Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1004

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Ongelmista ratkaisuihin - SDP:n juurevan kotoutumisen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Ongelmista ratkaisuihin - SDP:n juurevan kotoutumisen ohjelma
  • Vuosi: 2016
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

ONGELMISTA RATKAISUIHIN

SDP:n juurevan kotoutumisen ohjelma

KOTOUTUMISOHJELMAA TARVITAAN

Kotoutumisen onnistuminen vaatii pitkäjänteistä kansallista yhteistyötä hallitusvastuuta laajemmalla parlamentaarisella pohjalla. Työ tulee tehdä kansalaisyhteiskuntaa osallistaen ja eri yhteiskuntapolitiikan lohkoja yhdistäen. On tärkeää käydä laajaa keskustelua maahanmuuttopolitiikan tulevaisuudesta ja hakea yhteisiä ratkaisuja pakolaiskriisiin. Osaksi tätä työtä on tarkoitettu myös SDP:n kotoutumisohjelma.

Jakamatonta ihmisarvoa korostavaa sosialidemokraattista politiikkaa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Rasismia, vihapuhetta, väkivaltaa ja ihmisen koskemattomuuteen puuttumista ei sallita. Maahanmuuton ja kotouttamisen tulee olla suunnitelmallisempaa ja hallitumpaa. SDP:n kotoutumisohjelman tarkoituksena on linjata ne keinot, joilla tehostetaan kotoutumista pitkän aikavälin tiekarttaa hakien. Sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta kotouttamista ei pidä pitää vain oikeutena, vaan myös velvollisuutena. Samalla on pidettävä huolta siitä, ettei kahden kerroksen väkeä pääse syntymään Suomeen hallitsemattoman maahanmuuton ja tehottoman kotouttamisen varjolla.

Kotouttaminen toteutetaan integroinnin periaatteella. Onnistunut kotouttaminen on sekä kantaväestön että maahanmuuttajien etu. Rapautunut huoltosuhde uhkaa hyvinvointivaltion tulevaisuutta, ja tarve työperäiselle maahanmuutolle on ilmeinen pidemmällä aikavälillä. Onnistunut kotouttaminen voi johtaa siihen, että maahanmuutosta voi tulla muutakin kuin kuluerä. Taloudellisesti tiukkoina aikoinakin on pidettävä huolta siitä, että maahanmuuttajien kotouttaminen hoidetaan, sillä hoitamatta jättäminen tulisi tulevaisuudessa paljon kalliimmaksi. Kotoutumisen tehostamiseksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja uusia toimintatapoja. Maahanmuuton lisääntymisen kustannukset tulee hoitaa budjettiteknisesti niin, että ne eivät vaaranna ja ole vuosittaisen talousarvion laadinnan yhteydessä muilta yhteiskunnan vähäosaisilta pois. Kotoutumisen kannalta on ratkaisevaa, mitkä vastuut ovat kunnalla, itsehallintoalueilla ja valtakunnan tason toimijoilla sekä millainen yhteistyö ja vastuu näiden välille rakennetaan. Kotoutumista voidaan toteuttaa vuoden 2010 hyväksytyn ja voimassaolevan laaja-alaisen kotouttamislain pohjalta, mutta kotouttamisohjelmaa tulee päivittää, uudistaa ja laajentaa hyvät käytännöt turvaten.

MAAHANMUUTTOTILANNE

Suomeen on tullut 1995 lähtien n. 300 000 ulkomaalaista. Keskeiset perusteet tulla ovat perheiden yhdistäminen, opiskelu, työperusteinen maahanmuutto ja kasvavalla osuudella humanitaariset syyt. Suomeen maahanmuuttaneiden osuus tulee kasvamaan erityisesti turvapaikan saavien johdosta, mutta myös muilla kuin turvapaikan perusteella tulevien ulkomaalaisten osuus kasvaa. Ulkomaalaisten osuus koko väestöstä on silti esimerkiksi Pohjoismaihin verrattuna pienempi. Maailmassa on tällä hetkellä pakolaisia enemmän kuin koskaan – yli 60 miljoonaa. Heistä vain pieni osa on niitä pakolaisia, jotka pakenevat Lähi-idän konfliktialueilta. Siksi myös pakolaiskriisi on tärkeää nähdä osana laajempaa pakolaisuuden voimistunutta trendiä.

Suurin osa Lähi-idästä pakenevista ei koskaan pyri tai päädy Eurooppaan, vaan suurimman taakan kantavat konfliktimaiden lähialueet. Eurooppaan saapui vuoden 2015 aikana yli miljoona pakolaista. Turvapaikkahakemuksia tuli vuonna 2015 noin 35 000 ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä noin 3 000. Tuhannet turvapaikanhakijat ovat myös peruneet hakemuksensa. Myönteisen päätöksen saavia arvioidaan olevan noin 10 000–12 000, alaikäisistä taas yli 90%. Tänä vuonna ja seuraavina vuosina arvioidaan hakijamääräksi noin 10 000–15 000 henkilöä, joista joka vuosi 4 000-8 000 (35%) saanee myönteisen päätöksen. Suurimmat turvapaikan hakijaryhmät olivat vuonna 2015 Irakista (19 856), Afganistanista (4574), Somaliasta (19309), Syyriasta (752), Albaniasta (749) ja Venäjältä (165) tulleet henkilöt.

