Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KTP/128

Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue

KUNNALLISVAALIOHJELMA 1996


  • Puolue: Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue
  • Otsikko: KUNNALLISVAALIOHJELMA 1996
  • Vuosi: 1996
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

KUNNALLISVAALIOHJELMA 1996

sisältö:

Kommunistien päätehtävät kunnallispolitiikassa

Työtätekevien ja pienituloisten edut turvattava

Jäsenyys Euroopan Unionissa kaventaa kunnan itsehallintoa

Kunnallishallinnon luokkaluonne

Kunnan toimiala

Kunnallinen Demokratia

Kuntien talous - mistä varat?

Kaavoitus kuntalaisia varten

Asuminen on jokaisen perusoikeus

Terveydenhuolto

Sosiaalihuolto

Päivähoito

Koulutus

Kulttuuri ja liikunta

Kunta työnantajana

Työllisyys

Liikenne

Energia

Ympäristö viihtyisäksi

KUNNALLISVAALIOHJELMA 1996

Kommunistinen Työväenpuolue kokoaa työväenluokkaa toimimaan oikeuksiensa ja etujensa puolesta. Tämä merkitsee Suomessa nyt harjoitettavan EU-politiikan vastustamista. Euroopan raha- ja talousliiton toteutumisen estämistä Suomessa ja Suomen irroittamista Euroopan Unionista. Kuntien ja niiden asukkaiden tulevaisuus on suorassa yhteydessä EU-jäsenyyteen. Jäsenyys Euroopan Unionissa merkitsee monopolikapitalismin vaikutuksen kautta kunnallisen itsehallinnon kaventumista ja EU:n keskushallinnon määräyksien astumista voimaan. Sama ilmenee muutoksena luottamushenkilöperustan siirtymisenä "virkamiesmuotoon". Mennään demokratiasta "tehokkuuteen".

Kommunistien päätehtävät kunnallispolitiikassa

  1. Oikeistolaisen EU:n talous- ja yhteiskuntapoliittisen suuntauksen katkaiseminen ja tulonjaon muuttaminen työväenluokan edun mukaiseksi.
  2. Kunnan omaisuuden, kunnallisten palvelujen ja toimintojen yksityistämisen estäminen.
  3. Toimiminen työttömien oikeuksien puolustamiseksi ja täystyöllisyyden saavuttamiseksi.
  4. Toimiminen työläisten, eläkeläisten, nuorison, lapsien ja syrjäytettyjen, sekä sorrettujen etujen puolesta.
  5. Toimiminen Rauhan puolesta Suomen sotavarustautumista ja sotapolitiikkaa vastaan.

Työtätekevien ja pienituloisten edut turvattava

Vallitseva oikeistosuuntaus vaarantaa työtätekevien , pienituloisten ja vähävaraisten edut. Kunnallispoliittisen hallitsemistavan kautta tämä valtiollinen EU:n talous- ja yhteiskuntapolitiikka muuttuu kunnallispolitiikaksi. Siinä suurpääoman etujen ajaminen tapahtuu työtätekevien kustannuksella.

Viime vuosina on harjoitettu entistä oikeistolaisempaa politiikkaa. Sen seurauksena on siirretty yhä suurempi osa työtäteviltä kerättyjä varoja suurpääomalle valtion ja kuntien kautta, erilaisten tukiaisten ja maksuhelpotusten muodossa.

Valtiontalouden ongelmien perussyy juontaa useiden hallituksien ja eduskuntien suuryhtiöitä ja keinottelua suosineesta politiikasta.

Suurpääomalle annetut tukiaiset ovat aiheuttaneet valtiolle rahoituksellisen vajauksen, jota nyt paikataan työtätekevien vero- ja maksurasituksia lisäämällä. Samalla on valtiolle kuuluvia maksuvelvoitteita siirretty yhä enenevässä määrin kunnille ja sitä kautta tavallisten kuntalaisten kannettavaksi.

Useat kunnat ovat parhaillaan suorittamassa suuria leikkauksia työläisten, pienituloisten ja vähävaraisten etuihin ja perusturvaan. Myös kunnallisten palvelujen kehittämistä on supistettu ja toimintoja annettu yksityisille kunnan toimiessa vain palvelujen järjestäjänä, mutta ei tuottajana.

Tätä linjaa kommunistit eivät voi hyväksyä vaan esitämme:

  • Oikeus kunnan luottamustehtäviin tulee säilyttää kaikilla vaalikelpoisilla kunnan asukkailla.
  • On turvattava kunta-, kylä- ja lähiökeskusten elinvoima torjumalla postien, pankkien ja kauppojen keskittäminen.
  • Maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille. Kansanterveyslaki tulee saada voimaan alkuperäisessä muodossaan.
  • Sairaaloiden, sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuutta tulee parantaa henkilöstöä lisäämällä. - Vanhusten tukea kotihoidossa tulee kehittää ja laajentaa. Vanhusten ja vammaisten päiväkeskuksia ja palvelulaitoksia tulee perustaa lisää.
  • Päiväkoteja tulee rakentaa tarvetta vastaavasti lisää. Päiväkotipaikka tulee olla saatavilla vanhempien ilmaiseman tarpeen perusteella kaikille alle kouluikäisille, niinkuin laki edellyttää. Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä.
  • Koulujen tuntikehyksiä tulee laajentaa ja luokkakokoja supistaa. Koulutus tulee olla kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta.
  • Kovassa ruumiillisessa työssä raihnaiseksi tulleille työläisille tulee antaa samat oikeudet kuntoutuksessa kuin rintamamiehille ja veteraaneille.
  • Vastustamme työläisiin, pienituloisiin ja vähävaraisiin kohdistuvia verojen ja maksujen korotuksia.

Julkiset palvelut ja toiminnat ovat tietynlainen sosialismin siemen. Ne osoittavat, että palvelut ja toiminnat voidaan hoitaa yhteiskunnallisesti.

