Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/LKP/172

Liberaalinen Kansanpuolue

LKP:n turvallisuuspoliittinen ohjelma


  • Puolue: Liberaalinen Kansanpuolue
  • Otsikko: LKP:n turvallisuuspoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1974
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Liberaalisen Kansanpuolueen
TURVALLISUUSPOLIITTINEN OHJELMA

Kansainvälisen turvallisuuspolitiikan päämääränä on pysyvän rauhan aikaansaaminen, kansojen välisten ristiriitojen ratkaiseminen rauhanomaisin keinoin, kansainvälisen yhteistyön edistäminen sekä vallitsevien rodullisten, uskonnollisten, taloudellisten ja sivistyksellisten eriarvoisuuksien poistaminen.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on kehitettävä ja tuettava kaikkia kansainvälisen yhteistyön muotoja, ennen kaikkea Yhdistyneet Kansakunnat -järjestöä, jolle on luotava riittävät mahdollisuudet toimintaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden lujittamiseksi.

Suomen turvallisuuspolitiikan päämääränä on osana kansainvälistä turvallisuusjärjestelmää ylläpitää maamme valtiollista itsenäisyyttä, turvata kansainvälinen asemamme ja yhteiskuntamme omaehtoinen kehittäminen sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ulkoisilta uhkatekijöiltä. Turvallisuuspolitiikka koostuu laajasti ymmärretystä ulkopolitiikasta ja puolustuspolitiikasta. Ulkopolitiikkaan luetaan tällöin kuuluvaksi myös ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikka. Puolustuspolitiikka jakautuu henkiseen, sotilaalliseen ja taloudelliseen maanpuolustukseen sekä väestösuojeluun.

ULKOPOLITIIKKA

Suomen ulkopolitiikka perustuu rauhantahtoiseen puolueettomuuspolitiikkaan, valtioiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen, maamme solmimien valtiosopimusten tinkimättömään noudattamiseen, suurvaltojen välisten ristiriitaisuuksien ulkopuolella pysyttäytymiseen sekä hyvien naapuruussuhteiden ylläpitämiseen. Liberaalinen Kansanpuolue antaa täyden tukensa tälle Paasikiven-Kekkosen linjan ulkopolitiikalle. Puolue edellyttää Suomen jatkuvaa aktiivisuutta rauhan ja YKn ihmisoikeuksien julistuksen sekä ihmisoikeuksien sopimusten periaatteiden puolesta käytävässä taistelussa rotusyrjintää, taloudellista riistoa sekä sivistyksellistä tai uskonnollista eriarvoisuutta vastaan.

Maamme toiminta Yhdistyneissä Kansakunnissa on lisännyt ulkopolitiikkamme nauttimaa kansainvälistä luottamusta ja arvostusta. Samalla sen avulla on saatu aikaan merkittäviä tuloksia työssä maailmanjärjestön päämäärien hyväksi. Sen vuoksi maamme tulee edelleen kaikin käytettävissä olevin toimenpitein tukea ja kehittää YKn arvovaltaa ja työskentelymahdollisuuksia osallistumalla aktiivisesti järjestön toimintaan. Samoin tulee edelleen tehostaa Suomen osallistumista YKn rauhanturvaamistoimintaan.

Maamme suhteet Neuvostoliittoon sekä muihin naapurimaihin rakentuvat molemminpuolisen kunnioituksen, toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden sekä keskinäisen luottamuksen ja luonnollisen naapuruuden periaatteille. Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden perustana on vuonna 1948 solmittu Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus. Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet ovat kansainvälisen politiikan suhdanteista riippumattomat; siksi YYA-sopimuksen määrittelemät periaatteet luovat pohjan jatkuvalle maidemme väliselle poliittiselle, taloudelliselle, tieteellistekniselle sekä sivistykselliselle yhteistyölle. Suomen ja muiden pohjoismaiden väliset suhteet perustuvat yhteiseen historialliseen kokemukseen sekä yhteiskunnalliseen, sivistykselliseen ja uskonnolliseen perinteeseen, joiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota.

SUOMEN ULK0MAANKAUPPAPOLITIIKKA

Suomen ulkomaankauppapolitiikka on osa maan harjoittamaa turvallisuuspolitiikkaa. Siksi sen tulee olla sopusoinnussa ulkopolitiikkamme periaatteiden kanssa ja pyrkiä tasapuolisuuden noudattamiseen yhteistyössään eri valtioiden, erilaisten valtioryhmittymien, kansainvälisten järjestöjen sekä taloudellisten yhteisöjen kanssa.

Suomen suhteet kansainvälisiin kaupallisiin ja taloudellisiin järjestöihin perustuvat yhteistyösopimuksiin. Suomen ja Neuvostoliiton kauppa perustuu lisäksi YYA-sopimukseen sekä pitkän tähtäyksen runkosopimuksiin.

Uskollisena puolueettomuuspolitiikalleen maamme tulee edelleen pyrkiä kauppasuhteidensa kaikinpuoliseen kehittämiseen ja laajentamiseen niin naapurimaiden kuin muidenkin valtioiden kanssa. Kauppapolitiikassaan Suomi ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien aseiden vientiä koskevat rajoitukset sekä osallistuu tarvittaessa maailmanjärjestön määräämiin taloudellisiin pakotteisiin.

SUOMEN KEHITYSYHTEISTYÖPOLITIIKKA

Kehitysyhteistyöpolitiikan avulla maamme pyrkii vähentämään kansainvälistä eriarvoisuutta valtioiden välillä korostaen samalla kehittyneiden maiden velvollisuutta kehitysmaiden omaehtoisen kehitystyön tukemiseen.

Tässä tarkoituksessa kehitysyhteistyömäärärahoja tulee lisätä. Tavoitteeksi on otettava pyrkiminen YKn suositusten mukaiseen yhden prosentin osuuteen kansantulosta. Varat on pyrittävä kohdistamaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti saajamaan omaehtoiseen kehitystyöhön. Kehitysyhteistyöluottojen sidonnaisuuskysymyksissä noudatetaan kansainvälistä käytäntöä ja kehitystä.

