Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KTP/138

Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue

Kunnallispoliittinen ohjelma


  • Puolue: Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue
  • Otsikko: Kunnallispoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 2004
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

Rauhan ja Sosialismin puolesta - Kommunistinen Työväenpuolue r.p.

KUNNALLISPOLIITTINEN OHJELMA 2004-2008

Hyväksytty 16. edustajakokouksessa 29.5. 2004

Sisältö

1. Kommunistit kunnallispolitiikassa
2. Kunnan tehtävät
3. Kunta EU - Suomessa ja kansainvälisyys
4. Kunnallinen demokratia
5. Mistä rahat - kuntien talous ja verotus
6. Kunta työnantajana
7. Palvelut kuntalaisille
7.1 Koulutus
7.2 Päivähoito
7.3 Sosiaalitoimi
7.4 Terveydenhoito
7.5 Asuminen ei saa olla keinottelun väline
7.6 Liikenne
7.7 Ympäristö
7.8 Energiahuolto
7.9 Kaavoitus kuntalaisia varten
7.10 Kulttuuri, liikunta ja virkistys

1. KOMMUNISTIT KUNNALLISPOLITIIKASSA

Kommunistien tehtävä kunnallispolitiikassa on työväenluokan kokoaminen toimimaan oikeuksiensa ja etujensa puolesta.
Työväenluokan omakohtainen toiminta kunnissa luo sitä perustaa, joka mahdollistaa poliittisen suunnanmuutoksen työtätekevien eduksi. Tämä merkitsee Euroopan unionin politiikan vastustamista ja Suomen irrottamista EU:sta. Kuntien ja kuntalaisten tulevaisuus on suorassa yhteydessä EU-jäsenyyteen. Monopolikapitalismin vaikutuksen kasvu ja EU:n keskushallinnon määräykset merkitsevät kunnallisen itsehallinnon jatkuvaa kaventumista.

Kommunistien päätehtävät kunnallispolitiikassa

  • Oikeistolaisen EU:n talous- ja yhteiskuntapoliittisen suuntauksen katkaiseminen ja tulonjaon muuttaminen työväenluokan edun mukaiseksi
  • Kunnan omaisuuden, kunnallisten palveluiden ja toimintojen yksityistämisen estäminen
  • Kunnan toimintojen laajentaminen käsittämään yksityisen tuotanto- ja liiketoiminnan alueet
  • Toimiminen työttömien oikeuksien puolustamiseksi ja täystyöllisyyden saavuttamiseksi
  • Toimiminen työläisten, eläkeläisten, lasten, nuorten ja syrjäytettyjen etujen puolesta
  • Toiminta rauhan puolesta Suomen sotavarustautumista, suojeluskuntatoimintaa ja militarismia vastaan

Kunnallispolitiikkaan työväen tavoitteet

Kunnallispolitiikka ja muu yhteiskuntapolitiikka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Kuntien asema on 1990-luvulla muuttunut. Siihen ovat vaikuttaneet merkittävästi pääomien ja tuotannon keskittyminen. Kehityksen syynä on ollut pääomien liikkumisen vapauttaminen, joka oli myös yksi perusedellytys Suomen EU-jäsenyydelle.

Kunnissa ja koko yhteiskunnassa jatkuu voimakas hallitsematon rakennemuutos. Maaseudulla työpaikat vähentyvät, maatilat autioituvat, asunnot, koulut ja päiväkotipaikat tyhjenevät. Liikekeskuksissa puolestaan on tilojen puute. Tavoitteena tulee olla maan pitäminen asuttuna kaikkialla ja siten tarvitaan yhteiskunnallista suunnitelmallisuutta.

Kunnissa valtiollinen EU:n talous- ja yhteiskuntapolitiikka muuttuu oikeistolaiseksi kunnallispolitiikaksi. Yhä suurempi osa työtätekeviltä kerättyjä varoja on siirretty valtion ja kuntien kautta suurpääomalle erilaisten maksuhelpotusten ja tukiaisten muodossa. Useat kunnat ovat tehneet ja tekevät parhaillaankin leikkauksia työläisten, pienituloisten sekä vähävaraisten etuihin ja perusturvaan. Kunnallisia palveluja on supistettu ja annettu yksityisille yrittäjille.

