Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1085

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n sinivalkoisen omistamisen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n sinivalkoisen omistamisen ohjelma
  • Vuosi: 2016
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SDP:N SINIVALKOISEN OMISTAMISEN OHJELMA

KAIKKI EI OLE KAUPAN

SDP:n 10 nostoa valtion omistajapolitiikan kehittämiseksi

  1. Valtion omistajapolitiikalla tulee tukea kasvua, työllisyyttä, viennin edellytyksiä ja elinkeinorakenteen uudistumista sekä rakentaa uutta luovaa omistajuutta.
  2. Valtion omistajuudella vahvistetaan ja turvataan kotimaista omistajuutta kansallisesti tärkeillä aloilla ja yhtiöissä, paikataan kotimaisten yksityisten pääomien vähäisyyttä ja torjutaan näin Suomen ajautumista tytäryhtiötaloudeksi.
  3. Valtion omistajapolitiikan tulee olla nykyistä aktiivisempaa ja toimia vahvemmin osana laajempaa elinkeinopoliittista strategiaa. Valtion tulee käyttää osakkuusyhtiöissään omistusosuuttaan vastaavaa valtaa sekä pääsääntöisesti osallistua kaikkien osakkuusyhtiöidensä hallitustyöskentelyyn.
  4. Valtion omistajaohjausta tulee kehittää niin, että vahvistetaan yhteistä analyysiosaamista ja selkeytetään vastuu- ja työnjakoa eduskunnan, hallituksen, talouspoliittisen ministerivaliokunnan, omistajaohjausyksikön ja Solidiumin välillä.
  5. Valtion on kaikissa tilanteissa säilytettävä määräysvalta sellaisissa valtionyhtiöissä, joissa omistajuudella turvataan valtion strategisia intressejä, kuten huoltovarmuutta ja infrastruktuuria.
  6. Yhtiöissä, joissa valtiolla on elinkeinopoliittinen intressi, valtion on varmistettava riittävä omistusosuus, jotta valtio voi turvata kotimaisen omistajuuden ja Suomen talouden edut yhtiön toiminnassa.
  7. Solidium rakenteena on syytä säilyttää, mutta se pitää tuoda lähemmäs valtion muuta omistajaohjausta ja yhteydenpitoa valtion ja sijoitusyhtiön välillä lisätään. Yhtiölle tulee määritellä selkeät omistajuuteen ja elinkeinopolitiikkaan liittyvät tavoitteet, sekä pitkän aikavälin tuottotavoitteet. Solidiumilta tulee edellytettää nykyistä aktiivisempaa omistajavallan käyttöä sekä osallistumista salkkuyhtiöidensä hallintoon.
  8. Valtion pörssiyhtiöomistusten pääoma, ja niiden kyky tuottaa valtiolle osinkotuloja, on turvattava. Tuottavista omistuksista luopuminen budjettivarojen saamiseksi tai erityisesti valtion velanoton välttämiseksi on huonoa valtiontalouden hoitamista.
  9. Kaikkien valtioyhtiöiden on oltava esimerkillisiä yritysvastuukysymyksissä ja henkilöstöpolitiikassa.
  10. SDP esittää selvitettäväksi uuden erityisesti PK-yritysten vientiä tukevan valtion erityistehtäväyhtiön perustamista. Tämä yhtiö voisi mm. koordinoida valtion vientituki-instrumenttien kokonaisuutta, tarjota vientiyrityksille verkostoja sekä analyysipalveluita ja toimia yksittäisiä yrityksiä yhteen tuovana jalustana, joka näin edistäisi mahdollisuuksia tarjota laajempia hankekokonaisuuksia vientiin.

VALTION YHTIÖOMISTUS

(Perustuen vuoden 2014 tilinpäätöksiin)

  • Valtio on ainoa tai enemmistöomistaja 44:ssä yhtiössä ja osakas lisäksi 19 yhtiössä (per 1.3.2016).
  • Valtion yhtiöomistusten arvo kaikkineen noin 25-30 miljardia euroa. Näistä yli puolet pörssiyhtiöissä.
  • Liikevaihto valtio-omisteisissa yhtiöissä 82 miljardia euroa.
  • Työntekijöitä valtio-omisteisissa yrityksissä Suomessa yli 88 000, ulkomailla yhteensä noin 120 000
  • Voitonjako vuonna 2014 4,9 miljardia euroa.
  • Verojalanjälki: maksettavat ja tilitettävät vuonna yhteensä 6,5 miljardia euroa (VNK:n kanslian omistajaohjauksessa olevat yhtiöt).
  • Investoinnit yhteenlaskettuina 5,2 miljardia euroa.

SDP:n elinkeinopolitiikan yleislinjaus

SDP:n katsoo, että valtion omistajapoliittinen linja nivoutuu elinkeino- ja innovaatiopolitiikan kokonaisuuteen. Suomi tarvitsee työllistävää kasvua, jonka ytimessä myös tulevaisuudessa on vienti. Viennin hartioita tulee leventää niin teollisuuden toimialoilla kuin laajemminkin palveluviennin ja luovien liiketoimintamallien kautta.

Suomalaista elinkeinotoimintaa ja sen kautta syntyvää työllistävää kasvua vahvistetaan parantamalla yritystoiminnan yleisiä toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä. Suomella on vahvuuksia, jotka auttavat selviytymään ja kehittämään uusia innovaatioita. Tärkeimpiä vahvuuksiamme ovat sivistykseen, osaamiseen ja tutkimus- ja tuotekehitykseen panostaminen. Palvelualojen, mukaan lukien matkailu, kasvun tukemiseksi tarvitaan johdonmukainen kasvu- ja työllistämisstrategia, jonka pitäisi olla elinkeinopolitiikan tärkeimpiä hankkeita.

