Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/LIB/143

Liberaalit

LIBERAALIT RP:N TAVOITEOHJELMA


  • Puolue: Liberaalit
  • Otsikko: LIBERAALIT RP:N TAVOITEOHJELMA
  • Vuosi: 2006
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

LIBERAALIT RP:N TAVOITEOHJELMA

Hyväksytty puoluekokouksessa Helsingissä 20.8.2006

"Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan onnellinen hänen tavallaan, vaan jokainen etsiköön oman tiensä onneen, kunhan ei loukkaa toisten vapautta." - Immanuel Kant

LIBERALISMI

Liberalismi on vakaumus, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on oltava vapaus elää omaa elämäänsä ja pyrkiä onnellisuuteen itse valitsemallaan tavalla, kunhan se ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta. Julkisella vallalla ei ole oikeutta loukata tätä vapautta siinäkään tapauksessa, että sillä on takanaan kansan enemmistön tuki. Liberalismin kannattajat, liberaalit, puolustavat jokaisen ihmisen oikeutta elämäänsä, vapauteensa ja omaisuuteensa.

Ihmistä ei liberalismin mukaan saa kohdella pelkkänä välineenä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, vaan ihmisyksilö on itseisarvo sinänsä. Yhtäkään ihmistä ei saa uhrata toisen ihmisen tai jonkin yhteisen päämäärän puolesta, ellei hän siihen itse vapaaehtoisesti suostu. On olemassa vain ihmisyksilöitä, joista jokainen on erilainen, ainutkertainen ja korvaamaton.

Julkinen valta, joka edellyttää kansalaisiltaan kuuliaisuutta, ei saa missään tapauksessa suosia yhtä toisen kustannuksella, vaan sen tulee kohdella kansalaisiaan tasapuolisesti ja puolueettomasti.

On järkevää antaa ihmisten päättää omista asioistaan myös siksi, että he tuntevat itse parhaiten omat tarpeensa ja mieltymyksensä. Ihmiset, heidän toiveensa, tarpeensa ja elämäntilanteensa ovat erilaisia. Samat ratkaisut eivät sovi kaikille, olipa kysymys sitten koulutuksesta, asumisesta tai muista elämän perusasioista. Jokainen tietää itse parhaiten mikä tekee hänet onnelliseksi, mitä hän tarvitsee tavoitteidensa saavuttamiseksi ja millainen työ sopii hänelle parhaiten. Ja vaikkei tietäisikään, niin hänellä on paremmat mahdollisuudet ottaa siitä selvää kuin esimerkiksi virkamiehellä, joka yrittäisi suunnitella ja ohjailla hänen valintojaan.

TAVOITTEET

Liberaalien tärkein tavoite on avoin, suvaitseva ja moniarvoinen yhteiskunta, jonka perusarvoja ovat yksilönvapaus, ihmisoikeudet, tasa-arvo lain edessä, laillisuusperiaate, vapaa markkinatalous ja valinnanvapaus.

Tässä ohjelmassa esiteltäviin Liberaalien muihin keskeisimpiin tavoitteisiin kuuluvat mm:

  • sananvapauden turvaaminen
  • työllistymisen ja työllistämisen esteiden poistaminen
  • kansalaisten taloudellisen ja henkilökohtaisen itsemääräämisoikeuden palauttaminen
  • valinnanvapauden lisääminen peruspalveluissa mm. palvelusetelien avulla
  • julkisen sektorin supistaminen takaisin sen perustehtäviin, jotka ovat perusturva, terveydenhuolto, koulutus sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus
  • verojärjestelmän keventäminen ja yksinkertaistaminen
  • joustava perusturva ilman byrokratiaa
  • yleisen turvallisuuden takaaminen yksilönvapautta rajoittamatta
  • uskonnonvapauden toteuttaminen asettamalla eri uskontokuntiin kuuluvat ja kuulumattomat samalle viivalle
  • demokraattisempi vaalijärjestelmä ja mahdollisuus sitoviin kansanäänestyksiin

Liberaalit haluavat tuoda aitoja vaihtoehtoja poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Monet tässä ohjelmassa esiteltävistä keinoista ovat Suomessa uusia ja vaikuttavat siksi radikaaleilta, mutta ne ovat muualla kokeiltuja ja toimiviksi todettuja, ja sopivat myös Suomeen. Me liberaalit uskomme ja toivomme tämän ohjelman herättävän rakentavaa keskustelua.

1. IHMISOIKEUDET JA YKSILÖNVAPAUS

Ihmisillä on oikeuksia, ja on olemassa asioita, joita yksikään henkilö, ryhmä tai valtio ei saa tehdä heille. Muussa tapauksessa heidän ihmisoikeuksiaan loukataan. Mutta Liberaalit eivät tyydy rajaamaan ihmisille kuuluvaa vapautta ainoastaan näihin tärkeimpiin oikeuksiin. Mitään tekoja, jotka eivät loukkaa muiden oikeuksia vaan ainoastaan herättävät paheksuntaa, ei tulisi kieltää lailla.

Lain tulee kohdella kaikkia kansalaisia tasa-arvoisesti rodusta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, fyysisistä tai henkisistä eroista, asuinpaikasta, elämänkatsomuksesta tms. riippumatta. Kestäviä ovat ne lait, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä ja yhteisiksi koettuja.

SANANVAPAUS

Sananvapaus on tärkeimpiä perusoikeuksia.

TV-lupamaksujen vaatiminen muidenkin kuin Yleisradion TV-kanavien katselemisesta loukkaa sananvapauteen kuuluvaa oikeutta tiedon vastaanottamiseen. Yleisradio on muutettava mainoksilla tai maksu-tv:llä rahoitetuksi yhtiöksi. Liberaalit haluavat herättää avointa keskustelua valtion roolista mediassa ja erityisesti valtion ja Yleisradion riippuvuussuhteesta.

Niukat lähetystaajuudet tulisi huutokaupata sen sijaan, että viranomaiset harkitsevat, mitkä kanavat ovat tarpeellisia ja mitkä eivät. Sisällöntuotannon ei tarvitse olla suoraan sidoksissa taajuuksiin tai lähetystoimintaan.

Ohjelmien sisältöä saa rajoittaa vain samoin perustein kuin perinteisen lehdistön osalta (herjaus ym.). Internetin vapaus on turvattava jatkossakin. Yksityisten henkilöiden liikkumista internetissä ei tule rajoittaa.

On tärkeää turvata tekijänoikeudet, mutta tekijänoikeuslaki ei saa loukata perustuslaissa turvattua sananvapautta, eikä etujärjestöille tule edunvalvonnassaan antaa viranomaisille kuuluvia valtuuksia.

USKONNONVAPAUS

Jokaisella on oltava oikeus halutessaan kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhteisöön. Mitään yhteisöä ei tule suosia muiden yhteisöjen tai uskonnottomien kustannuksella esimerkiksi verotuksessa ja lainsäädännössä, koska sellainen suosinta estää aitoa uskonnonvapautta.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko on asetettava samalle viivalle kuin muutkin yhteisöt poistamalla niiden lakisääteinen erityisasema ja erioikeudet. Käytännössä siis kirkko ja valtio on erotettava toisistaan.

YHDISTYMISVAPAUS

Yhdistymisvapauteen kuuluu paitsi oikeus kuulua yhdistykseen, myös oikeus olla kuulumatta sellaiseen. Pakkojäsenyys esimerkiksi ylioppilaskunnissa loukkaa yhdistymisvapautta. Ihmisiä tulee suojella painostukselta jonkin yhteisön jäsenyyteen.

OIKEUS PERHEEN PERUSTAMISEEN

Samaa sukupuolta olevilla pareilla tulee olla oikeus solmia siviiliavioliitto. Uskonnollisesta vihkimisestä päättäminen on kunkin uskonnollisen yhteisön sisäinen asia.

Adoptiovanhempien seksuaalinen suuntautuminen ei saa olla esteenä myöskään adoptiolle, vaan jokaisessa yksittäistapauksessa on punnittava, mikä vaihtoehto on parhaaksi lapselle. Lapsen etu on rakastava perhe.

