Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/MAAL/271

Maalaisliitto

Maalaisliiton ohjelma


  • Puolue: Maalaisliitto
  • Otsikko: Maalaisliiton ohjelma
  • Vuosi: 1921
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

MAALAISLIITON OHJELMA

(Hyväksytty puoluekokouksessa Helsingissä 14. 4. 1921)

1. Johtavat periaatteet

Maalaisliitto perustaa työnsä kansalliselle pohjalle.

Kun Suomi nyt on lopullisesti irtautunut Venäjästä ja saanut kansainvälisen tunnustuksen täysivaltaiselle itsenäisyydelleen, katsoo Maalaisliitto, että tämän, monisatavuotisten taistelujen saavutuksen puolustaminen kaiken muun edellä on jokaisen kansalaisen pyhin velvollisuus.

Tasavaltaista, kansan valtavan enemmistön tahdon toteuttamaa valtiomuotoa, jonka saavuttamisessa sillä on ollut ratkaiseva osuus, tulee Maalaisliitto edelleen puolustamaan ja tukemaan kaikkia mahdollisia kumousyrityksiä vastaan.

Valtion itsenäisyydestä ja tasavaltaisesta valtiomuodostamme johtuvina pitää Maalaisliitto toimintansa ohjeina päämääriä, jotka tarkoittavat:

kansan kaikkiin kerroksiin nojaavan kansanvaltaisen valtioelämän kehittämistä;
yhteiskunnallisen kehityksen johtamista luokka-etuoikeuksia poistavaan suuntaan, niin että ihmisten tasa-arvo yhteiskunnassa tulee tunnustetuksi, samalla kuin kansalaisten keskinäiset velvollisuudet ja oikeudet lainsäädännön kautta tasapuolisesti turvataan, sekä yleinen mielipide kasvatetaan tällaista kehityssuuntaa ymmärtämään ja suosimaan; ja yleisen kansalaiskunnon kohottamista kaikilla elämän aloilla, niin että rehellisen työn kunnia nousisi, lain kunnioitus vakaantuisi, kansalaisten usko rehellisen elämän arvoon palautuisi ja kansallinen yhteistunto kasvaisi.

Jotta estettäisiin kaupunkiyhteiskuntia liian runsaalla kulutuksella imemästä kuiville maaseutua, josta ne saavat käyttötarpeensa ja elinvoimansa, on saatava voimakkaita uudistusvirtauksia, jotka kykenevät ehkäisemään tähän asti vallinneen suunnan jatkumisen.

Yleinen kansalaismielipide on kasvatettava sellaiseksi, että maali pääelinkeino, maatalous, joka vallitsevan taloussuunnan nousuaikana on meidänkin yhteiskunnassamme vähitellen joutunut monien muiden, tilapäistenkin elinkeinojen rinnalla toisarvoiseen asemaan, tulisi jälleen etusijalle, kunniapaikalleen.

Kansallis-yhteiskunnallisen elämän uudistamiseksi, jota kapitalismin ja sosialismin välinen luokkataistelu uhkaa yhteiskunnallisella, taloudellisella ja siveellisellä vararikolla, on ryhdyttävä luomaan uutta talousjärjestelmää, turvautumalIa osuustoiminnallisiin ja yleensä keskinäisiin liikemuotoihin, sekä kehittämällä sopiville aloille ulotettavaa valtion ja kuntain liiketoimintaa liike-elämän vaatimusten mukaisesti, niin että yhteiskunnalle vaaralliseksi käyneet, yksityisiin käsiin keräytyneet suurpääomat tällä tavalla saadaan palvelemaan yhteistä hyvää.

Tämän tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä, että maalaisväestö, jonka keskuudessa elämällä on alkuperäisempi, terveempi, kehitys- ja uudistuskykyisempi, sekä kaupunkitottumuksista vapaampi pohja, pääsee ratkaisevalla tavalla vaikuttamaan yhteiskunnallis-taloudellisen elämän kulkuun.

Kotimaista tuotantoa on tuettava ulkomaisen edellä kaikilla niillä elämän aloilla, missä se saattaa kilpailla laadussa ja hinnassa.

Kotimaista maataloustuotantoa on tässä tarkoituksessa edistettävä kaikilla käytettävissä olevilla apukeinoilla, niin että se nopeasti pääsee kehittymään voidakseen tyydyttää maan tarpeet. Maatilojen ositusta on edistettävä, uusia alueita viljelykselle raivattava, ja viljelysalueita saatava yhä useampien viljelijäin omiksi.

Samoin on edistettävä kotimaista teollisuustuotantoa. Mutta kun suurteollisuus useilla aloilla on alkanut käyttää väärin valtion asettamia ulkomaisen kilpailun keinotekoisia esteitä, on tällainen menettely kansalle vahingollisella saatava poistetuksi.

Maalaiselämään ja maatalouteen tärkeänä elinkeinonhaarana liittyvää pien- ja kotiteollisuutta on edistettävä.

Maatalouden ja teollisuustuotannon keskinäisiä suhteita järjestettäessä on aina pidettävä silmällä yleisiä kansantaloudellisia näkökohtia.

Sivistyselämä on kehitettävä yksinkertaisemmaksi ja raittiimmaksi. Opin ja käyttäytymisen rinnalla on sivistyneen kansalaisen velvollisuudeksi entistä päättävämmin asetettava siveellinen elämä ja uhrautuminen yhteiseksi hyväksi. On pidettävä huolta siitä, että sivistyksen saavutukset ja välineet entistä helpommin joutuvat jokaisen kansalaisen käytettäviksi ja nautittaviksi.

