Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/NAISL/324

Naisliike

Naisliikkeen yleisohjelma


  • Puolue: Naisliike
  • Otsikko: Naisliikkeen yleisohjelma
  • Vuosi: 1991
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Naisliike r.p.

Naisliike rp:n yleisohjelma hyväksytty 1991

Toiminta-ajatus Naisliike rp. on yleispuolue, jonka tavoitteena on tukea ihmisen henkistä kasvua, parantaa elämänlaatua ja rakentaa nykyistä tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa kääntämällä kehityksen suuntaa palvelemaan ihmistä osana luontoa.

Naisasialiikkeellä on pitkät perinteet

Ihmiskunnan vuosituhantisen historian aikana naisten asema on vaihdellut eri kulttuureissa. Sitä ovat määrittäneet erityisesti miehen ja naisen väliset suhteet sekä lapsen ja äidin välinen suhde, jota ilman elämän jatkuminen ei olisi ollut mahdollista. Sellaisia yhteiskuntia, joissa naiset ovat voineet antaa merkittävän panoksen yhteiskunnan olojen parantamiseen, on ollut esim. muinaisella Kreetalla ja klassisen ajan Kreikassa. Ne ovat kuitenkin olleet poikkeuksia yleisestä suuntauksesta. Vuosisatojen saatossa liian monien kulttuurien kehityksen esteenä on ollut naissukupuolta alistava ja tukahduttava yhteiskuntajärjestelmä.

Euroopassa naisasialiike heräsi 1800-luvulla osana liberalismiin pohjautuvia aatevirtauksia, jotka korostivat yleisiä ihmisoikeuksia. Sadat l800-luvun feministit paransivat naisten asemaa monin tavoin. Tämä liike toi naisia entistä enemmän julkisuuteen, antoi heille parempia mahdollisuuksia päästä korkeampaan koulutukseen sekä vaikutti osaltaan sellaisten uusien ammattien syntyyn kuten esim. järjestäytynyt sairaanhoito ja sosiaalityö.

Suomessa aktivistien ja naisjärjestöjen toiminta alkoi vähitellen vaikuttaa naisten aseman parantamiseen. Pitkän prosessin alkupäässä on Kätilöopiston perustaminen 1859, viimeisimpiä saavutuksia on naisten mahdollisuus päästä papinvirkoihin 1988. Tälle aikavälille mahtuu paljon määrätietoista toimintaa. Suomen naisyhdistys perustettiin 1884 ja 1892 syntyi Naisasialiitto Unioni seka myöhemmin 1907 keskusjärjestö, Suomen naisliitto.

Suomessa naiset ja miehet saivat valtiollisiin vaaleihin tarvittavan äänioikeuden samanaikaisesti, ensimmäisenä Euroopassa vuonna 1906. Päätös oli edellyttänyt runsaasti poliittista toimintaa, asiaa olivat ajaneet sekä naisasialiike että työväenliike. Jo samana vuonna pohdittiin naisten keskuudessa naispuolueen perustamista. Asiaa ajoi erityisesti Naisten Ääni lehden päätoimittaja fil.toht. Maikki Friberg. Ajatus oli silloin liian radikaali, se vaati kypsyäkseen vielä 84 vuotta. Ensimmäisille valtiopäiville vuotta myöhemmin valittiin kuitenkin huomattava määrä naisedustajia, mikä osoittaa silloisen naisliikkeen aktiivisuutta. Tämän ensimmäisen naisliikkeen toimintaa ohjasi erityisesti tasa-arvoideologia. Tulokset olivat mittavia: naisen oikeudellista ja taloudellista asemaa parannettiin, samoin hänen mahdollisuuksiaan koulutukseen ja työhön kodin ulkopuolella.

Naisasialiikkeen toinen aalto ajoittuu viime vuosikymmeniin. Silloin oli kysymyksessä kansainvälinen ilmiö, joka levisi nopeasti kaikkiin länsimaihin. Sille ei riittänyt pyrkimys tasa-arvoon miesten kanssa, vaan se halusi muuttaa yhteiskuntaa, samoin naisten ja miesten rooleja. Pohjoismaissa uusi naisliike on taistellut mm. samapalkkaisuuden, vapaan abortin ja lasten päivähoitopaikkojen lisäämisen puolesta.

Naisten yhteistoiminta on viime vuosikymmeninä ollut moni-ilmeistä. Liikkeen yhteyteen on Pohjoismaissa syntynyt itsenäisiä ryhmiä, mm. keskustelupiirejä itsepuolustus- ja neuvontaryhmiä, kriisikeskuksia, naisten yhtyeitä ja teatteriryhmiä. Naisryhmiä on perustettu myös työ- ja opiskelupaikoilla sekä ammattiyhdistysliikkeessä. Naistutkimus on myös saanut tuulta siipiensä alle.

Kansainvälisessä yhteistyössä on myös kiinnitetty naisen aseman parantamiseen enenevässä määrin huomiota. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa todetaan, että sen jäsenvaltiot pyrkivät miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin. YK:ssa perustettiin naisten aseman toimikunta jo 1946. Sen tehtävänä oli tutkia naisten poliittista, taloudellista, oikeudellista, sosiaalista ja kasvatuksellista asemaa maailmassa ja antaa suosituksia. YK:n järjestämä kansainvälinen naisten vuosi 1975 nosti naiskysymykset julkisuuden valokeilaan ympäri maailmaa. Naisten vuoden toimintaa johti sen suomalainen pääsihteeri Helvi Sipilä. Sen aikana kävi ilmi, että maailman ongelmat eivät ole ratkaistavissa ennen kuin naisten asema on saatu muutetuksi ja naiset saatu siirtymään yhteiskunnan äärialueilta poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen elämän valtavirtaan. YK:n naisten vuosikymmen alkoi 1976, se päättyi Nairobin maailmankonferenssiin 1985. Tämän vuosikymmenen päätavoitteet olivat kehitys, tasa-arvo ja rauha. Päämääränä oli naisten täysi osallistuminen yhteiskuntaelämään sen kaikissa muodoissa ja kaikilla tasoilla sekä hyödyn saajina että toimintaan osallistujina. Samoin todettiin, että naisten lisääntyvää vaikutusvaltaa ja työpanosta tarvitaan maailman rauhan lujittamiseen sekä väkivallan ja sorron vähentämiseen maailmassa.

