Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KTP/140

Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue

Ympäristö ja yhteiskunta


  • Puolue: Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue
  • Otsikko: Ympäristö ja yhteiskunta
  • Vuosi: 1995
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Sisällysluettelo

YMPÄRISTÖ JA YHTEISKUNTA

YMPÄRISTÖNSUOJELUN VASTUU

*Vastuu asetettava ympäristön pilaajille *Kansalaistoiminnan ratkaiseva
merkitys

YMPÄRISTÖPOLITIIKAN YLEISMAAILMALLISET ONGELMAT
JA NIIDEN LUOKKALUONNE

*Kapitalismi syntyi kansojen ja ympäristön riistosta *Globaalit
ympäristöongelmat seurausta kansojen ja ympäristön riistosta *Väestönkasvu

KESKEISET YLEISMAAILMALLISET YMPÄRISTÖONGELMAT

*Kasvihuoneilmiö *Otsonikato *Happamoituminen *Eroosio *Vesistöt

RAUHAN TURVAAMINEN

YMPÄRISTÖN TILA SUOMESSA

*Energia *Ilmansaasteet *Liikenne *Vesistöjen saastuminen *Maatalous
*Metsät ja suot *Ympäristönhallinto ja maankäyttö *Jätteet ja kierrätys
*Suojelualueet

EU EI PARANNA YMPÄRISTÖNSUOJELUA

*Vaikutukset Suomeen

SOSIALISMI ON RATKAISU AIKAMME PERUSONGELMIIN

Rauhan- ja Sosialismin puolesta-Kommunistinen työväenpuolue

VI edustajakokous

YMPÄRISTÖ JA YHTEISKUNTA

Ihmisen ja luonnon välinen vuorovaikutus on monimutkainen prosessi. Luonnon sisäistä liikettä säätelevät biologian ja ihmisten keskinäistä toimintaa säätelevät yhteiskunnalliset lainalaisuudet. Yhteiskunnan ja luonnon välinen harmoninen vuorovaikutussuhde on järkkynyt. Ihmisyhteiskunnan kehitys tapahtuu tänäänkin alkuvoimaisesti ilman, että ihminen itse tiedostaa niitä sosiaalisia lakeja, joiden puitteissa hän toimii. Ihmiskunnan valtaenemmistö elää tänään kapitalistisen markkinatalouden oloissa. Kehityksen kulku siinä määräytyy pääoman sisäisten tarpeiden perusteella, jossa yksityinen pääoma pyrkii aina mahdollisimman suureen kasvuun. Se pyritään saamaan aikaan mahdollisimman pienillä kustannuksilla voiton maksimoimiseksi. Kapitalistinen kasvu saadaan aikaan ympäristön ja ihmisen riistolla huomioimalla vain sokeat markkinatalouden edut.

Kommunistien ympäristöpolitiikan perustana ovat näkemykset tieteellisen yhteiskuntakehityksen lainalaisuuksista, joka ottaa huomioon luonnon ja yhteiskunnan keskinäiset suhteet. Ihmiskunnan olemassaolo rakentuu luonnon ja ympäristön varaan. Yhteiskunnan kehitys on näihin päiviin saakka kuitenkin ohjautunut luokka- yhteiskunnan valtaeliitin etujen mukaisesti ja rakentunut irralleen luonnon ja ympäristön vaatimuksista. Tästä seurauksena ovat monet globaaliset ympäristöongelmat, jotka tänään ovat nähtävissä.

Työväenluokan yhteiskunnallisena tavoitteena on riiston lopettaminen ja yhteiskuntakehityksen rakentaminen kokonaissuunnittelun varaan. Tämän varaan voidaan rakentaa myös kestävä suhde yhteiskunnan ja ympäristön välille. Työväenluokan on opittava syvällisesti ymmärtämään työväenluokan ja ympäristön yhtenevät edut.

Ihmiskunnan hyvinvointi ja tulevaisuus ovat tiukasti sidoksissa luonnon tasapainon säilymiseen maapallolla. Huolenpito luonnosta on myös huolenpitoa nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnista.

Meidän vastuumme ympäristöstä ei perustu pelkästään välttämättömyyteen säilyttää luonto ihmisyhteiskunnan hyvinvoinnin vuoksi, vaan sillä on vielä kauaskantoisempi merkitys. Ihmisen tajunta ja aineen sosiaalinen liikunta muodostavat materian kehityksen korkeimman vaiheen. Aineen biologista evoluutiota ja sen ohella sosiaalista kehitystä tapahtuu luultavasti maapallon lisäksi muuallakin maailmankaikkeudessa. Se on kuitenkin varmasti hyvin harvinaista. Hävittämällä älyllisen elämän maapallolta tuhoaisimme materian monimuotoisuuden huomattavasta osasta maailmankaikkeutta. Tällaista riskiä ihmiskunnalla ei ole oikeutta ottaa.

YMPÄRISTÖNSUOJELUN VASTUU

Vastuu asetettava ympäristön pilaajille

Jatkuva teollistuminen, kaupungistuminen, nopeasti kasvava liikenne ja tehomaatalous ovat lisänneet viime vuosina maailmanlaajuisesti saastumista. Teollisuus, maatalous ja yhdyskunnat ovat saaneet 200 vuotta saastuttaa ympäristöä ennenkuin asiaan alettiin työväenliikkeen ja erilaisten kansalaisjärjestöjen vaatimuksesta puuttua. Tästä välinpitämättömyydestä seuranneet ympäristövauriot ovat pysyviä tai niiden vaikutus tulee kestämään vuosisatoja. Siitä on seurannut mittaamattomia haittoja ihmisille, eläimille, kasveille ja ympäristölle. Vastuu ympäristön pilaamisesta on niillä, jotka tuottavat ympäristöön jätteitä, teollisuudella, yhdyskunnilla, maataloudella ja yksityisellä ihmisellä. Eduskunnan on säädettävä sellaiset lait, että ympäristön jäte- ja saastekuormitus ei enää kasva, vaan alkaa asteittain vähentyä.

Kansalaistoiminnan ratkaiseva merkitys

Ihmiskunnalla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta odottaa sitä yhteiskunnallista tilannetta, mikä antaa mahdollisuuden puuttua syvällisemmin ympäristön tuhoamiseen. Kamppailu ympäristön puolesta on työtä sellaisen yhteiskunnallisen edistyksen puolesta, mikä luo pohjaa syvällisille yhteiskunnallisille muutoksille. Keskeisin rooli ympäristönsuojelussa on noussut erilaisille kansalaisjärjestöille, joiden työn tuloksena viranomaiset ja yhteiskunnan valtapiirit on saatu painostettua ympäristöä säästäviin uudistuksiin. Joukkoliikkeiden vaatimuksesta ympäristökysymyksiä käsitellään tänään kansainvälisillä foorumeilla ja päästöjen vähentämiseen liittyviä päätöksiä on saatu aikaan. Maailman teollisuuspiirit vastustavat kuitenkin sellaisten reformien säätämistä, jotka johtavat todellisiin tuloksiin. Kansalaispiirien tehtävänä Suomessa on valvoa, että Suomi osaltaan täyttää kansainväliset sopimukset. Teollisuuspiirien vaatimuksesta kansainväliset sopimukset päästöjen vähentämiseksi ovat kuitenkin täysin alimitoitettuja. Siksi Suomen tulee rajoittaa ympäristön saastuttamista enemmän kuin kansainväliset sopimukset edellyttävät.

