Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/LKP/177

Liberaalinen Kansanpuolue

Liberaalisen Kansanpuolueen Yleisohjelma


  • Puolue: Liberaalinen Kansanpuolue
  • Otsikko: Liberaalisen Kansanpuolueen Yleisohjelma
  • Vuosi: 1965
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

LIBERAALISEN KANSANPUOLUEEN YLEISOHJELMA

Hyväksytty puolueen perustavassa kokouksessa 30.12.1965 Helsingissä.

Puolueen katsomuksellinen perusta

Liberaalinen Kansanpuolue on uudistusystävällinen yleisvaltakunnallinen puolue, jonka katsomuksellisena perustana on ihmisen vapaan kasvun kunnioittamiseen sekä yhteiskunnalliseen ja lähimmäisvastuuseen nojautuva nykyaikainen liberalismi, sosiaalinen liberalismi. Poliittiselta asemaltaan puolue sijoittuu keskustaan.

Liberalismi on ollut ja on edelleen valtava aatteellinen voima yksilöiden ja kansojen kehityksessä kohti henkisesti rikkaampaa elämää ja aineellista hyvinvointia. Katsomuksellisesti liberalismi perustuu länsimaiseen humanistiseen elämänkäsitykseen, jonka merkittävimmät historialliset juuret ovat kristinuskossa. Yhteiskuntamme henkinen ja aineellinen kehitys on pakottanut sellaisetkin poliittiset ryhmät, niin oikealla kuin vasemmallakin, joille liberalismi periaatteena on vieras, mukautumaan vapaamielisiin ratkaisuihin lukuisissa yhteiskunnallisissa, taloudellisissa ja sivistyksellisissä kysymyksissä. Nimenomaan nykyaikainen, sosiaalisen vastuutunnon ja yhteiskunnan järkiperäisen suunnittelun sävyttämä sosiaalinen liberalismi on osoittautunut voimaksi, jota ilman aikamme monitahoisen ja jatkuvasti kasvavan yhteiskunnan kehityspulmat eivät ole ratkaistavissa.

Sosiaalisen liberalismin tienraivaajana Suomessa haluaa Liberaalinen Kansanpuolue koota kansamme kaikki uudistusystävälliset voimat ja osoittaa tien, jota kulkien yhteiskuntamme voi jatkuvasti kehittyä ja tarjota jokaiselle jäsenelleen turvallisen tulevaisuuden.

Sosiaalisen liberalismin periaatteen mukaisesti puolue korostaa, että kaiken yhteiskuntapolitiikan perimmäisenä tavoitteena tulee olla yksilön täysipainoiselle kehitykselle edullisten olosuhteiden luominen. henkisesti vireät, itsenäiset ja yhteiskunnallisen vastuunsa tuntevat kansalaiset takaavat varmimmin koko kansakunnan kehityksen, hyvinvoinnin ja kestävyyden.

Kehitykselle edulliset olosuhteet eivät synny ilman aktiivista yhteiskuntaan vaikuttavaa toimintaa. Yhteiskunnan eri tasoilla, valtakunnallisella, alueellisella ja yhdyskuntien tasolla tarvitaan järkiperäistä suunnittelua sekä kehityssuunnitelmien toteuttamiseksi tehokasta ja pitkäjänteistä yhteiskuntapolitiikkaa. Valtakunnallisen suunnittelun avulla voidaan taata yhteiskunnan jatkuva tasapainoinen kehitys niin, että maan eri osien aineelliset ja henkiset voimavarat saadaan tehokkaaseen käyttöön. Yhteiskunnan kehityksestä koituvat edut on saatava jakautumaan oikeudenmukaisesti eri väestöpiirien ja alueiden kesken. Jokaiselle kansalaiselle on luotava ja taattava yhtäläiset edistymisen mahdollisuudet.

Alue- ja yhdyskuntasuunnittelun avulla voidaan välttää ne kalliit virheet sekä suuret sosiaaliset ja sivistykselliset epäkohdat, joita suunnittelematon maan käyttö sekä epätarkoituksenmukainen maaseutuja kaupunkiyhdyskuntien sijoittaminen ja rakentaminen aiheuttaa. Luomalla suunnitelmallisuutta ja rakenteellista tarkoituksenmukaisuutta ulkoisiin olosuhteisiin, luodaan samalla tasapainoa, turvallisuutta ja viihtyisyyttä niin yksityisten ihmisten kuin koko yhteiskunnan elämään.

Liberaalisen Kansanpuolueen tavoitteet ja toimintalinja voidaan yhteiskuntapolitiikan tärkeimmillä aloilla kiteyttää ilmaisuihin:
1.koulutusyhteiskunta ja sivistyksen demokratia,
2.demokraattinen yrittäjätalous ja suunnitelmallinen talouspolitiikka sekä
3.sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja varmuus.
Yksityiskohdissaan nämä periaatteet merkitsevät seuraavaa.

