Kansan etujen mukainen muutos nykypolitiikkaan!

1. Rauha, aseistariisunta ja ulkopolitiikka
2. Markkinatalous ei ole ratkaisu
3. Irti Euroopan Unionin jäsenyydestä
4. Tulonjaon oikaisu on peruskysymys
5. Oikeus työhön ja toimeentuloon on jokaisen kansalaisen luovuttamaton perusoikeus
6. Työpaikoilla muutostarve
7. Sukupuolten tasa-arvo tulee saada todelliseksi
8. Työtätekevien pienyrittäjien toimeentulo turvattava
9. Työtätekevien viljelijöiden puolesta
10. Perusturva taattava
11. Tukea lapsiperheille, nuorille ja opiskelijoille
12. Eläkkeitä ja vanhusten palveluja parannettava
13. Asunto kuuluu jokaiselle
14. Koulutus tasa-arvoiseksi
15. Työläisten ja vähävaraisten verotusta alennettava
16. Koko maan pitäminen elinkelpoisena ja asuttuna
17. Joukkoliikennettä parannettava
18. Ympäristöhaitat ja energiaongelmat ratkaisuun kestävän kehityksen turvaamiseksi
19. Maan ja rantojen siirtäminen sijoittajille tulee lopettaa
20. Kansalliset arvot kunniaan
21. Kansallistaminen ajankohtaista
22. Edistykselliseen demokratiaan ja todelliseen kansanvaltaan
23. Vuoden 2003 eduskuntavaalista uusi suunta 2000-luvulle. KTP:n keskeisiä tavoitteita

Kansan etujen mukainen muutos nykypolitiikkaan!

Kommunistinen Työväenpuolue on perustamisestaan lähtien korostanut, että yhteiskunnan uudistamisen perusteena tulee olla työväenluokan maailmankatsomus. Yhteiskunnan uudistamisen perusteet löytyvät marxilaisuuden kapitalismin kritiikistä, tieteellisestä sosialismin teoriasta ja sen pohjalta kehittyneestä leniniläisyydestä.

Tavoitteena on sosialistinen yhteiskunta, joka merkitsee suunnitelmallisuuden ja kansanvallan yhdistämistä. Siinä kaikkien ratkaisujen lähtökohtana on kansalaisten hyvinvointi, joka syntyy työstä.

Kaikille luodaan mahdollisuus osallistua oman työnsä kautta yhteiskunnan rakentamiseen. Tätä kautta syntyy ihmisten välinen uusi solidaarisuus ja yhteistyö.

Lähtökohtana on ihmisten fyysisten ja henkisten perustarpeiden tyydyttäminen. Tämä merkitsee asunnon, koulutuksen, työn, terveydenhoidon ja vanhuudenturvan takaamista kaikille.

Kysymys on yhteiskunnan voimavarojen käytöstä niin, että kaikista yhteiskunnan jäsenistä huolehditaan.

Kansalaisten hyvinvointi toteutetaan voimavarojen järkevällä ja säästäväisellä käytöllä niin, että voimavarat ovat myös tulevien sukupolvien käytettävissä. Tämä merkitsee ihmisyhteiskunnan toiminnan sopeuttamista luonnossa tapahtuvaan toimintaan.

Yksipuolisesti vientiin ja tuontiin perustuvan talouden sijaan vahvistetaan omavaraisuutta luonnonvarojen antamien mahdollisuuksien puitteissa. Ulkomaankaupassa huolehditaan kauppaa käyvien molemminpuolisen edun toteutumisesta.

Suomen tulee olla edistämässä rauhaa edistämällä ristiriitojen rauhanomaisia ratkaisuja tarttumalla ongelmien syihin ja torjumalla väkivallan käyttö kansainvälisissä suhteissa. Suomen tulee olla ulkopolitiikassaan puolueeton suurvaltojen eturistiriidoissa, muttei sodan ja rauhan kysymyksissä, vaan rauhan puolesta sotaa vastaan.

Kansallistaminen on ajankohtainen avainkysymys. Kansallistaminen on edellytys sille, että kansainvälisyys voidaan rakentaa kansojen tasa-arvoiselle yhteistyölle.

Tämä ohjelma on luonteeltaan yleisdemokraattinen niin, että siihen sisältyy sosialismin näköala. Sellaisena se mahdollistaa yleisdemokraattisen yhteistyörintaman rakentamisen työtätekevien ja pienituloisten etujen puolustamiseksi, turvaten kansallisen päätösvallan ja tasa-arvoisuuteen rakentuvan kansainvälisyyden. Samalla se edistää ekologisesti kestävää kehitystä.

1. Rauha, aseistariisunta ja ulkopolitiikka

Tänä päivänä rauhan jatkumiseen tai sodan syttymiseen vaikuttaa ratkaisevasti pääoman ja ylikansallisten monopoliyhtiöiden asema.

Pääoman ja monopoliyhtiöiden ylikansallisessa toiminnassa käy esiin monopoliryhmittymien kasvaneet ristiriidat. Monopoliyhtiöitä tukevien valtioiden ja monopoliliittoutumien keskinäiset sopimukset näkyvät siinä, etteivät teollisuusmaiden väliset jännitteet ole purkautuneet avoimiksi keskinäisiksi konflikteiksi. Ne ovat vielä yhdessä sotineet muilla alueilla pyrkien hyödyntämään ja vahvistamaan monopoliryhmittymien tai niitä tukevien valtioiden strategisia etuja.

Kansainvälinen pääoma ja ylikansalliset monopolit, niitä tukevien valtioiden kanssa, eivät pyri sosiaalisten ja eriarvoisuuden ongelmien ratkaisemiseen kansojen etujen mukaisella tavalla, vaan monopoliliittojen etujen mukaisen hyödyn saamiseen. Näin toimiessaan ne ovat valmiit sytyttämään sotia tavoitteidensa toteuttamiseksi. Siksi onkin välttämätöntä rajoittaa niiden toimintaa ja purkaa kansainväliset monopoliliittoutumat ja monopolit sekä poistaa kansainvälisesti niiltä poliittinen tuki rauhantilan vakiinnuttamiseksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Pariisin rauhansopimuksessa määriteltiin Euroopan valtioiden rajat. Nämä vahvistettiin ETY-asiakirjassa. Emme hyväksy Pariisin rauhansopimuksen mitätöimistä. Suomen tulee olla puolueeton suurvaltojen eturistiriitojen suhteen ja pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Ulkomaisia sotajoukkoja ei saa tuoda Suomen maaperälle, ilmatilaan ja merialueille, eikä suomalaisia sotajoukkoja käyttää sotilaallisiin tai ns. rauhaanpakottamistehtäviin maan rajojen ulkopuolella.

Vastustamme kaikkia pyrkimyksiä rajojen muuttamiseksi. Ahvenanmaan asema demilitarisoituna alueena tulee säilyä

Tavoitteemme on maailma, jossa yhteiskunnan ongelmia ei ratkota aseilla eikä väkivallalla. Suomen tulee tukea kehitystä, joka johtaa yleiseen ja samanaikaiseen aseiden riisuntaan kaikissa maissa ydinaseiden, kemiallisten ja biologisten aseiden sekä maamiinojen hävittämiseen ja niiden kehittämisen lopettamiseen. Uusien pommikoneiden hankinnat tulee keskeyttää ja luopua sotilaallisiin tarkoituksiin tarkoitetuista kuljetus- ja taisteluhelikoptereista. Armeijan menoja on supistettava niin, että jäljelle jää vain rajavartiosto.

Sotilasliitto NATO on ulottanut rauhankumppanuussopimusten kautta toimintansa Pohjois-Eurooppaan, Itämeren alueelle, Suomen aluevesille, maamme ilmatilaan ja maa-alueille. Suomen tulee irtaantua sotilasliitto NATOsta ja EU:n sotilaallisista organisaatioista, kuten WEU:sta. Suomen tulee irtaantua kriisinhallinnan nimisenä toimivasta EU-armeijasta.

Suomi ei lisää turvallisuuttaan aseita kalistelemalla, vaan tukeutumalla rauhanpolitiikkaan.

Ensiarvoisen tärkeää Suomelle on palauttaa puolueettomuus, sotilaallinen liittoutumattomuus ja säilyttää ystävälliset suhteet naapurimaihin.

Rauhankasvatus tulee vakiinnuttaa osaksi päiväkotien ja koulujen opetusohjelmaa ja lopettaa lasten ampumaharjoitukset.

Uudelleen perustettujen suojeluskunta- ja lottajärjestöjen toiminta tulee Pariisin rauhansopimuksen nojalla estää. Aseellisten siviilijärjestöjen toiminta tulee kieltää, eikä tällainen toiminta saa tapahtua edes armeijan yhteydessä. Sotilasaseiden hallussapito on kiellettävä siviileiltä.

Sodan ja rauhan kysymyksissä Suomi ei voi olla puolueeton vaan rauhan puolella sotaa vastaan. Suomen tulee edistää pyrkimystä luoda ETYJ:stä pohjalta koko Euroopan kattava NATO:sta ja muista sotilasliitoista vapaa yhteistyöelin, joka kattaa turvallisuuskysymykset. ETYJ:n päätöksenteko tulee toteuttaa kansojen tasavertaisuuden perustalta. Sille tulee luoda pysyvät toimielimet.

2. Markkinatalous ei ole ratkaisu

Aikanaan sosialistiset maat tukivat kehitysmaiden vapautusliikkeiden taistelua ja kapitalististen maiden työväenluokan kamppailua itsenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä kehitysmaita ryöstetään yhä voimallisemmin. Myös kapitalistimaiden työtätekevien riisto on tehostunut ja jäljellä olevat sosialistiset maat pyritään eristämään muista maista.