Suomesta on tulossa yhä monikulttuurisempi yhteiskunta. Maahanmuuttajat ovat heterogeeninen joukko (rekisteröityjä kieliä on noin 170). Suomi ikääntyy; huoltosuhde heikkenee ja työikäisten osuus kutistuu, vaikka työllisyysaste on nyt n. 68% työikäisistä. Vuonna 2015 turvapaikanhakijoista oli yli 70% työikäisiä miehiä. Työikäiset maahanmuuttajat nostavat työllisyysastetta ja tuovat helpotusta kansantalouden kestävyysvajeeseen, mutta toisaalta maahanmuuttajien työttömyysaste on 2,5-kertainen kantaväestöön nähden ja moni jää ilman koulutusta. Maahanmuuton ajankohdalla ja maassaolon pituudella on suuri merkitys. Vasta toisen sukupolven maahanmuuttajat pääsevät yhdenvertaisempaan asemaan. Siksi yhteiskunnan kustannukset ovat maahanmuuton alkuvaiheessa suuremmat, hyödyt taas lisääntyvät pidemmällä aikavälillä työpanoksen kasvaessa ja työllisyysasteen noustessa.

MAAHANMUUTTOPOLIITTISET TOIMET

Vaikka tulijamäärät todennäköisesti laskevat vuoden 2016 aikana, on odotettavissa, että kehitys jatkuu normaalivuosia voimakkaampana. Painopiste Suomeen tulossa on siirtynyt länsirajalta itärajalle. Tämä tulee ottaa huomioon tulevaa kehitystä arvioitaessa. Ratkaisun on lähdettävä ensisijaisesti siitä, että pakolaiskriisi ratkaistaan kansainvälisellä tasolla. Tämä tarkoittaa EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämistä niin, että kansallisvaltiot eivät omilla ratkaisuillaan joudu epätasapainoisesti sopeutumaan kriisin olosuhteisiin. Schengen-alueen toimintaedellytyksestä ja Dublin-asetuksesta on pystyttävä pitämään kiinni myös muuttuneissa olosuhteissa. Tarvitaan eurooppalaista ratkaisua ja yhteistä linjaa, jotta raja-aidat eivät tee paluuta Euroopan valtioiden välille.

Eurooppalaisen yhteisen maahanmuuttopolitiikan on tehostettava ulkorajojen valvontaa ja yhdenmukaistettava maahanmuuton kansallisia käytänteitä, jottei yhdenkään valtion kohdalle muodostuisi liian voimakkaita vetovoimatekijöitä. Osana yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa on löydettävä käytänteet siihen, että jokainen Euroopan maa sitoutuu kantamaan vastuuta maanosaan saapuvista pakolaisista. On tärkeää, että Eurooppaan saadaan perustettua hotspot-järjestelykeskuksia pakolaisvirtojen solmukohtiin. Samalla, kun tarve eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen yhteistoimintaan tunnustetaan, on myös lähtömaita tuettava konfliktien ratkaisuissa. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulee olla lähtömaiden rauhoittaminen ja palauttaminen elinkelpoisiksi yhteiskunniksi ihmisille. Kriisien yhteydessä pakolaisleirien resursointia on parannettava kansainvälisen kehitysavun keinoin. Turvapaikkapäätöksen tekemistä tulee edelleen jouduttaa, ja kohdella laittomasti maassa olevia lain mukaisesti.

Osana varautumistaan kasvaneisiin pakolaismääriin Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on kehitettävä voimakkaasti. Keskiössä ovat kotouttamisen toimenpiteet, joihin SDP:n kotoutumisohjelmassa tarjotaan laajasti ratkaisuja. Kieli ja koulutus, työllistyminen, asunto, osallisuus ja sosiaaliset suhteet sekä hyvinvointi ovat kotouttamisen tukipilareita, joita ilman ihminen ei kiinnity riittävällä tavalla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tukipilareiden kehittämisessä tulee korostaa yhdenvertaisuutta, jotta suomalaisia ja turvapaikanhakijoita ei aseteta yhteiskunnassa vastakkain. Näistä lähtökohdista on myös kotouttamista kehitettävä.

TYÖLLISYYS

Nykytilanne

Suomessa on 2 274 076 työllistä ihmistä, joista 119 048 on ulkomaalaistaustaisia. Työllisyysaste on vain n. 68% työikäisissä. Kantaväestöstä työikäisiä (15-64-v.) on 64%, kun maahanmuuttajista työikäisiä on 78%. Työllistymisen esteiksi nousee usein vaikea työmarkkinatilanne (60%), työnantajien ennakkoasenteet (33%) ja puutteet omassa kielitaidossa (27%).

Koko maassa on n. 340 000 työtöntä, joista n. 40 000 vieraskielistä työtöntä. Näistä puolet asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Maahanmuuttajien työttömyysaste on 2,5-kertainen kantaväestöön nähden. Pääkaupunkiseudulla TE-toimiston asiakkaista on jo yli puolet maahanmuuttajataustaisia ja joka viides pitkäaikaistyötön vieraskielinen. Kotoutumiskoulutukseen pääsy saattaa pahimmallaan kestää yli kuusi kuukautta.

Toimenpiteet

Työllisyys ja työmarkkinoilla noudatettavat pelisäännöt

  • Työmarkkinoilla sovittuja työmarkkinasopimuksia noudatetaan, eikä maahan muuttaneista – mukaan lukien turvapaikan saaneet – tehdä työehtojen kohtelun suhteen toisen luokan kansalaisia.
  • Työperusteisessa maahanmuutossa noudatetaan ns. työvoiman saatavuusharkintaa.
  • Pidetään kiinni karenssiajoista, ja selvitetään erikseen mahdolliset karenssiaikojen lyhentämisen tarpeet ja perusteet.
  • Maahanmuuttajien työtehtäviin kohdistuvassa vastikkeellisuudessa noudatetaan samoja periaatteita kuin kantaväestöön.
  • Maahan muuttaneisiin kohdistetut toimeentulojärjestelmät tulee olla selkeitä ja yhdenmukaisia.
  • Kotouttamista tukeva tuki sidotaan työmarkkinatuen peruspäivärahatasoon.
  • Suomessa asuvien tulee olla yhdenvertaisessa asemassa.
  • Kotouttamiskoulutuksessa noudatetaan nykyisiä tukitasoja.
  • Kotouttamiskoulutukseen osallistuminen tulee olla velvoittavaa, eikä siitä ilman asiallisia perusteita voida kieltäytyä.
  • Oleskelulupa on ajallisesti porrastettu määräaikaisuudesta pysyvään.