Kommunistit eivät hyväksy nykyistä linjaa, vaan edellyttävät, että

  • On turvattava kunta-, kylä- ja lähiökeskusten elinvoima torjumalla postien, pankkien ja kauppojen keskittäminen tarpeen vaatiessa perustamalla uudelleen jo lopetettuja palvelulaitoksia.
  • Maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille. Kansanterveyslaki tulee saattaa voimaan alkuperäisessä muodossaan.
  • Sairaaloiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuutta tulee parantaa henkilöstöä lisäämällä.
  • Vanhusten tukea kotihoidossa tulee kehittää ja laajentaa.
  • Vanhusten ja vammaisten päiväkeskuksia, palvelulaitoksia ja muita vanhuksien tarvitsemia kunnallisia palveluja tulee lisätä.
  • Päiväkoteja tulee rakentaa tarvetta vastaavasti ja päiväkotipaikkoja tulee olla saatavilla vanhempien ilmaiseman tarpeen perusteella kaikille alle kouluikäisille lapsille kuten laki edellyttää. Myös koululaisten iltapäiväkerhotoimintaa tulee kehittää. Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä.
  • Koulujen tuntikehyksiä tulee laajentaa ja luokkakokoja supistaa. Koulutus tulee olla kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta.
  • Kuntoutuksessa tulee tarjota kaikille samantasoiset palvelut siitä riippumatta missä vamma tai sairaus on syntynyt.
  • Vastustamme työläisiin, pienituloisiin ja vähävaraisiin kohdistuvia verojen ja maksujen korotuksia. Vaadimme niiden palauttamista kohtuullisiksi.
  • Tuottavuuden kasvusta saatava hyöty on ohjattava kunnallisten palvelujen kehittämiseen, ei yritysten voittojen kasvattamiseen.
  • Oikeus kunnan luottamustehtäviin tulee säilyttää kaikilla vaalikelpoisilla kunnan asukkailla.

2. KUNNAN TEHTÄVÄT

Kunnalliset toiminnat on säilytettävä kunnan suorassa hallinnassa. Liikelaitostaminen, säätiöiminen ja yhtiöittäminen vie niitä pois kuntalaisten demokraattisesta valvonnasta. Kuntien tehtäviksi on palautettava jo toteutetut siirrot siivoustoiminnoissa, kuntien korjaus- ja rakennustoiminnoissa, teiden- ja katujen hoidossa. Sähkölaitokset, vesilaitokset, terveyden- ja sairaudenhoitoon liittyvät laitokset yms. on palautettava kuntien suoraan omistukseen. Kuntien on voitava harjoittaa tuloa tuottavaa liiketoimintaa. Kuntien on luovuttava kalliiden konsulttien käyttämisestä ja käytettävä säästyvät varat kunnan toimintojen kehittämiseen työtätekevien tarpeiden mukaisesti. Kuntien viranhaltijoiden on tehtävä heille kuuluvat työt ja valvottava rakennusurakoiden toteutumista. Kuntien on perustettava ja ylläpidettävä myös hautausmaita.

Kunnallisvaltuustojen on otettava sille kuuluva rooli kunnallisten toimintojen turvaamiseksi ja kehittämiseksi. On estettävä kunnan viranhaltijoiden ja yhtiöiden johtohenkilöiden vallankäyttö yksityisten palveluyritysten kautta. Työväestö maksaa pääosin kuntien keräämät verot ja siksi kunnan pitää toimenpiteillään hyödyttää vain kuntaa ja sen asukkaita.

Vastustamme kunnan palveluiden yksityistämistä. Kuntien on myös lopetettava ostopalvelusopimustensa kautta tapahtuva yksityisten päiväkotien, koulujen, terveysasemien ja vanhusten palvelulaitoksien tukeminen. Tuet säätiöille, yhtiöille ja yksityisille yrityksille tulee lopettaa. On valvottava etteivät esteelliset ihmiset osallistu päätösten tekoon.

Kunnan on hankittava tarvitsemansa tuotteet ja tarvikkeet omalta alueeltaan, mikäli niitä alueella tuotetaan.

Kunnallislakia on muutettava siten, että kunnan omaisuutta ja varoja ei ole mahdollista siirtää yksityisille yrityksille, säätiöille tai muualle, pois kunnan omistuksesta.

Kuntien taloudelliset vaikeudet johtuvat ratkaisevasti myös siitä, että valtiolle kuuluvia yleisiä yhteiskunnallisia tehtäviä on kiihtyvässä määrin siirretty erityslaeilla ja muilla päätöksillä kuntien maksettaviksi. Tällaisia menoeriä ovat mm. opetus- ja sivistystoimen sekä terveyden- ja sairaanhoidon menot. Valtavan työttömyyden, työllistämistoiminnan sekä suoranaisen syrjäytymisen aiheuttamat seuraukset aiheuttavat kunnille kohtuuttomia kustannuksia.