Suomen maaseudun sivistysviljelyksen erikoismahdollisuudet ja tarpeet huomioon ottaen on ryhdyttävä tällä pohjalla selvittelemään uusia elämänarvoja ja luomaan maaseudulle omintakeista, uusia ajan vaatimuksia vastaavaa itsenäistä sivistystä, joka vapautuneena rappeutumassa olevan suunnan holhouksesta kykenee luomaan kansalle sellaiset elämän ihanteet, että ne voivat koota nousevat polvet yhtenäiseen, luokkataistelua lieventävään ja tulevaisuuteen luottavaan toimintaan.

Pitäen itsetietoista, järjestynyttä maalaisväestöä maamme todellisen henkisen ja aineellisen kehityksen vankimpana perustuksena, on Maalaisliiton tarkoituksena saada maalaisväestö yhtymään valtiolliseksi maalaispuolueeksi, joka valtiopäivätyössään ja kaikessa toiminnassaan tahtoo vaikuttaa siihen suuntaan, että maaseudun elinehdot saataisiin oloja edistävässä hengessä liike- ja teollisuusseutujen rinnalla tasapuolisesti valvotuiksi.

Yhteistyöhön näin yhteenliittyneen maalaisväestön kanssa kansamme elämän uudistamiseksi tässä ohjelmassa esitettyjen periaatteiden pohjalla kutsuu Maalaisliitto kaikkia niitä kansalaisia, joille tällä pohjalla tapahtuva kansallisen elämämme uudistus on sydämen asia.

2. Talonpoikaisväestön asema

Itsenäisen talonpoikaisväestön asema, suurkapitalismin noustessa ja teollisuusväestön järjestyessä luokkataisteluun pääomaa ja työnantajia vastaan, on käynyt yhä vaikeammaksi, niin että tämä kehitys uhkaa hävittää talonpoikaisluokan merkityksen, mikä Suomessa varmasti tietäisi kansakunnan ja itsenäisen suomalaisen valtioelämän edellytysten häviötä. Tähän katsoen on Maalaisliitto ottanut erikoistehtäväkseen:

tehdä kaikki voitavansa puolustaakseen talonpoikaisväestönoikeuksia, hankkiakseen tälle väestölle suurpääomain omistajain ja suurteollisuustyöväen rinnalla taloudellisesti ja sivistyksellisesti täysin kilpailukykyisen aseman; ja
laajentaa ja vahvistaa maataviIjelevää talonpoikaisväestöä siten, että torppareille, tilattomille y.m. maarviljelykseen pystyvälle hankitaan valtion ja kuntain toimeenpiteiden kautta omaa maata ja tehdään sen viljelyksen kannattavaisuuden kohottamiseksi voitavansa.

3. Työväen asema

Maalaisliitto katsoo työväen taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman parantamisen ja turvaamisen kuuluvan kansanvaltaisen valtion tärkeimpiin tehtäviin, koska työväen hyvinvoinnin turvaaminen on myös valtion etu, taloudellinen puutteenalaisuus ja yhteiskunnallinen osattomuus taas valtion epävarmuuden lähde.

Tähän asti syrjäytetyn maatyöläisen aseman parantamisesta on erityisesti huolehdittava, jotta estettäisiin työväen siirtyminen maalta kaupunkeihin sekä siitä johtuva työttömyys.

Näiden päämäärien saavuttamiseksi on välttämätöntä:

että työväen työnsaannista pidetään huolta;
että työväen ja erittäinkin maatyöväen asunto-olot korjataan;
että työväestön lasten ja nuorten kasvatusta ja sellaista työväen vapaata valistustoimintaa, jonka tarkoituksena on valistavan yleis- ja yhteiskuntatiedon jakaminen, edistetään;
että järjestetään tehokas ja innostusta ammattiin herättävä ammattikasvatus;
että työsopimuksia ja työriitoja säännöstelevät lait säädetään ja vanha palkollisasetus kumotaan;
että työväen suojeluslainsäädäntöä kehitetään, ottaen huomioon maataloudessa vallitsevat erikoiset olot, sekä työväen oikeudellinen asema turvataan; ja
että työväen osallisuus liikelaitosten voittoon mahdollisuuden mukaan toteutetaan.

4.Köyhäinhoito

Köyhäinhoitoa tarkoittava lainsäädäntö on kokonaan uusittava.

Pääpaino on pantava köyhyyttä ehkäisevään toimintaan, kuten lasten kasvatukseen, nuorison opetukseen, ammattikasvatukseen, työnsaannin helpottamiseen y.m.
Köyhäinhoito on kunnallisena toimena kehitettävä inhimillisemmäksi, kuin mitä se tähänasti yleisesti on ollut.

5. Vanhuus-, työkyvyttömyys- ja sairausvakuutus

Vanhuuden ja työkyvyttömyyden vaikeuksien helpottamiseksi on säädettävä ja ylläpidettävä pakollinen vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutus, johon kaikkien maksukykyisten kansalaisten on maksettava tulojensa mukaan vuosimaksuja, mutta jossa valtio korvaa osan vuotuisesta avustuksesta. Sairausvakuutuslainsäädäntöä on niinikään kehitettävä.