Ihmisillä on luontainen tarve hankkia ja kasvattaa lapsia, eikä tuota tarvetta ole syytä rajoittaa varsinkaan Suomen kaltaisessa maassa, jossa syntyvyys ei riitä väestön riittävään uusiutumiseen. Hedelmöityshoitoja ei saa rajoittaa seksuaalisen suuntautumisen, naimattomuuden, parisuhteen rekisteröinnin tai sen puutteen vuoksi. Myöskään muita vapaaehtoisia järjestelyjä kuten sijaissynnytystä ei tule kieltää.

ELINKEINOVAPAUS

Elinkeinolupia jaettaessa tulee kaikilla aloilla olla ainoana perusteena se, täyttääkö hakija elinkeinonharjoittamisen vaatimukset. Mielivaltaisesta tarveharkinnasta on luovuttava.

Alkoholin ja itsehoitolääkkeiden myynti päivittäistavarakaupoissa on sallittava, ja ravintoloiden anniskelulupien harkinnanvaraisuudesta on luovuttava.

Prostituution kriminalisoinnista tulee pidättäytyä. Siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä; se pakottaa prostituoidut maan alle ja alistaa heidät järjestäytyneen rikollisuuden valtaan. Sen sijaan ihmiskauppa (pakottaminen) on hyvin julma rikos, ja siihen tulee puuttua nykyistä tiukemmin.

OMISTUSOIKEUS

Yksityinen omistusoikeus on turvattava. Esimerkiksi maanlunastustapauksissa on omistajille aina maksettava täysi korvaus, ja lunastukselle on oltava erityisen painavat syyt.

YKSITYISYYDEN SUOJA

Ihmisistä ei saa kerätä heidän yksityisyyttään loukkaavia rekistereitä ilman heidän suostumustaan, elleivät he ole syyllistyneet johonkin rikokseen. Viranomaisille voidaan myöntää oikeus yksityisen viestin luottamuksellisuuden loukkaamiseen vain tapauksissa, joissa sen lähettäjää tai vastaanottajaa epäillään vakavasta rikoksesta ja viesti saattaa sisältää asian selvittämisen kannalta tarpeellista tietoa.

2. KANSALAISYHTEISKUNTA JA DEMOKRATIA

Yksilön asemaa suhteessa julkiseen valtaan on vahvistettava. Julkinen valta on olemassa yksilöä varten eikä yksilö julkista valtaa varten. Julkisen vallan roolina on olla ihmisten palvelija, ei holhooja. Lainsäädännön on oltava selkeää ja hyvää.

KANSANÄÄNESTYKSET

Kansanedustajien tehtävänä on edustaa kansalaisia, ei itseään. Jos kansanedustajien ja kansalaisten enemmistön kanta eroaa, silloin kansalaisten kannan tulee voittaa.

Erityisesti perustuslaeista, joilla säädellään mm. eduskunnan valtaa, tulisi päättää kansanäänestyksillä eikä eduskunnassa. Monissa maissa, kuten Sveitsissä, onkin tapana järjestää tärkeistä asioista kansanäänestys kansalaisten enemmistön mielipiteen selvittämiseksi. Suomessa tätä mahdollisuutta on käytetty harvoin. Varsinkin, jos vaikuttaa siltä, että tulos saattaisi olla hallituksen kannalta epämieluisa, äänestys jätetään mieluummin järjestämättä, vaikka juuri tällaisissa tapauksissa äänestys nimenomaan olisi tarpeen.

On säädettävä laki, joka velvoittaa hallituksen järjestämään kansanäänestyksen, mikäli riittävän suuri osa kansalaisista sitä vaatii. Äänestyksen tulosta on myös noudatettava.

LAKIEN PERUSTUSLAINMUKAISUUDEN VALVONTA

Säädettävien lakien perustuslainmukaisuutta valvoo nyt vain eduskunnan perustuslakivaliokunta, eli käytännössä kansanedustajat valvovat itse itseään. Vaikka valiokunta katsoisikin uuden lain olevan perustuslain vastainen, se voidaan säätää silti. Tämä on kestämätön asetelma.

Eduskunnasta ja hallituksesta riippumattomien tuomioistuinten on voitava valvoa, että eduskunnan säätämät lait ovat perustuslain mukaisia.

SIIRTOÄÄNIVAALI

Nykyisessä vaalijärjestelmässä puolueet tekevät ehdokkaistaan vaalilistoja. Äänestäjän äänestäessä ehdokastaan ääni menee koko listan hyödyksi.

Koska äänestäjä ei voi vaikuttaa siihen, keitä muita ehdokkaita hänen suosikkiehdokkaansa listalla on, saattaa käydä niin, että hänen äänensä auttaakin epämieluisan ehdokkaan läpimenoa. Listavaalissa myös yksittäinen suosittu ehdokas voi vetää perässään eduskuntaan erittäin epäsuosittujakin ehdokkaita samalta listalta.

STV (Single Transferable Vote) eli siirtoäänivaali on vaalijärjestelmä, jossa puolueiden sijaan äänestäjä itse valitsee, kenelle hänen äänensä todella menee. STV:ssä äänestäjä voi asettaa useamman ehdokkaan paremmuusjärjestykseen. Jos ensisijainen ehdokas ei tule valituksi, ääni lasketaan listan seuraavan ehdokkaan hyväksi. Jos tämäkään ei pääse läpi, menee ääni listan seuraavalle ja niin edelleen, kunnes joku tulee valituksi tai listalta loppuvat nimet.

Näin on mahdollista äänestää myös vähemmän tunnettuja ehdokkaita ilman pelkoa siitä, että ääni menisi hukkaan. Vastaavasti, jos ehdokas saa ääniä enemmän kuin hän tarvitsee tullakseen valituksi, ylijäämäosa siirtyy äänestäjän seuraavaksi parhaana pitämälle ehdokkaalle jne. Niinpä äänestäjän ei tarvitse taktikoida, vaan hän voi asettaa ehdokkaita aidosti paremmuusjärjestykseen. Tällainen järjestelmä on jo käytössä mm. Irlannissa ja osin Australiassa.

VAALIPIIRIT

Äänestäjällä on oltava valtakunnallisissa vaaleissa oikeus äänestää parhaana pitämäänsä ehdokasta. Nyt tämä ei ole mahdollista, jos paras ehdokas onkin ehdolla eri vaalipiirissä. Vaalipiirit rajoittavat turhaan äänestäjän vapautta valita, ja siksi ne tulee poistaa.

Siirtoäänivaalitapaa käytettäessä äänestäjä voi poimia listan kärkeen pienenkin paikkakunnan ehdokkaat ilman pelkoa siitä, että ääni menisi hukkaan.

HALLINNOLLINEN JAKO

Läänit ovat nykyisellään turha byrokratiaa lisäävä väliporras, jonka tehtävät voidaan siirtää maakunnille, kunnille tai valtiolle.

KAKSIKIELISYYS

Suomi on kaksikielinen maa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen suomalaisen tulisi olla kaksikielinen. Riittää, että jokaisella on mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut omalla äidinkielellään.

Vaikka toisen kotimaisen kielen opiskelu onkin monelle hyvä ratkaisu, saattavat monet kuitenkin pitää hyödyllisempänä vaikkapa saksan, venäjän tai kiinan opiskelua.

Valtion ja kuntien virkamiehiltä voidaan tarvittaessa edellyttää molempien kotimaisten kielten hallitsemista, mutta muuten toisen kotimaisen kielen opiskelu on muutettava vapaaehtoiseksi.

3. ELINKEINO- JA TYÖELÄMÄ

Suomessa 1990-luvulta lähtien vallinnut kestämättömän suuri työttömyysongelma on edelleen ratkaisematta. Sääntely ja verotus tappavat kannattavia ja tarpeellisia yrityksiä korjauspalveluista kyläkauppoihin, ajavat teollisuustyöpaikat ulkomaille ja ovat miltei jo täysin poistaneet vaikeasti työllistyville sopivat apulais- ja palvelutehtävät. Viimeksi mainittu ongelma haittaa myös uraansa aloittavia tai sitä vaihtavia ja siirtolaisia, etenkin kielitaidoltaan heikompia, katkaisten heiltä tikapuiden ensimmäiset askelmat.

Vain menestyvät yritykset ja yritystoiminnan lisääntyminen turvaavat työllisyyden ja hyvinvoinnin. Tämä edellyttää paitsi työn tekemistä houkuttelevammaksi verotusta keventämällä ja tulonsiirtoja järkeistämällä myös työllistävien yritysten tarpeiden ja resurssien parempaa huomioonottamista sekä julkisen sektorin palvelutuotannon avaamista yksityiselle sektorille.