Jäsenyys Euroopan Unionissa kaventaa kunnan itsehallintoa

Vapaakuntakokeilusta annettiin kuva, että kyseessä olisi kunnallisen itsehallinnon lisääminen. Käytännössä se merkitsi kuntien lisääntynyttä oikeutta päättää taloudestaan ja hallinnostaan. Samanaikaisesti kuitenkin valtion rahoitusta supistettiin, mikä merkitsi rahoituspohjan kaventuessa kuntien itsehallinnon heikkenemistä. Vapaakuntakokeilussa kunnat muuttivat hallintoaan, joka käytännössä johti päätösvallan siirtymiseen luottamushenkilöiltä virkamiehille. Vapaakuntakokeilu oli osa-askel Suomen EU-jäsenyyteen. Kunnallisen itsehallinnon turvaaminen ja palvelujen kehittäminen edellyttää kuntien vaativan maamme eroamista Euroopan Uninionin jäsenyydestä.

Vuonna 1995 valitun eduskunnan päätökset kuntia kohtaan ovat jatkoa aloitetulle EU-politiikalle. Miljardileikkaukset kuntien valtionosuuksista pois merkitsevät kuntien ja sitä kautta kuntalaisten alistamista pääomien ja markkinavoimien varaan. Leikkaukset ovat osa EU:n talous- ja rahaliittoon EMU:un tähtäävää talouspolitiikkaa, jolla Suomea tehdään EMU-kelpoiseksi. Talouspolitiikan suunnanmuutos ja leikkausten torjuminen edellyttävät EMU-hankkeen hylkäämistä. Käyttöön otetut arvonlisävero ja kiinteistövero ovat EU:n veroja, jotka selkeästi kohdistuvat pien- ja keskituloisiin perheisiin.

EU:n kansalaisille on tullut mahdollisuus asettaa ehdokkaita ja käyttää äänioikeutta Suomen vaaleissa. Äänioikeus tulee olla Suomen kansalaisilla ja pysyvästi Suomessa asuvilla.

Kunnallishallinnon luokkaluonne merkitsee Suomessa nyt harjoitettavan EU-politiikan vastustamista. Euroopan raha- ja talousliiton toteutuhallinnon toteuttaminen alueellisesti paikallistasolla. Kunnilla on verotusoikeus, päätös- ja toimeenpanovaltaa paikallisesti asioissa, mutta itsehallinto on rajoitettua. Kunta on monella tavalla sidottu ja alistettu valtionhallinnon tavoitteille ja sääntelylle.

Kunnallishallinto vaimentaa eduskuntaan ja maan hallitukseen kohdistuvia paineita ja kritiikkiä. Kunnallishallinto on myös valtionhallinnon "piiska" kuntalaisia kohtaan.

Kunnallishallinnon tehtävä on myös kansalaisten integroiminen yhteiskuntaan ja luokkaristiriitojen vaimentaminen. Se tapahtuu laillisuuden ja demokratiakuvan muodostamisella vaalien ja edustuksellinen demokratian avulla.

Suostuttelu on keskeinen menetelmä työväenluokan edustajien integroimiseksi yksilöinä kunnalliseen toimintajärjestelmään.

Talous- ja yhteiskuntapolitiikan muuntaminen kunnallispolitiikaksi vaatii verhokseen "kunnan etua" ja muita arkielämän ilmiöiden esittelyjä. Siksi kunnanhallinto pyrkii kouluttamaan luottamushenkilöistä "kunnan edun" puolustajia.

Kunnat suorittavat työvoiman uusintamispalveluja. Työvoiman uusintamisen yleisiksi edellytyksiksi ravinnon, asunnon ja vaatetuksen lisäksi tulevat nykyään korkeammat vaatimukset koulutukselle, paremmalle terveydenhuollolle ja laajemmalle virkistys- ja kulttuuritoiminnalle.

Turvatakseen riittävän ja tehokkaan työvoiman saannin kapitalistit luopuvat osasta lisäarvoa maksamalla työläiselle palkkaa. Osa palkkoihin menevästä lisäarvosta suunnataan veroina valtion ja kuntien kautta työvoiman uusintamispalvelujen toteuttamiseen.

Ideologian ja politiikan alueella kunta pyrkii työtätekevien luokkien ja kerrosten ideologiseen muokkaamiseen ja porvariston ideologisten avustajien kouluttamiseen. Oikeistovoimat pyrkivät ohjaamaan kunnallishallintoa siten, että se mahdollisimman hyvin kykenee turvaamaan kapitalistisen talous- ja yhteiskuntajärjestelmän säilymisen. Kunnan on paikallisella tasolla huolehdittava yleisistä aineellisista tuotannonehdoista. Teollisuudelle ja yritystoiminnalle kuntalisten palvelujen ohella yleisiä palveluja ovat mm. kadut, tiet, satamat, energianhuolto, jätehuolto ja vesi- ja jätevesipalvelut. Näiden palvelujen maksu- ja taksapolitiikka merkitsee usein tulonsiirtoa kuntalaisilta yritystoiminnalle kunnan välityksellä.

Kunnan toimiala

Valtuustot ja kunnanhallitukset kiertävät hyvinkin arveluttavin perustein kunnallislakia säätiöiden ja yhtiöiden perustamisella ja tukemisella. Perustamisensa jälkeen ne ovat kunnallislain tarkoittaman valvonnan ulkopuolella, varsinkin kun niille valitaan johtajat valikoivasti.

Kunnan tehtävä on palvelujen tuottaminen, eikä vain järjestäminen. Vastustamme palvelujen yksityistämistä. Nykyisin kunnat tukevat ostopalvelusopimuksien kautta yksityisiä päiväkoteja, kouluja, terveysasemia ja vanhusten hoitoloita, vaikka ne voisivat olla kuntien omiakin.

Kunnan talousarvioon sisältyvät tuet säätiöille, yhtiöille ja yksityisille yrityksille tulee karsia pois.

Yksityisille hankkeille ei tule myöntää kunnan lainatakuita.

Kunnallislain muutoksella tulisi selvästi ilmaista kunnan oikeus rajoituksetta harjoittaa liike- ja yritystoimintaa tarvittavien tavaroiden valmistamiseksi ja maahantuomiseksi sekä palvelujen saamiseksi omakustannushintaan.

Kunnalla tulee olla omaa rakennustoimintaa. Kunnan rakennusten hallinto tulee kuulua kunnalle, eikä esim. säätiöille.

Kunnallislain muutoksella kunnan toimiala tulisi määritellä tarkemmin, jotta kunnan verorahojen käyttö ei olisi mahdollista yksityisille yrityksille säätiöille ja yhtiöille.

Kunnan toimialaan tulee kuulua hautausmaiden perustaminen.