Samoin maamme tulee tukea ihmisoikeuksia puolustavia kansallisia itsenäisyysliikkeitä.

PUOLUSTUSPOLITIIKKA

Puolustuspolitiikan tehtävänä on yhdessä ulkopolitiikan kanssa tukea maamme turvallisuuspolitiikkaa sekä viime kädessä turvata maamme itsenäisyys ja kansalaisten elinmahdollisuudet sekä perusoikeudet maanpuolustuksellisin keinoin. Puolustuspolitiikka koostuu henkisestä, sotilaallisesta ja taloudellista maanpuolustuksesta sekä väestönsuojelusta. Hallitusmuodon mukaisesti jokainen Suomen kansalainen on velvollinen olemaan osallisena isänmaan puolustamisessa.

Viime vuosikymmenien asetekninen kehitys, ennen muuta ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden yleistyminen, samoin kuin suurvaltojen välinen asevarustekilpailu ovat johtaneet siihen, että perinteisen sotilaallisen maanpuolustuksen suhteellinen merkitys turvallisuuspolitiikan osana on kiistattomasti vähentynyt mutta ei väistynyt. Sen vuoksi Suomen maanpuolustuspolitiikan tavoitteeksi on entistä painotetummin otettava kansalaisten elinmahdollisuuksien suojaaminen kansainvälisen kriisin aikana sekä kansallisiin voimavaroihimme perustuva sotilaallinen puolustautuminen puolueettomuuden loukkauksien torjumiseksi tai rauhan palauttamiseksi sotatilan tai avoimen selkkauksen sattuessa sekä tarvittavan aikavoiton turvaamiseksi maan poliittiselle johdolle.

Liberaalinen Kansanpuolue asettaa turvallisuuspoliittiseksi päämääräkseen kansainvälisen yleisen ja yhtäläisen aseistariisunnan, joka on pysyvän rauhantilan edellytys. Puolue katsoo, että pyrittäessä tähän päämäärään on kaikki ponnistukset keskitettävä kansainvälisen jännityksen lieventämiseen, valtioiden rauhantahtoisen yhteistoiminnan kehittämiseen ja kansojen ystävyyden edistämiseen. Niin kauan kuin näihin päämääriin ei ole päästy on Suomen kuitenkin huolehdittava turvallisuudestaan henkisen, sotilaallisen ja taloudellisen maanpuolustuksen sekä väestönsuojelun avulla sopusoinnussa maamme valtiosopimusten ja taloudellisten voimavarojen kanssa. Puolustusvoimien säilyttäminen maanpuolustuksemme sotilaallisena perustana ei kuitenkaan saa merkitä luopumista aseettoman maanpuolustuksen ja siviilivastarinnan kehittämisestä.

Suomen on kaikin keinoin käyttäen tunnustettua puolueettomuusasemaansa hyväkseen pyrittävä vahvistamaan YK-järjestön asemaa kansainvälisten konfliktien ratkaisemisessa. Erityisesti on edistettävä rauhantutkimukseen perustuvaa aktiivista toimintaa rauhan edellytysten parantamiseksi.

HENKINEN MAANPUOLUSTUS

Henkisen maanpuolustuksen tavoitteena on kansan henkisten voimavarojen yhdistäminen kriisien ja sodan haittavaikutusten mahdollisimman tehokkaaksi torjumiseksi. Käytännössä tämä tapahtuu parhaiten huolehtimalla siitä, että kansalaiset saavat riittävästi tietoja vallitsevista olosuhteista sekä niistä toimenpiteistä, joita heiltä kriisiaikana edellytetään.

Henkisen maanpuolustuksen suunnittelu- ja kehittämistoimintaa johtaa puolustusministeriön yhteydessä toimiva Henkisen maapuolustuksen suunnittelukunta. Sen keskeisiin tehtäviin kuuluu muun muassa laatia yhteistoiminnassa eri viranomaisten, laitosten ja kansalaisjärjestöjen kanssa suunnitelma sellaista valtakunnallista kansalaiskasvatusta varten, joka edistää henkisen maanpuolustuksen päämäärien saavuttamista. Lisäksi suunnittelukunnan tehtäviin kuuluu laatia suunnitelma erityisesti valtakunnallisen tiedotustoiminnan järjestelyiksi poikkeuksellisia oloja ja erityisesti sota-aikaa varten sekä huolehtia näiden suunnitelmien edellyttämistä valmistelutehtävistä.

Tämä edellyttää valtiovallan jatkuvaa tukea suunnittelukunnan työlle, jonka tehostamiseksi organisaatio tulisi siirtää suoraan valtioneuvoston kanslian alaiseksi.

Koulutustoiminta

Turvallisuuspoliittisen tietouden levittäjänä kaikkiin kansalaispiireihin on maamme koululaitos avainasemassa. Myös aikuiskasvatus on saatava turvallisuuspoliittisen viestinnän piiriin.

Peruskoulusta alkaen tulee eri koulumuotoihin liittää yhteiskunnallisen opetuksen osana turvallisuuspolitiikan koulutus, jossa kiinnitetään tasapuolisesti huomiota kaikkiin sen osa-alueisiin. Erityisesti tulee tällöin korostaa turvallisuuspolitiikan humaaneja ja kansainvälistä yhteisymmärrystä edistäviä tarkoitusperiä ottaen kuitenkin huomioon kaikkinaiset toimenpiteet, joilla varaudutaan erilaisiin kansainvälisiin kriiseihin. Käytännössä opetuksen tulee perustua hyväksyttyihin turvallisuuspolitiikan opetussuunnitelmiin.

Kaiken tällä alalla tapahtuvan koulutustoiminnan tulee noudattaa maamme turvallisuuspolitiikan henkeä ja linjaa.

Viestinnän kehittäminen

Kansan henkinen kyky kestää poikkeuksellisia oloja edellyttää tiedon välityksen jatkumista tehokkaana ja luotettavana. Sen vuoksi tulee varautua viestintäjärjestelmän kehittämiseen sellaiseksi, että kansalaiset vaikeissakin olosuhteissa voivat saada viranomaisilta tietoja tilanteen kehityksestä sekä käyttäytymisohjeita.