Liberaali ansiotuloverouudistus vähentää painetta kustannuksia kasvattaviin palkankorotuksiin, hidastaa hintojen nousua ja inflaatiota sekä tekee myös pienipalkkaisen työn tekemisen kannattavaksi. Lisäksi kuluttajien lisääntyvä ostovoima toimii kotimarkkinoilla selkeänä piristysruiskeena yritystoiminnalle. Tuloverotuksen keventäminen on siis myös yrittäjien ja yritysten kannalta myönteinen asia.

Työelämän käytäntöjen ja pelisääntöjen on edistettävä työntekijän luottamusta työn teon kannattavuuteen ja palkitsevuuteen sekä työantajan uskoa työn teettämisen kannattavuuteen ja osaamisen tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Liberaalit esittävät yrittäjien asemaan ja työelämän pelisääntöihin seuraavia parannuksia:

  • Yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyvää byrokratiaa on kevennettävä siirtymällä kohti yhden luukun mallia ja sähköistä asiointia kehittämällä.
  • Julkisen sektorin tuottamat palvelut pitää pääosin avata yksityisen sektorin avoimelle kilpailulle. Yksityisesti tuotettujen palveluiden käyttöä tulee helpottaa ottamalla palvelusetelit laajempaan käyttöön.
  • Valtionyritykset on myytävä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Julkisen vallan tehtäviin ei kuulu toimia yrittäjänä avoimilla markkinoilla ja vääristää kilpailua tukemalla omia, usein yksityisiä kannattamattomampia yrityksiään verovaroin. Sen ei myöskään tule lainsäädännön avulla luoda suljettuja markkinoita, kuten alkoholin jälleenmyyntimonopolia.
  • Yritysten maksama kirkollisvero on poistettava ja arvonlisäveroja kevennettävä.
  • Työnantajille asetetut, erityisesti työvoimavaltaisia aloja rasittavat sivukustannukset on poistettava ja siirrettävän yleisin verovaroin kustannettaviksi. Tämä helpottaisi erityisesti uusien palveluyritysten perustamista ja vähentäisi työttömyyttä. Sama pätee naisvaltaisten alojen keinotekoisiin kustannuksiin - enää ei pidä kannustaa nuorten naisten syrjintään sälyttämällä äitiysloman kustannukset työnantajalle, vaan ne on rahoitettava julkisista varoista.
  • Elinkeinotuet on poistettava, ja niiden sijasta on vähennettävä yrityksiltä ja työntekijöiltä perittäviä veroja.
  • Kauppojen, ravintoloiden, apteekkien, pankkien ja muiden liikkeiden aukioloajat tulee vapauttaa sääntelystä. Alkoholin ja itsehoitolääkkeiden myynti päivittäistavarakaupoissa on sallittava, ravintoloiden anniskelulupien mielivaltaisesta harkinnanvaraisuudesta on luovuttava.
  • Työntekijän ja työnantajan välillä tulee vallita sopimusvapaus. Työntekijöiden ja työnantajien minimioikeudet pitää kirjata lakiin. Näitä ovat mm. työsuojelun järjestäminen, vuosiloman vähimmäismäärä sekä oikeus äitiys- ja vanhempainlomaan. Muista asioista, kuten palkasta ja työaikajärjestelyistä , sopivat työntekijät ja työnantajat joko suoraan tai valtuuttamiensa työmarkkinajärjestöjen välityksellä. Työehtosopimusten yleissitovuus on poistettava, sillä sopimusvapauden vallitessa etujärjestöt voivat edustaa vain sellaisia työntekijöitä ja yrityksiä, jotka ovat valtuuttaneet ne edustamaan itseään. Työnantajilta on poistettava velvollisuus kerätä ja tilittää ammattiyhdistysten jäsenmaksut. Täystyöllisyys ja sen tuoma mahdollisuus vaihtaa työnantajaa ovat työntekijän paras suoja.
  • Perustuslakiin kirjattu elinkeinovapaus on toteutettava purkamalla elinkeinolupien myöntämismonopolit. Elinkeinolupia (esim. apteekit, vartiointi-liikkeet, autokoulut, henkilö- ja tavaraliikenne kuten taksiautoilu) jaettaessa tulee ainoana perusteena olla hakijan kyky täyttää sellaiset elinkeinon harjoittamisen vaatimukset, joiden puutteet aiheuttaisivat esim. vaaraa.
  • Kilpailuvirasto on itsenäistettävä Kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudesta riippumattomaksi virastoksi. Kilpailuviraston valvonta pitää laajentaa koskemaan myös julkisen sektorin palvelu- ja hankintamonopolien purkamista sekä työmarkkinoita. Viraston resursseja on lisättävä siinä määrin kuin lisäykset maksavat itsensä kansantaloudellisesti takaisin tehostuneena kilpailuna.
  • Maa- ja metsätalous on katsottava yritystoiminnaksi, ja niiden tuista on päästävä asteittain eroon. On purettava vapaata kaupankäyntiä rajoittavat metsänhoidolliset lait ja sanktiot niissä tapauksissa, joissa ne eivät ole tarpeellisia ympäristönsuojelusyistä.

Vanhanaikainen aluepolitiikka suorine yritystukineen on tehotonta ja kallista, joten siitä on vähitellen luovuttava. Sen sijaan mm. työmarkkinoita vapauttamalla luodaan työllistämisen edellytykset myös sinne, missä tuottavuus ei ole yhtä hyvä kuin ruuhka-Suomessa. Näin työntekijä pääsee valitsemaan, pitääkö tärkeimpänä työpaikan sijaintia, alaa, palkkaa, mielekkyyttä, keveyttä tai muita tekijöitä.

Nykyisin monilla aloilla on sallittua tehdä työsopimus vain yleissitovan työehtosopimuksen rajoissa, työntekijän tahdosta riippumatta. Tällöin työntekijä voi joutua turhaan muuttamaan kalliimpien asuinkustannusten ruuhka-Suomeen vaikka tyytyisi mieluummin alempipalkkaiseen työhön läheistensä kotiseudulla.

Suomessa on vallitsevana ongelmana työelämässä vietettyjen ja eläkettä kerryttävien vuosien vähyys verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Syitä tähän löytyy työuran molemmista päistä.

Monilla aloilla työelämään siirrytään keskimäärin 25 - 30-vuotiaana pitkien opiskeluaikojen sekä opiskelupaikan hakemiseen ja ase- tai siviilipalvelukseen käytetyn ajan takia.

Työuran lopulla useimmat suomalaiset haluavat siirtyä eläkkeelle mahdollisimman varhain, ja monissa yrityksissä siihen myös rohkaistaan. Nykyinen työmarkkinasääntely estää työntekijöitä sopimasta haluamaansa työtahtia ja työn luonnetta vastaavia työehtoja.

Yleissitovat minimipalkat tai muut ehdot pakottavat monet puurtamaan itselleen sopimattomissa olosuhteissa saadakseen pitää työpaikkansa, mikä myös tekee työilmapiirin epämiellyttäväksi ja kuluttavaksi sekä työllisyyden epävarmaksi. Ammattiliitot ovat työntekijöiden tärkeitä neuvonantajina, mutta niille ei tule enää antaa määräysvaltaa työntekijöiden tahdon yli.

Jokaisella pitää olla mahdollisuus päättää itse omasta eläkeiästään sen perusteella, arvostaako enemmän korkeampaa eläkettä vai pidempää eläkeaikaa, mutta eläkejärjestelmän tulisi kannustaa työnteon jatkamiseen keskimäärin nykyistä pidempään. Nyt valtio vie kohtuuttoman suuren osan eläkeikäisen työansioista ja näin tekee työnteon kovin kannattamattomaksi.

Työnantajien tulee purkaa turhaa hierarkiaa, huolehtia hyvästä työilmapiiristä, mahdollistaa joustavat työajat sekä palkita kannustavasti.

4. VEROTUS

Työn verotus - tuloverot, työnantajamaksut ja muut palkkatyöstä maksettavat veroluontoiset maksut - vie pahimmillaan suurimman osan kansalaisen ansiotuloista ja voi saattaa keskituloisenkin toimeentulon tiukoille. Yhdessä sosiaaliturvan kannustamattomuuden kanssa verotus muodostaa pahimman työllistymisen esteen.