Valtion tehtävä on luoda hyvät toimintaedellytykset yrityksille, tukea vientiä ja edistää kotimaahan suuntautuvia investointeja erityisesti suhdanteita tasoittaen. Johdonmukaisella politiikalla, kotimaista infrastruktuuria kehittämällä sekä kansainvälisiä yhteyksiä vahvistamalla Suomesta tehdään omistajille ja sijoittajille kiinnostava toimintaympäristö, johon sijoitutaan ja johon investoidaan niin kotimaasta kuin ulkomailta. Suomen on tunnistettava viennin uudet tarpeet ja menestyvät liiketoimintamallit. Tarvitsemme laajempaa toimintaa uusilla, globaaleilla kasvualoilla, johon kuuluu myös vaativien kokonaisuuksien vientitoiminta. Uusia viennin lähteitä voivat olla niihin liittyvine teollisuus- ja palvelukokonaisuuksineen biotalous, cleantech, energiatehokkuus, ympäristöteknologia, vesiensuojelu, arktinen osaaminen, terveysteknologian, sekä palvelujen, mukaan lukien matkailu ja kulttuuri, vienti. Suomi voi osaamisellaan nousta digitalisaation kärkimaiden joukkoon ja toimia edelläkävijänä uusien globaalien digitaalisen liiketoiminnan konseptien luomisessa esimerkiksi digitaalisessa kuluttajaliiketoiminnassa. Julkiset hankinnat voivat oikeissa kohdissa tarjota suomalaisille yrityksille tärkeitä referenssimarkkinoita, jotka auttavat pään avaamisessa vientimarkkinoille.

Valtio voi niin toimivien puitteiden luomisen kuin pääomiensa aktiivisen käytön kautta edesauttaa rahoitusmarkkinoiden monipuolistumista, suorien rahoitusmahdollisuuksien kehittymistä, ulkomaisten investointien suuntautumista Suomeen sekä pörssin elinvoimaisuutta ja uusien yhtiöiden listautumista.

SDP:n omistajapoliittinen linja

SDP:n tavoitteena on, että valtion omistajapolitiikkaa kehitetään ja valtion omistajaohjausta vahvistetaan. Yhteiskunnallisesti ja liiketaloudellisesti kestävään tulokseen tähtäävällä omistajapolitiikalla tuetaan työllisyyttä ja erityisesti kasvua vientialoilla sekä luodaan edellytyksiä elinkeinotoiminnan kilpailukyvylle ja investointihalukkuudelle. Omistajapolitiikan tärkeänä tehtävänä on tukea elinkeinorakenteen kestävää uudistumista.

Suomen elinkeinoelämän haasteena on kotimaisen pitkäjänteisen pääoman vähäisyys. Tämän vuoksi valtion pääomilla ja omistajuudella on suuri merkitys. Valtion omistajuudella tuetaan yritysten pääkonttorien pysymistä Suomessa ja torjutaan näin Suomen ajautumista tytäryhtiötaloudeksi. Valtion omistajuus turvaa, vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeillä aloilla ja yhtiöissä. Tämä perustelee valtion omistuksen ja sen resurssien säilyttämisen vähintään nykyisellä tasolla.

Suomen valtion omistajapolitiikka on ollut liian passiivista. Se ei ole riittävällä tavalla integroitunut elinkeinopolitiikan kokonaisuuteen eikä tukenut sitä. Tavoite pitää valtionyhtiöiden johtaminen ammattimaisena ja huolehtia selkeästä tehtävänjaosta omistajan ja yhtiön johdon välillä on sinällään kannatettava. Tässä on kuitenkin menty osin liian pitkälle, minkä seurauksena valtion ote yhtiöihinsä on muodostunut heikoksi ja etäiseksi. Erityisesti Solidiumin salkussa olevissa pörssiyhtiöissä valtio ei ole riittävästi käyttänyt omistajavaltaansa valvoakseen etujaan. Näin se on toiminut enemmänkin sijoittajaroolissa kuin aktiivisena omistajana.

SDP:n tavoitteena on valtion omistajapolitiikka, joka on nykyistä aktiivisempaa ja toimii saumattomana osana valtion laajempaa elinkeinopoliittista strategiaa. Tämä vaatii valtion omistajuudelta nykyistä strategisempaa ja ennakoivampaa otetta sekä vahvempaa omistajavallan käyttöä. Valtion tulee omistamissaan yrityksissä käyttää valtaa omistusosuuttaan vastaavasti ja puolustaa etuaan. Valtion omistajaohjauksesta vastaavilla tahoilla on oltava tämän takaamiseksi riittävä analyysiosaaminen ja resurssit.

Aktiivista omistajapolitiikkaa tasapainotetaan sillä, että suuret ja yli pitkän aikavälin yltävät linjat ovat vakaita. Valtion omistajapolitiikalta odotetaan avoimuutta ja toisaalta ennakoivuutta sekä johdonmukaista jatkuvuutta yli vaalikausien. Tämä ei ole nykyisin toteutunut riittävästi hallitusten ja omistajaohjauksesta vastaavien ministereiden vaihtuessa. Valtionyhtiöt ovat merkittävää kansallisomaisuutta ja tärkeä osa elinkeinopolitiikkaamme. Tästä kansallisomaisuudesta tulee pitää hyvää huolta, eikä sitä saa alistaa lyhyen aikavälin tavoitteiden välineeksi. Tämän vuoksi SDP katsoo, että eduskunnan roolia valtion omistajaohjauksessa on perusteltua vahvistaa niin, että valtion omistajuuden pitkän aikavälin linjaukset valmistellaan parlamentaarisesti eduskunnassa. Eduskunnan vahvistama valtion omistajapolitiikkaa koskeva periaatelinjaus ohjaisi kutakin istuvaa hallitusta, joka tämän raamin puitteissa päättäisi omasta omistajaohjauslinjastaan ja valtionyhtiöiden toiminnasta. Vastuu operatiivisesta toiminnasta säilyisi luonnollisesti edelleen yhtiöissä.