Pohjoismaissa naisten asema on maailman parhaita. Pohjoismaiden ministerineuvosto on myös ollut aktiivinen naiskysymysten käsittelyssä. Se järjesti Pohjoismaisen naisten foorumin Oslossa 1988. Erilaisia tutkimusprojekteja on käynnistetty ja julkaisuja tuotettu. Naisten aseman parantamiseen on kuitenkin panostettava jatkuvasti, työtä riittää.

Naiset ovat saavuttaneet hyvällä koulutuksella ja määrätietoisella työnteolla lisääntyvää arvostusta yhteiskunnassa. Samanaikaisesti on myös vastakkaisia kehitysvirtoja, jotka ylläpitävät perinteistä alistavaa ja syrjivää suhtautumista
naisiin.

Perinteiset sukupuolikäsitykset heijastuvat jatkuvasti monin tavoin naisten elämään. Naiset elävät ja toimivat yhä yhteiskunnassa, joka jakaa työn, vallan ja arvostuksen eri lailla naisten ja miesten välillä

Politiikassa epätasa-arvo näkyy selvästi. Naiset muodostavat yli puolet Suomen kansasta, mutta he ovat vähemmistönä poliittisissa järjestöissä ja edustuselimissä Valtiollisissa vaaleissa 1987 naiset saivat 32% eduskuntapaikoista, vastaava luku kunnallisvaaleissa 1988 oli 27% .

Työmarkkinat ovat yhä jakautuneet sukupuolen perusteella naisten töiksi ja miesten töiksi. Sillä on tunnetut seuraukset mm. tulonjakoon ja vallanjakoon.

Oma aikamme on myös kokenut poikkeuksellisen voimakkaan aallon joukkotiedotusvälineiden välittämää naisiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Kovaa pornografiaa tuotetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viihdeteollisuus syytää koteihin kirjoina lehtinä, sarjakuvina, filmeinä, jopa kaapelitelevisio-ohjelmina viestiä, jonka mukaan naisten nöyryyttäminen, halventaminen, orjuuttaminen, kiduttaminen, jopa silpominen tuottaa henkistä nautintoa ja seksuaalista mielihyvää.

Olemme vielä kaukana rauhan ja tasa-arvon yhteiskunnasta. Naisten yhteisyyden tunne on kuitenkin voimakkaassa kasvussa. Sen taustalla on lisääntyvä tietoisuus epätasa-arvosta ja naisten yhteisistä eduista.

Naisten puolueen perustaminen tuli ajankohtaiseksi 1990. Itsenäisellä naisten puolueella on mahdollisuus tuoda naisnäkökulma esteettä mukaan keskusteluihin ja poliittiseen päätöksentekoon. Eri puolueissa toimivilla naisilla ei naisnäkökulma voi olla ensi sijainen tavoite. Heitä yhdistää yksi yhteinen asia: puolueen
ideologian eteenpäin vieminen.

Naisten elinolosuhteissa on paljon yhteisiä piirteitä

Vaikka naisten asema on vuosien kuluessa huomattavasti parantunut, heidän elämäänsä vaikuttaa jatkuvasti monet yhteiset piirteet:

  • Naisena eläminen merkitsee toimimista monissa yhteisissä rooleissa: sukupuoliolentona, äitinä ja puolisona sekä yhteiskunnan jäsenenä, työntekijänä ja osallistujana.
  • Naiset kantavat yhä päävastuun lapsista ja kotitalouksista, myös silloin kun he käyvät ansiotyössä. Naisten maksama hinta itsenäisyydestä on kaksinkertainen työmäärä.
  • Seksuaalisuus on naisen voimavara, mutta sen avulla hänet myös voidaan alistaa. Sen väärinkäyttö ylläpitää ihmisarvoa loukkaavia yhteiskunnallisia rakenteita, asenteita, tapoja ja tottumuksia.
  • Suurin osa naisista tekee työtä matalapalkkaisilla naisten aloilla.
  • Kaikkien naisten elämään vaikuttaa ideologinen alistaminen ja kaavamaiset sukupuolikäsitykset. Heillä on jatkuvasti huonommat mahdollisuudet saada toimintavaltaa, arvostusta ja vaikutusmahdollisuuksia kuin oman yhteiskuntaluokkansa miehillä, vaikka huomattava osa naisia on nykyään pitkälle koulutettuja. Monet naiset ovat omassa elämässään taistelleet perinteisiä sukupuolirooleja vastaan perheessä ja työpaikalla. Toiset ovat onnistuneet, toiset eivät.

Naisten oma puolue

Naisliike on yleispuolue, joka haluaa tuoda naisten asiantuntemuksen ja elämänkokemuksen mukaan yhteiskunnan asioiden hoitamiseen ja kehittämiseen. Puolueen tavoitteena on tukea yksilön henkistä kasvua, parantaa elämän laatua ja rakentaa nykyistä tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Kehityksen suuntaa on käännettävä palvelemaan ihmistä osana luontoa. Kestävän kehityksen periaatetta on noudatettava kaikessa päätöksenteossa elämän turvaamiseksi maapallolla. Näin luodaan edellytyksiä turvalliselle ja valoisalle tulevaisuudelle.

Naisliikkeen toimintaperiaatteet voidaan ilmaista tiivistettyinä seuraavasti:

  • kasvusta kehitykseen
  • elintasosta elämänlaatuun
  • edunjaosta oikeudenmukaisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen.

Elämme nykyään syvää murroskautta. Ihmiskunnan on jatkuvista sodista, väkivallan ja alistamisen eri muodoista, yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja luonnon tuhoamisesta pyrittävä järjestelmään, jossa vallitsee rauha, oikeudenmukaisuus ja ekologinen tasapaino. Tämä työ on pitkäaikainen, tavoitteellisuutta ja sisukkuutta vaativa prosessi, jossa tarvitaan sekä naisten että miesten henkiset voimavarat ja työpanos. Onnistumisen edellytyksenä on sukupuolten välinen kumppanuus ja luova, yksilön kyvyt huomioon ottava, yhteistyö.

Poliittista valtaa voidaan käyttää monilla eri tavoilla Toiset haluavat valtaa vallan itsensä vuoksi. Sen avulla voidaan myös väkivalloin ylläpitää eriarvoisuutta ja alistaa muita. Naisliike haluaa poliittista valtaa, koska se tarjoaa mahdollisuuden korjata vaikeuksissa olevien ryhmien elinolosuhteita ja luoda inhimillisempi yhteiskunta. Naisliike r.p. voidaan lakkauttaa, kun puolueen keskeiset tavoitteet on saavutettu ja naisten täysimittainen osallistuminen yhteiskunnan kehittämiseen on turvattu.