YMPÄRISTÖPOLITIIKAN YLEISMAAILMALLISET ONGELMAT JA NIIDEN LUOKKALUONNE

Elämme tänään taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten kriisien kärjistymisen aikaa. Nämä ongelmat koskevat koko ihmiskuntaa. Näiden ongelmien kärjistyminen ja valtava laajuus saavat alkunsa kapitalistisen tuotannon suunnittelemattomuudesta ja raaka-ainevarojen yleismaailmallisesta riistosta. Kapitalismi syntyi kansojen ja ympäristön riistosta

Kapitalistinen yhteiskunta perustuu riistoon. Se synnytettiin vuosisatoja sitten siirtomaiden ja sen väestön ryöstöllä, orjakaupalla ym. Elinympäristömme laajamittainen saastuminen sai tällöin alkunsa. Sittemmin teollistumisen myötä kapitalistien piittaamattomuus ympäristöstä vain kasvoi. Teollisuutta harjoitettiin Euroopassa, Pohjois- Amerikassa ja kehitysmaissa edelleen päästämällä kaikki myrkkykaasut, jätteet ja jätevedet ympäristöön. Saasteet aiheuttivat ongelmia luonnossa alusta asti. Viime vuosikymmeninä saastuminen on kuitenkin saavuttanut kyllästymispisteen, jolloin vuosisatojen piittaamattomuus ympäristön tilasta näkyy laajamittaisena ilmakehän, maaperän ja vesistöjen tuhoutumisena. Maailma riistettiin ennakkoon. Tänään kansat maksavat kapitalistien riiston seurauksista.

Globaalit ympäristöongelmat seurausta kansojen ja ympäristön riistosta

Rikkaus maailmassa kasaantuu enenevässä määrin kehittyneisiin kapitalistimaihin. Imperialismi on riistänyt kehitysmailta työvoimaa ja raaka- ainevarastoja vuosisatojen ajan. Tämä suoran vallankäytön siirtomaapolitiikka on kehitysmaiden vapauduttua muuttunut uuskolonialistiseksi riistopolitiikaksi. Yksi esimerkki tästä on kehitysmaiden velkaantuminen. Investointien ja kohonneiden energiakulujen peittämiseksi kehitysmaat ovat joutuneet ottamaan velkaa. Velan maksamiseksi ne ovat joutuneet kasvattamaan vientiään. Kilpailun kiristyminen on johtanut maailmanmarkkinahintojen laskuun, joka hyödyttää rikkaita maita, mutta köyhdyttää kehitysmaita. Tällä hetkellä kehitysmaiden ottamat uudet luotot menevät pääasiassa vanhojen velkojen hoitoon. Velkojensa maksamiseksi kehitysmaat joutuvat viljelemään parhailla maillaan vientikasveja. Maattomat ja köyhät ihmiset kaskeavat enenevässä määrin metsiä saadakseen ruokaa. Tämä kaikki johtaa metsien tuhoutumiseen ja nopeutuvaan eroosioon. Kun kaiken lisäksi kehitysmaiden luotonsaannin ehtona on ollut kaupan esteiden poistaminen näihin maihin, ovat vauraat länsimaat itse vastuussa kehitysmaiden- ja koko maailman kärjistyvästä ympäristökriisistä. Kapitalismin epätasainen kehitys tapahtuu maailmanlaajuisessa mittakaavassa toisaalta yhteiskuntien välisen eron kasvamisena (rikas pohjoinen - köyhä etelä), toisaalta yhteiskuntien sisäisten erojen kasvamisena.

Väestönkasvu

Ihmiskunnan merkittävämpiä ongelmia on nykyään hallitsematon väestönkasvu. Maapallolla ei ole koskaan ollut niin paljon ihmisiä kuin nyt on. Toisaalta korkean elintason maissa ei ole koskaan kulutettu niin paljon kuin nyt kulutetaan. Liiallisen väestönkasvun seurauksena maapallon kasvillisuus sitoo nykyään viidenneksen vähemmän auringon energiaa kuin ennen. Aliravitsemuksen syy ei kuitenkaan ole ruuan tai viljelymaan puute. Maapallolla tuotetaan lähes kilo viljaa jokaista ihmistä kohti päivässä. Ravinto ei vain jakaannu tasaisesti. Näin ollen väestöräjähdyksessä on kyse ainoastaan ns. suhteellisesta liikaväestöstä, jolle kapitalistinen maailmanjärjestys ei kykene turvaamaan ihmisarvoista elämää.

Väestönkasvun taustalla piilee länsimainen kolonialismi. Laajentaessaan imperiumejaan länsivallat jakoivat kolmannen maailman keskenään alueiksi, joita kukin sen jälkeen ryöstöhyödynsivät. Samalla kun siirtomaat muutettiin haluttujen raaka-aineiden tuotantoalueiksi, muutettiin ratkaisevasti alueella aiemmin vallinneet yhteisörakenteet. Siirtomaiden luonnonvarojen käyttö suistettiin väärille urille.

Kukin siirtomaa pakotettiin tuottamaan muutamaa raaka-ainetta parhaimmilla viljelymaillaan. Paikallinen väestö joutui luopumaan perinteisestä viljelyksestään ja elinkeinoistaan. Seurauksena oli yhden viljelylajin monokulttuuri, joka kulutti maan nopeasti loppuun. Samaan aikaan isäntävaltiot pyrkivät kasvattamaan siirtomaiden väkilukua edullisen työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Samalla työläisten nimelliset palkat poljettiin yhä alemmaksi. Työttömät maatyöläiset siirtyivät kaupunkien laitamille perustettuihin slummeihin.

Siirtomaiden nimellinen itsenäistyminen ei korjannut tilannetta. Maissa, joissa nähdään nälkää, maa on suurtilallisten hallussa. 83 maata käsittäneessä tutkimuksessa todettiin 3 % maanviljelijöistä hallitsevan 80 % viljelysmaasta. Tutkimukset ovat myös osoittaneet suurtilallisten olevan vähiten tuottavia viljelijöitä. Suurmaanomistajat jatkoivat samaa politiikkaa kuin kolonialistitkin. Maasta saatava hyöty mitattiin täysimääräisenä ulos. Tilanne on vain viime vuosina pahentunut. Marginaalisetkin maa-alueet, joilla ennen kasvatettiin ravintokasveja paikalliselle väestölle, on otettu suurtilallisten käyttöön. Rahatalouden asema on ennestään korostunut. Köyhät joutuvat ostamaan perushyödykkeensä kaupasta, johon heillä ei ole varaa. Epäedullinen mainonta, rikkaita hyödyttävät investoinnit ja jättimäinen valtion velka ovat syösseet työväestön yhä kurjempaan tilanteeseen.

