Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/MAAL/274

Maalaisliitto

Maalaisliiton puolueohjelma


  • Puolue: Maalaisliitto
  • Otsikko: Maalaisliiton puolueohjelma
  • Vuosi: 1950
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Maalaisliiton puolueohjelma.

I. JOHTAVAT PERIAATTEET

Maalaisliitto toimii isänmaallisella ja kansallisella pohjalla Suomen henkisen ja aineellisen kulttuurin kohottamiseksi, kansan elinehtojen parantamiseksi ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi.

Itsenäisyyden puolustaminen sekä työ kansanvaltaisen valtiojärjestyksemme säilyttämiseksi ja kehittämiseksi on Maalaisliiton mielestä jokaisen kansalaisen väistämätön velvollisuus.

Perustuslaissa säädettyjen kansalaisoikeuksien ja -velvollisuuksien kunnioittaminen on yhteiskuntaelämän kulmakivi. Yhteiskuntaa on niin rakennettava, että kansalaisryhmien välisiä vastakohtia tasoitetaan ja siten luodaan pohjaa kansalliselle yksimielisyydelle maan asioiden hoidossa.

Kansakunnan jäsenten työ ja maan aineelliset voimavarat on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti elintason kohottamiseksi.

Sivistyselämä on kehitettävä yksinkertaiseksi, terveeksi ja raittiiksi. Jatkuva pyrkimys yleisen kansalaiskunnon kohottamiseen ja rehellisen työn nauttiman arvonannon lisäämiseen on terveen yhteiskunnallisen kehityksen välttämätön edellytys.

Maaseutu on kansan elinvoiman lähde. Siitä syystä Maalaisliitto, jonka erikoistehtävänä on maaseutuväestön yhdistäminen maan ja maaseudun asioitten tehokasta ajamista varten valtiolliseksi puolueeksi, asettaa kaikessa ehdottomaksi vaatimukseksi, että maaseudun taloudellisista, sosiaalisista ja sivistystarpeista oikeudenmukaisesti huolehditaan. Talonpoikaisväestölle on saatava tämän väestöryhmän kokoa ja merkitystä vastaava yhteiskunnallinen ja poliittinen asema sekä sen elinmahdollisuudet tasapuolisesti turvattava.

II. ULKOPOLITIIKKA

Suomen ulkopolitiikan tärkeimpänä tehtävänä on valtakunnan itsenäisyyden ja vapauden turvaaminen. Pyrkimyksenä olkoon hyvien ja luottamuksellisten suhteiden rakentaminen ja säilyttäminen erittäinkin naapurimaihimme Neuvostoliittoon ja Pohjoismaihin sekä niihin kaukaisempiin valtakuntiin, jotka ovat meille taloudellisesti ja sivistyksellisesti tärkeitä.

Pienen kansan on ennen muuta perustettava olemassaolonsa rauhanomaiseen, oikeusnäkökohtia kunnioittavaan kansainväliseen yhteistyöhön. Tämän vuoksi on valtakuntamme osallistuttava sellaiseen "toimintaan, jonka tarkoituksena on estää sotia ja ratkaista kansainväliset pulmakysymykset rauhanomaisin keinoin.

Maalaisliitto tahtoo myös ylläpitää suhteita muiden maiden kansanvaltaisesti ajatteleviin talonpoikaispuolueisiin, koska olojen rauhallinen kehitys erittäin suuressa määrin riippuu juuri talonpoikaisväestön ja muiden ruumiillisella työllä elävien yhteiskunnallisten ryhmien suhtautumisesta yleispoliittisiin virtauksiin.

III. SISÄPOLITIIKKA

Tasavaltaisen hallitusmuotomme aikaansaamisessa ja turvaamisessa Maalaisliitolla on ollut ratkaiseva osuus. Oma pohjoismaiseen talonpoikaisvapauteen perustuva yhteiskuntamuotomme on osoittautunut kestäväksi kaikissa vaiheissa. Sen pohjalla on olojamme jatkuvasti kehitettävä ja tarmokkaasti torjuttava kaikki kansanvallanvastainen toiminta. Tämä edellyttää myöskin, että laillisesti valittu eduskuntamme nauttii sille kuuluvaa arvonantoa ja työrauhaa eikä sen toimintaa ulkoparlamentaarisin keinoin häiritä.

Hallituksen on politiikassaan nojauduttava eduskuntaan ja pysyttävä läheisessä vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Maalaisliitto voi olla edustettuna hallituksessa ja tukea sitä, jos hallituksen ohjelma ja toiminta ovat puolueen periaatteiden kanssa sopusoinnussa. Puolueen osanotosta hallitukseen päättävät eduskuntaryhmä ja puoluevaltuuskunta yhdessä. Puolueen jäsenen, joka vastoin edellämainittua päätöstä osallistuu hallitukseen, on katsottava eronneen puolueesta.

Laillisuuden noudattamisen Maalaisliitto parlamentaarisena puolueena asettaa kaiken toiminnan perustaksi. Kenelläkään kansalaisella tai kansalaisryhmällä ei saa olla oikeutta millään selityksillä tai minkään tarkoitusperän nimessä poiketa lain määräyksistä tai syrjäyttää niitä. Milloin laki ei vastaa kansan oikeuskäsitystä tai olevia oloja, Maalaisliitto on valmis sen laillisessa järjestyksessä muuttamaan kansakunnan oikeustajuntaa vastaavaksi.

Rikollisuutta vastaan on päättävästi taisteltava. Kaikkea kurittomuutta on lujalla kädellä vastustettava ja kansalaisille taattava oikeusturva.

