LKP: Poliittinen tavoiteohjelma

Suomen selviytymisstrategia

1. Markkinatalous toimimaan - irti etujärjestövallasta

Hyvin toimiva kansantalous rakentuu yksityiseen omistukseen ja terveeseen kilpailuun. Yhteiskunnallista vaurautta ja turvallisuutta luodaan vain tuottavalla työllä ja säästämisellä, ei järjestelmävoimien sopimuksilla. Vaurauden syntyminen edellyttää riittävää yksityistä yrityskapasiteettia, hyvää koulutusta ja ammattitaitoa sekä kustannustason sopeuttamista tuottavuuteen.

Holhous on jo juurtunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Valtiovalta ja muut järjestelmävoimat suhtautuvat kansalaisiin kuin alamaisiin. Tämä asenne on nujertanut ihmisten oma-aloitteisuuden, minkä seurauksena lamasta nouseminen ja omasta elämästä vastuun ottaminen on monille ollut ylivoimaista.

1.1. Markkinatalous on saatava vapaaksi järjestelmävoimien ohjailusta. Siten nopeutamme taloutemme tervettä rakennemuutosta.
1.2. Yrittäjyyden kynnystä tulee alentaa ja yritystoiminnan esteenä olevaa byrokratiaa ja lainsäädäntöä purkaa.
1.3. Monopolit ja kartellit on purettava. Tehokkaalla lainsäädännöllä ja sen valvonnalla on poistettava kilpailurajoitukset ja estettävä epäterve kilpailu.
1.4. Valtionyhtiöt on pääsääntöisesti yksityistettävä.
1.5. Elinkeinoelämän tukiviidakosta on päästävä eroon. Yritystoiminta ei tarvitse tukea yhteiskunnan verovaroista, paitsi tietoista työllistämistä varten (kohta 2.4.). Työllistämistuen tulee olla tasapuolista, niin ettei se vääristä yritysten kilpailuasetelmia.
1.6. Maataloutta on kehitettävä yrittäjyyden pohjalta ja sopeutettava se eurooppalaiseen maa-talouspolitiikkaan erikoistumalla Suomessa kannattaviin tuotteisiin. Siirtymäkauden varjolla ei saa luoda massiivista rahanjakoautomaattia maataloudelle. Vientitukiaisista on päästävä eroon.
1.7. Pankkijärjestelmämme on saatava terveelle pohjalle ja lopetettava mahdollisimman nopeasti verovarojen suuntaaminen pankkitukeen. Maksetun tuen käyttöä on valvottava tehokkaasti ja pankkien vastuukysymykset selvitettävä. Pankkisalaisuutta ei saa käyttää väärinkäytösten peittelemiseen.

2. Työttömyyden edessä ei saa alistua

Talouspolitiikan tärkein tavoite on turvata kansalaisille mahdollisuus ansiotyöhön ja toimeentuloon. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää uusien työpaikkojen luomista ensisijaisesti yritystoiminnan piiriin, työelämän ja työlainsäädännön kehittämistä sekä työn käsitteen laajentamista.

2.1. Työllistävien pienyritysten toimintaedellytyksiä tulee parantaa. Yrityksen perustamiseen ja yrittämiseen liittyvää koulutusta on kehitettävä sekä alennettava uuden yrityksen perustamiskynnystä.
2.2. Verottaja tai pankkitukea nauttiva rahoituslaitos ei saa kaataa toimivia ja kannattavia yrityksiä tilapäisiin rahoitusvaikeuksiin.
2.3. Työttömyyden vähentämiseksi on otettava käyttöön kaikki keinot, kuten sapattivapaat, työajan vapaaehtoiset lyhentämiset, työelämän joustot, osa-aikatyön lisääminen ja joustava eläkkeelle siirtyminen.
2.4. Työttömyysturvarahoja on käytettävä aktiiviseen työllistämiseen. Työttömille on sallittava lyhytaikaiset tai osa-aikaiset työsuhteet ilman pelkoa työttömyyskorvauksen menettämisestä. Myöskään työnantajalle ei saa koitua ylimääräisiä kustannuksia tällaisesta työsuhteesta.
2.5. Nuorten työllistämistä tulee kannustaa uudistamalla heitä koskeva verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmä. Alle 24 -vuotiaat nuoret on vapautettava tuloverosta ja heidän työnantajansa heitä koskevista sosiaaliturvamaksuista.
2.6. Vientiteollisuus ja muu pitkälle automatisoitu teollisuus on saatava kantamaan nykyistä enemmän vastuuta työllisyydestä muuttamalla tuotannollisten investointien ja työvoiman käytön verotuksellisia ym. kustannussuhteita.
2.7. Erityisesti on edistettävä yliopistojen ja tutkimuslaitosten työllistävää tuotekehitystoimintaa.