6. Virkamiesten asema

Tunnollisten virkamiesten maansa hyväksi tekemälle yhteiskunnalliselle työlle on kansalaisten annettava arvo. Mutta samalla on virkamiehistöstä saatava häviämään virkavaltainen ajatustapa ja virkamiehet käsittämään asemansa kansan palvelijoina.

Virkakoneistoa on pyrittävä yksinkertaistuttamaan ja sen kansalle tuottamia kustannuksia vähentämään, siten

että virastojen uudestajärjestelyn kautta pyritään vähentämään virka miesten lukua;
että työteho virastoissa saadaan nousemaan järjestämällä virastojen työtapa yksinkertaisemmaksi, käytännöllisemmäksi ja nopeammin toimivaksi sekä tehokkaan valvonnan kautta kuin myös, missä se käy päinsä, lisäämällä työaikaa; ja
että otetaan harkittavaksi, missä määrin erinäisiä, siihen sopivia virka- tehtäviä voidaan siirtää kunnallisille y.m. luottamushenkilöille.

Virkamiehen velvollisuus alistua niihin muutoksiin virkatehtävissään, joihin muuttuneet olosuhteet saattavat antaa aihetta, on lailla järjestettävä.

Valtion tuotannolliset ja niihin verrattavat toiminta-alat ovat hoidettavat pääasiassa irtisanomisen varassa ja liikelaitosten virkailijain asemassa olevien virkailijoiden kautta.

Virkamiesten palkkaus on uudestaan järjestettävä pitäen silmällä sitä, että kullakin virkamiehellä on tehtäviään vastaava palkka, kuin myöskin koko virkamieslaitoksen kustannusten vähentämistä. Sitä varten ovat:

palkat, samoin kuin virkanimitykset ja yleneminen virassa tehtävät entistä enemmän riippuviksi todellisista kyvyistä ja työssä osoitetusta kunnosta, eikä vain virkavuosista y.m. muodollisista seikoista; virkamiesten todelliset tarpeet, niin kuin heidän elätettävänään olevan perheen luku y.m. otettavat sen ohella mahdollisuuden mukaan huomioon;
kaikki valtion varoista maksettavat eläkkeet, ylimääräiset eläkkeet, lakkautuspalkat ja lahjapalkkiot lakkautettavat sikäli, kun saadaan käytäntöön vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutukset

7. Suhde maan hallitukseen

Hallituksen tulee politikassaan nojautua eduskuntaan ja pysyä läheisessä vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Maalaisliitto voi asettaa miehiään hallitukseen ja tukea hallituksen toimintaa, jos eduskuntaryhmä hyväksyy hallituksen ohjelman ja hallituksen toimet ovat sen mukaista.

Kukaan puolueen jäsen ei voi puolueen edustajana mennä hallitukseen ilman eduskuntaryhmän suostumusta.

8. Suhde ulkopolitiikkaan

Suomen ulkopolitiikan tulee perustua ystävälliseen, rauhalliseen ja mahdollisimman puolueettomaan suhtautumiseen ulkovaltoihin.

Ensi tilassa on ryhdyttävä toimenpiteisiin riittäväin kansainvälisten puolueettomuustakeitten hankkimiseksi.

Heimokansojemme pyrkimyksiä elää omaa elämäänsä on käytännöllistön mahdollisuuksien rajoissa tuettava.

Maan ulkoasiain hoidossa on pyrittävä avonaiseen politikkaan, niin että eduskunta saa tarkastaa tärkeämmät hallituksen alotteista johtuvat sopimukset.

9. Laki ja kansa

Parlamenttaarisena puolueena ja siis perustaen kaiken toimintansa laillisiin edellytyksiin, lausuu Maalaisliitto periaatteinaan, että kansan oikeudentunnon säilyttämisen ja siihen perustuvan kansallisen ja valtiollisen itsenäisyyden lujimpana tukena, sekä rauhallisen uudistustyön edellytyksenä on tarkka laillisuuden ja järkähtämättömän oikeusjärjestyksen noudattaminen, niin ettei kenelläkään valtion kansalaisella tai kansalaisryhmällä ole oikeutta millään selityksillä taikka joidenkin tarkoitusperien nimessä poiketa lain määräyksistä tai syrjäyttää niitä; josta johtuu

että Maalaisliitto katsoo isänmaalliseksi velvollisuudekseen kansamme oikeudentunnon puhdistamisen, juurruttamisen ja kohottamisen; ja
että se kaikella tarmolla työskentelee laillisuuden ja oikeuden voimaansaattamiseksi, sekä vaatii kaikkien laillisessa järjestyksessä säädettyjen lakien ehdotonta noudattamista.

10. Suomen- ja ruotsinkielen asema

Suomenkielen johtava merkitys Suomen tasavallassa sivistyksen, virastojen ja käytännön kielenä on saatava toteutetuksi.

Suomenkieliselle sivistystyölle on kaikilla aloilla annettava suomalaisen kansallisuuden lukumäärää ja asemaa vastaava valtion kannatus. Sitä varten on vallankin Suomen ainoa valtion yliopisto kehitettävä suomalaisen sivistyksen vaalijaksi ja pääasiallinen opetus siellä annettava suomenkielellä.

Ruotsinkielelle on maan ylemmässä hallinnossa ja ruotsinkielisillä alueilla säilytettävä kansalliskielen oikeudet.

11. Puolustuslaitos

Maan vapauden turvaksi on ylläpidettävä puolustuslaitos, joka turvaa valtakunnan itsenäisyyden ja sisäisen järjestyksen.

