Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/LIB/142

Liberaalit

Tavoiteohjelma


  • Puolue: Liberaalit
  • Otsikko: Tavoiteohjelma
  • Vuosi: 2002
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Liberaalit rp:en tavoiteohjelma

JOHDANTO

"Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan onnellinen hänen tavallaan, vaan jokainen etsiköön oman tiensä onneen, kunhan ei loukkaa toisten vapautta." Immanuel Kant 1724-1804

LIBERALISMI

Liberalismi on vakaumus, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on oltava vapaus elää omaa elämäänsä ja pyrkiä onnellisuuteen itse valitsemallaan tavalla, niin kauan kuin se ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta. Julkisella vallalla ei ole oikeutta loukata tätä vapautta siinäkään tapauksessa, että sillä on takanaan kansan enemmistön tuki. Liberalismin kannattajat, liberaalit, puolustavat jokaisen ihmisen oikeutta elämäänsä, vapauteensa ja omaisuuteensa.

Ihmistä ei liberalismin mukaan saa kohdella pelkkänä välineenä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, vaan ihmisyksilö on itseisarvo sinänsä. Yhtäkään ihmistä ei saa uhrata toisen ihmisen tai jonkin yhteisen päämäärän puolesta, ellei hän siihen itse vapaaehtoisesti suostu. On olemassa vain ihmisyksilöitä, joista jokainen on erilainen, ainutkertainen ja korvaamaton.

Julkinen valta, joka edellyttää kansalaisiltaan kuuliaisuutta, ei saa missään tapauksessa suosia yhtä toisen kustannuksella, vaan sen tulee kohdella kansalaisiaan tasapuolisesti ja puolueettomasti.

Toisaalta on järkevää antaa ihmisten päättää omista asioistaan myös siksi, että he tuntevat itse parhaiten omat tarpeensa ja mieltymyksensä. Ihmiset, heidän toiveensa, tarpeensa ja elämäntilanteensa ovat erilaisia. Samat ratkaisut eivät sovi kaikille, olipa kysymys sitten koulutuksesta, asumisesta tai muista elämän perusasioista. Jokainen tietää parhaiten itse mikä tekee hänet onnelliseksi, mitä hän tarvitsee tavoitteidensa edistämiseksi ja millainen työ sopii hänelle parhaiten. Ja vaikka ei tietäisikään, niin ainakin hänellä on paremmat mahdollisuudet ottaa siitä selvää kuin esimerkiksi virkamiehellä, joka yrittäisi suunnitella ja ohjailla hänen elämäänsä.

Lisää liberalismista: www.liberaalit.fi/liberalismi.html

TAVOITEOHJELMA

Liberaalien tavoitteena on avoin, moniarvoinen ja suvaitseva yhteiskunta, jonka perusarvoja ovat yksilönvapaus, ihmisoikeudet, sopimusvapaus, tasa-arvo, laillisuusperiaate, markkinatalous ja valinnanvapaus.

Tavoiteohjelman neljä ensimmäistä kappaletta, verotus, perusturva, yrittäjyys ja julkisen sektorin reformi muodostavat samalla puolueen Takaisin työhön 2003 -vaaliohjelman ytimen. Tavoitteena on työllistymisen ja työllistämisen esteiden poistaminen, kansalaisten taloudellisen itsemääräämisoikeuden palauttaminen, valinnanvapauden lisääminen julkisissa palveluissa. Näiden lisäksi tavoitteena on julkisen sektorin supistaminen takaisin sen perustehtäviin, jotka ovat terveydenhuolto, koulutus sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Kaikki muut julkiselle sektorille poliittisin päätöksin sälytetyt tehtävät voidaan vähintäänkin kyseenalaistaa.

Näiden lisäksi ohjelmassa otetaan kantaa mm. ympäristökysymyksiin, ihmisoikeuksiin, demokratiaan, työelämään ja globalisaatioon.

Liberaalit haluavat tuoda aitoja vaihtoehtoja poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Tässä ohjelmassa esiteltävät keinot ja tavoitteet ovat melko radikaaleja mutta kuitenkin toteuttamiskelpoisia. Uskomme ja toivomme tämän ohjelman herättävän rakentavaa keskustelua.

Lisää Liberaaleista ja puolueen toiminnasta: www.liberaalit.fi

Tämä tavoiteohjelma on hyväksytty Liberaalit rp:n puoluekokouksessa 25.8.2002.

1. VEROTUS

Verotus ja veroluonteiset maksut vievät kansalaisten ansiotuloista pahimmillaan yli puolet. Kokonaisverorasitus on Suomessa Euroopan korkein yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa. Lisäksi useimmat Euroopan maat ovat selvästi keventämässä tuloverotustaan.

Pienituloisten verotus toimii tehottoman sosiaaliturvajärjestelmän ohella selkeänä työllistymisen esteenä ja toisaalta korkeasti koulutetut työntekijät pitävät Suomea usein epäedullisena maana työskennellä. Nykyverotus voi saattaa keskipalkkaistenkin talouden hyvin tiukalle.

Lisäksi ostettavista tuotteista ja palveluista maksetaan Suomessa Euroopan korkeimpia arvonlisä- ja valmisteveroja. Ne yhdessä monia aloja vaivaavan puutteellisen kilpailun kanssa vähentävät merkittävästi palkansaajan ostovoimaa. Korkea kokonaisveroaste rajoittaa tällä hetkellä merkittävästi kansalaisten oikeutta tehdä järkeviä valintoja ja estää elintason tehokkaan nostamisen ansiotulojen avulla.

Liberaalit hyväksyvät kohtuullisen, nykyistä selkeästi kevyemmän kokonaisveroasteen. Järkevästi mitoitettu ja oikeita asioita hoitava julkinen sektori on tärkeä suomalaisten hyvinvoinnin kannalta. Liberaalit haluavat alentaa erityisesti ansiotulojen verotusta merkittävästi. Myös työnantajan palkan lisäksi maksamia työllistämiskustannuksia tulee keventää, jotta työllistäminen ja työllistyminen muuttuisivat nykyistä houkuttelevammiksi.

Vaikka veronkevennysten taloutta piristävät vaikutukset kompensoivat arvioiden mukaan lähes puolet menetetyistä verotuloista, myös julkisen sektorin kustannustaakkaa pitää keventää avaamalla suurin osa palveluista avoimelle kilpailulle ja eliminoimalla ne tehtävät joihin julkista sektoria ei enää tarvita.

Tällä hetkellä ansiotuloista vähennetään seuraavia veroja ja maksuja:

  • Valtion tulovero, joka on progressiivinen vero.
  • Kunnan tulovero, jonka suuruuden kunta itse päättää.
  • Sairausvakuutusmaksu on 1,5 % palkansaajilta. Maksun saaja on KELA.
  • Kirkollisveroa maksavat evankelisluterilaiset ja ortodoksit.
  • Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,4 % bruttopalkasta.
  • Työeläkemaksu on 4,4% palkasta.