Kansalaispiirien välistä yhteisymmärrystä on lisättävä valtiollisten, sosiaalisten ja taloudellisten kysymysten oikeamielisellä ratkaisulla. Yhteiskunnallisen vastuuntunnon kasvattaminen on sovinnollisen sisäpoliittisen toiminnan tärkeä edellytys.

IV. MAANPUOLUSTUS

Valtakunnan vapauden turvaamiseksi ylläpidettäköön puolustuslaitosta. Sen keskuudessa vallitkoon kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksemme kunnioitus, kansallinen mieli ja siveellinen ryhti.

Armeijamme koulutusta ja järjestelyä on siten kehitettävä, että maan turvallisuutta vaarantamatta voidaan huojentaa asevelvollisuuden kansalle aiheuttamia rasituksia. Puolustuslaitoksen vuotuiset menot on siten säännösteltävä, että puolustustarkoituksiin myönnetyillä varoilla voidaan poistaa myöskin armeijan teknillisissä apuneuvoissa esiintyviä puutteellisuuksia.

V. YLEINEN TALOUSPOLITIIKKA

Yksityinen omistusoikeus ja yrittäjävapaus muodostavat perustan sille talousjärjestelmälle, mitä Maalaisliitto haluaa tukea ja kehittää. Vain vapaa talousjärjestelmä tarjoaa edellytykset poliittiselle vapaudelle ja taloudellisen kansanvallan toteuttamiselle. On pyrittävä luomaan kansanvaltaisesti hallittuja, kansalaisten oma-aloitteiseen ja omavastuiseen toimintaan perustuvia taloudellisia yrityksiä. Elinvoimaisella osuustoiminnalla on tässä tärkeä tehtävä. Pienyritteliäisyyttä on kaikilla talouselämän aloilla edistettävä ja yhteiskunnan on toimenpiteillään sitä tuettava, jotta niin monella kansalaisella kuin mahdollista olisi edellytyksiä taloudellisesti itsenäiseen toimintaan. Suuryrityksissäkin on työntekijäin kiintymystä yritysten toimintaan ja heidän taloudellista itsenäisyyttä pyrittävä lisäämään. Suurten tuotantovälinemäärien kerääntymistä yksityisten henkilöiden tai harvainvaltaisesti hallittujen pääomayhtiöiden käsiin on vastustettava. Suurpääoman yhtymien toimintaa on valtiovallan valvottava, jotta ne toimivat kansantalouden etujen mukaisesti.

1. Valtion talous

Varoja entistä tarkoituksenmukaisemmin käyttämällä on valtion talous saatava terveelle pohjalle. Köyhälle maalle liian suurta virkakoneistoa on rohkeasti, supistettava ja virastojen työtehoa lisättävä suorittamalla teknillisiä parannuksia sekä asettamalla virkanimityksissä pääpaino valittavan henkilön pätevyyteen ja työkykyisyyteen. Lainsäädäntöteitse on saatava aikaan sellainen muutos, että tehtäväänsä kykenemättömät virkamiehet voidaan erottaa.

Valtion tulot on saatava nousemaan ennen muuta yksityisen talouselämän perusteita lujittamalla, tuotantoa kohottamalla ja säästäväisyyttä edistämällä. Eri kansalaispiirien kesken on suoritettava kohtuudenmukainen verorasituksen tasaaminen. Ansiotonta arvonnousua ja keinottelutarkoituksessa hankittua omaisuutta on verotettava raskaammin kuin muuta. Maatalouden verotuksessa ilmenevät epäkohdat on poistettava ja maatalouden erikoisluonne on otettava riittävästi huomioon.

2. Raha- ja säännöstelypolitiikka

Rahan arvo on pyrittävä pitämään mahdollisimman vakavana, koska kaikki sen vaihtelut vaikuttavat erittäin haitallisesti taloudelliseen kehitykseen.

Maan rahapolitiikkaa on johdettava tuotannollista toimintaa suosivaan suuntaan ja varsinkin on tehokkaalla tavalla huolehdittava maaseudun luotontarpeen tyydyttämisestä väestön omien luottolaitosten välityksellä.

Mikäli talouselämää joudutaan rajoittavilla määräyksillä säännöstelemään, ei säännöstelymääräyksiä saa yksipuolisesti kohdistaa maatalousväestöön.

3. Tullit

Vaikka tullien muodossa suoritettava verotus koskee raskaasti vähäväkiseen väestönosaan, on kokemus kuitenkin osoittanut, että ellei tahdota lisätä työttömyyttä ja saattaa tärkeitä kotimaisen tuotannon aloja perikatoon, täytyy omassa maassa tapahtuvaa tuotantoa suojata tulleilla. Myöskään ei valtion rahantarvetta voida tyydyttää ilman tullituloja.

Suojatullit on kohdistettava etupäässä sellaisiin tuotannon aloihin, jotka antavat työtä suurille työntekijämäärille ja ovat väestön toimeentulon kannalta tärkeitä. Tilapäistä tullisuojaa voidaan antaa myöskin sellaisille muille tuotannonaloille, joilla on edellytyksiä kehittyä ja myöhemmin tulla toimeen tulli-suojatta.

Teollisuuden voimakkaan järjestäytymisen ansiosta sen suojatullit ovat tähän mennessä olleet korkeat ja milloin on suunniteltu tullien alennuksia, ne on pyritty yksipuolisesti kohdistamaan maataloustuotteisiin. Vastaisuudessa on tullisuojaa ehdottomasti käytettävä myöskin maatalouden hyväksi. Erityisesti on pidettävä huolta elintarvikeomavaraisuuden kehittämisestä kiinnittämällä päähuomio pienviljelyksen kannalta tärkeisiin tuotantomuotoihin.

Maataloudelle samoinkuin muille kansantaloudellisesti tärkeille tuotannonaloille välttämättömät raaka-aineet ja tuotantovälineet on mahdollisuuksien mukaan jätettävä tullittomiksi.