Työllisyys on SDP:n omistajapoliittisessa linjassa tärkeä tekijä. Valtion omistajuuden tehtävänä on ennen kaikkea kasvun kautta tukea uusien työpaikkojen syntymistä, eikä se saa muodostua elinkeinorakenteen muutosta hidastavaksi tai jarruttavaksi tekijäksi.

Valtion omistajuuden ohella kansallista omistajuutta vakauttavana ja vahvistavan tekijänä Suomessa on vahvaa taloudellista osuustoiminnallisuutta. Sen voi odottaa säilyvän ja kehittyvän merkittävänä kansallisen omistamisen muotona myös tulevaisuudessa.

Valtion omistajapoliittisen peruslinjan parlamentaarinen valmistelu

SDP katsoo, että eduskunnan roolia valtion omistajaohjauksessa on perusteltua vahvistaa. Esitämme, että eduskunta valmistelisi parlamentaarisesti valtion omistajapolitiikkaa koskevan periaatelinjauksen, jonka eduskunta sitten myös hallituksen esityksestä vahvistaisi. Tässä periaatelinjauksessa asetettaisiin pitkän aikavälin strategia ja raamit valtionyhtiöiden omistamiselle ja omistajaohjaukselle. Parlamentaarinen linja ohjaisi kutakin istuvaa hallitusta, joka tämän raamin puitteissa päättäisi omasta omistajaohjauslinjastaan ja valtionyhtiöiden toiminnasta. Vastuu operatiivisesta toiminnasta säilyisi luonnollisesti edelleen yhtiöissä.

[Poistettu taulukko Valtion yhtiöiden jako (tilanne 1.4.2016)]

Valtion omistuksen perusteet ja tavoitteet

Valtiolla tulee olla selkeä ja pitkäjänteinen omistajuusstrategia, jossa omistajuus palvelee valtion laajempia tavoitteita. Valtion omistajuus on perusteltua silloin, kun valtion omistamat yhtiöt toteuttavat jotain valtion yhteiskunnallisiin tavoitteisiin liittyviä toimintoja, tai niiden omistaminen on osa laajempaa talous-ja elinkeinopoliittista strategiaa. Valtion on perusteltua toimia ja luoda markkinoita sinne, missä yksityinen pääoma ei niitä riittävällä tehokkuudella ole synnyttänyt tai missä niiden toiminta syystä tai toisesta on vajavaista.

Omistajuuden kautta tuetaan talous- ja elinkeinopoliittisesti tärkeitä avain- ja kasvualoja. Vakaalla ankkuriomistajuudella varmistetaan, että yhtiöillä riittää pääomaa ja että niissä säilyy riittävä kotimainen omistus. Toisaalla valtio voi olla myös ketterä omistaja, joka käyttää pääomiaan yksittäisten strategisesti tai elinkeinopoliittisesti merkittävien hankkeiden ja toimintojen käynnistämiseen tai tukemiseen ja irrottautuu omistuksistaan, kun tilalle saadaan riittävästi yksityistä pääomaa. Alullepanijana ja väliaikaisena siltaomistajana valtio voi jakaa hankkeitten riskiä ja edistää yksityisten pääomien hakeutumista kansantalouden kannalta tärkeisiin toimintoihin. Valtio voi pääomiensa aktiivisella käytöllä myös pyrkiä tasaamaan suhdanteita ja lisäämään investointeja laskusuhdanteessa.

Valtionyhtiöt jakautuvat kolmeen ryhmään: erityistehtäväyhtiöihin, kaupallisesti toimiviin strategisen intressin yhtiöihin sekä elinkeino- ja finanssi-intressin yhtiöihin.

Valtion omistuksen on kyettävä jatkuvasti uusiutumaan. Yksittäisten yhtiöiden sijoittumista omistajaohjauksen organisaatiossa, samoin kuin omistamisen perusteita ylipäätään, on tarkasteleva säännöllisesti. Valtio voi luopua yksittäisistä yhtiöomistuksista tai vähentää omistustaan, jos omistamiseen ei ole enää valtion omistajuusstrategiaan perustuvaa syytä. Kannattamattomasta toiminnasta pitää kyetä irrottautumaan, eikä valtion omistajuudella ole tarkoitus ylläpitää sellaista liiketoimintaa, jolla ei ole edellytyksiä kannattavuuteen pitemmällä aikavälillä. Sen sijaan valtion omistuksia ei tule myydä vain budjettivarojen tarpeen kattamiseksi. Omistusjärjestelyissä lähtökohtana ei ole yksinomaan yhtiön tai osakkeiden myyntihinta, vaan huomiota kiinnitetään erityisesti kansantalouden kilpailukyvyn ja talouden kilpailullisuuden parantamiseen, kotimaisen teollisuuden ja talouselämän toimialakohtaisten toimintaedellytysten turvaamiseen, osaamisen säilyttämiseen ja lisäämiseen sekä työllisyyden turvaamiseen.

