Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1126

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Ei vain leivästä - kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Ei vain leivästä - kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma
  • Vuosi: 2008
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Hyväksytty 7.6.2008

Ei vain leivästä - kohti henkistä hyvinvointia -ohjelma

SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5.-7.6.2008

Varjosta valoon, osattomuudesta yhteisöllisyyteen

Onni, onnellisuus, rakkaus, läheisyys ja suvaitsevaisuus ovat tärkeitä sanoja politiikan parissa toimiville, mutta niitä ei ole käytetty poliittisessa toiminnassa, sillä ne eivät muutu helposti poliittisiksi ohjelmiksi, konkreettisiksi toimenpiteiksi tai lainsäädännöksi. Saatamme kokea, että onnellisuus ja varsinkin rakkaus kuuluvat pelkästään yksityiselämän piiriin, muuten niiden arvo kärsii. Voisiko politiikka yhteisöllisenä toimintana kuitenkin tarjota työvälineitä yksityisen elämän pulmatilanteiden ratkaisemiseen ja onnellisuuden tavoitteluun? Uskomme, että ennakkoluuloton politiikka pystyy siihen.

SDP on aina lähtenyt siitä, että heikoimpia pitää puolustaa, ja jokaisen on saatava äänensä kuuluviin. Tavoitteet ovat olleet parhaimmillaan konkreettisia, kuten vaatimus kohtuullisen pituisesta työpäivästä ja työntekijöille tarjottavasta riittävästä levosta. Valitettavasti yhteiskunnassa ja politiikassa ei aina ole muistettu arjen näkökulmaa riittävästi. Arkipäivän onni, hyvinvoinnin tasainen ja kestävä kehitys sekä läheisyyden valtava merkitys mielekkäälle elämälle ovat usein unohtuneet puhuttaessa rakenteista ja järjestelmistä. Tämä ohjelma ei hylkää puolueemme rakentavaa otetta, sillä jokainen konkreettinen kehitysidea on toteutettavissa. Lähdemme liikkeelle yksilöstä, yhteisöönsä kiinnittyneestä tai inhimillistä kontaktia kaipaavasta arjen ahertajasta, joka miettii oman elämänsä suuntaa ja turvallista, valoisampaa huomista. Onneen kuuluu myös oikeus yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja mahdollisuus solidaariseen elämään paikallisesti ja maailmanlaajuisesti.

Haasteet liittyvät tulevaisuudessakin tasa-arvon ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden takaamiseen. Onni, läheisyys ja kestävä, hyvä elämä ovat välkkyneet poliittisten julistusten ja ohjelmien taustalla, mutta aina todellisia tavoitteita ei ole osattu sovittaa helposti lähestyttävään muotoon. Vaatiessamme nyt läheisyyden arvostuksen nostamista, eheyttävän elinympäristön tarjoamista kansalaisille, työelämän laadullista murrosta ja luovuutta ruokkivaa aidosti vapaata vapaa-aikaa emme hylkää perinteitämme ja siirry vastuullisesta vaikuttamisesta petolliseen imagopolitiikkaan. Lähdemme liikkeelle siitä, millä ihmisille oikeasti on merkitystä: hyvästä elämästä. Kerromme vastauksemme polttavimpiin nykypäivän ongelmiin, jotka vaikeuttavat tasapainoisen ja kestävällä pohjalla lepäävän arjen rakentumista. Jatkamme sitä työtä, mikä ei koskaan ole täysin loppunut. Taistelemme tiemme varjosta valoon, henkisen osattomuuden vankilasta läheisyyden ja yhteisöllisyyden pohjustamaan vapauteen.

Tavoitteena on kestävä hyvä elämä, joka ei kuormita kohtuuttomasti ympäristöä tai perustu lähimmäistemme oikeuksien polkemiseen. Onnellisuus, joka syntyy toisen ihmisen onnettomuudesta, ei ole aitoa tai arvokasta. Henkisten arvojen kunnioittaminen, yksilön koskemattomuuden korostaminen ja oikeudenmukaisuuden vaaliminen kaikilla elämänalueilla rakentavat hyvinvoinnin kestävän pohjan nyt ja huomenna.

Suuren kertomuksen päivitys - sosialidemokratian vastaus huomisen haasteisiin

  • Tavoitteena on henkisiin kysymyksiin ja arvoihin pohjautuva hyvinvointi: oikeudenmukaisuus, läheisyys ja yhteisöllisyyden uusi arvostus.

Sosialidemokraattinen liike on saanut alkunsa vapauden kaipuusta. Ihmiset ovat liittyneet yhteen etsiessään keinoja vapautua aineellisesta puutteesta ja henkisestä osattomuudesta. Sosialidemokraattisen liikkeen historiassa näkyvimmät saavutukset ovat liittyneet köyhyyden vastaiseen kamppailuun. Liikkeen toiminnassa ovat painottuneet aineellisen hyvän ja parempien elinolosuhteiden eteen tehty työ. Köyhyydestä ja puutteellisista oloista vapauttamisen tehtävä on edelleen ajankohtainen ja tätä työtä heikompiosaisten hyväksi on yhä jatkettava. Sosialidemokratian suuren kertomuksen päivittäminen merkitsee sitä, että kiinnitämme aikaisempaa enemmän huomiota ihmisen henkisen vapautumisen tarpeeseen. Tavoittelemme lisääntyvää hyvinvointia, joka perustuu henkisen hyvinvoinnin kasvuun. Tällöin tarkasteluun nousevat sellaiset kysymykset kuin vapaus, oikeudenmukaisuus, ympäristövastuu, läheisyys, yhteisöllisyys, kumppanuus, ystävyys ja toisten kanssa yhdessä jaettava aidosti vapaa aika.

Pohjoismaisessa perinteessä on historiallisista syistä ajateltu hyvinvoinnin perustuvan työhön ja siihen, että itse kukin tekee velvollisuutensa. Valtion ja kuntien rooli hyvinvointipalveluja koskevien normien asettajana ja niihin tarvittavien resurssien kokoajana ja jakajana on ollut vahva. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että hyvinvointimme perustuu merkittäviltä osin myös vapaaehtoiseen huolenpitoon perheenjäsenistä, sukulaisista, ystävistä ja muista lähimmäisistä. Vapaa ja sivistynyt, yhteisössä elävä ihminen ei ole loputtoman itsekäs ja ahne vaan myös kykenevä eläytymään toisen ihmisen asemaan. Välittäminen ja halu pitää huolta toisista ihmisistä ovat olleet keskeinen osa ihmisyyttä meidän kulttuurissamme. Vapaaehtoisesti lahjoitettu huolenpito toisella tuottaa hyvinvointia myös ihmiselle itselleen. Aineellisen hyvän kasvu ei kykene lisäämään hyvinvointia loputtomasti. Tällöin yhä useampi etsii merkitystä elämälleen vapaaehtoisen auttamien kautta koska kokee että tämä merkityksellisyys parantaa hänen oman elämänsä laatua.

Hyvinvoinnin kasvattaminen kokonaisvaltaisesta näkökulmasta on tärkeätä myös siksi, että harhaanjohtava keskittyminen vain aineelliseen kasvuun johtaa suuriin vaikeuksiin luonnon rajallisten resurssien kannalta. Henkisen hyvinvoinnin lisääminen voi olla tärkeä keino auttaa ihmistä valitsemaan aineellisen kulutuksen kannalta kohtuullinen elämäntapa, joka pidemmällä aikavälillä on välttämätöntä ekologisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Yksilön harkintaan luottava organisaatio ja ihmistä kunnioittava työyhteisö kasvattavat työelämän tuottavuutta ja kilpailukykyä. Avoin, tavoitteiltaan ja lähtötasoltaan monenlaisia opiskelijoita sietävä korkeakoulu mahdollistaa luovuuden ja innovaatioiden sikiämisen. Erilaisuutta aidosti suvaitseva koulu antaa pohjan taidoille ja sivistykselle, jota kansalainen tarvitsee toimiakseen vapaana ja solidaarisena, uudistavana ja rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Kulttuuri siirtää hyviksi koettuja traditioita eteenpäin, mutta on myös yhteiskunnallisen muutoksen perusvoima. Kulttuurin pohjalle rakentuvat yhteiset arvot ja etiikka, joiden avulla todellinen vapaus on mahdollista.

Yksilön hyvä elämä voi syntyä vain vapaudessa. Vain vapaa ihminen voi sitoutua yhteisöllisyyteen ja velvollisuuksiin. Hyvän elämän synnylle ei jää tilaa siellä missä ihmisen mieli on jatkuvasti ylitöiden, pätkätöiden ja henkilökohtaisen tulosvastuun paineiden alla. Työelämää tulee kehittää niin, että jokainen työntekijä nähdään yksilönä toiveineen ja unelmineen. Eilispäivän työläisen nälän ja vilun on korvannut henkinen pakkotila, riittämättömyyden oravanpyörä, jonka synnyttämän pakkotahdin suurimpia kärsijöitä ovat työnsä raskauttaman perhe ja lähipiiri. Toisaalla ne, joille ei ole lainkaan pääsyä työelämään, joutuvat helposti syrjään yhteisistä kokemuksista ja todellisuuksista. He kokevat ihmisarvonsa uhatuksi silloin, kun ihmisarvon mittana pidetään vain ansiotyötä. Vakaa käsityksemme on, että työ ei ole ihmisarvon tai yhteiskuntakelpoisuuden mitta. Hyvä yhteiskunta muodostuu jokaisen henkilökohtaisen panoksen, valintojen ja elämäntilanteen yhtäläisestä arvostuksesta.