Vientiä ei yleensä ole rasitettava tulleilla ja vientimaksuilla ja erityisesti on huolehdittava siitä, ettei vientitullin avulla poljeta kotimaisen raakapuun hintoja.

Milloin leipäviljan tullisuojasta aiheutuva tulli-rasitus koskee väestöä sellaisilla syrjäisillä ja vähävaraisilla seuduilla, missä luontaisia rukiin tuotannon edellytyksiä ei ole, on leipäviljasta annettava tullialennusta tulliperuutuksen tai suuriperheisille maksettavien ostoalennusten muodossa.

4. Täystyöllisyys ja tuotantoelämän kehittäminen

Taloudellisen elämän terveen kehityksen ehdoton edellytys on, että jokainen työkykyinen kansalainen sijoittuu hyödylliseen työhön. Se merkitsee työnteon asettamista jokaisen kansalaisen kunniavelvollisuudeksi, toisaalta taas työtilaisuuksien järjestämistä kaikille. Elleivät yksityisen yritteliäisyyden mahdollisuudet riitä työtilaisuuksien luomiseen, on valtion tehokkaasti autettava.

Varsinkin maa- ja metsätalouden alalla on jatkuvasti sellaisia töitä, joilla on tuotantoa edistävinä tärkeä merkitys ja joiden suorittaminen ei ole riippuvainen ulkomaisista raaka-aineista. Näitä mahdollisuuksia on tarmokkaasti käytettävä hyväksi.

Maaseudun tuotantoelämän kehittämiseksi ja monipuolistamiseksi on erityistä huomiota kiinnitettävä koti-, käsi- ja pienteollisuuden luomiseen maaseudulle. Näin voidaan pienviljelijäperheiden jäsenille saada täystyöllisyyden toteuttamiseksi välttämättömiä lisäansiomahdollisuuksia.

Uusia teollisuuslaitoksia perustettaessa on noudatettava n.s. hajakeskityksen periaatetta, koska siten päästään työvoiman käytössä, kotoisten raaka-aineiden hankinnassa sekä elintarvikehuollossa mahdollisimman suureen tarkoituksenmukaisuuteen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä Pohjois-Suomen ja itäisten rajaseutujen väestön toimeentuloedellytysten kehittämiseen ja uusien tuotantolaitosten sijoittamiseen sinne.

VI. MAATALOUSPOLITIIKKA

Maamme talouselämän terveen kehityksen ja yhteiskuntarauhan turvaamiseksi on välttämätöntä, että pääelinkeinomme maatalous pidetään kaikissa suhteissa tava-arvoisena muiden elinkeinojen kanssa. Maatalousväestölle, niin omaa työtään tekevälle viljelijälle kuin palkkatyöväellekin, jotka muodostavat samojen taloudellisten lakien ja yhteisten etujen pohjalla toimivan kokonaisuuden, on varattava kaikki ne taloudellisen ja henkisen kehityksen mahdollisuudet, jotka on kaupunkien ja liikekeskusten väestöllä. Maaseudun väestö on. siten kohotettava syrjäytetystä asemastaan ja asialliset syyt yhteiskunnalle vaaralliseen maaltapakoon poistettava.

1. Maatalousväestön toimeentulon turvaaminen

Maataloustuotteiden hinnat on järjestettävä sellaisiksi, että maataloudenharjoittaja perheineen saa itselleen sekä kykenee työväestölleen maksamaan saman palkan, mikä muissa elinkeinoissa vastaavanlaisesta työstä maksetaan.

Tässä tarkoituksessa on:

a) edistettävä maatalouden rationalisointia tuotannon kohottamiseksi ja kannattavuuden parantamiseksi mm. tukemalla maatalouskoneyhtymien perustamista ja ylläpitoa pienviljelysseuduilla ja asutusalueilla sekä edistämällä salaojitusta,

b) annettava maataloustuotteille riittävä tullisuoja,

c) turvattava tuotteiden kotimainen kulutus,

d) annettava tarvittaessa valtion tukea sellaiselle teollisuudelle, joka käyttää raaka-aineena oman maan maataloustuotteita, ja niille laitoksille, jotka edistävät maataloustuotantomme sekä maatalouden yhteydessä harjoitettavan pien- ja käsiteollisuuden kehittymistä,

e) taloudellisen kilpailun kansainvälisillä markkinoilla kiristyessä maatalousväestön toimeentuloa uhkaavaksi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta varsinkin pienviljelijäväestön myymien tuotteiden riittävät hinnat taataan,

f) maksettava jatkuvasti valtion varoista uudisviljelys- ja laidunraivauspalkkioita sekä pidettävä ne uudistilallisille ja pienviljelijöille huomattavasti suurempina kuin muille viljelijöille,

g) tuettava valtion varoilla riittävästi tarkastus-yhdistys-, sonni-, karju- ja pässiyhtymiä sekä -asemia,

h) avustettava pienviljelijäin ja yleensä vähävaraiseen väestöön kuuluvien poikia ja tyttäriä saamaan ammattiopetusta,

i) pidettävä jatkuvasti saatavissa riittävästi varoja avustuksiin ja halpakorkoisiin lainoihin maataloustuotannon ja ennen "kaikkea pienviljelyksen edistämiseksi,

j) Pohjois-Suomessa ja muilla alituotantoalueilla, missä varsinkin viljan viljelysedellytykset ovat rajoitetut, on maa- ja karjataloutta kehitettävä ja tuettava olosuhteisiin soveltuvin erikoistoimenpitein ja -järjestelyin.

2. Metsätalous

Huomioonottaen metsätaloutemme ja siihen nojaavan puunjalostusteollisuuden erinomaisen suuren kansantaloudellisen merkityksen on metsiemme tuottoa ja tuotteiden markkinointia kaikin keinoin edistettävä.