[kuvio]

Liberaali verouudistus vaikuttaa ansiotulon veroihin ja maksuihin seuraavasti:

  • Valtion ja kunnan tuloverot yhdistetään yhdeksi tuloveroksi. Valtio ja kunta jakavat verotulon suhteessa 50/50.
  • Ansiotuloon sidottu sairausvakuutusmaksu korvataan pakollisella sairausvakuutuksella.
  • Kirkollisvero poistetaan asteittain ja siirrytään järjestelmään, jossa valtio ostaa kirkolta niitä palveluja mitä valtio ja sen kansalaiset katsovat tarvitsevansa. Liberaalit haluavat erottaa kirkon ja valtion toisistaan.
  • Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu poistuu koska ansiosidonnainen työttömyysturva tulee vapaaehtoisten vakuutusten kautta eikä yhteiskunta enää rahoita sitä.
  • Työeläkemaksu säilyy uudistuksessa erillisenä veroluonteisena maksuna. Työeläkemaksuun kohdistuu muutospaineita tulevaisuudessa, ja on selkeyden kannalta järkevää erottaa työeläkkeisiin kerättävät varat muusta verotuksesta.

[kuvio]

Liberaali verouudistus laskee kaikkien tulonsaajaryhmien tuloverotusta selvästi. Se laskee erityisesti pienituloisten verotusta mikä tekee työn tekemisestä nykyistä kannattavampaa. Rajaveroasteeksi tulee ensivaiheessa 40, myöhemmin alhaisempi.

Liberaali verouudistus:

A) Alle 1000 €/kk tulot ovat verottomia

B) 1000 €/kk ylittävältä osalta lasketaan tasavero 40 %.

[kuvio]

Pienistä tuloista veron osuus on hyvin pieni tai 0, suurissa tuloissa tuloveroaste lähestyy 30 - 40 %:a. Tavoitteena on laskea tasaveroprosentti 30 - 35 %:iin julkisen sektorin kustannustaakan kevennyttyä.

2. PERUSTURVA

Riittävästä ja kansalaisten erilaiset elämäntilanteet huomioonottavasta perusturvasta huolehtiminen kuuluu julkisen vallan perustehtäviin. Nykyisin sosiaaliturvaviidakko koostuu yli 200 erilaisesta tukimuodosta. Suurin osa kansalaisista ei tunne omia oikeuksiaan järjestelmän monimutkaisuuden ja holhoavuuden vuoksi. Sosiaaliturvan nykytila on kansalaisia eriarvostava, nöyryyttävä, tuhlaileva eikä juurikaan kannusta omatoimiseen tulonhankintaan.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on usein työllistymisen este, sillä työtä vailla olevalle kansalaiselle on kannattavampaa olla kotona tulonsiirtojen varassa kuin ottaa vastaan korkeasti verotettua työtä.

Liberaalien mielestä taloudellisen perusturvajärjestelmän tulee olla yksinkertainen, kohdella kaikkia tasapuolisesti ja kannustaa omatoimisuuteen, mutta tarjota kuitenkin riittävä taloudellinen tuki heikommassa asemassa olevalle.

Liberaalien vastaus nykyisiin ongelmiin on perustulomallin käyttöönottaminen. Liberaalien perustulomalli ei ole kaikille kansalaisille annettavaa "kansalaispalkkaa" vaan vaihtoehtoinen perusturvan lähde niille, jotka eivät ole ansiotyössä tai eivät saa muutoin riittävää toimeentuloa.

Liberaali perustulomalli koostuu seuraavista tuista:

A)Perustulominimi 500 € verottomasti niille, joilla ei ole lainkaan tuloja.

Alle 1000 € tulot /kk ovat verottomia. Tämän lisäksi tulonsaaja saa hyvityksenä perustuloa 50% 1000 €:n rajan alittavalta osalta (kaava: (1000 € - ansiotulo)*50% = hyvitys).

Perustulo kustannetaan julkisin varoin.

Uudistus korvaa mm. nykyisen opintotuen, työttömyystuen ja kansaneläkkeen.

[kuvio]

Perustulomalli ei velvoita eikä holhoa saajaansa. Mahdolliset ansiotulot eivät aiheuta ylimääräistä tuen takaisinperintää vaan oikeus perustuloon lasketaan ansioiden mukaan.

Täydentäviksi sosiaaliturvan muodoiksi jäävät seuraavat tuet:

B)Lapsilisä

C)Äitiys- ja vanhempainpäiväraha. Naisen työnantajalle aiheutuu raskaudesta ja äitiyslomasta kustannuksia. Tämä eriarvoistaa naisia työmarkkinoilla ja siksi Liberaalit vaativat näiden kustannusten jakamista tasan molempien vanhempien työnantajien kesken aina kun se on mahdollista.

D)Työkyvyttömyystuki. Tuen suuruuden tulee vastata kohtuullisen toimeentulon ja perustulon erotusta kerrottuna työkyvyttömyysasteella. Liberaaleilla työmarkkinoilla tosin osittain työkyvyttömätkin pystyvät hyvin ansaitsemaan pieniä lisätuloja keveillä/helpoilla töillä, kun vähänkin tuottavien työllistäminen on aina kannattavaa, mikä ehkäisee syrjäytymistä.

E)Palvelusetelit niihin kansalaisten peruspalveluihin, joita yhteiskunta tukee.

a.Päivähoitoseteli, jonka voi käyttää perhepäivähoidossa, päiväkodissa tai kotihoidon tukena. Valinnanvapaus perheille. Päivähoito on edelleen yhteiskunnan taloudellisesti tukema perusoikeus. Kotihoidon tuki olisi nykyistä suurempi.

b.Koulutusseteli peruskoulussa ja eri opintoasteilla. Valinnanvapaus koululaisille, perheille ja opiskelijoille. Peruskoulu pysyy edelleen ilmaisena mutta koulun saa mahdollisuuksien mukaan valita itse. Muut koulutusasteet ovat edelleen pääosin yhteiskunnan taloudellisesti kustantamia. Jokaisen on pystyttävä opiskelemaan riittävästi taloudellisista lähtökohdista riippumatta. Vapaus valita opiskelupaikka lisääntyy.

c.Senioriseteli kotihoitoa tai erityishoitoa tarvitseville eläkeläisille. Senioriseteli tuo valinnanvapauden palveluita tarvitseville eläkeläisille ja heidän omaisilleen. Seniorisetelin voi käyttää myös lähiomainen kotihoidon tukena.

d.Vammaishoitoseteli kotihoitoa tai erityishoitoa tarvitseville vammaisille. Seteli tuo valinnanvapauden palveluita tarvitseville vammaisille ja heidän omaisilleen. Setelin voi käyttää myös lähiomainen kotihoidon tukena.

F)Sosiaalilaina. Kansalainen voi ottaa korottomasti markkinaehtoista lainaa 10.000 euroon asti, mikäli hänellä ei ole riittävästi perusturvaa ja ansiotuloja käytettävänään esimerkiksi asumisen aiheuttamiin kustannuksiin. Silti omat vakuutuspohjaiset ratkaisut (esim. ansiosidonnainen työttömyysvakuutus tai jo nyt yleistynyt asuntolainan vakuuttaminen) ovat ensisijaisia.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ei enää ole yhteiskunnan kustantamaa vaan sen saanti perustuu työntekijän vapaaehtoisesti ottamiin työttömyysvakuutuksiin. Näitä vakuutuksia voivat tarjota yksityiset vakuutusyhtiöt ja työttömyyskassat sekä ammattiliittojen työttömyyskassat. Ammattiliittojen pitää eritellä jäsenmaksussaan liiton ja työttömyyskassan osuus, eikä jäsenyys työttömyyskassassa saa olla pakollinen liiton jäsenille. Ansiosidonnaisten etuuksien muuttuessa markkinaehtoisemmiksi myös monet nykyisistä tuloloukkuongelmista poistuvat.