Puolustuslaitoksessa on kehitettävä kansallista henkeä ja siveellistä ryhtiä.

Puolustuslaitoksen kustannukset on saatava nykyisestään huomattavasti vähenemään ja asevelvollisuuden suorittaminen kansalaisille mahdollisimman helpoksi.

Kansan puolustusvalmiuden kehittämiseksi on miespuolisille kansalaisille siviilioloissa tehokkaalla valtion avustuksella annettava sotilaallista y.m. liikuntokasvatusta.

12. Kouluopetus ja valitustyö

Sivistystyössä Maalaisliitto pitää periaatteenaan sitä, että jokaiselle kansan lapselle on hankittava tilaisuus kykyjään vastaavaan tiedolliseen kehitykseen. Sitä varten on:

jokaiselle maan lapselle kansakoulussa annettava perustava kansalaissivistys, jota on täydennettävä jatko- opetuksella;
kansakoulu tehtävä kaiken tieteelliseen sivistykseen ja virkapätevyyteen valmistavan opetustoimen pohjakouluksi;
kaiken opetustoimen alalla varattava tilaisuus suoritettujen opin- ja taidonnäytteiden perusteella, tavalliset koulu- ja opistotiet sivuuttaenkin, kohota ylimmälle asteelle saakka.

Valtion ja kuntain on tehokkaasti kannatettava kansanopistoissa, työväenopistoissa y.m. tapahtuvaa n.s. vapaata kansansivistystyötä, joka on kehitettävä suunnitelmanmukaiseksi, yhteiskunnallista sivistystä levittäväksi kansaIaiskasvatukseksi. Erityisesti maaseudun niin tietopuolista kuin taiteellistakin sivistyselämää on helpotettava m.m. tukemalla sitä tarkoittavien sivistyksellisten edistysseurojen toimintaa.

Kouluopetukselle niin alemmalle kuin ylemmälle on annettava enemmän luonnetta kehittävä ja elämän käytännöllisiä tarpeita vastaava sisältö.

Kristinuskon opetus on kouluissa säilytettävä.

Tieteellistä työtä on riittävästi tuettava etenkin silloin, kuin se erikoisesti tarkoittaa kansallisen sivistyksemme kohottamista, yleistämistä, tai kotimaisten taloudellisten - etenkin maataloudellisten - tuotantolähteiden aukomista.

13. Kirkko

Kirkon ja valtion keskenäinen suhde on otettava perinpohjaisen selvittelyn alaiseksi. Kansalaisille on myönnettävä täydellinen uskonnonvapaus.

Kirkon kehitystä on johdettava kansanvaltaisempaan suuntaan, niin että se muuttuisi pappiskirkosta kansankirkoksi ja virkavaltaisesta kirkosta palvelevaksi kirkoksi, kyetäkseen paremmin kuin viimeaikoina palvelemaan kansamme tosiparasta raamatun hengen ja vaatimusten mukaan.

Seurakunnille on varattava enempi vaikutusvaltaa kirkollisten asiain hoidossa ja jätettävä ratkaisuvalta pappien ottamisessa y.m.

Papiston palkkaus on järjestettävä uudelleen. Suuret virkatalot palkkaetuina ovat lakkautettavat ja palkat tasoitettavat kohtuullisiksi.

14. Kansan raitistuminen

Sen jälkeen kuin kieltolaki on saatu voimaan, katsoo Maalaisliitto velvollisuudekseen tehdä kaikki voitavansa puolustaakseen kieltolain voimassapysymistä sen kumoamiseksi tähdättyjä rikkomuksia ja hyökkäyksiä vastaan.

Tässä mielessä tulee Maalaisliiton edustajain sekä muiden luottamusmiesten aina seisoa kieltolain puolella. Puoluejärjestöjen tulee toimia raittiustiedon ja valistuksen levittämiseksi ja pyrkiä ehkäisemään jäsentensä keskuudessa kaikki kieltolainrikkomukset.

15. Naisasia

Lainsäädännön kautta on nainen, niin naitu kuin naimaton, asetettava täydelliseen tasa-arvoon miehen kanssa.

16. Terveysolot ja sairashoito

Kansan terveydestä huolehdittaessa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiot sairauden estämiseen ja terveyden säilymiseen. Siinä tarkoituksessa on:

valtion toimesta tarmolla ryhdyttävä tutkimaan niitä syitä, jotka kansan ja rodun terveyttä heikontavat ja suunnittelemaan toimenpiteitä niiden poistamiseksi; ja
erityisesti kiinnitettävä huomiota perinnöllistä rodun-huonontumista aiheuttaviin seikkoihin.

Maaseudun sairas- ja terveydenhoitoon on kiinnitettävä erikoista huolta. Sitä varten on:

saatava aikaan herättävää ja järjestävää toimintaa terveys- ja sairashoidon samoin kuin lastenhoidon parantamiseksi;
maaseudulle perustettava kunnallis-, keuhkotauti- ja mielisairaaloita, joita valtion taholta on rahallisesti tuettava; ja
maalaiskuntien kunnanlääkärien ja sairaanhoitajain asema ja palkkaus kiireellisesti järjestettävä sekä valtion että kuntain apuneuvoin.

