Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1135

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella -ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella -ohjelma
  • Vuosi: 2008
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Hyväksytty 7.6.2008

Suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella -ohjelma

SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5.-7.6.2008

I Johdanto: Työtä, hyvinvointia ja solidaarisuutta

Jokaisella on oikeus kohtuulliseen toimeentuloon, mielekkääseen työhön, kohtuuhintaiseen asumiseen, turvalliseen ympäristöön ja henkiseen kasvuun. Tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja solidaarinen yhteiskunta, jossa talouskasvun hedelmät jakautuvat tasapuolisesti kaikille, takaa mahdollisuuden hyvään elämään.

Ihmiset tavoittelevat luonnostaan turvattua toimeentuloa ja hyvää elämää. Suomalaiseen yhteiskuntaan vahvasti rakentunutta solidaarisuutta ei pidä horjuttaa rahan tai vaurauden tuomilla etuoikeuksilla.

Vaurastuminen ei voi tapahtua yhteisöllisyyden, tasa-arvon ja yhteiskunnan vähäosaisten kustannuksella. Tasa-arvoinen ja solidaarinen yhteiskunta ei kaipaa etuoikeutettuja vapaamatkustajia.

Pohjoismainen hyvinvointimalli on osoittautunut menetystekijäksi globalisaatiokehityksessä. Sen perustana on ollut kansalaisten aktiivinen osallistuminen ja kansanvalta. Pohjoismaissa on ainutlaatuisella tavalla onnistuttu yhdistämään yhteiskunnallinen tasaarvo ja taloudellinen menestys. Maat lukeutuvat poikkeuksetta eri sosiaalisilla, sivistyksellisillä ja taloudellisilla mittareilla kansainvälisten vertailuiden kärkeen.

Hyvinvointivaltio tarjoaa työntekijöille tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittyä ja kouluttautua sekä yrittäjille mahdollisuuden harjoittaa yritystoimintaansa. Terveydenhoito, päivähoito, maksuton koulutus, kunnallistekniikka ja muut hyvinvointivaltion peruspalvelut mahdollistavat sen, että pieni ja keskisuuri yrittäjä voi työskennellä ja tarjota palveluitaan niitä tarvitseville.

Tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti jakautuvan hyvinvoinnin tulevaisuus riippuu poliittisista valinnoista. Jos yhdessä rakennettua hyvinvointia aletaan murentaa poliittisilla päätöksillä, seuraukset koskettavat niin heikoimmassa asemassa olevia kuin yhteiskunnan keskiryhmiäkin. Eriarvoisuus kasvaa ja yhteisöllisyys heikentyy.
Eriarvoistumisen kasvu on vaaraksi kansanvallalle, jos heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset jättäytyvät ja jätetään osallistumisesta sivuun, vaikka juuri he tarvitsisivat eniten yhteiskunnallisen päätöksenteon tuomaa turvaa. Kansanvalta voi vaarantua myös silloin, jos taloudellinen menestys johtaa vastuuttomuuteen omaa maata ja yhteiskuntaa kohtaan - jos maailman markkinat ovat makeampia kuin oma maa.

Sosialidemokraattisen politiikan perustana on taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen tasa-arvon edistäminen ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten aseman turvaaminen. Nämä tavoitteet edistävät taloudellista kehitystä, mahdollistavat täystyöllisyyden ja ovat hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisen lähtökohta.

Sosialidemokraattinen visio työstä ja toimeentulosta

Toimeentulon ja hyvinvoinnin perusta on tulevaisuudessakin työssä, palkkatyössä sekä yrittäjyydessä. Hyvä työllisyys on keskeisin edellytys tasa-arvoisen ja vauraan yhteiskunnan aikaan saamiselle.

Ympäristön hyvä tila ja luonnon monimuotoisuus ovat itseisarvoja ja samalla ihmisen hyvinvoinnin ja menestyksekkään taloudellisen toiminnan välttämättömiä edellytyksiä.

