Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/LKP/173

Liberaalinen Kansanpuolue

LKP:n väestöpolitiittinen ohjelma


  • Puolue: Liberaalinen Kansanpuolue
  • Otsikko: LKP:n väestöpolitiittinen ohjelma
  • Vuosi: 1973
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

LIBERAALISEN KANSANPUOLUEEN VÄESTÖPOLIITTINEN OHJELMA

1. SUOMEN VÄESTÖNKEHITYKSEN NYKYNÄKYMIÄ

Väestönlaskennan mukaan maamme väkiluku oli v. 1970 vajaat 4 600 000 henkeä. Väkiluvun lisäys oli 1960-luvulla ainoastaan 150 000 henkeä (3,4%), sen oltua 1950-luvulla 415 000 henkeä (10,3%).

Syntyneisyyden alenemisen ja maastamuuton takia hidastunut väestönkasvu saattaa jo 1970-luvun lopulta lähtien muuttua pysyväksi väestönkadoksi, ellei kehityksen suuntaa saada muuttumaan. Tilastokeskuksen v. 1972 laatiman ennusteen mukaan Suomen väkiluku olisi v. 2000 enää 4 360 000 henkeä, mikäli eri väestönmuutostekijäin kehityssuunnat pysyisivät siihen saakka samoina kuin 1960-luvun lopulla.

Syntyvyyden aleneminen

Syntyvyys on vähentynyt tasaisesti 1940-luvun jälkipuoliskon huippulukemista. Vuonna 1947 syntyi elävänä 108 168 lasta; v. 1972 ainoastaan 59 070 lasta. Mutta mikäli ikäryhmittäinen hedelmällisyys olisi edelleen ollut sama kuin vielä 1960-luvun alussa, v. 1972 olisi syntynyt runsaat 90 000 lasta.

Tilastokeskuksen ennusteen (1972) mukaan syntyvyyden aleneminen jatkuisi niin, että v. 2000 syntyisi enää 44 000 lasta.

Ikärakenteen muuttuminen

Syntyvyyden nopean alenemisen vuoksi on maamme väestön ikärakenne muuttumassa niin, että lasten ja nuoren työikäisen väestön osuus supistuu samalla kun vanhusten osuus jatkuvasti lisääntyy.

Väestönlaskennan mukaan väestöstämme oli v. 1970 alle 15-vuotiaita lapsia 24,3%, työiässä (15 - 64 v.) olevia 66,4 % sekä vanhuksia 9,3%. Tilastokeskuksen ennusteen (1972) mukaan vastaavat osuudet olisivat v. 2000: lapsia 16,5%, työikäisiä 71,2% ja vanhuksia 12,3%. Pitemmällä tähtäyksellä tällainen kehitys johtaisi kuitenkin vanhusten osuuden voimakkaaseen kasvuun, samalla kun väestö jatkuvasti vähenisi ja työikäisen väestönosan kantama huoltorasitus tuntuvasti lisääntyisi.

Väestönkasvun pysähtyminen

Luonnollisella väestönlisäyksellä tarkoitetaan sitä väestönkasvua, joka on seurauksena syntyneiden ja kuolleiden lukumäärän välisestä erosta. Tämä erotus on pienentynyt koko 1960-luvun ajan. Kuolleiden lukumäärä on lisääntynyt väestön keskimääräisen vanhenemisen johdosta. - Tilastokeskuksen ennusteen mukaan luonnollinen väestönkasvu jatkuisi vielä tämän vuosikymmenen ajan, mutta jo vuonna 1986 kuolleiden lukumäärä ylittäisi syntyneiden lukumäärän. Vuonna 2000 arvioi Tilastokeskus kuolleiden määrän ylittävän syntyneiden määrän 11 601 hengellä.

Väestön muuttoliike ja väestön alueellinen jakautuminen

Väestön muuttoliike voidaan jakaa kolmeen eri pääliikkeeseen: muuttoliike ulkomaille, muuttoliike ulkomailta sekä muuttoliike omassa maassa.