KULTTUURIPOLITIIKKA

Kohti koulutusyhteiskuntaa

Opetuksen, koulutuksen ja kasvatuksen korostaminen kuuluu keskeisenä osana sosiaaliliberaaliseen ohjelmaan. juuri edistyksellisen kulttuuripolitiikan avulla voidaan menestyksellisimmin toteuttaa liberalismin suurta tavoitetta: henkisesti avaran ja itsenäisen, mutta samalla vastuunalttiin ja sosiaalisesti ajattelevan ihmisen kehittämistä. Opetuksen ja koulutuksen kehittäminen on myös mitä polttavin käytännöllinen välttämättömyys nyky-yhteiskunnassa. Työtehtävien jatkuvan erilaistumisen ja tuotantoelämän koneellistumisen ansiosta kasvaa suunnittelun ja muun henkisen panoksen osuus kiihtyvällä vauhdilla. Tämä lisää suuresti erilaisen asiantuntija- ja ammattiaineksen kysyntää yhteiskuntaelämän kaikilla aloilla, mikä kohdistuu kasvavana paineena kaikkeen koulutukseen. Samaan suuntaan vaikuttavat myös uudistuvat yhteiskunnalliset arvostukset, yhteiskuntarakenteen muutos ja kasvava hyvinvointi, joiden myötä koulutushalu ja koulutustarve suuresti kasvaa. Tilanteesta ei selvitä vain sillä, että lisätään jonkin tai joidenkin ammattiryhmien tai alojen koulutusta, vaan on ryhdyttävä voimakkaasti nostamaan koko kansakunnan tiedon tasoa. Tätä vaatii niin taloudellisen kasvun jatkuvuus, vallitsevat sosiaaliset arvostukset kuin koko suomalaisen yhteiskunnan tuleva kehitys. On omaksuttava kokonaan uusi koulutuksen ideologia, koulutusyhteiskunnan ideologia.

Sivistyksen demokratia

Koulutusyhteiskunnassa mahdollisuudet tietojen ja taitojen hankkimiseen eivät ole kenenkään etuoikeutena, vaan ne ovat yhteiskunnan jokaisen jäsenen yhtäläisesti käytettävissä. Koulutusyhteiskunnassa vallitsee sivistyksen demokratia. Tämä edellyttää, että yhteiskunnan on poistettava niiden alueellisten ja sosiaalisten tekijöiden vaikutus, jotka haittaavat yksityisen ihmisen ja viime kädessä koko kansakunnan lahjakkuusvarojen edullisinta kehitystä ja käyttöä. Sivistyksen demokratia sisältää myös sen että kehitetään edelleen maan kieliryhmien välisiä hyviä suhteita ja vuorovaikutusta. Koulutusyhteiskunnassa on jokaisella tasavertaiset mahdollisuudet sijoittua kykyjään, taipumuksiaan ja harrastuksiaan vastaavaan työhön. Tämän edellytyksenä on kuitenkin, että luodaan kehittyvän yhteiskunnan tarpeita vastaava peruskoulu kansa- ja keskikoulun yhdistymisen ja sisäisen uudistumisen kautta. Uudessa peruskoulussa tulee opetuksen olla kaikille ilmaista ja pedagogisesti niin järjestettyä, että erilaiset taipumukset ja kyvyt tulevat otetuiksi huomioon. Peruskoulujärjestelmän sisällä tulee vallita koulukohtainen itsenäisyys. Yhteiskunnan on pidettävä huolta siitä, että uudistushenkiset peruskoulut saavat tilaisuuden kokeilla ja soveltaa uusia opetus- ja kasvatustapoja.

Ne sijoitukset, jotka niin nousevan polven koulutukseen kuin jo tuotannon piirissä olevien jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutukseen pannaan, saadaan takaisin kasvavana kansallisena hyvinvointina. Koulutuksen lisääminen ja tehostaminen on hyödyllistä sijoitustoimintaa, investointia, ei rahojen kulutusta tai uhraamista.

