Maalaisliiton puolueohjelma.

Hyväksytty väliaikaisesti käytettäväksi Kauhavalla 23.VI.1946 pidetyssä XXXX puoluekokouksessa.

I. JOHTAVAT PERIAATTEET.

Maalaisliitto toimii isänmaallisella ja kansallisella pohjalla Suomen henkisen ja aineellisen kulttuurin kohottamiseksi, kansan elinehtojen parantamiseksi ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi.

Itsenäisyyden puolustaminen sekä työ kansanvaltaisen valtiojärjestyksemme säilyttämiseksi ja kehittämiseksi on Maalaisliiton mielestä jokaisen kansalaisen väistämätön velvollisuus.

Perustuslaissa säädettyjen kansalaisoikeuksien ja -velvollisuuksien kunnioittaminen on yhteiskuntaelämän kulmakivi. Yhteiskuntaa on niin rakennettava, että kansalaisryhmien välisiä vastakohtia tasoitetaan ja siten luodaan pohjaa kansalliselle yksimielisyydelle maan asioiden hoidossa.

Kansakunnan jäsenten työ ja maan aineelliset voimavarat on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti elintason kohottamiseksi.

Sivistyselämä on kehitettävä yksinkertaiseksi, terveeksi ja raittiiksi. Jatkuva pyrkimys yleisen kansalaiskunnon kohottamiseen ja rehellisen työn nauttiman arvonannon lisäämiseen on terveen yhteiskunnallisen kehityksen välttämätön edellytys.

Maaseutu on kansan elinvoiman lähde. Siitä syystä Maalaisliitto, jonka erikoistehtävänä on maaseutuväestön yhdistäminen maan ja maaseudun asioitten tehokasta ajamista varten valtiolliseksi puolueeksi, asettaa kaikessa ehdottomaksi vaatimukseksi, että maaseudun taloudellisista, sosiaalisista ja sivistystarpeista oikeudenmukaisesti huolehditaan. Talonpoikaisväestölle on saatava tämän väestöryhmän kokoa ja merkitystä vastaava yhteiskunnallinen ja poliittinen asema sekä sen elinmahdollisuudet tasapuolisesti turvattava.

II. POLIITTISIA SUUNTAVIIVOJA.

1. Ulkopolitiikka.

Suomen ulkopolitiikan tärkeimpänä tehtävänä on valtakunnan itsenäisyyden ja vapauden turvaaminen. Pyrkimyksenä olkoon hyvien ja luottamuksellisten suhteiden rakentaminen ja säilyttäminen erittäinkin naapureihimme Neuvostoliittoon ja Pohjoismaihin sekä niihin kaukaisempiin valtakuntiin, jotka ovat meille taloudellisesti ja sivistyksellisesti tärkeitä.

Pienen kansan on ennen muuta perustettava olemassaolonsa rauhanomaiseen, oikeusnäkökohtia kunnioittavaan kansainväliseen yhteistyöhön. Tämän vuoksi on valtakuntamme osallistuttava sellaiseen toimintaan, jonka tarkoituksena on estää sotia ja ratkaista kansainväliset pulmakysymykset rauhanomaisin keinoin.

Maalaisliitto tahtoo myös ylläpitää suhteita muiden maiden kansanvaltaisesti ajatteleviin talonpoikaispuolueisiin, koska olojen rauhallinen kehitys erittäin suuressa määrin riippuu juuri talonpoikaisväestön ja muiden ruumiillisella työllä elävien yhteiskunnallisten ryhmien suhtautumisesta yleispoliittisiin virtauksiin.

2. Sisäpolitiikka.

Tasavaltaisen hallitusmuotomme aikaansaamisessa ja turvaamisessa Maalaisliitolla on ollut ratkaiseva osuus. Oma pohjoismaiseen talonpoikaisvapauteen perustuva yhteiskuntamuotomme on osoittautunut kestäväksi kaikissa vaiheissa. Sen pohjalla on olojamme jatkuvasti kehitettävä ja tarmokkaasti torjuttava kaikki kansanvallanvastainen toiminta. Tämä edellyttää myöskin, että laillisesti valittu eduskuntamme nauttii sille kuuluvaa arvonantoa ja työrauhaa eikä sen toimintaa ulkoparlamentaarisin keinoin häiritä.

Hallituksen on politiikassaan nojauduttava eduskuntaan ja pysyttävä läheisessä vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Maalaisliitto voi olla edustettuna hallituksessa ja tukea sitä, jos hallituksen ohjelma ja toiminta ovat puolueen periaatteiden kanssa sopusoinnussa. Puolueen osanotosta hallitukseen päättävät eduskuntaryhmä ja puoluevaltuuskunta yhdessä. Puolueen jäsenen, joka vastoin edellämainittua päätöstä osallistuu hallitukseen, on katsottava eronneen puolueesta.

Laillisuuden noudattamisen Maalaisliitto parlamentaarisena puolueena asettaa kaiken toiminnan perustaksi. Kenelläkään kansalaisella tai kansalaisryhmällä ei saa olla oikeutta millään selityksillä tai minkään tarkoitusperän nimessä poiketa lain määräyksistä tai syrjäyttää niitä. Milloin laki ei vastaa kansan oikeuskäsitystä tai olevia oloja, Maalaisliitto on valmis sen laillisessa järjestyksessä muuttamaan kansakunnan oikeustajuntaa vastaavaksi.