Toimenpiteet

Kotoutumiskoulutus ja työllistämisen parantaminen

  • Työllisyysmäärärahoja leikkaamisen sijasta lisätään ja niistä osa suunnataan tukemaan maahanmuuttajien koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyä.
  • Maahanmuuttajien työllistämisen tueksi käytetään tehokkaasti palkkatuettua työtä, työharjoittelua, työkokeilua ja maahanmuuttajien yrittäjävalmiuksien parantamista (starttirahalla).
  • Kotouttamistoimenpiteissä kiinnitetään erityistä huomiota sukupolvien välisen tasa-arvon toteutumiseen sekä osatyökykyisten ja vammaisten maahan muuttaneiden työmarkkinoille ja yhteiskuntaan sijoittumiseen.
  • Usein maahanmuuttajaperheiden äidit jäävät ilman kotouttamispalveluja.
  • Onnistunut kotouttaminen vaatii tehostettua alkuvaiheen edellytysten rakentamista ja alkupalvelujen kokonaisuutta.
  • Otetaan käyttöön esikotouttamisjakso, jolloin vastaanottokeskuksissa käynnistetään nykyisen henkilöstön voimin esikotouttamistoimenpiteitä: osaamiskartoitus, koulutusmahdollisuuksien kartoitus, suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemus, kielikoulutus, aktiivinen toiminta kolmannen sektorin kanssa yhteistyötä tehden sekä TE -toimistojen tietopalvelut koulutuksesta ja työmahdollisuuksista.
  • Kielikartoituksen jälkeen varsinainen kotoutumiskoulutus tulee alkaa nopeammin (viimeistään alettava kahden kuukauden kuluessa).
  • Luodaan kotoutumiskoulutukselle yhtenäiset käytännöt koko maahan ja täydennyskoulutetaan henkilökunta vastaamaan uusista ohjaustehtävistä.
  • Kielitaidolle ei tule asettaa kaikissa töissä liian suuria vaatimuksia.
  • Kehitetään koulutuksen ja työn yhdistelmämalleja: ammatillisesti painottuva kielikoulutus, ammatillinen ja työvoimakoulutus sekä työharjoittelu.
  • Annetaan työpajoille vahvempi rooli myös maahan muuttaneiden koulutus- ja työpolun tukemisessa.
  • Nuorille suunnattujen matalan kynnyksen Ohjaamo-palveluja kehitetään tukemaan myös maahanmuuttajanuorten tarpeita.
  • Vastaanottorahan tason sekä mahdollisen järjestelykeskusvaiheen vastaanottorahan ja etuuksien määrittelyssä on tehtävä yhteistyötä ja haettava ratkaisua sekä Pohjoismaiden että EU:n piirissä.
  • Näin vältetään haitallisten vetovoimatekijöiden muodostuminen eri alueille.

KOULUTUS

Nykytilanne

Maahanmuuttajanuorten yleisemmät ongelmat ovat kielitaidon ja suomalaisen koulutusjärjestelmän edellyttämien opiskeluvalmiuksien puute. Vuonna 2015 Suomessa turvapaikkaa hakeneista on yli 70% työikäisiä miehiä, joilla on laajapohjaisesti koulutustaustaa, myös korkeakoulutusta. Toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jäämisen riski vieraskielisillä on noin kaksinkertainen suhteessa kantaväestöön. Koulunkäynti keskeytyy varhain erityisesti myöhemmällä iällä Suomeen muuttaneilla maahanmuuttajanuorilla. Viimeaikaisten vertailujen mukaan maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön nuorten oppimistulosten erot ovat Suomessa OECD-maiden suurimpia.

Turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat ovat Suomessa jakautuneet epätasaisesti, erityisesti suuriin kaupunkeihin ja vastaanottokeskuspaikkakunnille, joissa useissa kouluissa yli 50% oppilaista saattaa olla vieraskielisiä. Perusopetuksessa opiskeli vuonna 2015 noin 32 000 vieraskielistä oppilasta. Tämä on noin 6% kaikista perusopetuksen oppilaista. Opetushallituksen selvityksen mukaan noin 12% maahanmuuttajaoppilaista saa suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta koko äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen tuntimäärän. Maahanmuuttajataustaiset nuoret kokevat esimerkiksi koulukiusaamista muita nuoria useammin.

Suomeen tuli vuonna 2015 noin 3000 16-18-vuotiasta turvapaikanhakijaa. He ovat pääosin yksin tulleita alaikäisiä (noin 2800), joista noin 90% saa tämän hetken arvion mukaan oleskeluluvan. Yhteensä perusopetuksen täydentämistarpeessa olevia, oppivelvollisuusiän ylittäneitä nuoria arvioidaan olevan vuonna 2016 noin 2600. Korkeakoulutetuista maahanmuuttajista joka neljäs on työtön.