Kunnallinen Demokratia

Toteutettu talous- ja yhteiskuntapolitiikka on merkinnyt demokratian kaventumista. Luottamushenkilöiden ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat kaventuneet.

Kuntien kehittäminen työtätekevien, pienituloisten ja vähävaraisten etujen mukaisesti vaatii kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä päätöksenteossa. Demokratian laajentamiseksi on välttämätöntä, että kunnat puolustavat itsehallintoaan ja sanoutuvat irti niiden päätösvaltaa rajoittavista järjestelyasiakirjojen ohjeista ja turvaavat kuntalaisille tarvittavat palvelut kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Kuntalaisten valitsemien luottamushenkilöiden asemaa tulee vahvistaa. Valtuuston päätösvaltaa tulee laajentaa ja tuoda valtuutettujen ja kuntalaisten aloitteet välittömästi valtuuston ratkaistavaksi. Kunnallislakiin tulee tehdä tätä tarkoittava muutos. Kuntalaisten ja heidän järjestöjensä esittämien aloitteiden ratkaisuja tulee nopeuttaa.

Kunnallisen kansanäänestyksen järjestäminen on muutettava valtuustoa sitovaksi, jos tarvittava määrä kuntalaisista sitä vaatii. Vaalin tuloksen tulee olla valtuustoa sitova.

Virkamiesvaltaa on kavennettava. Kuntien johtavat virat tulee asettaa määräaikaisiksi, jolloin valtuustolla on mahdollisuus vaihtaa viranhaltijaa. Kunnan työntekijöiden demokraattiset oikeudet tulee turvata ja lopettaa poliittinen, sukupuoleen ja ikään kohdistuva syrjintä virkoihin, toimiin tai työsuhteeseen otettaessa.

Johtavien viranhaltijoiden palkkoja tulee alentaa ja johtavien virkojen määrää vähentää. Palkintovirat tulee lopettaa ja esteellisyysperusteita tulee tiukentaa.

Kaikista kunnalle perittävistä maksuista ja tariffeista tulee päätösvalta olla valtuustolla, ei liikelaitoksilla eikä kunnan yhteisöillä.

EU-hallinnon tarpeiden mukainen vain neljän - viiden suurläänin muodostaminen Suomeen on torjuttava.

Kunnallisen demokratian lisäämiseksi on perustehtäviä hoitavia lautakuntia lisättävä. Tätä kautta saadaan kuntalaisia lisää luottamustehtäviin.

Maakuntahallintoa tulee kehittää ja siirtää sen puitteisiin kuntainliittojen ja läänien tehtävät.

Kuntaliitokset tulee toteuttaa vapaaehtoisuuden pohjalta, jolloin kuntalaiset saavat sanoa sanansa liitoksista. Vapaaehtoisuus toteutuu kylläkin huonosti jos valtio jatkaa kunnille osoitettujen määrärahojen leikkauksia.

Kuntien talous - mistä varat?

Kuntien kehittäminen työtätekevien, pienituloisten ja vähävaraiten etujen mukaisesti edellyttää, että varoja kuntalaisten tarpeisiin otetaan sieltä missä niitä eniten on.

Valtion rahoituksen turvaaminen kunnille ja maksuosuuksien lisääminenkin voidaan toteuttaa korottamatta valtionveroa. Varat saadaan:

  • Sotavarustamiseen käytettävistä hankinnoista luovutaan. Lentokoneet, sukellusveneet, ohjukset, hyökkäysvaunut jne.
  • Sotilasmenoja vuositasolla supistetaan. Valmiusjoukkoa ei tule perustaa. Sitä ei tarvita.
  • Pankkien ja suuryritysten tukeminen lopetetaan.
  • Moottoriajoneuvojen polttoaineen yhteydessä perittävä saastevero tuloutetaan kunnille.
  • Alkon valmistus, tukku- ja vähittäismyynti turvataan. Alkoholiverosta osa tuloutetaan kunnille.
  • Pääomatulojen verotus on muutettava progressiiviseksi, kuten palkansaajien tuloverotus.
  • Vientivero säädetään yrityksille.

Kunnilla on mahdollisuus lisätä varoja kuntalaisten tarpeisiin muualtakin kuin työtätekevien taskuista. Maksu- ja verorasitusta on mahdollisuus siirtää suuryrityksille ja liiketoiminnalle. Yritysten saama suora rahallinen tuki sekä verojen ja sosiaaliturvamaksujen helpotukset nousevat yhteissummaltaan kymmeniin miljardeihin markkoihin.

  • Korkeampaa kiinteistöveroa keräämällä suuryrityksiltä ja liiketoiminnalta.
  • Kunta luopuu yritysten halvemmista vesi- ja jätevesimaksuista.
  • Kunta luopuu yritysten halvemmista sähköenergian hinnoista.
  • Vuokraa teollisuustontteja ja perii käyvän vuokran.
  • Luopuu yritystoiminnan tonttimaiden myynnistä ja kaavoituksen alennushinnoista.
  • Liiketoiminnalle kaavoituksesta tuleva ansioton arvonnousu peritään kaavoituksesta hyötyviltä.

Kuntien varojen käytössä on tärkeää, että ne käytetään kuntalaisten etujen mukaisesti niihin tarkoituksiin, jotka parantavat peruspalvelujen kehittämistä.

Lainanotolla hankitut varat tulee käyttää asuntotuotantoon ja peruspalvelujen kehittämiseen.

Kommunistit ovat johdonmukaisesti vastustaneet kuntien veroäyrin hinnan ja kunnallisten maksujen korotuksia siksi, että ne lisäävät eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.

Kunnallisista maksuista ei tule luoda piiloveroa. Kunnallisvero tulee muuttaa progressiiviseksi ja suurten tulojen kohdalla asteittain nousevaksi.

Kuntien harkintavero-oikeus suuriin yrityksiin nähden on palautettava. Kaavailut kunnallisveron poistamisesta yrityksiltä on torjuttava. Vastustamme kuntien valtionosuuksien ja avustusten supistuksia. Niiden maksamista on myös nopeutettava. Emme hyväksy kymmenien kuntien ajamista vaikeuksiin suunnitellulla valtionosuusuudistuksella. Kunnilta ei saa periä korkeampaa työnantajan sosiaaliturvamaksua kuin yksityisiltä yrityksiltä. Korkeampi maksujen taso edistää yksityistämistä ja vaikeuttaa kuntien taloudellista tilannetta.