Rikollisuutta vastaan on päättävästi taisteltava. Kaikkea kurittomuutta on lujalla kädellä vastustettava ja kansalaisille taattava oikeusturva.

Kansalaispiirien välistä yhteisymmärrystä on lisättävä valtiollisten, sosiaalisten ja taloudellisten kysymysten oikeamielisellä ratkaisulla. Yhteiskunnallisen vastuuntunnon kasvattaminen on sovinnollisen sisäpoliittisen toiminnan tärkeä edellytys.

III. YLEINEN TALOUSPOLITIIKKA.

1. Omistusoikeus.

Yksityisomistusoikeutta Maalaisliitto pitää talouselämämme koeteltuna perustana. Mutta samalla se vastustaa suurten tuotantovälinemäärien kerääntymistä yksityisten henkilöiden tai harvainvaltaisesti hallittujen pääomayhtiöiden käsiin. Maalaisliitto pyrkii luomaan ja kehittämään kansanvaltaisesti hallittuja, kansalaisten oma-aloitteiseen taloudelliseen yhteistoimintaan perustuvia teollisuus- ja liikelaitoksia. Maamme elinvoimaisella osuustoiminnalla on siinä tärkeä tehtävä. Sellaiset taloudelliset laitokset, joilla on monopoliluonne ja suuri yhteiskunnallinen merkitys, kuten esimerkiksi puhelin- ja sähkönjakeluverkostolla ja muilla niihin verrattavilla, on otettava valtion haltuun, mikäli ne eivät paremmin sovellu kunnallisiksi laitoksiksi.

2. Valtion talous.

Varoja entistä tarkoituksenmukaisemmin käyttämällä on valtion talous saatava terveelle pohjalle. Köyhälle maalle liian suurta virkakoneistoa on rohkeasti supistettava ja virastojen työtehoa lisättävä suorittamalla teknillisiä parannuksia sekä asettamalla virkanimityksissä pääpaino valittavan henkilön pätevyyteen ja työkykyisyyteen. Lainsäädäntöteitse on saatava aikaan sellainen muutos, että tehtäväänsä kykenemättömät virkamiehet voidaan erottaa.

Valtion tulot on saatava nousemaan ennen muuta maan tuotannollista toimintaa ja säästäväisyyttä kaikin keinoin edistämällä. Eri kansalaispiirien kesken on suoritettava kohtuudenmukainen verorasitusten tasaaminen. Ansiotonta arvonnousua ja keinottelutarkoituksessa hankittua omaisuutta on verotettava raskaammin kuin muuta. Maatalouden verotuksessa ilmenevät epäkohdat on poistettava ja maatalouden erikoisluonne on otettava riittävästi huomioon.

3. Raha- ja säännöstelypolitiikka.

Rahanarvon vaihtelu vaikuttaa erittäin haitallisesti maan taloudelliseen kehitykseen. Sitä on sen vuoksi voimakkaasti vastustettava.

Maan rahapolitiikkaa on johdettava tuotannollista toimintaa suosivaan suuntaan ja varsinkin on tehokkaalla tavalla huolehdittava maaseudun luotontarpeen tyydyttämisestä väestön omien luottolaitosten välityksellä.

Milloin on pakko mennä talouselämän säännöstelyyn, on ehdottomasti huolehdittava siitä, etteivät säännöstelymääräykset kohtuuttomasti ja yksipuolisesti kohdistu maatalousväestöön. Jotta tämä väestönosa voisi tehokkaasti edistää kotoista tuotantoa, jonka lisääntyminen on normaalioloihin palaamisen ehdoton edellytys, on ulkomaankauppa niin järjestettävä, että maatalouden ja muun kansan toimeentulolle tärkeän tuotannon tarpeet ensisijaisesti tyydytetään.

4. Tullit

Vaikka tullien muodossa suoritettava verotus koskee raskaasti vähäväkiseen väestönosaan, on kokemus kuitenkin osoittanut, että ellei tahdota lisätä työttömyyttä ja saattaa tärkeitä kotimaisen tuotannon aloja perikatoon, täytyy omassa maassa tapahtuvaa tuotantoa suojata tulleilla. Myöskään ei valtion rahantarvetta voida tyydyttää ilman tullituloja.

Suojatullit on kohdistettava etupäässä sellaisiin tuotannon aloihin, jotka antavat työtä suurille työntekijämäärille ja ovat väestön toimeentulon kannalta tärkeitä. Tilapäistä tullisuojaa voidaan antaa myöskin sellaisille muille tuotannonaloille, joilla on edellytyksiä kehittyä ja myöhemmin tulla toimeen tullisuojatta.

Teollisuuden voimakkaan järjestäytymisen ansiosta sen suojatullit ovat tähän mennessä olleet korkeat, ja milloin on suunniteltu tullien alennuksia, ne on pyritty yksipuolisesti kohdistamaan maataloustuotteisiin. Vastaisuudessa on tullisuojaa ehdottomasti käytettävä myöskin maatalouden hyväksi. Erityisesti on pidettävä huolta elintarvikeomavaraisuuden kehittämisestä kiinnittämällä päähuomio pienviljelyksen kannalta tärkeihin tuotantomuotoihin.