Suomen on järjestelmällisesti edettävä tavalla, jossa Suomen kehitysmäärärahat nousisivat YK:n suosittelemalla tavalla vaihtoehtona Maailmanpankin ja Valuuttarahaston kehitysmaihin kohdistamaan taloudelliseen painostukseen.

Kapitalistinen talousjärjestelmä ja perustuotantovälineiden yksityinen omistus eivät tule ratkaisemaan aikamme perusongelmia kansantaloudessa. Kapitalismin voimistunut ote maailmassa on johtamassa yhä syvempiin kansallisiin ja kansainvälisiin ristiriitoihin johtaen elintason laskuun suurimmalle osalle ihmisiä. Samalla kansainvälinen suurpääoma yhdessä sitä tukevan poliittisen vallan kanssa on syöksemässä maailman sotaan taistelussa luonnonvaroista, markkina-alueista ja vallasta. Ainoa kestävä ratkaisu kansakuntien oikeudenmukaiselle elämälle ja riittävälle toimeentulolle voi luoda poliittinen suunta kohti sosialismia.

3. Irti Euroopan Unionin jäsenyydestä ja EMU:sta

Suomen jäsenyys Euroopan Unionissa on merkinnyt työläisten, työtätekevien viljelijöiden ja ilman ansiotuloja olevan väestönosan alistamista voimakkaammin rahavallan tahtoon. Nykyinen EU-jäsenyys on toteutettu vastoin Suomen perustuslakia kansainvälisenä sopimuksena vaikka kyse on Suomen täysvaltaisuuden eli itsenäisyyden kumoamisesta keskeisissä asioissa. Markan lopettamista ja Suomen Pankin alistamista EU:n keskuspankille EKP:lle tarkoittavan vuoden 1998 rahalaissa päätettiin, että se tulee voimaan Suomen liittyessä EU:n talous- ja rahaliittoon EMU:uun. EMU-ratkaisusta ei kuitenkaan ole tehty päätöstä eduskunnassa. Asiaa vuonna 1998 käsiteltäessä eduskunta ainoastaan äänesti hallituksen tiedonannosta ja teki tästä hallituksen luottamusäänestyksen. Tässä yhteydessä ei siten EMU:sta päätetty eikä missään yhteydessä sen jälkeen eikä sitä ennen. Siten euron käyttöönotto on laiton toimenpide.

Oma valuutta on keskeinen itsenäisyyden kulmakivi eikä tällainen menettely ole perustuslain mukainen. Kansa syrjäytettiin EMU-ratkaisusta, vaikka EU-jäsenyydestä toteutetun kansanäänestyksen yhteydessä annettiin ymmärtää, että kansanäänestys ei koske EMUa. Suomi liitettiin Saksasta johdettuun EMUun ainoana pohjoismaana Englanninkin jättäydyttyä ulkopuolelle.

EMU on suuri harppaus kohden liittovaltiota, jota EU:sta ollaan tekemässä. Se myös alistaa talouspolitiikan Euroopan keskuspankin EKP:n johtamaksi vahvan euron, korkean koron ja inflaation rajoittamisen politiikaksi. Tämä talouspolitiikka vaarantaa työllisyyden parantamisen, syrjäyttäen työllisyyden hoidon ja perusturvan kehittämisen toisarvoiseen asemaan, johtaen yksityistämisen kiihdyttämiseen. Siitä meillä on kokemusta kovan markan politiikan ajalta, joka suisti Suomen rauhan ajan syvimpään lamaan 1990-luvun alussa. Ratkaisut merkitsevät oikeistolaisen talouspolitiikan, ns. monetarismin vahvistamista talouspolitiikassa.

Sitoutuminen euroon merkitsee, että talouskriisin oloissa talouspolitiikkaa kiristetään, kuten tehtiin 1970-luvun ja 1990-luvun alun laman aikana ja palkkoja alennetaan devalvaation ollessa poissuljettu. Samalla se merkitsee sitä, että metsäteollisuus, elektroniikkateollisuus ja monet työvaltaiset kotimarkkina-alat turvatakseen asemansa vahvaa euroa vastaan siirtävät tuotantoa euroalueen ulkopuolelle.. Tuore esimerkki yhteisvaluutan vaikutuksista pahimmillaan on Argentiinan kriisi, jonka keskeinen aiheuttaja oli luopuminen omasta valuutasta ja sitoutuminen pysyvästi Yhdysvaltojen dollariin. Ylivahva dollari ajoi maan talouskriisiin ja sen ratkaisemiseen kovakouraisella talouspolitiikalla, joka aiheutti kansan vastarinnan. Vastaavalla tavalla Suomen sitoutuminen euroon aiheuttaa, että valuutan arvo ei määräydy enää Suomen talouden olosuhteiden mukaan. Se on pitkään ollut liian heikko ja voi jossain tilanteessa olla liian vahva. Vastaavassa tilanteessa ovat muut euroon sitoutuneet maat, mutta ongelma on suurin pienien talouksien kannalta, koska suuret määräävät tahdin. Valuutan arvo ei ota huomioon maiden talouksien erilaisuutta eikä erilaista kehitystä.

EU-kehitys on johtamassa Suomen maksuvelvollisuuden kasvattamiseen. EU:n laajentuminen tekee Suomesta entistä suuremman maksuosuuden maksajan. Tämä lisää paineita talouspolitiikan kiristämiseen Suomessa ja maataloustuotannon alasajoon.

EU:n talous- ja yhteiskuntapolitiikka lisää eriarvoisuutta väestön keskuudessa. Epädemokraattiset toimintatavat yleistyvät hallinnossa ja yhteiskunnassa yleensä. EU:n yhteiskuntapolitiikka merkitsee myös pienten kansojen kulttuurin ja kielen säilymiselle vaaraa.

EU-politiikan seurauksena työantajat yhä voimakkaammin vaativat työpaikkakohtaisten sopimusjärjestelmien käyttöönottoa. Ammattiyhdistysliikkeen johto on vastannut hyväksyvästi työnantajien toiveisiin ja hyväksynyt tes-sopimuksiin kohtia joustojen toteuttamiseksi työajoissa ja palkoissa. Vastakkaisuuksien lisääntyessä turvaudutaan koveneviin otteisiin lakko-oikeuden kieltämisineen.

EU-hanke, ETA ennen sitä EU:n eteisenä ja EMU ovat osa kehitystä, jossa kansainväliset pääomaliikkeet, työvoiman liikkuvuus ja tavaroiden ja palvelujen liikkuvuus vapautetaan kansainvälisesti. Tämä johtaa ennen kokemattomaan pääomien keskittymiseen ja monopolisoitumiseen Euroopan tasolla ja maailmanlaajuisesti. Kansainvälinen kauppajärjestö WTO pyrkii viemään tätä kehitystä eteenpäin maailmalaajuisesti. Suomessa se uhkaa johtaa tärkeimpien yhtiöiden ja talouden keskeisten osien ajautumiseen ulkomaisen pääoman omistukseen ja hallintaan. Pääomien keskittyminen varsinkin EMU-jäsenyyden vaikutuksesta on johtanut voimistuneeseen työväenluokan riistoon ja vaikeaan suurtyöttömyyteen, joka nykyisellään koskettaa jo 1,5 miljoonaa suomalaista perheenjäsenet mukaan lukien.

EU-alue on ylikansallisten yhtiöiden hallitsema. Ne ovat muodostaneet uhan Euroopan ja koko maailman kansojen tasavertaisuuteen perustuvalle yhteistyölle. Pahimmillaan tämä merkitsee ristiriitojen kärjistymistä sodiksi, joissa menestymiseksi asejärjestelmien kehitystä ja militarisoitumista kiihdytetään. Suomen kohdalla EU:ssa mukana olo merkitsee tosiasiallista sotilaallista liittoutumista ja se voi merkitä Suomen sitomista suurvaltojen välisiin sotilaallisiin selkkauksiin.

Kehityksen kääntäminen edellyttää Suomen itsenäisyyden palauttamista ja irtautumista EMU:sta. Suomen markan asema tulee palauttaa itsenäisen valuutan asemaan ja irtautua EU:n jäsenyydestä. Kansainväliset pääomapiirit etsivät torjutun kansainvälisten investointien vapauttamista tarkoittavan MAI-sopimuksen tilalle uusia saman suuntaisia toimia, joilla on tarkoitus avata portit kehitysmaiden alistamiselle maailman suurimpien yhtiöiden valtaan. Suomen ei tule hyväksyä kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n ajamaa kansainvälisen kaupan, palveluiden ja sijoitusten vapauttamista monopolien etujen mukaisella tavalla. Nämä ovat keskeiset edellytykset talous- ja yhteiskuntapolitiikan suunnan muuttamiselle työkansan ja pienituloisten etujen mukaiseksi.

Kommunistinen Työväenpuolue on perustamisestaan lähtien suhtautunut kielteisesti Euroopan Unioniin ja Suomen siihen liittymiseen.

Keskeiset tavoitteet irtaannuttaa Suomi EU:un ja EMUun liittyvästä talous- ja yhteiskuntapolitiikasta merkitsee:
* Suomen itsemääräämisoikeuden palauttamista ja markan aseman palauttamista itsenäisenä valuuttana.
* Pääomaliikkeiden- ja ulkomaalaisomistuksen rajoittamista ja tärkeimpien suuryhtiöiden kansallistamista.
* Yhteiskunnan julkisten toimintojen lisäämistä ja yksityistämisen lopettamista.
* Palkkojen osuuden lisäämistä kansantulosta,- työllisyyspolitiikkaa tavoitteena täystyöllisyys,- työajan lyhentämistä 35 viikkotuntiin ansiotasoa alentamatta ja muutosta tulonjaossa niin, että kaikki saavat turvatun toimeentulon.