Toisen maailmansodan jälkeen maastamme on muuttanut ulkomaille yli 400 000 suomalaista, joista vain kolmannes on palannut takaisin. Siirtolaiset ovat olleet pääasiassa varhaisessa työiässä olevia, tarmokkaita ja koulutuskelpoisia ihmisiä, joiden työpanosta olisi tarvittu myös kotimaassa. Maastamuutto on paitsi vinouttanut väestönrakennetta myös heikentänyt taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edellytyksiä erityisesti Pohjois-Suomessa, mistä siirtolaisuus on ollut voimakkainta. Välillisten vaikutustensa kautta maastamuutto on osaltaan syynä kehitysalueiden pysyvään rakennetyöttömyyteen.

Huomattavimpana syynä tasapainottomaan alueelliseen väestönkehitykseen on ollut vilkas maassamuutto. Alkutuotantovaltaisilta alueilta on jatkuvasti virrannut pääasiassa nuorta, koulunkäyntinsä päättänyttä väkeä maamme teollistuneisiin osiin, ennen muuta Uudellemaalle. Maaseudulta muuttavat ensi sijassa nuoret naiset. Tästä syystä maaseudulla on perheellistymisikäisten poikamiesten ylijäämää ja asutuskeskuksissa vastaavasti naimattomien naisten ylijäämää, mikä epäsuhta vähentää niin avioituvuutta kuin syntyvyyttäkin. Maassamuuton vakavat sosiaaliset haittavaikutukset eivät rajoitu vain laajoille muuttotappioalueille, vaan niitä ilmenee ruuhkautumisongelmien muodossa myös Etelä-Suomen huomattavimmissa muuttovoiton keskuksissa.

Nykyaikaisen teollistuneen yhteiskunnan kehittyminen edellyttää vilkasta alueellista, ammatillista ja sosiaalista liikkuvuutta. Muuttoliikkeen ei kuitenkaan tarvitse olla tasapainotonta eikä aiheuttaa vaikeita seurannaisongelmia, joiden taakan joutuvat pääosaltaan kantamaan muuttajat itse.

2. VÄESTÖNKEHITYS MUISSA MAISSA

Menemättä yksityiskohtiin voidaan todeta maailman olevan voimakkaan liikakansoittumisen uhan alaisena. Yleisestä väestönkasvun hidastumisesta ei ole havaittavissa juuri mitään merkkejä, mutta samanaikaisesti ollaan nopeasti kuluttamassa loppuun maapallon uusiutumattomia energiavaroja, ja uusiutuviakin kulutetaan monasti nopeammassa tahdissa kuin ne uusiutuvat.

Samalla kun muistetaan tämä väestöpoliittinen tausta, on meidän tunnustettava se tosiasia, etteivät meidän maamme väestöpoliittiset ratkaisut voi olennaisesti vaikuttaa maailman väestöongelman ratkaisuun.

3. KOKONAISVALTAISEN VÄESTÖPOLITIIKAN TARVE

Maassamme ollaan hitaasti heräämässä havaitsemaan väestönkehityksemme huolestuttava suunta. Vallitseva kehityssuunta tunnustetaan virheelliseksi, mutta kokonaisvaltaiseen väestökysymysten käsittelyyn ei ole toistaiseksi kyetty. Suoritetuilla väestöpoliittisilla toimenpiteillä ei ole ollut selviä väestöpoliittisia tavoitteita, vaan ratkaisut on tehty miltei yksinomaan muita tavoitteita ajatellen. Maastamme puuttuu kokonaisnäkemyksen varaan rakentuva väestöpoliittinen ohjelma. Valtion hallinnossa väestöpolitiikka on jokseenkin koskematon sarka. Tästä huolimatta meillä harjoitetaan väestöpolitiikkaa erilaisin lainsäädännöllisin toimenpitein ilman, että missään vaiheessa on selvitetty, mihin väestöpoliittisiin tavoitteisiin niillä pyritään tai mikä on niiden vaikutus. Tavoitteenasettelu on unohdettu, tarpeellinen tutkimustoiminta puuttuu.