Suomalaisten yritysten menestys perustuu korkeaan osaamiseen ja erikoistumiseen, ei alhaisiin palkkoihin ja mataliin veroihin. Taloudellisen toiminnan ja kasvun hedelmät jaetaan oikeudenmukaisesti eri väestöryhmien kesken. Täystyöllisyys, korkea tuottavuus ja oikeudenmukainen tulonjako ovat suomalaisen työn tulevaisuuden kulmakiviä. Nämä tavoitteet saavutetaan ekologisesti kestävällä tavalla.

Suomalaiset palkansaajat ovat koulutettuja osaajia, joita työelämä arvostaa. Jokaisella on oikeus osaamisensa kehittämiseen, syventämiseen ja uudistamiseen koko työhistoriansa ajan. Vastuu osaamisen kehittämisestä on työntekijällä, työnantajalla ja yhteiskunnalla.

Työajan ja sen ulkopuolisen ajan välinen suhde on kiireisenäkin aikana kohdallaan, työ ja vapaa-aika erillään.

Työstä saatavalla palkalla tulee toimeen. Miehet ja naiset saavat saman palkan samanarvoisesta työstä. Osa-aikatyö on palkansaajan oma valinta. Työaika joustaa eri elämäntilanteiden mukaan.

Näin taataan suomalaisten hyvinvoinnin ja suomalaisen työn tulevaisuus.

II Suomalaisen työn haasteet

Haaste 1: Elämmekö rahan vai ihmisen ehdoilla?

  • Globalisaatio on tuonut talouteen nopean rakennemuutoksen
  • Ilman poliittisia päätöksiä ihmiset jakautuvat voittajiin ja häviäjiin
  • Muutokset vaativat uudenlaista tapaa toimia

Kansainvälisen työnjaon syventyminen ja talouksien keskinäisen riippuvuuden kasvu ovat olleet suomalaisille jokapäiväistä arkea jo ennen kuin sitä on alettu kutsua globalisaatioksi. Pienenä avoimena ja kilpailukyvystään huolehtivana maana Suomi on kokonaisuudessaan saanut globalisaatiosta enemmän hyötyä kuin haittaa. Pohjoismaisen mallin mukainen hyvinvointivaltio on keskeinen tekijä siinä, miten Suomi on menestynyt.

Globalisaatio on haaste demokratialle. Talouspoliittisen päätöksenteon reunaehdot määrittyvät yhä useammin kansallisvaltion poliittisen järjestelmän ulkopuolella ja siitä riippumatta.

Suomen on globalisaation menestyjänä pidettävä huolta myös velvollisuuksistaan kehitysmaita kohtaan. Emme ole pieni, maailmasta eristäytynyt saari, johon eivät ulottuisi ne sosiaaliset, ekologisen ja taloudelliset kriisit, joita kansainvälisen järjestelmän mahdollinen epätasapaino aiheuttaisi.

Kansainvälisen työnjaon syvenemistä on viimeisen vuosikymmenen aikana kiihdyttänyt markkinoiden avautuminen ja niin kutsuttu tytäryhtiötalous. Yritysten verkottumista ja jalostusketjujen pilkkomista eri maanosiin on nopeuttanut uusi informaatioteknologia.

Kansainvälistyminen koskettaa meitä jokaista. Se vaikuttaa talous- ja työelämän lisäksi tieteen, taiteen, kansalaisyhteiskunnan, median ja luonnollisesti politiikan alalla. Suurin osa muutoksista on ollut myönteisiä.

Talouden kansainvälistyminen ja tekninen kehitys johtavat väistämättä talouden rakenteiden muutokseen. Työpaikkoja syntyy ja katoaa, talouden toimialarakenteet muuttuvat. Hiipuvilta toimialoilta menetetään työpaikkoja samaan aikaan, kun työtä ja kasvua luodaan uusilla talouden aloilla. Työ ei lopu, mutta se muuttaa muotoaan. Elintaso nousee ja tarjoaa mahdollisuuksia monipuolisiin työuriin ja työtehtäviin.

Talouden rakenteiden muuttuminen vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Julkiset palvelut tukevat muutosta. On tärkeää ymmärtää, että julkisen sektorin matalapalkka-alojen vaikuttavuus yhteiskunnan ja kansantalouden tuottavuuteen on merkittävä.