Valtion yhtiöomistuksen myymisestä saadut varat tulee lähtökohtaisesti sijoittaa uusiin omistuksiin tai vanhojen laajentamiseen, tai muuten tuotoltaan vastaaviin pitkäaikaisiin investointeihin. Valtio voi myös muuten hankkia uusia yhtiöomistuksia ja laajentaa vanhoja omistuksiaan. SDP esittää selvitettäväksi mahdollisuutta muuttaa osa yrityksille esimerkiksi tutkimukseen ja tuotekehitykseen myönnettävästä valtion tukirahoituksesta oman pääoman ehtoiseksi rahoitukseksi, jonka kautta valtio voisi tulla pienehköksi vähemmistöomistajaksi tukemissaan yrityksissä. Omistusosuuteen ei tällöin liittyisi aktiivista äänivallan käyttöä eikä se saisi häiritä yrityksen mahdollisuuksia saada muuta rahoitusta. Valtio voisi kuitenkin näin saada osan tukipanostuksistaan takaisin osinkoina tai myymällä osuutensa, jos yritys menestyy. Mahdollisuus saada tukisijoituksille vastiketta mahdollistaisi vastaavasti nykyistä suuremmat panostukset.

Omistajaohjauksen lähtökohdat

Valtion omistajaohjauksen on oltava läpinäkyvää ja johdonmukaista. Kaupallisesti kilpailullisessa ympäristössä toimivien yhtiöiden omistajaohjaus on erotettu sääntelytehtävistä ja keskitetty. Valtion tilaamia palveluja tuottava yhtiö ei toimi siihen liittyviä budjettivaroja hallinnoivan ministeriön alaisuudessa.

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto vastaa kaupallisesti toimivien valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta. Omistajaohjausosaston asemaa valtion omistajapoliittisten linjausten toimeenpanijana, sekä koko valtionhallinnon ammattitaitoista omistamista tukevana ja koordinoivana asiantuntija- ja palveluorganisaationa tulee vahvistaa. Samalla omistajaohjauksen poliittista ohjausta vahvistetaan valtioneuvoston ja erityisesti talouspoliittisen ministerivaliokunnan roolia kehittämällä. Jos yhtiön omistajaohjauksesta vastaa ministeriö, on tämän ministeriön toimittava aktiivisessa yhteistyössä omistajaohjausosaston kanssa. Näin varmistetaan valtion omistajaohjauslinjan ammattimaisuus, yhdenmukaisuus ja jatkuvuus.

Valtion omistajaohjauksessa noudatetaan osakeyhtiölain mukaista tehtävien ja vastuiden jakoa yhtiön toimielinten ja omistajan välillä. Omistajapoliittinen päätöksenteko kuuluu eduskunnalle, valtioneuvostolle ja talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle sekä omistajaohjauksesta vastaavalle ministerille. Liiketoiminnallinen päätöksenteko kuuluu yhtiöiden omille toimielimille. Kaikki valtionyhtiöt toimivat pitkäjänteisesti ja vastuullisesti ja huomioivat kaikessa toiminnassaan valtio-omistajan edun. Yhtiöiden tulee pyrkiä toiminnan luonne ja tarkoitus huomioon ottaen maltilliseen riskiprofiiliin ja välttää sellaisia ylimääräisiä riskejä, jotka eivät ole toiminnan tarkoitukseen nähden perusteltuja.

VALTION OMISTAJAOHJAUKSEN ORGANISAATIO

EDUSKUNTA

  • Päättää omistajuuden rajat. Eduskunta päättää valtionyhtiössä luopumisesta yksinomistuksesta, enemmistöomistuksesta tai yhtiön omistuksesta kokonaan.
  • Päättää yhtiöittämiset.
  • SDP:n esittämässä mallissa valmistelisi ja vahvistaisi valtion omistajapoliittisen periaatelinjan.

VALTIONEUVOSTO

  • Päättää eduskunnan antamissa rajoissa valtionyhtiöiden ostoista ja myynneistä
  • Hyväksyy omistajapolitiikan yleiset periaatteet

TALOUSPOLIITTINEN MINISTERIVALIOKUNTA

  • Asettaa valtion omistajapoliittisen periaatepäätöksen ja palkitsemiskannaoton.
  • Päättää sille tuotavat merkittävät ja laajakantoiset valtion yhtiöomistuksia koskevat asiat.

OMISTAJAOHJAUSOSASTO/MINISTERIÖ

  • Toteuttaa ministeri johdolla konkreettista omistajaohjausta ja käyttää omistajavaltaa. Esittelee talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan tuotavat omistajaohjausta koskevat asiat.

YHTIÖN HALLITUS JA OPERATIIVINEN JOHTO

  • Vastaa yhtiön toiminnasta.

Erityistehtäväyhtiöt

Valtion erityistehtäviä toteuttavissa yhtiöissä valtiolla on omistajana yhteiskunnallisia tavoitteita, mutta niiden taloudellista toimintaa ohjataan taloudellisin perustein. Valtio määrittelee erityistehtäväyhtiöitten tavoitteet yhtiökohtaisesti ja niiden erityistehtävä huomioidaan omistajaohjauksessa. Erityistehtäväyhtiön toimintaa arvioidaan ennen kaikkea sen perusteella miten ja minkälaisilla kustannuksilla kyseinen yhtiö täyttää yhteiskunnallisen palvelutehtävänsä.