Jopa keskipalkkaisen työn vastaanottaminen saattaa olla työttömälle kannattamatonta tai heikosti kannattavaa. Tuottavimpia työntekijöitä verotus karkottaa ulkomaille, ja vähiten tuottavat työt jäävät kokonaan tekemättä, vaikka maassa on paljon joutilasta työvoimaa.

Paitsi suora työn verotus, myös valmiste- ja arvonlisäverot ovat Suomessa Euroopan ankarimpia. Ne yhdessä monia aloja vaivaavan puutteellisen kilpailun kanssa vähentävät merkittävästi palkansaajan ostovoimaa.

Korkea kokonaisveroaste rajoittaa kansalaisten mahdollisuutta järkeviin valintoihin ja estää elintason tehokkaan nostamisen ansiotuloilla. Lisäksi työn ankara verotus tekee palvelut keinotekoisen kalliiksi verrattuna itsetekemiseen.

Liberaalit haluavat yhdistää kohtuullisen verotuksen sekä kansalaisten nykyistä paremman toimeentulon. Tämä on mahdollista, kunhan sosiaaliturvaan luodaan kannustavuutta. Näin saadaan lisää työllisyyttä ja parempaa toimeentuloa, kun työtä kannattaa tarjota, ottaa ja tehdä.

Talouden tehokkuuden ja työllisyyden paraneminen korvaavat osan veroasteen lieventämisestä johtuvasta verotulojen vähenemisestä, ajan mittaan melko suurenkin osan. Lisäksi voidaan julkisen sektorin kustannustaakkaa keventää avaamalla suurin osa palveluista avoimelle kilpailulle sekä poistamalla elinkeinotuet ja ne julkisen vallan tehtävät , joihin sitä ei enää tarvita.

Valtion pääomarakennetta voidaan tehostaa mm. yksityistämällä valtionyhtiöt. Ympäristöhaitoista tulee periä täysimääräinen haittavero, joka mahdollisuuksien mukaan tuloutetaan kärsijöille.

NEGATIIVINEN TULOVERO

Liberaalit vaativat ns. negatiivisen tuloveron mallia.. Siinä noin 1000 - 1500 euron kuukausitulot olisivat verottomia. Rajan ylittävistä tuloista peritään n. 25 - 30 prosentin tasavero. Jos kansalaisen tulot jäävät rajan alle, valtio maksaa tukea n. 25 - 30 % alituksesta.

Käytännössä tämä on yksinkertaisinta toteuttaa siten, että jokainen saa kuukausittain "ennakkoveronpalautuksen" eli perustulon, n. 300 - 400 euroa, mutta toisaalta työnantaja pidättää jokaisesta ansaitusta eurosta tasaveroa n. 25 - 30 %. Rajaveron tasaisuuden ansiosta myös kaikki, mm. taiteilijoita koskevat lait tulojen jaksottamisesta eri vuosille voidaan kumota.

Tavoitteena on pienentää ansiotulovero samaksi kuin pääomatulovero, jolloin rajankäyntiä näiden tulojen välillä ei tarvita ja koko verobyrokratia kohtuullistuu.

  • Ansiotuloon sidottu sairausvakuutusmaksu korvataan yksityisestä vakuutusyhtiöstä otettavalla, verovaroin tuettavalla terveysvakuutuksella.
  • Kun valtion puuttuminen uskonasioihin lakkaa, myös kirkollisvero häviää. Toki joitakin palveluja saattaa olla halvimmin ostettavissa luterilaisilta seurakunnilta.
  • Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu poistuu, koska ansiosidonnainen työttömyysturva tulee vapaaehtoisin vakuutuksin eikä yhteiskunta enää rahoita sitä. Työttömien perusturva on sama kuin muidenkin.
  • Eläkevakuutusmaksu pysyy erillisenä, ja sen perusteella rahoitetaan vakuutusluontoisesti ansiosidonnaista työeläkettä, joka tulee kaikille eläkeikäisille maksetun korotetun perustulon lisäksi. Työeläkevakuutusjärjestelmä muutetaan tehokkaammin kilpailutettavaksi ja täysin vakuutusluonteiseksi, jolloin sitä ei enää nykyisessä määrin koeta veroksi. Osa pakollisesta eläkevakuutusmaksusta on mahdollista saada puolison hyväksi - näin perhe voi vapaaehtoisesti korjata epätasaisesta kotityönjaosta koituvia eläkekertymäeroja.

Liberaali verouudistus lieventää tuloverotusta selvästi. Se pienentää erityisesti pienituloisten verotusta, mikä tekee työn tekemisestä nykyistä kannattavampaa. Rajaveroasteeksi tulee 25 - 30 prosenttia, eli jokaisesta ansaitusta eurosta jää selvästi suurin osa ansaitsijalle. Nykyisellään pienituloisen työllään ansaitsemasta eurosta jää usein käteen alle kymmenen senttiä, koska sosiaaliturva vähenee lähes palkkatulojen verran.

Tulonhankkimiskulut (esim. työssä tarvittavat välineet) tulee jatkossakin saada vähentää verotuksessa, koska muuten veron määrä voi nousta suureksi todelliseen nettotuloon verrattuna. Liberaalien veronkevennys kuitenkin tekee tilaa tulonhankkimiskulujen nykyistä suuremmalle omavastuulle, minkä seurauksena vain niiden, joilla on poikkeuksellisen suuret tulonhankkimiskulut, kannattaisi ilmoittaa niistä verottajalle ja byrokratia kevenisi sitäkin enemmän.

Perintö- ja lahjavero on poistettava. Vero, joka kohdistuu jo verotettuun omaisuuteen, saattaa pahimmillaan pakottaa kodin myyntiin perheen elättäjän kuollessa ja tekee tyhjäksi ihmisten pyrkimyksen auttaa taloudelliseen ahdinkoon joutunutta esimerkiksi keräyksellä tai talkoilla, on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen. Lisäksi se vaikeuttaa tarpeettomasti yritysten sukupolvenvaihdoksia jopa kaataen pieniä yrityksiä sekä lisää siten työttömyyttä ja vähentää tulo- ja pääomaverotuottoja.

Varainsiirtovero (entinen leimavero) on poistettava. Se vaikeuttaa asunnonvaihtoja ja on siten osaltaan este työllistymiselle, kun muutto paikkakunnalta toiselle on tehty tarpeettoman kalliiksi. Lisäksi se suosii perusteettomasti pörssissä tehtyä arvopaperikauppa suhteessa sen ulkopuolella tehtyihin kauppoihin. Tällainen kaupantekoa rajoittava verotus ohentaa markkinoita ja heikentää niiden vakautta, mistä on haittaa kaikille osapuolille.

Autoilun verotuksen on määräydyttävä sen aiheuttamien ympäristöhaittojen, ei auton hinnan perusteella. Siksi autovero on korvattava kokonaan polttoaineverolla. Sen tulee olla sitä suurempi, mitä enemmän polttoaine saastuttaa.

5. PERUSTURVA

Riittävästä ja kansalaisten erilaiset elämänvaiheet huomioonottavasta perusturvasta huolehtiminen kuuluu julkisen vallan perustehtäviin. Nykyisin sosiaaliturvaviidakko koostuu yli 200 erilaisesta tukimuodosta.

Suurin osa kansalaisista ei tunne omia oikeuksiaan järjestelmän monimutkaisuuden ja holhoavuuden vuoksi. Sosiaaliturvan nykytila on kansalaisia eriarvoistava, nöyryyttävä ja tuhlaileva, eikä se juurikaan kannusta omatoimiseen tulonhankintaan.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on pahimmillaan työllistymisen este, sillä työtä vailla olevalle kansalaiselle on usein kannattavampaa tai melkein yhtä kannattavaa pysyä kotona tulonsiirtojen varassa kuin ottaa vastaan ankarasti verotettua työtä.

Liberaalien mielestä taloudellisen perusturvajärjestelmän tulee olla yksinkertainen, kohdella kaikkia tasapuolisesti ja kannustaa vahvasti omatoimisuuteen mutta kuitenkin tarjota riittävä taloudellinen tuki heikossa asemassa olevalle. Tuki ei saa rajoittaa tai ohjailla yksilön valintoja esim. suosimalla kalliilla asumista tai yksinasumista, kuten se nyt tekee.