Tässä tarkoituksessa on:

a) vesiperäisten metsämaiden kuivattamista ja autioiden metsäalojen kylvöä ja istutusta ym. metsänhoitotöitä avustuksilla ja helppoehtoisilla lainoilla riittävästi tuettava sekä valtion toimesta suoritettava,

b) metsätuotteiden markkinoille saantia helpotettava rakentamalla ja kunnostamalla sitä silmällä pitäen liikenneyhteyksiä,

c) kehittämällä puunjalostustekniikkaa ja monipuolistamalla puuraaka-aineen käyttöä työskenneltävä metsätuotteiden menekin parantamiseksi,

d) edistettävä metsätaloudellista yhteistoimintaa ja työskenneltävä metsätaloudellisen ammattitaidon kohottamiseksi kaikissa sen muodoissa.

Maalaisliitto vaatii metsänmyynnin järjestämistä siten, että metsänomistaja saa myymästään puusta hinnan, joka vastaa oikeudenmukaista osuutta markkinoidun valmiin tavaran hinnasta, ja että metsätöistä maksettavat palkat ovat samanlaiset kuin muista vastaavanlaisista töistä maksetaan.

Milloin on pakko ryhtyä metsänkäytön säännöstelyyn, pienviljelijäin metsät on säästettävä liikahakkuulta ja hakkuut sijoitettava etusijassa valtion, yhtiöiden ja suurmaanomistajien maille.

Yhtiöiden omassa keskuudessa järjestetty tai viranomaisten suostumuksella tapahtuva metsänostajien rengastuminen raakapuunhintojen ja työpalkkojen alentamiseksi on estettävä.

Metsämaiden jatkuva yhtiöiden haltuun joutuminen on lainsäädännöllä ehkäistävä.

3. Asutustoiminta

Maalaisliiton päämääränä on yksityisomistusoikeuteen perustuvan maatalousjärjestyksen vahvistaminen. Sitä varten on maataloutemme perustaa lujitettava asutustoimintaa suorittamalla vielä maanhankintalain toteuttamisen jälkeenkin. Se on suunniteltava ja suoritettava sitä silmällä pitäen, että jokainen Suomen kansalainen, jolla on halua ja edellytyksiä hankkia toimeentulonsa maataloudesta, voi saada muodostetuksi ja rakennetuksi elinkelpoisen tilan. Niille, jotka saavat pääasiallisen toimeentulonsa muusta elinkeinosta kuin maataloudesta, on järjestettävä mahdollisuus asuntotilan tai tontin saantiin oman kodin perustamista varten. Tällöin on kuitenkin suojeltava varsinaista talonpoikaisviljelystä. Tilojen liiallista pirstomista on vältettävä.

Vuoden 1936 asutuslakia on edellä mainitussa tarkoituksessa koko laajuudessaan tarkistettava ottamalla huomioon pika-asutuslain ja maanhankintalain soveltamisesta saadut kokemukset. Erityisesti on Pohjois-Suomessa valtion maiden asuttaminen saatava joustavammaksi, asukkaaksi pääsemistä helpotettava ja valtion metsämaiden asuttaminen tehtävä riippumattomaksi metsähallituksesta.

4. Uudisraivaus ja pientilojen lisämaa- sekä laidunkysymys

Maataloustuotantomme kohottamiseksi on nopeasti saatava raivatuksi uutta peltoa. Asutustoiminnan yhteydessä se tapahtuu nopeimmin antamalla liian pienille tiloille viljelyskelpoista lisämaata pelloksi raivattavaksi. Tätä toimintaa Maalaisliitto tahtoo erityisesti tukea ja tehostaa. Tilojen muodostamisen ja lisämaiden antamisen ohessa on välttämätöntä järjestää myöskin näiden tilojen laidunkysymys siten, että niiden karjatalous voidaan hoitaa taloudellisesti.

Pienkarjanomistajille on niinikään varattava riittävä laidunala tai osa yhteislaitumeen joko vuokraamalla, vapaaehtoisella kaupalla tai pakkolunastusteitse.

Saven, mudan ja hiekan saanti maanparannusaineiksi pientiloille on myös turvattava.

5. Pienviljelijäkysymys

Maalaisliiton voimakkaasti ajamien maareformien johdosta Suomi on pienviljelijämaa ja muuttuu jatkuvan asutustoiminnan johdosta yhä enemmän sellaiseksi. Tämän vuoksi täytyy niin maatalouden tuotantopolitiikassa, luottokysymysten järjestelyssä, ammattiopetuksessa, verotuksessa kuin kaikissa muissakin maataloutta ja maaseudun olojen järjestämistä koskevissa kysymyksissä erityisesti aina ottaa huomioon pienviljelyksen kehittäminen ja tämän väestön-osan toimeentulon parantaminen.

6. Maaseudun sähköistäminen ja kulkuyhteyksien parantaminen

Maamme sähköistämiseen on yksityisten pääomien ohessa käytetty huomattavasti myöskin verotuksella koottuja varoja. Siitä huolimatta sähköistämisen aiheuttama hyöty on koitunut yksipuolisesti teollisen tuotannon, kaupunkien ja liikekeskusten hyväksi. Maatamme jatkuvasti sähköistettäessä on maaseutuväestön ja maataloustuotannon tarve ehdottomasti otettava huomioon, jotta työtä voitaisiin koneellistaa ja väestön viihtymistä lisätä.

Tieverkosto muodostaa tärkeän välillisen tuotantotekijän. Syrjäseutujen yhteyksiä liikepaikkoihin on mahdollisimman tehokkaasti parannettava. Siinä tarkoituksessa valtion varoja on käytettävä riittävästi teiden rakentamiseen, kunnossapitoon ja talviauraukseen.