Toimenpiteet

Koulutuksellisen tasa-arvon edistäminen

  • Varmistetaan, että jokaisella on mahdollisuus saada koulutusta tarpeen mukaan ja aikaisempaa nopeammin.
  • Edistetään koulutuksellista tasa-arvoa ja koulutukseen pääsyä suunnitelmallisella tasa-arvon edistämisohjelmalla maahanmuuttajien syrjäytymisen vähentämiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi.
  • Huolehditaan, että jokainen oppilas ja opiskelija saa riittävän tuen ja avun opinnoissa etenemiseen samalla, kun parannetaan osaamista vieraskielisten oppilaiden oppimisvaikeuksien tunnistamiseksi.
  • Otetaan käyttöön uudelleen ryhmäkokojen pienentämiseen ja tasa-arvon edistämiseen suuntautunut erityisrahoitus varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella.
  • Koulupiirien ja oppilas- ja varhaiskasvatusryhmien muodostamisessa otetaan paremmin huomioon maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten määrä.
  • Koulutuksen järjestäjät ohjaavat rahoitusta tarpeen mukaisesti; erityisesti niille päiväkodeille, kouluille ja oppilaitoksille, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia, nuoria ja aikuisia.
  • Edistetään koulurauhaa ja ihmisarvoa kunnioittavaa oppimisyhteisöä kansallisella ja aluetason kumppanuusohjelmalla, jossa uskotaan vuoropuheluun, yhteistoimintaan ja yhteisöllisyyteen, eikä jätetä ketään yksin.
  • Opetusministeriön koordinoimaan kansalliseen ja aluetason kumppanuusohjelmaan kutsutaan eri koulutustahot opiskelijoista, oppilaitoksista ja järjestöistä vaihtamaan parhaita käytäntöjä.
  • Varmistetaan, että oppivelvollisuusiän ylittäneiden ja aikuisten perusopetus ei jää kesken pidentämällä tarpeen vaatiessa omaehtoisen koulutuksen tukiajan kestoa ja myöntämällä opintotukea päätoimisiin perusasteen opintoihin.
  • Luodaan uusia malleja yhdistää oman äidinkielen opetus aamu- ja iltapäiväkerhojen toimintaan.

Toimenpiteet

Työelämään johtavien polkujen nopeuttaminen

  • Otetaan käyttöön ohjaamisen ja neuvonnan tehostamiseksi yhden luukun periaatteella läpi Suomen toimivat osaamiskeskukset ja niiden muodostama ohjaamoverkosto.
  • Koulutuksen tarpeessa olevat työttömät työnhakijat tulevat velvoittavan ohjaustoiminnan piiriin.
  • Mahdollistetaan yksilöllisempien koulutuspolkujen räätälöinti kaikilla koulutusasteilla ja nivelvaiheissa yhdistämällä kotoutumiskoulutusta, valmistavaa ja valmentavaa koulutusta sekä tutkintoperusteista koulutusta täsmäkoulutukseksi.
  • Tarjotaan myös vapaan sivistystyön toimijoille mahdollisuus ottaa isompi rooli täsmäkoulutuksessa.
  • Luodaan vähintään kolmenlaisia polkuja; työllistyville tai jo työelämässä mukana oleville, erityisen tuen tarpeessa oleville ja lapsille ja nuorille.
  • Kehitetään uusia käytäntöjä ja näyttötapoja muualla hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen, jotta myös ulkomailla suoritetut opinnot ovat nopeammin ja paremmin hyväksi luotettavissa.
  • Otetaan käyttöön kielitaitoa testaavat ja osoittavat yhtenäiset käytännöt kaikilla koulutusasteilla.
  • Mahdollistetaan koulutuksen aloittaminen niillekin, joiden kielitaito ei ole vielä vaaditulla tasolla, jos koulutusohjelman puitteissa riittävä kielitaito tulee hankituksi.
  • Esikotoutumiskoulutuksen osaksi otetaan koulutuksen ohjaus- ja neuvontapalveluita ja aikaistetaan maahanmuuttajan kokonaistilannetta ja kotoutumisvalmiuksia parantavan alkukartoituksen tekemistä, jotta hankitun osaamisen tunnistamiseksi, tunnustamiseksi ja täydentämiseksi tarpeellinen yksilöllinen polku löydetään nopeasti.
  • Vastaanottokeskusten henkilöstön rekrytoinnissa otetaan huomioon myös opetuksen tarpeet.