4. Tulonjaon oikaisu on peruskysymys

Kysymys tulonjaosta on yhteiskuntamme peruskysymys. Elämme kapitalistisessa Suomessa, jossa valta on pääomalla ja luokkavastakohdat ovat kärjistyneet ja eriarvoisuus on jyrkästi lisääntynyt. Tämä on merkinnyt sitä, että pääoma kaappaa yhä suuremman osan kansantuotteestamme. Työläisen työn luomasta arvosta työläinen saa palkkana yhä pienemmän osuuden. Tämä poliittinen linja johti 1990-luvun alussa työväenluokan elintason jyrkkään alenemiseen. Tämä on pääsyy 1990-luvun talouden taantumaan ja joukkotyöttömyyteen. Tulonjaon vääristyminen johti ostokyvyn romahtamiseen ja sitä kautta liikatuotantoon. Taloustaantuman ja EU:n avulla luotiin rakenteet, jotka ovat aiheuttaneet, että 1990-luvun jälkipuoliskon noususuhdanteen tuoma hyöty valui pääomapiireille ja rikastutti rikkaita. Työkansa ja pienituloiset jäivät tästä paljolti osattomiksi ja työttömyys säilyi korkeana. Suuryhtiöiden, keinottelun ja väärän talouspolitiikan aiheuttama lasku maksatettiin näin tavallisilla suomalaisilla, jotka eivät sitä aiheuttaneet.

Talouden nousun hedelmät ovat jääneet pääasiassa pääoman omistajille.

Vastustamme suurpääoman ja hallitusten politiikkaa, jossa mukana ovat olleet Kokoomus, Keskustapuolue, RKP, Kristilliset, Vihreät, SDP ja Vasemmistoliitto, jotka ovat suorittaneet rakennemuutoksen, jolla Suomi vietiin Euroopan Unionin jäseneksi ja Suomen markka lopetettiin. Osoitimme tulossa olevan EU-ratkaisun haitat jo vuosia ennen jäsenyysratkaisua.

Varoitimme noudatetun talouspolitiikan suistavan maan talouden vaikeuksiin jo ennen 1990-luvun talouslamaa. Samoin paljastimme ennen vuoden 1995 eduskuntavaaleja tulossa olevat kansalaisiin kohdistuvat leikkaukset, joita muut ovat vasta jälkikäteen kritisoineet, kun ne on jo toteutettu. Noudatettu poliittinen linja on merkinnyt pääomien voimakasta keskittymistä ja ulkomaalaisomistuksen voimakasta lisääntymistä Suomessa. Se on merkinnyt kansalaisten toimeentuloon leikkauksia perus- ja sosiaaliturvaan, julkisen hallinnon ja toimintojen supistusta ja purkamista. Yhteiskunnallinen varallisuus, joka on kansan työllä koottu on jo osittain annettu yksityisille yhtiöille ja muille voitontavoittelijoille.

5. Oikeus työhön ja toimeentuloon on jokaisen kansalaisen luovuttamaton perusoikeus.

Kansantuloa on jaettu pääomatulojen ja omaisuuksien hyväksi ansiotason alennuksilla ja muutoin heikolla ansiokehityksellä, suorin tulonsiirroin pääomalle sekä verotustapojen ja asteikkojen muutoksilla.

Yhteiskunnan tavoitteena tulee olla täystyöllisyys. Työllistämällä työttömät lisätään ostovoimaa yhteiskuntaan ja poistetaan työttömyydestä johtuvat monet muut ongelmat. Suunnattomia ja epäoikeudenmukaisia osake- ja suurten tulojen tuloverotuksen kiertämiseksi maksettuja optiovoittoja tulee verottaa nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja ikääntyvien työllistämisen rahoittamiseksi.

Työttömien työnhakijoiden määrä kuvaa työttömyyden kehitystä. Laajempi työttömyyden käsite pitää sisällään myös työttömyyseläkeläiset, heikoilla etuuksilla tukityöllistetyt ja työllisyyskurssilaiset. Emme hyväksy sitä, että EU:n tilastointikäytäntöön vedoten kymmeniä tuhansia työttömiä työnhakijoita ei merkitä työttömiksi tilastokeskuksen tilastoissa. Emme hyväksy myöskään suuntausta, jossa työkykyisiä työttömiä karsitaan pois kortistoista ja jätetään ilman työttömyysturvaa.

Työ on yhteiskunnallisen hyvinvoinnin perusta. Työllisyyden parantaminen ja verotuksen rakenteen korjaaminen siirtämällä verotusta työn verotuksesta pääoman verotukseen ovat perusedellytyksiä sosiaaliturvan ja eläketurvan rahoituksen turvaamisessa.

Vuoden 1988 työllisyyslaki velvoitti työllistämään kaikki vuoden - nuorten kohdalla puoli vuotta - työttömänä olleet. Tämä perusteltiin hallitusmuodon 6 §:n mukaisen työn oikeuden toteuttamisella edes tältä osin. Tämä lakkautettiin talouden taantuman aikana ja vuoden 2000 perustuslaista myöskin poistettiin kohta, jonka mukaan kansalaisen työvoima on valtiovallan erikoisessa suojeluksessa ja valtiovallan tehtävä on tarvittaessa järjestää kansalaisille työtä. Tilalle otettiin kohta, joka ei ole valtiovaltaa velvoittava.

Tukityöllistäminen laajeni laman aikana, mutta viime vuosina tasoa on voimakkaasti alennettu, vaikka työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat korkealla tasolla.

Tukityöllistämiseen käytettäviä varoja on voimakkaasti lisättävä. Samalla on korjattava järjestelmään sisältyviä epäkohtia. Tukityö on tarkoitettu työttömien työelämään palaamisen helpottamiseksi. Siksi tulee turvata, että pysyvä työllistyminen todella tapahtuu eivätkä työttömät joudu tukitöiden, pätkätöiden, työvoimakoulutuksen ja toistuvan työttömyyden jatkuvaan kierteeseen. Tukityöllistettyjä ei tule osoittaa tehtäviin, jotka muutoinkin tehtäisiin, vaan tällöin on edellytettävä pysyvää työllistämistä. Työnantajien palkatessa uusia työntekijöitä pysyviin työsuhteisiin, tähän on sisällytettävä velvoite palkata tukityöllistettyjä. Yhteiskunnan tulee turvata tukityöllistetyille jatkotyöpaikat tukityön jälkeen. Tukea tulee maksaa pysyvänä silloin, kun kyse on vajaakuntoisista. Tukityöllistämisen tulisi olla täysipäiväistä 8 tuntia/päivä työntekijän niin halutessa. Tukityössä tulee työnantajalla olla velvoite maksaa oma osuutensa niin, että palkkaus vastaa työehtosopimuksia. Työharjoittelusta tulee maksaa asianmukainen palkka. Nuorten työllistymistä on tuettava ja nuorten henkilöiden yrityksiä tuettava alkuvaiheessa. Tukityöllistetyille ja työvoimapoliittisessa koulutuksessa oleville matkakorvaus todellisten kulujen mukaan.

Työvoimaviranomaisten osoittaessa työtöntä työnhakijaa työllisyystoimenpiteeseen tulisi hänelle antaa arvio toimenpiteen vaikutuksesta hänen sosiaaliseen asemaansa.

Työvoimakoulutusta tulee uudistaa ja laajentaa:

* Työttömien koulutus suunnata niin, että se hyödyttää ammatillisia valmiuksia. Elämänhallintakoulutukset ovat asia erikseen.
* Täsmäkoulutusta tulee kohdistaa niille aloille, joissa on näkyvillä työvoimapulaa.
* Koulutustasoa on nostettava tarvetta vastaavaksi.
* Koulutukseen tulee sisällyttää enemmän vapaaehtoisuutta osallistujille.
* Koulutusjakson pituus tulee määritellä opiskelijan tarpeista käsin.
* Palkallista oppisopimuskoulutusta on käytettävä ja tuettava entistä enemmän.
* Työvoimakoulutuksen työharjoittelu tulee saada palkalliseksi sekä työssäoloa vastaavaksi työttömyyskorvauksen työssäolehtoa määriteltäessä. Harjoitteluajalta voidaan maksaa koulutustukea. Työharjoitteluun tulee saada 5 euron (n. 30 mk) kulukorvaus päivältä.
* Työnantajien mahdollisuutta käyttää koulutettavia työntekijöinä työharjoittelunimikkeellä on rajoitettava.

Julkiset investoinnit työllistävät

Julkiset investoinnit ovat tärkeässä osassa työllisyyden hoidossa. Tärkeitä kohteita ovat
* julkisten rakennusten akuutit rakennuskorjaukset, kuten kosteus- ja homevauriokorjaukset
* koulujen, kirjastojen, terveyskeskusten ja julkisten rakennusten tai niiden lisätilojen rakentaminen
* kuntien asuntorakentaminen
* perusliikenneväylien rakentaminen ja kunnostaminen, kattaen mm.
- maantie- ja rautatieyhteydet
- paikallisteiden kunnostaminen
- tieliikenteen turvallisuuden kehittäminen
- vesiliikenteen väylät ja kanavat

Palvelut työllistävät

Kuntapalveluja tulee kehittää työllisyyden ja palveluiden parantamiseksi. Kuntapalvelujen merkitys kuntalaisille on yhteiskunnallisten palvelujen mielekkään saannin lisäksi turvatumman työpaikan turvaaminen palvelualan työntekijöille. Kuntapalvelut tuleekin säilyttää suorana kunnan tarjoamana palveluna kuntaan työsuhteessa olevalla henkilöstöllä. Tämä edellyttää jo paikoin alkaneen yksityistämisen välitöntä lopettamista ja palvelutoimintojen palauttamista kunnan tehtäviksi. Erityisesti kunnan peruspalveluiden, kuten esim. terveys- päiväkoti- ja vanhustenhuollon tulee olla hoidettu kunnan omalla henkilöstöllä.