7. Maatalouden verotus

Maatalouden verorasitus on säädettävä tasapuoliseksi muiden elinkeinojen verotukseen verraten ja maataloutta rasittavat erikoisverot samoin kuin muut erikoisrasitukset poistettava. Verotusta järjestettäessä on otettava huomioon, että maatalous on suhteellisen paljon pääomaa vaativa ja verraten heikosti sekä hitaasti tuottava elinkeino.

Verotus on siten korjattava, että liikenne- ja kuljetussuhteiden vuoksi epäedullisimmin sijaitsevat sekä vaikeasti viljeltävät tilat ja yleensä syrjäseutujen viljelijät pääsevät nykyistä oikeudenmukaisempaan asemaan muihin viljelijöihin verraten. Hallan, tulvan ja raesateen ym. luonnonsuhteiden aiheuttamat vahingot on otettava verotuksessa huomioon. Samoin on alkaville viljelijöille annettava riittävästi verohelpotuksia.

8. Maataloustyöväestön aseman turvaaminen

Koska työväen palkka sisältyy tuotteiden hintaan, maanviljelijä kykenee maksamaan työntekijälleen kunnollisen palkan ja hankkimaan hänelle asianmukaiset asunto- ym. edut ainoastaan sillä ehdolla, että maataloustuotteilla on riittävä hinta. Maalaisliiton tärkeimpiä tehtäviä on maataloustyöväen aseman kaikinpuolinen turvaaminen, ja siksi se pitää välttämättömänä,

a) että maassamme saadaan kiireellisesti aikaan sellainen maatalouden työaikalainsäädäntö, jossa otetaan riittävästi huomioon maatalouden erikoisluonne ja kannattavuuden vaatimukset; siten saatetaan maataloustyöväki osalliseksi säännöstellyn työajan tarjoamista eduista ja lisätään sen viihtymistä maaseudulla, poistetaan liian pitkästä työajasta johtuvia terveydellisiä vaaroja sekä varataan maatalous-työväelle mahdollisuus itsensä henkiseen kehittämiseen,

b) että maataloustyöväen asunto-oloja ripeästi parannetaan sekä maanviljelijäin oma-aloitteisilla toimenpiteillä että valtion varoilla.

Kun maatalouden työajan säännöstely lisää etenkin maanviljelijäin emäntien ja tyttärien ennestäänkin mitä raskainta työtaakkaa, on tätä asiaintilaa pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin parantamaan.

9. Metsätyöväen aseman turvaaminen

Suurimman osan metsätöistä tekee varsinainen maatalousväestö. Näin on asianlaita varsinkin metsä-ajoihin nähden, koska niiden suorittajina ovat melkein poikkeuksetta pien- tai keskikokoisviljelijät.

Maalaisliitto pitää välttämättömänä,

a) että metsätöistä maksetaan niin suuret palkat, että ne täysin vastaavat muusta samanlaisesta työstä maksettavia palkkoja,

b) että metsätyöväen asunto- ja työoloja sekä huoltoa jatkuvasti parannetaan,

c) että ylimitan vaatiminen metsätöissä lailla estetään.

10. Maatalous- ja kotitalousopetuksen kehittäminen

Alempaa maa-, metsä- ja kotitalousopetusta on tehostettava perustamalla - eri maakuntien tarpeet huomioon ottaen laaditun suunnitelman mukaan - uusia oppilaitoksia, järjestämällä kurssitoimintaa sekä tukemalla neuvontatyötä.

Samoin on laadittava eri maakuntien tarpeita tyydyttävä yhtenäinen suunnitelma maatalouskoeasemien perustamiseksi ja se asteittain toteutettava. Korkein maatalousopetus on kohotettava sille kuuluvaan asemaan joko perustamalla erityinen maatalouskorkeakoulu tai muuten riittävästi parantamalla opetusmahdollisuuksia.

11. Kalastuksen edistäminen

Kalastus on runsasvesistöisessä maassamme tärkeä elinkeino. Sen vuoksi sitä on edistettävä:

a) järjestämällä kalastusopetus asianmukaiselle kannalle,

b) perustamalla riittävästi uusia kalanviljelyslaitoksia,

c) tehostamalla ja lisäämällä kalatalousneuvontaa,

d) suorittamalla kalakannan parantamis- ja lisäämistarkoituksessa vesistöntutkimuksia kaikkialla, missä niitä vielä ei ole toimitettu,

e) ryhtymällä tehokkaisiin toimenpiteisiin teollisuuslaitosten jätevesien kalakannalle aiheuttamien tuhojen estämiseksi.

Vähävaraista kalastajaväestöä on valtion toimenpiteillä avustettava pyyntivälineiden saannissa ja tuettava sen yhteistoimintaa tuotteiden markkinoimiseksi.

12. Metsästys

Metsänriistan järkiperäiseen hoitoon on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota. Paikalliselle itsehallinnolle on sallittava oikeus tehdä rajoituksia metsänriistan suojelemiseksi.

Valtion metsissä on paikkakunnan asukkaille sallittava vapaa metsästysoikeus luvallisella ajalla ja tavalla, ellei aluetta ole nimenomaan julistettu rauhoitetuksi.

