LIBERAALISEN KANSANPUOLUEEN NAISET ry:n PERHEPOLIITTINEN OHJELMA

JOHDANTO

Perheen asema muuttunut

Parin viime vuosikymmenen aikana tapahtunut yhteiskunnan rakennemuutos maatalousvaltaisesta teolliseen, kaupunkimaiseen ja palveluyhteiskuntaan on muuttanut perheellistymisen muotoja ja edellytyksiä. Aiemmasta kiinteästä suurperheestä on tullut kahden vanhemman ja lasten muodostama ydinperhe. Perheen toiminnoista on huomattava osa siirtynyt kodin ulkopuolelle. Koti on menettänyt merkitystään perhettä kokoavana yksikkönä, ja tähän on liittynyt perheen merkityksen väheksymistä.

Mitä tarkoitetaan perheellä

Perhe on kahta eri sukupuolta olevan täysikasvuisen yhteiselämää, jonka tarkoituksena on tasa-arvoisen kumppanuuden merkeissä tuottaa molemmille tyydytystä, synnyttää ja kasvattaa lapsia sekä tarjota näille turvalliset ja terveelliset kasvuedellytykset. Avioperheen lisäksi perhe voi tarkoittaa muitakin pysyväisluontoisia yhteiselämän muotoja, esimerkiksi yhden vanhemman ja yhden tai useamman lapsen - oman tai ottolapsen - yhteiselämää, lähisukulaisuuden perusteella syntynyttä yhteiselämän muotoa sekä lapsia vailla olevaa avioparia.

Perheen arvo palautettava

Perhe on yhteiskunnan perusyhteisö. Yksi perhepolitiikan keskeinen tehtävä on palauttaa perheelle se arvostus, minkä se on menettänyt yhteiskunnan kaupungistumis- ja teollistumismurroksessa. Nykytilanteessa tarvitaan ennen kaikkea uutta perhemyönteistä ajattelutapaa ja perhe-elämän myönteisten arvojen esiintuomista kylmäkiskoisen eturyhmäajattelun sijalle.

Yksilöllä tulee olla vapaus päättää itse perhemuodostaan ja perheensä koosta; yhteiskunnan velvollisuutena on tukea ja suojella perhettä ja sen jäseniä asianmukaisella lainsäädännöllä ja politiikalla. Yhteiskunnan harjoittamien, perheisiin suuntautuvien toimintojen keskeisenä lähtökohtana tulee olla vastuuntuntoisen asenteen herättäminen ja ylläpitäminen avioliittoa ja perheenmuodostusta kohtaan.

Mitä perhepolitiikka on

Tämä ohjelma pitää perhepolitiikkana kaikkien niiden toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla yhteiskunta vaikuttaa perheiden muodostumiseen ja perheiden edellytyksiin toimia lapsia synnyttävänä ja heille terveet kasvuedellytykset turvaavana yksikkönä. Perhepolitiikka käsittää kaiken sen taloudellisen ja henkisen tuen sekä neuvonnan, jolla vaikutetaan perheellistymiseen, perheen sisäisiin suhteisiin ja perheen säilymiseen sekä tuetaan perheitä niiden erityisvaikeuksissa esimerkiksi avioero- ja kuolemantapauksissa.

PERHEPOLITIIKAN TAVOITTEET

Liberaalisen Kansanpuolueen Naiset painottaa kodin merkitystä persoonallisuuden kasvualustana. Vanhempien oikeutena on ensi sijassa varhaislapsuuden arvomaailman luominen. Moniarvoinen yhteiskunta ja koulujärjestelmä tarjoavat uutta tietoa, arvoja ja normeja, joitten pohjalta kehittyvällä nuorella on liberaalien käsityksen mukaan mahdollisuus kasvaa itsenäiseksi persoonallisuudeksi.

Terveen kasvun tavoite

Perhepolitiikan tavoite on turvata täysipainoiseen, harmoniseen ja itsenäiseen elämään pystyvien yksilöiden kasvaminen. Tasapainoisen aikuisen kehittymiselle ovat ensimmäiset elinvuodet perustan antavia. Perhepolitiikan keinoin tulee turvata lapsen oikeus kehittyä vapaaksi, vastuuntuntoiseksi ja terveeksi ihmiseksi, joka myöhemmin yhteiskunnassa löytää kykyjään ja taipumuksiaan vastaavan tehtävän.

Yhtenä perhepolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla myös perheen molempien vanhempien ja muiden aikuisjäsenten inhimillisten oikeuksien ja yksityisyyden turvaaminen perheenjäseninä.

Väestöpoliittinen tavoite

Perhepolitiikan tärkeimpiä tehtäviä on väestöpolitiikan tavoitteiden tukeminen. Erityisesti tarvitaan perhepoliittisia toimenpiteitä silloin kun syntyvyys on kääntynyt huolestuttavana pidettävään laskuun. Alhainen syntyvyys johtaa väestörakenteen vinoutumiseen: työikäisten, lasten ja nuorten osuus supistuu. Erityisen raskaana joutuvat vinoutumia kokemaan työikäiset, joiden on vastattava taloudellisesti muiden suhteettoman suurten väestönosien hyvinvoinnista.