Kapitalistiset teollistuneet maat yrittävät estää kolmannen maailman vaurastumisen ja kulutusvimman, sillä luonto ei kestäisi sen aineellisen hyvinvoinnin kasvua teollisuusmaiden nykyiselle tasolle, varsinkin jos kehittyneet maat jatkavat nykyistä kerskakulutusta. Siihen eivät riitä luonnonvarat, energiavarat eivätkä maapallon kyvyt selvitä päästöistä ja jätteistä. Kyseessä onkin niin laaja ongelmavyyhti, ettei sitä enää kyetä ratkaisemaan muulla tavoin kuin perusteellisella yhteiskuntarakenteiden muutoksella.

Kommunistit vaativat:

  • Ongelma-alueiden elintarviketuotantoa on tehostettava vähentämällä eroosiota ja metsittämällä metsäkatoalueita.
  • Kehitysmaiden ympäristönormit saatettava teollisuusmaiden tasolle.
  • Jätteiden vienti kehitysmaihin lopetettava.
  • Kehittyneiden maiden, kuten Suomen, kehitysmäärärahat nostettava 2 %:iin kansantulosta.
  • Kehityskohteet valittava niin, että hankkeet säästävät ja entisöivät maiden ympäristöä ja vahvistavat kehitysmaiden taloudellista itsenäisyyttä.

KESKEISET YLEISMAAILMALLISET YMPÄRISTÖONGELMAT

Ympäristöongelmat ovat yleismaailmallisia ongelmia. Saasteet kulkeutuvat pitkien matkojen takaa aiheuttaen vahinkoa usein eri paikassa, missä ne ovat syntyneet. Todellisten luonnon ja ympäristön pilaajien kuriin saattaminen vaatii yleismaailmallisia toimia. Päästöt kulkeutuvat ilmakehän kautta. Ilman saastuminen on maailmanlaajuinen ympäristöongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä. Olemassa oleville ympäristönormeille on saatava kansainvälinen valvonta ja mahdollisuus niiden rankaisemiseen, jotka eivät normeja noudata. YK:n ympäristökokouksen asettamat tavoitteet enimmäispäästöistä ovat vasta alkua todellisille päästöjen rajoittamisille. YK:n päästönormit vastaavat 70- luvun lopun teollisuuspäästöjä, joten on vielä pitkä matka todelliseen päästöjen alentamiseen. Mitkä sitten ovat keskeisimmät ympäristöämme uhkaavat tekijät?

Kasvihuoneilmiö

Kasvihuoneilmiön voimistumisen vaikutuksesta maapallon keskilämpötila nousee, mikä johtaa maapallon kasvillisuusvyöhykkeiden muuttumiseen. Ongelman epävarmuutta lisää epätietoisuus siitä, miten se vaikuttaa. Kasvihuoneilmiö vaikuttanee kuitenkin erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon teollisuusmaihin, sillä ilmastoalueiden muutokset saattavat muuttaa maatalouden ja metsätalouden harjoittamisen mahdollisuuksia. Suomen metsätalous ei ehdi ilmaston lämpenemiseen sopeutua ja maataloudenkin mahdolliset sadonlisäykset uusine viljelykasveineen hupenevat lisääntyviin tauteihin ja tuholaisiin, jotka lämpenevän ilmaston myötä menestyvät myös Suomessa. Lämpenemisestä johtuen napajäätiköt sulavat ja merien pinta nousee, jolloin alavilla alueilla sijaitsevat kaupungit ja maanviljelysalueet joutuvat veden alle. Syntyviä ongelmia on mahdotonta ratkaista. Nykyiset ilmastolliset muutokset eri puolilla maailmaa ovat seurausta kasvihuoneilmiön aiheuttamista ensimmäisistä näkyvistä muutoksista. Ilmiö syntyy ns. kasvihuonekaasujen, hiilidioksidin, typen, metaanin, otsonin ja freonien lisääntymisestä ilmakehässä. Hiilidioksidia tuotetaan vuosittain 25 miljardia tonnia. Se onkin ihmiskunnan eniten tuottama jäte. Huomattavin osa kasvihuonekaasuista syntyy teollisuudessa ja energiatuotannossa eloperäisten aineiden poltosta. Kasvihuoneilmiötä ehkäisee mm. metsitys, joka sitoo ilmakehästä hiilidioksidia. YK:n puitteissa on tehty päätökset alentaa kasvihuonekaasujen päästöä.

Kommunistit vaativat:

  • CFC-yhdisteiden käyttö lopetetaan.
  • Metsien hävittäminen lopetetaan ja aavikoituminen pysäytetään. -Aloitetaan 1800-luvun jälkeen tuhottujen metsien uudelleen metsitys. Tuhotusta pinta-alasta metsitetään vähintäin 50%.
  • Fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähennetään ja maakaasun osuutta lisätään.
  • Ilmansaastuttaminen lopetetaan, jolloin alailmakehän otsoni ei enää lisäänny.

Otsonikato

Ilmakehän otsoni on kaksitahoinen ongelma. Alailmakehän otsonipitoisuus lisääntyy jatkuvasti ilmansaasteiden vaikutuksesta. Tämä lisää kasvihuoneilmiötä. Ylemmissä ilmakehän kerroksissa otsoni sensijaan on välttämätöntä. Se suojaa maapallon pintaa kosmiselta säteilyltä. Otsonikadolla tarkoitetaan ylemmän ilmakehän otsonin tuhoutumista. Tämä aiheutuu pääasiallisesti ns. freonikaasujen eli CFC-yhdisteiden, pääsystä ilmakehään. Otsonikadon seurauksena maapallolle pääsee liikaa ultraviolettisäteilyä, joka tuhoaa eliöitä, aiheuttaa elävissä olennoissa haitallisia perimän muutoksia ja ihosyöpää. Otsonikadon vaikutukset koetaan tällä hetkellä maapallon napa-alueisiin rajoittuvilla asutusalueilla. Monissa maissa on otettu käyttöön UV-tiedotukset. Australiassa on tänään hengenvaarallista altistua auringonvalolle.

Kansainvälisillä sopimuksilla on CFC-aineiden käyttöä päätetty rajoittaa. Vastaavasti Suomi on päättänyt vähitellen luopua näiden aineiden käytöstä. Kommunistit katsovat, että CFC- aineiden valmistuksesta ja käytöstä on luovuttava vuoteen 2000 mennessä. Kylmäkoneiden ja eristeiden CFC-aineiden talteenotto on järjestettävä. On myönnettävä lainoja ja apua kehitysmaille sellaisiin kohteisiin, jotka auttavat niitä siirtymään pois CFC-aineiden käytöstä ja rakentamaan korvaavaa tuotantoa.

Kommunistit vaativat:

  • CFC-aineiden valmistuksesta ja käytöstä on luovuttava vuoteen 2000 mennessä.
  • Kylmäkoneiden ja eristeiden sisältämä CFC-aineiden talteenotto on järjestettävä.
  • Kehitysmaita on kannustettava luopumaan CFC-yhdisteiden käytöstä ja siirtymään korvaaviin aineisiin myöntämällä niille avustuksia ja lainoja.