Kaavoitus kuntalaisia varten

Yleiskaavojen uusiminen kunnissa toteutuu monesti epädemokraattisella tavalla. Monet uudet asuinalueet on kaavoitettu ja rakennettu rakennusliikkeiden asettamilla ehdoilla. Kaavoituksen uusimisen päätarkoituksena useimmiten on rakennusoikeuksien lisääminen gryndereille ja siinä yhteydessä puistojenkin ottaminen rakentamisen piiriin.

Asuma-alueet tulee kaavoittaa ja rakentaa asukkaiden myötävaikutuksella viihtyisiksi asua. Kaavoitus ja rakentaminen on sidottava palvelujen kehittämiseen. Alueen ensimmäisistä asukkaista alkaen tarvitaan peruspalveluja. Tarvitaan koulu, neuvola, päiväkoti, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelupaikat jne. Kaavoituksessa suuret teollisuuslaitokset tulee sijoittaa siten, ettei niiden ympäristön pilaantumisvaikutukset yllä asuntoalueille.

Kaavoituksella on turvattava kylä- ja lähiökauppojen asema automarketteja vastaan.

Liikenteelliset ratkaisut on tehtävä asukkaiden tarpeen mukaan. Joukkoliikenne on otettava huomioon täydessä laajuudessaan heti alusta lähtien. Alueita ei saa suunnitella vain yksityisautoja silmällä pitäen.

Kaavoitusta ei tule käyttää keinotteluun, eikä ansiottoman arvonnousun välineenä, koska se nostaa maapohjan hintaa ja aiheuttaa asuntorakentamisessa jyrkkää hintojen nousua. Liikelaitosten ja maanomistajien saama ansioton arvonnousun hyöty on leikattava ja perittävä kaavoituksesta johtuvat todelliset menot. Kunnan ei pidä käydä kauppaa rakennusoikeuksilla. Kunnan tulee pääasiassa kaavoittaa vain omaa kunnan omistuksessa olevaa raakamaata.

Kulttuurihistorialliset kohteet ja luonnonolosuhteiltaan arvokkaat maisemat tulee tarkoin määritellä, ettei voitontavoitteluun perustuvassa rakentamisessa niitä hävitetä. Uudisrakentamisen tulee soveltua olemassa olevaan ympäristöön.

Olemassaoleville asuinalueille ja niiden läheisyyteen kunnan ei tule myöntää soranotolle ja kallion louhinnalle lupia. Tätä ei tule sallia myöskään kaavamuutoksilla.

Työväen asuinalueiden ja työläisten elämästä ja historiasta kertovat vanhojen alueiden rakenteet tulee säilyttää. Hyvä asuinympäristö, asukkaiden virkistysalueet ja luonnonläheisyys on kaavoituksessa turvattava. Kunnan asukkaiden mielipidettä on kysyttävä ja kuunneltava kaikissa kunnan asukkaita tai ympäristöä koskevissa kaavoituksellisissa ratkaisuissa.

Asuminen on jokaisen perusoikeus

Asunnottomuus vaivaa monia kuntalaisia lähes jokaisessa kunnassa. Ruuhka-alueilla asunnottomuus on viime vuosina jyrkästi lisääntynyt. Asunnottomuus ja puutteellinen asuminen kohdistuvat niin nuoriin, lapsiperheisiin kuin yksinäisiinkiin ja eläkeläisiin.

Jokaisen kansalaisen perusoikeus on asua kohtuullisin kustannuksin tilavasti ja viihtyisästi. Jokaiselle nuorelle on taattava riittävän suuruinen halpavuokrainen tai edullinen ensiasunto. Asumiskustannusten osuus tuloista tulee alentaa enintään viidennekseen saatavista tuloista.

Valtiovallan tulee vastata siitä, että vuokra-asuntoja rakennetaan riittävästi. Asuminen ei saa olla rakennusliikkeiden keinottelun väline. Asumisen kustannuksia on alennettava valtion asuntolainojen laina-aikoja tulee pidentää 45 vuoteen ja korkotaso alentaa kolmeen prosenttiin.

Kiinteistövero ja arvonlisävero tulee poistaa asumisen kustannuksista.

Asumistuella on turvattava pienituloisille ja vähävaraisille kohtuuhintainen asuminen.

Asuntotonttien vuokrien tulee vastata maksukyvyn mukaista kohtuullisuutta ja olla liiketonttien vuokria alhaisempia.

Kuntien on perustettava omia rakennusyhtiöitä ja on lisättävä omaa vuokra-asuntotuotantoa.

Jos kunta käyttää rakennusyhtiötä aluerakentajana on yhtiö velvoitetava rakentamaan vuokra-asuntoja.

Maata tarvittaessa asuntorakentamistarkoitukseen pitää kunnalla olla mahdollisuus käyttää etuosto- tai pakkolunastusoikeutta maan saamiseksi liike- ja suuromistajilta.

Kunnan tonttien myynti on lopetettava liike-elämälle ja on siirryttävä vuokrauskäytäntöön.

Kunnan asukkaiden etu on nostettava voitontavoittelun ja keinottelun sijasta koko asuntopolitiikan määrääväksi tekijäksi.

Yritysten vuokratessa kunnalta liike- tai asuinhuoneita on niiden maksettava korkeampaa vuokraa kuin yksityisten kuntalaisten.

Terveydenhuolto

Kuntien ja kuntaliittojen terveydenhuoltolaitoksissa on tehtävä perusteellinen uudistus, jotta kansanterveyslain alkuperäinen tavoite toteutuisi. Nyt terveyskeskukset muodostavat byrokratian uusia osa-alueita.

Kuntalaisen, joka tarvitsee pikaista hoitoa, tulee sitä saada. Vaikka terveyskeskuksissa toimivat myös harjoittelijat, tulee pysyvää lääkärikuntaa olla riittävästi ammattitaitoisen avun saamiseksi sitä tarvittaessa.

Terveyskeskusten asemaa on parannettava kokonaisvaltaisesti sekä turvattava hoitohenkilökunnan työskentelyolosuhteet sellaisiksi, että niihin saadaan pysyvä hoitohenkilökunta.