Työllisyyden hoidon rahoittamiseksi ja työllisyyden edistämiseksi
* Automaatio verolle
* Valuutansiirtovero jokaisesta siirrosta
* Suurten tulojen verokevennyksistä tulee luopua
* Asehankinnoista tulee luopua

6. Työpaikoilla muutostarve

1990-luvulla työtulot ovat jääneet voimakkaasti jälkeen työn tuottavuuden noususta. Samoin työllisyys on alentunut. Tämä näkyy työtulojen kansantulo-osuuden painumisena historiallisen alhaiselle tasolle. Työpaikoilla ylityöt ovat lisääntyneet ja kokoaikaisten työaika pidentynyt ja työtahti kiristynyt. Samalla yhä pienempi osa työssäkäyvistä on säännöllisessä kokoaikatyössä, suuri osa osa-aikatyössä, määräaikaisissa työsuhteissa tai muutoin lyhytkestoisissa työsuhteissa. Tuloerot ovat kääntyneet kasvuun. Huipputuloisten tulon kasvu on huikeaa samalla kun toisessa päässä työelämän hierarkiaa eletään heikoissa epämääräisissä työsuhteissa tai työharjoittelussa, joka ei turvaa edes minimitoimeentuloa.

Ay-liikkeen tehtävä on parantaa jäsenistönsä palkka- ja työehtoja. EU-politiikan seurauksena työantajat vaativat yhä voimakkaammin työpaikkakohtaisten sopimusjärjestelmien käyttöönottoa. Ammattiyhdistysliikkeen johto on vastannut hyväksyvästi työnantajien toiveisiin ja hyväksynyt työehtosopimuksiin kohtia joustojen toteuttamiseksi työajoissa ja palkoissa. Työnantajat ja maan hallitus yhdessä ay-liikkeen johdon kanssa sitovat ay-liikkeen porvarillisen talouspolitiikan vangiksi. Kommunistinen Työväenpuolue toimii tavalla, jossa ammattiyhdistysliikkeen itsenäisyyttä valtiollisesta politiikasta ja poliittisista puolueista varjellaan.

Emme voi hyväksyä, että ylhäältä ohjatuilla tulopoliittisilla kokonaisratkaisuilla aiheutetaan ay-liikkeen jäsenistölle tilanne, jossa sen omien etujen ajaminen on vaikeaa. Kaiken lisäksi ratkaisuilla ajetaan enimmäkseen työssä olevien asioita, joten työttömien ja muiden väliinputoajien lukumäärä kasvaa ja toimeentulo heikkenee.

Työaikalain mukaista työaikaa on lyhennettävä 35 viikkotyötuntiin ansiotasoa alentamatta. Vuorotyössä työajan lyhennys tulee toteuttaa vastaavassa suhteessa.

Työsuojelun tasoa on nostettava: nyt se heikkenee koska työtahti, työn henkinen ja fyysinen rasittavuus lisääntyvät. Työaikalain määräysten tulee suojella työntekijöitä ruumiillisen ja henkisen työn liialliselta rasittavuudelta. Lailla tulee estää työnantajien yksipuolisesti ajama työaikajoustojen käyttö.

Kaikista töistä tulee maksaa vähintään työehtosopimuksen mukainen palkka. Palkkasumma aikuiselle työntekijälle tulee olla kuukaudessa vähintään 1177 euroa (n. 7 000 mk). Palkkojen ostovoiman säilymisen turvaamiseksi on ne sidottava elinkustannusindeksiin ja niitä on lisäksi korotettava työn tuottavuuden noustessa ja palkkatulojen osuuden lisäämiseksi kansantulosta. Samasta työstä tulee olla sama palkka sukupuoleen katsomatta.

Työnantajien pyrkimykset työpaikkojen siirtämiseksi ulkomaille on estettävä.

Irtisanomis- ja lomautussuojaa tulee parantaa. Ikääntyvien työttömyys- ja eläketurvan heikentäminen irtisanomisilla tulee lopettaa. Nuorten ja työttömien käyttö ilmaistyövoimana ja määräaikaisten työsuhteiden käyttö työehtojen heikentämiseen sekä keinottelu lomautuksilla tulee lopettaa. Työntekijällä tulee olla halutessaan oikeus kokoaikatyöhön. Pätkätöiden määrää on vähennettävä. Pätkätyöt tulee muuttaa normaalityösuhteiksi. Opiskeluaikaan liittyvästä työharjoittelusta tulee saada korvaus kunkin alan työehtosopimuksen mukaisen.

Lakko-oikeus on perusoikeus eikä sen minkäänlaista rajoittamista tai lakko-oikeuden käytön rankaisemista tule hyväksyä.

7. Sukupuolten tasa-arvo tulee saada todelliseksi

Kapitalistinen yhteiskunta käyttää ja ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Tämä näkyy räikeimmin naisvaltaisten alojen palkkauksessa, mainonnassa ja seksipalvelujen tuottamisessa.

Yhteiskunnan rakenteita on muutettava siten, että edistetään tasa-arvon toteutumista sukupuolten välillä:
* Täystyöllisyyden kautta on varmistettava sukupuolten tasavertainen oikeus työhön, ja luotava siihen edellytykset:
- Kunnollinen yleinen palkkataso ja samapalkkaisuus samanarvoisesta työstä.
- Työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi on kehitettävä palkallisia perhevapaita, joilla taataan molempien vanhempien tasapuolinen mahdollisuus vapaiden käyttöön,
- Kunnallista päivähoitoa on lisättävä ja parannettava huomioiden myös vuorotyöntekijät.
- Lasten hoitaminen kotona ei saa heikentää eläke- eikä muuta sosiaaliturvaa.
- Kaupalliset seksipalvelut loukkaavat sukupuolten välistä tasa-arvoa ja alentavat ihmisarvoa. Ne tulee kieltää lailla.

8. Työtätekevien pienyrittäjien toimeentulo turvattava

Pienyritysten asema tulee turvata siirtämällä verotuksessa painopiste tavalliselta yritystoiminnalta pääomavaltaisille suuryrityksille ja parantamalla pienten ja keskisuurten yritysten asemaa rahoituksessa ja muilla tavoin. Pienyrittäjät ja ammatinharjoittajat on vapautettava arvonlisäverosta. Yritysverotus on porrastettava niin, että pienyritysten verotus kevenee. Yritysrahoituksen ehtoja tulee muuttaa pienyrityksiä suosivaksi. Nämä keinot ovat vaihtoehto sellaiselle työreformille, joka tähtää työehtosopimusten yleissitovuuden murentamiseen. Sitä emme hyväksy. Yleissitovuus on tarpeen työntekijöiden etujen ja oikeuksien turvaamiseksi ja alipalkattujen matalapalkkaryhmien syntymisen estämiseksi.

9. Työtätekevien viljelijöiden puolesta

Elintarvikkeiden hintoja on alennettava poistamalla niistä kaikki verot, leikkaamalla välitysportaan voittoja ja tukemalla keskeisimpien elintarvikkeiden viljelyä valtion varoin. Näin voidaan turvata osaltaan kotimaisen elintarvikkeen raaka-ainetuotanto Suomessa.

Elintarvikehuollon perustuminen pelkästään markkinavoimien ja tuonnin varaan on edesvastuutonta politiikkaa. Laajan ympäristökatastrofin tai vaikean kansainvälisen kriisin sattuessa maailman elintarviketilanne saattaa hyvin nopeasti ja dramaattisesti heikentyä. Tällaista tilannetta varten on järkevää varautua toteuttamalla riittävän omavaraista ja monipuolista elintarviketuotantoa.

Elintarvikeomavaraisuuden romahtaminen Suomessa johtaisi maaseudun autioitumiseen ja rinnakkaiselinkeinojen häviämiseen ja lisääntyvään työttömyyteen. Maataloustuotteiden vapaakaupan toteuttaminen on lyhytnäköistä politiikkaa, koska se johtaa maatalouden lakkauttamiseen kannattamattomana suurilla alueilla ja tämän seurauksena maataloustuotteiden hintojen nousuun. Maataloustuki tulee kohdistaa pien- ja keskisuurille tiloille tilakohtaisena pinta-alaan sidottuna niin, että se suurilta tiloilta poistuu.

EU-maatalouspolitiikka on johtanut pientilojen toiminnan lopettamiseen kannattamattomina kymmenillä tuhansilla maatiloilla. Maatilojen määrä on enää noin 90000, kun se 1980-luvulla oli noin 200 000 ja määrä uhataan vähentää 40 000:een kuluvalla vuosikymmenellä. EU-kysymyksessä työtätekevien viljelijöiden etu on liittyä työväenluokan rinnalle suuren rahan valtaa vastaan.

Liittyminen Euroopan Unioniin on vaikuttanut kohtalokkaasti maamme maatalouteen ja köyhimpään kansanosaan.

Työväen ja edistyksellisen osuustoimintaliikkeen elvyttäminen antaa mahdollisuuksia tuottajien ja kuluttajien, viljelijöiden ja kaupunkien työtätekevien ja pienituloisten, yhteistoiminnan kehittämiseen niin, että välittäjäportaan voitot voidaan eliminoida tuotteiden hinnoista.