Samoin harjoitettavan viestinnän tulee olla luotettavaa ja tosiasioihin perustuvaa. Sensuurin käyttöön ei pidä turvautua poikkeuksellisissakaan oloissa elleivät äärimmäiset olosuhteet sitä vaadi.

Lisäksi on edellytettävä, että jo rauhanajan tiedotustoiminnassa turvataan kansalaisille oikeus ja mahdollisuus saada tietoja niistä toimenpiteistä, joihin viranomaiset ovat kriisien varalta varautuneet, milloin maanpuolustuksellisista syistä ei ole noudatettava ehdotonta salaamista.

Puolustusvoimien tiedotusta tulee kehittää ja laajentaa. Tiedotustoiminnassa tulee käyttää nykyistä enemmän yhteiskunnallisen koulutuksen saanutta henkilöstöä ja varusmiehiä.

SOTILAALLINEN MAANPUOLUSTUS

Suomen sotilaallinen maanpuolustus perustuu maan hallitusmuotoon sekä yleiseen asevelvollisuuslakiin, jonka mukaisesti isänmaan ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamiseksi on jokainen Suomen mies asevelvollinen.

Sotilaallisen maanpuolustuksen käytännöllisestä organisoimisesta huolehtii puolustusvoimat, jonka ylipäällikkönä toimii tasavallan presidentti.

Yleinen asevelvollisuus

Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen tulee edelleen rakentua yleisen asevelvollisuuden pohjalle. Asevelvollisuusjärjestelmää tulee kuitenkin jatkuvasti kehittää siten, että se vastaa kulloinkin vallitsevan tilanteen asettamia vaatimuksia.

Asevelvollisuuslaki sallii asevelvollisuuden suorittamisen aseettomana tai siviilipalveluksena silloin, kun vakavat uskonnolliset tai eettiset syyt tähän pakottavat. Sekä aseettoman että siviilipalveluksen mahdollisuus tulee edelleen säilyttää. Palvelusmuotoja on kehitettävä siten, että ne ovat kokonaispuolustuksen kannalta mielekkäitä.

Asevelvollisuus on entistä laajemmin nähtävä yleisenä kansalaispalveluvelvollisuutena. Tämä on otettava huomioon myös koulutusta suunniteltaessa ja henkilövarauksia tehtäessä. Siten mm. sellaiset ammattiryhmät, joita kriisiaikana voidaan kokonaispuolustuksen kannalta käyttää mielekkäämmin muissa kuin aseellisissa tehtävissä, tulee kouluttaa niihin rauhan aikana.

Sellaisissa erikoisammateissa toimivat, kuten lääkärit ja papit, joiden asema ja oikeudet sodankäynnissä on määritelty kansainvälisin sopimuksin, tulee voida sijoittaa suorittamaan asevelvollisuuttaan myös siviilitehtävissä esimerkiksi toimimalla kehitysalueilla terveyskeskuslääkäreinä tai vastaavasti seurakuntatehtävissä. Poikkeuksellisten olojen edellyttämä erikoiskoulutus voidaan antaa lyhytaikaisen erityisharjoitusten puitteissa.

Naisten mahdollisuudet osallistua tehokkaalla tavalla erilaisiin maanpuolustuksen kannalta tärkeisiin tehtäviin on pikaisesti selvitettävä sekä ryhdyttävä tämän selvityksen vaatimiin koulutusjärjestelyihin.

Puolustusjärjestelmä

Suomen puolustusvoimat perustuu kokonaismaanpuolustuksemme tarpeet huomioon ottavaan ns. kaaderijärjestelmään, jonka keskeisiin ominaisuuksiin kuuluvat suurehko koulutettu reservi sekä varautuminen tehokkaaseen alueelliseen puolustukseen. Tätä järjestelmää tulee kehittää edelleen ottaen samalla huomioon ne ammattiarmeijan tarjoamat edut, jotka ovat sovellettavissa suomalaisiin olosuhteisiin.

Maassamme käytössä oleva yleinen asevelvollisuusjärjestelmä vastaa parhaiten kansanvaltaisia periaatteita. Miliisi- tai ammattiarmeijaa ei voida pitää vaihtoehtoina maamme nykyiselle puolustusjärjestelmälle.

Sotilaallisen maanpuolustuksen rinnalla ja yhdessä sen kanssa on varauduttava myös siviilivastarinnan organisoituun käyttöön. Siksi siviilivastarintajärjestelmää on kehitettävä perinteisen sotalaitosjärjestelmän rinnakkaiseksi puolustusmuodoksi. Suomen on myös huolehdittava siitä, että kansainvälisen jännityksen lauettua ja pysyvän rauhan edellytysten synnyttyä Suomi on valmis purkamaan sotalaitosjärjestelmänsä ja siten yhtymään yleiseen aseistariisuntaan.

Puolustusvoimain tehtävä ja asema

Puolustusvoimia tulee kehittää ja valvoa normaalina yhteiskunnallisena laitoksena huomioonottaen kuitenkin sen erikoisluonteesta johtuvat tarpeet. Puolustusvoimain ylipäällikkyys tulee edelleen säilyttää tasavallan presidentillä, mutta sotilaskäskyasioiden esittely on siirrettävä puolustusvoimain komentajan toimesta valtioneuvostossa tapahtuvaksi. Puolustusministerin parlamentaarista vastuuta tulee lisätä sekä muilla tavoin kehittää eduskunnan valvontamahdollisuuksia puolustusvoimien piirissä.

Samoin tulee eduskunnan säätää lailla, miten puolustusvoimia voidaan parlamentaarisen valvonnan alaisena käyttää järjestyksenpitotehtäviin valtion sisäisten kriisien aikana.