Kokonaisvaltainen koululaitos

Koululaitosta on kehitettävä suunnitelmallisena kokonaisuutena, jonka eri osat sekä hallinto ja koulutukselliset tavoitteet niveltyvät kiinteästi toisiinsa sekä yhteiskunnan kokonaistarpeisiin. Kokonaisvaltaisen hallinnollisen suunnittelun avulla poistetaan ne lukuisat tarpeettomat vaikeudet, jotka syntyvät siirryttäessä koulumuodosta tai kouluasteesta toiseen. Niveltyminen yhteiskunnan kokonaistarpeisiin on mahdollista siten, että laaditaan riittävän pitkäaikaiset ennusteet yhteiskunnan kehityksestä ja sen aiheuttamista koulutustarpeen muutoksista sekä sopeutetaan koululaitos laajuudeltaan tämän kehityksen mukaiseksi. Koululaitoksen, varsinkin korkeakoulujen, on myös pyrittävä aktiivisesti vaikuttamaan kehityksen suuntaan tutkintojensa sisällöllä, laadulla ja muilla opintojärjestelyillä.

Eri koulutusasteiden ja ammattien arvostus on ollut usein tasapainotonta. Oppikoulu ja sitä seuraava korkeakoulu on usein nähty ainoana arvostettuna väylänä. Yhteiskunnan kehitys vaatii myös muiden koulumuotojen, varsinkin erilaisten ammatillisten koulujen, opistojen ja muiden opetuslaitosten voimakasta kehittämistä sekä lisättyä arvostusta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että siirtyminen korkeampaan koulumuotoon - alimmasta ammattikoulusta korkeakouluun asti - on saumattomasti mahdollista kullakin koulutusalalla.

Korkeakoulut ja tieteellinen tutkimus

Korkeakoululaitoksen on laajuudeltaan vastattava yhteiskunnan kasvavaa koulutustarvetta. Tähän päästään kehittämällä ja nykyaikaistamalla olemassa olevia yliopistoja ja korkeakouluja sekä perustamalla tarpeen mukaan uusia. Korkeakoulusuunnittelun tulee liittyä kiinteästi yleiseen valtakunnalliseen kehityspolitiikkaan. Alueelliset näkökohdat eivät saa kuitenkaan vaikeuttaa riittävän monipuolisten ja kehityskelpoisten korkeakoulukeskusten syntyä.

Tieteellisen tutkimuksemme tason nostamiseksi ja ylläpitämiseksi kansainvälisesti kilpailukykyisenä, on alan niin taloudellisia kuin organisatorisiakin edellytyksiä voimakkaasti kehitettävä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota tutkijakoulutuksen ja tutkimustoiminnan tehokkaaseen ylläpitämiseen. Tieteen omaan sisäiseen kehitykseen tähtäävän perustutkimuksen rinnalla tarvitaan myös yhteiskunnan eri aloja palvelevaa soveltavaa tutkimusta.

Jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutus

Koska sekä tiedollinen että muu sivistyksellinen kehitys on erittäin nopeaa, tulee jatko- ja täydennyskoulutuksen sekä uudelleenkoulutuksen tarve yhä tähdellisemmäksi kysymykseksi. Tämän laajamittaisen, perusteiltaan vapaaehtoisen aikuiskoulutuksen järjestämiseksi ja ylläpitämiseksi on koululaitoksen, vapaan kansansivistystyön, erilaisten sivistysjärjestöjen sekä elinkeinoelämän voimakkaasti työskenneltävä.

Muu kulttuuritoiminta

Vapaan kansansivistystyön eri muotoja, varsinkin kaikkea henkisesti ja fyysisesti kehittävää toimintaa on tehostettava ja yhteiskunnan taholta tuettava. Eri työmuodoille ja järjestöille on turvattava tasapuoliset toiminnan mahdollisuudet.

Luonnon ja maisemien suojelusta sekä ilman ja veden puhtaudesta on ihmisen viihtyisyyden ja terveyden tärkeinä osatekijöinä pidettävä huolta. Myös rakennustoiminnassa ja asuntoalueiden sekä liikenteen järjestelyssä on otettava huomioon kulttuuriarvot ja viihtyvyystekijät.

Julkisen sanan vapaus on kansanvaltaisen järjestelmämme kulmakiviä. Vain vapaa ja erilaistunut lehdistö voi hoitaa sen monipuolisen, asiallisen ja avoimen uutispalvelun sekä yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöiden tarkkailun, joka on julkisen mielipiteen terveen kehittymisen perustava edellytys. Radion ja television mahdollisuuksia tarjota hyvätasoista sekä henkisesti kehittävää että virkistävää katseltavaa ja kuunneltavaa on kaikin keinoin edistettävä. Sananvapaus edellyttää myös sitä, että erilaiset mielipiteet ja katsomukset pääsevät tasapuolisesti esiin.

Kirkko ja uskonto

Uskonnonvapauteen kuuluu erottamattomana osana uskonnollisen toiminnan ja uskonharjoituksen vapaus. Kenenkään uskonnollista vakaumusta ei saa loukata. Puolue tunnustaa sen ensiarvoisen suuren merkityksen, mikä kirkolla Suomen kansan opettajana ja kasvattajana on ollut ja edelleen on. Molempien kansankirkkojen samoin kuin muiden maassa toimivien kristillisten yhteisöjen sekä julkisten uskonto- ja tunnustuskuntien tulee saada säilyttää itsenäisyytensä ja maan lakien puitteissa toimia sisäisten periaatteidensa mukaisesti.