Maaseutu tulee säilyttää elävänä, siksi maaseudun peruspalveluja ei tule heikentää. Emme pidä perusteltuna maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelua. Elävä maaseutu, joka tukeutuu elinvoimaisiin alue- ja paikalliskeskuksiin, turvaa tasapainoisen alueellisen kehityksen ja mahdollistaa maan kaikkien osien turvaamisen asuttuna.

10. Perusturva taattava

Kommunistinen Työväenpuolue toimii aina ja kaikkialla köyhien ja vähävaraisten puolesta.

Kommunistit ovat useaan otteeseen todenneet, ettei köyhyys johdu siitä, ettei yhteiskunnassa ole rahaa köyhyyden poistamiseen, vaan siitä ettei hallitseva kapitalistiluokka halua poistaa köyhyyttä ja vähävaraisuutta. Kapitalistien etuja ja porvarillista politiikkaa ajavat kansanedustajat muunmuassa pyrkivät kaatamaan sosiaali- ja terveyshuollon julkiset palvelut. Vähävaraisilla ja köyhillä ei kuitenkaan ole varaa "yksityisiin" palveluihin niiden kalleuden vuoksi.

Köyhyyden poistaminen edellyttää puuttumista pääoman etuihin. Tulonjakoa on muutettava pääomalta työlle, rikkailta köyhille.

Yhteiskunnan kehittyneisyyttä mitataan sillä, miten se huolehtii heikommassa asemassa olevista kansalaisistaan. Perusturva tulee perustuslaissa määritellä vastaamaan toimeentulon tarpeita. Yhteiskunnalta on saatava riittävä huomio satojen tuhansien heikossa asemassa olevien kansalaisten toimeentulon turvaamiseen ja heidän hoitonsa järjestämiseen.

Perusturvaan liittyy sosiaalinen ja terveydellinen perusturvallisuus.

Maassamme hyväksytty kansanterveyslaki sisältää kansalaisten oikeuden riittäviin kunnallisiin terveyspalveluihin. Kansanterveyslain mukainen ilmaisperiaate tulee palauttaa alkuperäistavoitteen mukaisena käyttöön.

Sosiaalipolitiikan tulee olla oikeudenmukaista, tasa-arvoista ja solidaarista varsinkin köyhille ja pientuloisille. Tulee toteuttaa perustulouudistus, jossa kuukausittainen vähimmäisperusturva (perustulo) on 840 euroa (n.5000 mk) verottomana sidottuna ansioindeksiin. Sairaus- ja äitiyspäiväraha, eläkkeet ja opintotuki tulee korottaa samalle tasolle ja niiden tulee vastata vähintään vähimmäisperusturvan määrää. Asumistuki ja lääkekorvaukset tulevat tämän lisäksi.

Terveydenhuollon väestövastuun toteutuminen ei saa merkitä neuvoloiden tai muiden olemassa olevien palveluiden lopettamista. Jokaista 8000 asukkaan aluetta kohden on perustettava kunnallinen maksuton terveysasema.

Terveydenhuollon supistussuunnitelmat ja hoidon antaminen priorisoinnin perusteella tulee torjua. Vastustamme hoidon tasoa uhkaavia säästöjä. Sairaalahoitopiirien supistamisesta, sairaaloiden lakkautuksista ja henkilökunnan keskittämisestä vain suursairaaloihin tulee luopua. Kaikille tulee taata terveys-, sairaala- ja sosiaalipalvelut. Näiden tulee olla yhteiskunnan antamia peruspalveluja. Terveydenhuollon yksityistäminen tulee estää.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto tulee palauttaa kuuteen kuukauteen ja muut heikennykset työttömyysturvaan perua. Työttömyyspäiväraha ja työmarkkinatuki tulee korottaa 39 euroon (n.232 mk) päivässä ja ulottaa täysimääräisenä kaikkiin 16 vuotta täyttäneisiin työttömiin. Oikeus työttömyysturvaan on taattava kaikille työttömille. Työttömyyskorvauksen alkukarenssit tulee poistaa, samoin tahattomasti aiheutuneet poikkeamat työttömyyskorvaukseen liittyvissä velvoitteissa.

Työttömyysturvan ansiopäivärahan saajien osuus työttömistä on laskenut lamavuosien jälkeen, kun taas heikompaa työmarkkinatukea saavien määrä ei ole laskenut juuri lainkaan. Tämä on heikentänyt työttömien keskimääräistä toimeentuloturvaa

Toisen puolison ollessa töissä ja toisen työttömänä, voi käydä niin, ettei työtön saa ollenkaan työmarkkinatukea. Puolison tulot eivät saa vaikuttaa toisen puolison työmarkkinatukeen.

11. Tukea lapsiperheille, nuorille ja opiskelijoille

Maamme lapsiperheiden, nuorten, opiskelijoiden ja koululaisten arkea on asumisen kalleus, työttömyys, taloudellinen ahdinko, asuntopula, perheen perustamis- ja lastenhoito-ongelmat ja julkisten palvelujen riittämättömyys. Lapsiperheiden ja nuorten taloudellinen ahdinko voidaan poistaa vähentämällä asumiskustannuksia ja kaksinkertaistamalla lapsilisät. Pienituloisten lapsiperheiden lapsilisiä tulee korottaa.

Lapsiperheille tärkeät verovähennykset on palautettava. Kaikille alle kouluikäisille lapsille on taattava oikeus yhteiskunnan järjestämään päivähoitoon. Koululaisille on taattava iltapäivähoitopaikka sitä tarvitseville 10 ikävuoteen saakka. Kustannukset kattava maksullisuus tulee rajata suurituloisiin.

Nuorille tulee taata sellaiset opiskelumahdollisuudet joilla voi tulevaisuuttaan suunnitella. Opintoavustuksen tulee olla suuruudeltaan samanlainen kuin muukin perustoimeentulon turvaava tuki eli 840 euroa (n.5000 mk) kuukaudessa verottomana lukukausien ajalta vanhempien asunnosta muuttaneille. Vanhempien luona asuvien tukia ja muita opintotukia tulee korottaa vastaavassa suhteessa. Opintolainojen korot tulee rinnastaa asuntovelkoihin, jolloin korko on enintään kolme prosenttia. Opiskeluaikana korkoa ei tule periä. Yhteiskunnan on turvattava opiskelunsa päättäneille työpaikka.

12. Eläkkeitä ja vanhusten palveluja parannettava

Kaikilla 35 työssäolovuotta työelämässä olleilla, heidän niin halutessaan, tulee olla mahdollisuus siirtyä eläkkeelle. Ansioeläkkeen tulee olla vähintään 60 prosenttia palkasta.

Emme hyväksy vanhuuseläkkeen ikärajan korottamista; tulee olla mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 60-vuotiaana.

Eläkkeiden on vastattava sitä perusturvaa minkä jokainen tarvitsee toimeentuloonsa eli vähintään 840 euroa (n.5000 mk) kuukaudessa verottomana. Eläkkeet tulee sitoa ansioindeksiin ostovoiman säilyttämiseksi.

Työttömyyseläkkeen ikäraja on alennettava 55 vuoteen.

Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn vaikeuttamisesta tulee luopua.
Emme hyväksy syksyn 2001 työmarkkinaratkaisujen varhaiseläke- ja työttömyyseläkejärjestelmän lakkauttamista.

Samaan aikaan, kun tehdään esityksiä eläkeiän nostamiseksi, ylläpidetään hyvätuloisia suosivaa vapaaehtoisten eläkevakuutuksien verovähennysoikeutta, joka mahdollistaa näiden pääsyn eläkkeelle muita nuorempana. Tämä etuoikeus tulee poistaa ja käyttää näin saadut varat pienten eläkkeiden korottamiseksi.

Eläke- ja sosiaaliturvan tulee karttua työttömyysaikana, kotiäideille ja peruskoulun jälkeisen koulutuksen aikana. Varhaiseläkkeelle jääminen ei saa huonontaa vanhuuseläkettä.

Työkykyisyyden ylläpitämiseen ja rasittavuusvammojen ennalta ehkäisyyn tarvitaan tiukkaa työsuojelua ja työterveydenhuoltoa. Se vähentää oikealla tavalla tarvetta eläkkeisiin työkyvyttömyyden takia.

Työkyvyttömien tulee päästä eläkkeelle. Eläkevakuutusyhtiöiden päättäjät eivät saa tehdä kieltävää ehdotusta ennen kuin potilas on tutkittu henkilökohtaisesti.

Eläkejärjestelmät on maassamme yhdenmukaistettava.

Eduskunnan on päätettävä, että kaikki eläkkeet siirretään maksettaviksi Kansaneläkelaitoksen kautta. Eläkemiljardit ja työeläkerahastot tulee siirtää yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä Kansaneläkelaitokseen ja yhteiskunnan demokraattiseen valvontaan.

Eläkevarojen automaattinen takaisinlainaus on lopetettava.

On toteutettava toimeentulon turvaava peruseläkejärjestelmä, jolloin peruseläke on työn laadusta, ammatista tai virasta riippumatta kaikille samansuuruinen.

Pienimmät nykyisin voimassa olevat eläkkeet tulee kaksinkertaistaa ja maksaa verottomina.
Puoliso- ja laitoksissa olevien eläkkeet tulee maksaa täysimääräisinä. Laitoshoidossa olevien aikanaan työssä hankittujen asuntojen ja pienomaisuuden ottamista yhteiskunnalle maksujen katteeksi emme hyväksy.

Viime vuosina tehdyt huononnukset eläkkeisiin on peruttava.