Naisliikkeen poliittisia tavoitteita ovat:

  • Aktivoida yhä useampia naisia mukaan poliittiseen toimintaan kaikilla päätöksentekotasoilla. Vuoden 1987 vaaleissa 600 000 naista jätti äänestämättä.
  • Tuoda naisten asiantuntemus ja elämänkokemus sekä perusarvot mukaan yhteiskunnan asioiden hoitamiseen ja kehittämiseen.
  • Noudattaa kestävän kehityksen periaatetta talous-, ympäristö- ja energiapolitiikassa.
  • Tehdä työtä ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta ja vähentää rakenteellista sortoa ja henkilökohtaista alistamista koko yhteiskunnassa Sukupuolten välisen epätasa-arvon poistaminen on tässä työssä yksi keskeinen toiminta-alue, mutta ei ainoa.
  • Muuttaa yhteiskunnan rakenteita niin, että ne antavat yksilölle paremmat mahdollisuudet henkiseen kasvuun, mielenkiintoiseen työhön, omaan kotiin, virikkeiseen vapaa-aikaan ja toimiviin ihmissuhteisiin. Nämä elämänlaatuun vaikuttavat tekijät on otettava entistä paremmin huomioon yhteiskuntaa kehitettäessä. Yhteiskunnan on annettava yksilölle mahdollisuudet toteuttaa itseään naisena ja miehenä, äitinä ja isänä. Lastenhoidon ja kasvatuksen sekä kotitöiden arvostusta yhteiskunnassa on lisättävä.
  • Luoda lapsille ja nuorille parempi kasvuympäristö ja tukea heidän tervettä kehitystään, mm. lapsiperheiden elinolosuhteita sekä hoitojärjestelyjä, esiopetusta ja yleissivistävää koulutusta parantamalla.
  • Parantaa haavoittavissa olosuhteissa elävien ryhmien asemaa, joiden elämäntilanne on usein niin raskas, ettei heillä itsellään ole voimia omien etujensa ajamiseen. Esimerkiksi yksinäisten ja yksinhuoltajien määrä on lisääntymässä yhteiskunta ei kuitenkaan ole kiinnittänyt riittävästi huomiota heidän elinolosuhteittensa parantamiseen.
  • Painottaa eettisiä, ekologisia ja kulttuurisia arvoja kehitysapua monipuolistettaessa. Kehitysapua on suunnattava koulutukseen ja köyhimpien ihmisten peruspalveluohjelmiin. Perhesuunnittelun on tultava keskeiseksi osaksi perusterveyshuolto-ohjelmia Kehitysmaiden ekosysteemejä on suojeltava.
  • Kehittää maamme pakolaispolitiikkaa suuntaan, joka ottaa huomioon yksilön ihmisarvon ja ihmisoikeussopimukset.
  • Kehittää politiikan muotoja suuntaan, joka painottaa entistä enemmän vastuuntuntoa, yhteistyötä, avoimmuutta ja rehellisyyttä. - Tehdä kansainvälistä yhteistyötä ulkomaisten naisjärjestöjen ja naispuolueiden kanssa. Yhteistyön tavoitteena on naisten täysimittainen osallistuminen yhteiskunnalliseen kehittämistoimintaan, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja työ rauhan puolesta.

Suomalaisen yhteiskuntaelämän kovettuminen - inhimilliset arvot

Suomalaisessa yhteiskunnassa ovat viime aikoina pintaan nousseet kovat arvot: raha, vallanahneus ja suvaitsemattomuus, piittaamattomuus ja omaneduntavoittelu. Taloudellinen kasvu, kansainvälinen kilpailukyky ja ylikorostunut tehokkuuden vaatimus ovat ohjanneet yhteiskuntakehitystämme. Tämä on luonut ahtaan henkisen ilmapiirin ja synnyttänyt käsityksen, että olemme ensi sijaisesti kuluttajia. Elämän tarkoitus on hämärtynyt ja ihminen vieraantunut itse elämästä. Monet ovat palaneet loppuun työelämän kovenevissa vaatimuksissa. Yleinen välinpitämättömyys ja henkinen pahoinvointia ovat lisääntyneet yhteiskunnassa. Naisille ovat aina olleet tärkeitä yhteenkuuluvuus ja huolenpito, mutta niitä korostavat arvot ovat viime vuosikymmeninä yhteiskunnassamme heikentyneet.

  • Yhteiskuntakehitystä ohjaamaan tarvitaan inhimillisempiä arvoja, ihmisen perusoikeuksien kunnioittamista, suvaitsevaisuutta ja solidaarisuutta. Arvoja, jotka ovat kestävän kehityksen edellytyksiä

Teknologia on hyvä renki mutta huono isäntä

Teknologian dynaaminen kehitys on ollut keskeisin elinolosuhteisiimme ja koko yhteiskunnan rakennemuutokseen vaikuttanut tekijä. Usko teknologian kaikkivoipaisuuteen on ollut osa kehitysoptimismia, joka on tuonut mukanaan elintason voimakkaan nousun, mutta samalla myös vakavia epäkohtia. Niistä suurimpia ovat luonnon tasa-painon järkkyminen, energiavarojen ehtyminen sekä aseteknologia, joka on kehittänyt ennennäkemättömän tuhoamiskyvyn. Teknologia on väline, jota voidaan käyttää eri tarkoituksiin.

  • Teknologian kehittämistä ja käyttöä ohjaavista eettisistä periaatteista on sovittava ja niitä noudatettava.
  • Teknologian tuhoava käyttö on lopetettava Sitä on kehitettävä palvelemaan ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvointia tavalla, joka ei aiheuta ympäristöongelmia.
  • Maamme on yhdessä pohjoismaiden kanssa annettava teknologista apua vaikeuksissa oleville lähinaapureille. Tätä edellyttävät paitsi ympäristösuojelukysymykset myös liian suuret elintasoerot maiden välillä. Kummatkin voivat muodostua riskitekijöiksi maallemme.

Ympäristö ja energia

1990-luvun keskeisiä haasteita on ympäristösuojelu. Teollinen vallankumous toi mukanaan ajattelumallin, jonka mukaan ihminen pystyy hallitsemaan luontoa teknologian avulla. Tämä ajattelu on nyt osoittautunut tuhoisaksi ja johtamassa koko ihmiskunnan vakaviin ympäristöongelmiin, jotka muodostavat uhkan ihmiskunnan yhteiselle tulevaisuudelle.