Kunnallinen terveydenhoito on saatava kattavaksi niin, että jokaista 10 000 asukkaan aluetta kohden on yleislääkäripalvelut sisältävä terveysasema. Terveydenhuollon peruspalvelujen tavoitteena tulee olla, että ne ovat käyttäjilleen ilmaisia. Kunnissa, joissa nyt peritään terveyskeskusmaksuja, niistä tulee luopua. Terveyskeskusmaksuja ei saa palauttaa kuntiin sen paremmin kuntien kuin valtion päätöksin. Omalääkärijärjestelmä on toteutettava kunnallisena koko maassa lisäämällä riittävästi lääkärien toimia.

Maksutonta hammashuoltoa tulee laajentaa siten, että kaikki ikäryhmät saadaan kunnallisen hammashoidon piiriin.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet 90-luvun laman kuristuksessa valtavasti. Kasvaneisiin ongelmiin on ollut vastauksena istuvien hallitusten taholta yhteiskunnan kustantamien hoito- ja kuntoutuskulujen voimakas karsiminen. Mielenterveysongelmat eivät poistu Suomesta lopettamalla mielisairaalat ja korvaamalla ne potilaiden avohoidoksi naamioidulla heitteillejätöllä. Siksi tarvitaan riittävästi sairaalapaikkoja, hoitokoteja ja päiväkeskuksia sekä kiintiötyöpaikkoja.

Oikeiston ajamalla terveydehuollon yksityistämisellä nostetaan kuntalaisille koituvia terveydenhuollon maksuja ja lisätään eriarvoisuutta lääkäripalvelujen suhteen. Terveydenhuollon yksityistämistä ei tule sallia ja samoin kaikkinainen keinottelu ja oman edun tavoittelu kansalaisten terveyden kustannuksella tulee lopettaa.

Terveydenhuollon perusta on selkeästi toteutettava kansanterveyslain hengessä kunnallisen terveydenhuollon pohjalta.

Kaikkien sairauskulujen verovähennysoikeus tulee palauttaa, omavastuita ei saa lisätä lääkkeisiin, sairauskuluihin eikä kuntoutukseen.

Sosiaalihuolto

Apua ei ole aina saatavilla kun tarve on suuri. Tämän ovat monet suomalaiset joutuneet kokemaan tarvitessaan sosiaalipalveluja. Valtion toimesta toteutettu varojen supistuspolitiikka kuntiin on purrut ja mahdollisuuksia sosiaalisen tuen antamiseen on rajoitettu. Tämän seurauksena on runsaasti väliinputoajia ja vaikeuksissa olevia ihmisiä.

Tästä samasta syystä apua tarvitseva eksyy usein "sosiaaliviidakkoon" eikä saa hänelle kuuluvia oikeuksia ja etuja. Tämän lisäksi se on alentavaa, holhoavaa ja "luukuttavaa". Kuntalaisilla on perusoikeus turvallisiin elämänoloihin. Tämä oikeus voidaan toteuttaa toimimalla sen puolesta, että jokaiselle taataan lakisääteisesti toimeentulo vanhuuden, työttömyyden, työkyvyttömyyden tai sairauden varalta. Päivärahoja, eläkkeitä ja lapsilisiä on korotettava sekä kumottava sosiaalietuuksien verotus. Kunnallisessa sosiaalitoimessa on tehostettava ennaltaehkäisevää työtä ja sosiaalineuvontaa.

Sosiaalipalveluja on kehitettävä sosiaalityöntekijöiden, kodinhoitajien ja kotiavustajien ym. määrää ja käytettävissä olevia varoja lisäämällä.

Vammaisen omaisen kotihoidon tukea on korotettava. Jos henkilö hoitaa esim. vammaista omaista kotonaan, siitä tulisi maksaa kunnollinen korvaus. Kotihoito on potilaalle laitostamista inhimillisempi vaihtoehto ja myöskin halvempi yhteiskunnalle.

Sosiaaliavun käsittelyssä on luovuttava nöyryyttävästä kohtelusta ja syrjinnästä sekä parannettava sosiaaliavun ja palveluja tarvitsevien oikeusturvaa.

Vanhustenhuoltoa on kehitettävä joustavana ja vanhusten tarvitsemia kunnallisia palveluja on lisättävä ja tehostettava. Vanhusten päiväkeskusten maksuja tulee korotusten sijaan alentaa.

Eläkeläisille ja vammaisille on saatava lisää palveluasuintaloja ja muita asumismuotoja, joissa voi elää ja asua normaalisti omassa taloudessa. Itsenäisen asumisen turvaamiseksi tarvitaan monipuolisia palveluja.

Eläkkeiden indeksikorotukset tulee maksaa täysimääräisinä ja taannehtivasti, korkoineen myös niiltä vuosilta, jolloin niitä ei maksettu. Kansaneläkkeet tulee sitoa ansioindeksiin. 65-vuotiaiden työeläkkeet tulee säilyttää ansioindeksissä. Suunnitelmista sitoa ne kuluttajahintaindeksiin tulee luopua. Varhaiseläkeikäraja tulee säilyttää 55 vuotiailla heidän niin halutessaan. Työttömyyseläkejärjestelmää ei saa lakkauttaa. Julkisen sektorin eläkeperusteita ei tule heikentää.

Päivähoito

Kaikki vanhemmat toivovat lastensa päivähoidon olevan parasta mahdollista, kehittävää ja turvallista, mutta myös kustannuksiltaan kohtuullista. Liian monet vanhemmat joutuvat kuitenkin turvautumaan epätyydyttäviin tai jopa huonoihin ratkaisuihin. Päivähoidon kustannukset on onnistuttu työntämään yhä enemmän vanhempien kannettavaksi. Näin ei saa olla.

Kaikille alle kouluikäisille on taattava oikeus kunnalliseen hoitopaikkaan vanhempien ilmaiseman tarpeen mukaan. Päivähoitolain toteutus edellyttää päivähoidon resurssien lisäämistä.

Kuntiin tarvitaan integroituja päiväkoteja, joissa vammaiset lapset voivat mallintaa terveiden lasten elämää ja terveet lapset voivat oppia ymmärtämään vammaisuutta ja hyväksymään erilaisuutta.