KTP vaatii, että suurpääoman on vastattava työttömyyden aiheuttamista kustannuksista, koska kunnat eivät ole syyllisiä kapitalistisesta järjestelmästä johtuvasta työttömyydestä. Kunnanvaltuustojen velvollisuus on toimia aktiivisesti valtiovaltaan päin työttömyyden ja sen vahingollisten seurausten vähentämiseksi ja vaadittava valtionapujen lisäämistä ja niiden maksamista ajoissa.

3. KUNTA EU-SUOMESSA JA KANSAINVÄLISYYS

Eduskunnan hyväksyttyä Suomen EU:hun liittymisen siirtyi suurin osa sille kuulunutta lainsäädäntövaltaa maan rajojen ulkopuolelle. Tämän seurauksena kuntien itsenäisyyttä uhkaavat EU:n tavoitteet harmonisoida jäsenmaiden talous- ja sisäpolitiikka. Työväestön etujen mukaista on puolustaa kuntien itsehallintoa ja itsenäistä olemassaoloa sekä kuntien oikeutta omalla verotuksellaan huolehtia valtakunnallisia vähimmäisnormeja parempien palveluiden tuottamisesta kuntalaisille.

EU:n kautta hallitseva oikeistosuuntaus vaarantaa työväestön edut. EU:n määräykset ja harjoitettu talous- ja yhteiskuntapolitiikka ovat luoneet tälle suuntaukselle mahdollisuuden edetä. Kommunistit vastustavat tällaista kehitystä ja tekevät yhteistyötä kunnissa muiden tätä kehitystä vastustavien väestöryhmien kanssa. Toimimalla aktiivisesti kunnissa voidaan kamppailla Suomen irrottamiseksi EU:sta.

Työväestön kannalta hyvinvoinnin keskeisin kysymys on rauhan säilyminen maailmassa. Lähdemme kaikessa toiminnassamme siitä, että tätä tavoitetta edistää tasa-arvoinen yhteistyö niin toistensa välittömässä läheisyydessä asuvien kesken kuin myös laajemmin kansojen kesken yli maaosien rajojen. Kunnan on kaikissa toiminnoissa tukeuduttava tähän peruslähtökohtaan.

4. KUNNALLINEN DEMOKRATIA

Toteutettu oikeistolainen talous- ja yhteiskuntapolitiikka on merkinnyt demokratian kaventumista. Suunnan tulee olla toinen. Virkamiesvaltaa on kavennettava. Kuntalaisten valitsemien luottamushenkilöiden asemaa tulee vahvistaa. Valtuustojen päätösvaltaa tulee laajentaa ja tuoda valtuutettujen ja kuntalaisten aloitteet välittömästi valtuuston ratkaistavaksi. Tämä edellyttää, että kuntalaisten ja heidän järjestöjensä esittämien aloitteiden käsittelyä nopeutetaan huomattavasti nykyisestä. Kunnallisen demokratian kehittämiseksi on etsittävä myös muita vaikutuskanavia.

Kaikista kunnan perimistä maksuista ja tariffeista tulee olla päätösvalta valtuustolla, ei liikelaitoksilla eikä kunnan tai kuntien yhteisöillä.

TE-keskukselta kunnan alueelle anottujen investointi- ja toiminta-avustuksista päättää kunnanvaltuusto.

Kunnallista kansanäänestystä on käytettävä enemmän ja myös konkreettisissa kuntalaisten elämään vaikuttavissa asioissa, vaikkapa vain jotain kunnanosaa koskevassa asiassa. Tällä lisätään lähidemokratiaa.

Kunnallisen demokratian lisäämiseksi on kunnan perustehtäviä hoitavien lautakuntien ja niiden jäsenmäärää lisättävä. Kuntien tiedottamista kuntalaisille on lisättävä ja päätettäviksi tulevissa asioissa on jo valmisteluvaiheessa noudatettava laajaa julkisuutta.

Kuntaliitokset eivät saa olla itsetarkoitus. Ne vievät käytännössä päätösvaltaa kauemmaksi. Kuntaliitokset tulee toteuttaa vapaaehtoisuuden pohjalta, jolloin kuntalaiset voivat ilmaista kantansa liitoksiin esim. kansanäänestyksellä. Kansanäänestyksen tulosta tulee kunnioittaa kuntaa sitovana.