Happamoituminen

Vesistöjen ja maaperän happamoituminen aiheutuu rikki-ja typpioksidien päästöistä, joita syntyy kivihiilen, öljyn yms. eloperäisten aineiden poltosta. Rikin ja typen oksidit muuttuvat ilmakehässä vastaaviksi hapoiksi happamoittaen vesiä ja maaperää. Happamat saastelaskeumat aiheuttavat metsien kuolemia ja eliöstön tuhoutumista vesistöistä. Pohjoismaissa monet pienet järvet ovat tämän seurauksena täysin kuolleita. Kuolan ja Keski-Euroopan laajoilla alueilla näemme selvästi happamoitumisen aiheuttamat metsätuhot. Ensimmäiset merkit metsäkuolemista on huomattu viime vuosina myös Eteläisessä Suomessa. Huomattavimmat rikki- ja typpipäästöjen aiheuttajat ovat tieliikenne, energian tuotanto fossiilisten polttoaineiden avulla sekä metallien valmistus.

Eroosio

Tuuli ja vesi kuluttavat etenkin kehitysmaissa multakerrosta, mikä johtaa viljelymaan pienenemiseen ja erämaiden levittäytymiseen. Tämä aiheutuu mm. metsien liiallisista avohakkuista sekä sitä suuremmasta tehoviljelystä. Kehitysmaat joutuvat viljelemään suurilla aloilla pelkästään yhtä kasvilajia, joka köyhdyttää maaperää. Polttoaine ja valuuttapula pakottavat kehitysmaita kaatamaan metsiään. Kapitalistinen ryöstötalous kaataa metsiä mm. Amazonin alueella. Huolimatta kasvavista ongelmista metsien tuhoaminen ei lopu.

Vesistöt

Maapallon makeanvedenvarannot ovat hyvin rajalliset ja vaikeasti saavutettavissa. Kolme neljäsosaa niiden varastoista sijaitsee napa-alueiden jäässä sekä muissa jäätiköissä. Arviolta 22 % makeasta vedestä on pohjavettä, josta yli puolet sijaitsee 800-4000 metrin syvyydessä. Jokien, järvien ja ilmakehän vesipitoisuus on vain noin 1 % koko maapallon makeanveden varannosta. Makean veden varastot jakautuvat hyvin epätasaisesti.

Maapallon suolaisia ja makeita pintavesiä sekä pohjavettä uhkaavat saastuminen ja rehevöityminen. Merien suojelua ohjaavat mm. Pariisin sopimus (1988), jossa allekirjoittajamaat sitoutuvat vähentämään mereen pääsevien ravinteiden ja myrkkyjen määrää 50 %:lla vuoteen 1995 mennessä sekä Oslon sopimus (1974), joka kieltää mm. jätteiden polton merellä vuoteen 1994 mennessä.

Vesistöjen rehevöityminen aiheutuu ravinteiden, kuten typen ja fosforin päästöistä vesistöihin. Niiden leväkasvustot lisääntyvät ravinnepäästöjen seurauksena. Ravinnekuormitus siirtyy sisäjärvistä jokien kautta meriin. Leväkasvusto pilaa veden, mikä näkyy mm. itämeren alueella veden ympärivuotisena samenemisena. Kuollut leväkasvusto painuu merien syvänteisiin aiheuttaen siellä happikatoa ja tuhansien neliökilometrien alueilla pohjaeliöstön täydellistä kuolemista. Vesistöjen rehevöityminen aiheutuu suurelta osin ns. hajakuormituksesta eli maatalouden ja asutuskeskusten päästöistä.

Kommunistit vaativat:

  • Jätteiden dumppaus sekä niiden poltto merellä on lopetettava välittömästi.
  • Itämeren alueen asutuskeskusten jätevedenpuhdistusjärjestelmien rakentamista on tuettava lainoin ja avustuksian.
  • Itämereen jätevetensä laskevilta yhdyskunnilta on vaadittava myös typen puhdistamista.
  • Suomen on oltava aktiivinen jätevesipäästöjen rajoittamisessa. Itämeren valuma-alueiden on aloitettava laaja yhteistyö maatalouden päästöjen vähentämiseksi.

RAUHAN TURVAAMINEN

Yksi ympäristönsuojelun keskeisistä tehtävistä on rauhan turvaaminen. Imperialismi on luokkaolemukseltaan sotaisa. Suursodan mahdollisuus ja asevarustelu ovat edelleen suurin uhka ympäristölle. Asevarustelu on johtanut rajallisten raaka- aineiden ja energian tuhlaamiseen sekä laajamittaiseen saastumiseen.

Luokkayhteiskunnan sisäiset ristiriidat kärjistyvät sen omien sisäisten ristiriitojen vaikutuksesta. Näiden ongelmien ratkaisu on yhteydessä kaikkien työtätekevien joukkojen ja edistyksellisten kansojen imperialisminvastaiseen taisteluun edistyksen ja sosialismin puolesta kapitalismin hävittämiseksi. Jokaisen ympäristövastuunsa tuntevan ihmisen tulee ymmärtää todellisen ympäristöpolitiikan edellyttävän kansojen ja valtioiden rauhantahtoista kanssakäymistä rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteen pohjalta.

Sota tuhoaa suuret määrät ympäristöä, aineellisia ja inhimillisiä resursseja. Sota verhotaan rodulliseen, kansalliseen, kielelliseen, uskonnolliseen yms kaapuun, mutta sodan todellinen syy liittyy tuotantovälineiden, raaka-aineiden, markkina-alueiden ja taloudellisten resurssien hallintaan ja omistamiseen. Pysyvää rauhaa ei synny siellä, missä on pääoman yksityisomistus. Suuret maailmansodat syntyvät monopoliryhmittymien ts. blokkien tarpeesta jakaa maailman taloudelliset resurssit. Todellisen rauhan- ja ympäristöpolitiikan tehtävä on korvata suurpääoman taloudellinen ja poliittinen valta todellisella kansanvallalla.

Kommunistit vaativat:

  • Ydinaseet sekä kemialliset aseet tulee hävittää.
  • Sotilaalliset ydinkokeet tulee lopettaa.
  • Aseidenriisunnasta vapautuvat varat tulee suunnata ympäristöongelmien ratkaisemiseen.

YMPÄRISTÖN TILA SUOMESSA

Samat ongelmat, jotka tapaamme muuallakin maailmassa ovat eri muodoissaan arkipäivää myös Suomessa. Tärkeintä maallemme on hoitaa oma ympäristömme kuntoon niin, että se kelpaa esimerkiksi muulle maailmalle. Suomen tulee omalta osaltaan täyttää ja ylittää kansainväliset suositukset päästöjen vähentämiseksi sekä olla kansainvälisesti aloitteellinen ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.

Energia

Ympäristönsuojelun kannalta merkittävin ja vaikein ongelma on energia. Sen tuotannossa syntyvät päästöt ovat syyllisiä kaikkiin keskeisiin ympäristö-ongelmiin: kasvihuoneilmiöön, otsonikatoon, happamoitumiseen ja rehevöitymiseen. Valtaosa energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, hiilellä ja öljyllä, joiden palamiskaasut kuormittavat ilmakehää ja luontoa. Rikkipäästöt ovat suurin yksittäinen ilman saastuttaja. Kehittyneillä rikinpoistolaitteilla voidaan päästä hiilivoimaloissa lähes 100 % tulokseen. Uusien menetelmien avulla pystytään rikki käyttämään taloudellisesti ja tuottamaan samanaikaisesti uusia raaka-aineita kuten rikkiä, rikkihappoa, kipsiä ja lannoitteita, mutta ei uusia tuotantojätteitä.