Päiväkotien edellytyksiä korkeatasoiseen kasvatustyöhön on parannettava ryhmäkokoja pienentämällä sekä lisäämällä koulutettua henkilökuntaa ja käyttömäärärahoja tarvetta vastaavasti. Kunnallista perhepäivähoitoa on kehitettävä vaihtoehhtoisena hoitomuotona, mutta se ei saa hidastaa kunnallisten päiväkotien kehittämistä. Leikkikenttä- ja puistotätitoimintaa on kehitettävä niissä kunnissa, missä tähän on tarvetta. Koululaisten ohjattua iltapäivätoimintaa ja kerhotoimintaa on laajennettava ja kehitettävä erityisesti ala-astetta koskevaksi.

Valtion on luotava edellytykset päivähoidon kehittämiseen lisäämällä tähän tarvittavia määrärahoja kunnille. Kuntien on suoritettava aktiivista painostusta, jotta näin tapahtuisi.

Päivähoitomaksuja ei saa korottaa, vaan tulevaisuuden tavoitteena tulee olla peruskoulun tavoin maksuton päivähoito.

Aikaisemmin sanottiin, että ilmainen koulujärjestelmä ei olisi mahdollinen. Nyt se on tämänpäivän todellisuutta. Miksei siihen päästäisi myös päivähoidon puolella?

Koulutus

Suurpääoma ja sitä tukevat hallitukset ja porvarilliset puolueet eivät ole kiinnostuneita hyvän yleissivistävän koulutuksen antamisesta kaikille. Niiden mielestä työläisen lapsille riittää suppea-alainen ammattikoulutus kulloistenkin suhdannetarpeiden mukaan.

Peruskoulun hyvät lähtökohdat eivät ole vieläkään täysin toteutuneet. Tasokursseilla on tuotu vanha oppikoulu peruskoulun sisälle ja opetuksen tasa- arvo on näin jäänyt näennäiseksi. Riittämättömät aineelliset edellytykset ja liian suuret opetusryhmät ovat kaventaneet oppilaiden mahdollisuuksia hyviin oppimistuloksiin.

Tarvitaan siis vielä paljon työtä koulutuksen kehittämiseen. Lähtökohtana on oltava se, että peruskoulu saa enemmän tilaa ja opetuksen taso ja sisältö ovat korkeatasoista. Opetusryhmiä on pienennettävä ala-asteella noin 20 oppilaaksi ja ylä-asteella noin 25 oppilaaksi. Opetusmateriaali- ja välinemäärärahoja on lisättävä tarvetta vastaavaksi.

Vastustamme koulutusta koskevaa säästölinjaa. Opintotuen taso on nostettava riittävän täysipainoisen opiskelun mahdollistamiseksi ilman velkakierrettä.

Vastustamme lukukausi- ym. rasitteiden lisäämistä opiskelijoille. Vaadimme, että vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille turvataan täydet mahdollisuudet maksuttomaan opiskeluun lukioissa sekä keski- ja korkeamman asteen oppilaitoksissa. Opintoavustus on korotettava myös keskiasteen koulutuksessa oleville ikään katsomatta. Sen on oltava saman suuruinen kuin yliopistossa opiskelevilla nyt on. Opintolainan korkoa on alennettava.

Koulun tulee ohjata oppilaita tieteellisen ja humanistisen maailmankuvan muodostamiseen. Emme hyväksy tunnustuksellista uskonnon opetusta tai epähumanistista tai epätieteellistä idologiaa. Päinvastoin tällaista vastaan ihmisten on pystyttävä puolustautumaan, kun niitä esimerkiksi ylikansallisen viihteen avulla tarjotaan lapsille ja aikuisille.

Koulujen opetusohjelmasta on poistettava epätieteelliseen historiaan ja tunnustukselliseen uskontoon liittyvä opetus. Uskonnon pakko-opetuksesta on luovuttava, ja tilalle on saatava rauhankasvatusta ja laajempaa kansojen ja kulttuurien tuntemukseen perustuvaa opetusta. Kouluissa on kiellettävä armeijan aseellinen koulutus, sotilaalliset maastoharjoitukset ja asenäyttelyt sekä kaikenlainen militaristinen propaganda.

Oppimisvaikeuksista kärsivien lasten erityisopetusta ei tule supistaa peruskouluissa. Toimenpide kostautuu lapsille aikuisiässä kasautuvina ongelmina.

Peruskoulun on annettava lapsille monipuoliset perusvalmiudet elämiseen ja tasa-arvoiset lähtökohdat ammatillisen koulutuksen hankkimiseen.

Liikenneturvallisuuden edistämisessä on tärkeä sija koulujen liikennekasvatuksella. Peruskoulun tulee antaa valmius ajolupaan oikeuttavan tutkinnon suorittamiseksi.

Ammattikoulupaikkoja on lisättävä tarpeen mukaan. Koulutuksen päätyttyä on taattava jokaiselle sitä haluavalle nuorelle työpaikka. Nuoria ei tule kouluttaa työttömyyskortistoon.

Kulttuuri ja liikunta

Alueellista teatteri-, elokuva-, musiikki- ja muuta kulttuuritarjontaa on lisättävä. Kuntien on toimittava ylikansallisen massaviihteen ja halpakulttuurin haittojen ehkäisemiseksi. Tämä edellyttää esimerkiksi kunnallisen elokuvatoiminnan järjestämistä.

Kaapelitelevisiotoiminta on oltava kuntalaisten valvonnassa.

On edesautettava tuen ja edellytysten lisäämistä nuorison omaehtoiselle kulttuuri- ja harrastustoiminnalle. On taattava tarpeellisten harjoittelu- ja esiintymismahdollisuuksien järjestäminen nuorille musiikinharrastajille. Kunnan yhteiset tilat tulee olla maksuttomasti kuntalaisten käytettävissä.

On kehitettävä lastenkulttuuritoimintaa. Ylikansallisen massa-viihteen ja roskakulttuurin vaikutuksen torjumiseksi on taidekasvatuksen edellytyksiä päiväkodeissa ja kouluissa parannettava. Suurten monumentaalisten kulttuuri- ja urheilupalatsien sijaan varoja on käytettävä ensisijaisesti sellaisiin kulttuuritoimintoihin, jotka ovat mahdollisimman suuressa määrin asukkaiden ulottuvilla.