Kansaneläkkeen perusosa tulee palauttaa kaikille eläkeläisille sekä poistetut lapsikorotukset ja muut etuudet. Eläkkeiden verotuksen lisäykset viime vuosilta tulee peruuttaa ja maksamattomat indeksikorotukset maksaa taannehtivasti. Ansioeläkkeen tulee olla vähintään 60 prosenttia palkasta. Ylisuurille eläkkeille on säädettävä eläkekatto 2522 euroa (n.15000 mk) kuukaudessa.

Vanhusten tarvitsemia sosiaalipalveluja on kehitettävä sosiaalityöntekijöiden, kodinhoitajien ja kotiavustajien ym. määrää ja käytettävissä olevia varoja lisäämällä. Valtion kunnille osoittamissa valtionosuusmäärärahoissa vanhustenhuoltoon myönnettävä osuus tulee olla selkeästi kirjattu.

Vanhustenhuoltoa on kehitettävä joustavana ja vanhusten tarvitsemia palveluja on lisättävä ja tehostettava. Vanhustenhuolto on säilytettävä suorana kunnan hoitamana peruspalveluna.

13. Asunto kuuluu jokaiselle

Asunto on taattava jokaiselle perusturvaan liittyvänä kansalaisoikeutena. Asumisväljyyttä tulee parantaa, että jokaisella perheenjäsenellä on oma huone. Asuntopulan poistamiseen tarvitaan valtion ja kuntien vuokra-asuntotuotannon lisäämistä omistusasuntotuotannon vaihtoehtona. Vuokran korotusperusteissa ei saa laskea tuottoa pääomalle. Vuokria on alennettava. Asumistuen omavastuuosuutta tulee vähentää.

Vuokra- ja hintasäännöstely on palautettava. Asuntotuotantoon on lisättävä valtion ja kuntien budjettivaroja. Valtion ja pankkien asuntolainojen korot tulee laskea kolmeen (3) prosenttiin.

Asuntolainojen laina-ajat tulee nostaa 45 vuoteen.

Erityisesti nuorten- ja opiskelijoiden asuntotilannetta tulee parantaa.

Eläkeläisille ja vammaisille on saatava lisää valtion rahoittamia palveluasuintaloja ja muita asumismuotoja, joissa voi elää ja asua normaalisti omassa taloudessa. Itsenäisen asumisen turvaamiseksi tarvitaan monipuolisia palveluja.

Yksityisen henkilön asunnon asuntolainojen takaajille tulee taata velkasaneerausmahdollisuus joutuessaan velalliseksi tai velka tulisi siirtää pitkäaikaiseksi valtion myöntämäksi lainaksi. Myös henkilökohtainen konkurssi tulisi olla mahdollista tehdä.

14. Koulutus tasa-arvoiseksi

Yhteiskunnan kehittäminen perustuu keskeisesti taitoihin ja osaamiseen sekä tietoon. Osaamisen turvaaminen kaikille luo perustan tasa-arvoiselle yhteiskuntakehitykselle. Kaikilla tulee olla mahdollisuudet maksuttomaan koulutukseen.

Työssä olevan aikuisväestön tulee saada työajasta käyttää keskimäärin kymmenesosa koulutukseen. On luotava kaikille mahdollisuus aikuiskoulutuksen kautta kehittää ammattitaitoaan saamalla opintoajalta riittävä toimeentulo. Koulutusvakuutusjärjestelmässä opintotuen taso tulee nostaa työttömyysturvan ansiopäivärahan tasolle. Vuorotteluvapaajärjestelmä tulee säilyttää koulutusvakuutuksen rinnalla ja hyväksyä siinä itsensä kehittäminen ilman oppilaitosmuotoiseen koulutukseen sitoutumista.

Tasa-arvo edellyttää kaikille taloudellisista tai muista yhteiskunnallisista taustoista riippumatonta mahdollisuutta osallistua opiskeluun.

Oppivelvollisuustavoitteita ei saa purkaa, eikä perustaa eliittikouluja, joita monissa kunnissa jo suunnitellaan.

Peruskoulutuksen tulee olla samantasoinen kaikille. Oppimisvaikeuksista kärsivien lasten erityisopetusta tulee laajentaa.

Päiväkodeista tulee muodostaa ilmainen esikoulujärjestelmä, johon kaikki lapset voivat osallistua.

Korkeakoulujen tutkimusresurssit eivät saa olla yksityisten tai yhtiöiden tilauksista riippuvaisia, eikä niiden omaisuutta, vaan julkisia kaikille.

Tieteellinen tieto tulee olla kaikkien käytettävissä.

Kouluissa tulee antaa totuudenmukaista tietoa maamme työväenluokan kamppailujen historiallisesta merkityksestä. Koululaitos on erotettava kirkon holhouksesta. Elämänkatsomustieto tulee ottaa koulujen opetusohjelmaan koskemaan kaikkia lapsia. Kouluista tulee poistaa uskonnolliset aamunavaukset.

Koulun tulee ohjata oppilaita tieteellisen ja humanistisen maailmankuvan muodostamiseen. Emme hyväksy tunnustuksellista uskonnon opetusta tai epähumanistista tai epätieteellistä ideologiaa. Päinvastoin tällaista vastaan ihmisten on pystyttävä puolustautumaan, kun niitä esimerkiksi ylikansallisen viihteen avulla tarjotaan lapsille.

Vastustamme koulutusta koskevaa säästölinjaa. Opettajien pakkolomautukset tulee koulutyötä vahingoittavana torjua.

15. Työläisten ja vähävaraisten verotusta alennettava

Verotuksen painopistettä on osana viime vuosien ja vuosikymmenien talouspoliittista linjaa siirretty suuryhtiöiltä työvoimavaltaisille yrityksille, työntekijöille ja sosiaaliturvan piirissä oleville.

Yhä enemmän välilliseen verotukseen siirtyminen on merkinnyt mm. ympäristöverojen, kiinteistöveron ja arvonlisäveron muodossa verotaakan lisäämistä pienituloisille. Samanaikaisesti suurituloisien tuloverotusta on pienennetty. Asuntorakentamista ja asumista on rangaistu lukuisilla uusilla veroilla ja maksuilla, joilla on vaikeutettu asumisen ongelmien ratkaisemista.

Suurten tulojen verotusta ei tule keventää. Arvonlisäverolla on siirretty verotusta suurpääomalta ja varakkailta köyhien ja vähävaraisten maksettavaksi. Arvonlisävero tulee poistaa elintarvikkeilta, asunnoilta ja joukkoliikenteestä.

Asumiseen kohdistettu kiinteistövero tulee poistaa.

Vesi- ja jätevesimaksuja ei saa käyttää välillisenä verotuksen muotona.

Kunnallinen verotus tulee säätää progressiiviseksi, kunnallisverosta vapaa tuloraja tulee nostaa 10080 euroon (n.60000 mk eli 12 x 840 euroa) vuodessa. Lisäksi valtion tuloveroa tulee alentaa.

Pääomavaltaiselle korkean teknologian teollisuudelle tulee määrätä ALV:n lisäksi robottivero, koska uusi tekniikka usein syö työpaikkoja ja aiheuttaa verotulojen vähenemistä. Suurpääoman tulo- ja omaisuusverotusta on korotettava vastaamaan niiden yhteiskunnalta saamia palveluksia, tukiaisia ja avustuksia. Yhtiöiden tulo- ja pääomatulojen veroprosentti tulee palauttaa ensivaiheessa 43 prosenttiin porrastaen vero niin, että työvoimavaltaisten pienyritysten veroprosentti ei nouse. Kirkollisvero tulee poistaa pienyrityksiltä ja yhteisöiltä. Valtio ja kirkko tulee erottaa toisistaan. Kirkon tulee periä omat veronsa itse.

Suuryritysten yhtiöveroista suurempi osa tulee palauttaa yrityksen toimintapaikkakunnalle, missä on työpaikkoja.

On pysäytettävä kehitys, jossa yritysten omistus ja pääkonttorit siirretään ulkomaille ja samalla myös yritysverotulot.

16. Koko maan pitäminen elinkelpoisena ja asuttuna

Vuosia voimakkaana ja vahingollisena jatkunut muuttoliike Etelä-Suomen kasvukeskuksiin on seurausta markkinoiden vapaudesta, yksityistämisestä ja yhteiskunnalliseen suunnittelemattomuuteen perustuvasta politiikasta. Se voidaan pysäyttää koko maan elinkelpoisena pitävillä valtion ja kuntien toimenpiteillä. Tämä edellyttää harjoitetun oikeistopolitiikan tilalle kansan eduista lähtevää politiikkaa.

Keskeinen osa kansalaisten tasa-arvoa, turvallisuutta ja luonnonläheistä elämää on maan tasapainoinen kehittäminen pitämällä koko maa elinkelpoisena ja asuttuna. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää yhteiskunnalta maan pohjoisten, itäisten ja muiden harvaanasuttujen alueiden kehittämisen suunnittelua ja investointeja tuotannolliseen toimintaan ja yhteiskunnan perusrakenteisiin.