Teollisuuden ehdoilla toteutettavasta energiapolitiikasta on suuntauduttava ympäristöystävällisempään energiatuotantoon. Maakaasun osuutta on lisättävä. Esitämme maakaasuputken rakentamista pohjoisilta merialueilta Lappiin ja sen yhdistämistä eteläiseen putkeen. Näin luotaisiin valtakunnallinen kaasuverkosto. Se mahdollistaisi jokaiseen suurempaan keskukseen oman energialaitoksen, jolla tuotettaisiin lämpö ja sähköenergiaa. Näillä toimenpiteillä turvattaisiin riittävä energiansaanti, eikä ydinpolttoaineella toimivaa suurvoimalaa vastaisuudessakaan tarvita.

Erityisesti tulee panostaa tutkimukseen uusien energiavaihtoehtojen kehittämiseksi, joissa uusiutuvat energiamuodot ovat etusijalla. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä on vähitellen luovuttava. Suomessa on järkiperäistä kehittää aurinko-, tuuli- ja biokaasuenergian käyttöönottoa. Suomen energiantuotannosta voidaan lähitulevaisuudessa 10 % hoitaa aurinko- ja tuulienergian avulla. Puun, energiapajun ja hakkeen käyttöä voimataloudessa tulee kehittää. Se on ympäristön kannalta hyväksyttävää, kunhan vain turvataan puunkulutusta vastaava uuden metsän kasvu. Kaikki nämä uusiutuvat energiamuodot ovat ympäristöystävällisiä ja kotimaisia.

Uusia energiamuotoja kehitettäessä välivaiheena on tarpeen käyttää myös olemassaolevaa ydinvoimaa. Ydinvoiman tulee olla yhteiskunnan hallinnassa. Ydinvoimaloissa työskenteleville tulee luoda erityinen "suojajärjestelmä", joka antaa henkilökunnalle mahdollisuudet ilman painostuksen pelkoa esittää valvoville viranomaisille vähäisimmätkin epäilyt laitoksen turvallisuuden heikentymisestä. Nykyisistä ydinvoimaloista kertyvät jätteet tulee varastoida siellä, missä ne tuotetaan, olosuhteissa, joissa niiden jatkuva valvonta on turvattu.

Ympäristökatastrofin hillitsemiseksi Suomen on välittömästi pysäytettävä energian kulutuksen kasvu ja aloitettava toimenpiteet energian säästämiseksi. Tavoitteena on oltava nykyisen energiankulutuksen puolittaminen kolmessakymmenessä vuodessa. Tähän päästään tehostamalla energian käyttöä, soveltamalla teollisuusprosesseissa uutta tekniikkaa, vähentämällä yksityisautoilua ja kotitalouksien kulutusta.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa energia on kauppatavaraa, jonka myynnin ja tuotannon rajoittaminen ei sovi yksityisen omistajan piirustuksiin. Yhteiskunnan kokonaisedun mukaista on kuitenkin suunnitella energian tuotantoa ja käyttöä pitkällä tähtäimellä. Siksi kaikki energian tuotanto on kansallistettava yhteiskunnan haltuun.

Ilmansaasteet

Ilmansaasteista merkittävimmät ovat erilaiset typen ja rikin oksidit sekä hiilidioksidi. Rikki ja typpi aiheuttavat ennenkaikken happamoitumista. Typpi voimistaa myös rehevöitymistä ja kasvihuoneilmiötä sekä välillisesti otsonikatoa. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, joka voimistaa kasvihuoneilmiötä.

Puolet Suomen typpipäästöistä aiheutuu liikenteestä. Loput syntyvät teollisuudessa, maataloudessa ja erilaisista pienistä päästökohteista. Kansainvälisiä sopimuksia päästöjen vähentämiseksi on tehty. Sofiassa allekirjoitettiin v. 1988 sopimus, joka velvoitti Suomea jäädyttämään typen oksidien päästöt vuoden 1987 tasolle vuoteen 1995 mennessä. Samalla Suomi ja 11 muuta maata sitoutuivat laskemaan typen oksidien päästöjä 30 % vuoteen 1998 mennessä. Asiantuntijat arvioivat kuitenkin, että ympäristön pelastamiseksi tämä ei riitä. Kommunistien näkemys on, että typpipäästöjä tulee vähentää 75% vuoden 1987 tasosta. Katalysaattorien käyttöönotto vähentää päästöjä 70000 tonnia. Mutta tarvitaan paljon muita toimenpiteitä, joita löytyy maatalouden, metsätalouden, liikenteen, yhdyskuntatekniikan ja teollisuuden piiristä.

Vuonna 1985 sovittiin Helsingissä, että rikkipäästöjä tulee alentaa 30 % vuoden 1980 tasosta vuoteen 1993 mennessä. Vuonna 1980 Suomen rikkipäästöt olivat kuitenkin poikkeuksellisen suuret ja sopimuksen tavoitteet saavutettiin jo v. 1983. Suomen rikkidioksidipäästöt olivat vuonna 1980 600000 tonnia. Vuoteen 1989 mennessä ne olivat alentuneet 240000 tonniin. Tämä vaikuttaa suurelta saavutukselta mutta tutkijat muistuttavat, että rikkipäästöjen tulee alentua 90 % vuoden 1980 tasosta, että metsät säästyisivät. Kommunistit hyväksyvät tämän vaatimuksen. Tähän päästään asentamalla kaikkiin voimaloihin ja rikkipäästöjä aiheuttaviin teollisuuslaitoksiin rikinpoistolaitteet. Teollisuudessa ja liikenteessä tulee siirtyä vähärikkisiin polttoaineisiin kuten maakaasuun.

Valtaosa Suomen rikkilaskeumasta tulee ulkomailta: Venäjältä, Virosta ja Keski-Euroopasta. Siksi on välittömästi aloitettava aktiivinen kansainvälinen yhteistyö myös lähialueiden rikkipäästöjen eliminoimiseksi. Tähän tulee Suomen antaa lainoja ja muuta apua.

Ilman saasteista hiilidioksidi on keskeinen, koska se on merkittävin kasvihuoneilmiön aiheuttaja. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi paras keino on energian säästäminen, fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen ja siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin. Hiilidioksidipäästöjen eliminoimiseksi tulee Suomen huolehtia metsiensä uudistamisesta. Suomen tulee olla aloitteellinen kansainvälisten metsitysohjelmien aikaansaamisessa.

Liikenne

Suomalaisten kuluttamasta energiasta kuluu liikenteessä 14 % ja öljystä 40 %. Yksityisauto on nykyään Suomen suurin yksittäinen ympäristöuhka, jos uhkaa mitataan päästöinä. Noin 60 % typen oksidipäästöistä on peräisin liikenteestä. Kasvihuoneilmiötä kiihdyttävän hiilidioksidin päästöistä tulee liikenteestä neljännes. Kapitalistisessa yhteiskunnassa määrätietoisen ympäristöystävällisen liikennepolitiikan toteuttaminen on vaikeaa. Suurpääoman omistuksessa olevan autoteollisuuden ja öljy-yhtiöiden edut ovat ristiriidassa energiankulutuksen ja tarpeettoman liikenteen vähentämispyrkimysten kanssa. Myöskään voittoa tavoittelevat julkiset liikennevälineet eivät tue edistyksellisen liikennepolitiikan kehitystä ja ovat ristiriidassa yhteiskunnan kokonaisedun kanssa.