5. MISTÄ RAHAT - KUNTIEN TALOUS JA VEROTUS

Vastustamme kunnallisverojen nostoa. Valtion rahoituksen turvaaminen kunnille ja maksuosuuksien lisääminen voidaan toteuttaa korottamatta valtionveroa. Varoja saadaan:

  • Luopumalla sotavarusteluun käytettävistä hankinnoista
  • Supistamalla vuositasolla sotilasmenoja ja luopumalla perustetuista valmiusjoukoista sekä kodinturvajoukkojen ja muiden puolisotilaallisten järjestöjen perustamisesta
  • Luopumalla suurpääoman verohelpotuksista ja suuryritysten tukemisesta
  • Muuttamalla pääomatulojen verotus sen keventämisen sijasta progressiiviseksi kuten palkansaajien verotuskin on
  • Säätämällä vientivero yrityksille
  • Säätämällä yrityksille lisävero niiden tekemistä työntekijöiden irtisanomisista

Kunnan toimintamahdollisuuksien lisäämiseksi:

  • Suuryrityksiltä ja liiketoiminnalta kerätään korkeampaa kiinteistöveroa. Kiinteistöveron tulee kohdistua vain tuotanto- ja liiketoimintaan, kuntalaisen omasta asumisesta sitä ei voida periä.
  • Yritysten halvemmista vesi- ja jätevesimaksuista luovutaan.
  • Kunta luopuu yritysten halvemmista sähköenergian hinnoista.
  • Yritystoiminnan tarvitsemat tontit vuokrataan ja niistä peritään käypä vuokra.
  • Yksityisessä omistuksessa olevan maan kaavoittamisesta peritään täysimääräinen hinta ja kaavoituksesta tuleva ansioton arvonnousu peritään kaavoituksesta hyötyviltä.
  • Työväestö maksaa kunnallisveronsa jokaiselta eurolta bruttotuloistaan mutta yritykset ainoastaan nettotuloistaan. Verolakeihin on saatava muutos, jossa yritysten verovelvollisuutta lisätään. Kunnille on palautettava suuryrityksiin kohdistettava harkintavero-oikeus. Myös muu kunnallisverotus on saatava asteittain nousevaksi, progressiiviseksi verotukseksi, jossa suurituloiset maksavat suhteessa enemmän veroa kuin pienituloiset.
  • Valtion keräämistä veroista ja maksuista tulee osa ohjata kunnille suurempi osa. Kuntien valtionosuudet tulee palauttaa vähintäänkin tasolle, joka oli ennen 90-luvulla suoritettuja leikkauksia. Kuntien valtionosuusrahoitusta tulee lisätä eikä vähentää.
  • Kuntien rajoilla olevat kunnalliset palvelut on voitava järjestää yhteistyössä toisen kunnan kanssa. Tällaisia ovat mm. koulutustoimen tehtävät.
  • Kunnilta ei saa periä korkeampaa työnantajan sosiaaliturvamaksua kuin yksityisiltä yrityksiltä, koska se edistää palvelujen yksityistämistä.

6. KUNTA TYÖNANTAJANA

Kuntien on työllistettävä ensisijaisesti omaa palvelutoimintaa ylläpitämällä ja kehittämällä. Kunnan työntekijöiden työpaine on lisääntynyt. Tämä tuntuu sosiaalihuollossa, kouluissa, päiväkodeissa ja terveydenhuollossa työntekijöiden stressin lisääntymisenä ja palvelutason laskuna. Työvoimaa onkin lisättävä todellisen tarpeen mukaan niin, että vältetään kunnan työntekijöihin kohdistuva kohtuuton rasitus sekä palvelujen tarvitsijoihin kohdistuvat epäkohdat. Työn on oltava pääsääntöisesti kokopäivätyötä ja osa-aikaista vain, jos työntekijä sitä itse haluaa.

Kuntien henkilöstöpolitiikan tulee olla esimerkillistä. Työsuhteet tulee solmia vakinaisina. Vastustamme kuntien henkilöstön irtisanomisia ja pakkolomia; ne heikentävät kunnan työntekijöiden asemaa ja samoin kunnallisia palveluja. Kuntien yhtiöiden ja laitosten hallintoon sekä vastaaviin elimiin tulee nimetä puolet kunnan henkilöstön valitsemia edustajia.

Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työnsaannista on erityisesti huolehdittava. Kuntien on luotava vammaisille ja vajaakuntoisille henkilöille riittävästi tukityöpaikkoja.

Työnantajat ja elinkeinoelämä eivät ole olleet halukkaita järjestämään täystyöllisyyttä. Kuntien tulee ottaa tavoitteeksi täystyöllisyyden toteuttaminen oman kunnan alueella. Työllisyyslain mahdollisuudet valtion rahoitukseen tulee käyttää täysimääräisesti hyödyksi. Kuntien on toimittava aktiivisesti valtiovallan painostamisessa työllisyyslain parantamiseksi vastaamaan paremmin kuntien tavoitteita.