Toimenpiteet

Koulutuksen lisääminen

  • Lisätään valmistavaa, valmentavaa ja tutkintoon johtavaa koulutusta kaikilla koulutusasteilla.
  • Otetaan käyttöön yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin valmentava koulutus.
  • Räätälöidään ammatilliseen tutkintoon johtavia kotoutumiskoulutuksia työvoimapula-aloille alueelliset erityistarpeet huomioiden.
  • Säädetään perusopetukseen valmistava koulutus ja suomi toisena vieraana kielenä opetus velvoittavaksi sekä peruskoulussa että toisella asteella, ja panostetaan opettajien riittävään koulutukseen.
  • Oman äidinkielen opetusta tulee olla saatavilla kaikille oppilaille ja opiskelijoille, ja opettajilla tulee olla riittävä koulutus.
  • Opettajien monikulttuurisuustaidot ja oppimisvaikeuksien tunnistaminen otetaan paremmin osaksi opettajankoulutusta ja opettajien täydennyskoulutusta.
  • Lisätään täydennyskoulutusmahdollisuuksia, jotta kouluissa ja oppilaitoksissa olisi myös maahanmuuttajataustaisia opettajia.
  • Työttömien aikuiskoulutuksen opettajien muuntokoulutus voidaan aloittaa maahanmuuttajien opettajiksi ja opinto-ohjaajiksi.
  • Tulkki- ja kääntäjäkoulutusta, kielivalikoimaa ja täydennyskoulutusta voidaan kehittää.
  • Vahvistetaan kansallisella ohjauksella ja ohjelmalla sekä henkilökunnan täydennyskoulutuksella vastaanottokeskuksen henkilöstön ohjausosaamista ja esikotoutumistaitoja.
  • Tarjotaan jatkossa mahdollisuus suorittaa kotoutumiskoulutuksen alaisen kielikoulutuksen moduuleja ja perustason testi sekä luku- ja kirjoitustaidon opetusta jo esikotoutumisvaiheessa.
  • Kotoutumiskoulutukseen sisältyvä kielikoulutus antaa jatkossa paremmat valmiudet osallistua jatkokoulutukseen.
  • Kielikoulutuksen ensimmäisen moduulin jälkeen voidaan osoittaa kielen osaamista perustason testillä.
  • Kielikoulutuksen syventävillä moduuleilla, ammattialapainottuneesti tai ohjatulla kieliharjoittelulla luodaan eri polkuja kielitaidon vahvistamiseen.
  • Jaetaan ja levitetään digitaalisia oppimateriaaleja opettamisen ja oppimisen tueksi.
  • Hyödynnetään niitä kehittämällä verkko-oppimisen mahdollisuuksia ja itsenäistä oppimista.
  • Kehitetään kotoutumisen seurantatiedon keräämistä ja koulutustarpeiden ennakkotiedon hankkimista.
  • Kiinnitetään huomiota TE -palvelujen ulkopuolella olevien kotiäitien, opiskelijoiden ja työssäkäyvien mahdollisuuteen saada riittävästi kielikoulutusta.
  • Lähtökohdaksi otetaan joustavammat opintopolut koulutustasolta toiselle siirtymiseksi ja erilaisten osa-aikamallien käyttöönotto koulutuksessa.

KUNNAT

Nykytilanne

VATT:n selvitykset osoittavat, että onnistunut kotouttamispolitiikka kohentaa sekä maahanmuuttajien että suomalaisten taloudellista hyvinvointia. Kotouttamissuunnitelmat nostivat maahanmuuttajien tuloja lähes puolella 10 vuodessa ja vähensivät reilusti heidän saamiaan tulonsiirtoja. Suomalaisessa kuntaperustaisessa järjestelmässä kotouttamisen onnistuminen on pitkälti kuntien vastuulla. Maahanmuuttajien tarpeet eivät aina kohtaa kuntapaikkoja osoitettaessa.

Suomessa on tällä hetkellä noin 140 vastaanottokeskusta ja tilanne elää jatkuvasti. Uusia keskuksia on perustettu kiireellä. 10 000–15 000 turvapaikanhakijaa tarvitsee kuntapaikan ensi syksyn aikana. Jos turvapaikanhakija saa oleskeluluvan, hänen asuinkuntansa saa valtiolta kolmen vuoden ajan laskennallisen korvauksen. Maahanmuuttajataustaisen väestön osuus kunnan väestöstä vaikuttaa kunnan valtionosuuden määrään. Se tarkoittaa vieraskielisyyskerrointa, joka lisää kunnan saamaa valtionosuutta. Lisäksi kunta saa kolmen vuoden ajan korvauksen maksamistaan kotoutumistuesta, toimeentulotuesta, tulkkauksen järjestämisestä ja tietyistä erityiskustannuksista.

Toimenpiteet

  • Onnistunut kotoutuminen vähentää kuntien ja valtion kuluja.
  • Ohjataan kunnat järjestelmällisesti juurevaan kotouttamiseen muiden kuntien, kansalaisyhteiskunnan ja eri tahojen kanssa alueellisten kumppanuusohjelmien käyttöönoton kautta.
  • Nopeutetaan myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden sijoittumista kuntiin.
  • Ohjataan kuntasijoittamista jo esikotouttamisvaiheessa riittävällä alkukartoituksella.
  • Silloin mahdollisesti turvapaikan saava tulee sijoitetuksi alueelle, missä hänen osaamisensa ja koulutus- ja/tai työtarpeet kohtaavat asumisen vaatimusten kanssa.
  • Suurimpien kaupunkiseutujen kanssa tehdään aiesopimukset kotouttamisesta.
  • Jokaisella kunnalla tulee olla kotouttamisohjelma.
  • Kunnissa on kerättävä pyöreän pöydän ääreen eri toimijat: järjestöt, yritykset ja muut yhteisöt. Esikotouttaminen toteutetaan lähtökohtaisesti elinympäristöön ja arjen toimintoihin.
  • Kunnan ja vapaaehtoistahojen koordinaation toteutuminen on tärkeää päällekkäisten toimintojen välttämiseksi.
  • Koordinaatiovastuu valtiolla.
  • Kunnan työntekijöiden koulutus ja kuntalaisten mukaanotto kotouttamiseen.
  • Kuntakorvausten tasoja tulee nostaa tasolle, jolla kuntien taloudelliset edellytykset mahdollistavat sijoittamisen.
  • Yksinkertaistetaan kotoutumislaissa kunnille suoritettavia laskennallisia korvauksia korvausprosenttia uudistamalla.
  • Erityisesti kuntien korvaustasoja on tarkistettava peruspalveluiden järjestämisessä.
  • On myös harkittava, tulisiko turvapaikan saaneesta saada korvausta neljä vuotta kolmen vuoden sijaan, kuten kiintiöpakolaisista.
  • Vastaanottokeskusten ja palautuskeskusten sijoittelu tulee tehdä alueellisesti järkevällä tavalla.
  • Kuntaa tulee kuulla perustamisvaiheessa.
  • Kuntalaisia tulee informoida riittävän ajoissa ja laajasti.
  • Kuntalaisten turvallisuuden tunteesta on kannettava huolta, ja varmistettava riittävät sisäisen turvallisuuden viranomaisten palvelut.
  • Vastaanottokeskusten ja niiden ympäristön turvallisuutta tulee parantaa.
  • Vastaanottokeskuksille laaditaan järjestyssäännöt.