Kommunistit vaativat:

  • Autoteollisuus ja öljy-yhtiöt on saatettava yhteiskunnan valvontaan.
  • Tiekuljetuksista on siirryttävä entistä enemmän rautatie- ja vesiliikenteeseen. Suurten asutuskeskusten joukkoliikenne tulee rakentaa raide ja sähköisen liikenteen varaan.
  • Yhteiskunnan on turvattava joukkoliikennemahdollisuus kaikkiin taajamiin vähintään työmatkaliikennettä varten. Joukkoliikennevälineissä työmatkojen tulee olla ilmaisia.
  • Uusien moottoriteiden rakentamisesta on luovuttava. Liikeenteen maksiminopeus tulee alentaa 90 kilometriin tunnissa.
  • Ympäristöystävällisempien polttoaineiden sekä sähkö-ja kaasukäyttöisten ajoneuvojen tutkimusta ja kehittämistä on tuettava. Polttoainevero on poistettava kaasukäyttöisiltä autoilta.

Vesistöjen saastuminen

Vesistöjen ja pohjavesien saastuminen on jo vuosikymmeniä ollut vakava tosiasia kaikissa teollisuusmaissa. Vesistöjä kuormitetaan ennen kaikkea teollisuuden, yhdyskuntien ja maatalouden päästöillä. Välinpitämätön suhtautuminen ympäristöön on aiheuttanut vesistöjen tuhoutumista laajoilla alueilla. Vedenkäytön vähentämisellä on suuri merkitys ympäristön- ja hyvinvoinnin kannalta. Teollisuudella on erityinen vastuu vesistöjen suojelussa.

Kommunistit vaativat:

  • Teollisuuden on käytettävä parhainta käytössäolevaa tekniikkaa jätevesien puhdistuksessa. Tuotantoprosesseissa on siirryttävä suljettuun vedenkiertoon.
  • Puunjalostusteollisuuden typpi- ja fosforipäästöjen lupaehtoje on tiukennettava.
  • Fosfori- ja typpilannoitteille on säädettävä ympäristövero niiden käytön alentamiseksi.
  • Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen liete on kompostoitava ja suunnattava hyötykäyttöön. Raskasmetallien päästöt viemäriin on estettävä tehokkaalla valvonnalla.

Maatalous

Tehomaatalaouden ympäristövastuu on suuri. Maatalous tuottaa yli 50 % vesistöihin joutuvasta typestä ja fosforista. Lannoitus on kasvanaut koko sodan jälkeisen ajan, vaikka esimerkiksi satona maasta otettava fosforin määrä ei ole kasvanut samassa tahdissa. Seurauksena on vesien rehevöityminen. Orgaanisesta lannoituksesta luopuminen ja yhden kasvilajin monokulttuuri ovat lisänneet eroosiota ja maaperän köyhtymistä. Maatalouden päästöihin voidaan vaikuttaa siirtymällä luonnonmukaisempaan viljelyyn sekä keventämällä muokkaustekniikkaa.

Kommunistit vaativat:

  • Kemira ym. suuret maatalouden tarviketeollisuusyritykset on saatettava tehokkaampaan valtion kontrolliin. Tämä parantaa mahdollisuuksia järkevämpään yhteiskunnan kokonaistaloudelliseen suunnitteluun sekä vähentää luonnon ja pääoman ristiriidasta aiheutuvia haittoja.
  • Kaiken maatalouden tuen edellytyksenä on oltava tilan ympäristöasioiden kuntoon saattaminen.
  • Avokesanto on kiellettävä. Kesannointivelvoite on hoidettava viherkesannolla.
  • Salaojitusta suositaan avo-ojituksen sijaan. Valtaojiin rakennetaan laskeutusaltaat.
  • Pellot kynnetään rantaviivan suuntaisesti.
  • Rinne ja rantapelloilla viljellään nurmia tai syysviljoja, jolloin maassa on kasvipeite talven ajan.
  • Valtaojien varsille jätetään 1-3 metriä leveä suojakaista, vesistöjen reunaan jätetään 5-30 metriä leveä pysyvän kasvillisuuden peittämä suojavyöhyke.
  • Lannoitus suunnitellaan tarkkaan. Pintalannoituksen sijaan käytetään sijoituslannoitusta. Nurmea perustettaessa lannoitus suoritetaan perustamisvaiheessa.
  • Torjunta-aineita käytetään vain todelliseen tarpeeseen.
  • Turkistarhaa ei perusteta pohjaveden muodostumisalueelle, tulvavaara-alueelle eikä vesistöjen läheisyyteen (etäisyys vesistöön 100 m, lasku- ja valtaojiin vähintään 50 m).
  • Turkiseläinsuojiin rakennetaan tiiviit alustat ulosteiden keräämistä varten. Niiden kompostointia varten rakennetaan tiivis alusta.
  • Lietelanta, virtsa ja säilörehun puristeneste varastoidaan tiiviiseen säiliöön, johon mahtuu koko vuoden syntyvä lantamäärä.
  • Lantaa ei levitetä lumelle tai roudassa olevalle maalle, 10 metriä lähemmäs vesistöä tai valtaojaa tai tulvavaaran alaiselle pellolle. Maa muokataan heti levityksen jälkeen.

Metsät ja suot

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Metsätaloudella on keskeinen osa talouden ja ympäristön kehityksessä. Viime vuosikymmeninä metsien kasvu on lisääntynyt ja käyttö tehostunut. Puunkorjuuta on jatkuvasti koneistettu ja metsänkäsittelymenetelmät ovat koventuneet. Koneellistunut puunkorjuu on aiheuttanut yhä suurempia kansantaloudellisia ongelmia metsäalan ammattilaisten jäädessä työttömiksi.

Metsänhoidon tehostuessa metsien lannoitus on lisääntynyt. Soiden ojitus on myös lisääntynyt. Lannoitus on useissa tapauksissa osoittautunut haitalliseksi. Valtaosa soita ojittamalla saavutetusta metsäalasta on heikkokasvuista eikä se sovellu metsätalouskäyttöön.

Kommunistit vaativat:

  • Yritysten omistamat metsät tulee kansallistaa. Erityisesti pankkien suuret metsä- ja maaomaisuudet tulee ottaa valtion haltuun pankkituen vastikkeena.
  • Metsien terveydentilaa uhkaavan happamoitumisen vähentämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
  • Metsänkäsittelymuotoja tulee keventää. Laajoista avohakkuista tulee luopua. Pohjoisten herkkien metsien avohakkuut on kiellettävä.
  • Metsänparannus- ja hoitotyössä on jätettävä vesistöjen varteen suojavyöhyke. Puronotkot jätetään kokonaan metsätaloustoiminnan ulkopuolelle.
  • Turhaa metsämään muokkausta tulee välttää. Metsäojiin on rakennettava laskeutusaltaat.
  • Metsän typpi- ja fosforilannoitus on kiellettävä.
  • Metsänkäsittelyn on pohjauduttava metsien moninaiskäytön periaatteeseen.
  • Soiden ojittaminen on kiellettävä. Ns. kunnossapito-ojituksesta on luovuttava erityisesti niukkaravinteisilla soilla.