Harkinnanvarainen toimeentulotuki ja siihen liittyvä byrokratia vähenee murto-osaan nykyisestä ja se liittyy lähinnä suurten terveysmenojen kaltaisiin erikoistapauksiin.

Nykyinen eläkejärjestelmä on liian monimutkainen ja jättää liiaksi väliinputoajia. Kansaneläke on korvattava perustulolla, jossa 60-70-vuotiailla on vuosittain nouseva ikäkorotus.

Lisäksi maksetaan työeläkettä, jonka suuruus riippuu laskennallisesti vain eläkeiästä ja eläkkeensaajan aikanaan maksamista työeläkemaksuista korkoineen. Näin työpaikkaa vaihtavat, pätkä- tai osapäivätöitä tekevät tai työuran lopussa heikompaa palkkaa saavat eivät joudu muita huonompaan asemaan eläkepäivinään.

Työeläkemaksut muuttuvat omaksi säästämiseksi, joten niitä ei enää mielletä työn kannustavuutta vähentäviksi veroiksi.

Eläkeiän kukin saa päättää itse, mutta eläkejärjestelmän tulee kannustaa työnteon jatkamiseen keskimäärin nykyistä pidempään.

Puolisoille tarjotaan mahdollisuus halutessaan tasata työeläkemaksuja toistensa hyväksi, jolloin kotiin jäävä puoliso ei enää joudu taloudellisesti heikompaan asemaan esim. erotilanteessa. Eläkkeensaajan on myös saatava itse päättää eläkemaksujensa sijoittamisesta esim. Ruotsin mallin mukaisesti.

Eri eläkelait on yhdistettävä yhdeksi kattavaksi eläkelaiksi. Valtion ja kuntien eläkkeet on siirrettävä yksityisten eläkevakuutuslaitosten hoidettaviksi, jotta eläkerahat voidaan pitää erillään valtion kassasta. Eläkkeiden rahastoimattoman osuuden kattamiseksi on valtion osakeomistuksia sekä tarvittaessa muuta omaisuutta siirrettävä eläkevakuutusyhtiöihin.

3. YRITTÄJYYS

Suomessa on edelleen vähiten yrityksiä suhteessa väkilukuun koko EU:ssa. Suomessa suurteollisuus ja julkinen sektori ovat olleet suurimmat työllistäjät. 1990-luvulta lähtien suurteollisuus on vähentänyt työvoimaansa. Samaan aikaan kestämättömän suuri työttömyysongelma on edelleen ratkaisematta. Sääntely ja verotus tappavat kannattavia ja tarpeellisia yrityksiä korjauspalveluista kyläkauppoihin ja ovat miltei jo poistaneet lukuisat vaikeasti työllistyville sopivat apulais- ja palvelutehtävät. Suomen työttömät voi pelastaa ainoastaan pienen ja keskisuuren yritystoiminnan lisääntyminen. Tämä edellyttää paitsi työn tekemistä houkuttelevammaksi verotusta keventämällä ja tulonsiirtoja järkeistämällä, myös työllistävien yritysten tarpeiden ja resurssien parempaa huomioonottamista sekä julkisen sektorin palvelutuotannon avaamista yksityiselle sektorille.

Liberaali ansiotuloverouudistus vähentää painetta kustannuksia kasvattaviin palkankorotuksiin, hidastaa hintojen nousua ja inflaatiota sekä tekee myös pienipalkkaisen työn tekemisen kannattavaksi. Lisäksi kuluttajien lisääntyvä ostovoima toimii tutkimusten mukaan erityisesti kotimarkkinoilla selkeänä piristysruiskeena yritystoiminnalle. Tuloverotuksen keventäminen on siis myös yrittäjien ja yritysten kannalta positiivinen asia.

Liberaalit esittävät yrittäjien asemaan seuraavia muutoksia ja parannuksia:

A) Yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyvää byrokratiaa on edelleen kevennettävä siirtymällä kohti yhden luukun mallia ja sähköistä asiointia kehittämällä.

B) Julkisen sektorin tuottamat palvelut pitää pääosin avata yksityisen sektorin avoimelle kilpailulle. Samalla julkisia palveluita pitää ryhtyä tarmokkaasti kilpailuttamaan.

C) Yritysten ALV-vapauden rajaa tulee nostaa 100 000 euroon nykyisestä 8500 eurosta. Tämä helpottaisi erityisesti uusien palveluyritysten perustamista ja vähentäisi työttömyyttä.

D) Kauppojen ja muiden liikkeiden aukioloajat tulee vapauttaa säännöstelystä. Alkoholin ja itsehoitolääkkeiden myynti päivittäistavarakaupoissa sallittava, ravintoloiden anniskelulupien harkinnanvaraisuudesta tasa-arvon nimissä luovuttava.

E) Sopimusvapaus

Työntekijöiden ja työnantajien minimioikeudet pitää kirjata lakiin. Tällaisia lakiin kirjattavia asioita ovat mm. työsuojelun ja työterveydenhuollon järjestämiseen liittyvät määräykset, vuosiloman minimitaso sekä oikeus äitiys- ja vanhempainlomaan. Muista asioista, kuten palkkaan ja työaikaan liittyvistä seikoista, sopivat työntekijät ja työnantajat joko suoraan tai valtuuttamiensa työmarkkinajärjestöjen kautta.

F) Elinkeinolupien myöntämismonopolit on purettava. Elinkeinolupia (esim. apteekit, vartiointi-liikkeet, autokoulut, henkilö- ja tavaraliikenne kuten taksiautoilu) jaettaessa tulee ainoana kriteerinä olla hakijan kyky täyttää elinkeinon harjoittamisen vaatimukset.

G) Kilpailuvirasto on itsenäistettävä Kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudesta itsenäiseksi ja riippumattomaksi virastoksi. Kilpailuviraston valvontatehtävä pitää laajentaa koskemaan myös julkisen sektorin palvelu- ja hankintamonopolien purkamisen valvontaa sekä työmarkkinoita. Viraston resursseja on lisättävä siinä määrin kuin lisäykset maksavat itsensä kansantaloudellisesti takaisin tehostuneena kilpailuna.

H) Maa- ja metsätalous on katsottava yritystoiminnaksi ja niiden tuista on päästävä asteittain eroon. On purettava vapaata kaupankäyntiä rajoittavat metsänhoidolliset lait ja sanktiot.

4. JULKISEN SEKTORIN REFORMI

Jotta verotusta voitaisiin keventää ja kansalaisille saataisiin lisää valinnanvapautta ja päätösvaltaa käyttämiinsä lakisääteisiin palveluihin, on julkisen sektorin toimintaa kehitettävä ja karsittava "juustohöyläämisen" ja uusien "hyvinvointipalveluiden" keksimisen sijaan. Nyt on näytettävä vihreää valoa veronkevennyksille, ei uusille menoerille.