Väestöpolitiikkamme päämääränä on oltava kansallisen olemassaolon turvaava, tasapainoinen väestökehitys, joka takaa ikä- ja sukupuolirakenteellisen tasapainon maan kaikissa osissa. Perheille on taattava perhepolitiikan keinoin riittävä perusturvallisuus, jotta ne voisivat ja haluaisivat hankkia lapsia. Näiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää nuorten perheiden taloudellista tukemista ja perheneuvonnan voimakasta kehittämistä.

PERHEPOLITIIKKA JA YHTEISKUNTAPOLITIIKKA

Perhepolitiikka on osa sosiaalipolitiikkaa, ja sitä harjoitetaan sosiaali- ja terveysministeriön toimialueella. Perheeseen vaikutetaan ja perhepolitiikkaa harjoitetaan useita eri keinoja käyttäen. Kaikki yhteiskuntapolitiikka vaikuttaa perheeseen. Perhepolitiikkaa lähellä ovat myös ne lukuisat toimenpiteet, jotka parantavat kaikkien kansalaisten elämisen laatua.

Perhepolitiikkaa harjoitetaan pääosaltaan siten, että työvoima-, talous, koulutus-, asunto-, kulttuuri-, verotuspolitiikassa yms. otetaan huomioon vaikutukset perheellistymiseen, perheen säilymiseen ja hyvinvointiin. LKP-naiset painottavat yhteiskuntapoliittisen suunnittelun ja päätöksenteon toteuttamista perheen hyvinvoinnin ehdoilla.

ASUNTOPOLITIIKKA

Asumisella on perheiden ja yksilöiden hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä keskeinen merkitys. Asunto lähiympäristöineen muodostaa ihmisen tärkeimmän edellytyksen elää perhe-elämää ja tarjoaa virikepohjan lasten kasvulle ja kehitykselle. Perhepoliittisten tavoitteiden toteutuminen on keskeisesti riippuvainen siitä, missä määrin asuntopolitiikalla kyetään turvaamaan ihmisille kohtuutasoiset asuinolot.

Tavoitteeksi huone ja henkilö

Asumisen tavoitteena on jokaiselle perheelle perheen kokoon nähden riittävä asunto. Kansainvälisen perhejärjestöjen liiton (IUFO) suositus "huone henkilöä kohden" tulee meilläkin vahvistaa asuntopolitiikan viralliseksi vähimmäistavoitteeksi. Jokaisen perheen on saatava oma huoneisto. Kolmen polven perheille on luotava asumismahdollisuudet. Myös yksinäisen ihmisen asunnonsaanti on turvattava. Perheasuntoihin on suunniteltava eristettävissä oleva huone, esimerkiksi isovanhempien tai perheen nuorten käyttöön. Jatkuvat asumiskustannukset eivät saa ylittää 30 prosenttia perheen käytettävissä olevista tuloista. Yhteiskunnan velvollisuutena on estää tonttikeinottelu ja tonttimaan sekä asuntojen hintojen kohtuuton nousu. Kunnilla tulee olla nykyistä suuremmat mahdollisuudet maan hankintaan, jotta voidaan myös näin alentaa asumisesta aiheutuvia kustannuksia ja ohjata paremmin yhdyskuntasuunnittelua.

Lisää pientaloja

Asuntotuotannossamme tulee siirtyä entistä enemmän omakoti- ja pientalolinjalle. Erityisesti tällöin tulisi kehittää kaupunkimaiseen asumiseen soveltuvia pientaloyhteisöjä, joissa nimenomaan lapsiperheiden tarpeet on otettu huomioon.

Nuorten perheiden asumista tuettava

Asuntopolitiikassa on erityiseksi kohderyhmäksi asetettava nuoret perheet, joiden tuentarve on perheen perustamisen vuoksi poikkeuksellisen suuri asunnon hankintavaiheessa ja ensimmäisten asumisvuosien aikana. Tästä syystä on helpotettava heidän mahdollisuuksiaan päästä kiinni omistusasuntoon, lisättävä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjontaa sekä tehostettava asumistukijärjestelmää. Kuitenkin asumiskustannuksia tulee ensisijaisesti alentaa muilla keinoilla kuin asumistuella.

Pienellä alkupääomalla asumaan

Asunto on voitava hankkia pienellä omalla alkupääomalla. Laina-aika tulee ulottaa ainakin 30 vuoteen. Asumisesta aiheutuvia kustannuksia on tasoitettava eri vuosille siten, etteivät ne painotu yhtä raskaasti alkuvuosiin kuin nykyisin. Pitkällä tähtäyksellä on kehitettävä järjestelmä, jonka puitteissa vuokralainen voi päästä vähittäismaksuperiaatteella alunperin yhteiskunnan omistaman asunnon omistajaksi.

Lainsäädäntöä kehittämällä on turvattava asunnonostajan asema keinottelua ja rakentajan aiheuttamia vahinkoja vastaan. Opiskelijaperheiden asuntotilannetta valtion on helpotettava opiskelija-asuntoja rakentamalla ja tähän tarkoitukseen myönnettävien lainojen määrää lisäämällä.

Yhteistiloja kerrostaloihin

Kerrostaloihin on suunniteltava ja rakennettava vapaa-aikaan ja harrastustoimintaan liittyviä tiloja, jotka soveltuvat kaikkien asukkaiden käyttöön.

Lähipalvelut lakisääteisiksi

Asuntoalueen viihtyvyys ja toimivuus on riippuvainen lähipalveluista. Koska nämä eivät ole lakisääteisiä, niitä ei kaavoituksesta huolimatta rakenneta.