Erityistehtäväyhtiöiden tulee säilyä valtion yksinomistuksessa tai vähintään valtion määräysvallassa. Niiden omistusta koskevat muutokset tulevat kysymykseen lähinnä vain silloin, kun erityistehtävän merkitys on vähenemässä tai poistumassa tai kun erityistehtävän hoitamisen voidaan arvioida tehostuvan muiden omistajien mukaantulon tai näiden omistusosuuden kasvun myötä.

Valtion erityistehtäväyhtiöt sijoittuvat tällä hetkellä yleensä suoraan asianomaisten ministeriöiden alaisuuteen. Erityistehtäväyhtiöiden omistajaohjausta on kuitenkin tarkasteltava yhtiökohtaisesti tarpeen mukaan. Ministeriöissä ei ole yhtä laajaa omistajaohjaus- ja analyysiosaamista kuin valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolla. Myös omistajuuden ja toimintaa koskevan sääntelyn erottaminen sekä valtion omistajaohjauksen linjan johdonmukaisuuden varmistaminen voivat perustella joidenkin erityistehtäväyhtiöiden siirtämistä omistajaohjausosaston alle.

Vientivetoisen talouskasvun tukemiseksi SDP esittää selvitettäväksi uuden valtion erityistehtäväyhtiön,tai muun yhteisön, perustamista tukemaan pienten ja keskisuurten kasvuhakuisten yritysten vientitoimintaa muuttuvilla markkinoilla.

VALTION VIENNIN ”JALUSTAYHTIÖ”

  • Koordinoi julkisten rahoitusinstrumenttien (mm. Tekes, Finnvera, Suomen Teollisuussijoitus, Finnpro, Finfund) kokonaisuutta ja auttaa vientiyrityksiä hyödyntämään näitä nykyistä tehokkaammin.
  • Tukee pk-yritysten viennin markkinointiponnisteluja, sekä tarjoaa vientiyrityksille markkinoiden analyysipalveluita ja kontakteja kohdemaista.
  • Toimii eri alojen vientiyrityksiä yhteen tuovana jalustana, mahdollistaen näin myös laajempien hankekokonaisuuksien tarjoamisen vientiin yksittäisten tuotteiden sijasta sekä ulkomailla jo toimivien yritysten tietotaidon ja verkostojen hyödyntämisen.

Tapausesimerkki: Ranskalainen PK-yritysten veturimalli

Pacte PME on pk-sektorin edustajien aloitteesta perustettu yhdistys, johon kuuluu 54 suurta yritystä tai muuta suurta organisaatiota. Pacte PME toimii yksityisenä yhdistyksenä, mutta läheisessä yhteistyössä valtionhallinnon kanssa. Yhdistykseen liittyneet yritykset ja organisaatiot sitoutuvat vahvistamaan yhteyksiään pk-sektorin yrityksiin neljän elementin kautta.

  • innovaatioyhteistyö
  • hankintaprosessit
  • alihankintasuhteiden ja kumppanuuksien kehittäminen
  • pk-sektorin toiminnan edistämiseen tarkoitettujen tiimien, projektien yms perustaminen.

Pacte PME laatii vuosittain talousministerille raportin, jossa arvioidaan, miten jäsenyritykset ovat saavuttaneet PK-yhteistyölle asetetut tavoitteet.

Strategisen intressin yhtiöt

Valtion strategisen intressin yhtiöt toimivat yleensä kilpaillulla markkinalla. Omistuksen perusteena näissä yhtiöissä on jokin valtion ja yhteiskunnan strateginen intressi, joka liittyy erityisesti huoltovarmuuteen, muuhun infrastruktuurin ylläpitämiseen ja turvaamiseen sekä maanpuolustukseen. Lisäksi yhtiöillä voi olla myös peruspalveluvelvoitteita.

Strategisen intressin yhtiöiden omistajaohjauksessa tavoitteena tulee olla kokonaistaloudellisuus, jota kannattavuuden ja pitkän aikavälin omistaja-arvon lisäksi arvioidaan strategisen intressin täyttymisen kautta. Yhtiöt toimivat liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti, eikä valtion omistus saa vääristää kilpailua.

Valtion tulee olla strategisen intressin yhtiöissä vahva omistaja, joka pyrkii vakaaseen omistaja-arvon kasvuun. Strategisen intressin yhtiöiden, myös pörssiyhtiöiden, hallituksissa tulee olla valtion virkamiesedustus. Strategisen intressin yhtiöissä valtion omistusosuus tulee säilyttää intressin toteutumisen kannalta tarkoituksenmukaisella tasolla. Useimmissa tapauksissa tämä tarkoittaa vähintään enemmistöomistajan asemaa. Joissain tilanteissa riittävä omistus voi toteutua myös yhdessä kotimaisten vakaiden omistajien, esimerkiksi eläkeyhtiöiden, kanssa tai esimerkiksi osakassasopimukseen tai yhtiöjärjestykseen perustuvin turvaavin järjestelyin. Valtio voi hakea strategisen intressin yhtiöihin kumppaneiksi alan osaamista edustavia ja lisäarvoa yhtiölle tuovia vähemmistöomistajia silloin, kun se on strategisen intressin kannalta perusteltua.

Kolme valtioenemmistöistä strategisen intressin yhtiötä, Fortum, Finnair ja Neste, on listautunut Helsingin pörssiin. Näiden yhtiöiden kohdalla huomioidaan pörssisääntelystä seuraavat erityisvelvoitteet. Valtio on kuitenkin näissä yhtiöissä pääomistajana vahva äänivallan käyttäjä, joka osallistuu aktiivisesti yhtiöiden kehittämiseen ja ohjaamiseen omistajan käytettävissä olevin keinoin.