7. PALVELUT KUNTALAISILLE

7.1 Koulutus

Suurpääoman ja sille tukensa antavien hallitusten ja puolueiden tavoitteena on työvoiman saannin turvaaminen suurpääomalle. Ne eivät ole ensisijaisesti kiinnostuneita hyvän yleissivistävän koulutuksen antamisesta kaikille. Peruskoulun hyvät tavoitteet eivät ole vieläkään täysin toteutuneet. Riittämättömät aineelliset edellytykset ja suuret opetusryhmät ovat kaventaneet mahdollisuuksia.

Vastustamme koulutusta koskevaa säästölinjaa. Opettajanvirkoja on lisättävä ja opettajille on turvattava vakinaiset toimet ja riittävä palkkataso, jotta saataisiin päteviä opettajia. Valtion suunnitelmat ja valvonta on palautettava yhtenäisen, laadukkaan opiskelun tason varmistamiseksi koko maassa. Oppikirjojen on oltava laadukkaita ja niiden on oltava käytössä kaikissa saman tason oppilaitoksissa. Kaikille on taattava sama perusopetuksen taso. Erityisopetusta on saatava heti, kun sen tarve havaitaan. Vastustamme toimivien kyläkoulujen lopettamista.

Koulun tulee ohjata oppilaita tieteellisen ja humanistisen maailmankuvan luomiseen. Emme hyväksy uskontokuntien tunnustuksellista uskonnon opetusta tai epähumanistista tai epätieteellistä ideologiaa. Opetuksessa tulee pyrkiä asialliseen ja objektiiviseen sisältöön esimerkiksi historian opetuksessa. Kouluissa on kiellettävä kaikki aseellinen koulutus, sotilaalliset maastoharjoitukset ja asenäyttelyt sekä kaikenlainen militaristinen propaganda. Rauhankasvatusta on lisättävä.

Koulutuksen tulee kaikilla tasoilla olla kaikkien saatavilla asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Vaadimme, että vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille turvataan täydet oikeudet maksuttomaan opiskeluun lukioissa sekä ammatillisissa ja korkeamman asteen oppilaitoksissa. Opiskelun pitää olla mahdollista ilman opiskelijan henkilökohtaista lainarahoitusta. Opintorahan ja asumislisän tasoa on opiskelijoiden täysipainoisen opiskelun mahdollistamiseksi ilman velkakierrettä. Opintotukea on maksettava myös loma-ajalta. Vastustamme lukukausimaksu- ym. rasitteiden lisäämistä opiskelijoille.

Tavoitteena on oltava perustoimeentuloturvan suuruinen vastikkeeton opintotuki kaikille opiskelijoille.

7.2 Lasten päivähoito

Kaikille alle kouluikäisille on taattava oikeus kunnalliseen hoitopaikkaan vanhempien ilmaiseman tarpeen mukaan. Tämä velvoittaa useimmilta kunnilta päivähoitohenkilökunnan määrän lisäämistä ja päiväkotien rakentamisia. Päiväkoteihin on turvattava vakinaisen henkilökunnan riittävyys.

Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä. Päiväkotien on tarjottava kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tasapainoiseen lapsuuteen. Ympärivuorokautisia päiväkoteja on perustettava lisää alueille, joissa on vuorotyötä tekeviä vanhempia. Kunnallista perhepäivähoitoa on kehitettävä vaihtoehtoisena hoitomuotona, mutta se ei saa hidastaa kunnallisten päiväkotien kehittämistä. Leikkikenttä- ja puistotätitoimintaa on kehitettävä kunnissa, joissa siihen on tarvetta. Päivähoidon hoitomaksuja ei saa korottaa, vaan tavoitteena tulee olla peruskoulun tavoin maksuton päivähoito.

Koululaisten ohjattua iltapäivätoimintaa ja kerhotoimintaa on laajennettava ja kehitettävä. Tavoitteena on oltava lapselle turvallisuuden tunne ja mielekäs tekeminen.

7.3 Sosiaalitoimi

Apua täytyy olla silloin saatavilla, kun tarve on suurin. Valtion toimesta toteutettu varojen supistuspolitiikka on kuitenkin kaventanut mahdollisuuksia sosiaalisen tuen saantiin. Tästä syystä apua tarvitseva eksyy usein sosiaaliviidakkoon, joka on nöyryyttävä, holhoava ja "luukuttava". Näin ei saa olla: kaikilla kuntalaisilla on oltava perusoikeus turvallisiin elämänoloihin. Toimeentulotukinormeja pitää nostaa, jotta tuki paremmin auttaisi tuen tarpeessa olevia kuntalaisia. Jokaiselle kuntalaiselle on turvattava perustoimeentulo.