PERUSTULO

Perustulo takaisi kaikille vähimmäistoimeentulon. Työikäisille työkykyisille perustulo voi olla hyvin pieni, koska liberaaleilla työmarkkinoilla he saavat kaikki ainakin ajoittain töitä, lähes kaikki halutessaan myös jatkuvia täysipäiväisiä töitä. Työkyvyttömien ja eläkeläisten perustulon tulee olla suurempi. Lisäksi perusturvan tulee kattaa välttämättömät menot kuten terveydenhoidon takaavan terveysvakuutuksen kustannukset (myös välttämättömät lääkkeet) sekä lasten päivähoidon.

Täydentäväksi sosiaaliturvaksi jäävät seuraavat tuet:

  • Työkyvyttömät ja eläkeikäiset saisivat työkyvyttömyyden ja iän mukaan lisäperustuloa, koska heitä ei voida vastuuttaa toimeentulostaan. Silti liberaaleilla työmarkkinoilla useimmat eläkeläiset ja lievästi työkyvyttömät pystyisivät saamaan ainakin pienipalkkaisia tai osa-aikaisia töitä ja parantamaan elintasoaan, jos haluaisivat. Työtä tekemättömien työkyvyttömien ja eläkeikäisten asema pysyisi siis suunnilleen nykyisellään, muiden asema paranisi.

    Vahvempaa turvaa saisi mm. työeläkevakuutuksin, jotka perustuisivat täysin vakuutuksiin. Kukaan ei tukisi toisen ansiosidonnaista lisätukea, vain (korotettua) perustuloa. Vastaava pätee ansiosidonnaisiin työttömyysvakuutuksiin. Niihin valtio ei puuttuisi mitenkään, ja ne siis tulisivat perustulon päälle kuten muutkin tulot.

    Osittaisen työkyvyttömyyden tapauksessa voidaan lisäperustulon saamisen ehdoksi vaatia osallistuminen kuntoutukseen (esim. päihdeongelmissa).
  • Lapsilisää - jota lapsista maksettaisiin perustulon sijaan - lisättäisiin etenkin ensimmäisestä lapsesta korvaamaan asumis- ym. tukien poistumista.
  • Äitiys-, isyys- ja vanhempainpäiväraha, sekä suurin piirtein nykyistä vastaavat vanhemmuusetuudet säädettäisiin lailla ja kustannettaisiin veroista. Tällöin äitien työnantajille ei koituisi äitiydestä ylimääräisiä kuluja. Näin poistetaan keinotekoinen tarve pätkiä tai evätä nuorten naisten työtä.
  • Palvelusetelit otettaisiin käyttöön niihin kansalaisten peruspalveluihin, joita yhteiskunta tukee. Näitä ovat mm. koulutus, terveyden-, lasten- ja vanhustenhoito sekä vammaishuolto.
  • Sosiaalilaina. Valtio takaa kansalaiselle markkinaehtoista lainaa 10 000 euroon asti. Tätä puskuria voi käyttää esim. työttömyyden aikana kunnes hankkii uuden työpaikan tai sopeuttaa asumismenonsa. Silti omat vakuutusratkaisut (esim. nyt jo yleistynyt asuntolainan vakuuttaminen) ovat ensisijaisia.

Opiskelijoille lainan enimmäismäärä olisi suurempi, joskin perustulomallin ansiosta verotus ei nykytapaan pakottaisi opiskelijoita valitsemaan lähes olemattoman ja täysipäiväisen työnteon välillä. He voisivat työskennellä joustavasti, eikä heidän tarvitsisi taktikoida opintotukien takaisinperintöjen kanssa, koska mitään perustulosta erillistä opintotukea ei olisi.

Muut kuin vanhemmuuteen liittyvät ansiosidonnaiset etuudet jätettäisiin yksityisten vakuutusten piiriin. Köyhän siivoojan ei tarvitse tukea hyvätuloisen ahtaajan lisäetuuksia. Ansiosidonnaisten etuuksien muuttuessa markkinaehtoisemmiksi myös monet nykyisistä tuloloukkuongelmista poistuvat.

Harkinnanvarainen toimeentulotuki ja siihen liittyvä byrokratia vähenevät murto-osaan nykyisestä ja liittyvät lähinnä vain sellaisiin suurten terveysmenojen kaltaisiin erikoistapauksiin, joita vakuutus ei kata.

ELÄKEJÄRJESTELMÄ

Nykyinen eläkejärjestelmä on liian tehoton, monimutkainen ja kannustamaton ja jättää liiaksi väliinputoajia. Kansaneläke on korvattava perustulolla, jossa 60 - 70-vuotiailla on vuosittain kasvava ikäkorotus. Tätä ikäkorotusta ja työeläkettä lukuunottamatta eläkeläisillä olisi täsmälleen sama sosiaaliturva kuin muillakin.

Työeläkkeet on siirrettävä kokonaan yksityisten vakuutusyhtiöiden hoidettaviksi, jotta eläkesäästöt voidaan pitää erillään valtion kassasta. Nykyisen osittaisen rahastoinnin sijasta työeläkkeet rahastoitaisiin jatkossa kokonaan. Eläkkeiden nykyisin rahastoimattoman osuuden kattamiseksi voidaan valtion osakeomistuksia sekä tarvittaessa muuta omaisuutta siirtää eläkevakuutusyhtiöihin.

Työeläkkeen suuruus riippuisi laskennallisesti vain eläkeiästä ja eläkkeensaajan eläkevakuutusyhtiölle työaikanaan maksamista työeläkemaksuista korkoineen. Näin työeläkemaksut muuttuvat omaksi säästämiseksi, jolloin niitä ei enää mielletä työn kannustavuutta vähentäviksi veroiksi. Samalla eläkeläisten työnteon esteet poistuvat, ja moni voi jatkaa työntekoa pidempään esimerkiksi osa-aikaisena.

Eläkkeellä voisi myös ryhtyä aivan uudelle alalle, kuten jo nyt mm. Japanissa ja Yhdysvalloissa usein tehdään. Väestön vanhetessa ja työvoiman vähetessä tällaisesta yrittämisestä tulee tärkeä voimavara. Eläkeiän saisi kuitenkin kukin päättää itse sen mukaan haluaako kerryttää enemmän palkkaa ja eläkemaksuja vai tyytyä pienempiin tuloihin ja nauttia enemmän vapaa-ajasta.

Puolisot voisivat halutessaan tasata työeläkemaksuja toistensa hyväksi, jolloin kotiin jäävä puoliso ei enää joudu taloudellisesti heikompaan asemaan esim. erotilanteessa. Eläkesäästöjen sijoitukset on muutettava tehokkaasti kilpailluksi järjestelmäksi nykyisestä tehottomasta ja niukkatuottoisesta, pienen piirin hallinnoimasta järjestelmästä.

Tämä kaikki koskee myös valtion ja kuntien työntekijöiden eläkkeitä. Näin ihmiset voivat valintansa mukaan maksaa pienempiä eläkemaksuja tai säästää itselleen entistä suurempia eläkkeitä.

6. PERUSPALVELUT

Jotta verotusta voitaisiin keventää ja kansalaiset voisivat saada lisää valinnanvapautta ja päätösvaltaa käyttämiinsä palveluihin, on julkisen sektorin toimintaa kehitettävä ja karsittava "juustohöyläämisen" ja uusien "hyvinvointipalveluiden" keksimisen sijasta. On keskityttävä veronkevennyksiin uusien menoerien sijasta.

Julkinen sektori on säästänyt lähinnä ns. juustohöyläperiaatteella, jolloin julkisten palveluiden laajuuteen tai järkevyyteen ei ole juurikaan puututtu. Vuonna 2004 oli julkinen sektori yli 66 miljardia euroa eli yli puolet bruttokansantuotteesta. Tästä pääosin verotuksen kautta kerätystä rahamäärästä huolimatta suurta joukkoa julkisen vallan takaamaksi määriteltyjä peruspalveluita ei pystytä takaamaan niitä tarvitseville kansalaisille.

Liberaalien mielestä julkisen palvelun tehtävät tulee käydä tarkasti läpi ja hoitaa valitut tehtävät kunnolla. Julkisen sektorin olennaisimmat tehtävät ovat:

1) terveydenhoito ja sosiaalihuolto
2) koulutus
3) sisäinen ja ulkoinen turvallisuus.

Kaikki muu voidaan vähintäänkin kyseenalaistaa.