Maataloudelle samoinkuin muille kansantaloudellisesti tärkeille tuotannonaloille välttämättömät raaka-aineet ja tuotantovälineet on mahdollisuuksien mukaan jätettävä tullittomiksi.

Vientiä ei yleensä ole rasitettava tulleilla ia vientimaksuilla ja erityisesti on huolehdittava siitä, ettei vientitullin avulla poljeta kotimaisen raakapuun hintoja.

Milloin leipäviljan tullisuojasta aiheutuva tullirasitus koskee väestöä sellaisilla syrjäisillä ja vähävaraisilla seuduilla, missä luontaisia rukiin tuotannon edellytyksiä ei ole, on leipäviljasta annettava tullialennusta tulliperuutuksen tai suuriperheisille maksettavien osto-alennusten muodossa.

5. Täystyöllisyys ja tuotantoelämän kehittäminen.

Taloudellisen elämän terveen kehityksen ehdoton edellytys on, että jokainen työkykyinen kansalainen sijoittuu hyödylliseen työhön. Se merkitsee työnteon asettamista jokaisen kansalaisen kunniavelvollisuudeksi, toisaalta taas työtilaisuuksien järjestämistä kaikille. Elleivät yksityisen yritteliäisyyden mahdollisuudet riitä työtilaisuuksien luomiseen, on valtion tehokkaasti autettava.

Varsinkin maa- ja metsätalouden alalla on jatkuvasti sellaisia töitä, joilla on tuotantoa edistävinä tärkeä merkitys ja joiden suorittaminen ei ole riippuvainen ulkomaisista raaka-aineista. Näitä mahdollisuuksia on tarmokkaasti käytettävä hyväksi.

Sellaista koti- ja pienteollisuutta, jolle on maassamme luonnollisia edellytyksiä, on kaikin keinoin edistettävä.

Teollisuuslaitoksia perustettaessa on välttämätöntä sijoittaa ne mahdollisimman suuressa määrin maaseudulle, koska siten päästään työvoiman käytössä, kotoisten raaka-aineiden hankinnassa sekä elintarvikehuollossa mahdollisimman suureen tarkoituksenmukaisuuteen. Samalla parannetaan maaseudun kehitysmahdollisuuksia eri aloilla sekä vältetään liian suurien asutuskeskuksien syntymisestä aiheutuvia sosiaalisia vaaroja.

IV. MAATALOUSPOLITIIKKA.

Maamme talouselämän terveen kehityksen ja yhteiskuntarauhan turvaamiseksi on välttämätöntä, että pääelinkeinomme maatalous pidetään kaikissa suhteissa tasa-arvoisena muiden elinkeinojen kanssa. Maatalousväestölle niin omaa työtään tekevälle viljelijälle kuin palkkatyöväelle, jotka muodostavat samojen taloudellisten lakien ja yhteisten etujen pohjalla toimivan kokonaisuuden, on varattava kaikki ne taloudellisen ja henkisen kehityksen mahdollisuudet, jotka on kaupunkien ja liikekeskusten väestöllä. Maaseudun väestö on siten kohotettava syrjäytetystä asemastaan ja asialliset syyt yhteiskunnalle vaaralliseen maaltapakoon poistettava.

1. Maatalousväestön toimeentulon turvaaminen.

Maataloustuotteiden hinnat on järjestettävä sellaisiksi, että maataloudenharjoittaja perheineen saa itselleen sekä kykenee työväestölleen maksamaan saman palkan, mikä muissa elinkeinoissa vastaavanlaisesta työstä maksetaan.

Tässä tarkoituksessa on:

1. edistettävä maatalouden rationalisointia tuotannon kohottamiseksi ja kannattavuuden parantamiseksi mm. tukemalla traktori- ja maatalouskoneasemien perustamista ja ylläpitoa pienviljelysseuduilla ja asutusalueilla sekä edistämällä salaojitusta,
2. annettava maataloustuotteille riittävä tullisuoja,
3. turvattava tuotteiden kotimainen kulutus,
4. annettava tarvittaessa valtion tukea sellaiselle teollisuudelle, joka käyttää raaka-aineena oman maan maataloustuotteita, ja niille laitoksille, jotka edistävät maataloustuotantomme, sekä maatalouden yhteydessä harjoitettavan pien- ja käsiteollisuuden kehittymistä,
5. taloudellisen kilpailun kansainvälisillä markkinoilla kiristyessä maatalousväestön toimeentuloa uhkaavaksi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta varsinkin pienviljelijäväestön myymien tuotteiden riittävät hinnat taataan,
6. maksettava jatkuvasti valtion varoista uudisviljelys- ja laidunraivauspalkkioita sekä pidettävä ne uudistilallisille ja pienviljelijöille huomattavasti suurempina kuin muille viljelijöille,
7. tuettava valtion varoilla riittävästi tarkastusyhdistys-, sonni-, karju- ja pässiyhtymiä sekä- asemia,
8. avustettava pienviljelijäin ja yleensä vähävaraiseen väestöön kuuluvien poikia ja tyttäriä saamaan ammattiopetusta,
9. pidettävä jatkuvasti saatavissa riittävästi varoja avustuksiin ja halpakorkoisiin lainoihin maataloustuotannon ja ennen kaikkea pienviljelyksen edistämiseksi.