Emme tavoittele sellaista yhteiskuntaa, jota leimaa rikkaiden pelokkuus ja köyhien epätoivo ja jossa voittajat sulkeutuvat muuriensa taakse turvaan lisääntyvän rikollisuutena ilmenevän pahoinvoinnin tieltä. Emme kaipaa yhteiskuntaa, jossa tieteellisen sivistyksen siirtäminen ja luominen ymmärretään akateemisen osaamisen tutkintotehtaiden liukuhihnatyöksi. Sitoudumme yhteiskunnan laadullisen ja henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Hylkäämme mekanistiseen tulosajatteluun perustuvan työelämäajattelun ja koulutuspolitiikan.

Mihin tarvitsemme suurta kertomusta? Uskomme, että kaikki poliittiset liikkeet ovat syntyneet niiden parissa toimivien ihmisten intohimojen ja unelmien törmätessä toisiinsa. Joskus törmäystä ovat kehystäneet arjen kovat reunaehdot, kuten vaino, näköalattomuus ja fyysiset puutteet. Paineen alla hioutuvat ne ajatukset, jotka kestävät pidempään. Sitoutuessamme päivittämään huomisen suurta kertomusta teemme sen tietoisina maailman, kulttuurimme ja toimintaympäristömme muutoksista. Osa muutoksista on ollut hyviä, osa huonoja. Osa muutoksista on sosialidemokraattisen liikkeen poliittisen työn aikaansaannosta. Osa muutoksista on tapahtunut meistä riippumatta. Liikkeen omien arvojen pohjalta nostamme esiin ne haasteet ja tavoitteet, jotka vaativat yhteistä työtä ihmisen hyväksi tässä ajassa ja lähitulevaisuudessa. Kysymme, mitä vapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus lupaavat ja merkitsevät ihmisille tässä yhä kiihtyvän kilpailun maailmassa.

Murrettua leipää - sitä solidaarisuus on

  • Itsekkäästi omia etujaan ajava kansakunta jää yksin.
  • Maailman rikkaiden ja köyhien välille tarvitaan suoraa yhteistyötä, jonka tavoitteena on edistää demokratiaa, turvata naisten ja lasten oikeudet, nostaa koulutustasoa sekä estää ilmastonmuutos.
  • Me vaadimme kansainvälistä valuutanvaihtoveroa. Vaadimme YK:n roolin vahvistamista.

Sosialidemokraattinen liike syntyi kansainvälisenä työväestön liikkeenä, jonka arvopohjan muodostivat sosialismin periaatteet sekä vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon aatteet. Noiden aatteiden mukaisesti sosialidemokraattiset liikkeet ovatkin rakentaneet hyvinvointia kansallisvaltioissa ympäri maailman. Globaali hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus siintävät kuitenkin vielä kaukana. Sosialidemokraattisten liikkeiden haasteena on luoda maailma, joka on sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävällä pohjalla. Me emme voi olla onnellisia, jos tiedämme, että yli miljardi kanssaihmistämme elää äärimmäisen köyhyyden ikeen alla. Jos kansakunta ryhtyy ajamaan vain omia etujaan, se syrjäytyy. Tämän takia sosialidemokraattisten puolueiden lähtökohtana politiikkaan on ollut kansainvälisyys.

Me vaadimme kansainvälistä valuutanvaihtoveroa, joka on valuuttakaupoista saatavan ansiottoman arvonnousun verottamista. Sitä voidaan käyttää uudenlaisena kehitysyhteistyön rahoitusmuotona.

Nykyinen maailmamme vaatii monenkeskisen kansainvälisen yhteistyön vahvistamista. Tässä tarvitsemme vahvan YK:n, joka toimii tehokkaasti ja kykenee vastaamaan tulevaisuuden uusiin haasteisiin.

Globaalistuvassa maailmassa kansainvälinen solidaarisuus nousee entistä tärkeämpään osaan. Taloudellisten raja-aitojen murtuminen valtioiden väliltä ja ylikansallinen taloudellinen kilpailu ovat kasvattaneet maailmantaloutta, mutta hyvinvointi ei ole vastaavasti kasvanut. Globaalin kaupankäynnin seuraukset tuntuvat sekä Suomessa että maailmalla siten, että taloudellinen hyvinvointi jakautuu yhä voimakkaammin niille, jotka jo valmiiksi elävät yltäkylläisyydessä. Vaikka elämme ihmiskunnan historiassa poikkeuksellisen yltäkylläisiä aikoja, elää yli miljardi ihmistä vieläkin äärimmäisessä köyhyydessä. Ilman poliittisen päätöksenteon globalisoitumista emme voi muuttaa hyvinvoinnin polarisoitumista ja maailman epätasa-arvoistumista.

Globalisaatio on tarkoittanut kasvavan keskinäisriippuvuuden ja yhteisen maailmankylän muodostumista. Kansainvälisen finanssipääoman valta ja merkitys on kasvanut demokraattisen järjestelmän kustannuksella. Kehitys on ollut nopeaa, eikä markkinatalouden toiminnalle keskeinen säädösympäristö ole pysynyt perässä. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa demokraattinen järjestelmä kykenee yhä heikommin vaikuttamaan toimintaympäristöönsä. Seurauksena on demokratiavaje sekä tilanne, jossa valtiot eivät enää kykene toimimaan kansalaistensa parhaaksi omista lähtökohdistaan, vaan niiden on sopeuduttava kansainvälisten markkinavoimien paineeseen. Demokraattista päätöksentekoa ei kuitenkaan lisätä palaamalla kansallisen protektionismin aikaan. Kansainvälinen päätöksenteko on demokratisoitava ja markkinavoimien sääntely on vietävä kansainväliselle tasolle.

Kansainvälisen solidaarisuuden nimissä vahvojen eurooppalaisten sosialidemokraattisten puolueiden tulee nykyistä voimakkaammin pyrkiä synnyttämään ylikansallisen politiikan foorumeita sekä järjestelmiä, joilla pystytään hallitsemaan globaaleja markkinoita. Vain luomalla oikeudenmukainen globaalipoliittinen järjestelmä, voidaan maailmankaupan, valtiojärjestelmän ja historian epäoikeudenmukaista jaottelua purkaa. Kansallisvaltioiden lyhytnäköisen eturyhmäpolitiikan sijaan tulee tukea ja kehittää esimerkiksi Euroopan unionin roolia globaalin vastuunsa tuntevana poliittisena toimijana.

Kansainvälisen solidaarisuuden toteuttamiseksi tarvitaan myös suoraa yhteistyötä maailman rikkaiden ja köyhien välille. Tässä SDP:n on tehtävä yhteistyötä kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen kanssa. Kehitysyhteistyö pitää sisällään poliittisia valintoja. Sosialidemokraattiselle kehitysyhteistyöpolitiikalle tärkeitä teemoja ovat demokratian edistäminen, naisten ja lasten oikeuksien parantaminen, koulutukseen panostaminen sekä ilmastonmuutoksen torjuminen. Nämä teemat muodostavat kokonaisuuden, joka mielestämme parhaiten edistää hyvinvointia kaikkialla maailmassa.

Suomi monikulttuuristuu nopeasti. Yhä useammat kulttuurit ja kielet elävät rinnakkain yhteiskunnassamme. Me kaikki kotoudumme yhdessä monikulttuuriseen yhteiskuntaamme. Monenlaisuuden rikkauden aiheuttamia jännitteitä purkamaan on rakennettu monenlaisia ratkaisuja, joista yksi on kulttuuritulkkaus. Kulttuuritulkki lisää ymmärrystä eri kulttuurien välillä, valottaen tilanteen taustoja ja kertoen mitä erityistoimia tarvitaan toivottuun tulokseen pääsemiseksi. Kulttuuritulkki käy vuoropuhelua valtakulttuurin ja vähemmistökulttuurin edustajien välillä ja tekee molemmille osapuolille näkyväksi ne henkiset tai fyysiset kynnykset, jotka ovat täyden osallistumisen tiellä. Kulttuuritulkkien koulutuksen luomiseksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin ja kulttuuritulkkien käyttöä on lisättävä. Kulttuuritulkkausta voidaan järjestää myös yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa.

Olet mitä luet - kulttuurista iloa, viisautta ja voimaa

  • Koulutus kasvattaa aktiiviseen kansalaisuuteen.
  • Sosialidemokraatit arvostavat taiteita, luovuutta ja kulttuuria.

Koulutuksen tarkoituksena on tarjota jokaiselle suomalaiselle lähtökohdat työelämää varten sekä perustiedot ja taidot yhteiskunnassa toimimiseen. Koulun tulee tarjota myös tunnekasvatusta, jonka avulla opitaan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta. Ihmisenä oleminen on otettava omaksi oppiaineekseen. Koulutuksen kautta ihminen kasvaa itsenäiseksi ja täysivaltaiseksi osaksi yhteiskuntaa, aktiiviseksi kansalaiseksi. Tämä on koulutuksen sivistyksellisen kasvatuksen perimmäinen tarkoitus, sillä ilman tietoa omista mahdollisuuksistaan ihminen jää irralleen yhteisöstä.