VII. SOSIAALIPOLITIIKKA

Sosiaalisilla uudistuksilla on taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa vahvistettava kansalaisten, ennen muuta vähävaraisten väestöpiirien, taloudellista itsenäisyyttä. Yhteiskunnallisia uudistuksia toimeenpantaessa on myös maaseudun ja erityisesti syrjäseutujen väestön tarpeet otettava huomioon oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

1. Sosiaalinen huolto

Yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan siitä, että sen heikompiosaisille ja muille vaikeuksiin joutuneille annetaan välttämätöntä taloudellista, terveydellistä, henkistä ja siveellistä tukea. Huoltolainsäädäntöä on yleensä niin kehitettävä, että huoltotoimenpiteiden laatu kussakin tapauksessa harkitaan henkilökohtaisesti ja sovelletaan yksilöllisen huolto-tarpeen mukaan. Huoltopolitiikassa on ehkäisevillä toimenpiteillä pyrittävä pysyvästi poistamaan niitä syitä, jotka aiheuttavat huollontarpeen.

2. Sosiaalivakuutus

Sosiaalivakuutuksella on sosiaalipolitiikassa tärkeä merkitys, joten sen eri muotoja on kehitettävä ja tehostettava. Vakuutus on ulotettava käsittämään kaikilla aloilla myös omaa työtään tekevät.

Kansaneläkelakia on muutettava siten, että rahastointia supistetaan ja lähinnä valtion osuutta korotetaan, jotta varattomille eläkkeensaajille voidaan maksaa nykyistä suurempia lisäeläkkeitä.

Lainsäädäntöä, joka turvaa vähävaraisten perheiden lasten toimeentulon ja kasvatuksen siinä tapauksessa, että perheen pääasiallinen huoltaja kuolee tai tulee työkyvyttömäksi, on kehitettävä.

3. Asuntokysymys

Maaseudun asunto-oloja on ryhdyttävä kiireellisesti ja tehokkaasti parantamaan. Uusia asuntoja rakennettaessa ja vanhoja korjattaessa on otettava huomioon ne näkökohdat, joilla naisten, nimenomaan perheenäidin, suurta työtaakkaa pyritään helpottamaan. Riittävää huomiota on kiinnitettävä myös maa- ja metsätyöläisten asunto-olojen parantamiseen. Työnantajain, ennen muuta suuryhtiöiden ja valtion, on tuettava metsätyöläisten asuntojen parantamista tarkoittavaa toimintaa.

Vuokrakysymys on hoidettava niin, ettei se tyrehdytä yksityisillä varoilla tapahtuvaa rakennustuotantoa. Erikoislainsäädäntö maaseudun rakennustoiminnan rahoittamiseksi yhtä edullisilla ehdoilla kuin asutuskeskuksissa on kiireellisesti saatava aikaan.

4. Työntekijäin suojelu

Työ- ja vapaa-aikaa koskeva lainsäädäntö on pidettävä maan kokonaisetua vastaavalla tasolla. Äitiys-suojelua tarkoittavaa lainsäädäntöä on edelleen tehostettava ja laajennettava. Eräillä tahoilla jo voimassa oleva synnytysloma on ulotettava koskemaan myös omaa työtään tekeviä vähävaraisia äitejä. Omaa työtään tekeville äideille on saatava lakisääteistä vuosilomaa vastaava loma tai muu etu.

Maataloutta varten on säädettävä työaikalaki, jossa otetaan riittävästi huomioon pienviljelysvaltaisen maataloutemme erikoisluonne ja kannattavuuden vaatimukset.

5. Palkkakysymys

Palkkakysymykset ja muut työntekijäin ja työnantajain väliset suhteet on pyrittävä järjestämään vapaiden työmarkkinajärjestöjen tai työntekijän ja työnantajan kesken tehtävillä sopimuksilla. Jokaiselle työntekijälle on tyydyttävästä työsuorituksesta maktettava kohtuullisen toimeentulon takaava palkka.

Maa- ja metsätaloudessa työskentelevälle väestölle, riippumatta siitä, onko kyseessä palkattu työntekijä tai omaa työtään tekevä itsenäinen viljelijä, on taattava sellaiset ansiot, että ne vastaavat muilla aloilla samanlaisesta työstä maksettavia palkkoja.

6. Perheellisten aseman helpottaminen

Koti on yhteiskunnan kulmakivi. Oman kodin perustamista on siitä syystä kaikin tavoin helpotettava. Perhekustannuksia tasoittamalla sekä muilla lasten kasvatusta tukevilla toimenpiteillä on pidettävä huoli siitä, ettei kenenkään työteliään, kunnon kansalaisen tarvitse kärsiä puutetta sen takia, että hänellä on useita lapsia. Perhelisälain toimeenpanoa on edelleen tehostettava ja lapsilisälakia on pyrittävä tarkistamaan niin, että se täyttää mahdollisimman tarkoin myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset.

7. Naisten aseman parantaminen

Maalaisliitto pitää naisen, erityisesti maaseudun naisen, aseman parantamista tärkeänä tehtävänään. Maaseudun naisten toimeentuloedellytysten helpottamiseksi ja liian laajat mittasuhteet saaneen maaltapaon ehkäisemiseksi on ennen kaikkea emännän kohtuuttoman pitkää ja raskasta työpäivää pyrittävä keventämään. Siinä tarkoituksessa on sekä omatoimisesti että yhteiskunnan entistä tehokkaamman avun varassa:

a) kotitaloustyötä järjestelmällisesti rationalisoitava ja otettava käytäntöön työtä helpottavia keksintöjä,

b) saatettava sähkö nykyistä enemmän palvelemaan koti- ja karjataloustyötä,

c) yleistettävä maaseudulla vesi- ja viemärijohtoverkostoa,

d) kiinnitettävä koti- ja kalataloudellisessa rakennustoiminnassa huomiota työtä helpottaviin tekijöihin,

e) lisättävä koti- ja kalataloudellisia oppilaitoksia ja suunnattava niissä opetus entistä tehokkaammin palvelemaan varsinaisen talonpoikaiskodin tarpeita,

f) kehitettävä maaseudulle sellaista koti- ja pienteollisuutta, joka tarjoaa naisille kotityönä ansiomahdollisuuksia,

g) järjestettävä tarpeen mukaan maaseudun naisille ammattiopetusta myös muissa kuin maa- ja kotitalouteen liittyvissä ammateissa,

h) kehitettävä kotitaloudellista yhteistoimintaa osuuspesulain, kotikehräämöiden, pellavanpuhdistamoiden ym. perustamiseksi,

i) varattava pientilojen emännille riittävät loma-ajat.