Huoltovarmuus valtion omistuksen perusteena

Strategisen intressin yhtiöiden omistajuuden tärkeimpiä tehtäviä on maamme huoltovarmuudesta huolehtiminen. Valtion huoltovarmuusnäkökulmasta tapahtuva strateginen omistus on viimekätinen ja vahvin keino silloin, kun varautuminen ja erityiset huoltovarmuusjärjestelyt eivät riitä turvaamaan huoltovarmuutta. Tällaisia omistuskohteita ovat yritykset, jotka ovat oleellisen merkittäviä koko yhteiskunnan toiminnan jatkuvuudelle tai maanpuolustukselle, ja joiden toimintaa ei voida korvata muilla keinoin kuin valtion suoralla valtion suoralla omistuksella. Huoltovarmuuden kannalta keskeisiä toimijoita ovat esimerkiksi energian siirron ja jakelun keskeisimmät verkko-operaattorit.

Elinkeinopoliittisen intressin yhtiöt

Elinkeino- ja finanssi-intressin salkkuun kuuluvissa yhtiöissä valtion omistajuuden tavoite on ennen kaikkea turvata ja tukea kotimaista omistajuutta tärkeäksi katsotuilla avainaloilla ja yhtiöissä. Kyse on puhtaasti kaupallisista yrityksistä, joihin ei liity valtion strategisia intressejä. Omistusten odotetaan tuottavan valtiolle tuloja, mutta omistajuus pelkän tuoton vuoksi ei ole perusteltu, vaan omistajuuden perusteena ovat valtion elinkeino- ja talouspolitiikkaan liittyvät tavoitteet. Elinkeinopoliittisen intressin omistuksilla varmistetaan riittävä kotimainen omistajuus elinkeinopoliittisesti tärkeillä aloilla ja yhtiöissä ja turvataan näin näiden yhtiöiden toiminnan säilyminen Suomessa.

Elinkeino- ja finanssi-intressin yhtiöt ovat yleensä pörssiyhtiöitä, mutta valtiolla tulee olla valmius lähteä omistajaksi myös pörssin ulkopuolisiin yhtiöihin erityisesti kasvualoilla ja listautumista valmistelevissa yhtiöissä. Valtio tulee pyrkiä elinkeino- ja finanssi-intressin yhtiöissä kontrolloivan omistajan asemaan, mikä tarkoittaa riittävän suurta, usein 15-25 % vähemmistöosuutta.

Elinkeino- ja finanssi-intressin yhtiöt on sijoitettu sijoitusyhtiö Solidiumin salkkuun ja näin siirretty etäämmälle suorasta poliittisesta ohjauksesta. Solidium erillisenä yhtiönä on sinällään ollut toimiva rakenne. Solidium on kuitenkin perusteltua tuoda lähemmäs valtioneuvoston toteuttamaa omistajaohjausta ja sijoitusyhtiön yhteydenpitoa omistajan suuntaan on vahvistettava. Valtion on määriteltävä selkeä omistajuuteen ja elinkeinopolitiikkaan liittyvä tehtävä Solidiumille, jota päivitetään tarpeen mukaan. Tätä tehtävää Solidium toteuttaa suhteellisen itsenäisesti, ilman että sen toimintaan puututaan yksittäisten ja lyhytjänteisten poliittisten intressien vuoksi. Solidiumilta on edellytettävä nykyistä aktiivisempaa otetta omistustensa hoidossa. Solidiumin tulee valtion työkaluna olla aktiivinen omistaja, joka vaikuttaa yhtiöissä valtion intressien mukaisesti omistusosuuttaan vastaavalla painoarvolla. Tämä tarkoittaa pääsääntöisesti myös osallistumista salkkuyhtiöiden hallitustyöskentelyyn. Valtion on jatkuvasti huolehdittava, että Solidiumissa on sen tehtävän edellyttämä osaaminen ja resurssit. Samalla erityisesti Solidiumin analyysiosaamista voitaisiin hyödyntää laajemminkin. Tämä olisi mahdollista siirtämällä Solidiumin henkilökunta valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston yhteyteen, jotta näiden resursseja voitaisiin hyödyntää ristikkäin. Näin luotaisiin merkittävä osaamiskeskittymä kotimaiseen yritysanalyysiin, jota voitaisiin hyödyntää muidenkin valtionyhtiöiden omistajaohjauksessa.

Sijoitusten riskipreemion kautta Solidiumin salkun voi odottaa pitkälläkin aikavälillä tuottavan kohtuullista tuottoa ja näin tukevan valtiontaloutta. Solidiumille tulee asettaa pitkän aikavälin tuottotavoite ja tuottoja voidaan kotiuttaa osinkoina valtiolle ja sijoittaa tarpeen mukaan uudelleen. Sijoitusyhtiön salkun sisältöä ja rakennetta tulee jatkuvasti kehittää yhtiön tehtävänannon mukaan kotimaisen omistuksen varmistamiseksi ja vahvistamiseksi sekä omistuksen arvon kasvattamiseksi.

Solidiumin pääoma alkaa kuitenkin olla sen tehtävään nähden kriittisellä tasolla. Valtio-omistajan ei tule syödä yhtiön pääomaa enää enempää, vaan yhtiön kyky tuottaa valtiolle osinkotuloja tulee taata myös tulevaisuudessa ja pääoma tulee säilyttää vähintään nykytasolla. Vähitellen Solidiumiin jätettyjen tuottojen kautta pääomaa tulee kasvattaa, jotta yhtiö kykenee täyttämään tehtävänsä merkittävänä ankkuriomistajana ja kotimaisen omistuksen puolustajana tärkeiksi katsotuissa yhtiöissä.