Suomalainen maksuton ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä on osoittautunut kansainvälisissä vertailuissa yhdeksi maailman parhaita oppimistuloksia tuottavaksi järjestelmäksi. Suomalaiset opiskelijat saavuttavat huipputuloksia muun muassa äidinkielessä ja matematiikassa, samanaikaisesti heikomman koulumenestyksen oppilaita autetaan. Sosialidemokraatit haluavat kehittää suomalaista koulutusjärjestelmää tulevaisuudessa entistä paremmaksi. Koulutuksessa pitäisi nykyistä paremmin kannustaa oppilaita kriittiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Kaiken koulutuksen ja kasvatuksen pyrkimyksenä tulee olla ihmisen kasvu rauhan ja väkivallattomuuden kulttuuriin. Yhteiskuntaopin ja historian oppiaineiden sisältöä tulisi uudistaa siten, että enemmän painoarvoa koulutuksessa annettaisiin poliittisten aatteiden ja poliittisen järjestelmän sekä kansalaisjärjestöjen toiminnan opiskeluun.

Koulun tulee tukea ja edistää lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Oppilashuollon keinoilla on luotava kaikkiin kouluihin sellaiset olosuhteet, jotka edistävät koululaisten turvallisuutta ja kaikenpuolista hyvinvointia. Oppilastoimintaa ja tutor-vertaistukea edistämällä luodaan yhteisöllisyyttä kouluihin sekä kehitetään oppilaiden mahdollisuuksia vaikuttaa oman oppimisympäristönsä kehittämiseen. Oppilastoiminta on kasvamista vastuulliseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Luokkakoot eivät saa kasvaa liian suuriksi, jotta jokaisen oppilaan yksilölliset tarpeet voidaan huomioida. Oppilashuollon avulla tulee järjestää ja kehittää sekä ongelmia ennaltaehkäiseviä että varhaisen puuttumisen käytäntöjä. Näillä toimenpiteillä voidaan myös lisätä oppimismotivaatiota ja viihtymistä koulussa.

Peruskoulussa tulee kehittää oppimisen tukijärjestelmiä niin, että jokaisen oppilaan yksilölliset oppimistavoitteet toteutuvat. Näin turvataan jokaisen lapsen ja nuoren yhtenäinen oppimispolku esiopetuksesta toiselle asteelle. Koulupudokkuuden ehkäiseminen on sosialidemokraattien koulutuspolitiikan keskeinen tavoite. Ketään ei saa jättää koulutuksesta paitsi.

Jokainen ihminen tarvitsee koulutusta sekä mieltä ja sielua ravitsevaa taidetta ja kulttuuria. Suomalainen yhteiskunta on rakentunut useista eri lähteistä syntyneiden vaikutusten pohjalta; suomalainen kulttuuri on omaleimainen yhdistelmä vanhaa suomalaista kulttuuria sekä idästä ja lännestä, läheltä ja kaukaa tulleita vaikutteita. Jokainen ihminen on osa kulttuuria, osa yhteisöä. Suomalaisen yhteiskunnan tavat, lait, taide ja rakenteet ovat kulttuurin ilmentymiä. Siksi kulttuurikasvatuksella pitää olla merkittävä osa koulutuksessa. Kansalaisuus voi syntyä vain osallistumisen ja osallisuuden kautta.

Taide on kulttuuria luova voima. Kulttuuri on muutakin kuin taidetta, mutta yksilöiden uutta luovana toimintana taide on kulttuurin liikkeellepaneva voima. Yleissivistävän taidekasvatuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua kohti aktiivista kansalaisuutta ja oman identiteetin vahvistamista. Taidekasvatuksen kautta ihminen voi tunnistaa oman luovuutensa ja harjoittaa sitä. Taideaineet vahvistavat myös ihmisen muuta oppimista. Taiteen avulla voidaan ymmärtää, että on useampia tapoja toteuttaa asioita sekä yleisesti edistää luovan ajattelun syntymistä. Oppiminen on koko elämän kestävä matka ja siksi yhteiskunnan on tarjottava julkisina palveluina kaiken ikäisille ihmisille mahdollisuuksia oppia uutta. Taideopetus kilpailee muiden oppiaineiden kanssa tuntikehyksistä ja määrärahoista. Tuntikehystä on kasvatettava ja annettava lisää tunteja taideaineiden opetukselle.

Elinvoimaiset yleiset kirjastot ja vahva laajan julkisen palvelun Yleisradio ovat osa kansallista selkärankaa. Niitä on vaalittava ja voimistettava. Suomalaisen kirjastolaitoksen toiminta-ajatus perustuu maksuttomuuteen. Tulevaisuudessa kirjastojen voimavaroja on lisättävä, sillä tietoyhteiskunnan kehittymisen luomat haasteet ja elinikäisen oppimisen läpimurto edellyttävät kirjastoilta entistä laaja-alaisempaa tietämystä. Vapaata sivistystyötä edistävät kansanopistot, opintokeskukset ja työväenopistot tekevät tärkeää työtä ihmisten osallisuuden ja kansalaisuuden kasvattamiseksi. Vapaan sivistystyön oppilaitokset tarjoavat koulutusjärjestelmään joustavuutta reagoida nopeasti maailman muutoksiin.

Kulttuurin ja siitä ponnistavan taiteen tuntemisen ja tekemisen lisäksi eräs tärkeä tapa rakentaa identiteettiään on kokea muiden tekemän taiteen vaikutus. Taidekasvatuksessa on otettava paremmin huomioon, mikä merkitys taiteella on ihmiselle koettuna.
Nautimme päivittäin toisten ihmisten luovuudesta kuunnellessamme musiikkia tai katsellessamme patsaita ulkona. Toisten tekemän taiteen kokeminen lisää yhteenkuuluvuutta ja arvostusta toisia ihmisiä kohtaan. Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille, myös niille joiden kotina on hoitolaitos.

Kulttuurilla on myös suuri työllistävä ja taloudellinen merkitys. Koko "luova talous" on EU-maissa yhteenlaskettuna jo suurempi ala kuin autoteollisuus tai kemian teollisuus, ja se kasvaa myös nopeimmin. Kulttuurin ja terveyden välinen yhteys on ollut tiedossa jo kauan, mutta sen systemaattinen tutkiminen on vasta alullaan. Göteborgin yliopistossa tehdyissä ensi arvioissa taiteen ja kulttuurin eri muotojen käytön on todettu estävän tai vähentävän moderneja kansantauteja kuten diabetesta ja masennusta. Näin ollen kulttuurin vaikutus kansantalouteen voi olla suurempi kuin tähän saakka on osattu arvioida.

Tiedepolitiikassa tiedon vapaus ja autonomia takaavat parhaiten sivistyksen ja kulttuuriarvojen toteutumisen. Ne tuovat myös eniten yhteistä aineellista hyvää. Yliopistolain uudistaminen ei saa vähentää yliopistojen sisäistä autonomiaa. Tieteellisen tutkimuksen tulosten pitää olla julkisia.
Suomalainen yhteiskunta muuttuu monikulttuurisemmaksi jatkuvasti. Tämä on huomioitava myös koulutuksessa. Taideaineiden opetuksessa ja taidekasvatuksessa tämä tarkoittaa sitä, että näkökulmaksi otetaan koko maailman taiteen opettaminen ja omaksuminen.

Elävä taiteilija on paras taiteilija

  • Sosialidemokraatit arvostavat luovuutta, taiteita ja kulttuuria.

Työväenliike ja kulttuuri ovat perinteisesti olleet lähellä toisiaan. Kun työväenliike syntyi, se syntyi työväentaloilla, jotka olivat usein alueidensa tärkeitä kulttuurikeskuksia. Työväentaloilla oli näytelmiä, kuoroja ja liikuntaa. Kulttuuri ja kulttuurityöntekijät ovat olleet myös merkittäviä työväenaatteen levittäjinä ja tulkitsijoina.

Kulttuurilla on huomattava yhteiskunnallinen merkitys. Kulttuuri auttaa ihmistä jäsentämään maailmaa, rakentamaan omaa arvomaailmaansa ja minuuttaan. Kulttuuri on väline oman kielen säilyttämisessä ja kansakunnan identiteetin kehittämisessä. Kulttuurilla ja demokratialla on vahvat liittymäkohdat toisiinsa. Kulttuurin avulla voidaan myös kirvoittaa luovuutta ja parantaa tuottavuutta. Kulttuuri parantaa henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Kulttuuri vaatii kehittyäkseen yhteiskunnan tukea. Suomalainen kulttuurin tuen tarvetta korostaa pieni kielialue ja syrjäinen maantieteellinen sijainti. Kulttuurille on kapeammat kaupalliset markkinat esimerkiksi elokuvan, teatterin tai kirjallisuuden puolella, jotka kaikki ovat vahvasti kieleen sidottuja.

Esimerkkinä olkoon elokuva. Euroopan tuottajat joutuvat hakemaan markkinat lähinnä oman maansa rajojen sisäpuolelta. Kotimainen elokuva kamppailee kotimaisten katsojien suosiosta kahden ongelman rasittamana. Kotimarkkina on vain viiden miljoonan katsojan suuruinen, julkinen tuki on lisäksi Euroopan matalimmalla tasolla. Siksi tuotantobudjetit ovat pienimmät, mitä Euroopasta löytyy. Ja juuri elokuvalla on erittäin voimakas kosketuspinta nuorisoon, jonka muut kulttuurivaikutteet useasti jäävät satunnaiseksi. Elokuvan julkinen tuki tulee nopeasti saattaa vähintään muiden pohjoismaiden tasolle.