Maamme energian kulutus on jatkuvasti kasvanut tietoisen politiikan seurauksena. Rajattoman kulutuksen ihannointi on ollut poliittinen virhearviointi. Esimerkiksi halpa sähkö on houkutellut teollisuuden kehittämistä suuntaan, joka kuluttaa paljon energiaa.

  • Kaikessa yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa toiminnassa on luonnon ja ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi välttämätöntä siirtyä kestävän kehityksen tielle. Yhteiskunnassa on tehtävä huomattavia uudelleenjärjestelyjä ja muutettava elintapoja sekä tuotanto- ja talouselämän rakenteita, jotta voidaan välttää luonnonvarojen liikakäyttö ja ympäristön tuhoutuminen. Pitkän aikavälin tavoitteissa on taloudellisen kasvun tavoitteista, nykyisistä kulutustottumuksista ja muista luontoa tuhoavista toimenpiteistä luovuttava kasvihuoneilmiön ja ilmakehän otsonikerroksen ohentuminen ehkäisemiseksi.
  • Kasvihuonekaasujen aiheuttamien ilmastomuutosten voimistuminen on ehkäistävä vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja niiden päästöjä. Ilmakehän otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä on vähennettävä riittävästi.
  • Maamme maaperää, vesiä ja metsiä on hoidettava niin, että happamoitumisesta aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset voidaan torjua. Vesistöjen ja pohjavesien tilan huononeminen on estettävä. Maa- ja metsätaloudessa on luovuttava tehoviljelyksestä ja -hoidosta maaperän ja metsämaan säilyttämiseksi elinkykyisenä ja siirryttävä tutkitun tarpeen mukaiseen käyttöön. Luonnonmukaisia viljelymenetelmiä tukemalla voidaan terveysvaikutusten lisäksi myös parantaa maamme kilpailukykyä kansainvälistyvillä markkinoilla.
  • Kemikaalien käyttöä on vähennettävä siten, että niiden haitalliset vaikutukset ihmisiin, eläimiin ja luontoon on estettävissä. Liikennepäästöjä on pienennettävä.
  • Materiaalien ja tuotteiden kierrätystä ja jätteiden hyötykäyttöä on tehostettava. Tuotteiden kertakäytöstä ja turhasta pakkaamisesta on päästävä eroon. Tuotteiden mainonnan tulee olla ympäristöystävällistä.
  • Energiatalouden suunnittelussa on tapahduttava laadullinen muutos, koska energiatalouden rajatonta kasvua ei voi jatkaa. Käyttökelpoisten energiavaihtoehtojen kehittäminen käynnistyy riittävästi vasta, kun yhteiskunta asettaa tiukat vaatimukset energian säästämiselle ja kuluttamiselle.
  • Energiapolitiikan keskeisin tavoite on energian kulutuksen huomattava vähentäminen. Yhteiskunnan tulee hyväksyä säästötoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Säästämistä ja kulutusta ohjaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä ensi tilassa.
  • Energian hukkakäyttöä on vähennettävä. Energian säästötoimenpiteitä on tehostettava ja pidättäydyttävä toiminnasta ja hankkeista, jotka ovat ristiriidassa ympäristösuojelun kanssa. Energiatuotannon ja teollisuuden päästöjä voidaan vähentää parantamalla tuotannon hyötysuhdetta ja valitsemalla käyttöön sellaisia aineita, joiden ympäristöä kuormittavien yhdisteiden määrä on mahdollisimman pieni sekä varustamalla laitokset parhailla mahdollisilla puhdistusmenetelmillä. Päästöjen rajoitussopimuksiin on saatava kriittisten kuormitusrajojen periaate.
  • Ydinvoiman käyttöä ei tule lisätä ja olemassaolevien ydinlaitosten turvallisuutta on parannettava. Nykyisten ydinvoimaloiden käyttö tulee rajata väliaikaiseksi energiavaihtoehdoksi tietylle ylimenokaudelle, jona aikana on vähennettävä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Tavoitteena on oltava luopuminen ydinvoimaloista, ydinjätteiden tuottamisesta, ydinaseista ja ydinkokeista, jotta ympäristö säilyy elinkelpoisena tulevillekin sukupolville.
  • Uusien energialähteiden tutkimusta ja kehitystyötä on huomattavasti tehostettava ja kehitettävä myös pienten, hajautettujen energialähteiden käyttömahdollisuuksia. Samanaikaisesti on selvitettävä, millaisia yhteiskuntapoliittisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta energian kulutusta voidaan ohjata energiaa säästävään suuntaan ja välttämätön energiantarve tyydyttää.
  • Toiminnan tuottajan on vastattava aiheuttamistaan ympäristöhaitoista. Ympäristövahingoista ja turvallisuusvalmiudesta aiheutuvat kustannukset on aiheuttajan itse korvattava. Yhteiskunnan ja tuottajien lisäksi jokaisen kansalaisen on otettava vastuu ympäristösuojelusta Kulutustottumuksia on ohjattava tiedotustoiminnalla koulutuksella, veroilla ja maksuilla. Kuluttajan on vastattava aiheuttamastaan ympäristökuormituksesta maksamalla ympäristöä vahingoittavista tuotteista kalliimpi hinta.
  • Päätöksenteossa ympäristöasiat on otettava huomioon jo valmisteluvaiheessa. Kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan ympäristöönsä on lisättävä
  • Suomen on sisä- ja ulkopolitiikassaan edistettävä yhteistyötä maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ja niihin liittyvien taloudellisten vaikeuksien ratkaisemiseksi. Meidän on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa autettava etenkin Kuolan aluetta, Baltian maita, Itä-Karjalaa ja Puolaa saasteongelmien ratkaisemisessa. Tämä on myös oman maamme etu.

Kansainvälisin sopimuksin ja taloudellisen ympäristöyhteistyön avulla maapallon tuhoutuminen on vielä estettävissä.

Hyvinvointi

Pohjoismaat ovat viimeisten vuosikymmenien aikana rakentaneet hyvinvointivaltiot, joille on tyypillistä pyrkimys demokratiaan, korkeaan elintasoon ja koulutukseen sekä vahvaan sosiaaliturvaan. Hyvinvointivaltion antama turva yksilölle on säilytettävä laskusuhdanteidenkin aikana. Naisliikkeen tasa-arvopolitiikan tavoitteena on myös, ettei taloudellisen kasvun pysähtyminen johda poliittiseen taantumaan kohti perinteisiä sukupuolimalleja. Historia osoittaa, että naisilla on syytä pelätä laskukausia enemmän kuin miehillä.