Näistäkään avaintehtävistä julkisen vallan ei tarvitse välttämättä vastata muiden kuin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tuotannosta, toisin sanoen oikeuslaitoksesta, poliisista ja puolustusvoimista. Muut palvelut voidaan yleensä tuottaa tehokkaammin, edullisemmin ja paremmin kilpailuttamalla yksityisiä.

Julkisen vallan tehtävänä on vain taata, että kaikilla on varaa koulutukseen, terveydenhuoltoon, asumiseen ja perustoimentuloon. Sen ei itse tarvitse tuottaa peruspalveluja. Näin julkisen sektorin palveluntuotantoresurssit siirtyvät yksityisiin yrityksiin ja alkavat osaltaan myös innovoida uusia, asiakkaidensa tarvitsemia palveluja.

Kustannustehokkaan palvelutuotannon turvaa kuntien ja alueiden välinen yhteistyö sekä väestöltään riittävän suuret kunnat. Kuntien lakisääteisten koulutus-, terveydenhoito- ja sosiaalipalvelujen valtionosuudet on suurennettava todellisten keskimääräisten kustannusten mukaisiksi.

Muut kuin peruspalvelut pitää kuntien rahoittaa pääosin itse. Tosin mahdollisimman suuri osa palveluista rahoitetaan suoraan valtion kansalaisille jakamin palvelusetelein, myös lasten päivähoito sekä vanhusten ja vammaisten hoito todetun hoidontarpeen mukaan.

Palvelusetelillä voi ostaa palvelun haluamaltaan ulkopuoliselta tuottajalta, mutta setelin voi myös tulouttaa hoitavalle omaiselle. Kotihoitoa ei pidä suosia eikä syrjiä verotuksellisestikaan verrattuna kodin ulkopuolisen hoitoon, jotta hoitovalinnat voitaisiin tehdä hoidettavan etujen eikä veronvälttelyn perusteella. Palveluseteliä kalliimpaa hoitoa haluavien tulisi itse maksaa erotus, mutta setelin arvo ja sosiaaliturva mitoitettaisiin siten, että kaikilla olisi varaa riittävään ja tyydyttävään palveluun.

KANSANTERVEYS JA TERVEYDENHUOLTO

Suomessa on ollut varsin laadukas ja hyvään ammattitaitoon perustuva terveydenhoito, mutta se on rapistumassa. Ongelmana on julkisen terveydenhoidon monopolistinen asema. Se ilmenee tehottomuutena, korkeina kustannuksina, huonona hallintona ja valinnanvapauden puuttumisena. Kansalainen kokee tämän pahimmillaan pitkässä jonossa tarvitsemaansa hoitoon, lakisääteisestä "hoitotakuusta" huolimatta.

Liberaalit yhtyvät monien terveydenhuollon asiantuntijoiden näkemykseen ja esittävät terveydenhoidon avaamista yksityiselle palvelutuotannolle, kuten on tehty esimerkiksi Alankomaissa, Saksassa ja Sveitsissä. Tämä mahdollistaa palveluiden saatavuuden ja laadun parantamisen sekä kustannustehokkaamman palvelutuotannon.

Julkisen sektorin tehtävänä on ensisijaisesti taata laadukkaan hoidon saatavuus kaikille kansalaisille varallisuudesta ja mahdollisuuksien mukaan myös asuinpaikasta riippumatta. Varsinainen palvelutuotanto pitää kilpailuttaa tehokkaasti ja näin lisätä terveydenhoitoalan yritystoiminnan kasvamista ja myös julkisen palvelutuotannon tehostamista.

Asiakkaiden oikeutta valita hoitopaikkansa on lisättävä ottamalla käyttöön yksityinen terveysvakuutusjärjestelmä mm. Alankomaiden, Saksan ja Sveitsin mallin mukaisesti. Jokainen Suomessa asuva ottaa terveysvakuutuksen valitsemastaan yksityisestä vakuutusyhtiöstä.

Valtio subventoi vakuutuksen hintaa siten, että kaikilla on varaa ottaa vakuutus, ja että vähimmäisvaatimukset kattavan vakuutuksen ottamisesta aiheutuvat kustannukset ovat kaikille suunnilleen samat, ikään, terveydentilaan, ammattiin tms. katsomatta. Jos asiakas valitsee vähimmäisvaatimuksia kalliimman vakuutuksen (esimerkiksi sellaisen, joka korvaa myös vaihtoehtoisia hoitomuotoja tai viiden tähden sairaalahuoneita), hän joutuu luonnollisesti itse maksamaan erotuksen.

Velvoite terveysvakuutuksen ottamiseen korvaisi nykyisen puhtaasti veroluonteisen sairausvakuutusmaksun, joka ei turvaa hoidon saantia kohtuullisessa ajassa, ei takaa valinnanvapautta eikä kata kaikkia ehkäisevän terveydenhuollon palveluita. Terveysvakuutus takaa kansalaisille oikeuden valita itse hoitopalvelunsa, olipa se sitten yksityislääkäri, lääkäriasema, terveyskeskus tai sairaala.

Hoidon kustannuksista vastaisi vakuutusyhtiö määriteltyjen enimmäishintojen mukaan. Yksityisen palvelutuotannon korvaukset pitää nostaa julkisen palvelun todellisten subventoitujen kustannusten mukaisiksi. Nyt kansalaisia rangaistaan yksityisten palveluiden käyttämisestä.

Terveydenhuolto laajenee koko ajan ja uudet, kalliit lääkkeet paisuttavat kustannuksia. Siksi on tarkkaan määriteltävä julkisin varoin tuettavat hoidot. Terveydenhuollon ammattilaisten työnjakoa on samalla parannettava.

Pakollisen terveysvakuutuksen on katettava sairauksien ja vammojen hoito sekä ehkäisevä terveydenhoito. Erilaiset kosmeettiset toimenpiteet pitää asiakkaiden kustantaa itse tai vapaaehtoisin lisävakuutuksin.

Osan lääkärien antamasta hoidosta voi siirtää sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille. Lääkärien kirjoittamia todistuksia voidaan hyvin vähentää esimerkiksi lyhyistä sairauslomista.

Huumeet ovat yhteiskunnallisilta haitoiltaan verrattavissa muihin päihteisiin, alkoholiin tai tupakkaan. Niiden käyttö ei itsessään loukkaa muiden oikeuksia, ja päihdeongelma tulisikin nähdä sairautena, ei rikoksena.

Huumeiden käyttäjät tulisi ohjata hoitoon, ei rangaista sairaita ihmisiä. Rangaistuksen pelon kadotessa alenee myös kynnys hakeutua vieroitushoitoon. Lisäksi vähennettäisiin oheisrikollisuutta. Korvaushoidoilla ja neulanvaihdoilla voidaan tuntuvasti vähentää huumeriippuvaisten terveysriskejä.

Kuten esimerkiksi rattijuoppojen, myös huumeidenkäyttäjien on toki edelleen kannettava vastuunsa huumeiden vaikutuksen alaisina tekemistään rikoksista, ja rikoksista joilla he rahoittavat huumeiden hankintaa. Rikoksen tekeminen huumeiden vaikutuksen alaisena voitaisiin katsoa raskauttavaksi asianhaaraksi samaan tapaan kuin rattijuoppous, ja myös huumeiden myymisestä alaikäisille tulisi säätää kovennettu rangaistus. Ehkäisevä päihdevalistus ja haittojen minimointi ovat parasta päihdepolitiikkaa.

KOULUTUS

Julkisen vallan tehtävänä on taata kaikille kansalaisille mahdollisuus laadukkaaseen perus- ja ammattikoulutukseen. Suomessa koulutus on kansainvälisestikin ottaen laadukasta. Koulutukseen liittyy kuitenkin joukko ongelmia, jotka häiritsevät opiskelua, huonontavat sen laatua tai vähentävät valinnanvapautta.

Nyt koulutusta tuottavat yleensä kunnat tai valtio. Yksityisten koulujen perustamista on helpotettava mielivaltaisesta lupakäytännöstä luopumalla ja sallimalla kaikki vähimmäisehdot täyttävät koulut. Lisäksi yksityiskoulujen rahoituksen kymmenen prosentin leikkuri tulee poistaa.