Tämän vuoksi olisi asumiseen oleellisimmin vaikuttavat lähipalvelut saatava lakisääteisiksi ja niille olisi asetettava vähimmäisnormit. Ensisijaisesti olisi lailla turvattava kevyt lähiliikenne, lasten lekkipaikat, lähiliikuntamahdollisuudet, pienkaupat ja lähikulttuuripalvelut.

TYÖ JA TOIMEENTULO

Tasa-arvoisuus työelämässä - sukupuolten tasa-arvo

Naisten ja miesten tasa-arvo yhteiskunnassa ja perheessä parantaa elämisen laatua. Siksi sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden on oltava itsestään selvä lähtökohta. Tähän littyy läheisesti vaatimus siitä, että kotitalouksissa suoritetun työn kansantaloudellinen arvo tunnustetaan.

Sukupuolten tasa-arvoon perustuvien työmarkkinoiden avulla pystytään toteuttamaan naisten tasa-arvo perheessä ja helpottamaan perheen toimeentuloa. Edellytyksenä tähän on heikosti palkattujen ammattialojen palkkojen korottaminen sekä naisten syrjinnän lopettaminen työnvälityksessä, palkkauksessa, työoloissa, irtisanomisessa ja ammatissa etenemisessä. Vastaavasti ammatinvalinnanohjauksen ja työmarkkinoille johtavan perus-, ammatti-, jatko- ja täydennyskoulutuksen tulee johdonmukaisesti rakentua sukupuolten ja siviilisäätyjen yhdenvertaisuuteen.

Kodin työnjako

Olennainen osa perheenjäsenten tasa-arvoa on työnjako kodissa. Molempien vanhempien käydessä työssä kodin ulkopuolella tulee heidän yhdessä vastata kodin hoidosta. Toisen ollessa päätoimisesti kotityössä on vastuu luonnollisesti ensisijaisesti hänen. Tietoisesti pitää kotitöitä pyrkiä hoitamaan niin, että ne tarjoavat perheelle yhdessäolomuodon, johon kaikki perheenjäsenet kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan osallistuvat.

Pienten lasten vanhempien työssäkäynti

Työmarkkinapoliittisissa ratkaisuissa on viime vuosina osoitettu mielenkiintoa perhepoliittisia kysymyksiä kohtaan. Työmarkkinasopimuksissa voitaisiin lapsiperheiden asemaa helpottaa. Pienten lasten vanhemmille tulee järjestää mahdollisuus työajan joustavampaan käyttöön. Pienten lasten vanhemmat on pyrittävä vapauttamaan yö- ja vuorotyöstä. Osapäivätyön ja liukuvan työajan tarvetta ja mahdollisuuksia tulee erityisesti tutkia ja kehittää niiden muotoja. Miehille ja naisille on annettava samat mahdollisuudet kosketuksen säilyttämiseen sekä työelämään että perheeseen.

Suoranaisiin työaikojen lyhennyksiin tulee voida myös mennä erikseen tehtävillä sopimuksilla; työsuhde ja työssä eteneminen ei tällöin kuitenkaan saa kärsiä. Työelämän rasittavuutta tulee keventää riittävillä lomilla.

Yhteiskunnan tarjoamat kotipalvelut kohdistettiin aluksi vähävaraisten lapsiperheiden auttamiseen. Lapsiperheiden tarve kotipalvelujen saamiseen on edelleen ilmeinen erityisesti silloin, kun molemmat vanhemmat käyvät työssä kodin ulkopuolella. Kotipalvelujen rinnalla tarjoaa tällaisissa tapauksissa halvemman ratkaisun vanhemman oikeus jäädä kotiin lapsen, puolison, perheessä asuvan lähiomaisen tai lapsenhoitajan sairastuessa ja hoitoa tarvitessa työsuhteen tästä kärsimättä. Jokaisella työssäkäyvällä tulisi olla mahdollisuus palkalliseen lomaan puolison tai lapsen sairastaessa kotona.

Kotipalvelujen saannin varmistamiseksi tulee nopeasti saada aikaan kotipalvelulaki, joka velvoittaa sosiaalitoimistot kyseisen avun järjestämiseen.

PERHEKUSTANNUSTEN TASAUKSEN PERIAATTEET

Perhekustannusten tasauksella helpotetaan vanhempien mahdollisuuksia huolehtia itse lapsistaan. Yhteiskunnan harjoittamalla tasausmenettelyllä pyritään myös poistamaan eriarvoisuutta yhteiskunnan jäsenten keskuudessa. Tästä tukitoiminnasta huolimatta perheille jää ja tulee jäädäkin ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta, elatuksesta ja hoidosta.

Perhekustannusten tasausjärjestelmä on nykyisellään hajanainen ja sekava. Sitä on luotu viime vuosikymmenien ajan säätämällä lukuisia eri lakeja, joiden nykyisistä vaikutuksista ei ole riittävästi tietoa. Tavoitteeksi tulee asettaa yhtenäinen perheellistymisen aiheuttamia lisäkustannuksia korvaava järjestelmä. Tämän luominen edellyttää selvitystä perhepolitiikan yleisistä tavoitteista ja tukitoimien taloudellisista vaikutuksista. Perheen tulee olla taloudellisesti turvattu kaikissa tilanteissa siten, että lasten hoito ja kasvatus ei vaarannu eivätkä perheen aikuisjäsenet joudu taloudellisesti kohtuuttomaan tilanteeseen.