3. Perusturva ja peruspalvelut säilytettävä

Hyvinvointiyhteiskunnan perusteet ja peruspalvelut voidaan Suomessa säilyttää. Yhteiskunnan on annettava jäsenilleen vapaus ja mahdollisuus hankkia vaurautta, mutta se ei saa jättää ketään oman onnensa nojaan toimeentulorajan alapuolelle.
Liberaali yhteiskunta perustuu laillisuuteen, joka turvaa kansalaiset henkiseltä, aineelliselta ja ruumiilliselta väkivallalta.

3.1. Monimutkainen sosiaali- ja toimeentulotukien viidakko on yhdistettävä yhtenäiseksi työn te-koa ja työn hankkimista kannustavaksi, kansalaisia aktivoivaksi järjestelmäksi.
3.2. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda aukoton perusturva, joka mahdollistaa välttämättömän toimeentulon, asumisen, koulutuksen ja terveydenhuollon, myös vaihtoehtoisia hoitomuotoja sisältävät terveyspalvelut. Sosiaaliturvan taso on mitoitettava kansantalouden maksukyvyn mukaisesti.
3.3. Kansalaisen perustulojärjestelmän tulee taata minimitoimeentulo ja sallia sen lisäksi työn tekeminen, opiskelu ja muu ansiotoiminta.
3.4. Yhteiskunnan on tarjottava kansalaisille maksuttomat tai kohtuuhintaiset peruspalvelut ja sallittava myös yksityisten vaihtoehtojen tarjonta.
3.5. Hyvinvointiyhteiskunnan on huolehdittava lasten, vanhusten ja vammaisten erityistarpeista.

4. Työn verotusta kevennettävä

Suomen tuloveroaste ja marginaaliverotus ovat maailman raskaimpia ja kokonaisveroastekin on Euroopan neljänneksi korkein. Sen sijaan pääomavero on maailman alhaisimpia.

4.1. Verotuksen painopistettä on muutettava siten, että ympäristöä rasittavaa tuotantoa, kulutusta, automaatiota ja pääomatuloja verotetaan nykyistä enemmän. Vastaavasti työn tekemisen ja työllistämisen verotusta on tuntuvasti kevennettävä. Yhä suuremmaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi muodostuvia harmaita työmarkkinoita voidaan ehkäistä vain tuloverotusta ja työllistämisveroja alentamalla.
4.2. Palvelujen tuleminen arvonlisäveron piiriin on merkinnyt noin kolmen miljardin markan lisärasitusta kansalaisten verotaakkaan. Palvelujen arvonlisäveroina kerätyt rahat tulisi kokonai-suudessaan käyttää tuloverotuksen alentamiseen ja kohdentaa niihin kansalaisryhmiin, joiden toi-meentuloa säästöpäätökset ja sosiaaliturvan leikkaukset ovat eniten heikentäneet, kuten lapsiperheisiin ja nuoriin.
4.3. Ympäristöveroina kerättävät maksut on käytettävä elinympäristön laadun parantamiseen. Ympäristönsuojelun edistämiseksi on käytettävä myös kannustavia verohelpotuksia.
4.4. Auton käyttöön kohdistuva verotus on arvonlisäveron, käyttömaksun ja polttoaineveron korotuksilla noussut kohtuuttoman suureksi. Siksi autoveroa tulee alentaa.

5. Perheitä ja nuoria tuettava

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut lapsikielteisksi. Lapsiperheistä on tehty ulkomaanvelkamme maksajia kiristämällä verotusta ja suuntaamalla valtion ja kuntien leikkaukset siten, että ne lähes kaikki kohdistuvat suoraan tai välillisesti lapsiperheisiin. Samanaikaisesti, kun ongelmat perheissä lisääntyvät, lapsille ja perheille suunnattuja tuki- ja turvajärjestelmiä karsitaan systemaattisesti.