ASUMINEN

Nykytilanne

Uusia asuntoja tarvitaan eniten kaupunkien ja niiden lähiseutujen yhteyteen, sillä väestö keskittyy niihin paitsi korkeamman syntyvyyden myös maan sisäisen muuttoliikkeen takia. Myös maahanmuutto keskittyy kaupunkeihin ja kaupunkiseuduille. On arvioitu, että Suomeen saapuvista oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista puolet asettuu yksin pääkaupunkiseudulle.

VTT:n selvitys Asuntotuotantotarve 2040 arvioi neljäntoista suurimman kaupunkikeskuksen tarvitsevan yli 760 000 asuntoa vuoteen 2040 mennessä. Luvussa ei ole otettu huomioon maahanmuuton ja erityisesti akuutin pakolaistilanteen vaikutuksia, jotka VTT:n mukaan voivat nostaa asuntotarpeen 800 000 asuntoon. Tarvitaan niin julkisia kuin yksityisiäkin keinoja, joilla kehitys saadaan käännettyä nousujohteiseksi. Kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan liian vähän. Osana hallituksen ja julkisen vallan sitoutumista asuntorakentamiseen ja asuntopolitiikan merkittävyyteen on kestämätöntä, että asuntoministerin tehtävää hoidetaan sivutehtävänä.

Toimenpiteet

  • Asuntopolitiikassa ei voida ottaa huomioon vain maahanmuuttajien tarpeita, sillä kantaväestölle on tarjolla yhä aivan liian vähän kohtuuhintaisia asuntoja, ja tilanne pahenee entisestään, kun maahanmuuttajien määrä lisääntyy.
  • Asuntopolitiikan lähtökohtana tulee olla, että elämisen edellytykset turvataan koko maassa.
  • Pääkaupunkiseudulla on asetettava tavoitteeksi asuntotuotannon kaksinkertaistaminen seuraavan 10 vuoden aikana.
  • Tavoitteena tulee olla vuoteen 2040 mennessä yhteensä 800 000 uuden asunnon rakentaminen neljälletoista suurimmalle kaupunkiseudulle.
  • Pääpaino asuntorakentamisessa tulee olla kohtuuhintaisissa asunnoissa.
  • Kuntien tulee edistää kaavoitusta tiivistämällä jo rakennettuja alueita ja lisätä rakennusten korkeutta erityisesti hyvän sijainnin alueilla.
  • Valtion on arvioitava infrastruktuuri- ja palveluinvestointejaan kuntien kaavoituksen tulosten perusteella.
  • Kunnilla pitää olla vähintään noin viiden vuoden asuntotuotantotavoitetta vastaava tonttivaranto.
  • Valtion on kasvatettava osuuttaan Valtion asuntorahaston budjettivaroista.
  • Usein esitetty kovan rahan yritysten ARA-lainoitus muita matalammilla ehdoilla ei ole yksiselitteinen ratkaisu asuntorakentamisen lisäämiseen.
  • Sen rinnalle on tuotava voimakkaammin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuottamisen tukeminen ehdoilla, jotka houkuttelevat kohtuuhintaisen normaalin asuntokannan rakentamiseen.
  • Kaupunkiseutujen ja valtion välisten maankäytön, liikenteen ja asumisen MAL-aiesopimusten sitovuutta ja kunnianhimoa on lisättävä.
  • Valtion on sitouduttava edistämään MAL-aiesopimuksissa merkittäviä liikennehankkeita.
  • Erilaisia erityisryhmien avustuksia tulee ottaa käyttöön tämän ryhmän huomioimiseksi ja asuntokannan rakentamiseksi.
  • Välivuokraus tehdään mahdolliseksi, koska se on myös tehokas tapa torjua segregaatiota, sillä yksityisiä asuntoja on tarjolla monipuolisesti eri alueilta.
  • ARA-asuntojen asukasvalinnan kriteerit tulee tarkistaa, jotta asuntojonoissa ei syntyisi nopeita kaistoja vain maahanmuuttajille.
  • On harkittava vain osan kaikista uusista, valtion tukemista, normaaleista vuokra-asunnoista osoittamista maahanmuuttajille, jotta varmistetaan, että kaikki vapaat asunnot eivät tule vain maahanmuuttajien tarjolle.
  • Asuntoja on hajautettava tasaisesti ympäri kaupunkiseutuja.
  • Segregaatiokehityksen torjumiseksi on laadittava poikkihallinnollinen ohjelma, joka huomioi kasvaneen maahanmuuttajien määrän.
  • Sellaisissa tilanteissa, joissa maahanmuuttajien määrä tietyillä asuinalueilla kasvaa merkittävästi, on alueelle kohdistettava alueellisia erityistoimenpiteitä.
  • Rakentamisen normien purkua täytyy kunnianhimoisesti jatkaa.
  • Rakennusnormien purkaminen ei saa johtaa rakennusten terveellisyydestä ja turvallisuudesta tinkimiseen.
  • Vanhojen työpaikkakiinteistöjen muuntamista asuinkäyttöön tulee edistää perustamalla kuntien omistama yhteisö, joka hankkii omistukseensa erilaisia kiinteistöjä ja muuntaa niitä asuinkäyttöön sekä myy ja vuokraa asuntoja.
  • Suomessa on selvitettävä mahdollisuutta sellaisen yhteisasumismuodon kehittämiseen, jossa maahanmuuttajilla on mahdollisuus saada kohtuuhintainen asunto palvelutalosta.
  • Samalla maahanmuuttajat pitävät seuraa vanhuksille.
  • Vastaava malli (Combo) on olemassa jo nuorten ja vanhusten yhteisasuttamiseen.
  • Asuntoneuvontaa tulee tehostaa, turvata sen rahoitus ja harkittava pakollisuutta alueilla, joissa maahanmuuttajia on merkittävä osuus alueen asukkaista.