Kestävän kehityksen edellytys on yksilön psyykkisen, fyysisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin vahvistaminen. Yhteiskuntamme rakenteita on kehitettävä niin, että ne antavat yksilölle paremmat mahdollisuudet henkiseen kasvuun, mielenkiintoiseen työhön, omaan kotiin, mielekkääseen vapaa-aikaan ja toimiviin ihmissuhteisiin. Tarvitsemme eri ryhmien yhteistyöhön ja keskinäiseen solidaarisuuteen rakentuvan kansalaisyhteiskunnan, jossa yksityisten kansalaisten osallistumis- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia on lisätty eri keinoin. Tämä edellyttää lähidemokratian kehittämistä ja kansalaisaktiivisuuden tukemista.

Yksi lähivuosikymmenien suurimpia haasteita sekä kotimaassa että ulkomailla on tasapainoinen väestönkehitys. Suomessa tarvitaan määrätietoista väestöpolitiikkaa. Alhainen syntyvyys ja alhainen eläkeikä aiheuttavat lähivuosikymmeninä maamme ikärakenteeseen dramaattisia muutoksia. Eläkeläisten lukumäärä lisääntyy huomattavasti, lasten ja työikäisten lukumäärä vähenee. Nykyinen lapsivihamielisyys, nuorten syrjiminen, huono asuntopolitiikka ja pako työelämästä eläkkeelle kertovat virheellisestä politiikasta ja vääristä arvoista koko yhteiskunnassa. Lapsiin, nuoriin, opiskelijoihin, lapsiperheisiin ja työikäisiin on panostettava.

  • Nuorten perheiden asemaa on parannettava. Heille on taattava mahdollisuudet itsenäistymiseen vanhempien kodista, riittävään opintorahoitukseen, kohtuuhintaiseen asuntoon sekä oman kodin ja perheen perustamiseen. Jos nuorten olosuhteita ei saada kuntoon, on seurauksena kielitaitoisten ja hyvinkoulutettujen nuorten siirtyminen vapautuville eurooppalaisille työmarkkinoille.
  • Lapsiperheiden ja yksinhuoltajien asemaa on parannettava.
  • Asunto-, työaika- ja hoitojärjestelyjä on jatkuvasti kehitettävä.
  • Eläkeläisten hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Heitä tulisi myös kannustaa yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja työntekoon.
  • Vaikeissa olosuhteissa elävien ryhmien asemaa on parannettava. Heidän elämäntilanteensa on usein niin raskas, ettei heillä itsellään ole voimia etujensa ajamiseen.
  • Pakolaiset ja siirtotyöläiset lisääntyvät huomattavasti lähivuosikymmeninä. Tätä varten olisi ensi tilassa laadittava siirtolaispolitiikan kehittämisperiaatteet ja niitä noudattava toimintaohjelma. Ulkomaalaisilla on sama ihmisarvo kuin suomalaisillakin, heistä on pidettävä huolta. Suomalaisten asenteellista valmiutta elää ulkomaalaisten kanssa omassa maassaan on lisättävä tiedotustoiminnan ja koulutuksen avulla.
  • Ennakoivaa terveydenhoitoa on voimakkaasti kehitettävä. On kansantaloudellisesti parempi vaihtoehto panostaa toimenpiteisiin, jotka pitävät ihmiset terveinä kuin hoitaa heitä terveyden luhistuttua.
  • Vapaa-ajan toimintoja, mm. kulttuuripalveluja ja aikuiskoulutusta on kehitettävä. Sapattivapaiden ja opintovapaiden taloudellisia mahdollisuuksia on parannettava.
  • Joukkotiedotusvälineiden on tiedostettava vastuunsa yksilön ajatusmaailmaan ja hänen hyvinvointiinsa voimakkaasti vaikuttavana tekijänä ja meitä kaikkia ympäröivän viestintäilmaston luojana.

Työelämä

Oman työpanoksensa antaminen on jokaisen työikäisen kansalaisen perusoikeus ja velvollisuus. Tavoitteena on oltava täystyöllisyys, nuorten ikäluokkien työllisyystilanteesta on erityisesti huolehdittava. Työttömät nuoret ovat riskitekijä yhteiskunnassa.

Tietoyhteiskunnassa pitää kehittää mm. organisaatioita, työn käsitettä, sen luonnetta ja sisältöjä sekä tasa-arvoa.

Organisaatioiden on oltava joustavia ja kykeneviä nopeaan ongelmanratkaisuun epävakaissakin oloissa. Perinteisten jäykkien, hitaiden, hierarkkisten ja johtajavaltaisten organisaatioiden aika on ohi. Työpaikoilla tarvitaan uutta, yksilöä kannustavaa ja tukevaa henkilöstöpolitiikkaa, joka kiinnittää huomiota työntekijöiden henkisten voimavarojen kehittämiseen ja hyödyntämiseen, urakiertoon, työpaikan kannustavaan ilmapiiriin, avoimeen viestintään ja toimiviin ihmissuhteisiin.

Työn käsitettä on laajennettava: kotona tehtävä hoiva- ja huolenpitotyö on rinnastettava palkalliseen työhön.

Työn luonnetta on kehitettävä suuntaan, joka tekee työntekemisen mielekkääksi, haasteelliseksi ja kiinnostavaksi. Työntekijä tarvitsee kokonaisvaltaisen otteen työhönsä, sen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Hän tulee tekemään työtään yhä useammin ryhmässä, joka perustuu jäsentensä väliseen luovaan vuorovaikutukseen: itseohjautuvat yhteisöt, projektiryhmät, solut ja verstaat yleistyvät. Työntekijälle on annettava vastuu omasta työstään. Tämä edellyttää mm. työpaikkakoulutuksen kehittämistä jatkuvan koulutuksen periaatetta noudattaen.

Työelämää on kehitettävä tasa-arvoisemmaksi, tällöin on kiinnitettävä huomiota sen keskeisiin rakenteisiin vallanjakoon, työnjakoon ja tulonjakoon .