Omistajapoliittiset tavoitteet henkilöstöpolitiikassa ja yhteiskuntavastuussa

Valtion omistajapolitiikka perustuu omistaja-arvon kasvattamiseen kestävällä ja vastuullisella tavalla. Valtionyhtiöiden tulee olla edelläkävijöitä yritysvastuu- ja ympäristökysymysten aktiivisessa huomioimisessa. Yhtiöiden odotetaan kiinnittävän huomiota myös alihankintaketjujensa läpinäkyvyyteen sekä hyvän henkilöstö- ja ympäristöpolitiikan toteutumiseen myös alihankintayrityksissä. Valtion kokonaan tai enemmistöomistajana omistamien olevien yhtiöiden edellytetään säännöllisesti raportoivan yritysvastuukysymyksistä täsmällisellä ja vertailukelpoisella tavalla.

Valtionyhtiöiden ei tule osallistua aggressiiviseen verosuunnitteluun tai toimintaan veroparatiiseissa. Kaikkien valtionenemmistöisten yhtiöiden tulee vuosittain raportoida maksamansa verot maittain tarkkuudella, joka riittää osoittamaan, etteivät ne käytä hyväksi veroparatiiseja tai eri maiden verojärjestelmien epäjatkuvuuskohtia veronmaksunsa minimoimiseksi.

Henkilöstöpolitiikassaan valtionyhtiöt edistävät avointa vuorovaikutusta henkilöstön kanssa ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia yhtiön toiminnassa. Henkilöstöllä tulee olla halutessaan mahdollisuus saada edustaja yhtiön johtoelimiin. Valtionyhtiöiden tulee olla esimerkillisiä työnantajia, jotka noudattavat lakeja ja työehtosopimuksia ja aloitteellisesti kehittävät henkilöstöpolitiikkaansa. Sukupuolten tasa-arvoon sekä kaikkeen syrjimättömyyteen kiinnitetään erityistä huomiota. Erilaisten vaikeasti työllistyvien henkiöiden ja henkilöryhmien mahdollisuuksia olla mukana työelämässä sekä ikääntyvien työntekijöiden työhyvinvointia sekä työssä jaksamista tuetaan joustavin tukitoimin sekä työaika- ja työtehtäväjärjestelyin. Hyvä henkilöstöpolitiikka nähdään valtionyhtiöissä yrityksen tuottavuutta ja näin kilpailukykyä vahvistavana tekijänä.

Nimettäessä valtionyhtiöiden johtopaikoille henkiöitä kiinnitetään erityistä huomiota kummankin sukupuolen edustajien tasapuolisiin mahdollisuuksiin edetä urallaan. Valtion kokonaan omistamien yhtiöiden hallituksissa noudatetaan sääntöä, jonka mukaan kumpaakin sukupuolta on hallituksessa vähintään 40 %. Taloudellista valtaa hajautetaan huolehtimalla, etteivät hallituspaikat kasaannu liiaksi samoille henkilöille.

Palkitseminen

Valtionyhtiöissä käytettävien palkitsemisjärjestelmien tulee olla kohtuullisia ja läpinäkyviä. Niissä käytetään pitkäjänteiseen tulokseen ja yrityksen kokonaismenestykseen perustuvia kriteerejä. Kriteerien tulee olla sellaisia, että ne ohjaavat vastuulliseen ja yhteiskunnallisesti kestävään valtion edun mukaiseen toimintaan. Valtion erityistehtäviä hoitavissa yhtiöissä palkitsemisjärjestelmät ottavat huomioon sekä erityistehtävään liittyvien tavoitteiden että taloudellisten tavoitteiden merkityksen kyseisessä yhtiössä. Palkitsemisen tulee olla oikeudenmukaista siten, että myös muuta kuin johtoon kuuluvaa henkilöstöä motivoidaan ja palkitaan hyvistä tuloksista.

Ylimmän johdon palkat ja palkitseminen ovat viime vuosina kasvaneet selvästi suhteessa työntekijöiden ansioihin, eikä niiden voida katsoa olevan enää järkevässä suhteessa tehtyyn työhön. Valtion tulee omalta osaltaan pyrkiä hillitsemään tätä kehitystä. Yhtiöiden hallitustyöskentelystä maksettavien palkkioiden tulee olla kohtuullisia ja suhteessa yhtiön kokoon, sen toiminnan luonteeseen ja hallitustyöskentelyn vaativuuteen. Myös operatiivisen johdon palkitsemisen yleiset kriteerit tulee valtioenemmistöisissä yhtiöissä vahvistaa yhtiökokouksessa, ja valtio valvoo palkitsemiskäytäntöjen noudattavan valtion linjauksia. Johdon sopimuksissa sovittavien erokorvausten taso pidetään maltillisena huomioiden johdon vastuut ja asema yhtiössä. Yritysjohdossa toimimiseen kuuluu tulosvastuu. Se ei toteudu, jos epäonnistumisesta palkitaan avokätisesti.

Palkitsemista ja hallituspalkkioita koskevat merkittävät muutoslinjaukset käsitellään talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa osana omistajaohjauksen yhtiökokousvalmistautumista.

Valtion omistajuuden ja elinkeinopolitiikan mahdollisia tulevia painopisteitä

Valtion omistajapolitiikalla tarjoamalla julkinen valta voi tukea uusien innovaatioiden ja palvelujen tuottamista ja käyttöönottoa. SDP esittää selvitettäväksi ainakin seuraavia painopisteitä valtion pääomapanostuksille uusien innovaatioiden ja palvelujen kehittämiseksi.