Maahan tarvitaan alueiden suunnittelu- ja toteuttamisohjelma. Harvaanasuttujen alueiden kehittämiseksi on toteutettava seuraavia toimenpiteitä:

* Valtion on perustettava ja kehitettävä omaa tuotannollista toimintaa luonnonvarojen hyödyntämiseksi ja jalostamiseksi ottamalla huomioon maamme eri alueiden tasapainoinen kehittäminen.
* Työllisyyden lisäämiseen on suunnattava lisää valtion varoja. Valtion on myös tuettava kuntia taloudellisella lisäeduilla silloin kun työpaikkoja on pystytty lisäämään.
* Yhteiskunnan on huolehdittava liikenne- ja tietoliikenne yhteyksien rakentamisesta maan kaikkiin osiin.
* Kunnille on lisättävä valtionapumäärärahoja peruspalvelujen kuten terveydenhoidon, vanhuksienhoidon, päivähoidon, koulutuksen ja koulumatkojen kustannuksiin.
* Työmatkakustannusten vähennysoikeus verotuksessa tulee toteuttaa täysimääräisenä.
* Työtulo- ja pienyritysverotusta on kevennettävä harvaan asutuilla alueilla.
* TE-keskusten kunnalle tai kunnan alueelle myöntämät investointi- ja kehittämisrahat tulee siirtää suoraan valtion maksamiin avustuksiin, joita kunta on hakenut ja joiden aosta se päättää.

27. joukkoliikennettä parannettava

Työmatkat joukkoliikennevälineissä sekä eläkeläisten, vammaisten, työttömien ja opiskelijoiden joukkoliikennematkat tulee saada täysin maksuttomiksi. Työmatkaliikenteen verovähennys tulee palauttaa täysimääräiseksi.

Rautatie- ja linja-autoliikenteen palvelut ovat kansalaisten peruspalveluja, jotka tulee lailla turvata kaikissa osissa maata.

Ratojen kuntoa tulee kiireisesti parantaa suuronnettomuuksien välttämiseksi. Raideliikenteen turvallisuudesta on huolehdittava turvaamalla henkilöstön ja muiden resurssien riittävyys ja koulutus.

Sähköinen raideliikenne on ympäristölleen saasteeton ja raideliikenne poistaa maanteiden ruuhkia ja saastuttamista. Raideliikenteen kehittäminen ja uusien raideliikenneyhteyksien rakentaminen tekee tarpeettomaksi suunnitelmat rakentaa uusia moottoriteitä.

Tavarakuljetuksia raiteilla pitkillä matkoilla tulee lisätä. Ei ole taloudellisesti kannattavaa siirtää kuormia autolla etelästä pohjoiseen, kun juna vie kymmeniä autokuormia kerrallaan. Myös henkilöliikennettä rautateillä on kehitettävä ja lisättävä.

Valtion raideliikenteen yhtiöittäminen ja yksityistäminen on torjuttava.

Vesiliikennettä tulee kehittää ympäristöystävällisenä vaihtoehtona saastuttavammille liikennemuodoille. Satamatoimintoja on kehitettävä alueellisen kehittymisen turvaamiseksi myös sisä-Suomeen. Satamien tulee olla yhteiskunnan omistuksessa ja valvonnassa. Satamien ahtaus- ja huolintatointen tulee olla kuntien harjoittamaa liiketoimintaa.

Ulkomaan ilmailuliikenne tulisi saattaa mahdolliseksi useilla lentokentillä. Lyhyillä matkoilla lentoliikennettä tulee korvata rautatieliikenteen kehittämisellä.

18. Ympäristöhaitat ja energiaongelmat ratkaisuun kestävän kehityksen turvaamiseksi

Elinympäristön säilyttäminen viihtyisänä, saasteettomana ja terveyden kannalta puhtaana vaatii kansalaisten tiivistä yhteistyötä ja laajaa demokratiaa. Kommunistit edellyttävät tekoja valtiolta, kunnilta, teollisuudelta ja suurten kiinteistöjen omistajilta asuinviihtyisyyden parantamiseksi. Viihtyvyyttä voidaan lisätä mm. kaavoituksella, liikennejärjestelyillä, rakennelmilla, ja istutuksilla. Viihtyvyyden parantamiseksi asukkaiden on itse saatava päättää, mitä heidän ympäristössään tehdään.

Ympäristön pilaajat on saatava täysimääräisesti vastuuseen teoistaan. Teollisuutta ja liike-elämää kontrolloivia ympäristönormeja on tiukennettava. "Saastuttaja maksaa"- periaatetta on noudatettava kaikessa toiminnassa. Suuntaus, jossa kotitalouksien energiaverotusta kiristetään ja samalla suuryhtiöiden energiaverotusta kevennetään on väärä energiansäästön kannalta ja lisää tulonjaon vääristymiä. Suuryhtiöiden energiaverokevennyksistä tulee luopua.

Kasvihuoneilmiön lisääntymisen estäminen ja kestävä kehitys on otettava keskeiseksi ohjenuoraksi toimintoja suunniteltaessa. Kasvihuoneilmiöön vaikuttavat liikennejärjestelyt, energiaratkaisut jne. Ympäristövaikutusten arviointia on lisättävä merkittävien ympäristöä muuttavien toimenpiteiden yhteydessä.

Puhtaan veden turvaaminen myös tulevaisuudessa on noussut entistä tärkeämmäksi ympäristökysymykseksi. Pohjavesialueilla tielaitoksen omistamat ja yksityiset tiet tulee pitää puhtaina eikä niille tule rakentaa uusia teitä. Teiden suolauksesta pohjavesialueilla tulee luopua välittömästi.

Kaavoituksella ja rakennussäädöksillä on estettävä luonnon ja elinympäristön pilaantuminen. Suunnittelussa tulee voida huomioida ajoratojen reitit, voimalinjojen reitit, asuinalueiden sijoittaminen, teollisuus- ja liikekeskukset jne. niin, että ne mahdollisimman vähän muuttavat ympäristöä ja mahdollisimman vähän saastuttavat.

Vesialueiden rakentamattomien rantojen rakentamista tulee rajoittaa rantaviivasta 100 - 300 metriin ulottuvalla vyöhykkeellä niin, että säilyy rakentamattomia rantoja missä toteutuu jokamiehen oikeus, oikeus kulkea vapaasti. Yhteiskunnallisesti välttämättömiä toimintoja varten voidaan suojavyöhykkeelle rakentaa.

Jätehuollon on perustuttava mahdollisimman tarkkaan kierrätykseen. Huoltomaksun on kannustettava kuluttajia kierrätykseen. Suomen maaperään ei tule tuoda ydinjätteitä ulkomailta.

Energiaratkaisuissa on suosittava uusiutuvia energianlähteitä ja energian säästämistä. Uusiutumattomia energialähteitä (kuten kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) käyttävät voimalaitokset on varustettava parhaimmalla käytettävissä olevalla puhdistustekniikalla. Maakaasun, joka on fossiilisista polttoaineista puhtainta, käyttöä on lisättävä, kunnes uusiutuvat energiaratkaisut ovat käyttökelpoisia. Ydinvoiman lisärakentamiseen ei ole tarvetta. Sen sijaan on suuntauduttava saasteettomien, uusiutuvien energianlähteiden käyttöönoton mahdollistavaan tieteen ja teknologian suunnitelmalliseen kehittämiseen.

19. Maan ja rantojen siirtäminen sijoittajille tulee lopettaa

Grynderien ja suurten liikeyritysten maaomaisuudet tulee ottaa yhteiskunnalle. Yhteiskunnan omistamat maat tulee pitää yhteiskunnallisessa omistuksessa. Niitä ei tule myydä, vaan ainoastaan vuokrata. On lopetettava yhtiöiden ja gryndereiden maan kaavoittaminen ja siirryttävä yhteiskunnan haltuunsa hankkimien maiden kaavoittamiseen.

Maan ansiottomasta arvonnoususta gryndereille tuleva hyöty tulee leikata ja käyttää asuntojen hintojen alentamiseen, kunnalliseen maan hankintaan ja peruspalvelujen rahoittamiseen.

20. Kansalliset arvot kunniaan

Yhä suuremmassa määrin tulee kiinnittää huomiota suomenkielen säilymiseen. Maahamme on syntynyt vierasperäisillä nimillä toimiva osakulttuuri, tuotenimet, kauppaketjut sekä teollisuutta. Opetusministeriön ja opetushallinnon tulee kiinnittää huomio tähän epäterveeseen kehitykseen ja käynnistää kampanja suomalaisen kulttuurin ja kielen käytön vahvistamiseen.

On tuettava ja kehitettävä työväenluokan kansallista kulttuuria vastapainoksi suuren rahan roskakulttuurille ja väkivaltaa ihannoiville elokuville.

21. Kansallistaminen ajankohtaista

1980-luvulta alkaen talouspolitiikka on merkinnyt kiihtyvää yksityistämislinjaa. Vielä vuonna 1990 valtion yhtiöissä oli työssä 100 000 henkilöä. Vireillä olevien suunnitelmien jälkeen valtion yritystoiminta lakkaisi lähes kokonaan. Valtion muita toimintoja on liikelaitostettu, yhtiöitetty ja sitten yksityistetty. Tällä tavoin valtion budjettitalouden henkilöstöä on vähennetty 100 000 henkilöllä. Kuntasektori on käynnistänyt vastaavan suuntauksen yksityistämällä puhelinlaitoksia, energiayhtiöitä ja linja-autoliikennettä. Yhteiskunnallisten toimintojen sijaan on kasvavassa määrin siirrytty ostopalveluihin. Suurimmat yksittäiset tappiot yksityistämisestä aiheutuivat Soneran yksityistämisestä.