Työnjaon tutkimus on osoittanut, että kaikkein määräävin jako työmarkkinoilla on jako miesten töihin ja naisten töihin. Tämä ilmenee kahdella eri tavalla. Sukupuolten väliset valtasuhteet ovat luoneet ns. "rautaisen lain": mitä korkeammalle valtahierarkiassa mennään sen vähäisemmäksi käyvät naiset. Viime vuosikymmeninä on ollut joitakin oireita tämän lain murtumisesta, esimerkiksi sosiaalisektorilla naiset ovat saaneet myös johtotasolla suhteellisen vahvan aseman Naisten on kuitenkin jatkuvasti vaikeata edetä urallaan vastuullisimpiin tehtäviin. Tasa-arvoa on noudatettava työpaikkoja ja virkoja täytettäessä. Nopein keino on kiintiöiden käyttäminen.

Pystysuoran työnjaon rinnalla on myös olemassa vaakasuora työnjako: naiset ovat keskittyneet uusintamissektoreille, varsinkin koulutus- ja sosiaalialoille, miehet taas tuotantosektoreille. Töitten jakautuminen työelämässä naisten ja miesten tehtäviin ei ole sinänsä ongelma, koska ihmiset yleensä hakeutuvat töihin, jotka heitä kiinnostavat. Kiinnostusta tosin luovat myös perinteiset näkemykset naisten ja miesten töistä Vakavimmat epäkohdat tulevat kuitenkin vasta työnjaon seurauksena. Yksi näistä seurausilmiöistä on naisten ja miesten ammattialojen väliset palkkaerot.

Naisten ja miesten ammattien väliset palkkaerot ovat näkyvin ilmaus sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Naisten palkkakehitys on ollut huonoa koko 80-luvun, palkkaerot ovat edelleen kasvamassa. Nykyisin naisten palkat ovat noin 3/4 osaa miesten palkoista. Palkkasuhde vaihtelee keskimäärin 60-80% alasta riippuen.

  • Samanarvoisesta työstä on saatava sama palkka ja työn arvo on hinnoiteltava uudelleen.
  • Uusintamissektorin ja tuotantosektorin välisiä palkkaeroja on pienennettävä. Uusintamissektorin työlle on saatava lisää arvostusta. Tämä työ on elämän jatkuvuudesta huolehtimista sukupolvesta toiseen: lasten hoitoa ja kasvatusta, huolehtimista sairaista, vanhuksista ja vammaisista. Se on perinteistä naisten työtä. joka tekee elämän inhimilliseksi, myös vaikeissa oloissa.
  • Selvä epäkohta on myös naisten tekemä kaksinkertainen työ, ammatissa ja kotona. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on naisten yhteinen ongelma. Tasa-arvo muuttuu työelämässä vasta sitten kun perheroolit ja perheen sisäinen työnjako muuttuvat: naisten ja miesten on yhdessä vastattava lasten kasvatuksesta ja kotitöistä.
  • Asennemuutokseen on panostettava eri tavoin. Keinoina voidaan käyttää mm. tutkimusta, tiedotusta, kirjallisuutta ja muita taiteita sekä koulutusta.
  • Naisten kyvyt täydentävät miesten kykyjä ja ne on nähtävä arvokkaana voimavarana työelämässä: organisointikyky, joustavuus, yhteistyötaidot, empaattisuus, avoin viestintä, vastuuntunto ja työteliäisyys.

Elinkeinoelämä

Elinkeinoelämässä on pyrittävä tasapainoiseen talouteen, joka ottaa huomioon myös inhimilliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja ekologiset arvot. Talouselämämme kantavia ajatuksia viime vuosikymmeninä on ollut jatkuvan kasvun ja kansainvälisen kilpailukyvyn varmistaminen. Kehitysoptimismin ajat ovat kuitenkin nyt ohi. Valtiovallan on sovellettava kestävän kehityksen periaatetta myös elinkeinoelämää kehitettäessä.

  • Teollisuuden ja kaupan kannattavan toiminnan edellytykset on turvattava ja tervettä kilpailua edistettävä Taloudellisesti kannattavat yritykset ovat parhaana takeena turvallisesta työpaikkojen tarjonnasta.
  • Vapaata yritteliäisyyttä, erityisesti pientä ja keskisuurta teollisuutta on tuettava riittävästi.
  • Suomen kaltaisessa pienessä, harvaanasutussa maassa on kiinnitettävä riittävästi huomiota elinkeinoelämän alueelliseen tasa-arvoon. Maaseutu on myös pidettävä elinvoimaisena, sen elinkeinoja ja omaleimaista kulttuuria on suojeltava ja tuettava Maataloustuotteiden omavaraisuus on nykyisenä kriisiherkkänä aikana välttämätöntä. Luonnonmukaista maanviljelystä ja metsien hoitoa on kehitettävä On selvitettävä, voivatko suomalaiset yrittäjät päästä luomutuotteilla Euroopan kasvaville markkinoille.
  • Verotuspolitiikan ja tulosiirtojen avulla on kehitystä ohjattava suuntaan, joka kannustaa yrittämiseen ja työntekoon.

Asuminen - suomalaisten ilo ja murhe

Asuminen on perusoikeus, joka yhteiskunnan tulee taata jokaiselle kansalaiselle. Maassamme harjoitettu asuntopolitiikka on epäonnistunut: suomalaiset ovat joutuneet alistumaan liian yksipuolisiin ratkaisuihin. Se on merkinnyt heikkoa, mutta samalla poikkeuksellisen kallista asumistasoa. Erityisin suuriin vaikeuksiin ovat joutuneet nuoret, vähätuloiset asunnontarvitsijat. Asunnottomuus jatkuu liian monien kohdalla. Seuraukset ovat laajakantoisia, ne aiheuttavat lisäkustannuksia mm. sosiaali- ja terveydenhuollolle.

Asuntopolitiikkaa on voimakkaasti uusittava. Tarvitaan seuraavia asuntopoliittisia toimenpiteitä:

  • on saatava kohtuuhintaisia asuntoja
  • aravatuotantoa on lisättävä erityisesti pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa, asukasvalintakriteerejä on väljennettävä
  • vapaarahoitteiset asunnot tarvitsevat pitkäaikaisia lainoja, kohtuullisia ja vakaita korkoja
  • vuokra-asumista on kehitettävä voimakkaasti, asumiskriteerejä valtion lainoittamissa taloissa on väljennettävä
  • asumisoikeusasuntoja on rakennettava pohjoismaisten mallien mukaan, niitä rakentamalla voidaan parantaa erityisesti nuorten asuntotilannetta
  • tyhjät asunnot on saatava asumiskäyttöön
  • valtion tukea tarvitaan perusparannustarpeessa oleville asunnoille
  • asunto-olojen kehittämisrahaston toiminnan edellytyksiä on vahvistettava.