4. MITÄ VÄESTÖPOLITIIKALLA TARKOITETAAN

Tässä ohjelmassa tarkoitetaan väestöpolitiikalla kaikkia niitä yhteiskunnan toimenpiteitä, jotka vaikuttavat maamme väestön lukumäärään ja ikärakenteeseen sekä väestön sijoittumiseen maan eri osiin.

Maassamme tehdään jatkuvasti väestöpolitiikkaan vaikuttavia ratkaisuja ilman, että näitä ratkaisuja tietoisesti harkitaan väestöpoliittisesta näkökulmasta. Väestöpolitiikka on tunnustettava erääksi yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeäksi näkökulmaksi, tavaksi asettaa yhteiskuntapolitiikan tavoitteet ja keinot näiden tavoitteiden toteuttamiseksi.

Väestökysymystä näin lähestyttäessä LKP katsoo, että kiireellisesti olisi asetettava väestöpolitiikan ensisijaiset tavoitteet, koska ne on katsottava keskeisimmiksi keinoiksi väestökysymyksiä ratkaistaessa. Kun nämä tavoitteet on asetettu ja niiden toteuttamiskeinot määritelty, ovat vuorossa ne yhteiskuntapolitiikan tavoitteet, joilla on vasta välillisesti väestöpoliittinen merkitys.

5. VÄESTÖLLISET TAVOITTEET

Väestöpolitiikka on osa yleistä yhteiskuntapolitiikkaa, jonka päämääränä on yhteiskunnan jäsenten hyvinvoinnin lisääminen ja hyvinvoinnin erojen tasoittaminen. Väestöllisten tavoitteiden tarkoituksena on näin ollen tasapainoisen väestönkehityksen avulla edesauttaa yhteiskuntapolitiikan päämäärien toteuttamista. Tämänhetkinen väestötilanteemme ja siihen liittyvät virheelliset kehityssuunnat edellyttävät, että väestöpolitiikan tavoitteet asetetaan seuraavilla neljällä eri tasolla:

  1. maan koko väestön määrä
  2. ikärakenne
  3. eri alueitten väestön määrä
  4. eri väestönmuutostekijät

Väestöpolitiikan päämääränä Liberaalinen Kansanpuolue pitää sellaista tasapainoista väestönkehitystä, joka turvaa kansallisen olemassaolomme yhdentyvässä Euroopassa ja kohtuullisen hyvinvoinnin jokaiselle suomalaiselle.

Maan koko väestön määrä

Maamme koko väestön määrällisiä tavoitteita ei LKP:n mielestä ole tarkoituksemukaista asettaa. Suomen väestö ei kuitenkaan saisi vähentyä - kuten nykyisen kehityssuunnan vallitessa uhkaa tapahtua. Väkiluvun sijasta on LKP:n mielestä väestöpolitiikassa kiinnitettävä päähuomio väestön ja sen elinolosuhteiden laatuun.

Väestönkehityksen voimakkaat muutokset - varsinkin jos ne sattuvat odottamatta - aiheuttavat häiriöitä yhteiskunnallisessa kehityksessä, kuten suuriin ikäluokkiin ja vuosien 1969-70 siirtolaisuusaaltoon liittyneet kokemukset osoittavat. Näistä syistä on tärkeätä, että yhteiskuntapolitiikan keinoin pyritään turvaamaan tasapainoinen väestönkehitys.

Ikärakenne

Väestön ikärakenteella on huomattava vaikutus koko maan taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Ikärakenne puolestaan riippuu lähinnä syntyvyydestä, kuolevuudesta ja siirtolaisuudesta, jotka välittömästi vaikuttavat tiettyjen ikäryhmien suuruuteen. LKP:n mielestä syntyvyyden vaihteluita samoin kuin maastamuuttoakin on yhteiskuntapoliittisin toimenpitein hillittävä mm. väestön ikärakenteen tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi.