Yksityistäminen etenee yhä uusille aloille. Englannin raideliikenteen yksityistämisen katastrofaalisista kokemuksista ja suuren mittaluokan konkurssista huolimatta puuhataan raideliikenteen yksityistämistä. Yksityistämistä pyritään laajentamaan myös terveys- ja sosiaalipalveluiden alueilla. Yleisradio- ja TV-toiminnassa liiketoiminnalle on annettu kasvava jalansija - pahimpana uhkana Yhdysvaltojen kaltainen tilanne, jossa koko TV- ja radiotoiminta on muutettu yksityiseksi liiketoiminnaksi. Turvallisuussektorilla yksityisen toiminnan osuus on kasvanut julkisten menosäästöjen takia. Samalla yksityistettyjen yritysten parhaiden osien omistus on siirtymässä ylikansallisen pääoman käsiin, joka tekee tällä tavoin Suomesta siirtomaata. Tätä kehitystä voimistaa suomalaisen yksityisen yritystoiminnan ja vähin erin myös maan ja metsien merkittävien osien ajautuminen ulkomaisiin käsiin.

Suuryhtiöiden ja pankkien kansallistaminen on välttämättömyys yhteiskunnan demokratisoinnin ja sosialismiin siirtymisen perusteiden luomiseksi. Kansallistamisen tulee koskea talouden avainsektoreita, energian tuottamista, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä, lääketeollisuutta ja lääkkeiden maahantuontia, apteekkeja, metsäteollisuuden suurmonopoleja, metalli- ja elektroniikkateollisuutta, suuria rakennusteollisuusyrityksiä- ja liikkeitä.

Maamme valtionyhtiöitä tulee vahvistaa ja luoda niille hyvät toimintamahdollisuudet laajentumiseen.

Posti, valtion rahalaitokset ja monet valtion yritykset ovat keskeisessä asemassa yhteiskunnan vakauteen vaikuttamassa. Valtion ja kuntien yhtiöiden myyntiä yksityisille ei voi hyväksyä missään muodossa.

Kansallisen omaisuuden yksityistäminen ja yhtiöittäminen tulee peruuttaa ja palauttaa kansalliseksi omaisuudeksi.

Kasinotalouden ja keinottelun laskujen maksaminen verovaroin on lopetettava. Pankkituet tulee palauttaa valtiolle. Talousrikollisuuteen osallistuneet on saatava vastuuseen rikollisesta toiminnastaan.

Tukimiljardien jako teollisuudelle on lopetettava.

Työllistämistuki on suunnattava siten, etteivät yritykset voi keinotella tuella.

22. Edistykselliseen demokratiaan ja todelliseen kansanvaltaan

Kansanvalta ei voi toteutua edes siedettävällä tasolla ilman avoimuutta ja siihen liittyvää kansalaisten mahdollisuutta valita edustajiaan eri päätöksentekotasoille. Tämä on perusta, mutta se ei riitä. Sen lisäksi pitää olla mahdollisuus saada äänensä kuuluviin välittömästi ja suoraan ilman välikäsiä ja edustajia. Molemmat edellä mainitut asiat ovat tärkeitä ja mahdollisia vaikuttamiskanavia ja -muotoja.

Suomessa hallitsee rahanvalta, jonka asemaa vahvistavat edustuksellisen demokratian puutteet. Nykyinen vaalijärjestelmämme on epädemokraattinen. Raha ratkaisee liian suuressa määrin vaalituloksen. Postiäänestykseen ja yksipäiväisiin vaaleihin siirtyminen on vahvistanut vaalien epädemokraattisuuta. Yksipäiväisyydellä vähennetään osallistumista vaaleihin.

Eduskuntavaalit tulee palauttaa kaksipäiväisiksi, toteuttaa äänestys kaikilla asuma-alueilla ja järjestää ennakkoäänestykseen demokraattinen valvonta. Vaalipiirijaolla on nostettu äänikynnystä suuria puolueita suosivaksi. Vaalilakia tulee muuttaa niin, että puolueen saama kansanedustajapaikkojen määrä määräytyy puolueen koko maassa saaman suhteellisen ääniosuuden mukaan. Vaaliliitto-oikeus puolueiden välillä tulee säilyttää ja laajentaa niin, että puolueet ja valitsijayhdistykset voivat tehdä vaaliliittoja.

Vaaleihin osallistuville puolueille tai valitsijayhdistyksille on taattava tasavertainen oikeus esitellä tavoitteitaan televisiossa ja radiossa.

Nykyinen valtion rahoittama puoluetukijärjestelmä on purettava ja siirryttävä demokraattiseen kansalaisvalvontaan. On tuettava kansalaisten omaehtoista toimintaa. Kaikilla puolueilla tulee olla oikeus päästä esiintymään TV:hen ja radioon muulloinkin kuin vain vaalien aikana. Joukkotiedotusvälineet on demokratisoitava.

Suuret kaupalliset lehtimonopolit on hajautettava ja paikallisradio- ja televisiotoiminta sallittava vain ei-kaupallisille ohjelmien tekijöille.

Eduskunnan ja kunnanvaltuustojen asemaa tulee vahvistaa toimeenpanoelinten ja virkakoneiston kustannuksella. Siirtymiseksi presidentti- ja hallituskeskeisestä järjestelmästä eduskuntakeskeiseen järjestelmään presidentin vaali tulee siirtää eduskunnalle.

Kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia on parannettava.

Korkeakouluissa, lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa ja yläasteilla päätöksenteko on demokratisoitava. Se edellyttää kouluyhteisöissä työskenteleville ja opiskeleville tasa-vertaista osallistumisoikeutta päätöksentekoon ja demokraattisia valintamenettelyjä.

Kuntien ja kaupunkien johtajien ja muiden huippuvirkoja pitävien valinta tulee saada määräaikaiseksi.

Kuntien valtionosuusrahoitusta tulee lisätä eikä vähentää.

Asuma-alueille tulee perustaa neuvostot, jotka valitaan yleisillä vaaleilla ja joille siirretään päätösvaltaa asuma-aluekohtaisissa kysymyksissä.

Lääninhallitukset tulee korvata yleisillä vaaleilla valittavilla maakunnallisilla ja seutuvaltuustoilla.

Määrävähemmistösuoja on palautettava eduskuntaan.

Lainsäädännöllä on taattava kaikille riittävät peruspalvelut.

Tulee luoda kansanäänestysjärjestelmä, jossa keskeiset yhteiskunnalliset kysymykset voidaan ratkaista kansalaisaloitteesta tai eduskunnan päätöksellä toteutettavalla kansanäänestyksellä.

Edistyksellisessä osuustoimintaliikkeessä on eräs kansalaisten itsehallinnollisen demokratian siemen asuma-alue- ja kyläkohtaisen sekä työpaikkademokratian rinnalla parlamentaarisen demokratian riittämättömyyden täydentämiseksi. Osuustoimintaliikkeen rappio on pitkä taka-askel vuosikymmenten kehitystyössä. On elvytettävä työväen ja edistyksellisen osuustoimintaliikkeen perinne ja annettava tälle yhteiskunnan tuki.

23. Vuoden 2003 eduskuntavaalista uusi suunta 2000-luvulle!

* Suomi on irrotettava Euroopan Unionista ja EMU:sta valtalailla.

* Työaikaa on lyhennettävä 35 viikkotyötuntiin ansiotasoa alentamatta.

* Työstä maksettavan alimman palkan tulee olla vuositasolla suuruudeltaan vähintään 14127 euroa (n.84000 mk).
Toisin sanoen vuodessa 12 kk x 1177 euroa ( 12 kk x n. 7000 mk).

* Maahan on saatava täystyöllisyys.

* Kotimaisten investointien elvyttämiseksi:
- Tavaroiden ja palvelusten kansantaloudelle vahingollista liikkumista on rajoitettava väestön toimeentulon ja talouselämän turvaamiseksi.
- Valuuttakeinottelu on estettävä ja palattava valuuttasäännöstelyyn.
- Pääomien maastavientiin tulee asettaa 22 % arvonlisävero sekä erikoislupa.
- Pörssi- ja yritysosakekaupoille tulee asettaa 22 % arvonlisävero.

* Pääomatulojen (voitto, osinko, korkotulot) verotus tulee nostaa 43 prosenttiin.

* Verotuksen rakennetta tulee muuttaa yrityssektorin sisällä niin, että työvoimavaltaisten työllistävien yritysten verotusta tulee keventää

* Kunnallinen verotus on muutettava progressiiviseksi.

* Asuntojen vuokria tulee alentaa.

* Perustuloksi 840 euroa (n.5000 mk) kuukaudessa verottomana. Asumistuki ja korvaukset lääkehoitokuluihin tulee määritellä tämän lisäksi. Kaikkiin sosiaaliturvaetuuksiin tulee asettaa 2522 euron (n.15 000 mk) kuukausikatto /henkilö.

* Kansaneläkelaitoksesta on muodostettava kaikki eläkkeet kattava vakuutuslaitos.

* Eduskuntapuolueiden puoluetukijärjestelmät on purettava.

* Yhteiskunnan päätösten on perustuttava kansalaisten oikeuksien parantamiseen.

* Teollisuus tulee sopeuttaa raaka-aineiden luonnonmukaiseen kiertoon.

* Uusien valta- ja moottoriteiden rakentamisesta tulee luopua ja raide- ja joukkoliikennettä kehittää.

* Suomessa ei tarvita miehistön kuljetus- ja taisteluhelikoptereita.

* On luovuttava uusien aseiden hankinnasta. Yhteiskunnan militarisointi tulee lopettaa.

* NATOn kanssa solmittu rauhankumppanuussopimus on sanottava irti.

* Kansalaisten lähettäminen Suomen rajojen ulkopuolelle sotilaallisiin tehtäviin tulee kieltää.

* Suomen tulee irtaantua kriisinhallinnan nimisenä toimivasta EU-armeijasta.

* Uudistuksilla voidaan saada parannuksia työtätekevien ja pienituloisten asemaan.

* Sosialistinen yhteiskuntatavoite on avainkysymys kansalaisten hyvinvoinnin järjestämiseksi kestävällä tavalla.