Ympäristönhallinto ja maankäyttö

Ympäristöhallinnon kehittämisessä on tavoitteena oltava kansalaisvalvonnan tehostaminen. Ympäristöviranomaisilla on oltava oikeus estää sellainen toiminta, joka aiheuttaa ympäristöhaittoja.

Maankäytöstä päättää kunnanvaltuusto, jolla on lakiin perustuen kaavoitusmonopoli. Yleiskaavoituksella yhteiskunta voi vaikuttaa merkittävästi yhdyskuntasuunnitteluun ja rakentamiseen. Yleiskaavoituksessa tulee ottaa huomioon asukkaiden mielipiteet ja asukkaita on kuunneltava kaikissa heitä tai ympäristöä koskevissa kaavoituksellisissa ratkaisuissa. Asemakaavoista päätettäessä on pitäydyttävä yleiskaavan sitovuudessa. Kaavoitusta ei saa käyttää keinotteluun eikä maan ansiottoman arvonnousun välineenä. Kuntien tuleekin kaavoittaa vain omistamaansa maata ja leikata gryndereiltä maan ansioton arvonnousu yhteiskunnalle.

Kaupunkeihin on turvattava riittävästi "vihreitä" keuhkoja, kevyen liiketeen väyliä, lenkkipolkuja, puistoja ja virkistysalueita. Kulttuurihistorialliset kohteet tulee tarkoin suojella, ettei voiton tavoitteluun perustuva rakentaminen niitä hävitä. Uudisrakentaminen tulee sopeuttaa olemassaolevaan ympäristöön. Työväestön asuinalueiden ja työläisten elämästä kertovan rikkauden säilyttämisen merkitystä tulisi painottaa.

Jätteet ja kierrätys

Jokainen suomalainen tuottaa vuodessa yli 200 kg jätettä. Tuotetusta jätteestä kierrätyskelpoista paperia ja pahvia on kolmannes samoin orgaanista ainetta. Loput jakautuvat metalliin, muoviin ja tekstiileihin, jotka ovat myös kierrätettäviä ja sekalaiseen jätteeseen kuuluvia. Tänään Suomi kierrättää vain vajaa 20 % yhdyskuntajätteestään. Kierrätyksellä säästetään rajallisia raaka-aineita ja vähennetään luonnon jätekuormitusta. Lisäksi tuotteen valmistus kierrätysmateriaalista vaatii yleensä huomattavasti vähemmän energiaa verrattuna siihen, jos tuote valmistettaisiin neitseellisestä raaka-aineesta. Yhteiskunnan on järjestettävä kierrätysmahdollisuus. Kotitalouksien on tunnettava vastuunsa kierrätyksen onnistumisesta. Kuluttajat voivat jo nyt omalla käyttäytymisellään vaikuttaa kierrätyskelpoisimpien tuotteiden yleistymiseen.

Kommunistit vaativat:

  • Kestäviä, pitkäikäisiä ja kierrätyskelpoisia tuotteita on suosittava verotuksellisesti kertakäyttöisten tuotteiden kustannuksella.
  • Orgaaninen jäte on kompostoitava kunnallisissa tai asuntokohtaisissa kompostoreissa.
  • Paperin, pahvin, muovin, lasin ja metallin keräys on järjestettävä kattavasti kaikissa kunnissa.
  • Kompostoinnin sekä kierrätyksen on oltava kotitalouksille ilmaista. Lajittelemattomalta jätteeltä on perittävä maksu.
  • Hyödykkeen tuottaneen teollisuuden on osallistuttava kierrätyksestä aiheutuneisiin kuluihin.

Suojelualueet

Luonnonsuojelualueiden merkitys on tieteellisesti ja kulttuurillisesti merkittävä. Ne tarjoavat sukupuuttoon kuolemassa oleville harvinaisille kasvi- ja eläinlajeille niille soveltuvan elintilan.

Tällä hetkellä erilaisia suojelualueita on noin 3.3 % maapinta-alastamme. Etelä-Suomessa metsien suojeluaste on vain 0.25 %. Kuitenkin maamme 1671:stä uhanalaisesta eliölajista 44 % elää metsissä.

Kommunistit vaativat:

  • Suojelualueiden osuus on kohotettava vähintään 5 %:iin maapinta-alasta. Samalla on yhteiskuntapoliittisin toimenpitein, kuten puunkorjuun koneellisuusastetta vähentämällä, estettävä metsäalan työttömyyden lisääntyminen.
  • Soiden, harjujen ja lintuvesien suojeluohjelmat on toteutettava suunnitellussa laajuudessa.
  • Rannat tulee julistaa kansallisomaisuudeksi, joka on kaikkien käytössä. Rantojen suojeluohjelma tulee toteuttaa suunnitellussa laajuudessaan.
  • Luonnonsuojelualueiden ohella on perustettava maisemansuojelualueita, joilla maankäyttö on eritysessä valvonnassa.
  • Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat alueet tulee suojella hallitsemattomalta rakentamiselta.

EU EI PARANNA YMPÄRISTÖNSUOJELUA

Euroopan Yhteisön keskeisin päämäärä on taloudellisen kasvun kiihdyttäminen. Jatkuva taloudellinen kasvu on ristiriidassa ympäristönsuojelun kanssa. Taloudellinen kasvu ei enää Länsi- Euroopassa lisää työtätekevien elintasoa, vaan kasvun hedelmät siirtyvät suurpääomalle ja haitat kuten ympäristön tuhoutuminen, jäävät tavallisten ihmisten kannettavaksi.

Vaikka EU on toteuttanut yhteistä ympäristöpolitiikkaa yli 20 vuotta, sen ympäristön tila on jatkuvasti huonontunut. Perussyy on siinä ettei ympäristödirektiivien noudattamista valvota, talous menee aina ympäristön edelle. On arvioitu, että Euroopan yhteisön rikkiyhdistepäästöt kasvavat 8-9%, typpioksidipäästöt 12- 14% ja kansainvälinen raskas liikenne 30-50% vuoteen 2010 mennessä.

Euroopan yhteisön perusperiaatteisiin kuuluu tavaroiden työvoiman ja pääoman vapaa liikkuminen. Yhteisö on poistanut jäsenmaidensa väliltä mm. kaupan esteet. Yksittäisellä jäsenmaalla on periaatteellinen mahdollisuus säätää tiukempia ympäristönormeja, mikäli ne eivät muodostu kaupan esteiksi. Tähän kariutuvat lähes kaikki maakohtaiset yritykset ympäristönsuojelun edistämiseksi. Euroopan yhteisön ympäristöministerien teettämän selvityksen mukaan sisämarkkinoiden luomisesta tuleva hyöty voi kokonaan huveta niiden haittojen torjumiseen, jotka tehostuva kasvu ja kilpailu tuovat tullessaan.

Väitteet, että Euroopan Yhteisöihin liittyminen olisi ympäristönsuojelua, ovat hämäystä. Ylikansallisten monopolien luomassa EY:ssä toteutetaan kovaa markkinataloutta. Se merkitsee myös luontoon, kehitysmaihin sekä työvoimaan kohdistuvan riiston tehostumista.