2. Metsätalous.

Huomioonottaen metsätaloutemme ja siihen nojaavan puunjalostusteollisuuden erinomaisen suuren kansantaloudellisen merkityksen on metsiemme tuottoa ja tuotteiden markkinointia kaikin keinoin edistettävä Tässä tarkoituksessa on:

1. vesiperäisten metsämaiden kuivattamista ja autioiden metsäalojen kylvöä ja istutusta ym. metsänhoitotöitä avustuksilla ja helppoehtoisilla lainoilla riittävästi tuettava sekä valtion toimesta suoritettava,
2. metsätuotteiden markkinoille saantia helpotettava rakentamalla ja kunnostamalla sitä silmällä pitäen liikenneyhteyksiä,
3. kehittämällä puunjalostustekniikkaa ja monipuolistamalla puuraaka-aineen käyttöä työskenneltävä metsätuotteiden menekin parantamiseksi,
4. edistettävä metsätaloudellista yhteistoimintaa ja työskenneltävä metsätaloudellisen ammattitaidon kohottamiseksi kaikissa sen muodoissa.

Maalaisliitto vaatii metsänmyynnin järjestämistä siten, että metsänomistaja saa myymästään puusta hinnan, joka vastaa oikeudenmukaista osuutta markkinoidun valmiin tavaran hinnasta, ja että metsätöistä maksettavat palkat ovat samanlaiset kuin muista vastaavanlaisista töistä maksetaan.

Milloin on pakko ryhtyä metsänkäytön säännöstelyyn, pienviljelijäin metsät on säästettävä liikahakkuulta ja hakkuut sijoitettava etusijassa valtion, yhtiöiden ja suurmaanomistajien maille.

Yhtiöiden omassa keskuudessa järjestetty tai viranomaisten suostumuksella tapahtuva metsänostajien rengastuminen raakapuunhintojen ja työpalkkojen alentamiseksi on estettävä.

Metsämaiden jatkuva yhtiöiden haltuun joutuminen on lainsäädännöllä ehkäistävä.

3. Asutustoiminta.

Maalaisliiton päämääränä on yksityisomistusoikeuteen perustuvan maatalousjärjestyksen vahvistaminen. Sitä varten on maataloutemme perustaa lujitettava asutustoimintaa suorittamalla vielä maanhankintalain toteuttamisen jälkeenkin. Se on suunniteltava ja suoritettava sitä silmällä pitäen, että jokainen Suomen kansalainen, jolla on halua ja edellytyksiä hankkia toimeentulonsa maataloudesta taikka joka haluaa itselleen asuntotilan tai tontin, voi saada nopeasti ja helpoilla ehdoilla muodostetuksi ja rakennetuksi elinkelpoisen tilan. Tällöin on kuitenkin suojeltava varsinaista talonpoikaisviljelystä. Tilojen liiallista pirstomista on vältettävä.

Vuoden 1936 asutuslaki on edellä mainitussa tarkoituksessa koko laajuudessaan tarkistettava ottamalla huomioon pika-asutuslain ja maanhankintalain soveltamisesta saadut kokemukset. Erityisesti on Pohjois-Suomessa valtion maiden asuttaminen saatava joustavammaksi, asukkaaksi pääsemistä helpotettava ja valtion metsämaiden asuttaminen tehtävä riippumattomaksi metsähallituksesta.

4. Uudisraivaus ja pientilojen lisämaa- sekä laidunkysymys.

Maataloustuotantomme kohottamiseksi on nopeasti saatava raivatuksi uutta peltoa. Asutustoiminnan yhteydessä se tapahtuu nopeimmin antamalla liian pienille tiloille viljelyskelpoista lisämaata pelloksi raivattavaksi. Tätä toimintaa Maalaisliitto tahtoo erityisesti tukea ja tehostaa. Tilojen muodostamisen ja lisämaiden antamisen ohessa on välttämätöntä järjestää myöskin näiden tilojen laidunkysymys siten, että niiden karjatalous voidaan hoitaa taloudellisesti.

Pienkarjanomistajille on niinikään varattava riittävä laidunala tai osa yhteislaitumeen joko vuokraamalla, vapaaehtoisella kaupalla tai pakkolunastusteitse, missä vain laitumen saantiin suinkin on mahdollisuutta.

Saven, mudan ja hiekan saanti maanparannusaineiksi pientiloille on myös turvattava.

5. Pienviljelijäkysymys.

Maalaisliiton voimakkaasti ajamien maareformien johdosta Suomi on pienviljelijämaa ja muuttuu jatkuvan asutustoiminnan johdosta yhä enemmän sellaiseksi. Tämän vuoksi täytyy niin maatalouden tuotantopolitiikassa, luottokysymysten järjestelyssä, ammattiopetuksessa, verotuksessa kuin kaikissa muissakin maataloutta ja maaseudun olojen järjestämistä koskevissa kysymyksissä erityisesti aina ottaa huomioon pienviljelyksen kehittäminen ja tämän väestönosan toimeentulon parantaminen.