Maalaisliitto pitää tärkeänä, että maaseudun naisten harrastusta yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin lisätään ja heitä kasvatetaan kotityön ohella täyttämään yhteiskunnalliset velvollisuutensa myös kodin ulkopuolella.

8. Maaseudun nuorten asema

Maaseudun nuorisokysymyksen järkevään ja tehokkaaseen hoitamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Sitä varten on nuorison opiskelu-, virkistys- ja viihdytysmahdollisuuksia lisättävä sekä sen taloudellinen tulevaisuus maaseudulla turvattava.

Viihtyisyyden lisääntymisen ohella on nuorisolle kyettävä järjestämään maaseudulla myöskin sellaista työtä, josta se saa kunnollisen palkan. Kun maatalous ei pysty kaikille tällaista työtä antamaan, on maaseudulle saatava järjestetyksi muita ansiomahdollisuuksia.

9. Sodasta kärsineiden tukeminen

Siirtoväen, hävitetyn Pohjois-Suomen ja rajaseudun asukkaiden sekä invalidien, sotaleskien, -orpojen ja vaikeuksiin joutuneiden rintamamiesten toimeentulon turvaaminen on terveen yhteiskuntakehityksen ehdoton edellytys. Näille sodasta eniten kärsimään joutuneille on luotava samat elämisen mahdollisuudet kuin valtakunnan muillekin asukkaille, mitä varten on suoritettava tähän tarvittavat taloudelliset uhraukset.

10. Syrjäseutujen kehittäminen

Kaikessa valtakunnallisessa rakennustyössä on erityisesti pidettävä huolta syrjäisten seutujen olojen parantamisesta. Taloudellisen yritteliäisyyden lisääminen, opetus- ja sivistysmahdollisuuksien parantaminen, tie-, sähkö- ja puhelinverkoston sekä posti- ja liikenneolojen kehittäminen vaativat jatkuvasti valtiovallan toimenpiteitä. Niinikään on huolehdittava siitä, että syrjäseuduillekin saadaan pystyvää ja kunnollista virkamiehistöä, jolla on harrastusta ja halua palvella väestöä parhaalla tavalla.

11. Kansanterveyden kohottaminen

Kansanterveyden kohottaminen riippuu suureksi osaksi ravitsemustilasta ja asunto-oloista, joita on varsinkin vähävaraisten kansankerrosten kohdalla parannettava. Tämä koskee erityisesti syrjäseuduilla asuvia lapsirikkaita perheitä. Sairaalaoloja on kehitettävä, minkä vuoksi keskussairaalasuunnitelmaa on ryhdyttävä toteuttamaan taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa. Kunnallisen sairaalalaitoksen kehittämiseksi ja kunnansairaaloiden lukumäärän lisäämiseksi kunnansairaalat on valtionavun saannissa rinnastettava keskussairaaloihin.

Kansanterveyttä edistävää neuvonta- ja valistustyötä on tehostettava. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota lastenhoidon parantamiseen ja tarttuvien tautien vastustamiseen.

12. Raittiuskysymys

Suurimpia yhteiskunnallisia epäkohtia on väkijuomain tavattoman laajalle levinnyt, kansan sekä siveellistä että taloudellista elinvoimaa jäytävä käyttö. Kansan vapauttaminen alkoholikirouksesta on sen vuoksi mitä tärkein tehtävä. Maalaisliitto tukee kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka ovat omiaan edistämään yleistä raittiutta ja ehkäisemään väkijuomien käyttöä. Valtion tukea on annettava, paitsi varsinaisille raittiusjärjestöille, myös sellaisille epäpoliittisille järjestöille, jotka kasvattavat nuorisoa kotien terveen hengen ja raittiiden elämäntapojen kunnioittamiseen. Alkoholiliikkeen hintapolitiikka ja sen voittovarojen käyttö samoin kuin alkoholistien huoltokin on saatava sellaiseksi, että ne tukevat tehokkaalla tavalla raittiuden hyväksi tehtävää työtä.

VIII. SIVISTYSPOLITIIKKA

Kansallisen sivistyksen vaaliminen ja edelleen kehittäminen on jokaisen itsenäisen valtakunnan keskeisen tärkeä tehtävä. Varsinkin pienen kansan merkitys maailmassa ja sen mahdollisuus itsenäiseen elämään riippuu suureksi osaksi siitä, miten se kykenee omalla sivistyksellisellä erikoislaadullaan rikastuttamaan kansojen yhteistä kulttuuripääomaa. Siksi Maalaisliiton kulttuuri- ja sivistystoiminnan päämääränä on koetellun ja oloihimme soveltuvan omalaatuisen kansallisen kulttuurin kehittäminen ja vaaliminen korostamalla sen yksilöllisiä piirteitä, pyrkimättä muiden maiden olojen orjalliseen jäljittelemiseen.

Sivistyselämän tärkeimpiin periaatteisiin kuuluu vastuuntuntoinen vapaus, humaanisuus ja kansanvaltaisuus. Sivistyselämän kansanvaltaistamiseksi on pyrittävä kaikilla elämän aloilla välttämään liiallista keskitystä. Kaiken sivistystoiminnan kasvattavana päämääränä tulee olla kansalaisten siveellisen luonteen, vastuuntunnon ja itsenäisen ajattelukyvyn sekä omatoimisuuden kehittäminen.