OSALLISUUS

Nykytilanne

Kansalaisyhteiskunta on yksi Suomen vahvuuksista. Suomalaiset toimivat useissa järjestöissä ja tekevät aktiivisesti vapaaehtoistyötä. Kolmas sektori toimii monella alalla hyvin ammattimaisesti ja pystyy yhdistämään osaamisen sekä tekijät. Kansalaisjärjestöt ovat aina olleet aktiivisia toimijoita yhteistä yhteiskuntaa rakennettaessa.

Suomessa tehdään paljon pieniä päällekkäisiä hankkeita, eikä laajempaa yhteistyötä ja kumppanuuksia kansalaisjärjestöjen kesken ole tarpeeksi. Kun turvapaikan saaneet muuttavat uudelle paikkakunnalle, tarvitaan edelleen paljon opastusta. Arkisten ja helpolta tuntuvien askareiden tekeminen uudessa maassa uuden kulttuurin keskellä voi olla monimutkaista. Monilta maahanmuuttajilta puuttuu yhteys kantasuomalaisiin. Maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus oli 19,8% 2008 kuntavaaleissa.

Toimenpiteet

  • Ihmisen paras kotouttaja on toinen ihminen.
  • Kotoutumisessa tärkeää on luonnollinen osallistuminen yhteiskunnan erilaisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin.
  • Ihmiset on kohdattava yksilöinä ja yritettävä löytää jokaiselle mahdollisimman selkeä ja sopiva polku eteenpäin.
  • Kiinnitetään erityistä huomiota naisten ja lasten oikeuksiin.
  • Kannustetaan naisia ja lapsia mukaan aktiiviseen toimintaan, vuorovaikutukseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa.
  • Kehitetään erilaisia osallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja demokratiaa vahvistavia yhteiskunnallisia toimia työhön radikalisoitumista vastaan.
  • Kuntien on lisättävä omaa osaamistaan.
  • Kansalaisjärjestöt voivat tukea mutta eivät tuottaa niitä palveluita, jotka ovat kuntien vastuulla.
  • Kokonaiskoordinaatiosta vastuu on valtiolla ja kunnilla.
  • Erilaiset kulttuurierot tulisi tiedostaa, kun asioidaan julkisissa palveluissa.
  • Näin pystytään puuttumaan mahdollisiin ongelmiin varhaisessa vaiheessa mutta myös opastamaan siinä, miten uusi ympärillä oleva yhteiskunta olettaa toimittavan.
  • Voidaan luoda kulttuuriopas ja etsiä vapaaehtoisia, jotka voivat toimia kulttuuritutoreina.
  • Kotoutumisen tueksi tarvitaan myös vapaaehtoisia auttamaan arkisissa askareissa, koska uudessa maassa on aina erilaista.
  • Mukaan työhön pitäisi saada osallistettua myös naapurustot ja työyhteisöt esimerkiksi ystävyystoiminnan kautta.
  • Myös naiset tulee ottaa mukaan yhteiskunnan toimintaan.
  • Palveluita tulisi antaa myös selkokielellä, ja tukimateriaalia sekä oppaita pitäisi olla saatavilla eri kielillä.
  • Tuetaan myös järjestöjä tuottamaan palveluita ja materiaaleja monilla eri kielillä erityisesti arjen tilanteisiin.
  • Vertaistuki ja kokemusasiantuntijoiden osaaminen on tehokasta kotouttamisen kannalta.
  • Paras tapa saada ihmiset kohtaamaan toisensa on tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja julkisen sektorin välillä yhdistäen molempien osaamisen.
  • Toimijoiden välille on luotava tiiviitä kumppanuuksia, jotta osapuolet saadaan sitoutettua yhteiseen työhön.
  • Aloitetaan uusi kumppanuushanke, joka toteutetaan nimenomaan kunnissa julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välillä.
  • Yhteiskunnan antamassa taloudellisessa tuessa eri järjestöille tulisi huomioida toimijat, jotka työskentelevät osallistamisen vahvistamiseksi.
  • Kunnille on tehtävä kumppanuuskäsikirja, joka ohjeistaa, miten kumppanuuksia luodaan eri toimijoiden välille.
  • Näin toimintaa saadaan yhdenmukaistettua ja päällekkäisyyksiä purettua.
  • Äänestysaktiivisuutta on lisättävä ja erityisen tärkeää on saada myös Suomeen muuttaneet äänestämään.
  • Poliittisessa työssä ja yhteisten asioiden hoitamisessa on muistettava, että maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan edustavat useita kansallisuuksia, aatteita ja ajatuksia.
  • Ratkaistaan vakuutuksien ottamisen ja pankkitilin avaamisen ongelmat.

HYVINVOINTIPALVELUT

Nykytilanne

Terveydenhuolto ei ole ollut valtion kotouttamispolitiikan keskiössä (Tuloksellisuustarkastuskertomus, VTV 3/2014). Maahanmuuttajien on vaikea päästä palveluiden piiriin, ja etenkin mielenterveyspalvelujen saannissa on suuria puutteita. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yksin saapuneet alaikäiset turvapaikanhakijat. Alle 7-vuotiaat käyvät neuvolatarkastuksissa, ja kaikki lapset rokotetaan.