6. Maaseudun sähköistäminen ja kulkuyhteyksien parantaminen.

Maamme sähköistämiseen on yksityisten pääomien ohessa käytetty huomattavasti myöskin verotuksella koottuja varoja. Siitä huolimatta sähköistämisen aiheuttama hyöty on koitunut yksipuolisesti teollisen tuotannon, kaupunkien ja liikekeskusten hyväksi. Maatamme jatkuvasti sähköistettäessä on maaseutuväestön ja maataloustuotannon tarve ehdottomasti otettava huomioon, jotta työtä voitaisiin koneellistaa ja väestön viihtymistä lisätä.

Tieverkosto muodostaa tärkeän välillisen tuotantotekijän. Syrjäseutujen yhteyksiä liikepaikkoihin on mahdollisimman voimakkaasti tehostettava. Siinä tarkoituksessa valtion varoja on käytettävä riittävästi teiden rakentamiseen, kunnossapitoon, talviauraukseen ja autokuljetuksen järjestämiseen.

7. Maatalouden verotus.

Maatalouden verorasitus on säädettävä tasapuoliseksi muiden elinkeinojen verotukseen verraten ja maataloutta rasittavat erikoisverot samoin kuin muut erikoisrasitukset poistettava. Verotusta järjestettäessä on otettava huomioon, että maatalous on suhteellisen paljon pääomaa vaativa ja verraten heikosti sekä hitaasti tuottava elinkeino.

Verotus on siten korjattava, että liikenne- ja kuljetussuhteiden vuoksi epäedullisimmin sijaitsevat tilat ja yleensä syrjäseutujen viljelijät pääsevät nykyistä oikeudenmukaisempaan asemaan muihin viljelijöihin verraten. Hallan, tulvan ja raesateen ym. luonnonsuhteiden aiheuttamat vahingot on otettava verotuksessa huomioon. Samoin on alkaville viljelijöille annettava riittävästi verohelpotuksia.

8. Maataloustyöväestön aseman turvaaminen.

Koska työväen palkka sisältyy tuotteiden hintaan, maanviljelijä kykenee maksamaan työntekijälleen kunnollisen palkan ja hankkimaan hänelle asianmukaiset asunto- ym. edut ainoastaan sillä ehdolla, että maataloustuotteilla on riittävä hinta. Maalaisliiton tärkeimpiä tehtäviä on maataloustyöväen aseman kaikinpuolinen turvaaminen, ja siksi se pitää välttämättömänä,

1. että maassamme saadaan kiireellisesti aikaan sellainen maatalouden työaikalainsäädäntö, jossa otetaan riittävästi huomioon maatalouden erikoisluonne ja kannattavuuden vaatimukset; siten saatetaan maataloustyöväki osalliseksi säännöstellyn työajan tarjoamista eduista ja lisätään sen viihtymistä maaseudulla, poistetaan liian pitkästä työajasta johtuvia terveydellisiä vaaroja sekä varataan maataloustyöväelle mahdollisuus itsensä henkiseen kehittämiseen,
2. että maataloustyöväen asunto-oloja ripeästi parannetaan sekä maanviljelijäin oma-aloitteisilla toimenpiteillä että valtion varoilla.

Kun maatalouden työajan säännöstely lisää etenkin maanviljelijäin emäntien ja tyttärien ennestäänkin mitä raskainta työtaakkaa, on tätä asiaintilaa pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin parantamaan.

9. Metsätyöväen aseman turvaaminen.

Suurimman osan metsätöistä tekee varsinainen maatalousväestö. Näin on asianlaita varsinkin metsäajoihin nähden, koska niiden suorittajina ovat melkein poikkeuksetta pien- tai keskikokoisviljelijät.

Maalaisliitto pitää välttämättömänä,

1. että metsätöistä maksetaan ainakin niin suuret palkat, että ne täysin vastaavat muusta samanlaisesta työstä maksettavia palkkoja,
2. että metsätyöväen asunto- ja työoloja sekä huoltoa jatkuvasti parannetaan,
3. että ylimitan vaatiminen metsätöissä lailla estetään.

10. Maatalous- ja kotitalousopetuksen kehittäminen.

Alempaa maa-, metsä- ja kotitalousopetusta on tehostettava perustamalla - eri maakuntien tarpeet huomioon ottaen laaditun suunnitelman mukaan - uusia oppilaitoksia, järjestämällä kurssitoimintaa sekä tukemalla lisättyä neuvontatyötä. Samoin on laadittava eri maakuntien tarpeita tyydyttävä yhtenäinen suunnitelma maatalouskoeasemien perustamiseksi ja se asteittain toteutettava. Korkein maatalousopetus on kohotettava sille kuuluvaan asemaan joko perustamalla erityinen maatalouskorkeakoulu tai muuten riittävästi parantamalla opetusmahdollisuuksia.

11. Kalastuksen edistäminen.

Suomi on maailman järvirikkaimpia maita, mistä johtuen kalastus on maatalouden tärkeä sivuelinkeino. Se on nostettava alennustilastaan:

1. järjestämällä kalastusopetus asianmukaiselle kannalle,
2. perustamalla riittävästi uusia kalanviljelyslaitoksia,
3. tehostamalla ja lisäämällä kalatalousneuvontaa,
4. suorittamalla kalakannan parantamis- ja lisäämistarkoituksessa vesistöntutkimuksia kaikkialla, missä niitä vielä ei ole toimitettu,
5. ryhtymällä tehokkaisiin toimenpiteisiin teollisuuslaitosten jätevesien kalakannalle aiheuttamien tuhojen estämiseksi.