Uusi, globalisoitunut Suomi tarjoaa erityisesti hyvin koulutetuille mahdollisuuden entistä parempaan elämään. Ilman yhteiskunnan ja poliittisen päätöksenteon vahvaa panosta hallitsematon globalisaatiokehitys jakaa ihmiset voittajiin ja häviäjiin. Jakautuvilla työmarkkinoilla erityiseksi haasteeksi nousee naisten ja miesten välinen tasa-arvo sekä nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen.

Työn laatuun on panostettava niin teollistuneissa kuin kehitysmaissakin. Täystyöllisyyden tavoittelu nopean muutoksenkin oloissa säilyy sosialidemokratian ja koko Suomen tärkeimpänä tulevaisuuden haasteena. Sen merkitys yhteiskunnalle, ihmisten yhteisöille ja yksilöiden itsekunnioitukselle on korvaamaton. Tärkeää on se, että työ perustuu reilun työn ja johtamisen periaatteille.

Globaalin talouden kiihkeä rytmi järisyttää monien paikkakuntien sosiaalisia rakenteita ja jättää työttömäksi sellaisiakin ihmisiä, joilla on takanaan pitkä työura. Ilman riittäviä, muutosta pehmentäviä toimia monia uhkaa pitkäaikaistyöttömyys ja sosiaalisten ongelmien lisääntyminen. Nopeat muutokset vaativat uudenlaista tapaa toimia. Kun toimialat eivät ole kannattavia, emme voi aina suojella yksittäisiä työpaikkoja, mutta meidän on aina tuettava ihmisiä muutoksessa. Kilpailussa voidaan menestyä uhraamatta työoloja, hyvinvointia tai puhdasta ympäristöä.

Globalisaatio ei ole syy tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun. Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa tasa-arvon puolesta ja eriarvoisuutta vastaan. Ahneudelle on asetettava rajat ja kohtuus on nostettava kunniaan.

Haaste 2: Täytyykö minun olla 24 tuntia työnantajan tavoitettavissa?

  • Kohtuullisuuden periaate on jäänyt työelämän muutoksen jalkoihin
  • Johtamis- ja työkulttuuri kaipaavat kehittämistä
  • Ellei ongelmia korjata, työntekijöiden hyvinvointi, ja myös tuottavuus, laskee

Työn luonne ja sisältö muuttuvat tulevaisuudessa voimakkaasti. Muutokset vaikuttavat syvällisesti arkeemme, ajankäyttöömme ja elämäntapaamme. Muutoksessa on syvimmiltään kysymys arvoista eli oikeudesta säälliseen työhön ja mahdollisuudesta elää aktiivista ja tasapainoista elämää myös työn ulkopuolella.

Yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan on vastattava tähän muutokseen. Suomalaisen työn pärjääminen ratkaistaan työpaikoilla. Hyvään työelämään kuuluu kilpailukykyinen, tuottava ja toimeentulon turvaava työpaikka sekä yksilön tarpeita vastaava työympäristö, jossa työntekijät pysyvät terveinä, työkykyisinä ja motivoituneina.

Vaikka työelämän laatu Suomessa on kansainvälisesti verraten hyvä, työntekijät ovat kokeneet viime vuosina työtahdin kiihtyneen ja työn henkisen rasittavuuden kasvaneen. Teknologinen kehitys ja työorganisaatioiden muutos ovat merkinneet muissakin kuin niin sanotuissa asiantuntijatehtävissä siirtymistä 7/24yhteiskuntaan, jossa työ on usein ajasta ja paikasta riippumatonta. Organisaatiot toimivat eri puolilla maailmaa kellon ympäri, ja työntekijöiden on oltava aina tavoitettavissa. Käytännössä tämä tarkoittaa työajan pidentymistä.

Työaikasuojelun tehostamisen tarve on polttava. Harmaan ylityön teettäminen on ongelma eri tehtävissä, vuoro-, ilta- ja yötyöpalveluissa ja teollisuudessa. Työaikojen joustavuuden vaatimukset perustuvat yritysten muuttuneeseen tuotantologiikkaan. Jos vastuu työajoista sysätään yksinomaan työntekijälle, osa henkilöstöstä uhkaa palaa loppuun.