Alueelliset väestötavoitteet

Alueelliset väestötavoitteet ovat realistisia vain, jos niiden perustaksi otetaan samanaikaiset valtakunnalliset toimenpiteet. Alueelliseen väestöpolitiikkaan kuuluvat olennaisesti sekä muuttotappioalueiden että eräiden maamme eteläisten alueiden ruuhkautumisongelmat.

Käyttäen yhteiskuntapolitiikan eri keinoja, kuten taloudellisia, sosiaalisia, koulutuksellisia ja sivistyksellisiä toimenpiteitä, on huolehdittava siitä, että väestönkehitys talousalueiden puitteissa muodostuu mahdollisimman tasapainoiseksi ja ettei minkään tällaisen alueen väestö enää jatkuvasti vähene.

Maassamuuton haittavaikutusten poistamiseksi sekä alueellisen väestönkehityksen tasapainottamiseksi LKP pitää välttämättömänä, että työvoima- ja muussa yhteiskuntapolitiikassa pyritään lähinnä koulutusluontoisin toimenpitein ohjaamaan muuttoliikettä maan eri osien taloudellista ja sosiaalista kehitystä edistävällä tavalla.

Syntyvyys, kuolevuus ja siirtolaisuus

Syntyvyyden jatkuva aleneminen merkitsisi työmarkkinoille tulevien ikäryhmien merkittävää supistumista vastaisuudessa. Jotta tähän liittyviltä haittavaikutuksilta voitaisiin välttyä, LKP pitää välttämättömänä syntyvyyden ylläpitämistä vähintään nykyisellä tasollaan.

Vaikka etenkin imeväis- ja lapsikuolevuuden alentamisessa maassamme onkin päästy kansainvälisesti katsoen erinomaisiin tuloksiin, useat kuolemansyyt (sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, liikenneturmat, itsemurhat jne.) ovat edelleen vakava kansanterveydellinen ongelma. LKP pitää välttämättömänä jatkuvia ponnisteluja näiden ongelmien ratkaisemiseksi ensi sijassa ennalta ehkäisevin keinoin; erityistä huomiota LKP:n mielestä olisi kiinnitettävä miesten ylikuolevuuden alentamiseen muiden pohjoismaiden tasolle.

Siirtolaisuuteen liittyvien suurten sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi LKP pitää välttämättömänä maasta- ja maahanmuuton hillitsemistä, ulkomaille siirtyneiden suomalaisten paluuta lukuunottamatta.

6. VÄESTÖLLISTEN TAVOITTEIDEN TOTEUTTAMINEN YHTEISKUNTAPOLITIIKASSA

Väestönkehitys riippuu lukuisista tekijöistä, ja niin ollen yhteiskunnalla on käytettävänään monia keinoja sen ohjaamiseksi haluamaansa suuntaan. Väestönkehitystä ohjaavilla toimenpiteillä on kuitenkin yleensä myös muita yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka väestöllisiä tavoitteita toteutettaessa on pyrittävä ottamaan huomioon. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista toteuttaa väestöllisiä tavoitteita ensi sijassa laatimalla muuhun yhteiskuntapolitiikkaan nivellettyjä, kokonaisvaltaisia väestöohjelmia, jotka pannaan toimeen yhteiskuntapolitiikan eri lohkoilla suoritettavien toimenpiteiden avulla. Toisin sanoen väestöpolitiikkaa harjoitetaan pääosaltaan siten, että työvoima-, talous-, koulutus,, asunto-, ym. yhteiskuntapolitiikassa otetaan huomioon väestöllisten tavoitteiden vaatimukset.

Työvoimapolitiikalla

on väestöongelmaa ratkaistaessa keskeinen merkitys. Erilaisin vaikutuksiltaan tutkituin tulonsiirtotoimenpitein ja kustannusten tasauksin on luotava elinkeinotoiminnalle toimintaedellytykset laadittavan valtakunnallisen sijoituspolitiikkasuunnitelman puitteissa. Taloudellisesti turvattu, koulutusta vastaava työpaikka voidaan näin taata jokaiselle suomalaiselle.