Ravinto

Suomalaisilla tulee olla oikeus terveelliseen ja taloudelliseen ruokaan.

  • Kotimaisia elintarvikkeita on suosittava, niiden korkealaatuiset raaka-aineet ovat peräisin omasta maasta, joka on yksi vähiten saastuneita alueita Euroopassa.
  • On panostettava tutkimukseen, joka selvittää ravinnon ja terveyden väliset yhteydet.
  • On tuettava terveellisen ravinnon kehittämistä ja edistettävä terveellisiä ruokatottumuksia.
  • On panostettava tutkimukseen ja suunnitteluun, joka selvittää suomalaisten maanviljelijöiden mahdollisuudet erikoistua luonnonmukaiseen viljelyyn joka tuottaa puhtaita elintarvikkeita myös yhdentyvän Euroopan talousalueelle.

Koulutus

Jatkuvan koulutuksen periaatetta on sovellettava koulutusta suunniteltaessa sekä yleissivistävässä, ammatillisessa että aikuiskoulutuksessa. Valmius omaksua uusia työtapoja ja menetelmiä sekä liikkuminen uusien työtehtävien perässä yleistyy kansainvälistyvässä maailmassa. Tämä edellyttää mm. aikuisopiskelun voimakasta lisäämistä.

Korkeakoulujen sekä peruskoulun, lukion ja ammatillisten oppilaitosten antaman opetuksen sisältöä ja laatua on kehitettävä oman aikamme vaatimuksia vastaaviksi. Tavoitteena on oppilaan persoonallisuuden, hänen tietojensa ja taitojensa monipuolinen kehittyminen. Jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus kehittää omia kykyjään niin pitkälle kuin mahdollista: opetus ja kasvatus on järjestettävä oppilaan ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Kasvatukseen, myös tapakasvatukseen on opetuksen rinnalla kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Jäsentynyt arvomaailma, terve itseluottamus ja kyky selviytyä uusista ja erilaisista tilanteista on entistä tärkeämpi nopeasti muuttuvassa maailmassa

Epäoleellisia oppisisältöjä on karsittava ja työtapoja kehitettävä oppilaskeskeiseen suuntaan. Keskeisiä taitoja ovat mm. ajattelu-, viestintä- ja tiedonkäsittelytaidot samoin korostuvat elämänkatsomukselliset oppisisällöt, tietoteknologia sekä ympäristö-, viestintä-, ja kulttuurikasvatus samoinkuin kasvatus kansainvälisyyteen ja rauhaan.

Opettajien työn edellytyksiä on parannettava. Kodin ja koulun yhteistyötä on myös kehitettävä.

Vapaa-aika ja kulttuuri

Kaikkialla maailmassa on parhaillaan menossa syvällinen kulttuurin rakennemuutos. Tiedonvälityksen voimakkaasti lisääntyessä kansankulttuurit muuttuvat kansainvälisen massakulttuurin kuluttamiseksi. Ihmisten oma toiminta ja omat kokemukset vaihtuvat tajuntateollisuuden tuottamiksi elämyksiksi. Paikalliset yhteisökulttuurit heikentyvät ja tilalle tulee kansainvälinen kulttuuriteollisuus

Kulttuurikysymykset muodostuvat erityisen ajankohtaisiksi lähivuosikymmeninä. Kulttuurien yhdenmukaistumisen paine on kova, erityisesti pienissä maissa. Kulttuuri - yhteisinä kokemuksina, tietoina, arvoina, arvostuksina ja normeina vaikuttaa elämänmuotoomme ja sen kehitykseen monin tavoin.

  • Kulttuurilla on maassamme oltava itsenäinen asema talous- ja yhteiskuntakehityksen rinnalla. Kansalaisilla tulee olla riittävät mahdollisuudet luovaan ilmaisuun ja kulttuurielämästä nauttimiseen.
  • Taidepolitiikkaa on kehitettävä, taiteilijan roolia yhteiskunnassa selkeytettävä ja hänen koulutukseensa ja työnsä tukemiseen kiinnitettävä riittävästi huomiota. Korkeatasoinen taide-elämä on osa suomalaista identiteettiä ja vaikuttaa monin tavoin henkiseen hyvinvointiimme. Taide on myös tärkeä osa ulkomaille suunnattua Suomikuvaa.
  • Kulttuurikasvatukseen on panostettava kaikessa koulutuksessa. Kansainvälistyvässä maailmassa yksilön kulttuuri-identiteetti tulee tärkeäksi: terve itseluottamus, oman osaamisen arvostaminen ja kehittäminen sekä suomalaisen kulttuurin ja sen arvojen tuntemus on kansainvälistymisen edellytys.
  • Tietoisuus oman kulttuurin erityispiirteistä antaa valmiutta myös muiden kulttuurien arvostamiseen ja vastaanottamiseen. Kulttuuri-identiteetin vahvistaminen ja selkeyttäminen on näin ollen tärkeä tehtävä.
  • Paikalliskulttuurien arvostusta on lisättävä ja niiden vaalimiseen kiinnitettävä huomiota.

Kansainvälistyminen

Kansainvälistyminen luo yhdessä lisääntyvän tiedonvälityksen kanssa runsaasti uusia kehitysmahdollisuuksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Samalla se on myös suuri haaste ja tuo mukanaan ongelmia.

Suomen kansainvälistyminen koskee yhteiskunnan kaikkia sektoreita. Se vaikuttaa voimakkaasti elinkeinoelämään, yhteiskunnalliseen kehitykseen, sosiaaliturvaan, tieteeseen, taiteeseen, koulutukseen, koko suomalaiseen elämänmuotoon. Siihen on näin ollen valmistauduttava hyvin laaja-alaisesti. Kansainvälistyminen on vakava haaste mm. koulutusjärjestelmällemme. Se edellyttää joustavuutta sosiaalisia taitoja, vahvaa kulttuuri-identtiteettiä, kielitaitoa, muiden kulttuurien tuntemusta sekä kykyä tulla toimeen erilaisen kulttuuritaustan omaavien ihmisten kanssa.

  • Maailmanlaajuisessa ihmisen vapautumiseen pyrkivässä ja keskinäistä tukea antavassa toiminnassa on oltava mukana.