Koululaisten ja heidän vanhempiensa vapautta valita sopiva koulu pitää lisätä siirtymällä valtionosuuksista koulutussetelien käyttöön. Koululla on kuitenkin oikeus rajoittaa sisäänottoa ja valita oppilaansa aiemman opiskelumenestyksen ja asuinpaikan läheisyyden perusteella.

Koulutusseteli kävisi maksuvälineenä myös yksityiseen kouluun. Mahdollisen kustannusten erotuksen maksavat koululaisen vanhemmat itse. Vapaus valita sopiva koulu pakottaa koulut ratkaisemaan opetuksen ja kouluviihtyvyyden ongelmia. Koulutussetelin arvo on määritettävä sellaiseksi, että se takaa hyvän koulutuksen kaikille.

Ammattikorkeakoulujen tulisi keskittyä työelämässä tarvittavien valmiuksien tarjoamiseen tehdäkseen itsensä opiskelijoille opintosetelien arvoisiksi. Avoin korkeakoulu- ja monimuoto-opiskelu, etäopiskelu tietoverkoissa ym. saattaisivat myös lisääntyä, jos ne ovat tehokkaita ja joustavat opiskelijoiden tarpeiden mukaan.

Valtion ei tulisi rajoittaa tiedekorkeakoulujen opiskeluaikaa muttei myöskään kannustaa keinotekoisesti opintotuella vitkutteluun. Toisille opiskelijoille sopii nopea valmistuminen, toiset haluavat opiskella huomattavasti laaja-alaisemmin ja itselleen sopivan rytmin mukaisesti, tehden siinä sivussa töitä. Perustulomallissa töitä tekevän ei tarvitsisi mitenkään taktikoida tai pelätä tukien takaisinperintää.

7. YMPÄRISTÖ JA ENERGIA

Pilaaja maksaa: Markkinatalouden keskeinen periaate on se, että tuottajat ja kuluttajat maksavat itse aiheuttamansa kustannukset. Maatalous ja monissa maissa myös teollisuus ovat liian kauan välttäneet vastuun aiheuttamistaan vahingoista ihmisten terveydelle, omaisuudelle ja ympäristölle.

Määräämällä päästömaksut ja haittakorvaukset kaikille saastuttajille suhteessa aiheutettuun vahinkoon tehdään ympäristönsuojelusta kannattavaa ja tehokasta sekä valjastetaan yritteliäisyys ympäristöongelmien torjumiseen. Tällöin kaikkia niitä keinoja, joilla tuottajat tai kuluttajat voivat vähentää tai puhdistaa päästöjä ja jotka ovat halvempia kuin päästöjen haitta, kannattaa käyttää.

Valtio ei pysty koskaan tietämään kaikkia tuottajien ja kuluttajien vaihtoehtoja ja preferenssejä. Siksi kustannustehokas saastuttamisen välttäminen voi onnistua vain markkinataloudessa. Tämä edellyttää, ettei kukaan saa saastuttaa muuten kuin omalla kustannuksellaan, haitat korvaten.

Valtion ei kannata kieltää tiettyjä energiamuotoja vaan verottaa niitä niiden tuottamien saasteiden mukaan, jolloin markkinat itse alkavat suosia energiaa, joka saastuttaa vähiten suhteessa saatuun hyötyyn. Myös ulkomailta tuotavaa energiaa on verotettava sen ympäristövaikutusten mukaan, joko tuotantomaassa tai Suomessa.

Päästökiintiöt huutokaupataan, jolloin päästövähennykset kohdentuvat automaattisesti halvimpiin kohteisiin ja saastuttajat maksavat oikeudenmukaisen hinnan.

Näin ympäristöystävälliset tuotteet, liikenne- (kuten kimppakyyti) ja energiamuodot sekä kohtuuhintaiset puhdistusmenetelmät muuttuvat kannattaviksi, eikä monimutkaista ja epätasapuolista lupa- ja normibyrokratiaviidakkoa tarvita. Myös puhtaan teknologian investoinnit muuttuvat kannattaviksi.

Päästömaksu- ja kiintiöhuutokauppatulot käytetään tuloverotuksen keventämiseen. Tämä myös tekee palvelut (mm. korjaamisen ja kierrätyksen) kilpailukykyisiksi uustuotantoon verrattuna silloin kun se on järkevää.

YMPÄRISTÖTERVEYS

Kuntien on laadittava kattavat ympäristöterveysohjelmat, joissa määrätään hyvän asuinympäristön alueelliset tavoitteet. Ohjelmissa on kiinnitettävä huomiota ihmisen suojeluun rakennetussa ympäristössä.

Hyvän elämänlaadun kannalta on tärkeätä ottaa huomioon asukkaiden sosiaaliset, psyykkiset ja esteettiset tarpeet. Leikkipaikkoja on oltava riittävästi. Puistoja on kehitettävä taajamien olohuoneiksi. Monessa kaupungissa ja muussa taajamassa puhdas ilma ei ole itsestäänselvyys. Ilmassa eri syistä olevia hiukkaspäästöjä on saatava vähenemään.

Kevyen liikenteen väylien on tuettava lasten ja aikuisten turvallista liikkumista. Niiden suunnittelussa on otettava huomioon myös erityisryhmien (mm. liikuntarajoitteiset ja näkövammaiset) esteetön liikkuminen. Kuntien lisäksi myös taloyhtiöitä ja yrityksiä on kannustettava täyttämään esteettömyyden vaatimukset.

8. TURVALLISUUS

Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen on julkisen vallan perustehtäviä myös liberaalissa yhteiskunnassa. Turvallisuus ja vapaus eivät ole keskenään periaatteellisessa ristiriidassa. Molemmat perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan kenelläkään ei ole oikeutta loukata muille kuuluvia oikeuksia niin kauan kuin nämä noudattavat samaa periaatetta.

Käytännössä turvallisuutta on kuitenkin monesti pyritty lisäämään rajoittamalla ihmisten vapautta tarpeettomastikin. Siksi oikeuslaitoksen, poliisin ja puolustusvoimien toimivaltuudet on määriteltävä huolellisesti.

Yhteiskunnan sisäinen turvallisuus perustuu oikeudenmukaiseksi koettuun lainsäädäntöön ja oikeuslaitokseen. Mikäli lait tuntuvat turhilta tai epäoikeudenmukaisilta, niiden rikkominen koetaan lähestulkoon sallituksi. Lakien ja niitä tulkitsevan oikeuslaitoksen kyky puolustaa kansalaisten fyysistä koskemattomuutta ja omaisuuden suojaa on äärimmäisen tärkeää.

Lakien ja asetusten määrää on pyrittävä selvästi rajoittamaan, jotta niiden ohjaamien pelisääntöjen hahmottaminen olisi mahdollista myös niille, joilla ei ole oikeustieteellistä koulutusta. Tuomioistuinten tulee valvoa, etteivät lait rajoita yksilöille perustuslaissa turvattua vapautta.

POLIISI

Sisäisen turvallisuuden vartijana toimii lähinnä poliisi, joka huolehtii myös ennakoivasta rikosten torjunnasta sekä rikosten selvittelystä. Poliisille on taattava riittävät resurssit erityisesti rikosten selvittämiseen.

Poliisi ei saisi turhaan loukata yksilönvapautta tai yksityisyyttä. Aina kun poliisi rajoittaa kansalaisten vapautta on selvästi oltava osoitettavissa, että se tapahtuu rikoksen estämiseksi tai syyllisen rankaisemiseksi. Tällöin rajoitusten on kuitenkin oltava kohtuullisessa suhteessa uhkaan tai rikokseen.

Valvonta on viime vuosikymmeninä siirtynyt pitkälti vartiointiyrityksille. Liikenteen ja yleisen järjestyksen valvonnan tulee kuitenkin säilyä poliisilla.

PUOLUSTUSVOIMAT

Itsenäiset puolustusvoimat ovat Suomen ulkoisen turvallisuuden peruskallio myös tulevaisuudessa. Siitä riippumatta sotilaallisen liittoutumisen hyötyjä ja haittoja on pohdittava ennakkoluulottomasti, ja Nato-optiot on pyrittävä säilyttämään siinäkin tapauksessa, että liittoutumattomuus osoittautuisi nykyolosuhteissa paremmaksi vaihtoehdoksi.

Mahdollinen Nato-jäsenyys tulisi viime kädessä ratkaista kansanäänestyksellä. Myös kriisien ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Puolustusvoimien valmiutta ympäristön ja kansalaisten hyvinvointia vaarantavien onnettomuuksien torjuntaan pitää lisätä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Varusmiehiä ja kantahenkilökuntaa tulee myös kouluttaa tähän.