5.1. Tulevaisuus on nuorten ja lasten. Siksi lapsiperheiden asemaan, lasten ja nuorten koulutukseen sekä nuorten työllisyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.
5.2. Eri päivähoitomuotoja ja lasten kotihoidon tukea on edelleen kehitettävä perheiden tarpeiden mukaisesti. Valinnanvapauden turvaamiseksi on kehitettävä myös yksityisiä lasten, vanhusten ja vammaisten hoitolaitoksia sekä avohoitopalveluja.
5.3. Asunto on keskeinen osa kansalaisen perusturvallisuutta. Jokaisella suomalaisella on oikeus omistus- tai vuokra-asuntoon. Nuorten ja lapsiperheiden turvaksi on kehitettävä rahoitusjärjestelmä oman asunnon hankkimiseksi ilman alkupääomaa.
5.4. Vuokralla asumisen mahdollisuutta on parannettava. Vuokra-asuntotuotantoa on rakennettava myös yksityisen pääoman varaan ja tehtävä se kannattavaksi sijoitusvaihtoehdoksi.

6. Laadukas koulutus selviytymisemme elinehto

Valtiovallan ja kuntien säästöpäätökset ovat erityisesti kohdistuneet opetus- ja kulttuuritoimeen, korkeakouluopetukseen ja tutkimustoimintaan. Tämä on vaarantanut peruskoulutuksen tason, korkeakoulujemme mielekkään toiminnan ja vapaan kansansivistystyön.

6.1. Korkea koulutus- ja sivistystaso on kansainvälisessä kilpailussa selviytymisemme elinehto. Siksi riittävän laaja-alaisen ja korkeatasoisen koulutuksen turvaaminen on yhteiskuntamme keskeisimpiä tavoiteita.
6.2. Koulutusjärjestelmiämme on kehitettävä vastaamaan kansainvälistyvän työelämän ja tutki-mustoiminnan haasteita sekä palvelemaan kansalaisten muuttuvia tarpeita. Ulkomaisia opiskelumahdollisuuksia tulee käyttää aktiivisesti hyväksi.
6.3. Tuotantomme keskeinen kilpailutekijä on korkea ammattitaito. Siksi ammatillista koulutusta ja korkeakoulujemme opetus- ja tutkimustyötä ei saa laiminlyödä eikä liikaa hajauttaa.
6.4. Yliopistojen ja korkeakoulujen on hankittava merkittävä osuus rahoituksestaan vapailta tutkimusmarkkinoilta.
6.5. Oppisopimuslinjaa on kehitettävä laitosmuotoisen opetuksen rinnalle toiseksi pääväyläksi ja sen rajoituksia poistettava sekä kiinnitettävä huomiota koulun ja palkkatyön väliseen alueeseen, mm. työpajatoimintaan.

7. Kohti kestävää kehitystä

Puhdas ja terve elinympäristö on paras perintö tuleville sukupolville. Terveellisestä ympäristöstä on oltava valmis maksamaan. Tehostamalla luonnonsuojelua ja ympäristön hoitoa sekä kehittämällä kotimaisia energiavaihtoehtoja voidaan luoda runsaasti uusia työpaikkoja.

7.1. Kaikessa tuotannossa, kulutuksessa ja päätöksenteossa samoin kuin kasvatuksessa ja koulu-tuksessa on otettava huomioon kestävä kehitys ja ympäristön sietokyky. Rakentamisen säännöstö ei saa estää kestävää, terveellistä rakentamista.
7.2. Ympäristöhallintoa on kehitettävä. Ympäristölakien valvonta ja ympäristölupien myöntäminen on pidettävä erillään toisistaan.
7.3. Lähialueiden päästöjen rajoittaminen sekä Itämeren ja Suomenlahden rehevöitymiskehityksen pysäyttäminen ovat Suomen edun mukaisia tuettavia tavoitteita. Myös lähialueidemme huonokuntoisten voimaloiden kunnostamiseen tulee suunnata voimavaroja.
7.4. Liikennepolitiikassa on suosittava vähäpäästöistä raideliikennettä. Tiesuolan käyttöä on vähennettävä koko maassa.
7.5. Vesistöjen hajakuormitusta on vähennettävä. Maatilojemme päästöille on asetettava tiukem-mat normit ja riittävät suoja-alueet. Teollisuuslaitosten jätevesien puhdistustekniikkaa on edelleen kehitettävä.
7.6. Yhteiskunnan tehtävänä on rajoitaa ympäristöä rasittavaa tuotantoa ja kulutusta mm. ympä-ristöverotuksen avulla. Säästäväisyyttä, raaka-aineiden kierrätystä ja tuotteiden uudelleenkäyttöä on kannustettava. Tarpeetonta pakkaamista vähennetään asettamalla haitallisuuden mukaisia veroja.