Yleissivistävän taidekasvatuksen tavoitteena on tukea kasvua kohti aktiivista kansalaisuutta ja oman identiteetin vahvistamista. Taidekasvatuksen kautta ihminen voi tunnistaa oman luovuutensa ja harjoittaa sitä. Taideaineet vahvistavat myös ihmisen muuta oppimista. Taidekasvatuksen tulee läpäistä koko koululaitoksemme. Lisäksi päiväkodista alkaen lapsilla ja nuorilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osana taidekasvatusta päästä nauttimaan taiteesta.

Kulttuurin asema Suomessa on tarpeettoman heikko. Sosialidemokraattien mielestä sitä tulee parantaa. Viime aikoina on ollut uhkana, että budjetin kautta perinteisesti rahoitettavia hankkeita siirretään veikkausvoittovaroista jaettavaksi. Sosialidemokraattien mielestä veikkausvoittovarat tulee käyttää jakosuhdelain mukaisesti kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön tukemiseen.

Taiteilijoiden sosioekonominen asema on rapautunut. Taidepolitiikan lisäksi tarvitaan myös taiteilijapolitiikkaa. Taiteilijan tulonmuodostuksessa olevat kausivaihtelut pitää voida verotuksessa tasata. Kulttuurityöntekijä tekee pätkätyötä huomattavasti useammin kuin muut työntekijät. Pätkätyön aiheuttamat ongelmat taiteilijoiden työttömyysturvan, eläketurvan ja muun sosiaaliturvan saralla tulee voida hoitaa lainsäädännöllisin ratkaisuin ja tarvittaessa yhteiskunnan taloudellista tukea käyttäen. Erityisesti apurahoitukseen liittyy joukko sosiaaliturvaongelmia, jotka kyettävä hoitamaan nopeasti. Apurahoituksen määrää tulee lisätä samoin ylimääräisiä taiteilijaeläkkeitä. Puutteellisen sosiaaliturvan ja työelämän epävarmuuden kanssa elävät myös apurahoilla työskentelevät tutkijat, joiden asemaa tulee pikaisesti parantaa.

Kulttuurin tulee olla kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Valtion museoiden on oltava maksuttomia. Lisäksi työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille on otettava käyttöön kulttuuriseteli museoita, taidenäyttelyjä, konsertteja, kirjan ostamista ja teattereita varten.

Julkiseen rakentamiseen ns. prosenttiperiaate tulee toteuttaa, eli rakentamisen kokonaiskustannuksiin lisätään automaattisesti taidehankintaan menevä kuluerä. Prosenttiperiaatetta on toteutettava kaikissa yhdyskuntasuunnittelun vaiheissa.

Maamme väestöpohja on muuttunut nopeasti, maahanmuuttajia on monesta eri maasta ja taustasta eikä sopeutuminen ole aina helppoa. Kulttuurilla voidaan toisaalta helpottaa maahanmuuttajien kotoutumista ja toisaalta helpottaa eri kulttuurien välistä ymmärrystä. Monikulttuurisuutta tulee tukea.

Kulttuuria käytetään yhä enemmän myös uusilla alueilla esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen palveluksessa. Tällaisia käyttömuotoja ovat mm. taiteen käyttö sairaaloissa tai sosiaalitoimen lähiöprojektit, joissa kulttuuria käytetään helpottamaan sopeutumista tilanteissa, joissa esimerkiksi syrjäytymisen uhka on ilmeinen. Tällainen taiteen soveltava käyttö tarvitsee tukea, sillä alalla ei ole vielä vakiintuneita käyttö- tai rahoitusmuotoja.

Tekijänoikeudet ovat vähimmäissuoja tekijälle ja tekijän oikeudet tuotokseensa on kirjattu YK:n sopimuksiin. Nykyisin eletään tilanteessa, jossa suuret mediakonsernit vaativat taiteilijaa luopumaan kaikista oikeuksistaan tuotteeseen myydessään oman tuotoksensa eteenpäin. Tekijänoikeudet ovat aina taiteilijan pääomaa tai perustoimeentuloa. Tekijänoikeuslainsäädännön uudistamisessa lähtökohtana on oltava tekijän suojelu ja tekijänoikeudellisen sopimisen kunnioittaminen.

Pelko - luovuuden vihollinen

  • Luovuus vaatii syntyäkseen aikaa ja omaa rauhaa. Epäonnistuminen ei saa johtaa rangaistukseen, sillä pelko tappaa luovuuden.

Hyvinvointia edistävää kulttuuria ei synny, ellei ihmisten luovuudelle anneta tilaa. Suomalainen yhteiskunta on siirtymässä jälkiteollisesta yhteiskunnasta kohti tietoyhteiskuntaa kovalla vauhdilla. Tietoyhteiskunnalle ominainen työ edellyttää työntekijältä luovuutta ja omaan harkintaan perustuvaa näkemystä. Ihmisten luovuutta voidaan lisätä rakentamalla ulkoiset olosuhteet sellaisiksi, että luova toiminta on mahdollista. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Useat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset rakenteet nykyisin pikemminkin rajoittavat kuin edistävät luovuutta.

Luovan työn tekemisen keskeisin edellytys on, että ihminen keskittyy täydellisesti luomaan, ts. antautuu täysin luovalle työlle. Tämä ei onnistu monessakaan työpaikassa. Luovuus vaatii aikaa, mutta nykyinen työelämä on muuttumassa yhä kiireisemmäksi. Kaikki työtehtävät alistetaan tuloksellisuusmittareiden alle ja tuloksia odotetaan lyhyellä tähtäimellä. Luovuutta ei synny olosuhteissa, jossa ei ole aikaa ajatella ja jossa tuloksia odotetaan herkeämättä. Luovan työn tappaa myös, jos työtä ei voi tehdä rauhassa muilta ihmisiltä. Esimiehen jatkuvan valvonnan alaisuudessa luovaa työtä on vaikea tehdä.

Luovuutta ei synny, jos työntekijällä ei ole mahdollisuuksia tehdä virheitä ja oppia niistä. Luovan työn keskeinen sisältö on lähteä rohkeasti rakentamaan jotain tuntematonta, minkä lopputulos ei ole etukäteen tiedossa. Tarkoitukseton kilpailu toisten työntekijöiden kanssa resursseista tai palkinnon tavoittelu kääntyy usein luovuutta vastaan. Luovaa työtä on vaikea arvioida etukäteen ja siksi sille on myös vaikea asettaa tuloksellisuusmittareita.

Luovan työn tekeminen on suomalaisen yhteiskunnan elinehto tulevaisuudessa. Globaalissa työnjaossa suomalaisen yhteiskunnan korkea koulutustaso ja se, millaista työtä Suomessa on järkevää tehdä, johtavat siihen että luovuuden määrän työyhteisöissä pitää kasvaa. Työn luonne on siis mietittävä täysin uusiksi siitä näkökulmasta, edistävätkö työn järjestämistavat luovuutta vai eivät.

Tee työtäs laulellen - hymy tekee tulosta

  • Hyvinvoiva työntekijä on työnantajan ja koko yhteiskunnan etu.

Työelämä on kokenut rajun muutoksen. Puolet työntekijöistä tekee ylitöitä, osa ilman korvauksia. Työpaikka on muuttunut turvallisesta toimeentulon lähteestä jatkuvalla koeajalla olemiseksi ja kilpailemiseksi. Omaa tarpeellisuutta on jatkuvasti todisteltava ja tavoitettavissa on oltava koko ajan. Työn ja muun elämän raja on hämärtynyt. Työntekijän tehokkuus ei lisää työntekijän vapaa-aikaa, vaan kasvattaa tehokkuusvaatimuksia. Huonosti johdetut ja organisoidut sekä sisällöltään köyhät työtehtävät merkitsevät ihmiseen sisältyvien valtavien mahdollisuuksien heittämistä hukkaan.

Toiset ihmiset ovat puolestaan alityöllistettyjä tai tekevät pätkätöitä sekä silpputöitä, eli ovat käytettävissä tarvittaessa. Epäsäännöllisiä työvuoroja tehdään paljon. Huoli huomisesta on suuri. Työpaikan jatkuvuutta ei voi enää taata omalla hyvällä työpanoksella, ja epävarmuus aiheuttaa pahoinvointia. Väsynyt ihminen ei opi uutta eikä kestä muutoksia. Työelämän huononemisen historialle on laitettava piste. Sosialidemokraatit haluavat yhteiskunnan ja työelämän, missä ihmiset viihtyvät työpaikoillaan. Hyvässä työelämässä ketään ei riistetä.

Hyvinvoinnin edistäminen työelämässä lisäisi paitsi työntekijöiden onnellisuutta, myös tuottavuutta. Tuottavuutta ja työhyvinvointia kehitetään käsi kädessä. Työilmapiiristä on kiinni, ovatko työntekijät sitoutuneita vai välinpitämättömiä, aktiivisia vai passiivisia, uutta luovia vai urautuneita. Hyvinvoiva työntekijä on työnantajan etu. Ihmiset on otettava työpaikoilla huomioon. Ihmisiä kuluttavasta työelämästä on siirryttävä ihmisiä ja heidän vahvuuksiaan tukevaan työympäristöön.