Kantahenkilökunnan asema

Valtiovallan tulee kiinnittää erityistä huomiota puolustusvoimain kantahenkilökunnan aseman parantamiseen. Yhtenäispäällystöjärjestelmää tulee edelleen kehittää siten, että tuloksena on mahdollisimman yhtenäinen päällystö, jonka kaikilla tasoilla on olemassa riittävät koulutus- ja ylenemismahdollisuudet aina ylimpiin tehtäviin asti.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää päällystökoulutuksen tehostamiseen sekä oikean työmotivaation luomiseen.

Riittävien päällystöreservien turvaamiseksi sotilasviran- ja toimenhaltijain sosiaalista ja taloudellista asemaa tulee kehittää. Erityisesti on pyrittävä eliminoimaan siirtopakon perheille aiheuttamia haittoja mm. riittävin muuttokorvauksin sekä asunto-, päivähoito- ja koulutusjärjestelyin. Palkkauksessa on päästävä samalle lähtötasolle kuin muissakin vastaavaa koulutusta edellyttävissä ammateissa.

Kyvykkään oppilasaineksen saamiseksi päällystöopistoon ja kadettikouluun tulee kiinnittää riittävä huomio opetuksen tehostamiseen sekä oppilaitosten sijaintiin ja yhteyksiin muiden koulumuotojen kanssa.

Puolustusvoimain piirissä toimivien henkilökuntajärjestöjen roolia tulee korostaa työolosuhteista neuvoteltaessa.

Puolustusvoimain materiaalinen kehittäminen

Puolustusvoimain materiaalisen kehittämisen tulee tapahtua lain säätämään tehtävämäärittelyyn perustuvan pitkän tähtäyksen suunnittelun pohjalta. Tämän mukaisesti tulee parlamentaarisen puolustuskomitean esittämällä tavalla vähintään joka viides vuosi laatia perusteltu selvitys puolustusvoimain kehittämissuunnitelmista siten, että eduskunta voi sen perusteella myöntää tarvittavat monivuotiset materiaalin tilausvaltuudet. Perushankintojen painopiste tulee kohdistaa nykyaikaiseen valvonta- ja torjuntakalustoon.

Puolustusvoimain hankinnat tulee mahdollisimman suuressa määrin suunnata kotimaisiin tuotteisiin.

Puolustusvoimain koulutuksellinen kehittäminen

Puolustusvoimain koulutusperiaatteiden on oltava sopusoinnussa yhteiskunnan muun koulutusjärjestelmän kanssa. Perinteisen sotilasorganisaation on otettava huomioon, että rauhanaikaiseen sotilaskoulutukseen kutsuttavat asevelvolliset ovat läpikäyneet suomalaisen koulutuslaitoksen, jossa entistä enemmän pyritään korostamaan omatoimisuutta, sosiaalista kanssakäymistä sekä demokraattisia toimintamenetelmiä.

Puolustusvoimain koulutusorganisaatiossa on pikaisesti laadittava suunnitelma yhteiskunnan koulu-uudistuksen työmenetelmien ja opetuksen sisällön vaatimista uudistuksista. Sotilaskoulutuksen on sekä sisällöltään että muodoltaan liityttävä kansalaisten muuhun peruskoulutukseen. Vastaavasti on jo peruskoulussa pystyttävä luomaan tiedollinen perusta maamme turvallisuuspolitiikasta. Samoin yhteiskunnan koulutuslaitoksen on pystyttävä luomaan turvallisuuspolitiikkamme mukainen maanpuolustustahto, jolloin puolustusvoimain koulutus ensijassa keskitetään puolustuskyvyn kouluttamiseen.

Koulutuksen suunnittelussa tulee nykyistä enemmän kiinnittää huomiota sellaisen oikean palvelusmotivaation luomiseen, joka on sopusoinnussa turvalllisuuspolitiikkamme yleisten tavoitteiden sekä maamme yhteiskunnallisten olosuhteiden kanssa.

Nykyinen varusmiespalvelusaika tulee voida käyttää entistä tehokkaammin hyödyksi. Tämän vuoksi on pyrittävä palkkaamaan puolustusvoimiin riittävästi huolto- ym. henkilökuntaa, jotta varusmiehet voidaan vapauttaa koulutuksen kannalta toisarvoisista tehtävistä.

Asevelvollisten siviilikoulutus sekä kotipaikka tulee ottaa riittävästi huomioon sijoitettaessa heitä varusmiespalvelukseen. Erikoiskoulutukseen valittavilla tulee pyrkiä turvaamaan työn jatkuvuus puolustusvoimissa myös varusmiespalveluksen päätyttyä.

Yhtenäispäällystöjärjestelmä tulee ulottaa myös varusmiehiin ja reserviläisiin. Reservin aliupseeri- ja upseerikoulutuksen välisiä arvostuseroja on pyrittävä tasaamaan koulutuksellisin järjestelyin. Reserviläisten kertaus- ja jatkokoulutustoimintaa tulee tehostaa.

Varusmiehen asema

Varusmieskoulutus on osa yhteiskuntamme antamaa kansalaiskasvatusta. Tämän mukaisesti varusmiehelle on turvattava hänen peruuttamattomat kansalaisoikeutensa ja -velvollisuutensa myös varusmiespalvelun aikana.

Varusmiehen oikeusturva

Puolustusvoimain johtajavaltaisesta luonteesta huolimatta varusmiehellä on oikeus odottaa koulutuksessa esimieheltään ja varusmiestovereiltaan hänen ihmisarvoaan kunnioittavaa kohtelua.

Milloin varusmies katsoo oikeuksiaan loukatun hänellä tulee olla rauhan aikana nykyisestään kehitetty mahdollisuus vedota puolustusvoimain käskyvaltasuhteista riippumattomaan orgaaniin. Esimiehen kurinpito-oikeus tulee rajoittaa vain välttämättömiin järjestysrikkomusten oikaisemisiin. Samoin tulee varusmiesten oikeusturvaa kehittää etenkin rikkomusten esitutkintavaiheen osalta. Esitutkinta on keskitettävä joukko-osastossa henkilölle, jolla on siihen riittävä juridinen asiantuntemus.

Sotaväen rikoslaki on uudistettava ja sen on vastattava yleisiä rikosoikeudellisia periaatteita. Vallitseva väljyys ja tulkinnanvaraisuus tulee poistaa ja samalla supistaa sotilasrikosten lajeja.