8. Holhousvaltiosta kansalaisten yhteiskuntaan

Holhoavalla asenteellaan ja yksilönvapautta rajoittavilla normeillaan järjestelmävoimat, virkakoneisto ja valtiovalta sekä sen jatkeena toimivat puolueet ylläpitävät pysähtyneisyyden aika-kautta ja alamaisyhteiskuntaa. Kun muualla maailmassa avoimuutta, julkisuutta ja omatoimisuutta pyritään lisäämään, meillä niitä rajoitetaan. Tästä kehityksestä ovat esimerkkeinä mm. uudet virkarikos- ja esitutkintalait sekä puuttumiset viestinten tiedonhankinta- ja toimintavapauksiin.

8.1. Yhteiskunnan ohjausta ja holhousta kansalaisten elämässä tulee vähentää. Kansalaisten on saatava itse päättää omista asioistaan sekä vapauksiensa ja oikeuksiensa käyttämisestä, kunhan se tapahtuu muiden vapautta ja oikeutta rajoittamatta.
8.2. Yhteiskunnan ei tule säätää lakeja ja määräyksiä, joita se ei pysty tehokkaasti valvomaan ja jotka kansalaisyhteiskunnassa eivät ole välttämättömiä. Kansalaisten perusoikeuksia ja vastuullista vapautta tulee lisätä eikä kaventaa.
8.3. Sananvapautta sekä tiedotusvälineiden toimintavapautta tulee kunnioittaa. Vapaa ja tehokas tiedonvälitys on kansanvaltaisen yhteiskunnan keskeisin perusarvo.
8.4. Järjestäytymisvapautta on kunnioitettava. Kansalaisten pakottaminen esimerkiksi viransaannin ehtona poliittisten puolueiden tai ammattiliittojen jäseniksi on lopetettava.

9. Valta kansalaisille ja eduskunnalle

Suomessa todellista valtaa käyttävät suppea poliittinen eliitti, etujärjestöt ja ns. markkinavoimat.

Presidentin suuret valtaoikeudet voivat estää kansalaisten vaaleissa ilmaiseman tahdon toteutumisen. Suuret valtaoikeudet ajavat puolueet ja poliitikot jatkuvaan presidenttipeliin. Ministerikelpoisuuden ylläpito johtaa nöyristelyyn.

Eduskunnasta on tullut kumileimasin, joka kirjaa hallituspuolueiden johdon tahdon. Kansanedustajat nujerretaan ryhmäkurilla. Etujärjestöt puuttuvat tavan takaa lainsäädäntötyöhön pannen hallituksen ja eduskunnan seinää vasten. Suomalaisen kansanvallan toimivuudessa on paljon parantamisen varaa.

9.1. Kansan valitseman eduskunnan on oltava keskeisin valtioelin. Eduskunnan asemaa on vah-vistettava valtiosääntöä muuttamalla ja sisäisillä uudistuksilla.
Parlamentarismia on vahvistettava siirtämällä presidentin valtaoikeuksia eduskunnalle ja hallitukselle. Tämä voidaan toteuttaa parhaiten laajalla perustuslain kokonaisuudistuksella.
9.2. Presidentin valta hallituksen muodostamisessa on supistettava ja jätettävä presidentille vain ns. kriisinlaukaisuvaltuudet. Presidentin ulkopoliittinen päätöksenteko on sidottava valtioneuvoston kannanottoihin. Pääministerin tulee edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa.
9.3. Liberaalissa demokratiassa valta kuuluu kansalaisille, joiden tahto toteutuu vapaissa vaaleissa ja kansanäänestyksissä. Vaalien tulee olla tarkasti suhteellisia, jotta jokaisen kansalaisen ääni olisi samanarvoinen.
9.4. Avoimuus ja julkisuus ovat osallistuvan ja terveen kansanvallan edellytyksiä. Kansalaisille tulee antaa riittävästi tietoja valmistelun alla olevista poliittisista asioista ja virkakoneiston toiminnasta. Tämä vahvistaa kansalaisten luottamusta poliittiseen järjestelmäämme.
9.5. Vallankäytön tulee perustua laillisuuteen, kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun sekä kansalaisvapauksien kunnioittamiseen.
9.6. Kansalaisten suoria vaikuttamismahdollisuuksia on kehitettävä myös kunnallisella tasolla, työpaikoilla ja asuinympäristössä. Kansanäänestysten käyttöä on lisättävä tärkeissä periaatteellisissa kysymyksissä. Maaherrat, maakunta- ja kuntajohtajat on valittava suoralla kansanvaalilla määräajaksi.