Sosiaaliavun käsittelyssä on luovuttava nöyryyttävästä kohtelusta ja syrjinnästä sekä parannettava palveluita tarvitsevien oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia. Kunnan sosiaalipalveluja on kehitettävä sosiaalityöntekijöiden, kodinhoitajien ja kotiavustajien määrää ja koulutusta lisäämällä. Kunnallisessa sosiaalitoimessa on tehostettava ennaltaehkäisevää työtä ja neuvontaa.

Vanhusten, vammaisten ja eläkeläisten palvelut tulee taata maksuttomina. Eläkeläisille ja vammaisille on saatava tarpeellinen määrä palveluasuntoja ja muita asumismuotoja, joissa voi elää ja asua normaalisti omassa taloudessa.

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Kotihoito on monessa tapauksessa laitoshoitoa inhimillisempi vaihtoehto ja kustannuksiltaan yhteiskunnalle halvempi. Omaisen kotihoidon tukea on korotettava. Omaishoitajien jaksamista pitää tukea esim lomitus- ja muilla järjestelyillä.

Yleisperiaatteena on laajemmin oltava, että sosiaaliset palvelut tulee saattaa kaikilla tasoilla kunnalliselle ja valtiolliselle pohjalle. Palvelujen rahoittamiseksi on esimerkiksi yksityisiä vakuutuslaitoksia ja niiden liiketoimintaa hyödyttäneet palkkatuloon liittyvät lakisääteiset maksut ohjattava KELA:lle. Näin asioiden yhteiskunnallinen valvonta paranee ja se lisää kansalaisten demokraattisia oikeuksia.

7.4 Terveydenhoito

Maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille. Tämä edellyttää mm. terveyskeskusmaksun välitöntä poistamista. Apteekkijärjestelmä on siirrettävä yhteiskunnan toiminnaksi.

Terveyskeskuksia tulee kehittää sekä toiminnallisesti että henkilöstömäärien riittävyydellä niin, että hoitoa tarvitseva kuntalainen sitä myös saa. Myös erikoissairaanhoitoa on saatava kohtuullisessa ajassa. Terveyspalvelujen saanti on ihmisen perusoikeus eikä sitä saa alistaa liiketaloudellisen toiminnan rahastuskohteeksi. Oikeiston ajamalla terveydenhuollon yksityistämisellä nostetaan pienituloisille koituvia terveydenhuollon maksuja ja lisätään eriarvoisuutta lääkäripalveluiden käytössä.

Terveyskeskusten arvostusta on kohotettava. On turvattava hoitohenkilökunnan työskentelyolosuhteet ja ansiot sellaisiksi, että tehtäviin saadaan pysyvä henkilökunta. Kunnallinen terveydenhoito on saatava sellaiseksi, että jokaista 10 000 asukkaan aluetta kohden on yleislääkäripalvelut sisältävä terveysasema. Haja-asutusalueille on terveysasemia perustettava pienemmälle asukastiheydelle, jotta matkojen pituudet ja matka-ajat eivät muodostu kohtuuttomiksi. Kaikilla kuntalaisilla on oltava mahdollisuus saada ympärivuorokautista päivystävän lääkärin apua omassa kunnassa. Omalääkärijärjestelmä on toteutettava kunnallisena koko maassa lisäämällä riittävästi lääkärien virkoja. Pitkäaikaissairaille tulee taata hoitopaikka. On estettävä kunnallisten terveyskeskusten myyminen ja vuokraaminen yksityiseen terveysalan liiketoimintaan.

Ihmisen perusterveydenhoitoon kuuluvaa maksutonta hammaslääkärihuoltoa tulee laajentaa siten, että taataan myös käytännössä kaikkien ikäluokkien pääsy hoitoon kohtuullisessa ajassa.

Mielenterveyden häiriöt ovat merkittävä syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Niihin vaikuttavat omalta osaltaan jatkuva työttömyys, kiristyvä työtahti työpaikoilla ja taloudellinen epävarmuus. Mielenterveysongelmat eivät poistu Suomesta lopettamalla hoitolaitokset ja korvaamalla ne potilaiden avohoidoksi naamioidulla heitteillejätöllä. Tarvitaan riittävästi sairaalapaikkoja, hoitokoteja ja päiväkeskuksia sekä kuntoutustyöpaikkoja, joilla voidaan lieventää henkistä hätää.