Ylikansallisen rappiokulttuurin maahantunkeutumisen sijaan tulee vaalia oman kansallisen kulttuurimme säilymistä ja sen lujittumista. Se ei silti estä yhteistyöhön perustuvaa kansainvälisyyttä.

On vaadittava liikuntamahdollisuuksien mahdollisimman järkevää ja alueellisesti tasapuolista kehittämistä. Tarvetta vastaavat perusurheilumuodot tulee järjestää jokaisen kuntalaisen ulottuville. On parannettava kuntien ulkoilualueiden käyttömahdollisuuksia. Suurten, ainoastaan kilpaurheilulle tarkoitettujen laitosten sijasta on ensisijaisesti parannettava kaikkien kuntalaisten liikunta- ja urheilumahdollisuuksia.

Jokamiehenoikeudet luonnon virkistyskäyttöön tulee turvata ja tähän liittyviä rajoituksia poistaa.

Kunta työnantajana

Kuntien työntekijämäärän tiukka rajoittaminen, johon vuodesta 1975 solmitulla järjestelysopimuksella on pyritty, on aiheuttanut ongelmia kaikkialla. Työntekijöiden työpaine on lisääntynyt. Tämä tuntuu mm. sosiaalihuollossa, kouluissa, päiväkodeissa ja terveydenhoidossa työntekijöiden stressin lisääntymisenä ja palvelutason laskuna.

Työpaineen lisääntymisestä huolimatta on kunnan työntekijöiden palkkaus jäänyt jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Palkkatason heikentämisessä ovat olleet apuna virkaehtolait, jotka rajoittavat kuntien mahdollisuuksia päättää itse henkilöstönsä palkkauksesta ja muista työehdoista.

Yli kolme kuukautta jatkunut työsuhde on vakinaistettava. Vastustamme kuntien henkilöstön irtisanomisia ja pakkolomia. Ne heikentävät kunnan työntekijöiden ja viranhaltijoiden asemaa ja samalla kunnallisia peruspalveluja.

Kuntien viran- ja toimenhaltijoiden sekä työntekijöiden aseman parantamiseksi on kuntien kaikkia mahdollisuuksia käyttäen pyrittävä parantamaan erityisesti pienipalkkaisempien työntekijäryhmien palkkausta. Virka- ja toiminimikkeitä on tarkistettava ja palkkausta parannettava työmäärän ja rasittavuuden kasvua vastaavasti.

Kunnat voivat olla edelläkävijän asemassa työelämän uudistukseen liittyvissä kysymyksissä. Kuntien yhtiöiden ja laitosten hallituksiin ja hallintoneuvostoihin sekä muihin vastaaviin hallintoelimiin tulee nimetä puolet työntekijöiden ja toimihenkilöiden valitsemia edustajia.

Kuntien henkilöstöpolitiikassa tulee toteuttaa jatkuvuusperiaatetta siten, että työntekijöitä ja toimihenkilöitä ei henkilökunnan määrän vähentämistarpeen perusteella irtisanota ellei työntekijä ole saanut tai ellei hänelle ole voitu järjestää toista hänen hyväksymäänsä työtä.

Työllisyys

Työttömyyden ollessa satojatuhansia hyväksyi eduskunta hallitusmuodon muutoksen, poistaen määritelmän, joka totesi työvoiman olevan valtakunnan erikoisessa suojeluksessa. Tilalle hyväksytyn määritelmän mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Työttömien määrä on lyhyessä ajassa noussut yli neljänsadantuhannen. Työnantajat ja elinkeinoelämä eivät ole olleet halukkaita eivätkä kykeneviä järjestämään täystyöllisyyttä. Kuntien tulee ottaa tavoitteeksi täystyöllisyyden toteuttaminen oman kunnan alueella. Työllisyyslain mahdollisuudet valtion rahoitukseen tulee käyttää täysimääräisinä hyödyksi. Työllisyyslain muutospyrkimykset eivät saa johtaa työllisyysvarojen supistamiseen. Irtisanomiset ja henkilöstön vähentäminen on tehtävä aina työnantajalle kannattamattomammaksi kuin työllistäminen.

Työttömyys on saatavissa jyrkkään laskuun muuttamalla yleinen talouspolitiikka kansalaisten ostovoimaa vahvistavaksi sen supistamisen sijasta. Korkotasoa tulee alentaa purkamalla kustannustasoa nostavia kartelleja. Työaikaa tulee lyhentää palkkatasoa laskematta, erityisesti vanhimmissa ikäryhmissä ja raskaimmissa töissä. Pakkolomia tulee rajoittaa. Tulee lisätä julkisia asunto- ja palvelu- sekä joukkoliikenneinvestointeja. Työttömät 55- vuotiaat on päästettävä eläkkeelle. Työttömille on taattava mahdollisuus koulutukseen työttömyyspäivärahan suuruisella opintotuella ja käyttämällä työllistämistukia.

Kuntien on työllistettävä ensisijaisesti omaa palvelutoimintaansa kehittämällä. Työvoimaa on kuntien eri toiminta-aloilla lisättävä todellisen tarpeen mukaan. Vastustamme tukipaikkojen muuttamista osa-aikaisiksi. Työn on pääsääntöisesti oltava kokopäivätyötä ja osa-aikaista vain jos työntekijä itse niin haluaa. Erityisesti on huolehdittava nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työnsaannista. Kuntien velvoitetyöllistäminen on palautettava.

Kuntien on luotava vammaisille ihmisille tukityöpaikkoja sekä tuotannollisia ja toiminnallisia suojatyöpaikkoja.

Kuntien on toteutettava rakennus- ja suunnittelutehtävänsä ensisijaisesti omana työnään, siellä missä se on mahdollista.

Liikenne

Suurten keskusten ja asutustaajamien tavara- ja joukkoliikenne tulee rakentua raide- ja sähköisen liikenteen varaan. Pienten seisakkeiden lopettamiset tulee perua.

Yhteiskunnan tuella ja kuntien yhteistyöllä tulee perustaa kunnallisia liikennelaitoksia, jotta voidaan turvata pieniinkin asutustaajamiin kuljetusyhteys tyydyttävästi. Joukkoliikenteen edistämiseksi työmatkaliikenteen tulee olla käyttäjälleen maksutonta ja työnantajien on osallistuttava työmatkojen kustannuksiin.

Kuntien taholta tulee tarjota joukkoliikenteen alennuslippuja eläkeläisille ja opiskelijoille.