Tähän saakka julkisen sektorin säästöt on toteutettu lähinnä ns. juustohöyläperiaatteella, jolloin julkisten palveluiden laajuuteen tai järkevyyteen ei ole juurikaan puututtu. Julkisen sektorin koko vuonna 2000 oli yli 370 miljardia markkaa, lähes puolet bruttokansantuotteesta. Tästä pääosin verotuksen kautta kerätystä rahasummasta huolimatta suurta joukkoa yhteiskunnan takaamaksi määriteltyjä peruspalveluita ei pystytä takaamaan niitä tarvitseville kansalaisille.

Liberaalien mielestä julkisen palvelun tehtävät tulee käydä tarkasti läpi ja hoitaa valitut tehtävät kunnolla.

Julkisen sektorin olennaisimmat tehtävät ovat: 1) terveydenhoito, 2) koulutus ja 3) sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Kaikki muu voidaan vähintäänkin kyseenalaistaa.

Näistäkään avaintehtävistä julkisen vallan ei tarvitse välttämättä vastata muusta kuin sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta - muut palvelut voidaan tuottaa tehokkaammin kilpailuttamalla yksityisiä. Näin julkisen sektorin palveluntuotantoresurssit siirtyvät yksityisiin yrityksiin ja alkavat osaltaan myös innovoida uusia, asiakkaidensa tai uusien asiakkaiden kipeimmin tarvitsemia palveluja.

Järjestely mahdollistaa peruspalveluiden tuottamisen myös taantuvissa kunnissa. Kuntien valtionosuudet lakisääteisistä terveydenhoito- ja koulutuspalveluista pitää korottaa vastaamaan todellista keskimääräistä kustannustasoa. Palveluiden toteutusvastuu on kunnilla, muut kuin peruspalvelut pitää kuntien rahoittaa pääosin itse.

Seutukunnat, kuntien välinen yhteistyö ja kuntaliitokset mahdollistavat kustannustehokkaamman palvelutuotannon.

Vanhanaikainen aluepolitiikka suorine yritystukineen on tehotonta ja kallista ja siitä pitää jatkossa pidättäytyä. Sen sijaan mm. työmarkkinoita vapauttamalla luodaan työllistämisen edellytykset myös sinne, missä tuottavuus ei ole yhtä korkea kuin ruuhka-Suomessa.

Yrittämisen ja työllistämisen edellytyksiä tulee luoda ja kehittää elinvoimaisella maaseudulla.

Valtionyritykset pitää myydä seuraavien 15 vuoden aikana. Veronmaksajien rahoja ei pidä haaskata siihen, että poliitikot tai byrokraatit saavat leikkiä yritysjohtajia. Valtion tehtävänä ei ole harjoittaa yritystoimintaa avoimilla markkinoilla eikä toisaalta lainsäädännön avulla luoda suljettuja markkinoita kuten alkoholin jälleenmyyntimonopoli. Vastaavasti veikkausvoittorahoja voidaan suunnata nykyistäkin enemmän hyviin tarkoituksiin jopa siten, että sama summa kerätään veroina yksityisiltä veikkausyrityksiltä eikä ylijäämänä nykyiseltä poliitikkojen loppusijoituspaikalta, joka lisäksi käyttää suuren osan voitostaan erilaisiin piilopuoluetukiin.

5. TERVEYDENHUOLTO

Suomessa on periaatteessa varsin korkeatasoinen ja hyvään ammattitaitoon perustuva terveydenhoitojärjestelmä. Ongelmana on julkisen terveydenhoidon monopolistinen asema, mikä ilmenee tehottomuutena, korkeina kustannuksina, huonona hallintona ja valinnanvapauden puuttumisena.

Kansalainen kokee kaiken tämän pahimmillaan pitkänä jonotuksena tarvitsemaansa hoitoon, eikä valtiovalta ole pystynyt antamaan vieläkään hoitotakuuta kansalaisille.

Liberaalit yhtyvät monien terveydenhuollon asiantuntijoiden näkemykseen ja esittävät terveydenhoidon avaamista yksityiselle palvelutuotannolle. Tämä mahdollistaa palveluiden saatavuuden ja laadukkuuden parantamisen sekä kustannustehokkaamman palvelutuotannon. Esimerkiksi Ruotsissa ollaan jo siirtymässä julkisen ja yksityisen palvelutuotannon tiiviiseen yhteistyöhön.

Asiakkaiden oikeutta valita hoitopaikkansa pitää lisätä ottamalla käyttöön pakollinen sairausvakuutusjärjestelmä Alankomaiden mallin mukaisesti. Asiakas ottaa pakollisen sairausvakuutuksen valitsemastaan sairausvakuutusyhtiöstä. Valtio subventoi pakollisen sairausvakuutuksen hintaa niin, että sen kustannukset pysyvät kohtuullisina vakuutettaville. Pakollinen sairausvakuutus korvaa nykyisen puhtaasti veroluonteisen sairausvakuutusmaksun, joka ei anna hoitotakuuta eikä takaa valinnanvapautta. Pakollinen sairausvakuutus takaa kansalaisille oikeuden valita itse hoitopalvelunsa, joka voi olla yhtä hyvin yksityinen lääkäriasema tai julkinen terveyskeskus. Hoidon kustannuksista vastaisi sairausvakuutusyhtiö määriteltyjen enimmäishintojen mukaan. Yksityisen palvelutuotannon korvaukset pitää nostaa samalle tasolle kuin julkisen palvelun todelliset subventoidut kustannukset. Tällä hetkellä asiakasta rangaistaan yksityisten palveluiden käyttämisestä.

Liberaalit haluavat valtiovallan antavan kansalaisille hoitotakuun niihin hoitoihin joiden katsotaan kuuluvan pakollisen sairausvakuutuksen piiriin. Hoitoon pitää päästä sairaudesta tai vaivasta riippuen joko viimeistään seuraavana päivänä (esim. lääkärissä käynti terveyskeskuksessa) tai enintään 3 kk:n jonotuksen jälkeen (monet leikkaukset). Tarvittaessa asiakkaalle voidaan osoittaa hoitopaikka kauempaakin mikäli lähiseudulta ei löydy kapasiteettia tarvittavan hoidon antamiseen riittävän nopeasti. Tällöin julkinen sektori korvaa pidentyneestä matkasta aiheutuneet kustannukset.

Julkisen sektorin tehtävänä on ensisijaisesti taata laadukkaan hoidon saatavuus kaikille kansalaisille varallisuudesta ja mahdollisuuksien mukaan myös asuinpaikasta riippumatta. Varsinainen palvelutuotanto pitää kilpailuttaa tehokkaasti ja näin lisätä terveydenhoitoalan yritystoiminnan kasvamista ja myös julkisen palvelutuotannon tehostamista.

Terveydenhuollon areena laajenee koko ajan ja uudet kalliit lääkkeet paisuttavat terveydenhuollon kustannuksia entisestään. Siksi on tarkkaan määriteltävä julkisin varoin annettavat hoidot, ja terveydenhuollon ammattilaisten työnjakoa on parannettava. Pakollisen sairausvakuutuksen on katettava sairauksien ja vammojen hoito sekä ehkäisevä terveydenhoito. Kehoa muokkaavat toimenpiteet ja muu kosmeettinen kirurgia pitää asiakkaiden kustantaa itse tai vapaaehtoisten vakuutuksien kautta. Osa lääkärien antamasta hoidosta voi siirtää sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille. Lääkärien kirjoittamien todistusten määrää voidaan hyvin vähentää esimerkiksi lyhyiden sairauslomatodistuksien kohdalla.