Olemassaolevia työvoimareservejä on käytettävä hyväksi uudelleenkoulutuksen ja osa-aikatyöjärjestelyjen avulla. Työikäisen väestön ns. vapaavuosijärjestelmää on syytä tutkia.

Työvoiman tarjonnan kasvun hidastuessa on vielä 1970-luvun kuluessa maatamme uhkaamassa työvoimapula, josta Etelä-Suomessa jo on nähtävissä selviä merkkejä. Eräänä työvoimapolitiikan tärkeänä osatavoitteena LKP pitää työvoimapulan välttämistä, jotta Suomessa ei syntyisi tarvetta käyttää ulkomaista työvoimaa. Muualla saadut kokemukset osoittavat siirtotyövoiman käyttöön liittyvän runsaasti vaikeita sosiaalisia ja sivistyksellisiä ongelmia. Sen tähden Suomen ei pitäisi pyrkiä ratkaisemaan odotettavissa olevaa työvoimapulaansa ulkomaisella siirtotyövoimalla.

LKP:n mielestä työvoima- ja muussa yhteiskuntapolitiikassa on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin maastamuuton hillitsemiseksi sekä ulkomaille siirtyneiden suomalaisten paluumuuton helpottamiseksi.

Asuntopolitiikka ja yhteiskunnalliset palvelut

ovat työvoimapolitiikan ohella erittäin voimakkaasti väestönrakenteeseen vaikuttava yhteiskuntapolitiikan lohko. LKP:n asuntopoliittinen ohjelma antaa riittävät lähtökohdat asuntotuotannon kehittämiseksi suuntaan, joka nykyistä paremmin palvelee myös väestöpolitiikalle tässä ohjelmassa asetettuja tavoitteita. Rinnan asuntotuotannon kanssa on huolehdittava riittävästä yhteiskunnallisesta palvelutasosta.

Ammatillisen koulutuksen

tehostamisen avulla on jokaiselle luotava edellytykset ammattiin valmistumiseen. Taloudelliset esteet on asteittain poistettava ammatillisen koulutuksen tieltä samoista periaatteista lähtien, joilla maassamme paraikaa toimeenpannaan peruskoulutuksen uudistamista. Eritasoisia ja -asteisia koulutuspaikkoja on tämän yhteydessä järjestettävä nykyistä tasaisemmin maan eri osiin.

LKP:n mielestä on nykyistä työllisyysammattikurssitoimintaa harjoitettava ikärajoihin katsomatta niin kauan, että kaikilla jotka haluavat lisätä ammattitaitoaan tai vaihtaa alaa, on mahdollisuus saada tarvitsemaansa lisä- tai uudelleenkoulutusta ilman itselle tai perheelle koituvia toimeentulovaikeuksia. Lisäksi LKP pitää tärkeänä ammatillisen koulutuksen arvostuksen nostamista.

Terveyspolitiikassa

on päästy pitkä askel eteenpäin kansanterveyslain myötä. Jo vanhastaan on odottavien äitien ja lasten terveydenhoito järjestetty maassamme ainakin tyydyttävästi. Peruspalvelusten suhteen on tilanne pahin tällä hetkellä työikäisen väestön kohdalla. Yhteiskunnan ja työntekijöiden osallistuessa kustannuksiin rinnan työnantajien kanssa on vuoteen 1980 mennessä luotava ennalta ehkäisevä terveydenhuoltoverkosto, jonka puitteissa jokainen työikäinen kansalainen joutuu terveystarkastukseen kerran kolmessa vuodessa.

Elinympäristön viihtyvyyden lisääminen auttaa mielenterveydellisten vaikeuksien ennaltaehkäisyssä. Myös muiden riskitekijöiden poistamiseen on kiinnitettävä huomiota.