Perhekustannusten kokonaisvaltaista selvitystyötä ei voida jäädä odottamaan. Nykyiset ilmeiset epäkohdat on korjattava jo ennen sitä.

ÄITIYSLOMA - VANHEMPAINLOMA

Äitiysloma tulee pidentää vuoden mittaiseksi. Äidin niin halutessa se jatkuisi hoitolomana siihen asti kun lapsi täyttää kolme vuotta. Yhden vuoden äitiys- ja vanhempainloma tulee olla yhteiskunnan taholta taloudellisesti turvattu joko äitiysloman palkan tai äitiysrahan avulla. Osa äitiyslomasta voisi olla vanhempainlomaa, jolloin isä toimii lapsen hoitajana. Isällä tulee olla oikeus kahden viikon palkalliseen lomaan lapsen syntymän yhteydessä.

Äidin kuoleman tai sairauden tulee oikeuttaa isä edellämainittuihin lomaetuihin.

Adoptiovanhemmilla on oltava samat mahdollisuudet kuin luonnollisilla vanhemmilla itse hoitaa lapsensa tämän ensimmäisen ikävuoden aikana. Adoption tapahtuessa lapsen ollessa vanhempi tulee vanhemmilla olla sopeutumisloma.

PÄIVÄHOITO KOTONA

Lapsilisä

Lasten kasvattamista ja hoitoa tuetaan nyt yhteiskunnan taholta lapsilisän ja päivähoitopaikkojen avulla. Lapsilisä tulee edelleenkin säilyttää yleistukena kaikille alle 16-vuotiaille lapsille. Lapsilisä on pysyvästi sidottava elinkustannusindeksiin. Lapsilisän ohella on perheitä tuettava alle kouluikäisten lasten päivähoitokustannuksissa.

Hoitoraha

Voimassa oleva päivähoitolaki tukee liian yksipuolisesti kodin ulkopuolisia hoitomuotoja. Jotta perheillä olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet valita päivähoitomuoto, myös lasten kotihoitoa olisi tuettava.

Kotihoidon tukemiseksi olisi alle kouluikäisten lasten vanhemmille maksettava hakemuksesta hoitorahaa. Hoitorahaa alettaisiin maksaa äitiysloman päätyttyä, silloin kun lasta hoidetaan hänen omassa kodissaan tai valvotussa perhepäivähoidossa. Hoitajana voi kodissa olla joku muukin kuin jompikumpi lapsen vanhemmista.

Hoitoraha olisi verovapaa ja elinkustannusindeksiin sidottu lapsilisän tavoin. Hoitorahan määrä pienenisi lapsen täytettyä kolme vuotta. Hoitorahan maksamisjärjestelmä olisi saatettava voimaan mahdollisimman nopeasti.

Hoitoraha ja riittävä määrä päivähoitopaikkoja takaisi parhaiten valinnanmahdollisuuden lapsen hoidon järjestämisessä. Nykyistä useammat äidit voisivat jäädä itse hoitamaan lastaan tämän valintamahdollisuuden ansiosta. Hoitoraha tasoittaisi myös lasten aiheuttamaa elintason laskua.

Hoitorahan maksamisen erityistapauksia

Yksinhuoltajille ja pitkäaikaisesti sairaiden ja vammaisten lasten vanhemmille tulee maksaa korotettua hoitorahaa - pitkäaikaisesti sairaiden ja vammaisten lasten osalta aina 16 vuoden ikään asti. Korotettu hoitoraha on sovitettava yhteen KELA:n maksaman lapsen hoitotuen kanssa.

Laitoshoidossa tai ohjatussa perhepäivähoidossa olevien lasten hoitokustannuksiin yhteiskunta osallistuu jo nykyisellään, joten heidän osaltaan hoitorahaa ei maksettaisi.

PÄIVÄHOITO LAITOKSISSA

Lasten päivähoito on osaltaan yhteiskunnan järjestämää palvelua perheille. Päivähoitolaki antaa kunnille velvoitteet päivähoidon järjestämisestä paikallisia tarpeita vastaavasti. Erityisesti olisi päivähoitoa kehitettäessä muistettava, että päivähoidon eri muotoja kehitetään tasapuolisesti ja sisällöltään lapsen elämänpiiriä rikastuttavasti.

Päivähoidon tulee antaa lapselle turvallinen, mahdollisimman yksilöllinen ja virikerikas ympäristö. Sen tulee tukea lapsen tunne-elämän tasapainoista kehitystä. Tasapainoinen lapsi kykenee vastaanottamaan tiedollisia ja esteettisiä virikkeitä sekä kehittymään fyysiseltä suorituskyvyltään. Lapsissa on pyrittävä kehittämään luovuutta, oppimishalua ja myönteistä suhtautumista kanssaihmisiin. Lasta ei tule väsyttää liialla ohjelmalla, vaan hoidon tulee olla lämminhenkistä ja kodinomaista. Kodin ulkopuolisen päivähoidon tulisi tarjota virikepalveluja myös kotona hoidettaville lapsille, esimerkiksi muutamina päivinä tai tunteina viikottain. Puolipäiväkodilla on tärkeä merkitys oppimisvalmiuksien kehittäjänä ennen kouluikää.

Näihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää päivähoitohenkilöstön kouluttamista kaikilla eri tasoilla ja kaikissa päivähoitomuodoissa. Varhaiskasvattajakoulutus tulisi aloittaa viipymättä. Tässä koulutuksessa olisi otettava huomioon perhepäivähoitajien erityistarpeet. Lisäksi olisi päivähoitohenkilöstön palkkatasoa ja sosiaalietuja parannettava, jotta alalle hakeutuisi ja siinä pysyisi vastuuntuntoisia ja tehtävien tasalla olevia henkilöitä.

Päivähoitomuotoja kehitettäessä tulisi ottaa huomioon erityishoitoa tarvitsevat lapset. Tällaisia ovat vuorotyötä tekevien lapset, vammautuneet ja sairaat lapset.

Koululaisten päivähoito

Molempien vanhempien ansiotyön yleistyessä on pienten koululasten hoito jäänyt riittävää huomiota vaille. 7-9-vuotiaat lapset ovat vielä liian nuoria olemaan ilman tukea koulusta päästyään. Heidän hoitonsa tulisi tarvittaessa järjestää koululaisten päiväkodeissa tai muun päivähoidon tavoin. Koululaisten päivähoidon tarve tulisi kartoittaa ainakin suuremmilla paikkakunnilla ja ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Päivähoidon järjestelyissä tulisi muistaa, että lapsen perusturvallisuuden ja sen takaaman kehityksen kannalta lasta olisi voitava hoitaa kotona kolmen vuoden ikäiseksi ja tämän jälkeen totutettava asteettain laajempaan yhteisöön.

LASTA KOTONA HOITAVAN VANHEMMAN SOSIAALITURVA

Esitettyjen taloudellisten tukimuotojen rinnalla on lasten kotihoidon mahdollistamiseksi ja lasta kotona hoitavan vanhemman tasa-arvon turvaamiseksi muihin väestöryhmiin nähden hyväksyttävä pienten lasten hoito työsuoritukseksi työeläkejärjestelmän ja sosiaalivakuutusjärjestelmän piirissä. Tämä edellyttää kotityön markkamääräisen arvon määrittämistä.

Perhe-eläkelainsäädäntö kaipaa täydennykseksi nk. "kriisieläkkeen". Sitä tulisi maksaa yksinhuoltajalle lapsen syntyessä ja avioeron sattuessa sille puolisolle, joka jää hoitamaan lapsia. Perhe-eläkettä pitäisi maksaa myös miespuoliselle leskelle silloin kun lesken hoidettavaksi jää pieniä lapsia.

NEUVONTAPALVELUT

Perheneuvonta

Perheneuvonta on laaja-alainen yleiskäsite, joka kattaa perhekasvatuksen, perhevalmennuksen ja perhehoidon. Perustana on lapsuuden kodista alkava, suunnitelmallisesti päivähoidossa ja koululaitoksen piirissä annettava ihmissuhde- ja perhekasvatus, joka jatkuu avioituville annettavana perhevalmennuksena ja kulloisiakin ajankohtaisia perhe-elämän vaikeuksia helpottavana perhehoitona.

Perheneuvonta pyrkii yksilöiden kasvattamiseen vastuullisiksi vanhemmiksi ja tietojen, taitojen sekä erilaisten valmiuksen antamiseen elämässä ilmaantuvien vaikeuksien kohtaamisessa. Neuvontapalveluiden tarkoituksena on saada ihmiset aktiivisesti osallistumaan oman tilanteensa tiedostamiseen ja auttamiseen.

Perheneuvonnan tarkoituksena on tietojen antaminen ihmisten välisistä suhteista ja siitä, miten perheen omilla taloudellisilla ja tunnepohjaisilla edellytyksillä voidaan saavuttaa elämisen laatua edistävä, tasapainoinen, turvallisuuteen ja keskinäiseen hyväksymiseen sekä viihtyvyyteen perustuva perhe-elämä.

Perhekasvatus oppilaitoksissa

Perhekasvatus tulee aloittaa jo päivähoidon eri muodoissa. Sitä tulee jatkaa iän ja lapsen tai nuoren vastaanottamiskyvyn huomioon ottaen läpi esi- ja peruskoulun sekä toisen asteen koulutuksen aina korkeakouluopintoihin saakka. Puolustuslaitoksen piirissä on annettava perhekasvatusta varusmies- ja siviilipalvelusta suorittaville.

Opetussuunnitelmissa on jokaisen soveltuvan oppiaineen sisältö määriteltävä niin, että perhekasvatus sisältyy siihen sopivin kohdin.

Riittävän tuntimäärän varaaminen harjoitusaineille on tärkeää perhekasvatuksenkin kannalta. Erityisesti on tarkoituksenmukaista tasavertaisuuden ja kodin toimintojen sujuvuuden ja viihtyvyyden lisääjänä, että kotitalouden opetusta annetaan pojille ja tytöille yhdessä useampana vuotena.

Edellisen lisäksi perhekasvatuksen ja lastenhoidon opetus pitää toteuttaa peruskoulun 9. luokalla yhteisenä kurssina pojille ja tytöille, kuten Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnössä (1970:A4) mainitaan. Tällöin se voi vielä tavoittaa jokaisen kansalaisen.

Perhevalmennus

Avioliittoon aikovat ovat keskimääräistä halukkaampia ottamaan vastaan tietoa perhevalmennuksen piiriin luettavista asioista. Siksi neuvontaa on kohdistettava erityisesti heille. Säännönmukaisen neuvonnan vähimmäismuodon tulee olla terveyskeskuksen tai sopivan yksityisen järjestön toimeenpanema perhevalmennuskurssi.