Varusmiehen sosiaaliturva

Varusmiespalvelus ei saa merkitä asevelvollisen tai hänen omaistensa elintason alenemista. Siksi yhteiskunnan tulee suorittaa varusmiehen omaisille näiden olosuhteet huomioonottava riittävä sotilasavustus koko palvelusajalta.

Lisäksi tulee kotiuttamisraha, jonka suuruustavoite on vähintään puolet minimipalkasta, maksaa kaikille. Varusmiehen päiväraha tulee korottaa riittäväksi ja sitoa se minimitoimeentuloon. Opinto- tai asuntolainojen korot tulee palvelusajalta korvata varusmiehelle tai hänen opiskelevalle puolisolleen täysimääräisenä korkotukena.

Varusmiehellä tulee palvelusaikanaan myös olla oikeus niihin sosiaalisiin sekä sivistys- ja vapaa-ajan palveluksiin, joita yhteiskunta puolustusvoimain ulkopuolella ja ennen kaikkea varuskuntapaikkakunnalla tarjoaa.

Varusmiesten terveydenhoito

Varusmiehellä tulee palvelusaikanaan olla oikeus riittävään terveydenhoitopalvelusten saantiin. Terveyskeskuksissa suoritettavan tutkintatarkastuksen lisäksi on palvelukseen astuttaessa suoritettava perusteellinen lääkärintarkastus, jossa erityistä huomiota kiinnitetään asianomaisen kykyyn kestää sotilaspalveluksen fyysiset ja henkiset rasitukset.

Erityisesti tulee lisätä majoitus- ja palvelutilojen hygienisyyttä sekä kiinnittää huomiota varusmiesten henkilökohtaisen hygienian hoitoon. Tarpeelliset varusteet tulee jakaa puolustusvoimain toimesta sekä myös opettaa ja valvoa niiden käyttämistä.

Puolustusvoimain terveydenhoitohenkilökunnan lukumäärää ja ammatillista pätevyyttä on lisättävä. Erityisesti hammaslääkärien lukumäärä tulisi moninkertaistaa.

Samoin tulee voida lisätä potilaspaikkojen lukumäärää varuskuntasairaaloissa, koska joukkomajoituksesta johtuen tapauksia, jotka siviilissä voidaan pitää avohoidossa, on tartuntavaaran vuoksi käsiteltävä vuodepotilaina.

Ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa on kehitettävä. Varustetasossa tulee suorittaa tarpeelliset parannukset huomioiden tämä periaate. Puolustusvoimain piirissä on ryhdyttävä toimenpiteisiin työsuojelun soveltamiseksi rauhanajan olosuhteissa.

Lomat ja vapaa-aika

Palveluksen ulkopuolelle jäävä aika on varusmiehelle luonnostaan kuuluvaa vapaa-aikaa. Hänelle on turvattava mahdollisuudet käyttää se haluamallaan tavalla joko varuskunnassa tai sen ulkopuolella. Aktivoivia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia tulee kehittää varuskuntiin nykyistä enemmän. Samoin on tuettava itseopiskelua ja järjestettävä sille tarpeelliset tilat myös vanhoissa varuskunnissa.

Varusmiehellä tulee olla mahdollisuus lomien saantiin henkilökohtaisten ja perheasioiden sekä yhteiskunnan edun näin vaatiessa. Lisäksi on voitava toteuttaa säännöllinen lomajärjestelmä, jonka kiertokulusta on varusmiehelle hyvissä ajoin tiedotettava. Loman kieltäminen ei saa olla rangaistuskeinona.

Yhteiskunnan toimenpitein on lisäksi edistettävä varusmiehen mahdollisuuksia matkustaa loma-aikoina kotipaikkakunnalleen. Valtionrautateillä on toteutettava vapaa matkustusoikeus varusmieskortin esittävälle varusmiehelle. Samoin on tuettava mahdollisuuksien mukaan myös muita kulkuneuvoja käyttävien matkustusmahdollisuuksia luomalla esimerkiksi järjestelmä, jossa yhteiskunta korvaa yli 10 markan menevät matkakulut suoraan liikennöitsijälle.

Hengellinen työ

Puolustusvoimissa harjoitettavan hengellisen työn tulee olla sopusoinnussa uskonnonvapauden periaatteen kanssa. Sotilaspappijärjestelmä tulee irroittaa puolustusvoimien sisäisestä käskyvaltajärjestelmästä sekä siirtää paikallisseurakuntien yhteyteen.

Varusmiehellä tulee olla oikeus osallistua palvelusajan ulkopuolella oman uskontokuntansa järjestämiin tilaisuuksiin sekä ottaa henkilökohtaisesti myös varuskunta-alueella vastaan näiden palveluksia tarkoitukseen sopivissa tiloissa.

Varusmiesten etujärjestöt

Varusmiesten etujärjestönä toimii maassamme Suomen Varusmiesliitto. Varusmiesliiton osastoille tulee antaa täydet toimintaoikeudet kasarmialueella, edellyttäen että ne toiminnassaan noudattavat annettuja järjestysohjeita eivätkä toimi vastoin puolustuslaitoksen lakimääräisiä tavoitteita.

Puolustuslaitoksen piirissä toimivia varusmiestoimikuntia tulee edelleen kehittää. Varusmiestoimikuntien vaalijärjestelmä on uudistettava kansanvaltaiseksi. Taloudelliset toimintaedellytykset toimikuntien työskentelylle on turvattava. Nykyinen oppilaskuntalaitos tulee niveltää tämän kokonaisuuden saumattomaksi osaksi.

Varusmiesten oikeutta päättää heitä itseään koskevista asioista etenkin vapaa-aika- ja harrastustoiminnan piirissä on nykyisestään lisättävä.

Puolustusvoimain sisäistä demokratiaa tulee voimakkaasti kehittää myös palvelusolosuhteissa varusmiestoimikuntajärjestelmän puitteissa. Tavoitteeksi on otettava yksikkökohtainen varusmiesluottamusmiesten valitseminen.

