Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/LKP/156

Liberaalinen Kansanpuolue

LKP:n liikennepoliittinen ohjelma II osa


  • Puolue: Liberaalinen Kansanpuolue
  • Otsikko: LKP:n liikennepoliittinen ohjelma II osa
  • Vuosi: 1977
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SISÄLTÖ

II OSA

6. VESILIIKENNE

7. LENTOLIIKENNE

8. TIETOLIIKENNE
8.1. Posti- ja lennätinlaitos
8.2. Puhelinliikenne

LIIKENNEPOLIITTINEN OHJELMA

II osa

Hyväksytty Seinäjoen ylimääräisessä puoluekokouksessa 11.6.1977.

6. VESILIIKENNE

Vesiliikenteen suosiminen on energiapoliittisesti tarkoituksenmukaista. Vesiliikenteen kehittämiseen on niinollen syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Laivojen koon ja nopeuden kasvun vuoksi on mereltä tärkeimpiin satamiin johtavien väylien kulkusyvyys pyrittävä saamaan riittäväksi. Yhteiskunnallisin toimenpitein tulee pyrkiä estämään Itämeren piirissä liikennöivien alusten koon kasvu. Vienti- ja teollisuussatamien sisääntuloväylien syventämiseen, oikaisemiseen ja leventämiseen sekä merkitsemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Talvimerenkulku on turvattava riittävällä jäänmurtajakapasiteetilla. Pohjanlahden ja Perämeren tärkeimmät satamat on pidettävä ympärivuotisessa käytössä. Myös saaristossa on saatava ahtojäiltä suojassa olevia ja aukipidettäviä väyliä.

Kuljetusten suorittamista kotimaisin aluksin tulee suosia ulkomaankaupassa. Kuljetuksissa tulee luopua mukavuuslippulaivojen käytöstä. Suomalaisille varustamoille Suomesta hankittavat alukset tulee saattaa samanlaisen tuen piiriin kuin telakoiden vientitoimitukset, sillä tuonnin korvaaminen on maksutaseen kannalta yhtä tärkeätä kuin viennin edistäminen. Lähes kaikkien maiden harjoittama kotimaisten telakoiden viennin tukeminen on epäterve ilmiö kansainvälisessä kaupassa. Suomi ei voi kuitenkaan yksin luopua tästä tukemisesta vaarantamatta telakoidemme työllisyyttä. On pyrittävä kansainväliseen sopimukseen tukemisen asteittaisesta lopettamisesta. Tässä Suomi voi toimia aloitteentekijänä. K-takuujärjestelmä tulee uusia vastaamaan todellisten kustannusten nousua.

Vesiliikennekuljetusten ja satamatoimintojen rationalisoimiseksi on tarpeen valmistella satamapoliittinen ohjelma. Tavarasatamien kehittämisessä ja työnjaossa tulee pyrkiä eri osapuolten väliseen yhteistoimintaan satamaryhmien puitteissa. On hillittävä kuntien kilpailua satamiensa laajentamiseksi ja tästä johtuvaa satamapalvelujen alihinnoittelua.

Nippu-uittomahdollisuuksien lisäämiseksi sisävesillä on parannettava olemassaoleva väylästö nykyisen nippu-uiton vaatimaan kuntoon, jolloin se soveltuu myös proomuliikenteelle, kuitenkin niin, ettei se tapahdu kehitysalueiden teollisen kehittämisen kustannuksella ja sitä vaikeuttaen.

Piensatamista tulee kehittää koko rannikon kattava, kalastusta palveleva keskuskalasatamaverkko. Saariston liikennettä varten on rakennettava yhdysliikennelaituriverkko.

Saaristossa, missä tieyhteyksien rakentamista eri syistä ei voida toteuttaa, on edelleen kehitettävä lautta- ja yhdysveneliikennettä sekä erityisesti kelirikkoaikana turvattava kelirikkokulkuneuvojen kulku. Saariston asukkaille on turvattava etuoikeus käyttää heitä varten tarkoitettuja kulkuneuvoja.

Sisävesien laiva- ja uittoväylien tutkimussuunnittelua ja rakennustoimintaa on nykyisestään lisättävä ja taattava riittävät määrärahat myös väylästön kunnossapidolle.