Vaikutukset Suomeen

Tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta johtuen tavaroita kuljetetaan yhä suurempia matkoja. Tämän seurauksena liikennemäärät lisääntyvät. Liikennemäärien lisääntyminen lisää paineita uusien moottoriteiden rakentamiseen ja lisää entisestään liikenteen päästöjä. Erityisesti taajamien ilman laatu heikkenee.

Jätteet ovat Euroopan yhteisössä kauppatavaraa siinä missä muutkin. Niiden liikkumisen rajoittaminen voidaan katsoa kaupan laittomaksi rajoittamiseksi. Suomessa jätehuolto on halpaa verrattuna muuhun Eurooppaan, Suomessa on myös Euroopan vakain kallioperä. Suomeen kohdistuukin paineita Euroopan kaatopaikaksi, jonne tuodaan käsiteltäväksi tai säilytettäväksi sekä yhdyskuntajätteet, että ydinjätteet.

EU:ssa on säädetty jätedirektiivi, jossa määritellään hyötykäytön enimmäis- ja vähimmäisrajat. Enimmäisraja tarkoittaa, ettei jäsenmaa saa omalla lainsäädännöllään pyrkiä korkeampiin kierrätys tai hyötykäyttömääriin. Vähimmäisraja taas sitä kuinka paljon vähintään on kierrätettävä. Saksassa valmistellaan lakiehdotusta, joka velvoittaisi hyvin korkeaan uusiomassan käyttöasteeseen paperin valmistuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa Pohjoismaisen paperin sulkemista Euroopan markkinoilta.

Kemikaalilainsäädännössä Suomi on Euroopan yhteisöä edellä. Suomen liittyessä Euroopan yhteisöön Suomi joutuu sallimaan otsonikerrosta vahingoittavien HCFC, HBFC-yhdisteiden käytön, alentamaan pakokaasunormeja (sallimaan korkeammat polttonesteiden rikkipitoisuudet) ja luopumaan ympäristönsuojelun todellisista ohjauskeinoista. Teollisuuden ympäristöverot ja maksut tulkitaan EU:ssa kaupan esteiksi. Suomen on myös hyväksyttävä markkinoille kaikki tuotteet, jotka hyväksytty jossain EU:n jäsenmaassa. Tämä heikentää mm. sähkölaitteiden turvallisuustasoa. Suomi joutuu myös sallimaan lannoitteiden entistä korkeammat kadmiumpitoisuudet.

Euroopan yhteisö asettaa myös paineita jokamiehenoikeuksien poistamiseen. Euroopassa ei tunneta pohjoismaisia jokamiehenoikeuksia. Vapaa liikkuvuus takaa Csamat jokamiehenoikeudet jokaiselle Suomessa liikkuvalle Euroopan Unionin jäsenmaan asukkaalle. Tämä Suomen luontoon kohdistuva kulutuspaine johtaa pitemmänpäälle jokamiehenoikeuksien heikentämiseen ja poistoon.

Pääoman vapaan liikkumisen seurauksena ulkomaalaisomistus Suomen rannoilla kasvaa. Suomi on ainoa maa, jossa rannoille rakentaminen on miltei poikkeuksetta sallittua.

SOSIALISMI ON RATKAISU AIKAMME PERUSONGELMIIN

Laajat ympäristön ja yhteiskunnan keskinäissuhteisiin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan koko maailman kansojen yhteistyöllä käyttäen hyväksi tieteen ja tekniikan korkeimpia saavutuksia. Tieteen ja tekniikan edistys ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan sellainen yhteiskunnallinen voima ja tahto, joka on valmis käyttämään niiden saavutuksia keskeisten yleismaailmallisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Kärjistyvä ympäristökriisi on tunnettu jo varsin pitkään. Kriisin ratkaisemisessa ei ole tapahtunut tähän mennessä mitään merkitsevää edistystä, koska ongelmien hoitaminen vaatii voittoja tuottamattomia. Keskinäisen kilpailunsa vuoksi kapitalistit eivät halua sopia voittojensa käyttämistä näiden ongelmien ehkäisemiseksi.

Vanha yhteiskuntajärjestelmä synnyttää aina sisällään uuden järjestelmän rakenteet. Näin kävi, kun orjanomistuksellisen yhteisön uumenissa kehittyivät feodalistiset tuotantosuhteet ja kun feodalismin sisällä kehittyi kapitalistinen tuotantotapa. Ympäristökysymys osoittaa selkeällä tavalla, että ilman kansan jatkuvaa, luovaa ja aktiivista panosta ei ympäristökriisiä voida hallita. Ne organisaatiot, jotka valvovat ympäristöön liittyvien päätösten toteutusta sekä käytetyn tuotteen palautusta takaisin kiertoon ja esittävät konkreettisia ratkaisumalleja, syntyvät irrallaan yhteiskunnan virallisesta valtakoneistosta. Nämä osoittavat yhteiskunnan kollektiivisen suunnittelun ja organisoinnin välttämättömyyden. Ne ovat niitä rakenteita, jotka edustavat kapitalistisen yhteiskunnan sisällä syntyvää sosialistista ainesta.

Käytäntö osoittaa, että yhä useammin törmätään suuryritysten kanssa syviin ristiriitoihin ympäristökysymysten hoidossa. Esimerkkejä ovat energiantuotanto, öljy- ja autoteollisuus, puunjalostusteollisuus, rakennusteollisuus yms. Yhteiskunnassa suurkapitalistien edut vaativat talousjärjestystä, jossa ei voida ratkaista ympäristöongelmia kokonaisvaltaisesti. Samasta syystä ei voida ratkaista muitakaan ihmisten elämään liittyviä ongelmia kuten työttömyyttä, sotia, liikakansoitusta, kehitysmaakysymystä yms. Ristiriita työn yhteiskunnallisen luonteen ja pääoman yksityisen omistuksen välillä on kapitalistisen yhteiskunnan perusristiriita. Tämä ristiriita heijastuu myös ympäristökysymyksissä. Kansalaisjärjestöt ja kotitaloudet ovat kiinnostuneita ympäristömme tilaan vaikuttavasta yhteiskunnallisesta toiminnasta ja tuotannosta. Ympäristökysymyksen juuret ovat yhteiskunnan tuotannossa. Pääomapiirit haluavat tuottaa kulutettavia tuotteita markkinoille määrättömästi. Ne haluavat vieraannuttaa ihmisen pelkästään kuluttajaksi, irti muusta yhteiskunnallisesta toiminnasta. Tämä ristiriita voi ratketa vain niin, että kansalaiset ottavat välittömästi vastuuta myös tuotannon ja kulutuksen organisoinnista ja suunnittelusta. Käytännössä tämä on osoitus sosialististen suhteiden syntymisestä kapitalismin sisällä. Vain pääoman erilaiset intressit jarruttavat tätä kehitystä.

Me kommunistit katsomme, että näihin ongelmiin voidaan paneutua tosissaan vasta sitten, kun sosialistista yhteiskuntajärjestelmää lähdetään kehittämään kokonaisvaltaiseen suunnitelmaan perustuen.