Yhteiskunnallinen toiminta puolustusvoimissa

Puolustuslaitoksessa palvellessaan varusmiehellä tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin yhteiskunnan jäsenillä. Tämä koskee myös hänen osallistumisoikeuttaan poliittiseen toimintaan palveluksen ulkopuolella.

Milloin varusmies valitaan kansanedustajaksi, kunnallisvaltuutetuksi tai nimitetään valtioneuvoston jäseneksi, tulee hänellä olla erivapaus lykkäyksen tai loman saamiseksi yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen.

Puolustusvoimat instituutiona tulee edelleen säilyttää puoluetoiminnan ulkopuolella. Kantahenkilökunnalla tai varusmiehellä ei saa olla oikeutta poliittiseen toimintaan tai propagandan harjoittamiseen kasarmialueella tai palveluksen aikana yleensäkään. Samoin on pidettävä rangaistavana kaikkinaista poliittista suosintaa tai syrjintää milloin sellaista esiintyy.

Palveluksen ulkopuolella tulee poliittinen toiminta sallia sekä kantahenkilökunnalle että varusmiehille. Tämän esteenä olevat määräykset on nykyajalle vieraina ja kansalaisoikeudet kieltävinä kumottava.

Valtiosäännön uudistamisen yhteydessä on kielto upseerien asettumisesta ehdokkaaksi kansanedustajien vaaleissa samoin kumottava.

TALOUDELLINEN MAANPUOLUSTUS

Liberaalisen talouspolitiikan mukainen luonnon ja ihmisen välinen tasapainotalous on vahvin tae myös kriisiaikojen taloudelliselle turvallisuudelle. Taloudellisen maanpuolustuksen tavoitteena on turvata maamme kansalaisten toimeentulo sekä maanpuolustuksen taloudelliset edellytykset erilaisten kriisien ja sodan aikana.

Rauhan aikana tapahtuvaa taloudellista maanpuolustuksen suunnittelu- ja järjestelytoimintaa hoitaa vuonna 1955 perustettu Puolustustaloudellinen suunnittelukunta. Sen tehtäviin kuuluvat vuonna 1960 säädetyn lain mukaisesti suunnittelu- ja järjestelytehtävät, jotka ovat tarpeen maan taloudellisen puolustusvalmiuden kehittämiseksi sekä väestön toimeentulon ja maan talouselämän turvaamiseksi sodan, vaaran tai maan ulkopuolella sattuneen sodan tai vaikutuksiltaan siihen verrattavan muun erityisen tapauksen aiheuttamien poikkeuksellisten olojen aikana, mikäli niitä ei lailla tai asetuksella ole annettu muun viranomaisen asiaksi.

Käytännössä taloudellisen maanpuolustuksen toimenpitein on laadittava riittävät suunnitelmat maan tuotantoelämän turvaamiseksi ja suojaamiseksi kriisin tai sodan aikana sekä riittävien varmuusvarastojen luomiseksi maan energiatarpeen, elintarvikkeiden ja muiden elintärkeiden tarvikkeiden riittävyyden turvaamiseksi. Taloudellisen maanpuolustuksen tavoitteisiin kuuluu myös riittävän omavaraisuuden saavuttaminen kriisiherkkien tarvikkeiden osalta. Erityisesti on korostettava valtiovallan vastuuta suunnittelussa, samoin kuin riittävien ekologisten edellytysten luomisessa sille.

Energiatalous

On arvioitavissa, että maailmassa vallitseva energiapula tulee jatkumaan samoin kuin energian hinta edelleen kohoamaan. Samoin maamme energiatuotannon omavaraisuusaste tulee jatkossakin laskemaan. Tämän vuoksi valtiovallan on pyrittävä kaikin käytettävissä olevin keinoin huolehtimaan energian tuonnin turvaamisesta pitkäaikaisin tuontisopimuksin. Kotimaista energiatuotantoa on kehitettävä ja samalla on pyrittävä luomaan riittävät varmuusvarastot. Energiatuontiorganisaatiota tulee pyrkiä kehittämään myös siten, että teollisuudelle turvataan mahdollisuudet saada omia tuontilisenssejä silloin kun se voi tapahtua edullisin hinnoin.

Kotimaisen energiatuotannon lisäämiseksi on laadittava pitkän tähtäyksen valtakunnallinen energiataloussuunnitelma, jossa erityisesti painotetaan mahdollisuuksia energian säästämiseen yhteiskunta- ja tuotantopoliittisen suunnittelun avulla.

Varmuusvarastoinnissa on vähimmäistavoitteeksi otettava vähintään puolen vuoden varmuusvarasto.

Kansanhuolto

Erityistä huomiota tulee kiinnittää kriisiajan kansanhuollon järjestämiseen. Jo ennalta on voitava huolehtia tarpeellisista suunnittelutoimenpiteistä, varautua säännöstelyyn ja lainsäädäntöön sekä käytännön valmistelutoimenpiteisiin.

Tässä tarkoituksessa maan hallituksen tulee jatkuvasti tarkoin seurata huoltotilanteen kehitystä sekä vastata kansanhuoltohenkilöstön riittävästä varaamisesta ja kouluttamisesta tehtäväänsä.

Samalla on huolehdittava siitä, että elintarvikkeiden varmuusvarastot ovat riittävät. Erittäin kriisiherkkien tarpeiden kohdalla on voitava turvata jopa usean vuoden tarpeet tähdentämällä kansalaisille riittävien kotivarastojen tarpeellisuutta sekä ohjaamalla tätä tarkoittavia toimenpiteitä. Siten kyetään yhteiskunnan varmuusvarastotilannetta oleelliselta osin keventämään sekä estämään hetkellisen paniikkitunnelman syntyminen.