  • älykkäät sähköverkot lisäämään energiatehokkuutta
  • älykkäät kaupunkiratkaisut, cleantech ja kiertotalous
  • arktinen osaaminen ja arktisen alueen tarjoamat mahdollisuudet
  • innovaatiopankki tehostamaan tutkimuksen ja tuotekehityksen tulosten kaupallistamista sekä patenttien hyödyntämistä
  • vientiyritysten tiedonhankintaa ja markkinointia tukevat palvelut
  • kotimaisten markkinoiden toimivuutta edistävät palvelut
  • digitaalisen infrastruktuurin kehittäminen ja digitaalisen alustatalouden vahvistaminen
  • sote –ict –instrumenttien kehittäminen

Julkinen valta voi myös älykkäällä hankintapolitiikalla luoda uusille innovaatioille referenssimarkkinoita, jotka auttavat yrityksiä vientiponnisteluissa.

Miksi valtio on tärkeä ja hyvä omistaja?

  1. Valtion omistajuus vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeillä aloilla ja yhtiöissä. Omistajuus on myös kustannustehokas tapa turvata valtion strategisia intressejä, liittyen mm. huoltovarmuuteen, infrastruktuuriin, energiatuotantoon ja jakeluun sekä turvallisuuteen ja maanpuolustukseen.
    Valtion sijoitusyhtiö Solidium esti 2014 Skotlantilaisen Weir Group plc yrityksen vallata Metso Oyj ja näin varmisti tärkeän korkean teknologian yrityksen säilymisen Suomessa ja suomalaisessa omistuksessa.
  2. Valtion omistajuutta voidaan käyttää ketterästi strategisesti ja elinkeinopoliittisesti tärkeiden hankkeiden käynnistämiseen tai tilapäiseen tukemiseen sekä yksityisen pääoman mukaan houkuttelemiseen tällaisiin hankkeisiin.
    Valtionyhtiö Cinia rakennutti 2015 yhdessä vähemmistöomistajina hankkeeseen liittyneitten Ilmarisen ja OPn vakuutus- ja eläkeyhteisöjen kanssa Suomesta Saksaan merenalaisen datakaapelin. Kaapeli moninkertaistaa Suomen kansainvälisen tietoliikennekapasiteetin lisäten huomattavasti Suomen houkuttelevuutta datakeskusten, sekä muiden digitaalisen teollisuuden investointien kohdemaana.
  3. Valtion kilpailulla markkinalla toimivat yhtiöt ovat kyenneet luomaan kestävää tuottoa ja varsin ennustettavasti jakamaan osinkoja ja tulouttamaan tätä tuottoa omistajilleen. Tällä tulovarmuudella on merkitystä julkisen talouden rahoituksenkin kannalta.
    Valtion sijoitusyhtiö Solidium on eQ Varainhoito Oy:n keväällä 2015 laatiman selvityksen mukaan tuottanut vuodesta 2009 eteenpäin valtion siihen sijoittamalle miljardiomaisuudelle n. 17,2 % keskimääristä vuosittaista tuottoa. Vastaavan omaisuuden ”tuotto” käytettynä valtion velanoton vähentämiseen vuonna 2009 olisi ollut n. 4 %.
  4. Valtion omistajuudella ja investoinneilla voidaan vahvistaa talouskasvun ja viennin edellytyksiä sekä tukea uusien työpaikkojen syntymistä. Onnistuneella omistajapolitiikalla luodaan edellytyksiä elinkeinotoiminnan kilpailukyvylle ja investointihalukkuudelle, sekä tuetaan elinkeinorakenteen kestävää uudistumista.
    Valtion erityistehtäväyhtiö Finavia käynnisti vuonna 2014 valtion 200 miljoonan euron pääomistuksen turvin Helsinki-Vantaa lentoasemalla yli 900 miljoonan kehitysohjelman, jolla vahvistetaan lentoaseman kilpailuasemaa erityisesti Euroopan ja Aasian välisessä liikenteessä. Investointien myötä kasvavien matkustajamäärien odotetaan luovan yli 5000 pysyvää työpaikkaa lentoasemalla toimiviin yrityksiin.
  5. Valtionyhtiöt voivat toimia esimerkkeinä yhteiskunnallisesti vastuullisesta toiminnasta esimerkiksi palkitsemiseen ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamiseen liittyen. Valtion omistamien yhtiöiden tulee olla edelläkävijöitä myös muissa yhteiskuntavastuuseen liittyvissä kysymyksissä, kuten verojen maksamisessa ja siitä raportoimisessa.
    Keväästä 2015 alkaen kaikkien useamassa maassa toimivien valtioenemmistöisten yhtiöiden on edellytetty raportoivan tuloksensa ja maksamansa verot maakohtaisesti ja näin lisäävän veronmaksuna läpinäkyvyyttä. Maakohtainen verojalanjäljen raportointi on vähitellen EU-sääntelyn kautta tulossa laajemminkin käyttöön yrityskentässä.
  6. Valtion omistajapolitiikalla on tärkeä roolinsa katsottaessa tulevaisuuteen uusien alojen löytämisessä ja edelläkävijyyden edistämisessä. Älykkäät sähköverkot ja kaupunkiratkaisut, cleantech ja kiertotalous, innovaatiopankki, terveysteknologia sekä arktinen osaaminen ovat esimerkkejä aloista, joissa valtion omistajapoliittisen painopisteen kautta voitaisiin toteuttaa uusia ja merkittäviä ratkaisuja.