Suomen sotilaallista valmiutta on kehitettävä niin, että se antaa hyvät valmiudet monikansalliseen kriisienhallintaan ja rauhankumppanuusyhteistyöhön.

Liberaalien tavoitteena on perustaa maanpuolustus kokonaan vapaaehtoisuuteen. Tämän vuoksi tulee selvittää, miten tähän päästään maanpuolustus turvaamalla. Nyt noin 40 prosenttia ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen, ja asiantuntijoiden mukaan osuus pienenee tulevaisuudessa.

Sama osuus ikäluokasta saataisiin palvelukseen vapaaehtoisestikin riittävällä päivärahalla. Palvelussitoumuksessa sitouduttaisiin olemaan palveluksen jälkeen reservissä kertausharjoituksineen suurin piirtein nykyiseen tapaan. Pienempi varusmiesmäärä voitaisiin kouluttaa tehokkaammin ja varustaa paremmin.

Palkattujen varusmiesten ja paremman aseistuksen lisäkuluja ei voida kokonaan kattaa varusmiesmäärän vähenemisen säästöillä, vaan asevelvollisuuden tilalle tulee maanpuolustusvero, jota asepalveluksen suorittaneiden ei tarvitse maksaa. Tämä uusi vero olisi kuitenkin hyvin pieni verrattuna tässä tavoiteohjelmassa esitettyihin veronkevennyksiin, joten se ei kohtuuttomasti rasita myöskään niitä, jotka eivät ole suorittaneet asepalvelusta.

9. KANSAINVÄLISYYS

Euroopan unioni on ollut kunnianhimoinen hanke, joka on tuonut jäsenmailleen paljon hyvää kuten talouden piristyminen yhteismarkkinoiden avulla sekä kaupan ja liikkumisen esteiden purkaminen. Toisaalta EU:n byrokratisoituminen ja puuttuminen täysin turhiin asioihin heikentävät unionin uskottavuutta.

Liberaalit haluavat että Euroopan unioni on jatkossakin valtioiden välinen liitto, ei keskitetty liittovaltio. Liittovaltiokehityksestä on silti syytä käydä asiallista keskustelua, joka ei pohjaa ennakkoluuloihin ja populistisiin uhkakuviin.

Liberaalit eivät halua keskittää valtaa tai rajoittaa kansalaisten vapautta, mutta kansalaisten vapautta lisäävistä päätöksistä on joskus parempi sopia keskitetysti, niin että kaikki saadaan niihin mukaan. On johdonmukaisesti ratkaistava, mitkä asiat kuuluvat yhteiseen päätösvaltaan ja mitkä pysyvät kansallisina.

Maamme on päättäväisesti osallistuttava yhdentymiseen, joka muovaa suuret, kaikille avoimet markkinat koulutukselle, työlle, tuotteille ja kulttuurille. Näin taataan maanosamme kilpailukyky ja elämisen laatu eurooppalaisten ihmisten Eurooppana.

Euroopan on muistettava yhteistyö myös muiden maanosien kanssa - erityisesti lähialueiden kuten Pohjois-Afrikan, Venäjän ja Lähi-idän. Euroopasta ei saa muodostua linnaketta muita vastaan, vaan sen tulee olla avoin kaupalle ja muulle vuorovaikutukselle.

Euroopan unionin tulee olla monikulttuurinen ja ottaa erilaiset väestöt huomioon. Kaikilla on oltava samanlaiset oikeudet toteuttaa itseään ja perinteitään niin kauan kuin he tekevät sen rikkomatta kenenkään toisen ihmisoikeuksia.

Euroopan unionin perussopimus turvaa pienten jäsenmaiden asemaa sekä selkeyttäisi eri toimielinten suhteita ja työjakoa, kunhan siinä ei lisättäisi keskusjohtoisuutta ja sääntelyä entisestään.

EUROOPPA JA KEHITYSMAAT

Euroopan on edistettävä ihmisoikeuksia kansainvälisesti nykyistä aktiivisemmin ja poistettava kehitysmaiden vaurastumisen esteet.

Kaikilta mailta on vaadittava ihmisoikeuksien loukkaamattomuutta. Ihmisen oikeuksien rajoittaminen kulttuurin tai kansalaisuuden perusteella ei ole hyväksyttävää. Kehitysavun vastineeksi on vaadittava kohdemaita auttamaan itse itseään.

On vaadittava ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokratiaa, korruption kitkemistä, hallinnon avoimuutta ja markkinataloutta sekä julkisten varojen käyttöä koulutukseen ja terveydenhuoltoon suurten sotilas- tai edustusmenojen sijasta. Kunkin kansan on saatava parantaa olojaan itsenäisesti. Millään kansalla ei ole rakentavia edellytyksiä neuvoa toisia.

LÄHIALUEET

Itämeren ja Barentsin alueista on toivottavasti muodostumassa eräs maailman rauhanomaisen kehityksen johtavista vyöhykkeistä. Suomella on alueella keskeinen rooli. Itämeren alueen ympäristöongelmat vaativat määrätietoista kansainvälistä yhteistyötä. Onnistuessaan se hyödyttää koko alueen - ja samalla myös Suomen - talouselämää. Venäjä on pidettävä yhteistyössä mukana.

Myös Euroopan unionin Pohjoinen ulottuvuus -ohjelma, joka luo unionin yhteyttä Luoteis-Venäjään juuri Suomen kautta, tarjoaa suomalaisille runsaasti mahdollisuuksia.

Suomen tulee kannanotoillaan aktiivisesti tukea Venäjän ja muiden entisten neuvostotasavaltojen ihmisoikeuksien ja demokratian kehittymistä eikä ummistaa silmiään niiden taantumiselta.

GLOBALISAATIO

Rajat ylittävä markkinatalous ja vapaa liikkuvuus ovat vapaan maailman perusedellytyksiä. Kaupan rajoitukset kuten tullit, tuontikiintiöt, tukiaiset ja muita maita vastaan suunnattu sääntely haittaavat ihmisten vapaata kaupankäyntiä ja vähentävät vuorovaikutusta yli rajojen.

Kehitysyhteistyöhön kuuluvat myös kaupan esteiden poistaminen, yhteiset tutkimus- ja kehityshankkeet sekä koulutus- ja harjoittelijavaihto.

Liberaalien mielestä paras tapa auttaa köyhimpiä maita on poistaa keinotekoiset kaupan esteet kehitysmaiden tuotteilta rikkaimpien maiden markkinoille. Kehitysmaille on turvattava oikeus myydä tuotteensa meille suoraan ilman ylikansallisia suuryrityksiä ja lobbauksella hankittavia tuontikiintiöitä. YK:ssa ja yhä useammassa kehitysmaassakin on todettu, että vapaakauppa on parasta ja kestävintä kehitysapua.

SUOMI JA ULKOMAALAISET

Suomi on osa kansainvälistyvää maailmaa, ja myös meidän on kannettava vastuumme maailmasta. Vapaa kauppa tuo väistämättä Suomeen ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Nyt pakolaiset ja siirtolaiset päätyvät kohtuuttoman usein työttömiksi. Verotusta keventämällä, työmarkkinoita vapauttamalla ja sosiaaliturvan lannistavuutta vähentämällä tulee luoda Suomeen täystyöllisyys, jolloin niin suomalais- kuin ulkomaalaissyntyisetkin asukkaamme saavat töitä eivätkä syrjäydy, työkyky kohenee ja ulkomaisten kielitaito ja sopeutuminen paranevat. Rotuennakkoluulotkin vähenisivät, kun siirtolaiset ymmärrettäisiin arvokkaaksi voimavaraksi väestön vanhetessa.

Suomen on kannettava vastuunsa maailman pakolaisongelmasta ja otettava pakolaiset tasavertaisiksi yhteisön jäseniksi. Suomeen tulee vuosittain suhteellisen vähän pakolaisia, ja liberaalit katsovatkin, että määrää voidaan lisätä, kunhan tulijoiden sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan edesautetaan. Monikulttuurisuus ja yhteiskunnallinen moniarvoisuus ovat liberaalien mielestä rikkaus.

Kaikkinainen rasismin ja syrjinnän vastustaminen on liberaaleille ensiarvoisen tärkeää.