Työajat Suomessa ovat Euroopan joustavimpia, kun mittarina käytetään työn alkamis- ja loppumisaikoihin liittyvää joustoa sekä pitkien työpäivien yleisyyttä. Vuoro- ja yötyön teettäminen on Suomessa yleistä. Niiden terveyshaitoista tiedetään kuitenkin aikaisempaa enemmän.

Teknologinen kehitys mahdollistaa työn tekemisen myös työmatkalla. Suuret asutuskeskukset kallistuvat ja lapsiperheet muuttavat lähiseutujen kuntiin. Työtä tehdään pidentyneillä työmatkoilla, jotta työpaikalla oloon ei tarvitse käyttää ylimääräistä aikaa. Matka-ajalla työskentelyä ei kuitenkaan lasketa nykyisen työajan määritelmän mukaisesti työajaksi.

Työelämä, joka on innovaatiopohjaista ja verkostomaista, vaatii johtamis- ja työkulttuurin uudistamista. Työn tuottavuuden nousu, työelämän laadun parantaminen ja pitkäjänteinen työelämän kehittäminen edellyttävät muutosta johtamiskulttuurissa.

Vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys työssä, jatkuva kiire, liian suuri työmäärä, syrjinnän tai eriarvoisuuden kokemukset ovat yhdistelmä, joka aiheuttaa kuormitusta ja stressin oireita. Nämä voivat johtaa ennenaikaiseen terveyden heikkenemiseen, työkyvyttömyyteen ja ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen sekä kokonaishyvinvoinnin laskuun, ellei ongelmiin vaikuteta ennakoivasti.

Haaste 3: Löytyykö työlle tekijöitä?

  • Ikääntyminen lisää palveluiden tarvetta, mutta vähentää työvoimaa
  • Jokainen nuori on saatava mukaan työelämään
  • Maahanmuuttajat ovat käyttämätön voimavara

Tämän päivän työikäiset ovat huomisen eläkeläisiä. Sukupolvien etuja ei voi asettaa vastakkain. Hyvinvointimme rakentuu paitsi nyt työssä olevien niin myös vanhempien sukupolvien aikanaan tekemälle työlle. Elämme nyt pidempään hyvinvoinnin ja elintason kasvun ansiosta. Olemme terveempiä kuin koskaan aiemmin.

Suomi ikääntyy useimpia EU-maita nopeammin. Sotien jälkeen syntyneet ikäluokat ovat suuria ja tulevat eläkeikään lähes samanaikaisesti. Ikääntyminen vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja asettaa haasteita hyvinvoinnin rahoitukselle. Eläkkeisiin menee enemmän rahaa. Palveluiden tarve kasvaa ja saatavilla olevan työvoiman määrä vähenee. Hyvinvointipalveluiden ja sosiaaliturvan rahoittaminen merkitsee lisääntyviä veropaineita. Samaan aikaan kansainvälinen verokilpailu kiristyy.

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta ja hyvää työllisyyskehitystä. Tulevaisuudessa työvoimasta tulee entistä niukempi resurssi, ja työnantajat joutuvat kilpailemaan osaavasta työvoimasta. Kaikkien osaamista ja panosta tarvitaan.

Meillä on hyvät edellytykset sopeutua muutokseen. Eläkeuudistuksessa luotiin kannustimia jatkaa pidempään työelämässä. Uudistuksessa ammatillisesta kuntoutuksesta tuli lakisääteinen oikeus. Suurempi haaste on nuorten saaminen nykyistä nopeammin työmarkkinoille ja oikean koulutuksen piiriin. Jokainen työmarkkinoilta syrjäytynyt, nuori tai aikuinen, tulee liian kalliiksi. Kaiken ikäisten suomalaisten hyvinvointi työssä ja eläkkeellä on turvattava.

Lapsiperheitä tukemalla ja maahanmuuttoa lisäämällä voidaan tasapainottaa ikärakenteen muuttumista. Maahanmuuttajat ovat tärkeä voimavara, jonka hukkaaminen toimettomuuteen on yhtä suurta tuhlausta kuin kantasuomalaistenkin syrjäytyminen.