Kodinperustamislaina jälleen käyttöön

Kodinperustamislaina tulee jälleen ottaa käyttöön. Se tulee kytkeä perhekasvatus- ja neuvontajärjestelmään siten, että lainan saamisen ehtona on perhevalmennuskurssille osallistuminen.

Erityisryhmien neuvonta

Perheneuvonnan kannalta erityisryhmiä ovat nuoret, vanhukset, alueelle muuttaneet, avioeroperheet sekä perheet, joiden taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen tilanne on heikko. Ihmisiä on tuettava itse auttamaan itseään; kuitenkin em. erityisryhmien kohdalla on taattava ulkopuolinen tuki. Sosiaalityötä kodeissa on kehitettävä ja tuettava. Ristiriitatilanteessa olevan perheen tai perheenjäsenen tueksi on myös kokeiltava ns. ulkopuolisten tukihenkilöiden käyttöä.

Kriisitilanteet

Perheiden kriisitilanteita varten tulee mahdollistaa puhelinneuvonnan saaminen: puhelinpäivystys on organisoitava nykyistä laajamittaisemmin. Erityisiä kriisikeskuksia on pyrittävä perustamaan ainakin asutuskeskuksiin.

Perheneuvonnan organisointi ja vapaaehtoiset järjestöt

Ensisijaisesti yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia perheneuvontatoimen suunnittelusta. Tällöin on oltava läheisessä yhteistyössä niiden tahojen kanssa, joilla on neuvontatyöstä on kokemuksia.

Perheneuvonta on luonteeltaan hyvin henkilökohtaisia asioita koskevaa palvelua. Siksi on ensiarvoisen tärkeätä, että ihmisillä on valittavanaan vaihtoehtoisia palvelupisteitä, joiden puoleen he voivat kääntyä ja uskoa vaikeat ongelmansa.

Terveysneuvonta

Kansanterveyslain mukaan terveysneuvonta koskee jatkuvana toimintana kaikkia ikäryhmiä. Kansanterveystyön suunnitelmien mukaan erityistä huomiota kiinnitetään ravitsemuskasvatukseen, tupakan ja alkoholin käyttöä vähentävään neuvontaan, terveellisten liikuntatottumusten luomiseen sekä terveyspalvelusten oikeaan käyttöön.

Äidin ja lapsen erityisasema

Vaikka kansanterveystyö laajeneekin, niin LKP-naisten mielestä äidin ja lapsen erityisasema tulee kehittyvässä terveydenhuollossa säilyttää terveyspalvelujen saajina ja tarvitsijoina. Yhteiskunnan on turvattava monipuolisten terveyden- ja sairaanhoidon palvelujen saanti silloinkin, kun taloudellinen tilanne on tiukentunut.

Neuvoloiden työ perhekeskeiseksi ja perhehakuiseksi

Terveyskeskusten neuvoloiden työn perhekeskeisyyttä tulee kehittää perhe- ja kasvatusneuvonnan suuntaan. Vanhempien koulutusta on kehitettävä pienryhmä, ja kurssiohjantana. Neuvonta- ja tukipalvelujen piiriin on saatava myös ne, jotka eivät itse osaa hakeutua käyttämään näitä palveluja, vaikka niitä käytännössä eniten tarvitsisivatkin. Ongelmakeskeisiä erityisryhmiä tulee ohjata pienryhmätoimintaan. Terveydenhoitajalle on varmistettava mahdollisuudet perhehakuiseen työskentelyyn.

Asiantuntijat ja työmenetelmien kehittäminen

Terveyskeskusten henkilökuntaan on saatava eri alojen asiantuntijoita palvelujen kehittämiseksi ja erityispalvelujen antamiseksi. Myös yhteistyötä sairaaloiden ja erikoissairaaloiden sekä mielenterveystoimistojen samoin kuin kasvatusneuvoloiden kanssa on kehitettävä käytännön työmuotona.

Koulun tuettava terveitä tapoja

Koulusta tulee kehittää terveellinen ja terveitä tottumuksia ja tapoja edistävä paikka. Koulun opettajien, terveydenhoitajain, psykologien ja lääkärien tulee kehittää koulujen ja kotien yhteistyötä koululaisten suojelemiseksi kansantauteja ja elintapatauteja edistäviltä tavoilta ja tottumuksilta kuten tupakanpoltolta, liialta alkoholin ja muiden päihteiden käytöltä. Oppilaiden liikunta- ja urheilutoimintaa tulee tukea paikallisten järjestöjen ja erilaisten lautakuntien yhteistyöllä. Samoin tulee kehittää terveitä tapoja kannustavia nuorten osallistumismuotoja. Koulujen oppilasmäärät yhtä terveydenhoitajaa kohti tulee normittaa niin, että terveydenhoitajalla on aikaa yksilökohtaiseen terveystyöhön oppilaiden kanssa.

Taloudellinen neuvonta

Perheen tulojen käyttötapa vaikuttaa yhtä paljon perheen tasapainotettuun talouteen kuin perheen varsinaiset tulot. Suunnittelematon varojen käyttö aiheuttaa yksityistalouksien lisäksi vaikeuksia myös kansantaloudelle.