Päihdeongelma on sairaus, ei rikos. On edistettävä asiakaslähtöistä päihdeongelmien hoitoa eri vaihtoehdoin, ei rangaistava sairasta ihmistä. Ennaltaehkäisevä päihdevalistus ja haittojen minimointi ovat parasta päihdepolitiikkaa.

Terveysriskien vähentämiseksi prostituoiduille pitää järjestää suojatut työtilat. Samalla vähentyisi tämän ammatin ympärillä rehottava rikollisuus (huumeet, väkivalta ja ihmiskauppa).

6. KOULUTUS

Julkisen vallan tehtävänä on taata kaikille kansalaisille mahdollisuus laadukkaaseen perus- ja ammattikoulutukseen. Peruskoulu ja oppivelvollisuus ovat tämän järjestelmän kantavat peruskivet. Suomessa koulutus on yleensä kansainvälisestikin ottaen laadukasta. Koulutukseen liittyy kuitenkin joukko ongelmia, jotka ovat asiakkaan eli koululaisen tai opiskelijan kannalta opiskelua häiritseviä, sen laatua huonontavia tai valinnanvapautta loukkaavia.

Peruskoulutus on yleensä kuntien tai valtion tuottamaa. Myös mahdollisuutta perustaa yksityisiä kouluja pitää lisätä. Koululaisten ja heidän vanhempiensa vapautta valita sopiva koulu pitää lisätä siirtymällä koulutussetelien käyttöön. Koululla on kuitenkin oikeus rajoittaa sisäänottoa ja priorisoida kouluun valitut aiemman opiskelumenestyksen ja asuinpaikan läheisyyden mukaan. Koulutusseteli käy maksuvälineenä myös yksityiseen kouluun. Mahdollisen erotuksen kustannuksissa maksavat koululaisen vanhemmat itse. Vapaus valita sopiva koulu pakottaa koulut tarkastelemaan kriittisesti opetuksen ja kouluviihtyvyyden laadullisia ja määrällisiä ongelmia sekä toimimaan kustannustehokkaasti. Koulutussetelin taso on silti määritettävä sellaiseksi, että se takaa hyvän koulutuksen kaikille.

Koulujen erityisopetusta ja tukiopetusta on parannettava, samoin on taattava koulu-terveydenhoito.

Koulutusetelien käyttö pitää laajentaa myös muille koulutusasteille.

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat pitää rytmittää nykyistä tiheämmiksi. Suosituille aloille ja linjoille tulee järjestää pääsykokeet ja sisäänotto 2 - 3 kertaa vuodessa. Tämä pienentää "joutokäyntiä" opiskelupaikkaan pyrittäessä mutta takaa kuitenkin laadulliset kriteerit. Monilla aloilla myös itse pääsykokeita pitää uudistaa enemmän soveltaviksi ulkoa opettelun sijaan.

Sekä tiede- että ammattikorkeakouluissa pitää ottaa käyttöön laajemmassa määrin ns. "kesälukukausi", jolloin kesätyötä vailla olevat opiskelijat voivat käyttää tämän ajan tehokkaaseen opiskeluun. Tehokkaampi opintojen ohjaus sekä opetusohjelmien parempi suunnittelu ja opetustyön keskittäminen ammattiopettajille myös korkeakoulutasolla edistävät tuloksekkaampaa opiskelua.

Tiedekorkeakouluissa on jatkossakin sallittava rajoittamaton opiskeluaika. Toisille opiskelijoille sopii nopea valmistuminen, toiset haluavat opiskella huomattavasti laaja-alaisemmin ja itselleen sopivan rytmin mukaisesti. Pitkään opiskeleville ei saa asettaa toimeentuloon vaikuttavia sanktioita. Käytännössä perustulomalli takaa tämän vapauden säilyvyyden.

Liberaalien perustulomalli korvaa nykyisen opintotuen. Perustulo tarjoaa nykyistä paremman toimeentulon opiskelijoille ja lisäksi kannustaa opintojen ohessa tapahtuvaan lisäansioiden hankintaan.

Ammattikorkeakoulujen on keskityttävä nimenomaan työelämässä tarvittavien valmiuksien hankkimiseen. Ammattikorkeakoulujen rooli on selkeästi erotettava tiedekorkeakouluista niin tutkintonimikkeiden kuin opetuksen tavoitteidenkin suhteen. Tiedekorkeakoulut tuottavat ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi jatkokoulutusta.

Avoin korkeakoulu- ja monimuoto-opiskelua on voimakkaasti edistettävä. Opiskelu voi tapahtua myös etäopiskeluna tietoverkossa.

Mahdollisuutta suorittaa ammatillisten opintojen ja oppisopimuksen yhteydessä yo-tutkinto on laajennettava.

7. TURVALLISUUS

Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen on yksi julkisen vallan perustehtäviä myös liberaalissa yhteiskunnassa.

Yhteiskunnan sisäinen turvallisuus perustuu oikeudenmukaiseksi koettuun lainsäädäntöön ja oikeuslaitokseen. Mikäli lait tuntuvat turhilta tai epäoikeudenmukaisilta, niiden rikkominen koetaan lähestulkoon sallituksi. Lakien ja niitä tulkitsevan oikeuslaitoksen kyky puolustaa kansalaisten fyysistä koskemattomuutta ja omaisuuden suojaa on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti fyysisen koskemattomuuden suojaa pitäisi selvästi parantaa.

Lakien ja asetusten määrää on pyrittävä selvästi rajoittamaan, sillä kansalaisten kyky hahmottaa niiden ohjaamia pelisääntöjä on liian heikkoa monilla eri alueilla. Lisäksi eduskunnan säätämien lakien tulee olla aina sopusoinnussa perustuslain kanssa. On perustettava eduskunnasta ja ministeriöistä riippumaton perustuslakituomioistuin valvomaan perustuslain hengen noudattamista.

Sisäisen turvallisuuden vartijana toimii lähinnä poliisi, joka huolehtii osittain läsnäolollaan ennakoivasta rikosten torjunnasta sekä rikosten selvittelystä. Poliisille on taattava riittävät resurssit erityisesti rikosten selvittämiseen. Ennalta ehkäisyn merkitystäkään ei pidä väheksyä. Siksi tärkeää on myös työllisyyden paraneminen ja siitä seuraava syrjäytymisen väheneminen.

Valvontatehtävä on viime vuosikymmeninä siirtynyt pitkälti vartiointiyritysten tehtäväksi, mikä voidaan nähdä positiivisena kehityksenä poliisin rajallisten resurssien vuoksi. Poliisin tehtäväksi jää lähinnä liikenteen ja yleisen järjestyksen valvonta.

Kokoontumisvapaus on taattava yhteiskunnassa. Poliisi ei saa rajoittaa sitä mielivaltaisin ajallisin perustein kuten nykyään, varsinkaan mikäli kokoontumisvapauden käyttäminen ei selvästi aiheuta ympäristölle tai ulkopuolisille uhkaa tai haittaa. Kokoontumisvapauden rajoittamisen tulee perustua todelliseen, selvästi osoitettavissa olevaan uhkaan, eikä poliisin tai regulaattoreiden mielipiteisiin.