TALOUSPOLITIIKKA

Demokraattinen yrittäjätalous

Puolueen omaksuman sosiaaliliberaalisen näkemyksen mukaan talouspolitiikan ja koko taloudellisen toiminnan tulee perustua kansalaisten vapauksien ja oikeuksien kunnioittamiseen. Taloudellisella alueella näistä tärkeimmät ovat mahdollisuus omatoimiseen yrittämiseen ja oikeus omistamiseen. Tälle pohjalle perustuva talousjärjestelmä, demokraattisen yrittäjätalouden järjestelmä, antaa parhaat mahdollisuudet kunkin yksilön kykyjen tehokkaaseen käyttöön taloudellisen kasvun hyväksi. Tämä järjestelmä takaa kansalaisille myöskin parhaan palvelun sekä kulut-
tajille vapauden valita haluamansa hyödykkeet. Tunnusomaista tälle järjestelmälle on se, että kansalaiset ja heidän muodostamansa yritykset omistavat pääosan tuotannontekijöistä ja päättävät itse tuotannollisen toiminnan kehittämisestä. Keskeinen taloudellista kasvua eteenpäin vievä tekijä on yritteliäisyys, jota kannustaa ja säätää kilpailun ja kannattavuuden vaatimus. Taloudellisen vallan keskittyminen harvoihin käsiin, olkoonpa kysymys sitten yksityisistä pääoman omistajista tai valtiollisen vallan käyttäjistä, on vierasta demokraattiselle yhteiskunnalle ja esteenä talouselämän terveelle kehitykselle.

Sosiaaliliberaaliseen talouspolitiikkaan kuuluu selvä näkemys yksityisen yrittämisen ja yhteiskunnan harjoittaman taloudellisen toiminnan ja vallankäytön välisestä suhteesta. Julkisen vallan osuutena on ensisijaisesti yrittämiselle, kilpailulle ja kannattavuudelle edullisten yleisten edellytysten luominen erilaisia vero-, tulli-, lainoitus-, koulutus- ym. toimenpitein. Pääosan tuotannollista toimintaa koskevista ratkaisuista tekevät yrittäjät itse kilpailutalouteen kuuluvan hinnan- muodostuksen vallitessa.

Talouselämän eri alojen joukossa on myös sellaisia, joiden tavoitteena ei yhteiskuntapolitiikan kokonaisuudessa ole ensisijaisesti taloudellisen voiton tavoittelu, vaan joilla on sosiaalinen, yksilöjä ja yhteisöjä palveleva luonne. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät yleisen liikenteen alat, tietoliikenne sekä eräät kansallisesti elintärkeät tuotannon alat. Näiden kohdalla yhteiskunnan tulee puuttua kehitykseen antamalla ohjaavia säännöksiä, luomalla tarvittavia organisaatioita, antamalla taloudellista tukea sekä tarpeen vaatiessa myös harjoittamalla tehokasta yhteiskunnallista palvelu- ja tuotantotoimintaa.

Taloudellinen suunnittelu

Taloudellisen kasvun jatkumiseen ja nopeuttamiseen sekä täystyöllisyyden ja vakaan rahan arvon säilymiseen tähtäävä talouspolitiikka on huolellisesti suunniteltava. Laadittavien kokonaistaloudellisten suunnitelmien tulee perustua yksityiskohtaisille ja jatkuville tutkimuksille kansantaloutemme kehitykseen vaikuttavista tekijöistä ja niiden keskinäisistä suhteista. Suunnitelmien on tähdättävä elinkeinorakenteemme uusiutumiseen ja kehittymiseen tuotantovarojen edullisimpien käyttömahdollisuuksien edellyttämällä tavalla unohtamatta mahdollisuuksia saada aikaan myös uusia tuotannonaloja. Suunnittelussa on otettava huomioon erityisesti suhdanne- ja työllisyysnäkökohdat, alueelliset näkökohdat, yhteiskuntarakenteen muutokset ja talouspolitiikan niveltyminen sosiaali- ja kulttuuripolitiikan sekä muun yhteiskuntapolitiikan tavoitteisiin. Suunnittelulla on pyrittävä vaikuttamaan yleiseen kehitykseen siten, että tuotannon lisääntymisellä ja tehostumisella taataan täystyöllisyys, elintasonnousu sekä kansantulon oikeudenmukainen jakautuminen kaikkien väestöryhmien osalle. Talouspoliittinen yleissuunnittelu on suoritettava kansanvaltaisella pohjalla niin, että valtiovallan ohella eri kansalaisjärjestöillä ja ryhmillä on mahdollisuus aktiivisesti osallistua suunnittelun valmistelutyöhön ja toteuttamiseen. Erityisesti on saatava aikaan taloudellisen suunnittelun alalla pysyvää yhteistoimintaa valtiovallan, taloudellisten järjestöjen, raha- ja luottojärjestelmän sekä työmarkkinajärjestöjen kesken.