Liikenne ja kuljetukset

Liikenteen ja kuljetuksen osalta on tärkeää, että nykyinen kuljetuskapasiteetti voidaan kriisin sattuessa ottaa riittävässä laajuudessa käyttöön keskitetyn johdon puitteissa. Tätä varten on luotava tarpeellinen kuljetusorganisaatio, joka ottaa riittävästi huomioon myös sotilaskuljetusten tarpeet. Ennen muuta on tuolloin turvattava liikekannallepanon joustava ja tehokas sujuminen sekä elintarvikkeiden jakelun mahdollisimman suuri häiriöttömyys vaikeissakin olosuhteissa.

Maatalous

Maataloustuotannon osalta tulee kotimaisten tuotteiden kulutuskysyntä poikkeuksellisissa oloissa suuresti kasvamaan tarpeettoman tuonnin samalla vähentyessä. Tämän vuoksi tulee varautua tuotantokapasiteetin mahdollisimman nopeaan lisäämiseen kriisin aikana huolimatta tämänhetkisestä liikatuotannosta eräillä aloilla. Koska tämä ei ole mahdollista riittävässä määrin mm. kotieläintuotteiden osalta, tulee kalorivajauksen estämiseksi muuttaa tuotantosuuntaa lisäämällä leipäviljan, herneiden, perunan, öljykasvien sekä juurikasvien tuotantoa ja vastaavasti supistamalla mm. rehutuotantoa. Karjakantaa joudutaan tuolloin supistamaan tarpeen mukaan.

Samoin on huolehdittava siitä, että riittävät maatalouden vaatimat työvoimareservit voidaan varata kriisiajan tarpeita varten.

Rakennustoiminta

Rakennustoiminnan alalla taloudellisen maanpuolustuksen tehtävänä on erityisesti varautua väestönsuojeluun tarpeellisten rakenteiden nopeaan valmistamiseen, teollisuustuotannon suojaamiseen sekä aiheutuneiden vaurioiden korjaamiseen.

Tätä tarkoitusta varten tulee tehostaa tarpeen vaatimaa organisaation koulutusta.

Teollisuustuotanto

Teollisuustuotannon häiriöttömän jatkumisen turvaamiseksi kriisiaikana on jo normaaleissa oloissa laadittava yksityiskohtaiset ja pitkälle menevät suunnitelmat teollisuuden tuotantosuuntien ohjaamiseksi kriisiajan tarpeita vastaavaksi, teollisuuslaitosten ja työntekijöiden suojaamiseksi sodan vaurioilta sekä energian ja raaka-aineiden saannin varmistamiseksi.

Kaikilla tarpeellisilla aloilla tulee tavoitteena olla mahdollisimman korkean omavaraisuusasteen saavuttaminen. Siksi jo rakennettua organisaatiota, johon kuuluvat metalli-, metsäteollisuus-, kemian-, rakennusaine-, tekstiili-, nahka ja kenkä-, kumi- sekä elintarvikepooli, tulee edelleen kehittää samalla luoden sille riittävät organisatoriset edellytykset kriisitilanteessa tapahtuvaan toimintaan.

Työvoima

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että nykyaikainen yhteiskunta vaatii kriisinaikaisen toimintakykynsä säilyttääkseen erittäin pitkälle viedyn työvoimankäyttösuunnitelman, jossa on otettu huomioon sotilaallisen maanpuolustuksen sekä tuotantoelämän kuin muutkin yhteiskunnan tarpeet.

Kriisiin varautuvan työvoimapolitiikan ensisijaisena tavoitteena on pidettävä työvoimareservien luomista sekä niiden kouluttamista kriisinaikaiseen tehtäväänsä. Puolueen mielestä tätä tehtävää suoritettaessa tulee painopistettä siirtää nykyisestä käytännöstä huomattavasti enemmän tuotantoelämää suosivaksi. Toistaiseksi koulutus on tapahtunut liian puolustuslaitoskeskeisesti.

Kriisiaikana kasvaa normaalioloissa tuotantoon osallistumattoman naistyövoiman merkitys. Tämän vuoksi tulisi ryhtyä ensi tilassa kartoittamaan naistyövoimareservit sekä aloittaa naisten kriisiajan käyttöön tähtäävä koulutustoiminta nykyistä laajemmissa puitteissa.

VÄESTÖNSUOJELU

Väestönsuojelun tarkoituksena on maamme väestön ja sen elinmahdollisuuksien turvaaminen sodan ja muiden siihen verrattavien olosuhteiden aiheuttamilta tuhoilta sekä niiden vahinkojen rajoittaminen ja seurausten lieventäminen.

Väestönsuojelua tulee kehittää valtioneuvoston 24. 1. 1974 järjestelyistä väestönsuojelun kehittämiseksi antaman päätöksen perusteella siten, että eri viranomaiset ja yhteisöt kukin toimialoillaan vastaavat järjestelyistä.

Väestönsuojelun yleisjohto, valvonta ja koordinaatio kuuluvat varsinaisille väestönsuojeluviranomaisille, joita ovat sisäasiainministeriö, alueellisesti lääninhallitus ja paikallisesti kunnan väestönsuojelulautakunta ja pienemmissä kunnissa palolautakunta.

Väestönsuojelun suunnittelun ja järjestelyjen tulee perustua mahdollisimman suuressa määrin normaaliajan pelastuspalvelua varten tarpeelliselle suunnittelulle ja järjestelylle. Tältä pohjalta on rakennettava valtion ja kuntien vastuulla oleva yleinen väestönsuojelu sekä väestön omatoiminen suojelu ottaen huomioon poikkeusolojen erityiset vaarat ja niiltä suojautumisen. Erityiset väestönsuojelutoimenpiteet koskevat virastoja ja laitoksia, teollisuuslaitoksia ja liikeyrityksiä sekä asuintaloja.

Väestönsuojelulle asetettavat tavoitteet

Kokonaistavoitteena tulee olla sellaisen valmiuden saavuttaminen, että välittömästi voidaan huolehtia normaaliajan pelastuspalvelun vaatimista tarpeista suuronnettomuudet ja katastrofit mukaanluettuna ja että poikkeusoloissa voidaan väestönsuojelu viipymättä toteuttaa tilanteiden vaatimalla tehokkuudella.