Arvonlisävero poistettava joukkoliikenteen maksuista ja hankinnoista.

Yltiöpäiset moottoriteiden rakentamiset ja moottoriväylien levennykset eri osissa maata tulee ottaa uudelleen harkittavaksi. Kuntien ja niiden asukkaiden mielipidettä tulee kuunnella, kun uusista tiehankkeista päätetään.

Haja-asutusalueilla kunnan tulee yhdessä valtion kanssa hoitaa kaikkien yleisten teiden kunnossapito.

Joukkoliikennepalvelut ja kevyt liikenne on otettava huomioon jo asuinalueiden kaavoitusvaiheessa. Asuinalueita ei pidä suunnitella vain yksityisautoilua silmälläpitäen eikä muutoinkaan sosiaalisesti yksipuolisesti.

Liikenteen saasteiden vähentämiseksi on sallittava maa- ja nestekaasu jakelu- ja joukkoliikenteessä autojen polttoaineena. Kunnat, kuntien yhtiöt ja laitokset voivat olla edelläkävijöitä nestekaasun käyttöönotossa ja anoa vapautusta polttoaineverosta.

Energia

Suurpääoman pyrkimyksenä on maksattaa energia työtätekevillä kunnan asukkailla ja järjestää heidän kustannuksellaan itselleen halvan energian saanti. Tämä ilmenee kohonneina tariffimaksuina. Teollisuus saa itselleen erilaisia suurkuluttajan alennuksia. Tällöin kalliimman hinnan sähköstä ja polttoöljystä ja muusta energiasta maksaa juuri tavallinen asukas.

Kunnallinen perusvoima ja liikennelaitokset tulee säilyttää kunnallisina ja yksityistetyt yhtiöt tulee uudelleen kunnallistaa.

Siellä missä se on mahdollista on pyrittävä energiatuotantoon maakaasulla, perusteltuihin energian säästötoimiin, uusien vaihtoehtoisten energialähteiden käyttöön ja kotimaisten polttoaineiden käytön lisäämiseen. Maakaasun suhteen on otettava huomioon se, että sitä voidaan teollisuuden ja voimaloiden käytön lisäksi käyttää lämpöenergiana myös pienissä yksiköissä - omakotitaloissakin.

Kuntien energian käytössä esitämme siirtymistä maakaasun käyttöön.

Yksityistetyt kaasulaitokset on yhteiskunnallistettava.

Vastustamme vuotoksen altaan rakentamista. Esitämme maakaasuputken vetämistä Barentsin mereltä Lappiin, eteläisen ja pohjoisen maakaasuputken yhdistämistä valtakunnalliseksi verkoksi ja maakaasun vetämistä Norjasta Suomeen.

Teollisuudelle on palautettava siltä poistettu energiavero, joka on nyt kotitalouksien maksettavana. Energian hinta ei teollisuudelle saa olla halvempi kuin kotitalouksille.

Ympäristö viihtyisäksi

Luonnonläheisyys on monien Suomen kuntien parhaita puolia. Elinympäristön säilyttäminen viihtyisänä, saasteettomana ja terveyden kannalta puhtaana vaatii asukkaiden tiivistä yhteistyötä ja laajaa demokratiaa. Kommunistit edellyttävät tekoja kunnilta, teollisuudelta ja suurten kiinteistöjen omistajilta asuinviihtyisyyden parantamiseksi. Viihtyvyyttä voidaan lisätä mm. liikennejärjestelyillä, rakennelmilla ja istutuksilla. Viihtyvyyden parantamiseksi asukkaiden on itse saatava päättää mitä heidän ympäristössään tehdään.

Ympäristön pilaajat on saatettava täysimääräiseen vastuuseen teoistaan. Kuntalaisten on voitava puuttua teollisuuden, kunnan ym. aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Teollisuutta ja liike-elämää kontrolloivia ympäristönormeja on tiukennettava. "Saastuttaja maksaa" -periaatetta on noudatettava kaikessa toiminnassa.

Kasvihuoneilmiön lisääntymisen estäminen ja kestävä kehitys on otettava keskeiseksi ohjenuoraksi kunnan toimintoja suunniteltaessa. Kasvihuoneilmiöön vaikuttavat mm. liikennejärjestelyt, energiaratkaisut, kunnan julkiset hankinnat ym. Jokaisessa kunnassa on laadittava seikkaperäinen ympäristösuunnitelma yhteistyössä asukas- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Laadittua suunnitelmaa on noudatettava. Ympäristövaikutusten arviointia on lisättävä merkittävien ympäristöä muuttavien toimenpiteiden yhteydessä.

Puhtaan veden turvaaminen myös tulevaisuudessa on noussut entistä tärkeämmäksi ympäristökysymykseksi. Pohjavesialueilla tielaitoksen omistamat ja yksityiset tiet tulee pitää puhtaina eikä niille tule rakentaa uusia teitä. Teiden suolauksesta tulee asteittain luopua.

Kaavoituksella ja rakennussäädöksillä on estettävä luonnon ja elinympäristön pilaantuminen. Tällaisia keinoja ovat mm. tarpeettoman henkilöautoliikenteen estäminen ja kevyen liikenteen toimintaedellytysten parantaminen kaavoituksen keinoin. Jätehuollon on perustuttava mahdollisimman tarkkaan kierrätykseen. Jätehuoltomaksun on kannustettava kuluttajia kierrätykseen. Kuntien on perustettava omia kierrätyskeskuksia ja nuorille tarkoitettua työpajatoimintaa tavaroiden korjaamiseksi. Uusia jätteenpolttolaitoksia ei tule rakentaa.

Energiaratkaisuissa on suosittava uusiutuvia energianlähteitä ja energian säästämistä. Uusiutumattomia energialähteitä (kuten kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) käyttävät voimalaitokset on varustettava parhaimmalla käytettävissä olevalla puhdistustekniikalla. Maakaasun, joka on fossiilisista polttoaineista puhtainta, käyttöä on lisättävä, kunnes uusiutuvat energiaratkaisut ovat käyttökelpoisia. Saasteettomien, uusiutuvien energianlähteiden käyttöönoton mahdollistaa tieteen ja teknologian suunnitelmallinen kehittäminen.

Hyväksytty puolueen 8. edustajakokouksessa 26.5.1996.