Työyhteisöissä tarvitaan hiljaisia tai elämyksellisiä huoneita taukopaikoiksi ja rauhoittumista varten. Tästä hyötyvät sekä työntekijät että yritykset viihtyvyyden ja kasvaneen työtehon kautta. Elämyshuoneessa olisi tarjolla esimerkiksi metsän ääniä, puron solinaa ja lintujen sirkutusta. Hiljainen huone tarjoaa hiljaisuutta ja arvokkaan tauon. Pehmeät nojatuolit sekä taukohuoneen seinillä olevat taideteokset inspiroivat luovuuteen. Hiljainen huone on arjen kappeli, työpaikan keidas. On selvää, että lyhyet, tiiviisti toistuvat tauot rytmittävät työntekoa ja mahdollistavat vapaamuotoiset luovuutta ja uusia ratkaisuja ruokkivat keskustelut työtovereiden kanssa. Me vaadimme tupakkataukoja ilman tupakkaa ja kahvihetkiä ilman kellokorttia.

Työntekijöitä on kunnioitettava, ja työaikojen pitää olla sellaisia, että aikaa ja jaksamista jää myös muulle elämälle. Työn, vapaaajan ja levon pitää olla tasapainoisessa suhteessa. Työpaikoilla on lisättävä sellaista joustavuutta, joka mahdollistaa lyhennetyt työpäivät, lisävapaat, ylimääräiset tauot ja kevennykset silloin, kun työntekijä tällaisia joustoja esimerkiksi perhetilanteen tai sairauden vuoksi tarvitsee.

Uudenlainen joustavuus perustuu oppivan organisaation tavoin toimiviin työyhteisöihin. Mitä tietovaltaisemmasta ja verkostoituneemmasta toiminnasta on kyse, sitä tärkeämpää on avoin ja keskusteleva johtaminen, tiimimäinen ja vuorovaikutteinen työn organisointi, kumppanuus, sosiaalinen osaaminen, työyhteisön yhteiset arvot ja kulttuuri. Vahvuus asuu erilaisuuden hyödyntämisessä ja hiljaisen tiedon arvostamisessa.

Työntekijöille tulee tarjota jatkuvaa koulutusta ja kehittämisohjelmia, jotka parantavat työntekijöiden valmiuksia työllistyä uudelleen, mikäli työt nykyisessä paikassa loppuvat. Myös perhevapaan aikana on oltava mahdollisuus päivittää osaamistaan. Tämä edellyttää, että myös perhevapaalla olevien lapsilla on mahdollisuus päivähoitoon vanhemman kouluttautumisen aikana.

Osa-aikaisen, pätkätyön tai muun niin sanotun epätyypillisen työn tekemisen tulee perustua ihmisen omaan valintaan. Haluamme parantaa niiden ihmisten asemaa, jotka tekevät vastentahtoisesti epätyypillistä työtä. Julkisella sektorilla on otettava käyttöön työpooleja sijaisuuksien hoitamiseen. Suurimmilla työpaikoilla on jatkuva sijaisten tarve, joten kaikki työntekijät voivat olla vakituisessa työsuhteessa, jos henkilöstöä on tarpeeksi sijaisuuksien hoitamiseen. Työtekijöillä on oltava mahdollisuus kouluttautua moniammatillisiksi osaajiksi, jolloin työpoolissa työntekijä voisi toimia esimerkiksi talvisin kouluavustajana ja kesäisin päiväkotiapulaisena. Näin työmahdollisuuksia olisi ympäri vuoden.

Vuokratyöntekijöiden työsuhdeturvaa on parannettava. Vuokratyöntekijöiden tulee olla vakituisessa, pääsääntöisesti täyspäiväisessä työsuhteessa vuokratyötä välittävään yritykseen. Vuokratyöntekijöiden etujen valvominen on vaikeaa, koska he eivät kuulu luottamusmiesjärjestelmään. Työtä vuokraavan yrityksen luottamusmiehen tulee toimia myös vuokratun työntekijän luottamusmiehenä. Vuokratyövoimaa välittävät yritykset säätävät usein kynnyshinnan, joka on maksettava, jos työvoimaa vuokrannut yritys haluaa vakinaistaa vuokraamansa työntekijän. Tällaiset kynnyshinnat vakituiselta palkkaamiselta on kiellettävä.

Työyhteisöissä tulee arvostaa kaikenlaista erilaisuutta, johtuipa se sairaudesta, vammasta, uskonnosta, rodusta, iästä tai mistä muusta seikasta tahansa. Työyhteisön sisäistä päätöksentekoa vahvistetaan, niin että kaikkien osallisuutta siihen lisätään. Näin lisätään ihmisten elämänhallintaa ja vähennetään uupumusta, voimattomuutta ja kiusaamista.

Alas aikavarkaat!

  • Ajanhallinnan tukeminen nostetaan yhdyskuntasuunnittelun ja yhteiskuntapolitiikan tavoitteeksi.
  • Läheisyys ja yhteisöllisyys vaativat aikaa ja mahdollisuuksia nauttia kiireettömyydestä.

Ajasta on käynnissä jatkuva kamppailu. Kuluvatko pitkät päivät töissä, vai jääkö aikaa myös perheelle, läheisille ja itselle? Aika on rajallista, mutta tunne ajan kulumisesta on yksilöllistä. Poliittisilla päätöksillä tulee tukea kansalaisten mahdollisuutta käyttää aikaansa rakentavasti ja kestävällä tavalla. Arkea ei saa jatkuvasti hallita kiire ja stressi.

Hyödyttömyyden tunne liittyy myös aikaan. Vapaa-aika voi tuntua hankalassa elämäntilanteessa enemmän taakalta kuin nautinnolta. Ahdistus yllättää elämän muodostuessa samankaltaisina lipuvista päivistä. Toisen ihmisen kohtaaminen on tässä tilanteessa välttämätöntä, sillä jaettu aika on erityistä ja ravitsevaa.

Sosialidemokraatit ovat aina kamppailleet työläisten riittävän levon ja virkistysmahdollisuuksien puolesta. Nykyään aikaan liittyvät haasteet ovat moninaisempia. Työtön tai syrjäytynyt voi kokea näennäisen vapautensa rangaistuksena, sillä tuottavuutta korostavassa yhteiskunnassa toimettomuutta paheksutaan. Opiskelijan kamppailu työn, opiskelun ja itsenäisen elämän rakentamisen kolmiossa voi suistaa tarmokkaankin puurtajan masennukseen. Eläkeläinen voi tuntea olonsa syrjäytetyksi, jos nuoruus nähdään ainoana nautinnollisena ja aktiivisena elämänvaiheena. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten kiireetöntä läsnäoloa, huomiota ja rakkautta.

Kamppailu työläisten ajasta ei suinkaan ole ohi, sillä tuottavuutta voidaan pyrkiä nostamaan työntekijöitä kuormittamalla tai syyllistämällä. Taloudellista tulosta on synnyttävä olosuhteista riippumatta. Liian sitova työ, joka ei tarjoa riittävästi mahdollisuuksia vapaa-aikaan ja rauhoittumiseen, on jo tilastojenkin perusteella raskasta. Maatalous- ja pienyrittäjät kokevat ajankäyttönsä ongelmalliseksi. Erityisesti toimeentulon ollessa niukkaa tai tulevaisuuden näyttäytyessä epävarmalta, voidaan levosta tinkiä kohtuuttomasti. Aikaa ei hukata, mutta hinta on kova.

Yhteiskunnan tulee tehdä kaikkensa, jottei kenenkään vapaa-aika katoa huonosta liikennesuunnittelusta johtuviin ruuhkiin. Kaupunkirakennetta on tiivistettävä tuntuvasti, sillä hajanainen kaupunki johtaa yksityisautoissa ja julkisissa liikennevälineissä käytetyn ajan vääjäämättömään kasvuun. Uudet liikenneinvestoinnit suunnitellaan tukemaan tehokasta ajankäyttöä. Ruuhkamaksut auttavat omalta osaltaan arkisessa ajanhallinnassa, sillä yksityisautoa käytetään vain pakon edessä. Yhteiskunnan palvelut sijoitetaan niin, että kansalaisten on ne helppo saavuttaa. Lähiliikuntaan tarjotaan mielekkäitä mahdollisuuksia, jotta aikaa voitaisiin käyttää itse harrastamiseen, ei harrastusmatkoihin. Ajanhallinta on elämänhallintaa ja elämänhallinta on onnellisuutta.

Ympäristöpolitiikan ja yhdyskuntasuunnittelun rinnalle luodaan uusi politiikan alue, aikapolitiikka, jolla on heijastusvaikutuksia työlainsäädäntöön, koulutuspolitiikkaan, sekä sosiaali- ja terveyspoliittisiin linjauksiin. Aikapolitiikan keskeinen tavoite on hyvinvoinnin, onnellisuuden ja yhteisöllisyyden uudenlaisten mahdollisuuksien kartoittaminen.

Onko yksinäisen pakko olla yksin?

  • Läheisyys ja yhteisöllisyys lisäävät koettua terveyttä ja hyvinvointia.
  • Politiikan ja yhteiskunnallisten palveluiden tavoitteena on lisätä ihmisten kohtaamisia, mahdollisuuksia läheisyyteen.

Aikaa on säästyttävä vietettäväksi lähimmäisten kanssa, sillä ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Meillä on tarve tuntea olevamme jollekin tärkeä ja tarve tuntea toinen ihminen läheiseksi ja tärkeäksi. Yhteiskuntamme on liian yksinäinen, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä on lisättävä. Sosialidemokraatit ovat huolissaan ihmisistä, jotka elävät elämäänsä vastentahtoisesti yksinäisyydessä. Meidän on toimittava sen puolesta, että yksikään vanhus ei tunne itseään yksinäiseksi, että jokainen lapsi voi kokea, että hänestä välitetään. Suomalainen kulttuuri on rakentunut liiaksi itsenäisyyden, yksin tekemisen ja olemisen korostamiseen. Avun pyytäminen koetaan heikkouden osoitukseksi. Kuitenkin kaikilla on elämässään tilanteita, joista ei selviä ilman muiden ihmisten apua.