Suomi on voimakkaasti maaseutuvaltainen maa. Kansakunnan elinvoiman säilyttämiseksi täytyy terveen maaseutuhengen päästä ratkaisevasti vaikuttamaan koko sivistyselämäämme.

Sivistyskehityksessä ei saa yksipuolisesti panna painoa opillisiin saavutuksiin, vaan on otettava huomioon myös niiden soveltaminen käytännölliseen elämään.

Sivistyselämässä on työskenneltävä itsenäisen suomalaisen sivistyksen edelleen kehittämisen ja suomalaisen kansallisvaltion jatkuvan rakentamisen hyväksi.

Eri kulttuurinalojen ja varsinkin korkeimman hengenviljelyn saavutuksia on pyrittävä esittämään kansan tiedoksi helppotajuisessakin muodossa. Suomalaista kulttuuria ja sen tuloksia on tehokkaasti tehtävä tunnetuksi myös ulkomailla.

1. Koulu- ja opetuskysymykset

Koulu on osa yhteiskuntaa, ja siksi sen tulee mukautua kunkin ajan yhteiskunnallisiin tarpeisiin ja samalla jatkuvasti kasvaa tehtävässään sivistyksen jakajana kansalle. Kouluoloissa ja kasvatuskysymyksissä on toteutettava kansanvaltaisuuden ja humaanisuuden periaatteita. Kouluopetuksessa on pantava entistä enemmän painoa luonteen kasvatukselle ja yhteiskunnallisille aineille. Uskonnonopetukselle on säilytettävä ainakin sen nykyinen sija.

Jokaiselle kansalaiselle on hankittava tilaisuus kykyjään vastaavaan tiedolliseen kehitykseen. Sitä varten on:

a) jokaiselle lapselle annettava kansakoulussa perustava kansalaissivistys ja kansakoulu tehtävä niin opillisen kuin ammatillisenkin sivistyksen pohjakouluksi,

b) oppikouluja ja ammattioppilaitoksia perustettava käytännön elämän vaatimuksia vastaavasti,

c) kehitettävä varsinkin maaseudulle soveltuvia uusia oppi- ja ammattikoulutyyppejä,

d) koulutoimi järjestettävä niin, että lahjakkaat opiskelijat voivat päästä korkeakouluihin myös ammattikoulutietä.

2. Kansansivistystyö

Valtion ja kuntain on tehokkaasti tuettava kansanopistoissa ja muissa vastaavissa laitoksissa tapahtuvaa vapaaehtoista kansansivistystyötä, jota on edelleen kehitettävä yhteiskunnallista sivistystä levittäväksi suunnitelmalliseksi kansalaiskasvatukseksi. Yhteiskunnan on avustettava myös valistusjärjestöjä, jotka maaseudulla suorittavat tietopuolista tai taiteellista kansansivistystyötä. Tällöin on erityisesti huolehdittava maamme syrjäseutujen sivistystarpeista.

Liikuntakasvatus on osa kansansivistysriennoista. Sen järjestämiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota myös maaseudulla.

Kansansivistystyössä on muistettava myös varhaisnuoriso.

3. Tieteellinen työ

Korkeimman hengenviljelyn edistäminen on maassamme kulttuurin elinehto. Tieteellisen työn suorittamismahdollisuuksia on edistettävä riittävällä taloudellisella tuella erityisesti silloin, kun se tarkoittaa kansallisen sivistyksemme kohottamista ja yleistämistä joko henkisen elämän eri aloilla tai taloudellisten tuotantolähteiden aukomisessa ja kehittämisessä.

4. Kirkko

Maalaisliitto tunnustaa uskonnon ja kirkon suuren merkityksen kansamme elämän kaikilla aloilla. Vakava maalaiskansa vaatii elämän korkeimpien arvojen kunnioittamista ja kristillisyyden parhaimpien perinteiden vaalimista.

Kirkon kehitys maassamme on kulkenut kansanvaltaiseen suuntaan. Tämä kehityksen suunta on oikea ja sitä on edistettävä. Kirkko olkoon todellinen kansankirkko, jonka pyrkimyksenä myös tulee olla kansan hyväksi suoritettavan sosiaalisen työn tehostaminen. Kirkon itsehallinto on säilytettävä, jotta se voisi häiriytymättä suorittaa kokoavaa työtään ja jotta sen kansanvaltaisuutta lujittava asema voitaisiin varmistaa.

IX. KUNNALLISPOLITIIKKA

Kuntien itsehallinto on tärkeä kansanvaltaisen hallintojärjestelmämme osa. Tätä itsehallintoa ja kuntien yhteistoimintaa edistävää lainsäädäntöä on edelleen kehitettävä.

Kuntien osuutta julkisiin menoihin ei voida nykyisestään laajentaa ja siten lisätä vähävaraisten kuntien veronmaksajien rasituksia. Mikäli kunnille annetaan uusia tehtäviä, on samalla osoitettava varat" niistä aiheutuviin kustannuksiin lisäämättä kunnallista verorasitusta.

Kunnallispolitiikkaa on hoidettava siten, että tuotantolaitoksia nykyistä suuremmassa määrin perustetaan maalaiskuntiin.

Kunnallisverotuksen perusteet on järjestettävä nykyistä paremmin maaseudun vähäväkisten suuriperheisten verovelvollisten maksukykyä vastaavaksi. Kuntien valtionapujen perusteet on järjestettävä siten, että ne vaikuttavat verorasitusta tasoittavasti maan eri kuntien kesken.

Kuntien jaoitusta muutettaessa on kiinnitettävä suurempaa huomiota maalaiskuntien etuihin ja elinvoimaisuuteen.