10. Puolueiden avauduttava - uudet tavat politiikkaan

Puolueet ovat tulleet osaksi valtiokoneistoa ja menettäneet alkuperäiset roolinsa kansalaisten tahdon välittäjinä. Johtavat poliitikot ovat samaistuneet henkilökohtaisesti valtion etuihin ja monille keskeisin poliittinen tavoite on oman eduskuntapaikan säilyttäminen tai korkean poliittisen viran saaminen. Poliittisen vastuun periaate on Suomessa lähes tuntematon.

Poliittisen kulttuurimme vääristymät ovat vieraannuttaneet kansalaisia yhteiskunnallisesta toiminnasta. Puoluevastaisuuden lisääntyminen uhkaa nyt jo koko kansanvaltaista järjestelmäämme.

10.1. Puolueiden ja poliitikkojen sekä koko kansanvaltaisen järjestelmämme uskottavuuden pala-uttaminen on mahdollista vain poliittisia menettelytapoja kehittämällä. Politiikassa tarvitaan uudet menettelytavat, joihin puolueiden ja poliitikkojen on sitouduttava. Puolueiden toiminnassa on keskeistä avoimuus, julkisuus ja rehellisyys.
10.2. Poliitikkojen ja virkamiesten kytkennät talouselämään on tehtävä julkisiksi ja huolehdittava siitä, että ministerien ja kansanedustajien riippumattomuus tulee turvatuksi. Ministerit, kansanedustajat ja johtavat virkamiehet on saatava pois valtionyhtiöiden ja muiden suuryritysten hallintoneuvostoista.
10.3. Poliittiset virkanimitykset on tarkoin rajattava koskemaan vain tiettyjä poliittisluonteisia virkoja ja niistä on tehtävä määräaikaisia. Myös niissä on ensisijaisena valintaperusteena oltava pätevyys.
10.4. Puolue- ja vaalirahoitus on tehtävä julkiseksi. Myös kansanedustaja- ja kunnallisvaaliehdokkaiden on julkistettava vaalikampanjansa ulkopuoliset rahoituslähteet.
10.5. Kansanedustajan tai valtuutetun toiminta- ja mielipidevapautta ei saa rajoittaa puoluekurilla eikä muillakaan painostustoimenpiteillä.
10.6. Puolueista on tehtävä kansalaisten vaikuttamiskanavia ja niiden on oltava avoimia myös sitoutumattomille.

11. Huomisen Suomi tarvitsee liberalismia

Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta varjostavat monet uhkakuvat:

Taloudellisen laman syventämä rakenteellinen suurtyöttömyys uhkaa jäädä pysyväksi. Olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa osa työikäisestä väestöstä on joutunut kokonaan työelämän ulkopuolelle. Työssäkäyvät joutuvat tekemään entistä enemmän työtä kiristyvillä työmarkkinoilla.

Suuren ulkomaanvelan hoitamiseksi valtion menoja on vuosittain leikattava useita miljardeja, mikä heikentää julkisia palveluja sekä sosiaali- ja työttömyysturvaamme. Suomeen uhkaa muodostua puolentoista miljoonan ihmisen suuruinen uusköyhälistö.

Työttömyydestä ja valtionvelan hoidosta johtuen verotus pysyy sietämättömän korkeana ja kohdistuu yhä pienenevään palkansaajakuntaan. Korkean verotuksen seurauksena verojen kiertäminen ja harmaa talous lisääntyvät.

Yhteiskunnallinen ja taloudellinen turvattomuus lisää väkivaltarikollisuutta, itsemurhia ja mielenterveysongelmia sekä luo kasvualustaa yhteiskunnallisille ääriliikkeille.

Ympäristöongelmien kärjistyminen muodostaa kasvavan uhan ihmisten terveydelle ja maamme sekä koko maapallon tulevaisuudelle.

Edessä olevien ongelmien torjumiseksi Suomi tarvitsee liberalismia ja liberaaleja päättäjiä.

Liberaalisen Kansanpuolueen mielestä:

1. Vapaa markkinatalous on saatava toimimaan Suomessa.
2. Etujenjakopolitiikasta ja saavutettujen etujen puolustamisesta on tehtävä loppu.
3. Järjestelmävalta on nujerrettava ja siirryttävä aitoon kansalaisvaltaan.
4. Julkisen sektorin turhaa byrokratiaa on purettava niin, etteivät kansalaisten välttämättömät peruspalvelut vaarannu.
5. Suomen kansalaiset tarvitsevat enemmän vastuullista vapautta, oikeuksia ja liikkumatilaa.
6. Suomen on avauduttava kansainvälisyyteen ja ajettava tehokkaasti etujaan Euroopan Unionin jäsenenä.