7.5 Asuminen ei saa olla keinottelun väline

Maassamme on 10 000 ihmistä ilman vakituista asuntoa. Asunnottomuus ja puutteellinen asuminen kohdistuvat niin nuoriin ja lapsiperheisiin kuin yksinäisiin ja eläkeläisiin. Suuri ongelma on tällä hetkellä kasvukeskuksien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute. Asumisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, rakentamisesta alkaen, on tullut yhä röyhkeämmän keinottelun kohde. Asuntoja pidetään keinottelutarkoituksessa tyhjillään. Kuntien velvollisuus on puuttua tällaiseen keinotteluun ja pakottaa tyhjillään pidettävät asunnot asumiskäyttöön.

Jokaisen kansalaisen perusoikeus on asua kohtuullisin kustannuksin riittävän tilavasti ja viihtyisästi. Jokaiselle nuorelle on taattava riittävän suuruinen ja halpavuokrainen ensiasunto.

Asumiskustannuksia tulee laskea niin, että ne käsittävät enintään viidenneksen käytettävissä olevista tuloista. Tämä edellyttää mm. vuokrasääntelyn palauttamista. Kiinteistö- ja arvonlisävero tulee poistaa asumisen kustannuksista. Asumistuella on turvattava pienituloisille ja vähävaraisille kohtuuhintainen asuminen. Asumistuesta on poistettava 7 prosentin omavastuuosuus.

Valtion ja kuntien on lisättävä asuntorakentamista, etenkin vuokra-asuntotuotantoa. Asuntorakentaminen on huomioitava kunnan kaavoituspolitiikassa. Asuntotonttien vuokrien tulee vastata maksukyvyn mukaista kohtuullisuutta ja olla liiketonttien vuokria alhaisempia.

7.6 Liikenne

Suurten keskusten ja asutustaajamien tavara- ja joukkoliikenteen tulee perustua raide- ja sähköisen liikenteen varaan. Yhteiskunnan tuella ja kuntien yhteistyöllä tulee säilyttää ja perustaa kunnallisia liikennelaitoksia. Junaliikenteen junavuorojen ja pienten seisakkien lopettamiset tulee perua. EU:n edellyttämää raideliikenteen kilpailua eli yksityistämistä ei tule toteuttaa.

Joukkoliikenteen edistämiseksi tulee sen olla käyttäjilleen edullista ja työnantajien on osallistuttava työmatkojen kustannuksiin. Arvonlisävero on poistettava joukkoliikenteen maksuista ja hankinnoista. Eläkeläisille, opiskelijoille ja vähävaraisille kuntalaisille on turvattava halpa joukkoliikenteen käyttö.

Haja-asutusalueilla kunnan tulee, yhdessä valtion kanssa, hoitaa kaikkien yleisessä käytössä olevien teiden kunnossapito. Yltiöpäiset moottoriteiden rakentamiset ja moottoriväylien levennykset eri osissa maata tulee ottaa uudelleen harkittaviksi. Kuntien ja niiden asukkaiden mielipidettä tulee kuunnella, kun uusista tiehankkeista päätetään. Liikenteen saasteiden vähentämiseksi on siirryttävä käyttämään sähköä, maa- ja nestekaasua jakelu- ja joukkoliikenteessä. Maaseudulla on turvattava riittävä määrä lija-autovuoroja.

7.7 Ympäristö

Elinympäristön säilyttäminen viihtyisänä, saasteettomana ja terveyden ja virkistyksen kannalta puhtaana vaatii kuntien asukkailta tiivistä yhteistyötä ja laajaa kunnallista demokratiaa. Ympäristön pilaajat on saatettava täysimääräiseen vastuuseen teoistaan. Kuntalaisten on voitava puuttua teollisuuden, liikenteen ym. aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Teollisuutta ja liike-elämää valvovia ympäristönormeja on tiukennettava.

Ympäristönsuojelussa on kiinnitettävä huomiota ilmansuojeluun. Liikenne- ja energiaratkaisujen on oltava sellaisia, etteivät ne lisää kasvihuoneilmiötä.

Vesistöjä uhkaa pilaantuminen niin kauan kuin tuotantotoimintaa ohjaa yksityinen voitontavoittelu. Myös kuntien omien toimintojen vahingollinen vaikutus vesistöihin on estettävä. Vesialueiden rakentamattomat rannat tulee säilyttää rakentamatta rantaviivasta 100-300 metriin ulottuvana vyöhykkeenä, missä toteutuu jokamiehen oikeus kulkea vapaasti.

Maankamaran suojelua on kunnissa valvottava. Harjut, kalliot ja suot voidaan tämän päivän työkoneilla kuluttaa nopeasti ja peruuttamattomasti loppuun. Pohjavesiä on suojeltava. Maanteiden suolauksessa on siirryttävä luonnolle vaarattomien yhdisteiden käyttöön tai luovuttava suolauksesta asteittain kokonaan.