17. Maanviljelysammattitaidon kohottaminen

Sen johdosta, että korkeampi opetus on yleensä ollut vieras maan taloudelliselle elämälle, sekä että aikaisemmin on ollut vallalla usko suurviljelyksen yksinomaiseen etevämmyyteen, ei maatalousopetus ole aikanaan kehittynyt maatalouden asemaa ja tarpeita vastaavasti. Kun siten suurin osa varsinkin pienviljelijöistä ei ole saanut varsinaista maatalousopetusta, on sitä tärkeämpää nyt saada tämä opetustoiminta riittäväksi ja tarkoitustaan vastaavaksi.

Ensimäisenä edellytyksenä tälle on oleva se, että niinhyvin oppikoulut kuin kansakoulutkin kykenevät yleistietojen ohella herättämään harrastusta ja tarpeellista arvonantoa maataloudelle maan pääelinkeinona. Maatalousopetuksen kehittämisen tulee lähteä kykenevien ammatti- ja opettajavoimien kasvattamisesta. Yliopiston virkavaltaisesta kaavamaisuudesta on eroitettava, uusien virtausten elähyttämänä, vapaampi ja lähempänä käytännöllistä elämää oleva korkeakouluopetus, jonka tehtävänä tulee olla näiden voimien kasvattaminen niin hyvin opettajatoimiin kuin myös jatkuvaa tutkimustoimintaa varten. Korkeakouluun pääsy on tehtävä mahdolliseksi myöskin alemman maatalousopetuksen ja itseopiskelun kautta ilman suoritettua ylioppilastutkintoa.

Alempi maatalousopetus on siten järjestettävä, että se kykenee vastaamaan niin hyvin suuremman kuin pienviljelyksenkin vaatimuksia, samoin kasvattamaan kykeneviä, käytännöllisiä neuvojia näitä varten. Erityisesti on pienviljelystä varten perustettava varsinaisia pienviljelyskouluja, joissa pienviljelykselle ominaisten maatalouden sivuelinkeinojen opetukselle annetaan huomattava asema.

Naisten talousopetuksesta on erityistä huolta pidettävä. Sitä varten on ensi tilassa opettajavoimien kasvattamiseksi perustettava valtion ylläpitämiä kotitalousopettajataropistoja sekä riittävässä määrässä kannatettava kotitalous- ja kasvitarhakouluja.

Ammattihenkilöiden kasvattamiseksi maatalouden erikoisaloja varten on järjestettävä ja kannatettava kouluja tai kursseja sekä niitä tarpeen mukaan kehitettävä.

Maatalousopetus on kaikissa asteissaan valtion ylläpitämänä tai kannattamana siten järjestettävä, että sen hyväksi käyttäminen käy myöskin vähävaraiselle taloudellisesti mahdolliseksi. Siitä syystä on myös opistoavustuksia jaettava ja tarpeen mukaan uusia kouluja perustettava.

Niiden maanviljelystä harjoittavien, vallankin pienviljelijäin keskuudessa, jotka eivät ole tilaisuudessa kartuttamaan tietojansa varsinaisissa ammattikouluissa, on maahenkeä herätettävä ammattitaitoa ja harrastusta ammattiinsa kehitettävä kansakoulun jatkokurssien kansanopisto-opetuksen, lukurenkaiden tai kirjastotoiminnan y.m. yhteydessä tapahtuvan itseopiskelun sekä lyhytaikaisten kurssien, opintoretkeilyjen, varsinkin koeasemille tehtyjen retkien avulla, jota varten valtion on myönnettävä rautatiellä vapaamatkoja, varsinkin retkeilyjä varten.

Tämän ohella on käytännöllistä neuvontatyötä, minkä tulee tapahtua osittain valtion, mutta ennen kaikkea ja lähinnä maanviljelijäin ammattijärjestöjen kautta, edelleen kehitettävä. Erityisesti on neuvontatyö ohjattava pienviljelijäin ja varsinkin itsenäistyvien vuokraajain, samoin kuin yleensä asutustilallisten hyväksi; kuitenkaan laiminlyömättä suuremmankaan viljelyksen tarpeita. Neuvontatyö on kohdistettava varsinkin suunnitelmien laatimiseen sekä kotitalouden ja kasvitarhanhoidon edistämiseen.

Neuvontatyötä on valtion varoilla riittävästi kannatettava ja neuvojain sekä maatalousopettajain taloudellinen asema turvattava.

Maatalousopetuksen tulee kaikissa asteissaan perustua suomalaisiin oloihin ja niissä saatuihin kokemuksiin. Opetukseen tulee siten läheisesti liittyä kotimainen tieteellinen tutkimus- ja koetoimintatyö. Siitä syystä maataloustutkimustyötä oli valtion varoilla kannatettava, maataloustiedemiehille jaettava apurahoja erityisiä tutkimuksia varten sekä erityisesti järjestettävä sekä valtion varoilla ja kannatuksella ylläpidettävä riittävän laajaa ja monipuolista sekä yhtenäisesti järjestettyä koetoimintaa.

18. Asutustoiminta

Maalaisliitto pyrkii siihen, että jokainen maata haluava ja viljelemään kykenevä kansalainen on sitä tilaisuudessa saamaan. Tämän päämäärän saavuttamiseksi pitää Maalaisliitto välttämättömänä:

että sitten kuin yksityisten mailla asuvien torpparien, lampuotien ja mäkitupalaisten oikeus asumaansa alueeseen on 15 päivänä lokakuuta 1918 annetun lain kautta tullut varmistetuksi, on toimitettava niin, että lain vaikutus tulee mikäli mahdollista ulottumaan kaikkiin siinä tarkoitettuihin vuokraajiin;
että valtion mailla asuville vuokraajille on annettava tilaisuus saada lunastaa vuokra-alueensa itsenäisiksi asutustiloiksi;
että varsinaisiin kantatiloihin nähden otetaan huomioon valtion, kuntain ja yhteiskunnallisten laitosten maantarve; ja
että kalastajatorppain asema on, huomioonottamalla heidän erilaiset olonsa, varmistettava omistusoikeutta sovelluttamalla.