Itsenäiset puolustusvoimat ovat Suomen ulkoisen turvallisuuden peruskallio myös tulevaisuudessa. Siitä riippumatta sotilaallisen liittoutumisen hyötyjä ja haittoja on pohdittava ennakkoluulottomasti, ja Nato-optiot on pyrittävä säilyttämään siinäkin tapauksessa, että liittoutumattomuus osoittautuisi nykyolosuhteissa paremmaksi vaihtoehdoksi. Myös kriisien ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Puolustusvoimien valmiutta ympäristön ja kansalaisten hyvinvointia vaarantavien onnettomuuksien torjuntaan pitää lisätä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Tämä pitää huomioida mahdollisuuksien mukaan myös varusmiesten ja kantahenkilökunnan koulutuksessa.

Suomen sotilaallista valmiutta on kehitettävä niin, että se antaa hyvät valmiudet monikansalliseen kriisienhallintaan ja rauhankumppanuusyhteistyöhön.

On tutkittava voidaanko siirtyä pienempään mutta iskukykyisempään länsieurooppalaistyyliseen armeijaan, jossa riittävän suuri reservi koostuisi koulutusajalta palkkaa saaneista vapaaehtoisista.

8. YMPÄRISTÖ

"Pilaaja maksaa". Markkinatalouden keskeinen periaate on se, että tuottajat ja kuluttajat maksavat itse aiheuttamansa kustannukset. Teollisuus ja maatalous ovat liian kauan välttäneet vastuun aiheuttamistaan vahingoista - ihmisten terveyden, omaisuuden ja ympäristön vahingoittamisesta.

Asettamalla päästömaksut ja haittakorvaukset kaikille saastuttajille suhteessa aiheutettuun vahinkoon, tehdään ympäristönsuojelusta kannattavaa ja tehokasta, sekä valjastetaan yritteliäisyys ympäristöongelmien torjumiseen.

Kiintiörajoitusten alaiset päästöt puolestaan huutokaupataan, jolloin päästövähennykset kohdentuvat automaattisesti halvimpiin kohteisiin ja saastuttajat maksavat oikeudenmukaisen hinnan.

Näin ympäristöystävälliset tuotteet ja energiamuodot sekä kohtuuhintaiset puhdistusmenetelmät muuttuvat kannattaviksi, eikä monimutkaista ja epätasapuolista lupa- ja normibyrokratiaviidakkoa tarvita.

Päästömaksu- ja kiintiöhuutokauppatulot käytetään tuloverotuksen keventämiseen. Tämä myös tekee palvelut (mm. korjaamisen ja kierrätyksen) kilpailukykyisiksi uustuotantoon verrattuna.

Kuntien on laadittava kattavat ympäristöterveysohjelmat, joissa asetetaan hyvän asuinympäristön alueelliset tavoitteet. Ohjelmissa on kiinnitettävä huomiota ihmisen suojeluun rakennetussa ympäristössä. Hyvän elämänlaadun kannalta on tärkeää ottaa huomioon myös asukkkaiden sosiaaliset, psyykkiset ja esteettiset tarpeet. Leikkipaikkoja on oltava riittästi. Puistoja on kehitettävä taajamien olohuoneiksi. Monessa kaupungissa ja muussa taajamassa puhdas ilma ei ole itsestäänselvyys. Ilmassa eri syistä olevia hiukkaspäästöjä on saatava vähenemään.

Kevyen liikenteen väylien on tuettava lasten ja aikuisten turvallista liikkumista ja niiden suunnittelussa on otettava huomioon myös erityisryhmien (mm. liikuntaesteiset ja näkövammaiset) esteettömän liikkumisen tarpeet. Kuntien lisäksi myös taloyhtiöitä ja yrityksiä on kannustettava huomioimaan nämä esteettömän liikkumisen vaatimukset.

Huonosti toteutettujen tai hoidettujen ilmanvaihtojärjestelmien aiheuttamat sairaudet ja allergiat ovat lisääntyneet suuresti. Työpaikkojen, julkisten tilojen ja asuintalojen terveelliseen ilmanvaihtoon on kiinnitettävä riittävää huomiota, ja velvoitettava kiinteistön omistaja mahdollisimman nopeasti korjaamaan terveyttä vaarantavat puutteet.

Kaavoitettaessa uusia alueita on alkuperäisen luonnon huomioonottaminen tärkeää.

9. IHMISOIKEUDET JA YKSILÖNVAPAUS

TASA-ARVO

Lain tulee kohdella kaikkia kansalaisia tasa-arvoisesti rodusta, fyysisestä tai henkisestä vajavaisuudesta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, asuinpaikasta, elämän-katsomuksesta, tms. riippumatta. Samaa sukupuolta olevilla pareilla tulee olla oikeus solmia siviiliavioliitto. Samaa sukupuolta olevien parien lasten asema tulee turvata sallimalla perheen sisäinen adoptio.

Uskonnollisesta vihkimisestä päättäminen on kunkin uskonnollisen yhteisön sisäinen asia.

SANANVAPAUS

Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista.

TV-lupamaksujen vaatiminen muidenkin kuin Yleisradion TV-kanavien katselemisesta loukkaa sananvapauteen kuuluvaa oikeutta tiedon vastaanottamiseen. Yleisradio on muutettava yksityiseksi mainosrahoitteiseksi tai maksu-TV:llä rahoitetuksi yhtiöksi. Liberaalit haluavat herättää avointa keskustelua valtion roolista mediassa ja erityisesti valtion ja Yleisradion riippuvuussuhteesta.

Niukat lähetystaajuudet voidaan huutokaupata, eikä sisällöntuotannon tarvitse olla suoraan sidoksissa taajuuksiin tai lähetystoimintaan. Näistä saatavat tulot riittävät hyvin julkisen palvelun ohjelmatuotannon kustannuksiin, ylijäämällä kevennetään verotusta.

Ohjelmien sisältöä saa rajoittaa vain samoin perustein kuin perinteisen lehdistön osalta (herjaus ym.). Internetin vapaus on turvattava jatkossakin.

USKONNONVAPAUS

Suomessa ei vallitse aito uskonnonvapaus niin kauan kun valtio suosii kahta kirkkoa muiden uskonnollisten yhteisöjen ja yhteisöihin kuulumattomien kustannuksella. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko on asetettava lainsäädännöllisesti samalle tasolle kuin muutkin yhteisöt poistamalla niiden lakisääteinen erityisasema ja erioikeudet.

YHDISTYMISVAPAUS

Yhdistymisvapauteen kuuluu paitsi oikeus kuulua yhdistykseen, myös oikeus olla kuulumatta sellaiseen. Pakkojäsenyys esimerkiksi yliopistojen ylioppilaskunnissa on lopetettava, niin ikään ihmisiä tulee suojella painostukselta jonkin yhteisön jäsenyyteen.

ELINKEINOVAPAUS

Elinkeinolupia - kuten apteekkilisenssejä sekä lupia vartiointiliikkeen, autokoulun, henkilö- ja tavaraliikenteen, kuten taksiautoilun harjoittamiseen - jaettaessa tulee kaikilla aloilla olla ainoana kriteerinä se, täyttääkö hakija elinkeinonharjoittamisen vaatimukset. Mielivaltaisesta tarveharkinnasta on luovuttava.