Saimaan kanavan käytön edellytyksiä on parannettava mm. edistämällä nykyaikaisen sisävesi-merikaluston hankintamahdollisuuksia ja tutkimalla turvallisia öljynvarastointimahdollisuuksia Saimaan alueella. Liikenne Saimaan vesistön ja Suomenlahden satamien välillä tulee saattaa nykyistä joustavammaksi.

Pienveneilyn lisääntyminen edellyttää venepaikkojen perustamista taajamiin, venesatama- ja leirintäalueverkon rakentamista vesistöjen varsille sekä yhtenäisten, merkittyjen veneilyreittien toteuttamista.

Reittejä suunniteltaessa on huolehdittava, että pienveneet ja kauppa-alukset eivät tarpeettomasti joudu samoille väylille. Vesillä liikuttaessa noudatettavien sääntöjen ja määräysten valvontaa on nykyisestään tehostettava. Pelastuspalvelun toimintaedellytyksiä on parannettava.

Moottoriveneily on elintason nousun myötä yleistynyt nopeasti. Samalla ovat myös haitat lisääntyneet. Niiden vähentämiseksi on standardein tai muilla keinoin karsittava kovaääniset moottorit. Naapureita häiritsevä tarpeeton veneellä ajo on kiellettävä kortteliajon tapaan.

Liikennevalistustyötä on tehostettava. Veneilijöille on annettava tietoa vesillä liikkumisen säännöistä - ne ovat mm. turvallisuustekijänä yhtä tärkeät kuin tieliikennesäännöt maissa - sekä veneen turvallisuusvarusteista. Pelastusliivien määräämistä pakolliseksi on harkittava.

7. LENTOLIIKENNE

Lentoliikenne on nopeimmin kasvanut liikennemuoto. Kymmenen vuotta sitten kotimaan lennot olivat vain varakkaimpien etuoikeus, nyt lentoliikenne palvelee varsin monipuolisesti laajaa käyttäjäkuntaa.

Kotimaan reittiliikenne on maassamme kansainvälisesti ottaen halpaa ja reittiverkko tiheä. Tästä huolimatta lentoliikenne ei ole tarvinnut voimallista yhteiskunnan tukea. Lentolippujen hinnat on kotimaanliikenteessä edelleenkin pidettävä kohtuuhintaisina ilman yhteiskunnan tukea. Finnair Oy:lle ei saa asettaa velvollisuutta pitää yllä taloudellisesti täysin kannattamattomia reittejä, joilla ei ole erityistä liikennepoliittista merkitystä. Kotimaan lentoliikenteelle ei tule asettaa erityisveroja esimerkiksi matkustajamaksun muodossa. Puolue suhtautuu myönteisesti kotimaan reittikenttäverkoston edelleenkehittämiseen ja suurempien kuntien oma-aloitteiseen toimintaan lentokenttäasiansa järjestämiseksi.

Lentoliikenteen onnettomuusmäärät ovat pieniä suhteutettuna vuotuiseen liikennesuoritteeseen. Tämä siitäkin huolimatta, että reittiliikenne on lisääntynyt kaikissa maissa suuressa määrin viime vuosina. Vielä suurempi lisäys on tapahtunut pienkoneitten lukumäärässä ja niillä lennetyissä tunneissa. Kuitenkin on huolehdittava lentoliikenteen turvallisuuden kehittämisestä. Maamme monilta kentiltä puuttuvat ankaran ilmastomme vaatimukset täyttävät apuvälineet huonoja lentosäitä varten sekä tarvittava henkilökunta.

Tämän vuoksi olisikin huolehdittava maamme lentokenttien lukumäärän ja laadun lisäämisestä niin, että maan sisäistä liikennettä voitaisiin kehittää palvelemaan erityisesti syrjäseutujen sekä vielä kentättömien kaupunkikeskeisten huomattavien talousalueiden tarpeita. Uudistuva konekanta sekä lisääntyvät vuorot vaativat lisää yhä paremmin koulutettuja henkilöitä maamme lentokentille.

Pienkoneitten osalta olisi tehostettava lentäjien koulutusta sekä kontrolloitava yhä tarkemmin sekä kaluston että pienkoneilla lentävien henkilöiden kunto ja valmiudet lentämiseen. Pienkoneilmailun merkitys liikennepalvelujen joukossa tulee tunnustaa ja mahdollisuuksia esim. palo-, koulutus- ja pelastuslentojen suorittamiseen tulee helpottaa ja parantaa.