Valtion tulee samalla tukea itsenäistyvien vuokraajiensa taloudellisia pyrkimyksiä, sekä avustaa heitä kulkuneuvojen parantamisessa.

Huomioonottamalla maamme tilattoman väestön lukumäärä ja ne olot, missä tämä väestö elää, on välttämätöntä vuokra-alueiden itsenäistyttämisen lisäksi saada syntymään uusia asutustiloja niin hyvin valtion kuin yksityisten mailla. Tähän nähden on ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin:

valtion omistamat viljelyskelpoiset maat ovat tutkittavat ja asutustiloiksi jaettavat sekä luovutettavat pitemmällä maksuajalla tilattomalle väestölle;
viljelys- ja viljelyskelpoiset maat sellaisista tiloista joita puutavaraliikettä harjoittavat yhtiöt ovat hankkineet ristiriidassa säännösten kanssa tammikuun 15 päivänä 1915 annetussa asetuksessa, koskeva rajoituksia eräänlaisten yhtiöitten ja yksityisten oikeuteen kiinteistöjen hankintaan maalla ynnä muutkin yhtiöiden hallussa olevat maat, ovat valtion haltuun otettavat sekä valtion välityksellä asutustiloiksi tilattomalle väestölle jaettavat; samoin sopivia alueita tiloissa, joita omistaja ei asu eikä viljele,
viljelys- ja viljelyskelpoisia maita suuremmista tiloista ja tilayhtymistä, joita on samalla omistajalla, vaikkapa hän niitä tai jotakin niistä viljeleekin, on tarpeen vaatiessa asutustiloiksi otettava; sekä
on säädettävä n.s. suurten maaomaisuuksien vero, joka ei saa tulla koskemaan keskikokoisia eikä pientiloja, mutta jonka suurtiloihin nähden tulee olla tilan ja varsinkin viljelyskelpoisen pinta-alan mukaan asteittain nouseva.

Asutustoiminnassa on kuitenkin vältettävä itsehoidetun viljelyksen vaikeuttamista sekä sallittava hoitamaton viljelys tai viljelemätön maa määräajan kuluessa saattaa itse viljelykseen tai asutetuksi. Samoin on otettava huomioon maanomistajan perillisten maantarve sekä mahdollisuus jakaa tila kahdelle tai useammalle heistä.

Vuokra-alueiden lunastamisen kautta on eräissä tapauksissa riistetty viljelijäin omilta lapsilta mahdollisuus saada kotitilastaan itselleen eroitetuksi viljelystiloja. Tähän nähden ja huomioonottamalla, että niin hyvin pienempien kuin myös vuokratilallisten pojilla ei useinkaan ole varoja välittömään viljelystilojen ostoon, on oikeus asutustilojen lunastamiseen ulotettava myös heihin.

Asuntotilan omistajalle on hankittava tilaisuus saada viljelystila, joko laajentamalla entistä, mikäli siihen on tilaisuutta, tai lunastamalla uusi, jolloin kuitenkin entinen tila on luovutettava tilattomaan väestöön kuuluvalle henkilölle.

Viljelystilaan on yleensä mikäli mahdollista liitettävä tarpeellinen metsämaa, mahdollisuuden mukaan myöskin ottaen huomioon tilan laitumen tarve.

Asutustilojen hankkimisen tulee tapahtua valtion ja kuntain, kuin myös mikäli siihen tarjoutuu tilaisuutta, yksityisten, valtion valvonnan alla toimivien yhtymäin välityksellä.

Tarkoitusta varten perustettuun asutusrahastoon on vuosittain siirrettävä riittävästi varoja asutustoimenpiteitä varten. Lainojen kuoletukset ovat järjestettävät pitkäaikaisiksi ja korot huokeiksi. Uudistiloilla on sallittava vapaavuosia koron ja kuoletuksen maksusta. Valtion omistamista viljelyskelpoisista maista muodostettuja uudistiloja on myönnettävä raivaajillensa sellaisilla ehdoilla, että hänen ei tarvitse osaa tilan hinnasta suorittaa, jos hän tilan viljelemisessä ja rakentamisessa täyttää määrätyt ehdot.

Sikäli kun keinottelun ehkäisemiseksi asutustiloilla erikoiset lakimääräykset ovat tarpeen, on niitä laadittaessa otettava huomioon, etteivät ne mitenkään vaikeuta pienviljelijää saamasta vapaasti, omaksi hyväkseen harjoittaa elinkeinoaan, ja että määrätyn ajan kuluttua viljelijän omistusoikeus tilaan tulee olemaan täydellinen.

19. Maaseudun luottotarpeen tyydyttäminen

Maaseudun, maanviljelyksen ja asutustoiminnan luottotarpeen tyydyttämiseksi on, niin hyvin osuuskassojen kuin säästöpankkien ja asutusrahastojen jo voimassa olevia järjestöjä käyttäen, kuin myös valtion tehokkaalla avustuksella, luotava voimakas ja itsenäinen luottolaitosjärjestelmä, joka, samalla kun se pystyy tyydyttämään maatalouden tarpeet, erityisesti pitäen silmällä pien- sekä uudisviljelystä, myöskin voi hillitsevästi ja tasoittavasti vaikuttaa rahaliikkeeseen yleensä.