Useimmat perheet tarvitsevat jossakin vaiheessa perheen talouden suunnitteluun ja hoitoon liittyviä tietoja. Neuvoja tarvitaan perhettä perustettaessa, lasten syntyessä, muuton, kestokulutushyödykkeiden hankinnan, asunnon oston ja eläkkeelle jäämisen yhteydessä - yleensä muuttuvissa olosuhteissa.

Perheen talouden tasapainottamisen edellytyksenä on, että kaikkien perheenjäsenten kulutus on suhteessa perheen varoihin ja että perhe on keskinäisellä sopimuksella päättänyt talouden hoidon ja kulutuksen suuntaviivoista.

Taloudenhoitoon liittyvää neuvontaa on voitava saada tarvittaessa jokaisen omalla paikkakunnalla. Tätä varten kuntiin tulee perustaa keskitettyjä neuvonta-asemia, jotka vastaavat sekä kotitalous- että kuluttajapoliittisesta toiminnasta. Myös kuluttajasuojaneuvonta on yhdistettävä saman neuvonta-aseman toimintaan.

Neuvonta-asemilla voidaan järjestää kurssitoimintaa, joka antaa syvällistä ja perusteellista tietoa kodin taloudellisista kysymyksistä. Neuvonta-asema voi toimia kurssien pitämisessäkin yhteistyössä eri järjestöjen ja laitosten kanssa.

Ihmisten asenteisiin on pyrittävä vaikuttamaan niin, että he kääntyvät neuvontapalveluiden puoleen riittävän ajoissa. Palveluiden tarjonta on varmistettava apua tarvitsevien ulottuville.

NEUVONTAPALVELUJEN KEHITTÄMINEN

Kokonaisvaltainen perheneuvonta

Neuvontajärjestelmä tulee kehittää jatkuvaksi toiminnaksi, jonka avulla kyetään auttamaan ihmistä joka tilanteessa. Sosiaalitoimistoista ja terveyskeskuksista tulee kehittää monipalvelukeskuksia, joista ihmiset neuvotaan tarvittaessa erityisneuvontapisteisiin tai muuhun jatkohoitoon. Perheisiin kohdistuvien neuvonta- ja tukitoimien tulee olla perheen kokonaistilanteen huomioonottavaa, suunniteltua toimintaa. Tämän saavuttamiseksi tulee eri palvelupisteet velvoittaa yhteistyöhön keskenään.

Eri työmuotoja on voitava kehittää ennakkoluulottomasti. Tiedotusvälineiden, kansalais- ja työväenopistojen tähänastista laajempi mukana olo perheneuvontatyössä on tarpeellinen.

Palveluista tiedottaminen

Kunnan velvollisuus on tiedottaa neuvontapalveluista riittävästi. Kunkin auttavan tahon ja joukkotiedotusvälineiden tulee myönteisellä panoksellaan ja käytettävissään olevin keinoin edistää tiedotusta ja siihen liittyvää perhemyönteisyyttä. Kuntien tulisi laatia ohjekirjanen joka kodin käyttöä varten.

Neuvontahenkilökunnan koulutus ja jatkokoulutus

Perheneuvonnan tarkoituksenmukaistamiseksi tulee viipymättä ryhtyä suunnittelemaan henkilökunnan koulutusta nimenomaan silmällä pitäen niitä muotoja, joita ajan tasalla oleva neuvontapalvelu tarvitsee.

Terveydenhuoltohenkilöstön, opettajien ja perheneuvontatyössä toimivien sekä koulutukseen että jatkokoulutukseen tulee kiinnittää huomiota, jotta nämä ammattiryhmät parhaalla mahdollisella tavalla osaavat työskennellä lasten ja oppilaiden hyväksi sekä kotien ja vanhempien auttamiseksi heidän kasvatustehtävässään.

Oppilashuoltoon sisältyvät asiat ja ihmissuhde- ja perhekasvatus voitaisiin sisällyttää opettajien ja koulun oppilashuoltohenkilöstön koulutuksessa - sekä teoriassa että käytännön opetusharjoittelussa - yhdeksi oppilashuolto-nimiseksi oppiaineeksi.

KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖ

Lasten hoito ja kasvatus on ensisijaisesti kotien vastuulla. Kodin ja koulun yhteistyötä tulee kehittää ja luoda luottavaiset ja avoimet kanssakäymisen muodot.

Koulusta tulisi kehittää terveellinen ja terveitä tottumuksia ja tapoja edistävä paikka. Kouluterveydenhoidon tulee kehittää kodin ja koulun yhteistyötä koululaisten suojelemiseksi terveyttä vaarantavilta tekijöiltä.

Koulun terveydenhoitopalveluja antavilla henkilöillä tulee olla aikaa yksilökohtaiseen työhön oppilaan, hänen perheensä ja opettajien kanssa.

Oppilashuollon tavoite on luoda koulun olosuhteet mahdollisimman myönteiseksi oppilaalle ja oppimistapahtumalle. Oppilashuollon työn kehittämiseksi tulee koulukuraattorien ja -psykologien toimia koulun tiloissa.

NUORISO

Tämän päivän nuoriso on lähitulevaisuudessa yhteiskunnan suurin vaikuttajaryhmä. Liberaali näkemys yksilökeskeisestä kansanvaltaisesta yhteiskunnasta edellyttää yksilönkehityksessä tervettä ja turvallista itsenäistymistä. Vanhempien on kannettava vastuu riittävän kauan, mutta irroittautumisen tulee tapahtua luonnollisesti, yksilöllisen kehityksen mukaisesti.