Julkinen talous

Julkinen talous vaikuttaa koulutus-, investointi- ja tulonsiirtopolitiikallaan lähes kolmannekseen kansantulomme jakautumisesta ja käytöstä. Valtiontalouden pitkän tähtäyksen suunnittelu muodostaa siten keskeisen osan kokonaistaloudellisessa suunnittelussa. Valtion vuosittaisen tulo- ja menoarvion perustana tulee olla kansantulon kehitykseen ja talouspoliittisiin ohjelmiin kiinteästi liittyvä pitkän ajan taloudellinen suunnittelu. Valtiontalouden hoitamisen kannalta on tärkeätä, että valtion rahoitussuunnittelulla sekä tulo- ja menoarvioilla on kiinteä yhteys toisiinsa. Budjetin rakenteen sekä sen laatimisjärjestelmän on oltava tämän mukainen. Suunnitelmallisuuden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä talousjohtoa palvelevien tietojen tuottamiseksi tarvittavat organisaatiot ja menettelytavat on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla. Julkisen talouden suunnittelu ja hoito on järjestettävä niin, että verotus voidaan pitää vakaana, kohtuullisena ja oikeudenmukaisena.

ELINKEINOELÄMÄN KEHITTÄMINEN

Talouselämää ei voida menestyksellisesti kehittää ellei sitä tarkastella kokonaisuutena, jossa teollisuus, erilaiset palveluelinkeinot sekä maa- ja metsätalous ovat toisiinsa kiinteässä vaikutusyhteydessä. Tämän vuoksi elinkeinoelämän kehittämistoimenpiteiden tulee tapahtua kokonaisvaltaisesti ja yhteiskunnan yleisten rakennemuutosten edellyttämään suuntaan.

Teollisuus

Kehitystä on tarmokkaasti ohjattava vähemmän ja hitaasti tuottavista elinkeinoista enemmän ja nopeasti tuottaviin elinkeinoihin. Tästä syystä on teollistamisen ja yleensä yrittämisen edellytyksiä voimakkaasti parannettava. Teollisuuden pohjaa on laajennettava, liikenneyhteyksiä kehitettävä ja turvattava energian jatkuva saanti. Erityisesti on parannettava pienyritteliäisyyden toimintamahdollisuuksia elinkeinoelämän kaikilla aloilla, mm. edullisia luotonsaantimahdollisuuksia kehittämällä. Verotuslainsäädäntö ei saa muodostua yrittämisen esteeksi. Kotiteolliseen toimintaan on kiinnitettävä huomiota, sillä elintason nousun myötä yksilöllisten tuotteiden kysyntä kasvaa voimakkaasti.

Kauppa, liikenne ja palvelut

Taloudellisen kasvun ehdottomana edellytyksenä on tavaroiden ja palvelusten niin kansainvälisen kuin kotimaisenkin vaihdon jatkuva kehittyminen. Viennin lisäämiseksi ja vaihtosuhteen pitämiseksi kansantaloudellisesti edullisena on kaikki mahdollisuutemme tarkoin tutkittava ja ylläpidettävä aktiivista markkinointia. Tähän tähtäävää toimintaa on jatkuvasti kannustettava ja kehitettävä. On huolehdittava tehokkaiden hallinnollisten ja organisatoristen puitteiden luomisesta aktiivisen markkinoinnin ylläpitämiseksi. Ennen kaikkea on pyrittävä vientimme monipuolistamiseen, jalostusasteen kohottamiseen ja erilaisten palvelujen viennin lisäämiseen. Kotimaan kaupan eri muodoille on taattava yhtäläiset toimintaedellytykset.

Palveluammatit ovat yhteiskuntamme nopeimmin kasvava elinkeinosektori, mutta usein niiden ja niissä toimivan väestön yhteiskunnallisesti tärkeää asemaa ja merkitystä ei täysin tajuta. Tämän vuoksi näiden, pääasiassa yhteiskunnan keskiryhmiin kuuluvien henkilöiden taloudellinen ja sosiaalinen asema on usein jäänyt vaille oikeudenmukaista huomiota. Puolue työskentelee määrätietoisesti tämän epäkohdan korjaamiseksi.