Vähävaraista kalastajaväestöä on valtion toimenpiteillä avustettava pyyntivälineiden saannissa ja tuettava sen yhteistoimintaa tuotteiden markkinoimiseksi.

12. Metsästys.

Metsänriistan järkiperäiseen hoitoon on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota. Paikalliselle itsehallinnolle on sallittava oikeus tehdä rajoituksia metsänriistan suojelemiseksi.

Valtion metsissä on paikkakunnan asukkaille sallittava vapaa metsästysoikeus luvallisella ajalla ja tavalla, ellei aluetta ole nimenomaan julistettu rauhoitetuksi.

V. YHTEISKUNNALLISIA JA YLEISLUONTOISIA TEHTÄVIÄ.

1. Kunnallispolitiikan hoito.

Kuntien itsehallinto muodostaa kansanvaltaisen yhteiskuntamme perustan. Tätä itsehallintoa ja kuntien yhteistoimintaa edistävää lainsäädäntöä on edelleen kehitettävä.

Kuntien ja valtion välisissä suhteissa on noudatettava sellaista menettelytapaa, että valtio antaessaan kunnille uusia tehtäviä huolehtii nykyistä suuremmassa määrin myöskin näistä tehtävistä aiheutuvien kustannusten suorittamisesta, koska muussa tapauksessa vähävaraisten kuntien veronmaksajille aiheutetaan liiallisia rasituksia.

Kunnalliselle yritteliäisyydelle tarvittavan luoton saantia on valtion tuettava. Kunnallispolitiikkaa on hoidettava siten, että niin valtion kuin yksityisiäkin tuotantolaitoksia nykyistä suuremmassa määrin perustetaan maaseutukuntiin, koska verotuskohteet siten jakaantuvat tasaisemmin eri kuntien kesken ja maalaiskuntien mahdollisuudet varoja vaativien uudistusten suorittamiseen lisääntyvät.

Verotus on järjestettävä nykyistä paremmin maaseudun vähäväkisten verovelvollisten maksukykyä vastaavaksi. Kun perus- ja lapsivähennyksiä suurentamalla voidaan rasituksia jakaa vain saman kunnan asukkaiden kesken, verotuslainsäädäntöä on niin täydennettävä, että saadaan sopivalla tavalla aikaan verotasaus eri kuntien kesken.

2. Syrjäseutujen kehittäminen.

Kaikessa valtakunnallisessa rakennustyössä on erityisesti pidettävä huolta syrjäisten seutujen olojen parantamisesta. Taloudellisen yritteliäisyyden lisääminen, opetus- ja sivistysmahdollisuuksien parantaminen, tieverkoston kehittäminen ja valon- sekä voimantarpeen tyydyttäminen vaativat jatkuvasti valtiovallan toimenpiteitä. Niinikään on huolehdittava siitä, että syrjäseuduillekin saadaan pystyvää ja kunnollista virkamiehistöä, jolla on harrastusta palvella väestöä parhaalla tavalla.

3. Perheellisten aseman helpottaminen.

Koti on yhteiskunnan perustus. Oman kodin perustamista on siitä syystä kaikin tavoin helpotettava. Perhekustannuksia voimakkaasti tasoittamalla on pidettävä huolta, ettei kenenkään työteliään, kunnon kansalaisen tarvitse kärsiä puutetta sen takia, että hänellä on useita lapsia, eikä elää sen niukemmissa oloissa kuin vastaavanlainen naimaton henkilö tai lapseton pariskunta.

4. Kansanterveyden kohottaminen.

Kansanterveyden kohottaminen riippuu suureksi osaksi ravitsemustilasta ja asunto-oloista. Molemmissa on paljon parantamisen varaa. Varsinkin on tärkeää syrjäseuduilla asuvien monilapsiperheiden ravinnonsaannin turvaaminen ja koko maaseudun asunto-olojen tehokas parantaminen. Väliaikaisiksi tarkoitetut ahtaat asunnot on mahdollisimman pian saatava korvatuksi tarkoitustaan vastaavilla.

Nuorisolle on myöskin maaseudulla järjestettävä entistä enemmän mahdollisuuksia urheiluharrastuksiin.

Valtion toimesta on tutkittava syitä, jotka heikontavat kansan terveyttä, ja suunniteltava toimenpiteitä niiden poistamiseksi.

Maaseudun sairaanhoidosta on pidettävä erityistä huolta, niin että syrjäseutujenkin asukkailla on mahdollisuus riittävän nopeasti päästä erikoislääkärien ja sairaalahoitoon.

Kansanterveyttä edistävää neuvonta- ja valistustyötä on edelleen tehostettava, ja tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota pikkulastenhoidon parantamiseen sekä tarttuvien tautien vastustamiseen.

5. Raittiuskysymys.

Suurimpia yhteiskunnallisia epäkohtia on väkijuomain tavattoman laajalle levinnyt, kansan sekä siveellistä että taloudellista elinvoimaa jäytävä käyttö. Kansan vapauttaminen alkoholikirouksesta on sen vuoksi mitä tärkein tehtävä. Sen vuoksi Maalaisliitto tukee kaikkia niitä pyrkimyksiä ja toimenpiteitä, jotka ovat omiaan edistämään yleistä raittiutta ja ehkäisemään väkijuomien käyttöä.