Itsenäistymisvaiheessa oleva nuori joutuu liian usein riippuvaiseksi omasta kodistaan siitä syystä, että hän ei saa asuntoa muualta. Nuorella on oltava mahdollisuus muuttaa itsenäisesti asumaan silloin, kun hän on siihen valmis. Nuorten kerääminen erillisiin asuntoloihin ei voi olla kuin tilapäinen hätäratkaisu. Ihmisten välisille suhteille on tärkeätä, ettei samoihin tiloihin koota asumaan vain nuoria, vanhoja tai muita erityisryhmiä.

Vapaa-ajan toiminta tulee kehittää sellaiseksi, että nuoret eivät ole nuorisotyön kohteina, vaan sen tekijöinä.

PERHELAINSÄÄDÄNTÖ

Nyt voimassa oleva perhelainsäädäntö on uudistuksen tarpeessa. Avioliittolainsäädännöllä tulee uudistuksenkin tapahtuessa pyrkiä siihen, että laki suojaa kotia, lasten luonnollista kasvuympäristöä, ja estää perusteettomia eroja lasten ollessa pieniä. Toisaalta tulee asioiden niin vaatiessa saada ero joustavasti ja eroavissa puolisoissa tarpeetonta vihamielisyyttä herättämättä.

Lapsen elatuksen tulisi olla turvattu riittävästi aviollisten ristiriitatilanteidenkin syntyessä. Elatusavun ennakko on nykyisellään liian pieni ja elatusapujen perintä monimutkaista ja tehotonta. Tältä osin tulisi lainsäädäntöä uusia nykyistä paremmaksi. Vanhemmille pitäisi tähdentää, ettei isyys ja äitiys eikä sen tuomat velvoitukset lopu avioeroon, vaan jatkuvat läpi elämän. Vanhempien välisestä suhteesta riippumatta tulee lapsille ja vanhemmille varata mahdollisuus toistensa tapaamiseen jatkuvasti.

PERHE JA VEROTUS

Verouudistuksien yhteydessä ei kenenkään palkkatuloillaan elävän verotaakkaa tule lisätä. Verotuksen kohtuuttomuus ei saa aiheuttaa vähemmän ansaitsevan puolison vetäytymistä syrjään työelämästä.

Verotusta edelleen kehitettäessä tuleekin huolehtia verotuksessa vallitsevien epäkohtien poistamisesta. Etenkään puolisovähennystä ei työhön menevän puolison osalta tulisi pienentää siinä määrin kuin erillisverolaissa tapahtui. Muussa tapauksessa ei kotona olevan puolison työhönpaluu muodostu odotetun laajuiseksi.

Perheverotuksen ongelmat kertautuvat inflaatiovaikutuksen vuoksi. Tuloverorasituksen kurissa pitämiseksi tarvittaisiin veroasteikkolakiin veroleikkuri, joka vuosittain leikkaisi inflaation aiheuttaman verorasituksen nousun. Verotukseen sisältyvien, perhettä koskevien vähennysten markkamääriä pitäisi myös vuosittain tarkistaa.

Välillisiä veroja perheet maksavat kulutustaan vastaavasti. Peruselintarvikkeiden liikevaihtoveron poistaminen lapsiperheiltä vähentäisi välillisten verojen maksutaakkaa. Vaikka verouudistuksen painopistettä tulevaisuudessa on siirrettävä välittömistä veroista välillisiin, tulee välillinen verotus kohdistaa ylellisyystarvikkeisiin ja niihin verrattaviin.

ORGANISAATIO

Perhepolitiikan ylimmäksi toteuttajaksi perheministeri

Nykyisellään perhepolitiikan toteuttaminen on maassamme hyvin hajanaista: puuttuu yhteinen koordinoiva ja suunnitteleva elin. Liberaalisen Kansanpuolueen Naiset ehdottaa perheministerin nimittämistä kolmanneksi ministeriksi sosiaali- ja terveysministeriöön vastaamaan alan kehittämisestä ja kokonaisvaltaisesta toteuttamisesta.

Perheministerin alaisuuteen tulisi perustaa perheasiainneuvottelukunta yhteydenpitoa varten eri hallinnonhaarojen välillä sekä tukemaan eri hallintoalueita ja yksityisiä intressipiirejä. Perheasiainneuvottelukunnassa pitäisi olla edustettuina ainakin opetusministeriö, työvoimahallinto ja työmarkkinajärjestöt, perhepoliittiset ja kotitalousjärjestöt, kirkko, asuntohallitus ja valtiovarainministeriö.

Perhepolitiikkaan käytetyt varat ovat vain osittain kustannuksia. Hyvin suuri osa niistä on investointien kaltaisia, koska niiden avulla voidaan sosiaalihuollon ja sairaanhoidon kustannuksia myöhemmin vähentää ratkaisevalla tavalla. Perheen ja kodin hyväksi on kyettävä investoimaan aivan erityisesti silloin kun taloudellisesti tiukentuneen tilanteen nähdään aiheuttavan monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka saattavat vaikeuttaa erityisesti nuorten perheiden toimeentuloa.

Liberaalisen Kansanpuolueen Naiset ry:n ylimääräisen liittokokouksen Lappeenrannassa 14-15.6.1975 hyväksymä.