Uusien tutkimusten mukaan yksinäisyys ei aiheuta pelkästään henkistä surua. Yksinäiset ihmiset sairastuvat muita herkemmin infektioihin, sydänsairauksiin ja syöpään. Yksinäisyys lisää verenpainetta ja sekoittaa immuunijärjestelmän toiminnan.

Stakesin tutkimuksen mukaan neljä prosenttia suomalaisista tuntee itsensä jatkuvasti tai melko usein yksinäiseksi. Yksinäisyyden tunteita lisäävät masentuneisuus, leskeys, yksin asuminen, huonoksi koettu terveys ja alentunut toimintakyky. Eniten yksinäisyyttä esiintyy työttömien, yksinhuoltajien ja vanhusten ryhmissä. Yli 80-vuotiaista joka kolmas on yksinäinen. Yksinäisten vanhusten riski sairastua dementiaan on kaksinkertainen verrattuna niihin samanikäisiin, jotka eivät ole yksinäisiä.

Työttömien kohdalla työn saaminen on yksi keino torjua yksinäisyyttä. Yhteiskunnallisen uudistustyön perustana on edelleen oltava työllisyyden parantaminen. Hyvästä työllisyydestä huolehtiminen on samalla politiikkaa yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja köyhyyttä vastaan.

Useimmat ihmiset haluavat asua omassa kodissaan myös ikääntyessään. Tuttu kulttuuriympäristö, omat harrastukset ja läheisten tai ammattiauttajien tuki ovat voimavaroja, jotka kannattelevat pitkään. Kun omat voimat vähenevät, eikä tarjottu tukikaan riitä, tulisi uusi elinympäristö löytyä joko palvelutaloista tai tuetumman kodinomaisen hoidon piiristä. Senioriasunnot tarjoavat yksinäisyyteen toisten ihmisten läheisyyttä, yhteisön sekä harrastamisen ja tekemisen mahdollisuuksia. Ikäihmisen palvelukeskuksista voi kehittyä seniorikulttuurin kehtoja myös lähialueen yksinäisille ja kotona sinnitteleville ihmisille.

Terveyserot ovat kasvaneet Suomessa. Parhaassa asemassa ovat ne, jotka ovat työelämän kautta työterveyden piirissä, kun taas heikoimmassa asemassa ovat työttömät ja vanhukset. Yksinäiset ihmiset kokevat terveytensä huonommaksi kuin esimerkiksi perheissä tai puolison kanssa elävät. Koettuun terveydentilaan voidaan vaikuttaa aktivoimalla ihmisiä liikunta- tai kulttuuriharrastuksiin toisten ihmisten pariin. Hyvän julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon suuntaa pitäisi kääntää ennaltaehkäisevään yhteistyöhön. Sosialidemokraattien tavoite on väestöryhmien välisten terveyserojen määrätietoinen kaventaminen. Terveyserojen kaventaminen vähentää syrjäytymistä tehokkaasti. Yhteiskunnan tulee pitää kaikista tasa-arvoisesti huolta.

Huonoksi koettu terveys aiheuttaa tutkimuksen mukaan myös yksinäisyyttä. Hyvää julkista terveydenhuoltoa onkin vahvistettava, ja väestön terveyseroja on kavennettava.

Toimeentulotuen saajista 70 prosenttia on yksinäisiä. Pelkkä rahallinen apu ei heidän kohdallaan ole riittävää. Tarvitaan projekteja, joissa yksinäisille järjestetään harrasteryhmiä, liikuntaryhmiä ja vertaisryhmiä. Ryhmien keskinäinen yhteistyö auttaisi kaikkia ryhmiä. Ikäihmisten ryhmät vierailisivat päiväkodeissa, maahanmuuttajaryhmät tutustuttaisivat muita ryhmiä omiin kulttuureihinsa ja työttömien ryhmä tekisi kävelyretkiä luonnossa koululaisryhmän kanssa.

Suomessa pitäisi ottaa käyttöön yhteisöllisyyspäivä. Jokainen työntekijä voisi käyttää yhden työpäivän vuodessa palkallisesti yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Päivän ajankohdasta sovittaisiin yhdessä työnantajan kanssa. Yhteisöllisyyspäivänä voisi esimerkiksi vierailla yksinäisen vanhuksen luona, esitellä kotikaupunkiaan maahanmuuttajalle, toimia yksinäisen lapsen isosiskona tai veljenä tai tarjota yksinäisyydestä kärsivälle kahvit. Myös koulujen ja oppilaitosten opetussuunnitelmiin tulee sisällyttää yhteisöllisyyspäiviä

Kauneus synnyttää kauneutta

  • Kaikissa julkisissa tiloissa tulee olla riittävästi virikkeitä antavaa taidetta.
  • Asuinympäristöjen suunnittelussa on kuultava asukkaita. Suunnittelu on kokonaisvaltaista ja perustuu kestäviin periaatteisiin.

Elinympäristön suunnittelulla voidaan vaikuttaa yhteisöllisyyteen, ja laajemminkin ihmisten viihtymiseen. Ihmisillä on oikeus hyvään ja terveelliseen ympäristöön sekä oikeus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Hyvä ja terve ympäristö on kestävän kehityksen periaatteiden mukainen, arkkitehtuurisesti ja maisemallisesti kaunis sekä turvallinen ja yhteisöllisyyttä vahvistava. Hyvässä ja terveessä ympäristössä syntyy myös hyvä ja terve ihminen. Hyvässä ympäristössä ihmisillä on tilaa kokoontua. Viihtyisän ympäristön suunnittelussa on otettava huomioon myös äänimaailma. Hiljaiset tilat, joita ei ole täytetty melulla ja mainoskylteillä, antavat mahdollisuuden ajatusten luovuudelle.

Kaunis ja häiriötön ympäristö lisää viihtyvyyttä kotona, kouluissa, hoito- ja palvelulaitoksissa sekä työpaikoilla. Taide nopeuttaa paranemista hoitolaitoksissa ja sairaaloissa, ja siksi valtion on turvattava riittävät resurssit taiteen hankkimiseksi sairaaloihin. Myös taiteen tekeminen esimerkiksi sairaaloissa vaikuttaisi myönteisesti ihmisten paranemiseen ja jaksamiseen. Taiteen merkitystä ei saa vähätellä muissakaan julkisissa tiloissa. Työpaikoilla viihtyisä ympäristö lisää sekä työntekijöiden jaksamista että tuottavuutta.

Kaupunkikuvaan on panostettava nykyistä enemmän. Kaupunkisuunnittelu ei saa tapahtua ainoastaan taloudellisin kriteerein. Kaupunkisuunnittelussa on otettava huomioon paikan elämyksellisyys, luonto, kestävyys ja siisteys. Kaupunkisuunnittelussa on oltava inhimillinen mittakaava, ja ympäristöjen on tarjottava tilaa sosiaaliselle kanssakäymiselle. Viihtyisässä kaupunkikuvassa on mukana myös ripaus leikkiä. Ympäristön tulee tarjota tilaa luovuudelle ja mielikuvitukselle, oivalluksille ja seikkailulle.
Toreille ja aukiolle on suunniteltava tiloja, joissa ihmiset voivat tavata toisiaan. Penkit, kukka-asetelmat ja maksuttomat kulttuuriesitykset voivat tehdä torista tai aukiosta ihmisten toisen olohuoneen, paikan jossa ihmiset voivat kohdata toisiaan.

Asuinympäristöt on suunniteltava siten, että ne sijaitsevat palvelujen lähellä ja hyvien liikenneyhteyksien päässä. Hyvä asuinympäristö on esteetön. Esteettömässä rakentamisessa tulee huomioida erityisesti suunnittelijoiden ja asunnon sekä asuinympäristön käyttäjien välinen vuorovaikutus ja sitä kautta saatavat mahdollisuudet. Asukkaan omakohtaiset kokemukset ja toimintatavat antavat uuden ulottuvuuden esteitä poistavalle suunnittelulle.

Asuinympäristöjen suunnitteluprosessien pitää olla kokonaisvaltaisia, ja niissä on otettava riittävästi huomioon asukkaiden toiveet. Suunnittelua varten on luotava asiantuntijaryhmiä, joissa kuuluu asukkaiden, rakentajien, arkkitehtien sekä taiteilijoiden ääni. Näitä ryhmiä tulee kuulla ennen kuin päätöksiä tehdään.

Asuinalueet on suunniteltava siten, että jo suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon mahdollisuudet tutustua toisiin ihmisiin ja tehdä asioita yhdessä. Erityisesti nuoret tarvitsevat julkisia ja maksuttomia tiloja, joissa voi viettää aikaa ja harrastaa. Pelkästään kaupalliset tilat eivät riitä, yhteiskunnan on tarjottava yhteisöllisiä tiloja, puistoista kokoushuoneisiin, kaikille. Tärkeitä ovat erilaiset kerhotalot, joissa voidaan pitää esimerkiksi perhekerhoja ja vanhusten kerhoja, leikkipuistot ja muut puistoalueet, kuntopolut, uimarannat, luistinradat ja vaikkapa jalkapallokentät. Kerrostalojen pihoilla tulee olla leikkikentän lisäksi paikka, jossa aikuiset voisivat viettää aikaa yhdessä. Grillipaikat ja pihakeinut auttavat naapureita tutustumaan toisiinsa. Lähiötkään eivät saa olla kylmiä ja ankeita nukkumispaikkoja, myös lähiöissä kaivataan yhteisöllistä asuinympäristöä. Yhteisöllisyyden lisääntyminen ehkäisee väkivaltaa, ilkivaltaa ja onnettomuuksia.