Voimakkaalla valistustyöllä on maaseudun väestö saatava sijoittamaan rahansa näihin omiin luottolaitoksiin, jotka työskentelevät maaseudun luotto-olojen ja sen hyvinvoinnin kohottamiseksi. Vesiperäisten maiden kuivattamiseksi kuin myös uusien osuustoiminnallisten tuotantolaitosten aikaansaamiseksi on valtion myönnettävä huokeakorkoisia kuoletus ja asutuslainoja.

20. Osuustoiminta

Kehittämällä osuustoiminnallisia ja yleensä keskinäisyyteen perustuvia liikemuotoja kaikilla tuotannon, kaupan ja rahaliikkeen, sekä yleensä niillä talouselämän aloilla, joilla tarvitaan kehittynyttä suur-pääomaa, on pyrittävä tämän suurpääoman ja siitä aiheutuvan sekä taloudellisen että valtiollisen vallan siirtämiseen kansalle.

Tähän päämäärään on pyrittävä sekä lainlaadinnan että hallinnollisten toimenpiteiden kuin myös yksityisen kansalaistoiminnan kautta, jonka on pidettävä huolta niin hyvin kansalaisten osuustoiminnallisesta kasvatuksesta kuin myös kiinteästä yhteenliittymisestä tuotantoluoton saamiseksi, tuotteiden jalostamiseksi ja kauppaan toimittamiseksi, koneiden ja tarvikkeiden hankkimiseksi jne., koska vain osuustoiminnallinen yhteenliittyminen takaa talonpoikaisen- ja pienviljelyksen sekä koti- ja pikkuteollisuuden kilpailukyvyn ja menestymisen tärkeimmät edellytykset.

21. Koti- ja pienteollisuus

Koska Suomen maalaisoloissa koti- ja pikkuteollisuudella on suuret menestymisen mahdollisuudet, tahtoo Maalaisliitto kaikin voimin edistää tällaista yritteliäisyyttä, missä sille on luonnollisia edellytyksiä. Tässä suhteessa tulee ensi sijassa kiinnittää huomiota ammatillisen opetuksen aikaansaamiseen, sopivan ja helppoehtoisen liikepääoman hankkimiseen, osuustoiminnallisen myyntijärjestelmän ja raakaainehankinnan edistämiseen. Mikäli näissä suhteissa valtion avustusta tarvitaan on sitä varattava.

22. Kunnallispolitiikka

Kunnallista itsehallintoa on edelleen kehitettävä ja edustavilla itsehallintoelimillä varustettujen n.s. ylemmänasteisten itsehallintoyhdyskuntain luomista tarkoittava lainsäädäntö on saatava aikaan.

Kuntien taloudellisen aseman kohottamiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin m.m. siten, että kunnille varataan eräissä tapauksissa etuosto-oikeus maatiloja, vesiputouksia ja teollisuuskiinteistöjä myytäessä, ja siten valmistetaan tilaisuus kunnallisten tuotantolaitosten perustamiseen ja tulolähteiden hankkimiseen sekä kunnallisen asutuspolitiikan toteuttamiseen.

Kunnalliselle yritteliäisyydelle tarvittavan luoton saantia on valtion tuettava.

23. Verotus

Valtion ja kuntain verotuksen uudistus on saatava aikaan siihen suuntaan, että maaverot ja manttaalia seuraavat rasitukset ovat lakkautettavat ja verovelvollisuus on määrättävä tulojen ja maksukyvyn mukaan. Osinko- ja korkotulot sekä kiinteistökaupoista ja muusta satunnaisesta voitosta kuin myöskin keinottelusta saatu tulo on verotettava raskaammin kuin uusia arvoja tuottavasta työstä saatu tulo.

Kehittämällä asteittain nousevaa suurten maaomaisuuksien veroa, ansiottoman arvonnousun veroa, perintöverotusta y.m. sen luontoisia veroja, on verotus saatava sellaiseksi, että sen kautta estetään suurien maaomaisuuksien ja yleensä suurien pääomien kasaantuminen yksiin käsiin, sekä edistetään maanomistajaluokan lisääntymistä ja maan käyttöä.

Samalla kuin kansalle välttämättömiä elintarve- ja kulutustavaroita sekä tuotantovälineitä on verotettava helpommin, on ylellisyystavarain verotuksen avulla koetettava supistaa tuhlailevaa kulutusta.

On otettava harkittavaksi, missä määrin vallankin kunnallisverotuksessa on saatettava käytäntöön viljellyn maan pinta-alaan ja maan tuotanto-arvoon perustuva, samoin kuin yleensä n.s. tuottoverotus.