Julkisen sektorin ohella on kiinnitettävä tasavertaisesti huomiota tämän sektorin ulkopuolelle jääviin moninaisiin palvelujen ryhmiin. Nimenomaan usein unohdettuun kotitaloustyötön, sen rationalisointiin ja helpottamiseen sekä sitä koskevaan valistus- ja koulutus- sekä palvelutoimintaan on kiinnitettävä enenevää huomiota.

Maa- ja metsätalous

Maataloutta on pyrittävä teknistämään ja rationalisoimaan sen antaman tuotoksen vaatiman työpanoksen pienentämiseksi. Tämä merkitsee samalla erittäin suurta maataloudesta vapautuvan ylityövoiman siirtymistä elinkeinoelämän muille sektoreille. Näin vapautuneelle työvoimalle on luotava uudet työpaikat teollisuudesta ja erilaisten palvelujen aloilta. Maataloustuotannossa on rajoituttava peruselintarvikkeiden omavaraisuuden turvaamiseen. Maatalouden rationalisoinnin perustava edellytys on, että pystytään huomattavasti nostamaan nykyistä keskimääräistä tilakokoa.

Metsät ovat Suomen tärkein raaka-ainevaranto. Toimenpiteitä maamme metsien tuoton lisäämiseksi ja metsäalan suurentamiseksi metsänviljelyä ja soiden kuivatusta edistämällä on lisättävä ja kiirehdittävä.

SOSIAALIPOLITIIKKA

Sosiaalipolitiikan yleinen luonne ja tavoitteet

Sosiaalipolitiikka on yleisen yhteiskuntapolitiikan tärkeä haara luotaessa ihmiselle mahdollisuudet henkisesti ja aineellisesti täysipainoiseen elämään. Nykyaikaisessa kehittyvässä yhteiskunnassa ei aineellinen puute saa olla kenelläkään uhkana eikä esteenä yksilön kehityksen tiellä. Ihminen on todella vapaa ja voi todella täysipainoisesti kehittyä ja antaa oman rakentavan panoksensa yhteiskunnan kehitykselle vain silloin, kun hän voi elää ja toimia riippumattomana sosiaalista turvallisuutta uhkaavista vaaroista.

Ne perustavoitteet, joita sosiaalipoliittisella toiminnalla pyritään toteuttamaan ovat sosiaalinen varmuus, hyvä elintaso ja viihtyvyys. Näiden toteuttaminen edellyttää, että yhteiskunta takaa jokaiselle jäsenelleen oikeuden työhön, kunnolliseen asumiseen sekä riittävään huoltoon ja apuun sairauden, työttömyyden, työkyvyttömyyden, vanhuuden tai muun sosiaalisen uhan ilmaantuessa. Näiden edellytysten vallitessa yksilö pystyy omalla työllään takaamaan turvallisuutensa sekä tarpeen vaatiessa myös auttamaan uhanalaista lähimmäistään.

Sosiaalipolitiikka ja taloudellinen kasvu

Sosiaalipoliittisten uudistusten tulee liittyä kiinteästi yhteiskunnan taloudelliseen kasvuun. Tuotannon tehostamisen tavoitteena ei ole vain suuremman taloudellisen hyödyn tavoittelu, vaan varojen hankkiminen myös sosiaalisiin ja sivistyksellisiin uudistuksiin. Tuotantotoimintaan tehokkaasti osaa ottavat ovat vastuussa paitsi tulevan polven, myös niiden turvallisuudesta ja kehitysmahdollisuuksista, jotka eivät omasta yrittämishalustaan riippumattomista syistä voi ottaa osaa tuotantotoimintaan joko lainkaan tai voivat tehdä sen vain vajain panoksin. Oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen varmuuden periaate vaatii, että näiden asema on turvattava riittävin, vaikutuksiltaan tutkituin tulonsiirroin. Näin on meneteltävä myös niiden työkykyisten suhteen, joiden koulutusmahdollisuudet ovat alueen tai työalan heikon taloudellisen kehitysasteen vuoksi merkittävästi vaarantuneet. Tulonsiirrot eivät saa muodostua minkään väestöryhmän elintason ja turvallisuuden jatkuvaksi yhteiskunnan taholta tapahtuvaksi tukemiseksi, vaan niiden avulla on pyrittävä palauttamaan väestö tehokkaan tuotannon piiriin luomalla sille paremmat toimintaedellytykset.

Sosiaalipoliittisen toiminnan tulee toteuttaessaan yhteisvastuuna ilmenevää oikeudenmukaisuutta pyrkiä aina samalla luomaan edellytyksiä kansalaisten yrittämiselle ja omavastuisuudelle.