Euroopan integraatio

Eurooppalaista yhteistyötä kehitetään ensi sijaisesti talouselämän ehdoilla. Talouselämä on kuitenkin vain osa laajaa inhimillistä elämää perustarpeineen ja voimavaroineen. Tulevaisuutta hahmoteltaessa suomalaisten on tärkeätä selvittää Euroopan yhteisöön liittymisen mukanaan tuomat edut ja haitat mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tarvitaan laaja-alaista selvitystyötä, jonka pohjalta vasta tehdään päätökset. - Elämme maailmassa, jossa kaikki maat ovat entistä enemmän riippuvaisia toisistaan. Johtavatko Euroopan yhteisön tavoitteet, jotka panostavat taloudelliseen kasvuun ja kilpailuun, kestävään kehitykseen Euroopassa ja muualla maailmassa? Miten ne vaikuttavat kehitysmaihin, joiden tilanne nykyisin on kriittinen? Euroopan yhdentyminen ei saa aiheuttaa syvenevää kuilua teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välille. - Miten Euroopan yhteisö huolehtii demokraattisista perusoikeuksista? Ihmisoikeudet ovat monikansallisessa yhdentyvässä Euroopassa polttava kysymys. Yhdentymispyrkimysten rinnalla kielelliset ja kansalliset vähemmistöt nostavat päätään ja vaativat omia oikeuksiaan, usein jopa kieli- ja kulttuuriautonomiaa. - Millainen on Euroopan yhteisön kulttuuripolitiikka? Euroopalle on ominaista kulttuurien rikkaus, sen säilyttämiseksi on tehtävä määrätietoista työtä. Eurooppalaisten on nojattava omaan kulttuuriperintöönsä, mutta oltava avoimia myös muille kulttuureille. Useimmat eurooppalaiset maat ovat nykyisin monikulttuurisia, miljoonat siirtotyöläiset ja pakolaiset edellyttävät rakentavaa poliittista toimintaa, panostamista julkisen asenneilmaston muokkaukseen sekä kulttuurikasvatukseen.

Euroopan yhteisöön liittymisen keskeisinä ehtoina ovat seuraavat:

  • Maamme elinkeinoelämän toimivuus on turvattava. Pieni- ja keskisuuri teollisuus on säilytettävä. On selvitettävä, miten se on mahdollista suuryhtiöitä suosivan EY:n jäsenmaana?
  • Vuosikymmeniä kehitetty korkeatasoinen sosiaalilainsäädäntömme on säilytettävä ja sitä on kehitettävä.
  • Maamme maaperään, metsiin, vesiin ja ilmaan liittyvät ympäristöongelmat on pystyttävä hoitamaan tehokkaasti. On selvitettävä, miten tämä onnistuu EY:ssä, jossa ympäristösuojelutoimet eivät saa olla kaupan esteenä? EY:n vapaakaupan säännöt vaikeuttavat mm. ehkäisevää ympäristösuojelua.
  • Suomen maaseudun on pysyttävä elävänä ja sen maatilat hengissä ja tuottavina.
  • Suomalaisen kulttuurin on säilyttävä elinvoimaisena ja sillä on oltava kehittymisen mahdollisuudet. Suomalaisten kulttuuri-identiteetin on oltava vahva ja selkeä.

Turvallisuuspolitiikka

Maamme turvallisuuspolitiikan päämääränä on oltava valtiollisen itsenäisyyden säilyttäminen sekä kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaaminen.

  • Ulkopolitiikan keskeisenä tavoitteena on oltava yleisen rauhantilan edistäminen.
  • Maanpuolustuspolitiikan on oltava ulkopolitiikan tukija rauhallisten olosuhteiden ylläpitämisessä.
  • Naisten näkemykset on otettava huomioon turvallisuuspoliittisia kysymyksiä käsiteltäessä sekä valmisteluvaiheessa että päätöksiä tehtäessä.
  • Kriisivalmiutta on lisättävä ja väestönsuojelua kehitettävä.
  • Naiset on perehdytettävä ja koulutettava väestönsuojeluun.

Kehitysapu

Kehitysmaiden tilanne on vaikea. Väestöräjähdyksen rinnalla niiden ongelmat kietoutuvat erityisesti taloudellisiin vaikeuksiin ja luonnon tasapainon järkkymiseen.

  • Teollisuusmaiden on luovuttava jatkuvan kasvun ja kovan kilpailun ajattelumalleista ja siirryttävä noudattamaan kestävän kehityksen periaatetta. Niiden taloudellinen kasvu on tapahtunut osittain köyhien maiden kustannuksella ja johtanut köyhien ja rikkaiden maiden välisen kuilun ja ympäristöongelmien syvenemiseen. Sen seurauksena ympäristötuhot nyt etenevät voimakkaasti eteläisellä pallonpuoliskolla, sademetsät tuhoutuvat, maat aavikoituvat ja slummit kasvavat.
  • Eettisten, ekologisten ja kulttuuristen arvojen on ohjattava kehitysyhteistyötä.
    - Kehitysapu on suunnattava köyhimpien ihmisten peruspalveluohjelmiin.
    - Perhesuunnittelun on oltava keskeinen osa perusterveyshuolto-ohjelmaa.
    - Lasten ja naisten koulutusta on tehokkaasti tuettava ja parannettava heidän elinolosuhteitaan.
    - Kehitysmaiden ekosysteemejä on suojeltava ja kehitettävä ympäristösuojelutoimenpiteitä. Aavikoituville alueille tarvitaan metsänkasvatusprojekteja eroosion vähentämiseksi.
    - Paikallisen kulttuurin perusteita ja rakenteita on tuettava. Kehitysapu ei saa henkisesti vieraannuttaa ihmisiä omasta kulttuuristaan.
  • Kehitysmaiden talouselämää on voimakkaasti tuettava. Velkakierteestä on päästävä eroon. Maailmankaupassa on poistettava kaikki kehitysmaatuotteiden esteet.

Aikaa on vähän: tulevaisuus alkaa tänään

Elämme jatkuvan muutoksen maailmassa, keskellä syvää murroskautta. Naiset ovat poissaolollaan politiikasta muovanneet omalta osaltaan maailman kohtalot sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Ihmiskunnan yhteinen tulevaisuus on vaakalaudalla. On korkea aika muuttaa pahasti vinoutuneita kehityssuuntia.

Naisten yhteinen tehtävä on tehdä työtä valoisamman ja turvallisemman tulevaisuuden puolesta. Meidän päätöksemme ja toimintamme vaikuttavat juuri nyt tulevaisuuden muotoutumiseen, siihen maailmaan, jossa lapsemme ja lastenlapsemme elävät.