Suomen luonto tarjoaa mahdollisuuksia hyvälle elämälle: uiminen kesäisissä järvissä, vaellus, metsän tuoksusta nauttiminen, sienestys, nuotio, telttailu, hiihtäminen…

Keholle mikä keholle kuuluu

  • Opetuksen yhteydessä tarjottavan liikunnan mahdollisuutta on lisättävä, myös keski- ja korkea-asteella.
  • Työntekijöiden liikuntamahdollisuuksiin on panostettava. Lähi- ja arkiliikunta palautetaan arvoonsa.

Asuinympäristöjen suunnittelussa on otettava huomioon myös ihmisten liikuntamahdollisuudet. Terveessä ruumiissa asuu terve sielu, joten liikunta lisää myös henkistä hyvinvointia. Liikuntamahdollisuudet eivät ole tämän päivän Suomessa mikään itsestäänselvyys. Julkisen, erityisesti kunnallisen, liikuntahallinnon heikkeneminen ja markkinavoimien lisääntyvä vaikutus liikuntatoimintaan on johtamassa siihen, että myös liikunnallinen eriarvoisuus lisääntyy. Kaikilla ihmisillä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta harrastaa haluamaansa liikuntaa esimerkiksi harrastuksen korkean hinnan takia. Taloudellisten syiden lisäksi myös alueellinen eriarvoisuus harrastamisen mahdollisuuksissa kasvaa. Kuitenkin yhteiskunnan kannalta olisi kokonaistaloudellisesti edullista, että liikuntaa harrastettaisiin, mieluiten elinikäisenä harrastuksena. Liikunnan fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset esteet on poistettava.

Erityisen ongelmallista on lasten ja nuorten liikuntaharrastuskynnyksen nouseminen harrastuksen hinnan takia. Monet lajit ovat tulleet niin kalliiksi harrastaa, että osa väestöstä syrjäytyy taloudellisten syiden vuoksi liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Seuratukien lisäksi on toteutettava muutos lisenssijärjestelmissä, jotta useamman lajin harrastajat tarvitsevat ainoastaan yhden lisenssin sisältäen vakuutukset.

Kaikkien kuntien tulee luovuttaa kunnalliset ja kuntien hallitsemien säätiöiden ja osakeyhtiöiden liikuntapaikat ilmaiseksi urheiluseurojen alle 18-vuotiaille järjestämään liikuntatoimintaan. Koulutilojen ilta- ja vapaa-ajankäyttöä tulee tehostaa ja monimutkaisista laskutusjärjestelmistä luopua. Myös aikuisväestölle järjestettyyn seurojen toimintaan kunnalliset liikuntapaikat tulee luovuttaa maksuttomina tai hyvin edullisesti.
Koulupäivän yhteydessä tapahtuvaa liikuntaa on lisättävä koulupäivän rakennetta uudistamalla ja sijoittamalla liikuntataukoja koulupäivän sisään ja kerhomuotoisena sen jälkeen. Myös keskiasteen oppilaitoksissa ja korkeakouluissa liikuntaa on lisättävä. Lajien kirjoa on laajennettava. Tämä auttaisi lapsia löytämään oman, itselleen sopivan liikuntamuodon.

Lisäämällä koululaisten ja opiskelijoiden liikuntaa voidaan tehokkaasti ehkäistä sydän- ja verisuonitautien sekä aikuisiän diabeteksen puhkeamista. Liikunnallinen elämäntapa on helpointa omaksua nuoressa iässä jo päiväkoti-iästä alkaen. Koululiikunnassa on korostettava liikkumisen riemua. Tärkeintä on, että jokainen lapsi ja nuori löytää juuri itselleen sopivat liikuntamuodot. Määrämuotoisesta liikuntakasvatuksesta on siirryttävä oppilaan tarpeet ja lahjat tunnistavaan liikunnanohjaukseen. Koululiikunnan arvostelu on tehtävä vapaaehtoiseksi kaikilla oppiasteilla, jotta kaikki lapset ja nuoret voivat kokea iloa liikunnasta ilman ulkopuolista painostusta. Koululiikunnan suorituskeskeisyyttä tulee vähentää ja liikunnan iloa ja leikkimielisyyttä lisätä.

Opiskelijoiden taloudellisia mahdollisuuksia harrastaa ohjattua liikuntaa on lisättävä. Opiskelijoiden käyttämät liikuntatilat ja -maksut eivät saa olla kohtuuttoman kalliita. Opiskelijoille tulee antaa mahdollisuus kokeilla erilaisia liikunta ja harrastusmuotoja esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripassin tai kortin muodossa kausien alussa. Korkeakouluissa tehdään mahdolliseksi suorittaa liikunnan opintokokonaisuus osana vapaita opintoja. Opintokokonaisuus koostuu opintopisteistä, joita saa osallistumisesta ohjattuun liikuntaan.

Jokaisessa kunnassa tulee olla toimiva liikuntahallinto ja vastuullinen liikuntaviranhaltija, jonka tehtävänä on omalta osaltaan varmistaa tasavertainen liikuntamahdollisuuksien toteutuminen kunnassa. Liikuntalakiin kirjattua kuntien tehtäväksi asetettua yhteistoimintavelvoitetta tulee ottaa nykyistä aktiivisemmin käyttöön. Kuntien tulee yhdessä seurojen kanssa rakentaa toimintamalleja, joilla liikunnan harrastuskynnystä madalletaan ja liikkumisen mahdollisuuksista huolehditaan kunnallisena peruspalveluna joka puolella Suomea.

Työikäisen väestön liikuntaharrastuksen edistämisen kannalta työyhteisöliikunta on tärkeä väline. Yhteiskunnan tulee nykyistä aktiivisemmin tukea sellaisia työyhteisöjä, jotka panostavat työntekijöidensä liikuntaharrastuksen edistämiseen. Työmatkaliikuntaa tulee helpottaa esimerkiksi kevyen liikenteen väyliä lisäämällä ja parantamalla.

Myös vanhuksille ja vammaisille on turvattava mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja käyttää liikuntapaikkoja. Ikäihmisten liikuntaryhmiä on lisättävä. Liikunta on mielihyvän tuottamisen lisäksi tehokas fyysisen kunnon ennaltaehkäisevä ja kuntouttava toimi, johon tulee kannustaa myös terveydenhuollossa liikuntareseptien laajemmalla käytöllä ja ohjauksella.

Liikuntamahdollisuuksia tulee olla tarjolla ihmisten välittömässä elin- ja asuinympäristössä. Kaavoituksessa ja asuinalueiden suunnittelussa on aina otettava huomioon liikuntamahdollisuudet. Erityisesti monikäyttöisiä lähiliikuntapaikkoja on sijoitettava kaikkien asuinalueiden yhteyteen. Samoin ulkoiluteitä ja -reittejä on suunniteltava niin, että ne ovat helposti kansalaisten saavutettavissa.

Myös vapaat linnut syövät

  • Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta ovat osa demokraattista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa.
  • Vapaata kansalaistoimintaa on tuettava.

Kolmannella sektorilla ja järjestötoiminnalla on suuri rooli esimerkiksi liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksien ja keskinäisen avun järjestämisessä. Liikunnan lisäksi kansalaistoimintaa tarvitaan ihmisten osallistumisen ja yhteisöllisyyden lisäämisessä. Erilaisissa järjestöissä tehtävä vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta ovat demokraattisen ja hyvinvoivan yhteiskunnan tärkeitä voimavaroja. Järjestöjen kautta on mahdollisuus organisoida vertaistukea ja ihmisten auttamista osana yhteisöjä vapaaehtoisvoimin.

Kansalaistoiminta tukee demokratian kehittymistä todelliseksi demokratiaksi, auttaa politiikkaa lähentymään ihmisiä ja luo kansalaisille mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin mahdollisimman välittömästi. Järjestöissä tehtävää tärkeää työtä on edistettävä ja kansalaistoiminnan toimintaedellytyksiä parannettava. Järjestöille on annettava avustuksia ja tukea, sekä sellainen säädösympäristö, jossa ne voivat toimia mahdollisimman vapaasti.

Avustuspolitiikan lisäksi avainasemassa on järjestöjen toimintaa haittaavan byrokratian keventäminen. Tilaisuuksien järjestäminen on vaikeutunut, kun järjestyksenvalvontamääräykset ovat tiukentuneet. Kansalaistoiminnan verotus on monimutkaistunut ja tulkintaongelmat lisääntyneet. Yhä projektipohjaisemmaksi muuttuneet avustusjärjestelmät aiheuttavat lisäbyrokratiaa. Verotuskäytäntöjen lisäksi on myös määriteltävä talkootyön tekemisen sekä yleishyödyllisyyden pelisäännöt nykyistä selkeämmin, myös suhteessa avustusjärjestelmiin.