Erityisesti painotetaan väestönsuojelun humanitaarista luonnetta sekä kaikkien kansalaisten velvollisuutta huolehtia omasta ja perheensä suojelusta ja osallistua muihin väestönsuojelutehtäviin kykyjensä ja voimiensa mukaan. Naisten osallistumisen väestönsuojelu- ja pelastuspalvelutehtäviin on tapahduttava pääasiassa näitä tehtäviä varten luotua organisaatiota käyttäen. Naisten koulutusta ja toiminnan erityistarpeita suunnittelemaan on perustettava erityinen neuvottelukunta, joka toimii yhteistyössä Pelastuspalvelun valtakunnallisen neuvottelukunnan sekä viranomaisten kanssa.

Kansalaisten omatoimista aktiviteettia ja kykyä toimia oikein onnettomuus- ja vaaratilanteissa on lisättävä tehokkaan koulutus- ja valistustoiminnan avulla. Tässä tiedonvälityksessä tulee käyttää hyväksi joukkoviestimiä.

Väestönsuojelukoulutus

Väestönsuojelukoulutus on sopivassa määrin tehtävä pakolliseksi peruskoulussa sekä sen jälkeisissä koulumuodoissa osana yleistä yhteiskuntaopetusta. Tällöin tulee erityisesti painottaa omatoimisten suojelutoimenpiteiden merkitystä.

Koulutus varsinaisiin väestönsuojelutehtäviin on annettava eri alojen ammatillisen koulutuksen yhteydessä. Vastuu tämän koulutuksen järjestämisestä kuuluu kullekin toimialalle itselleen.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä viranomaisten yhteistoiminnan kehittämiseen ja suunnittelusta ja koulutuksesta vastaavien henkilöiden kouluttamiseen. Näitä tehtäviä varten valtion tulee ylläpitää ja kehittää väestönsuojelukoulua.

Erityisesti korostetaan vapaaehtoisuuteen pohjautuvan kansalaisjärjestötoiminnan merkitystä katsoen, että valtiovallan tulee riittävästi tukea sen piirissä tapahtuvaa väestönsuojelukasvatustyötä.

Organisaatio

Valtion on huolehdittava sille lain mukaan kuuluvista velvoituksista. Valtion on lainoin ja korvauksin tuettava kuntia niiden väestönsuojeluvalmisteluissa.

Kuntien tulee täyttää lakisääteiset velvollisuutensa väestönsuojelussa tinkimättä. Tätä toimintaa valtiovallan on tehokkaasti ohjattava ja valvottava. Väestönsuojelumateriaalin hankinnassa tulee kuntien ja laitosten yhteistyötä kehittämällä päästä suurempiin sarjoihin sekä suunnata nämä hankinnat mahdollisimman suuressa määrin kotimaahan.

Sisäasiainministeriön alaisuudessa toimivat väestönsuojelu-, palontorjunta- ja pelastuspalveluorgansisaatiot samoin kuin muut niihin verrattavat tehtävämuodostelmat, jotka vastaavat katastrofitorjunnasta, on yhdistettävä saman toiminnallisen johdon alaisuuteen sekä valtakunnallisesti että lääni- ja kuntatasolla, jotta turvataan voimavarojen mahdollisimman tehollinen käyttö.

Väestönsuojien rakenteelliset normit on määrättävä arvioitavissa olevien tuhovaikutusten mukaan eikä niihin saa vaikuttaa hetkelliset taloudelliset rasurssivaihtelut. Väestön suojaamiseksi radioaktiiviselta säteilyltä koko valtakunnan alueella on huolehdittava tehokkaan neuvonta- ja valistustyön sekä rakennustoiminnan ohjaamisen avulla.

Väestönsuoejluun liittyen on huolehdittava siitä, että yhteiskunnan hallinnosta varaudutaan huolehtimaan kaikissa olosuhteissa ja että valtio, kunnat ja muut julkiset yhteisöt huolehtivat kohdallaan siitä, että niiden virastojen ja laitosten ja muun toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi laaditaan suunnitelmat ja ryhdytään muihinkin tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Onnettomuus- ja hätätilanteita varten tulee luoda jatkuvasti päivystävät hätäpalveluskeskukset. Nämä tulee suojata ja varustaa viesti- ja hälytysyhteyksillä myös siten, että ne voivat poikkeusoloissa toimia väestönsuojelun johtopaikkoina.

Järjestelyissä on joustavasti otettava huomioon paikalliset ja alueelliset erityisolosuhteet ja kehitettävä kuntien yhteistoimintaa.

LIBERAALINEN TURVALLISUUSPOLITIIKKA

Liberaalinen Kansanpuolue katsoo, että Suomen kansallinen turvallisuuspolitiikka on nähtävä kiinteänä ja erottamattomana osana kansainvälistä turvallisuusjärjestelmää, jonka tavoitteena on rauhan ja keskinäisen luottamuksen ylläpitäminen ja vahvistaminen kansainvälisessä kanssakäymisessä. Näin ollen turvallisuuspolitiikka ei saa korostaa kansallisia etuja toisten valtioiden ja kansojen kustannuksella, vaan sen on pyrittävä ottamaan huomioon kansainvälisen yhteistyön vaatimukset sekä vallitsevat poliittiset realiteetit.

Suomalaisessa mielipiteenmudostuksessa on tehtävä selväksi, että turvallisuuspolitiikan keskeisenä tavoitteena on turvallisen ja suojatun elämisen mahdollisuuksien takaaminen kansalaisille. Tämä edellyttää yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, yksilön vapauden, keskinäisen vastuun sekä sosiaalisen tasa-arvoisuuden toteuttamista mahdollisimman pitkälle. Vasta tällöin voidaan odottaa kaikkien kansalaisten tahtovan osallistua tarpeellisiin toimiin maan turvallisuuden varmistamiseksi.

Liberaalinen Kansanpuolue korostaa kaikessa turvallisuuspoliittisessa toiminnassa kansalaisten omaehtoisen työn merkitystä, jota yhteiskunnan tulee voimavarojensa mukaisesti voida tukea.

Hyväksytty varsinaisessa puoluekokouksessa Porissa 7-9.6. 1974.