Työllisyys ja työsuhdepolitiikka

Jokaiselle kansalaiselle on taattava mahdollisuus hyödylliseen työhön sekä työn tuloksen ja työn vaativuuden mukaan määräytyvään, molemmille sukupuolille yhtäläiseen palkkaan. Jos työtilaisuuksien puutetta kansainvälisistä suhdanteista tai muista yleisistä, työhalusta ja yritteliäisyydestä riippumattomista syistä ilmaantuu, on yleisluontoiset toimenpiteet työllisyyden ylläpitämiseksi katsottava yhteiskunnan tehtäväksi.

Puolue korostaa voimakkaasti sitä, että työnantaja- ja työntekijäosapuolten suhteissa on määrätietoisesti pyrittävä molemminpuoliseen luottamukseen ja yhteisymmärrykseen. Vain tältä pohjalta voidaan päästä eri yhteiskuntaluokkien väliseen kestävään yhteisymmärrykseen, mikä puolestaan on ratkaiseva edellytys yhteiskunnan sisäiselle eheydelle ja rauhalliselle kehitykselle. Erityisesti on pyrittävä poistamaan työnantaja- ja työntekijäosapuolten usein vastakkainenkin asennoituminen tärkeisiin sosiaalisiin uudistuksiin. Tämä edellyttää teollisen demokratian hengessä suoritettavaa, yhteistyön ja yhteisvastuun asenteita kasvattavaa, voimaperäistä koulutustoimintaa kaikkien työmarkkinaosapuolten piirissä. Yhteisin ponnistuksin on pyrittävä edistämään työn rationalisointia sekä muuta työn tuottavuuden ja työolosuhteiden tutkimista ja järjestelyä niin, että tehokkuuden nousu ei tuota uhkaa työntekijäin fyysiselle tai henkiselle kunnolle. Liberaalinen kansanpuolue katsoo puoluepoliittisesti sitoutumattomien ammatillisten järjestöjen kuuluvan erottamattomana osana demokraattiseen yhteiskuntaan.

Asuntokysymys

Asuntokysymys on yhteiskunnassamme monella tavoin avainasemassa oleva ongelma. Kysymys on paitsi perustavaa laatua olevan sosiaalisen oikeuden toteuttamisesta, myös perheen sisäiseen kiinteyteen, kotien viihtyisyyteen ja onnellisuuteen, vapaa-ajan käytön mahdollisuuksiin, jopa moniin mielenterveyden samoin kuin nuorison ongelmiin ratkaisevasti vaikuttavasta seikasta.

Jokaisella kansalaisella on oikeus ilman suhteettomia taloudellisia ponnistuksia asua kunnollisessa, viihtyisässä ja riittävän tilavassa kodissa. Asuntopulan ja kohtuutttoman suurten asumiskustannusten poistamiseksi tarvitaan erimuotoisen oma- ja yhteistoimisen yrittämisen lisäksi yhteiskunnan voimakasta panosta. Asuntorakennustoimintaa on jatkuvasti edistettävä. Tehokkain lainsäädännöllisin keinoin on estettävä, ettei tontin hinta pääse muodostamaan kohtuuttoman suurta osaa asunnon hinnasta. Yhdyskunnan rakentamisesta johtuva maanarvon nousu kuuluu ensisijaisesti yhdyskunnalle. Yhteiskunnalla on oltava mahdollisuus nopeasti pakkolunastaa maata asuntorakennustarkoituksiin kohtuuhinnoilla. Järkevän asuntosuunnittelun ja -tutkimuksen, asemakaavapolitiikan ja seutusuunnittelun avulla on estettävä epätarkoituksenmukaisten ja epäterveiden asuntojen ja asuntoalueiden synty sekä taattava jokaiselle viihtyisä elinympäristö ja asunto-olot.

Kodit ja nuoriso

Ulkonaisesti viihtyisät sekä sisäisesti eheät ja kasvatusvastuustaan tietoiset kodit muodostavat yhteiskunnan terveen perustan. Yhteiskunnan tulee edistää toimenpiteitä, jotka ovat omiaan vahvistamaan perheen taloudellista asemaa, kotien viihtyisyyttä, rikkomattomuutta ja sisäistä henkeä. Erityisesti perheenäitien suuriarvoiselle ja vaikealle työlle on annettava tukea ja tunnustusta.

Nuorison kehittävää harrastustoimintaa on suunnitelmallisesti edistettävä. Nuorisoa on kannustettava kaikissa henkisesti ja fyysisesti kehittävissä toimintamuodoissa ja annettava sille vastuuta ja mahdollisuuksia omintakeiseen järjestötoimintaan yhteiskuntaelämän eri aloilla. Nuorisotyössä on kunnioitettava nuorten itsenäisyyttä. Terveiden elämäntapojen sekä hyvän käytöksen tärkeää merkitystä jokaiselle yksilölle on korostettava.