8. TIETOLIIKENNE

8.1. Posti- ja lennätinlaitos

Posti- ja lennätinlaitos on 47 000 työntekijöineen maamme suurin työnantaja. Hallinto-organisaatioltaan se on valtion virasto, jonka henkilöstöpolitiikasta päätetään valtion budjetin yhteydessä. PLL:n liikevaihto vastaa maamme suurimpien yritysten liikevaihtoa. Posti- ja lennätinlaitoksen hallintorutiineja on kevennettävä ja laitosta on kehitettävä liikeyrityksen suuntaan.

Supistukset postin palvelutasossa on torjuttava, sillä ne aiheuttaisivat postin asiakkaille enemmän kustannuksia kuin vastaava tariffien korottaminen. Kustannusten kurissapitämiseksi tulee tutkia postin jakelun samoin kuin muun toiminnan rationalisointimahdollisuudet. Rationalisoinnin kustannuksella postin kulku ei saa hidastua. Postin kuljettamien mainoslähetysten tulee olla sille ehdottomasti kannattavia. Toisaalta voidakseen kilpailla menestyksellisesti yksityisten jakeluyhtiöiden kanssa tuottavista jakelutehtävistä, postin on voitava hinnoitella mainoslähetykset joustavasti ajalliset ja paikalliset tekijät huomioonottaen.

8.2. Puhelinliikenne

Suomi on Tanskan ja Portugalin ohella Euroopan ainoa valtio, jossa on yksityisiä puhelinlaitoksia. Ne huolehtivat paikallispuheluista lähinnä tiheään asutuilla alueilla, joilla puhelinliikenteen hoito on halvempaa harvempaan asuttuihin seutuihin verrattuna. Kaukopuhelut ja syrjäseutujen paikallispuhelut ovat jääneet posti- ja lennätinlaitoksen hoidettaviksi.

Paikallisten puhelinlaitosten toimintamahdollisuudet tulee vastaisuudessakin säilyttää. Koska puhelinlaitoksilla on alueellinen monopoli, niille on voitava asettaa toimiluvan ehdoissa yleistä etua palvelevia velvoitteita. Toimiluvat on myönnettävä siten, että toimiluvan ehtoja voidaan joustavasti muuttaa, kuitenkaan haittaamatta laitosten riittävän pitkäjänteistä toimintaa.

Puhelinliikenteen investoinnit ovat satoja miljoonia markkoja. On tärkeätä suunnata hankinnat kotimaahan. Tämä on mahdollista parantamalla kotimaisen puhelinteollisuuden kilpailumahdollisuuksia. Posti- ja lennätinlaitos sekä yksityiset puhelinlaitokset on saatava lisäämään kotimaisten tuotteiden osuutta hankinnoissa.

Puhelinliikenteen kustannukset määräytyvät pääasiassa kapasiteetin mukaan. Puhelinliikenteen kapasiteetti joudutaan mitoittamaan vuorokauden huippuliikenteen mukaan, mutta laitteiden määrät on mitoitettava optimaalisesti. Käytön tehostamiseksi on taksapoliittisin keinoin saatava ruuhka-ajan liikennettä siirtymään hiljaiseen liikenneaikaan kuten iltoihin, öihin ja viikonloppuihin. Viikonloppuisin tulee saattaa voimaan huokea, yhtenäinen kaukoliikennetariffi koko maassa.

Puhelinliikenteen avulla tulee yhä enemmän pyrkiä korvaamaan fyysisen liikenteen tarvetta. Esimerkiksi eri puolille maata sijoitettavat, puhelinkaapelien ja televisiokaapelien välityksellä toisiinsa yhteydessä olevat kokoustilat helpottaisivat alueellisesti laajapohjaisten johtokuntien ja työryhmien työskentelyä.

Yhteiskunnan tulee nykyistä enemmän tukea puhelimen hankintaa syrjäseuduilla, joilla hyvät tietoliikenneyhteydet parantaisivat yhdyskuntien toimivuutta ja vähentäisivät fyysisen liikenteen tarvetta. Esimerkiksi suunnitelmat harvaan asuttujen alueiden linja-autoliikenteen hoitamisesta taksi-busseilla vaativat hyvää tietoliikenneverkkoa.