viihtyisästi. Jokaiselle nuorelle on taattava riittävän suuruinen ja halpavuokrainen ensiasunto.

Asumiskustannuksia tulee laskea niin, että ne käsittävät enintään viidenneksen käytettävissä olevista tuloista. Tämä edellyttää mm. vuokrasääntelyn palauttamista. Kiinteistö- ja arvonlisävero tulee poistaa asumisen kustannuksista. Asumistuella on turvattava pienituloisille ja vähävaraisille kohtuuhintainen asuminen.

Valtion ja kuntien on lisättävä asuntorakentamista, etenkin vuokra-asuntotuotantoa. Asuntorakentaminen on huomioitava kunnan kaavoituspolitiikassa. Asuntotonttien vuokrien tulee vastata maksukyvyn mukaista kohtuullisuutta ja olla liiketonttien vuokria alhaisempia.

7.6 Liikenne

Suurten keskusten ja asutustaajamien liikennejärjestelyjen tulee perustua joukkoliikenteeseen; raide- ja linja-autoliikenteeseen. Yhteiskunnan tuella ja kuntien yhteistyöllä tulee säilyttää ja perustaa kunnallisia liikennelaitoksia. EU:n edellyttämää raideliikenteen kilpailua eli yksityistämistä ei tule toteuttaa.

Ilman saastumisen vähentämiseksi ja joukkoliikenteen edistämiseksi tulee sen olla käyttäjilleen ilmaista. Vain siten voidaan hillitä yksityisautoilua.

Haja-asutusalueilla kunnan tulee, yhdessä valtion kanssa, hoitaa kaikkien yleisessä käytössä olevien teiden kunnossapito. Yltiöpäiset moottoriteiden rakentamiset ja moottoriväylien levennykset eivät ole tarpeellisia. Kuntien ja niiden asukkaiden mielipidettä tulee kuunnella, kun uusista tiehankkeista päätetään. Liikenteen saasteiden vähentämiseksi on jakelu- ja joukkoliikenteessä siirryttävä käyttämään sähköä, maakaasua ja nestekaasua. Maaseudulla on turvattava riittävä määrä linja-autovuoroja. Junaliikenteen junavuorojen ja pienten seisakkeiden lopettamiset tulee perua.

7.7 Ympäristö

Elinympäristön säilyttäminen viihtyisänä, saasteettomana ja terveyden ja virkistyksen kannalta puhtaana edellyttää kunnissa toimivien yritysten aiheuttamien ympäristöpäästöjen merkittävää vähentämistä. Kuntalaisten on voitava puuttua teollisuuden, liikenteen ym. aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Teollisuutta ja liike-elämää valvovia ympäristönormeja on tiukennettava.

Ympäristönsuojelussa on kiinnitettävä huomiota ilmansuojeluun. Ilmansuojelussa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien osto- ja myynti on keinottelua ja vakavan ongelman vähättelyä. Ympäristön pilaajat on saatettava täysimääräiseen vastuuseen teoistaan. Liikenne- ja energiaratkaisujen on oltava sellaisia, että ne vähentävät kasvihuoneilmiötä.

Vesistöjä uhkaa pilaantuminen niin kauan kuin tuotantotoimintaa ohjaa yksityinen voitontavoittelu. Myös kuntien omien toimintojen vahingollinen vaikutus vesistöihin on estettävä. Vesialueiden rakentamattomat rannat tulee säilyttää rakentamatta rantaviivasta 100-300 metriin ulottuvana vyöhykkeenä, missä toteutuu jokamiehen oikeus kulkea vapaasti.

Maankamaran suojelua on kunnissa valvottava. Harjut, kalliot ja suot voidaan tämän päivän työkoneilla kuluttaa nopeasti ja peruuttamattomasti loppuun. Pohjavesiä on suojeltava. Maanteiden suolauksessa on siirryttävä luonnolle vaarattomien yhdisteiden käyttöön tai luovuttava suolauksesta asteittain kokonaan.

Jokaisessa kunnassa on oltava yksityiskohtainen ympäristösuunnitelma, joka on tehty yhteistyössä asukas- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kuntien on perustettava omia kierrätyskeskuksia tavaroiden uusiokäyttöä varten. Kunnan alueen jätehuollon on perustuttava mahdollisimman tarkkaan kierrätykseen, jätteiden lajitteluun ja niiden mahdollisimman suureen hyötykäyttöön. Kunnan kaatopaikan käyttö on oltava kuntalaisille ilmaista. Uusia jätteenpolttolaitoksia lajittelemattoman jätteen hävittämiseksi ei tule rakentaa.