Haaste 4: Onko osaaminen kaikkien ulottuvilla?

  • Talouden muutokset aiheuttavat katkoksia työuriin
  • Kouluttautuminen ja omien valmiuksien kehittäminen luo turvaa muutoksissa
  • Kaikki eivät pääse kehittämään osaamistaan

Koulutuksellinen tasa-arvo on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja tasa-arvon kulmakivi. Siitä on tulevaisuudessakin pidettävä huolta. Suomessa on kansainvälisesti vertaillen ainutlaatuisen kattava ja laadukas koulutusjärjestelmä, jonka on pystyttävä vastaamaan myös tulevaisuuden työelämän haasteisiin.

Talouden globalisoituminen, kiihkeä kansainvälinen kilpailu, teknologinen muutos ja niihin liittyvät muutokset edellyttävät sitä, että jokaisella on hyvät valmiudet vaihtaa tarvittaessa työtehtäviä, ammattia tai kouluttautua kokonaan uudelle alalle. Työsuhteet eivät enää ole koko työuran mittaisia. Nuorena hankittu koulutus on pystyttävä uudistamaan ja päivittämään tarvittaessa useitakin kertoja työssäoloaikana.

Suomen pärjääminen tulevaisuudessa riippuu osaamisemme tasosta. Osaamiseen liittyy koulutusjärjestelmien antaman sivistyksen ohella myös kasvatuksen kautta omaksuttu tieto ja henkinen kehittyneisyys, sivistyneisyys. Menestyvää kansantaloutta mitataan myös henkisten ja sosiaalisten päämäärien mahdollistajana. Sivistysyhteiskunnassa jokaisella kansalaisella on riittävä tieto- ja taitomäärä voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa.

Suomen vuodesta toiseen jatkunut hyvä menestys kansainvälisessä nuorten koulutustasoa mittaavassa Pisa-tutkimuksessa ei kuitenkaan ole itsestään selvyys. Esimerkiksi erot tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä uhkaavat edelleen kasvaa, samoin kuin suurimpien kaupunkien asuinalueiden oppimistulosten erot. Sosiaaliset ongelmat, maahanmuuttajien ja muiden erityisryhmien tarpeiden huomioiminen koulussa ja koulutuksessa on meille haaste.

Kouluttautuminen ja omien valmiuksien kehittäminen luo turvaa muutoksissa. Osaaminen ja pärjääminen työssä lisäävät elämän- ja työnhallintaa. Luoviminen huippuosaamisen markkinoilla ei kuitenkaan aina onnistu. Kaikilla ei ole riittävää motivaatiota silloin, kun valintoja omasta koulutuksesta pitäisi tehdä. Emme ole kaikki samanlaisia, mutta jokaisella on oltava oikeus tuntea itsensä arvostetuksi ja osalliseksi yhteiskunnassa. Jokaisessa ihmisessä olevat vahvuudet on pyrittävä saamaan esille.

Nuorten koulutusta on edelleen kehitettävä sekä varmistettava, että koko ikäluokka hankkii ammatin eikä jää syrjään yhteiskunnasta. Yhteiskunta sitoutuu pitämään kiinni jokaisesta nuoresta - pelkkä koulutus- ja työmahdollisuuden takaaminen ei kuitenkaan riitä. Syrjäytymisvaarassa olevat on haettava aktiivisesti mukaan. Syrjäytynyt nuori tulee kalliiksi myös inhimillisesti.

Vielä seuraavan vuosikymmenen aikana tärkein haasteemme on koulutuksellinen kuilu nuorten ja vanhempien ikäpolvien välillä. Se, miten kykenemme pitämään vanhemmat ikäryhmät ajan tasalla teknologian, tietojen ja taitojen muutoksesta jatkuvan koulutuksen avulla, täytyy ratkaista.

Maamme menestyksen kannalta yliopistojen toiminnan uudistaminen on tärkeää. Laaja ammattikorkeakouluverkosto on hajanainen ja sen roolia on selkeytettävä. Hyvä ja laaja tieteellinen perustutkimus, mutta myös ketterä ja nopeisiin muutoksiin sopeutuva soveltava tutkimus ja tuotekehitys luovat pohjan suomalaisen työn menestymiselle tulevaisuudessakin.