6. Naisten aseman parantaminen.

Maalaisliitto pitää kaikkien maaseudun naisten aseman parantamista erityisen tärkeänä. Jotta epäterve naisten siirtyminen asutuskeskuksiin loppuisi, on varsinkin keksittävä keinoja siihen, millä emännän kohtuuttoman pitkää ja raskasta työpäivää saataisiin helpotetuksi. Siinä tarkoituksessa on sekä omatoimisesti että yhteiskunnan entistä tehokkaamman avun varassa:

1. kotitaloustyötä järjestelmällisesti rationalisoitava ja otettava käytäntöön työtä helpottavia keksintöjä.
2. saatettava sähkö nykyistä enemmän palvelemaan koti- ja karjataloustyötä,
3. yleistettävä maaseudulla vesi- ja viemärijohtoverkostoa,
4. kiinnitettävä koti- ja karjataloudellisessa rakennustoiminnassa huomiota työtä helpottaviin tekijöihin,
5. lisättävä koti- ja karjataloudellisia oppilaitoksia ja suunnattava niissä opetus entistä tehokkaammin palvelemaan varsinaisen talonpoikaiskodin tarpeita,
6. kehitettävä kotitaloudellista yhteistoimintaa osuuspesulain, kotikehräämöiden, pellavanpuhdistamoiden ym. perustamiseksi,
7. varattava pientilojen emännille riittävät loma-ajat.

Suomalaisella naisella on kotikasvatuksessa keskeinen asema ja hänen vaikutuksensa yhteiskuntaan on sen kautta huomattava.

Maalaisliitto pitää tärkeänä, että maaseutunaisten harrastusta yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin herätetään ja heidät kasvatetaan kotityön ohessa täyttämään yhteiskunnalliset velvollisuudet myös kodin ulkopuolella sekä huolehtimaan oikeudenmukaisesta asemastaan yhteiskunnassa.

7. Maaseudun nuorien asema.

Maaseudun nuorisokysymyksen järkevään ja tehokkaaseen hoitamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Nuorison opiskelu- ja viihdytysmahdollisuuksia on lisättävä sekä sen taloudellinen tulevaisuus maaseudulla turvattava.

8. Sodasta kärsineiden auttaminen.

Sodan vuoksi uusille kotipaikoille siirtymään joutuneen väestönosan ja invalidien sekä hävitetyn Pohjois-Suomen ja rajaseudun asukkaiden auttaminen hyvin toimeentuleviksi on terveen yhteiskuntakehityksen ehdoton edellytys. Kaikille sodasta eniten kärsimään joutuneille on luotava samat elämisen mahdollisuudet kuin on valtakunnan muilla asukkailla. Sitä varten on epäröimättä suoritettava jatkuvasti kaikki tarpeelliset taloudelliset ja sosiaaliset toimenpiteet.

9. Maanpuolustus.

Valtakunnan vapauden turvaamiseksi ylläpidettäköön puolustuslaitosta. Sen keskuudessa vallitkoon kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksemme kunnioitus, kansallinen mieli ja siveellinen ryhti.

Armeijamme koulutusta ja järjestelyä on siten kehitettävä, että maan turvallisuutta vaarantamatta voidaan huojentaa asevelvollisuuden kansalle aiheuttamia rasituksia. Puolustuslaitoksen vuotuiset menot on siten säännösteltävä, että puolustustarkoituksiin myönnetyillä varoilla voidaan poistaa myöskin armeijan teknillisissä apuneuvoissa esiintyviä puutteellisuuksia.

VI. SIVISTYSKYSYMYKSIÄ.

1. Yleisiä näkökohtia.

Eri kansojen keskeinen kulttuurivuorovaikutus on tärkeää ja siitä on huolehdittava myöskin valtiovallan toimenpitein. Kuitenkin on jokaisen kansan ennen muuta vaalittava omintakeista sivistyselämäänsä, koska se on kansallisen olemassaolon tärkein ehto.

Sivistyskehityksessä ei saa yksipuolisesti panna painoa opillisiin saavutuksiin, vaan on otettava huomioon myöskin niiden soveltaminen käytännölliseen elämään, ja erittäin tärkeää on siveellisen luonteen kasvattaminen.

Kansanvaltaisesti hallitun maan sivistyselämän kaikissa asteissa täytyy ilmetä humaanisuuden periaate ja pyrkimys syventää käsitystä yhteiskunnallisen elämän vaatimuksista.

Suomi on voimakkaasti maaseutuvaltainen maa. Siitä syystä täytyy terveen maaseutuhengen päästä ratkaisevasti vaikuttamaan koko sivistyselämäämme.

Myöskin sivistyskysymyksiä harkittaessa on otettava huomioon maan taloudellinen kantokyky ja tuettava sellaista toimintaa, joka perustuu kansalaisten oma-aloitteisuuteen ia on omiaan tekemään kulttuurisaavutukset tunnetuiksi laajoille kansalaispiireille.