Alkuperäisluonnon suojelemiseksi on riittävän laajat maa- ja vesialueet varattava luonnon- ja kansallispuistoiksi. Yksityiset kansallispuistojen perustamiset on torjuttava.

7.8 Energiahuolto

Suurpääoman pyrkimyksenä on maksattaa käyttämänsä energia kotitalouksilla. Tämä ilmenee mm. pienkuluttajien kohonneina tariffimaksuina, kun teollisuus saa vastaavasti erilaisia suurkuluttaja-alennuksia. Näin ei voi olla. Energian hinta kotitalouksille ei saa olla korkeampi kuin teollisuudelle. Energian hinta ei saa perustua sähköpörssin mahdollistavaan keinotteluun ja kansalaisten rahastamiseen korkeilla sähkön hinnoilla. Teollisuudelta poistettu energiavero on palautettava.

Kuntien energiaratkaisuissa on suosittava uusiutuvia energialähteitä ja energian säästämistä. Uusiutumattomia energialähteitä (kuten kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) käyttävät voimalaitokset on varustettava parhaimmalla käytettävissä olevalla puhdistustekniikalla. Maakaasun, joka on fossiilisista polttoaineista puhtainta, käyttöä on lisättävä kunnes uusiutuvat energiaratkaisut ovat käyttökelpoisia. Myös tuulivoima ja aurinkoenergia voi olla varteenotettava vaihtoehto. Ydinvoiman lisärakentamiseen ei ole tarvetta.

KTP:n lähtökohta on, että kunnallinen perusvoima ja energialaitokset tulee säilyttää kunnallisina ja yksityiset yhtiöt kunnallistaa. Uusia vesivoimayhtiöiden kaavailemia tekoallashankkeita ei pidä toteuttaa eikä vielä vapaana oleviin jokiin saa rakentaa voimalaitoksia.

7.9 Kaavoitus kuntalaisia varten

Kaavoitus on kunnallisen päätösvallan perusasioita. Kaavoitus tulee tapahtua kuntalaisten ehdoilla ja myötävaikutuksella niin, että kuntalaiset voivat osallistua suunnitteluun ja maankäyttösuunnitelmiin alusta alkaen. Virkamiesvaltaa kaavoituksessa on vähennettävä. On varmistettava tarvittaessa kansanäänestyksellä, että kuntalaisten tahto kaavoituksessa toteutuu. Kaavoituksessa teollisuuslaitokset tulee sijoittaa siten, etteivät niiden haitalliset vaikutukset yllä asuinalueille. Ympäristöä häiritsevää toimintaa ei saa sallia myöskään kaavamuutoksilla.

Kaikessa kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa on periaatteena oltava maapohjan yhteiskunnallinen omistus. Liikelaitosten ja maanomistajien saama ansiottoman arvonnousun hyöty on leikattava kunnalle ja perittävä maanomistajilta kaavoituksesta johtuvat todelliset menot.

Kaavoituksella on turvattava kylä- ja lähikauppojen asema. Automarketteja ei saa rakentaa lähipalvelujen kustannuksella ja päivittäistavaroiden tulee ainakin taajama-alueilla olla saatavissa lyhyen etäisyydellä. Hyvä, toimiva joukkoliikenne on otettava huomioon täydessä laajuudessa jo alueen alkusuunnittelusta lähtien.

7.10 Kulttuuri, liikunta ja virkistys

Kuntien on tuettava ja edesautettava paikallista kulttuuri- ja harrastustoimintaa. Kunnan tilojen tulee olla maksuttomasti kuntalaisten käytössä näihin toimintoihin. Sali ja muita vuokria ei saa kuntalaisilta eikä heidän järjestöiltään periä.

Kuntalaisten liikuntamahdollisuuksista on huolehdittava vaatimalla niiden tasapuolista kehittämistä kunnan eri alueilla. Kuntien ulkoilualueita tulee olla riittävästi. Kuntalaisille suunnattua virkistystoimintaa tulee lisätä. Lasten ja nuorten leiritoimintaa on tuettava ja laajennettava. Leirien tulee olla maksuttomia, jotta vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret voivat osallistua niihin. Eläkeläisille ja monilapsisten perheiden vanhemmille tulee olla tarjolla kunnallista virkistystoimintaa.

x x x

Kommunistien kunnallispoliittisen toiminnan perustana on se tosiasia, että kapitalistisessa yhteiskunnassa käydään leppymätöntä luokkataistelua ja se ulottuu myös kunnallispolitiikkaan. Se edellyttää työväenluokan taloudellisten ja poliittisten etujen tinkimätöntä puolustamista tavoitteena kapitalismin kumoaminen.

Kutsumme taisteluun kansanvallan ja edistyksen puolesta, tavoitteena sosialistinen yhteiskunta.