24. Tullikysymys

Ottaen huomioon, että tullikysymyksestä, Suomen saatua itsenäisen valtion aseman, on muodostunut yksi kaikkein keskeisimmistä kansantaloudellisista kysymyksistä, ja pannen merkille, että valtiomme tähän astinen tullipolitiikka on yksipuolisesti suosinut teollisuutta korkeiden suojelustullien kautta, jättäen maatalouden melkein kokonaan suojaa vaille, jonka johdosta maatalous on joutunut maksamaan veroa teollisuudelle tullin suojassa korotettujen teollisuustuotteiden hintojen muodossa, mikä vuorostaan on johtanut siihen, että maatalous ei ole kyennyt kilpailemaan teollisuuden kanssa pääoma- ja työmarkkinoilla, sekä vielä katsoen siihen, että tällaisen suunnan jatkuminen tullipolitiikassa uhkaa maamme pääelinkeinoa ja koko kansantalouttamme vakavilla häiriöillä ja johtaa sen ennen pitkää epäterveelle pohjalle, on Maalaisliitto sitä mieltä,

että vastaisessa tullipolitiikassa on pyrittävä alenevaan suuntaan, lukuun ottamatta ylellisyystavaroita;
että kumminkin niin kauvan kuin elinkeinoelämämme suojelemista tulleilla ulkoista kilpailua vastaan pidetään välttämättömänä, on tullitariffeja laadittaessa otettava tarkoin selville eri elinkeinohaaroille maassamme löytyvät luonnolliset edellytykset;
että tullisuojaa on annettava etupäässä niille tuotantohaaroille, joiden katsotaan antavan parhaan kansantaloudellisen tuloksen ja vastaisuudessa parhaiten kestävän ulkoisen kilpailun ilman tullisuojelusta, jollaisena tuotantohaarana Maalaisliitto asettaa etualalle maatalouden;
että näiden edistämistä ja voimistuttamista on pidettävä erityisesti silmällä valtiomme tullipolitiikassa; ja
että tuotannollista elämää ei ole vientimaksuilla vaikeutettava.

25. Puutavaraliikkeiden ja muiden teollisuusyhtymäin maanomistus

Antaen arvon kaikelle kotimaiselle tuotannolle, jolla on luonnolliset edellytykset olemassa, ja pitäen puutavarateollisuutta maamme tärkeimpänä teollisuudenhaarana, mutta lähtien siitä perusajatuksesta, että kehitetty, talonpoikaisviljelykseen perustuva maatalous antaa Suomen kansantaloudelle lujan pohjan, asettuu Maalaisliitto kuitenkin vastustamaan maaomaisuuksien keräytymistä puutavaraliikettä harjoittaville, samoin kuin muillekin teollisuusyhtymille, sekä vaatimaan, että niiden haltuun jo keräytyneet maaomaisuudet ovat palautettavat asutukselle, mikäli niiden pitämistä ei teollisuusyhtymäin hallussa katsota teollisuudelle aivan välttämättömäksi.

Puutavaraliikkeiden ja muiden teollisuusyhtymäin maaomaisuudet ovat siis otettavat erityisen tarkastuksen alaisiksi, sekä, edellä esitettyjä periaatteita noudattaen, valtion toimesta asutettavat.

Mikäli voimassa olevia säädöksiä sivuuttaen on maatiloja yhtiöiden haltuun ostettu, ovat ne valtiolle pakkoluovutettavat, sekä luovutushinta määrättävä siten, ettei lain kiertämisestä koidu yhtiöille hyötyä.

Samalla on lainsäädännön kautta estettävä maatilojen, samoin kuin vesiväylienkin joutuminen keinottelun esineiksi.

26. Maan luonnonrikkauksien ja vesivoimain omistus ja käyttö

Mahdollisuuksien mukaan on estettävä maan kivennäiskerrostumien, vesivoimien y.m. luonnonrikkauksien joutuminen ulkomaalaisten, samoin kuin kotimaisten keinottelijain, käsiin.

Lainsäädäntö näiden luonnonrikkauksien omistuksesta ja käytöstä on saatava uudistuksen alaiseksi siten,

että valtiolle ja kunnille varataan etuosto-oikeus koskien ja vesilaitosten y.m. lunastamiseen, milloin yhteiskunnan etu sitä vaatii;
että edistetään koskien käytäntöön ottoa ja saatetaan ne entistä enemmän palvelemaan maanviljelyksen ja yleensä maaseudun voimatarpelta, niinkuin sähköistystä y.m. tarkoituksia varten;
että kuntain vesivoimain hankintaa tuetaan valtion taholta, mikäli mahdollista, pitkäaikaisilla lainoilla; ja
että valtion rahasääntöön varataan rahoja valtion omistamien koskien rakentamiseen ja käyttöön.

27. Metsälainsäädäntö

Lainsäädäntöä metsävarojemme suojaamiseksi on kehitettävä siten, että tämä kansan- ja yksityistaloudelle tärkeä pääoma säilyisi hävityksiltä ja saisi järkiperäistä hoitoa.

Ammattiopetusta sekä tutkimus- ja neuvontatyötä on valtion tehokkaasti kannatettava.

28. Kalastus

Kalastuselinkeinon kohottamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Tätä silmälläpitäen on valtion kannatettava kalastuskouluja, kalansiitoslaitoksia sekä neuvontatyön kautta ohjattava kalaviljelystä ja kalastuspaikkojen järkiperäistä hoitoa, kalastustuotteiden jalostusta ja kauppaa.

Ryöstökalastus on yleisellä lailla kiellettävä. Kalavesien hoidossa on ratkaiseva valta annettava paikalliselle itsehallinnolle.

29. Metsästys

Lainsäädännön kautta on metsänriistan järkiperäiseen hoitoon pantava entistä enemmän huomiota. Paikalliselle itsehallinnolle on sallittava oikeus tehdä paikallisia rajoituksia metsänriistan suojelemiseksi.

Valtion metsissä on paikkakunnan asukkaille sallittava vapaa metsästysoikeus luvallisella ajalla ja tavalla ellei aluetta ole nimenomaan julistettu rauhoitetuksi.