Jokaisessa kunnassa on oltava yksityiskohtainen ympäristösuunnitelma, joka on tehty yhteistyössä asukas- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kuntien on perustettava omia kierrätyskeskuksia tavaroiden uusiokäyttöä varten. Kunnan alueen jätehuollon on perustuttava mahdollisimman tarkkaan kierrätykseen, jätteiden lajitteluun ja niiden mahdollisimman suureen hyötykäyttöön. Kunnan kaatopaikan käyttö on oltava kuntalaisille ilmaista. Uusia jätteenpolttolaitoksia lajittelemattoman jätteen hävittämiseksi ei tule rakentaa.

Alkuperäisluonnon suojelemiseksi on riittävän laajat maa- ja vesialueet varattava luonnon- ja kansallispuistoiksi. Yksityiset kansallispuistojen perustamiset on torjuttava.

7.8 Energiahuolto

Suurpääoman pyrkimyksenä on maksattaa käyttämänsä energia kotitalouksilla. Tämä ilmenee mm. pienkuluttajien kohonneina tariffimaksuina, kun teollisuus saa vastaavasti erilaisia suurkuluttaja-alennuksia. Näin ei voi olla. Energian hinta kotitalouksille ei saa olla korkeampi kuin teollisuudelle. Teollisuudelta poistettu energiavero on palautettava.

Kuntien energiaratkaisuissa on suosittava uusiutuvia energialähteitä ja energian säästämistä. Uusiutumattomia energialähteitä (kuten kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) käyttävät voimalaitokset on varustettava parhaimmalla käytettävissä olevalla puhdistustekniikalla. Maakaasun, joka on fossiilisista polttoaineista puhtainta, käyttöä on lisättävä kunnes uusiutuvat energiaratkaisut ovat käyttökelpoisia. Myös tuulivoima ja aurinkoenergia voi olla varteenotettava vaihtoehto.

KTP:n lähtökohta on, että kunnallinen perusvoima ja energialaitokset tulee säilyttää kunnallisina ja yksityistetyt yhtiöt tulee uudelleen kunnallistaa. Uusia vesivoimayhtiöiden kaavailemia tekoallashankkeita ei pidä toteuttaa.

7.9 Kaavoitus kuntalaisia varten

Kaavoitus on kunnallisen päätösvallan perusasioista. Kaavoitus tulee tapahtua kuntalaisten ehdoilla ja myötävaikutuksella niin, että kuntalaiset voivat osallistua suunnitteluun ja maankäyttösuunnitelmiin alusta alkaen. Virkamiesvaltaa kaavoituksessa on vähennettävä. On varmistettava tarvittaessa kansanäänestyksellä, jotta kuntalaisten tahto kaavoituksessa totetuuu. Kaavoituksessa teollisuuslaitokset tulee sijoittaa siten, etteivät niiden haitalliset vaikutukset yllä asuinalueille. Ympäristöä häiritsevää toimintaa ei saa sallia myöskään kaavamuutoksilla.

Kaikessa kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa on periaatteena oltava maapohjan yhteiskunnallinen omistus. Liikelaitosten ja maanomistajien saama ansiottoman arvonnousun hyöty on leikattava kunnalle ja perittävä maanomistajilta kaavoituksesta johtuvat todelliset menot.

Kaavoituksella on turvattava kylä- ja lähikauppojen asema. Automarketteja ei saa rakentaa lähipalvelujen kustannuksella ja päivittäistavaroiden tulee ainakin taaja-alueilla olla saatavissa lyhyen etäisyydellä. Hyvä, toimiva joukkoliikenne on otettava huomioon täydessä laajuudessa jo alueen alkusuunnittelusta lähtien.

7.10 Kulttuuri, liikunta ja virkistys

Kuntien on tuettava ja edesautettava paikallista kulttuuri- ja harrastustoimintaa. Kunnan tilojen tulee olla maksuttomasti kuntalaisten käytössä näihin toimintoihin. Sali ja muita vuokria ei saa kuntalaisilta eikä heidän järjestöiltään periä.

Kuntalaisten liikuntamahdollisuuksista on huolehdittava vaatimalla niiden tasapuolista kehittämistä kunnan eri alueilla. Kuntien ulkoilualueita tulee olla riittävästi. Kuntalaisille suunnattua virkistystoimintaa tulee lisätä. Lasten ja nuorten leiritoimintaa on tuettava ja laajennettava. Leirien tulee olla maksuttomia, jotta vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret voivat osallistua niihin. Eläkeläisille ja monilapsisten perheiden vanhemmille tulee olla tarjolla kunnallista virkistystoimintaa.