Kauppojen, ravintoloiden, apteekkien, pankkien jne. aukioloaikojen sääntely on poistettava.

Alkoholin ja itsehoitolääkkeiden myynti päivittäistavarakaupoissa sallittava, ravintoloiden anniskelulupien harkinnanvaraisuudesta tasa-arvon nimissä luovuttava.

OMISTUSOIKEUS

Yksityinen omistusoikeus on turvattava. Esimerkiksi maanlunastustapauksissa on omistajille aina maksettava täysi korvaus. Liberaalit vastustavat sosialisointia.

10. TYÖELÄMÄ

Työelämän käytäntöjen ja pelisääntöjen on edistettävä työntekijän luottamusta työn teon kannattavuuteen ja palkitsevuuteen sekä toisaalta työantajan uskoa työn teettämisen kannattavuuteen ja osaamisen tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Työntekijän ja työnantajan välillä tulee vallita sopimusvapaus. Työntekijöiden ja työnantajien minimioikeudet pitää kirjata lakiin. Tällaisia lakiin kirjattavia asioita ovat mm. työsuojelun ja työterveydenhuollon järjestämiseen liittyvät määräykset, vuosiloman minimitaso sekä oikeus äitiys- ja vanhempainlomaan. Työnantajilta poistetaan velvollisuus kerätä ja tilittää ammattiyhdistysten jäsenmaksut näiden yhdistysten puolesta.

Muista asioita, kuten palkkaan ja työaikaan liittyvistä seikoista, sopivat työntekijät ja työnantajat joko suoraan tai valtuuttamiensa työmarkkinajärjestöjen kautta.

Suomessa on vallitsevana ongelmana työelämässä vietettyjen ja eläkettä kerryttävien vuosien vähyys verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Syitä tähän löytyy työuran molemmista päistä.

Monilla aloilla työelämään siirrytään keskimäärin 25 - 30-vuotiaana pitkien opiskeluaikojen sekä opiskelupaikan hakemiseen ja ase- tai siviilipalvelukseen käytetyn ajan takia.

Työuran lopulla useimmat suomalaiset haluavat siirtyä eläkkeelle mahdollisimman varhain, ja toisaalta monissa yrityksissä on siihen myös rohkaistaan. Nykyinen työmarkkinasääntely estää työntekijöitä sopimasta haluamaansa työtahtia ja työn luonnetta vastaavia työehtoja. Yleissitovat minimipalkkatasot tai muut ehdot pakottavat monet puurtamaan itselleen sopimattomissa olosuhteissa saadakseen pitää työpaikkansa, mikä myös tekee työilmapiirin epämiellyttäväksi ja kuluttavaksi sekä työllisyyden epävarmaksi. Tämä estää työntekijöitä tinkimästä itselleen toissijaisista asioista saadakseen itselleen tärkeimmät asiat haluamikseen. Ammattiliitoilla on tärkeä rooli työntekijöiden neuvonantajina, mutta niille ei tule enää antaa määräysvaltaa työntekijöiden tahdon yli.

Liberaalit haluavat kannustaa kansalaisia pidempään työuraan. Pakko ei ole tässä paras keino, vaan paras tapa on lisätä työntekijöiden vapautta ohjata itse omaa työuraansa. Tämä edellyttää monia muutoksia sekä työuran alku- että loppupäähän.

Koulutuksessa vallitseviin ongelmiin esitetään ratkaisuja kappaleessa 6 (Koulutus).

Työnantajien tulisi kiinnittää vapaaehtoisesti huomiota työelämän turhien hierarkioiden purkamiseen, vastuuta antavaan ja rakentavaan työskentelyilmapiiriin, työaikojen joustavuuteen sekä kannustaviin palkitsemisjärjestelmiin. Tämä estäisi työntekijöiden loppuunpalamista ja pakoa eläkkeelle sekä helpottaisi perheellisten elämää. Tätä tavoitetta edistävät sopimusvapaus ja täystyöllisyys ja vähätuottoistenkin työntekijöiden muuttuminen tavoitelluiksi.

Eläkeiän kukin saa päättää itse, mutta eläkejärjestelmän tulee kannustaa työnteon jatkamiseen keskimäärin nykyistä pidempään.

11. KANSALAISYHTEISKUNTA JA DEMOKRATIA

Yksilön asemaa julkiseen valtaan nähden on vahvistettava. Julkinen valta on olemassa yksilöä varten eikä yksilö julkista valtaa varten. Julkisen vallan roolina on olla ihmisten palvelija, ei holhooja. Yhteisistä asioista on päätettävä mahdollisimman demokraattisesti, ja myös perustus-laillisesti sitova kansanäänestys on tehtävä mahdolliseksi, mikäli riittävä määrä kansalaisia sellaista vaatii tai jos julkinen valta haluaa järjestää sellaisen.

Nykyinen vaalijärjestelmä europarlamentti-, eduskunta- ja kunnallisvaaleissa perustuu siihen, että äänestäjän ääni menee ensisijaisesti vaalilistalle (puolue tai vaaliliitto) ja vasta toissijaisesti sille ehdokkaalle jota hän on äänestänyt. Lisäksi vaalipiiristä riippuen vaalilistakohtainen läpimenokynnys voi olla erittäin epäoikeudenmukainen ja suosii suuria puolueita.

Liberaalit vaativat vaalijärjestelmän perusteellista uudistamista demokraattisemmaksi ja äänestäjien mielipidettä paremmin kunnioittavaksi. Liberaalit esittävät siirtoäänivaalijärjestelmän käyttämistä valtiollisissa ja kunnallisissa edustajanpaikkavaaleissa. Tässä järjestelmässä ääni meneekin suoraan äänestäjän valitsemalle ehdokkaalle, ei vaalilistalle, joten kyseessä on aito henkilövaali. Vaalilista toimii ainoastaan ehdokkaiden yhteisenä viitekehyksenä (puolue tai vastaava). Lisäksi siirtoäänivaalijärjestelmässä äänestäjä voi äänestää useampaa sopivaa ehdokasta paremmuusjärjestyksessä. Läpimenneiden tai valitsematta jääneiden ehdokkaiden ylimääräiset äänet periytyvät aina seuraavaksi parhaalle ehdokkaalle, joten nykyisen vaalijärjestelmän ongelmana oleva äänien "hukkaan menemisen" ongelma poistuu. Tämän tyyppinen järjestelmä on käytössä mm. Irlannissa.

Perustuslain asemaa on vahvistettava. Sen on mentävä tavallisten lakien edelle, siksi on perustettava eduskunnasta ja hallituksesta riippumaton perustuslakituomioistuin. Perustuslaissa on lueteltava ne ihmisoikeudet, joita keneltäkään ei saa evätä.

Läänit voidaan turhana väliportaana lakkauttaa ja niiden tehtävät siirtää ministeriöille tai niiden alaisille virastoille sekä osittain suoraan kunnille.