Sisäinen ja ulkoinen rauha

Edistyksellinen yhteiskuntapolitiikka on mahdollista vain sisäisen ja ulkoisen rauhan vallitessa. Siksi on toimittava niin, että määrätietoisella, mutta tasapuolisella ja maltillisella, myös eri tavoin ajattelevien yksilöiden ja ryhmien kunnioittamiseen perustuvalla politiikan hoidolla luodaan ja ylläpidetään sisäinen rauha.

Valtiojärjestys

Puolue esiintyy tinkimättömästi valtio- ja yhteiskuntajärjestyksemme perustana olevan, kansan omaan kykyyn luottavan tasavaltaisen ja demokraattisen järjestelmän puolesta. Edistyksellinen ja vapaamielinen yhteiskuntapolitiikka on parhaita takeita sitä uhkaavia vaaroja vastaan. Maata on hallittava parlamentarismin periaatteiden mukaisesti. Eduskunnan työmenetelmiä samoin kuin yksityisten kansanedustajien toimintamahdollisuuksia on parannettava. Kunnallinen itse hallinto samoin kuin kehittämistä vaativa korkeammanasteinen alueellinen itsehallinto kuuluvat erottamattomana osana demokraattiseen järjestelmään.

Oikeuslaitos ja hallinto

Laki, järjestys ja oikeusturvallisuus on kaikissa oloissa pidettävä voimassa. Tämä edellyttää tuomioistuinten tiukkaa riippumattomuutta sekä kansalaisten samanarvoisuuden ehdotonta toteuttamista lain edessä. Järjestysvalta on kansalaisten palvelija ja tästä syystä sille on annettava hyvät taloudelliset ja teknilliset edellytykset vaativan tehtävänsä suorittamiseen.

Hallinnon julkisuusperiaate kuuluu demokratian perusteisiin. Yleisenä toimintaperiaatteena on pidettävä joustavuuden ja tehokkuuden lisäämistä hallintotoimissa. Virkavaltaisuutta on kartettava. Hallintojärjestelmämme kaipaa tutkimuksiin perustuvaa kokonaissuunnittelua ja ripeätä, jatkuvaa kehittämistä, jonka avulla sen soveltuvuus kunakin ajankohtana taataan.

Maan vapauden, itsenäisyyden ja rauhan puolustaminen edellyttää suorituskykyisen ja teknisesti ajan tasalla olevan puolustuslaitoksen ylläpitämistä. Kaiken sotilaskoulutuksen ja maanpuolustustyön tulee perustua valistuneen kansalaisajattelun ja toiminnan varaan. Maanpuolustukseen kuuluvan yleisen valistus- ja koulutustoiminnan sekä väestönsuojelun tarpeista on huolehdittava. Rauhan ja konfliktin tutkimus liittyy oleellisena osana maanpuolustustyöhön.

Ulkopolitiikka ja kansainväliset suhteet

Ulkopolitiikka on se väline, jonka avulla Suomen ulkoinen turvallisuus voidaan tehokkaimmin taata. Siksi Suomen tulee tiukasti noudattaa ja edelleen kehittää omaksumaansa puolueettomuuspolitiikkaa. Luottamuksellisia ja ystävällisiä suhteita on ylläpidettävä ja käytännöllisessä toiminnassa syvennettävä niin Skandinavisten naapurimaiden kuin Neuvostoliiton kanssa. Suhteemme Neuvostoliittoon rakentuu ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen perustalle, suhteemme Skandinavian maihin nojautuu vuosisataiseen kulttuuriyhteyteen ja ilmenee yhteistyössä Pohjoismaiden Neuvoston puitteissa.

Kansainvälisten suhteiden ylläpitäminen ei saa rajoittua vain valtiollisiin lähinaapureihin, vaan niitä on aktiivisesti ylläpidettävä myös etäisempien maiden kanssa. Suomen tulee tukea käytettävissä olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusta ja toimintaa sekä osallistua tarmokkaasti kehitysmaiden avustustoimintaan. Tätä vaatii niin kasvava kansainvälis-taloudellinen yhteistyö kuin yleinen sivistyksellinen ja sosiaalinen kehitys. Vain vilkkaan kansainvälisen vuorovaikutuksen vallitessa on mahdollista arvostaa ja edelleen kehittää omaa kansallista kulttuuria. Vain olemalla aktiivisesti mukana kansainvälisessä yhteistoiminnassa sen kaikilla aloilla voi Suomi saavuttaa ja säilyttää tunnustetun aseman maailmankartalla.