2. KOULUTOIMEN JÄRJESTÄMINEN.

Jokaiselle kansan lapselle on hankittava tilaisuus kykyjään vastaavaan tiedolliseen kehitykseen. Sitä varten on:

1. jokaiselle lapselle annettava kansakoulussa perustava kansalaissivistys ja kansakoulu tehtävä niin opillisen kuin ammatillisen sivistyksen pohjakouluksi,
2. oppikoulujen suhde käytännöllisille toimialoille valmistaviin oppilaitoksiin järjestettävä siten, että se tyydyttää käytännöllisen elämän vaatimukset ja on sopusoinnussa taloudellisten edellytystemme kanssa.
3. kehitettävä varsinkin maaseudulle soveltuvia uusia oppi- ja ammattikoulutyyppejä, ja
4. varattava kaiken opetustoimen alalla tilaisuus tavalliset koulu- ja opistotiedot sivuuttaenkin suorittaa opin- ja taidonnäytteet, jotka oikeuttavat kohoamaan ylimmille asteille saakka.

3. Vapaa kansansivistystyö.

Valtion ja kuntain on tehokkaasti kannatettava kansanopistoissa, työväenopistoissa yms. tapahtuvaa vapaata kansansivistystyötä, joka on kehitettävä yhteiskunnallista sivistystä levittäväksi suunnitelmalliseksi kansalaiskasvatukseksi.

Maaseudun taiteelliset riennot valtio on tähän mennessä jättänyt kokonaan oman onnensa nojaan. Kuitenkin taiteellisten harrastusten kehittäminen olisi omiaan lisäämään nuorison viihtymistä maaseudulla. Taiteen edistämiseen varatuista määrärahoista on ehdottomasti myönnettävä oikeudenmukainen osuus maaseutua varten, jotta ainakin ohjaajakysymys saataisiin nykyistä paremmin hoidetuksi.

Liikuntakasvatus kuuluu mitä läheisimmin maaseudun kansansivistysrientoihin. Sen järjestämiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

Vapaata kansansivistystyötä suunniteltaessa on tähänastista paremmin muistettava myöskin varhaisnuorison tarpeet.

Valistusjärjestöille, jotka maaseudulla suorittavat tietopuolista tai taiteellista kansansivistystyötä tai osallistuvat liikuntakasvatuksen järjestämiseen, on valtion annettava aineellista tukea.

4. Tieteellinen työ.

Tieteellistä työtä on tuettava etenkin silloin, kun se erityisesti tarkoittaa kansallisen sivistyksemme kohottamista ja yleistämistä tai taloudellisten tuotantolähteitten aukomista ja kehittämistä.

5. Suomalaisuuskysymys.

Kansallistunto ja korkealle kehitetty kansallinen sivistys ovat valtakunnan jatkuvan olemassaolon ja menestyksen ehtoja. Sen vuoksi Maalaisliitto asettaa tehtäväkseen ja jäsentensä velvollisuudeksi itsenäisen suomalaisen sivistyksen kehittämisen sekä pitää päämääränään suomalaisen kansallisvaltion luomista.

Tästä syystä Maalaisliitto vaatii:

1. oikeudenmukaisen suhteellisuuden aikaansaamista erikielisten oppikoulujen kesken sekä oppikoulujen opetussuunnan kehittämistä suomalaista kansallistuntoa ja ajatustapaa kasvattavaksi,
2. valtion varoja myönnettäväksi sivistystyöhön kummankin kieliryhmän suuruuden edellyttämässä suhteessa,
3. Helsingin Yliopiston ja Teknillisen Korkeakoulun suomalaistamista,
4. suomalaisen yritteliäisyyden kannattamista talouselämän alalla ja taloudellisten etuoikeuksien poistamista ruotsinkielisiltä,
5. entistä suuremman huomion kiinnittämistä asianomaisen suomalaisuuteen ja kansalliseen ajattelutapaan valittaessa henkilöitä siviilivirkoihin tai nimitettäessä puolustuslaitoksen palvelukseen sekä kun täytetään tärkeitä paikkoja ulkoasiainhallinnossa,
6. kielilainsäädännön kehittämistä sellaiseksi, että suomi saa ainoan kansalliskielen aseman ja virallista kaksikielisyyttä vähennetään.

Maalaisliitto pitää välttämättömänä, että valtio taloudellisesti tukee koti- ja ulkomailla olevien suomalaisten välistä sivistysvuorovaikutusta.

6. Kirkko.

Maalaisliitto tunnustaa uskonnon ja kirkon suuren merkityksen kansamme elämän kaikilla aloilla. Vakava maalaiskansa vaatii elämän korkeimpien arvojen kunnioittamista ja kristillisyyden parhaiden perinteiden vaalimista. Sen vuoksi on muun muassa uskonnonopetus kouluissa säilytettävä.

Toisaalta kirkon kehitystä on johdettava jatkuvasti kansanvaltaiseen suuntaan. Kirkon on yhä enemmän muututtava pappiskirkosta kansankirkoksi ja virkavaltaisesta kirkosta palvelevaksi kirkoksi, koska se tällöin paremmin kykenee palvelemaan kansamme tosiparasta kristillisen hengen vaatimusten mukaisesti.

Kirkon on omassa piirissään järjestettävä köyhien seurakuntien taloudellinen tukeminen keskinäistä avunantoa noudattaen.