Asumiseen perustuvaan sosiaaliturvaan ovat oikeutettuja kaikki, jotka asuvat vakinaisesti Suomessa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut, että sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistaso on Suomessa riittämätön.

Kansainvälistä suojelua saaneet työllistyvät usein matalapalkka-aloille, jolloin liian suuret varallisuusvaatimukset johtavat helposti siihen, että perheenyhdistämisestä tulee käytännössä mahdotonta. Vielä mahdottomampaa se on monille naisille, sairastaville ja vähän koulutusta saaneille. Vielä vuosina 2010–2011 perheenyhdistämishakemuksia tehtiin vuosittain noin 2 000, mutta sen jälkeen lakimuutokset ovat johtaneet siihen, että määrä on pudonnut noin 70 prosenttia 500–800 hakemukseen vuodessa. Monena vuonna kielteisten päätösten osuus on ollut yli 60 prosenttia. Kaikkein vaikeinta perheenyhdistäminen on heikoimmassa asemassa oleville eli ilman huoltajaa tulleille lapsille. Esimerkiksi vuonna 2013 vain yksi Suomeen ilman huoltajaa tulleen lapsen vanhempi sai myönteisen päätöksen.

Kansainvälisten esimerkkien valossa on syytä varautua siihen, että myös Suomessa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista osa jää laittomasti maahan kattavista käännytystoimista huolimatta.

Toimenpiteet

  • Kotihoidontuen rakenteelliset esteet maahanmuuttajanaisten työllistymiseen tulee purkaa.
  • Yhdenvertaisen kohtelun ja perustuslain mukaisesti noudatetaan jatkossakin asumisperusteista sosiaaliturvaa.
  • Perheenyhdistämisen lainsäädäntöön tehtyjen kiristysten vaikutukset (2010 ja 2012) on selvitettävä ennen uusia lainsäädännön muutoksia.
  • Varallisuus ei saa muodostua perheenyhdistämisen osto-oikeudeksi.

Toimenpiteet

Palvelut

  • Vaikka hyvinvointipalvelujen tarve kasvaa, niiden laadusta ja saatavuudesta on pystyttävä pitämään kiinni.
  • Suomeen ei tule luoda hyvinvointipalveluiden suhteen kahden kerroksen väkeä, vaan kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti.
  • Lähtökohtana tulee olla, että palvelut ovat kaikille samat.
  • Kotouttamisen ohjauksessa ja suunnittelussa tulisi hyödyntää paremmin sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntemusta ja yhteistyökumppanuutta.
  • Myös aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten roolit ohjauksessa kaipaavat selkeyttämistä sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvissä erityiskysymyksissä.
  • Sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannusten korvausprosessia tulee yksinkertaistaa ja laatia uusi ohjeistus jalkautettavaksi.
  • Tehostetaan maahanmuuttajien tarpeiden sekä ohjauksen parempaa tunnistamista, ja huomioidaan henkilöstön mahdollinen koulutuksen tarve.
  • Matalan kynnyksen ja varhaisen vaiheen palvelutarjontaa vahvistetaan, ja kiinnitetään huomiota mielenterveyteen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin jo vastaanottokeskuksissa.
  • Selvitetään maahanmuuttajien mielenterveyspalveluiden käytön erityiset esteet ja tarpeet.
  • Jos kotoutumisvelvoitteen piirissä oleva ei ilmoittaudu tai aktivoidu, hänet ohjataan yksilölliseen arviointiin ja kartoitetaan mm. sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve.
  • Erityistilanteisiin tulee luoda yhteisemmät käytännöt, mitä palveluita tarjotaan ja miten (psykososiaalinen tuki, suun terveydenhuolto ja ympärileikkaukset jne.).
  • Maahanmuuttajien vastaanottopalveluiden tulee paremmin vastata turvapaikanhakijaperheiden ja -lasten tarpeisiin mm. asianmukaisten tilojen osoittamisella.
  • Maahanmuuttajavanhempia pitää tukea lastensa kasvattajina ja turvallisen kasvuympäristön luojina.
  • Alkukartoituksissa ja suunnitelmissa tulee selvittää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve perheet kokonaisvaltaisesti huomioiden.
  • Varmistetaan alaikäisten lasten palvelut, mm. perheryhmäkotien riittävä määrä ja turvalliset palvelut.
  • Ilman huoltajaa olevat lapset ovat erityisen haavoittuva ryhmä, josta huolehtimiseen laaditaan yhtenäisemmät käytännöt ja riittävät resurssit.
  • Luodaan valtakunnallisia malleja viranomaisten väliseen yhteistyöhön sekä vahvistetaan viranomaisten tietojenvaihtoa ja potilastietojen käsittelyä myös vastaanottokeskuksista kuntiin.
  • Tehdään vastaanottokeskuksien esikotoutumisjaksoon soveltuvaa hyvinvointia edistävää materiaalia.
  • Henkilöstön osaamista tulee vahvistaa ja tulkkien käyttöä ohjeistaa selkeämmin.
  • Tavoitteena tulee olla, että laittomasti maahan jääviä on mahdollisimman vähän.
  • Laittomasti maahan jääneiden taloudelliset, sosiaaliset, terveydelliset ja turvallisuuteen liittyvät vaikutukset tunnistetaan ja otetaan päätöksenteossa huomioon.

MAAILMAA VOI MUUTTAA. TARVITAAN VAIN ROHKEITA IHMISIÄ.