Suomalaisessa ja pohjoismaisessa hyvinvointimallissa palveluja tuotetaan julkishallinnon (kunnat ja valtio), yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Jos haluamme tulevaisuudessa säilyttää tämän mallin, on toimenpiteet tehtävä sen mukaisesti selkiyttäen tilannetta myös hankinta- ja kilpailutuslainsäädännön osalta kaikille toimijoille.

Sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä on kuunneltava erityisesti ihmisten ja asiakasjärjestöjen kokemusasiantuntemusta. Auttamistyössä tulee kiinnittää erityistä huomiota psykososiaaliseen kuntoutukseen sekä vertais- ja kokemustiedon hyödyntämiseen.

Järjestöistä ei pidä tehdä projektiautomaatteja, jotka toteuttavat julkisen vallan niille antamia projektitehtäviä, vaan järjestöjen tulee olla itsenäisiä vapaita kansalaisjärjestöjä, jotka omista lähtökohdistaan yhteiskunnan tukemana tuottavat iloista ja tuloksellista toimintaa kansalaisille.

Arjen kipinöistä onnellisuutta takomaan!

  • Arkinen elämämme on nostettava arvoonsa.

Olemme astuneet kummalliseen aikaan. Onnellisuus tarkoittaa aivan liian monelle pelkästään maallista menestystä. Vaatteet, autot, asunnot ja matkat valitaan huolella julistamaan voittajan tarinaa. Hymyyn lähimmäisen kasvoilla ei voi luottaa, sillä onnellisuudesta voi todistaa vain raha ja kulta. Tämä epäilys on myrkkyä, sillä se tarttuu. Onnellisuuden hintalapun numerot juoksevat eksyneen silmissä.

Menestys tarkoittaa erottautumista siitä, mikä on mahdollista monelle. Noustaan tavanomaisen yläpuolelle. Syntyy väistämättä arvoasteikko erilaisille harrastuksille, asuinpaikoille ja elämäntavoille. Tämä voi johtaa haalimaan onnellisuuden kulisseja ympärilleen. Entä jos voitonmerkit eivät tuo onnellisuutta eikä tyhjyys täyty? Onnellisuutta epätoivoisesti etsivä voi tuntea itsensä petetyksi ja neuvottomaksi.

Lopulta onnellisuutta matkitaan. Syvimmät tunteet alistetaan tarpeettoman teatterin raaka-aineiksi. Näytelty ja matkittu onnellisuus ei kuitenkaan kestä. Valhe käy vähitellen liian raskaaksi ja kulissit murtuvat. Elämän karkeammat hetket voivat tuntua ylivoimaisilta, sillä toive jatkuvasta onnellisuudesta on nakertanut itseluottamusta. Aivan turhaan, sillä lähimmäisten, välittävän yhteiskunnan ja arkisen aherruksen avulla vaikeuksista on mahdollista selvitä.

Onko näyttelemiselle vaihtoehtoa? Pysäyttävimmistä onnellisuuden hetkistähän ei aina puhuta työpaikalla, koulussa tai tuttavien kesken sillä niiden kuvaaminen voi olla vaivaannuttavaa. Syksyinen kävelymatka bussipysäkille, puolison tippumaan laittama aamukahvi tai puhelu vanhalta ystävältä tuovat voimia ottaa vastaan, mitä maailma kohdalle tuo. Arkinen kolmio kotoa töihin, sieltä kauppaan ja takaisin kotiin ei vaadi mausteekseen menestyksen ulkoisia merkkejä. Sen sijaan sujuvat julkiset liikenneyhteydet, hyvinvoinnin merkityksen ymmärtänyt työyhteisö ja palveleva lähikauppa kohottavat arjen luksukseksi. Tarvitsemme rauhaa ja ennakoitavuutta, puhdasta ympäristöä sekä mahdollisuuden nauttia luonnosta myös lähellä kotia. Ei ole häpeä vaatia mielelleen ja ruumiilleen lepoa ja turvaa.

Erikoisuuden jatkuva tavoittelu voi suistaa vimmaiseen suorittamiseen, haalimiseen ja vaelteluun. On helppo vieraantua onnellisuuden peruskokemuksistaan, jos niiden arvoa ei halua tai uskalla nähdä. Elämään kuuluu luonnostaan juhlahetkiä, vapaa-ajan vahvistavia kokemuksia ja erikoisia sattumia, mutta ilman arkea erityisten hetkien tarjoamaa mahdollisuutta onnellisuuteen voi olla vaikea tunnistaa. Hätkähdyttävä ja poikkeava turruttavat ja huippukokemukset ovat usein pelkkää pintaa, joiden hintaa ei mitata pelkästään rahassa. Pettymys lupausten ja todellisuuden ristiriitaan heilauttaa tunteet innostuksesta masennukseen. Tunnemyrsky kuluttaa, syö onnellisuuden eväitä.

Olemme kaikki erilaisia, yksilöllisyydessämme erityisiä ja kykeneviä tekemään toisemme onnelliseksi tuhansin tavoin. Mitä on politiikka? Ihmiset kokoontuvat yhteen ja tekevät hyvästä paremman, pahasta hyvän. Yhdessä uskalletaan katsoa lysyyn painuneiden hartioiden yli kohti toisenlaista huomista. Hyvinvointi rakentuu yhdessä tehden, yhdessä uskaltaen, käsi kädessä vaikeaa murtaen. Onnellisuuden varmin tunnusmerkki on sen yhteisvastuullisuudessa. On vaikea nauttia onnellisuuden murusista, jos tietää samalla rikkoneensa lähimmistään vastaan. Yhden onnellisuus ei ole koskaan toiselta pois, turvallisuuden ja hyvinvoinnin tavoin.

Arkinen elämämme on nostettava arvoonsa. Poikkeuskokemukset voivat katkaista arjen kulun ja huimata hetken, mutta arkea ne eivät korvaa. Tarvitsemme keskinäistä kunnioitusta ja yhdessä kokemisen, tekemisen ja oppimisen riemua. Arkisen elämän arvostus alkaa tästä, saalistuksen aika on vihdoin ohi.

Me vaadimme!

1. Opitaan ihmisiksi

Me vaadimme, että koulun tulee tarjota kaikkien oppiaineiden opetuksen osana tunnekasvatusta, jonka avulla opitaan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta. Me vaadimme, että taideaineiden opetus taataan kaikille lapsille ja nuorille kaikissa koulutusmuodoissa. Hyvin järjestetty oppilashuolto on koulun työsuojelua.

2. Sivistys kunniaan

Me vaadimme, että laajaa julkisen palvelun Yleisradiota sekä maksutonta kirjastojärjestelmää vahvistetaan.

3. Ei nälkätaiteelle

Me vaadimme taiteilijoille toimivan sosiaali- ja eläketurvan. Myös taiteilija-apurahojen määrää on lisättävä.

4. Vedetään henkeä

Me vaadimme hyvinvoinnin edistämistä työelämässä, sillä se lisäisi paitsi työntekijöiden onnellisuutta, myös tuottavuutta. Työyhteisöissä tarvitaan hiljaisia tai elämyksellisiä huoneita taukopaikoiksi ja rauhoittumista varten.

5. Ei hukata aikaa

Ihmisillä tulee olla oikeus riittävään omaan aikaan. Me vaadimme aikapolitiikkaa uudeksi politiikan lohkoksi, jonka tavoitteena on hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden edistäminen.

6. Päivä yhdessä

Me vaadimme yhteisöllisyyspäivää, jolloin ihmisiä kannustetaan tekemään yhteisöllisiä tekoja.

7. Eläkööt torit!

Me vaadimme sellaisia asuinalueita, joissa ihmisten on helpompi kohdata toisensa.

Me vaadimme lisää viihtyvyyttä julkisiin tiloihin: kaikkeen rakentamiseen on sisällytettävä määräraha taidehankintoja varten.

8. Kulttuuri kuuluu kaikille

Me vaadimme kulttuurisetelin käyttöönottoa työttömille, eläkeläisille, opiskelijoille ja alle kaksitoistavuotiaiden lasten huoltajille. Seteliä voi käyttää esimerkiksi taidenäyttelyissä, konserteissa, teattereissa, urheilutapahtumissa ja kirjan ostamiseen. Julkisten museoiden on oltava maksuttomia.

9. Liikunta on leikkiä

Me vaadimme, että kunnalliset liikuntapaikat annetaan maksutta seurojen nuorisotoiminnan käyttöön. Koululiikunnan suorituskeskeisyyttä tulee vähentää ja liikunnan iloa ja leikkimielisyyttä lisätä.

10. Ei almuja, vaan oikeutta

Maailman rikkaiden ja köyhien välille tarvitaan suoraa yhteistyötä, jonka tavoitteena on edistää demokratiaa, turvata naisten ja lasten oikeudet, nostaa koulutustasoa sekä estää ilmastonmuutos.

Me vaadimme kansainvälistä valuutanvaihtomaksua. Vaadimme YK:n roolin vahvistamista.

11. Epävarmuuden orjuus

Huoli työstä ja toimeentulosta on pahimpia uhkia ihmisten jaksamiselle. Me vaadimme, että vastentahtoisia pätkätöitä muutetaan pysyviksi työsuhteiksi ja vuokratyöntekijöiden työsuhdeturvaa parannetaan. Jatkossa vuokratyöntekijät ovat vakituisessa työsuhteessa vuokratyötä välittävään yritykseen.

12. Yhteen liitetyt kädet

Me vaadimme kansalaisjärjestöille enemmän tukea, vähemmän byrokratiaa.