Väestöpolitiikan ensisijaiset tavoitteet

Lapsimyönteisyyteen

Suomalaisen yhteiskunnan lapsikielteisyyden vaikutusta väestönkasvun pysähtymiseen ei ole tiettävästi koskaan tutkittu. Yhteiskunta esimerkiksi edellyttää koululaiselta jopa pidempää työpäivää kuin työikäiseltä aikuiselta ja turvaa lainsäädäntöteitse autojen mutta ei lasten tilatarpeita. Rakennuslakia muutettaessa lasten tilantarpeet on asetettava autojen tilantarpeiden edelle. Suomalainen yhteiskunta on liiaksi terveen, työikäisen aikuisen tarpeisiin rakennettu. Siinä on sivuutettu lasten, vanhusten ja vajaakykyisten tarpeet. LKP:n mielestä on välttämätöntä, että eri väestöryhmien tarpeet arvioidaan pikaisesti uudelleen ja että tältä pohjalta ryhdytään kiireellisiin toimenpiteisiin erityisesti lasten oikeuksien ja yleisen lapsimyönteisyyden toteuttamiseksi mahdollisimman laajasti.

Perhepolitiikka

Perhepolitiikalla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla välittömästi luodaan edellytykset ehyen perhekokonaisuuden syntymiselle ja säilyttämiselle sekä vaikutetaan perheen sisäisiin suhteisiin.

Syntyvyyttä olisi LKP:n mielestä ylläpidettävä ja edistettävä ennen muuta perhepolitiikan keinoin. Perheistymistä on edistettävä muun muassa kodinperustamislainoilla ja muilla nuorten parien toimeentuloa helpottavilla toimenpiteillä. Perhekokonaisuuden säilymiseksi ja perhe-elämässä ilmenevien vaikeuksien voittamiseksi on edistettävä perheneuvontatyötä. Erityistä painoa on pantava nuorten parien asuntokysymyksen hoitamiselle.

Lapsilla on oikeus syntyä toivottuina. Abortti ei saa muodostua ehkäisykeinoksi. Siksi ehkäisyneuvontaa on lisättävä. Perheen taloudellinen asema ei saa oleellisesti huonontua lasten lukumäärän kasvaessa.

Tähänastisen käytännön mukaan sosiaalisen aseman parantamisyritykset ovat johtaneet väistämättä syntyvyyden vapaaehtoiseen, yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta jopa vaaralliseen rajoittamiseen. Naisen koti- ja ansiotyön välinen ristiriita on pyrittävä asennekasvatuksen keinoin poistamaan ja tarjoamaan äideille todellinen mahdollisuus valita kotiin jäämisen ja ansiotyössä käymisen välillä.

Tämän valinnan mahdollisuuden toteuttaminen edellyttää lapsilisän tuntuvaa korottamista niin, että se vastaa pääosaa lapsen elinkustannuksista. Lapsilisä on samalla turvattava rahanarvon alenemista vastaan. LKP:n mielestä lapsilisän suuruus on sidottava yleisen ansiotason kehittymiseen ja sitä on asteittain nostettava yhteen kolmasosaan vähimmäispalkasta. Yksinhuoltajalle olisi ensimmäisestä lapsesta maksettava korotettu lapsilisä.

Äitiysloman pidentäminen yhdeksi vuodeksi olisi otettava yleiseksi tavoitteeksi. Toimenpiteen kansantaloudelliset vaikutukset on tutkittava ja katsottava, että siitä aiheutuvat kustannukset tulevat yhteiskunnan maksettavaksi. Tältä ajalta olisi maksettava vähimmäispalkkaa vastaava äitiyslomakorvaus.

Avioliittolainsäädäntöä uusittaessa olisi lainsäädännössä nykyistä selvemmin tunnustettava avioliiton ja perheen merkitys paitsi lapsen taloudellisen myös henkisen turvallisuuden kannalta.

Eläkekysymys

Eläkkeelle siirtyminen olisi tehtävä nykyistä joustavammaksi, jotta toisaalta olisi työkyvyn alentuessa, esim. taitojen vanhentuessa, mahdollista vetäytyä työelämästä ennen varsinaista eläkeikää ja jotta toisaalta täysin työkykyiset voisivat halutessaan jatkaa työssäoloaan eläkeiän saavutettuaankin. Eläkeikäisten työhön osallistumista olisi rohkaistava mm. heidän vireytensä ylläpitämistä ja työikäisen väestön huoltorasituksen keventämistä silmällä pitäen.