On pyrittävä lisäämään kuntien välistä yhteistyötä kunnallisten palveluiden, kuten terveydenhoidon ja koulutuksen osalta. Tämä on lähidemokratian kannalta monesti toimivampi ratkaisu kuin suorat kuntaliitokset, vaikka myös niiden toteuttamista voidaan tarvittaessa harkita. Kunnallisten palveluiden osalta pitää tavoitteena olla kustannustehokas ja pitkälti yksityiseen yritystoimintaan tukeutuva kilpailutettu palvelutuotanto. Kuntien välistä yhteistyötä maakuntatasolla voidaan edistää myös kuntien vapaaehtoisesti muodostamilla maakunta- tai alueparlamenteilla. Maakunta- tai alueparlamentti ei ole osa valtionhallintoa vaan kuntien vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti perustama yhteistyöelin, jolle kunnat voivat antaa vastuita ja tehtäviä. Maakunta- tai alueparlamenttiin valitaan kuntien edustajat niiden väkimäärän suhteessa avoimella vaalilla, jossa jokaisella alueen täysi-ikäisellä kuntalaisella on äänioikeus.

Suomen kaltaiselle pienelle maalle ja varsinkin pienelle kieliryhmälle on kaksikielisyys erinomaisen suuri etu. Kaksikielisyys ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki kansalaiset osaavat molempia kotimaisia kieliä vaan sitä, että kansalaisille taataan julkiset palvelut omalla äidinkielellä omakielisissä ja kaksikielisissä kunnissa sekä valtionhallinnossa. Tämä oikeus koskee myös saamelaisalueita.

Toinen seikka on se miten kaksikielisyys saavutetaan ja säilytetään. Nk. pakkoruotsi tai pakkosuomi eivät ole kaikkein parhaita keinoja. Liberaalit haluavat aktiivisesti toimia sekä ruotsinkielisten että suomenkielisten ryhmien kanssa löytääkseen nykyistä parempia keinoja elävän ja tasa-arvoisen kaksikielisyyden kehittämiseksi. Myös muiden kielivähemmistöjen, kuten saamelaisten, oikeuksista saada koulutusta ja julkisia palveluita on pyrittävä huolehtimaan.

12. EUROOPAN UNIONI

Euroopan unioni on ollut kunnianhimoinen hanke, joka on tuonut jäsenmailleen paljon positiivisia vaikutuksia kuten taloudellisen toiminnan piristyminen yhteismarkkinoiden kautta sekä kaupan ja liikkumisen esteiden purkaminen. Toisaalta EU:n byrokratisoituminen ja puuttuminen täysin turhiin asioihin heikentävät unionin uskottavuutta.

Liberaalit haluavat että Euroopan Unioni on jatkossakin valtioiden välinen liitto, ei keskitetty liittovaltio. Liittovaltiokehitystä ei kuitenkaan haluta sulkea totaalisesti pois. Federalismista on syytä käydä asiallista keskustelua, joka ei pohjaa ennakkoluuloihin ja populistisiin uhkakuvien luontiin.

Suomi on aina ollut kiinteä osa Eurooppaa. Maamme on päättäväisesti osallistuttava yhdentymis-kehitykseen, joka muovaa suuret, kaikille avoimet markkinat koulutukselle, työlle, tuotteille ja kulttuurille. Näin taataan oman maanosamme kilpailukyky ja elämisen laadun edellytykset muiden maanosien talousmahtien rinnalla ja edellä. Euroopan on kuitenkin muistettava yhteistyö myös muiden maanosien kanssa - erityisesti lähialueiden kuten Pohjois-Afrikka, Venäjä ja Lähi-itä. Euroopasta ei saa muodostua linnaketta muita vastaan. Euroopan unionin tulee olla monikulttuurinen ja kaikkia väestönosia huomioiva. Kaikilla on oltava samanlaiset oikeudet toteuttaa itseään ja perinteitään mutta myös velvollisuus kunnioittaa asuinmaansa lakeja.

Euroopan unionin perustuslaki selkeyttäisi eri toimielinten suhteita ja työjakoa, kunhan siinä ei lisättäisi keskusjohtoisuutta ja sääntelyä entisestään.

13. KANSAINVÄLISYYS JA GLOBALISAATIO

EUROOPPA JA KEHITYSMAAT

Euroopan on edistettävä ihmisoikeuksia kansainvälisesti nykyistä aktiivisemmin ja poistettava esteet kehitysmaiden vaurastumiselta. Kansainvälisessä toiminnassa on kaikilta mailta vaadittava ihmisoikeuksien loukkaamattomuutta. Kehitysavun vastineeksi on vaadittava kohdemaita auttamaan itse itseään. On vaadittava ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokratiaa, korruption kitkemistä, hallinnon läpinäkyvyyttä ja markkinataloutta sekä julkisten varojen käyttöä koulutukseen ja terveydenhuoltoon sotilasmenojen sijasta.

ITÄMEREN JA BARENTSIN ALUE

Itämeren ja Barentsin alueista on toivottavasti muodostumassa eräs maailman rauhanomaisen kehityksen johtavista vyöhykkeistä. Suomella on alueella keskeinen rooli. Itämeren alueen ympäristöongelmat vaativat määrätietoista kansainvälistä yhteistyötä. Toimiva yhteistyö Itämeren alueen valtioiden välillä on tärkeä tavoite, joka onnistuessaan hyödyttää koko alueen - ja samalla myös Suomen - talouselämää. Venäjä on pidettävä mukana yhteistyön kehittämisessä.

Myös Euroopan unionin agendaan lisätty Pohjoinen ulottuvuus -ohjelma, joka integroi Luoteis-Venäjän unioniin nimenomaan Suomen kautta, tarjoaa yksittäisille innovatiivisille suomalaisille runsaasti toimeentulo- ja toimintamahdollisuuksia.

GLOBALISAATIO

Rajat ylittävä markkinatalous ja vapaa liikkuvuus ovat perusedellytyksiä vapaassa maailmassa. Kaupan rajoitukset kuten tullit, tukiaiset ja erilaiset verot haittaavat ihmisten vapaata kaupankäyntiä yli rajojen.

Kehitysyhteistyöhön kuuluvat myös kaupan esteiden poistaminen, yhteinen tutkimus- ja kehitystoiminta sekä koulutus- ja harjoittelijavaihto.

Liberaalien mielestä paras tapa auttaa köyhimpiä maita on poistaa keinotekoiset kaupan esteet kehitysmaiden tuotteilta rikkaimpien maiden markkinoille. Kehitysmaille on turvattava oikeus myydä tuotteensa meille suoraan ilman ylikansallisia suuryrityksiä. Yhä useammassa kehitysmaassakin on todettu, että vapaakauppa on parasta ja kestävintä kehitysapua.

SUOMI JA ULKOMAALAISET

Suomi on osa kansainvälistyvää maailmaa ja meidän on kannettava myös oma vastuumme maailman tapahtumista. Vapaa kauppa tuo väistämättä Suomeen ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Suomen on kannettava oma vastuunsa maailman pakolaisongelmasta ja annettava pakolaisille mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan tasavertaisina yhteisön jäseninä. Kansainvälisesti vertaillen Suomeen tulee vuosittain varsin vähän pakolaisia ja liberaalit katsovatkin, että lukumäärää voidaan hyvin kasvattaa, kunhan samalla tulijoiden sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan edesautetaan. Heidät on perehdytettävä yhteiskuntamme toimintaan ja heille on taattava tasavertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan rakentamiseen ja työelämään. Monikulttuurisuus ja yhteiskunnallinen moniarvoisuus ovat liberaalien mielestä rikkaus.

Kaikkinainen rasismin ja syrjinnän vastustaminen on ensiarvoisen tärkeää liberaaleille.