Työntekijän niin halutessa olisi hänelle vanhetessaan etsittävä uusia hänen voimainsa ja kykyjensä mukaisia tehtäviä. Tämä olisi edullista monen vanhenevan ihmisen mielenterveyden kannalta. Samalla se tekisi mahdolliseksi heidän asiantuntemuksensa ja kokemuksensa hyväksikäytön.

Ympäristökysymykset

Koko inhimillistä elämää uhkaava saastuminen sekä riski ihmiskunnan ravintovarojen ehtymisestä heijastuu jo nyt voimakkaasti maamme nuorison elämään ja asenteisiin. Nuoret pitävät monasti vastuuttomana perheen perustamista ja erityisesti lasten synnyttämistä olosuhteisiin, joissa koko tulevaisuus on vakavan uhan alainen. Yhteiskunnallisen turvallisuuden lisäämiseksi on LKP:n mielestä ryhdyttävä sosiaaliturvan kehittämisen ohella laajakantoisiin toimenpiteisiin ympäristön saastumisen ehkäisemiseksi.

Kulttuuripalvelujen

epätasainen jakautuminen on eräs alueelliseen väestönkehitykseen haitallisesti vaikuttava tekijä. Kulttuuripalvelujen alueellisesti tasapuolisemman tarjonnan ohella LKP pitää tärkeänä ihmisten motivoimista niin, että he passiivisesta taiteen seuraamisesta ryhtyvät aktiiviseen kulttuuritoimintaan.

Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun on käynyt entistä ilmeisemmäksi, että kaupallisuuden osuus entisestään yhteiskunnassa ja nuorten ihmisten henkisen elämän korvaajana jatkuvasti voimistuu.

Maamme eri osissa on luoville henkilöille tarjottava koulutus- ja työtilaisuuksia henkisen elämän kaikilla aloilla. Kehittämällä teattereiden, orkestereiden, kiertävien taidenäyttelyjen, television, radion ja kamerataiteen asemaa myös alueellisesti voidaan merkittävästi vaikuttaa ihmisten viihtyvyyteen ja siten osaltaan edistää väestönkehityksen tasapainottamista maan eri osien kesken.

YHTEENVETO

Väestöpolitiikkamme on perustuttava tavoitteisiin - ei ennusteisiin. Liberaalisen Kansanpuolueen käsityksen mukaan maamme väestön ei tulisi ainakaan vähentyä, vaan koko maan ja sen eri osien väestönkehityksen on oltava tasapainoista ja hallittua.

Kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävää yhteiskuntapolitiikkaa on toteutettava siten, että työvoiman tarjonta ja kysyntä voidaan kulloinkin sopeuttaa paitsi toisiinsa myös maamme omaan väestöön.

Väestökysymyksiä koskeva tutkimustoiminta on maassamme vähäistä siitäkin huolimatta, että Suomessa on käytettävänä korkealuokkainen ja seikkaperäinen väestötilasto yli 200 vuoden ajalta. Yhteiskuntapoliittisen suunnittelun voimakkaasti lisääntyessä väestötieteellisen tutkimuksen laajentaminen ja kehittäminen on nyt välttämätöntä. Sen vuoksi LKP vaatii, että väestötieteen järjestelmällinen opetus on pikaisesti saatava käyntiin eri korkeakouluissa ja että tätä tarkoitusta varten on maahamme perustettava ainakin yksi väestötieteen professuuri sekä muut tarpeelliset opetushenkilöstön virat. Väestötieteellistä perustutkimusta varten on lisäksi perustettava ao. professuurin yhteyteen valtion ylläpitämä väestötieteen laitos.

Hyväksytty ylimääräisessä puoluekokouksessa Kuopiossa 16-17.6.1973.