Haaste 5: Onko meillä varaa jättää ketään syrjään?

  • Pitkäaikaistyötön tarvitsee erityistoimia työvoimahallinnolta
  • Terveyserot väestöryhmien välillä ovat edelleen liian suuria
  • Syrjintä ja puutteellinen kielitaito vaikeuttavat työnsaantia

Köyhyys ja syrjäytyminen eivät liity vain pieniin tuloihin. Köyhyyttä on ulkopuolelle jääminen. Syyt syrjäytymiseen ovat monimutkaisia, ja ne siirtyvät usein seuraavalle sukupolvelle.

Työ merkitsee toimeentulon ohella ihmiselle mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen, osallistumiseen ja tunnustuksen ansaitsemiseen. Työ on siis hyvä lääke syrjäytymistä ja köyhyyttä vastaan silloin, kun voimavaroja riittää työelämään osallistumiseen.

Erityistoimenpiteitä tarvitsevat ne, joiden elämäntilanne vaikeuttaa työmarkkinoille pääsyä. Vähävaraisuudesta kärsivä yksinhuoltaja tarvitsee riittäviä päivähoidon palveluja, jotta työtä voi hakea tai ottaa sitä vastaan. Vaikka pitkäaikaistyöttömyys on hiljalleen vähentynyt, tarvitaan edelleen uudelleenkouluttautumista sekä monen kohdalla myös pitkäjänteistä henkilökohtaista ohjausta. Nämä vaativat tiivistä yhteistyötä sosiaalitoimen ja työvoimaviranomaisten kesken. Työvoimahallinto ei saa siten keskittyä vain ammattitaitoiseen ydintyövoimaan.

Pitkäaikaiseen työttömyyteen ja syrjäytymiseen liittyy usein terveysongelmia. Kattavasta julkisesta terveydenhuollosta huolimatta terveyserot väestöryhmien välillä ovat edelleen liian suuria. Syrjäytymistä vastaan tarvitaan monipuolisia ja yksilöllisiä keinoja.

Maahanmuuttajan syrjäytyminen voi johtua suomen ja ruotsin kielen osaamattomuudesta. Kielen kohtuullinen hallitseminen on avain uuteen asuinmaahan kotoutumiseen sekä työllistymiseen.

Vajaatyökykyiset ja vammaiset kokevat usein syrjintää ja vaikeuksia työhön pääsyssä. Tämä ryhmä tarvitsee myös tukea työllistyäkseen. Työnantajien ja työyhteisöiden asenteissa on tapahduttava muutoksia.

Haaste 6: Odottaako ilmastonmuutos Suomea?

  • Ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset ovat Suomessa korkeat
  • Toimenpiteet voivat lisätä eriarvoisuutta kansalaisten kesken
  • Suomi on riippuvainen tuontienergiasta

Suomen on omalta osaltaan kannettava vastuunsa ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Suomelle kansainväliset ilmastovelvoitteet tuovat teknologisten mahdollisuuksien rinnalla myös suuria haasteita. Maassamme on suhteellisen paljon raskasta teollisuutta, sijaintimme on pohjoinen ja välimatkamme ovat pitkiä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavien toimien kustannukset voivat meillä nousta kilpailijamaitamme suuremmiksi.

Suomessa tarvitaan määrätietoista kansallista ilmastopolitiikkaa, joka ottaa huomioon talouden ja työllisyyden tarpeet kantaessamme oman vastuumme ratkaisuista. Ilmastopolitiikassamme on pyrittävä siihen, että pyrimme takaamaan kilpailukykyisen energian myös silloin, kun hinnat nousevat. Ilmastopoliittisten toimenpiteiden kustannukset voivat lisätä eriarvoisuutta, jos sen kustannukset eivät jakaudu oikeudenmukaisesti kansalaisten kesken.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä keskeinen taloudellinen ohjauskeino on päästökauppa. Se tuottaa sekä ympäristön että talouden kannalta parhaan tuloksen, jos se perustuu toimialakohtaisiin kiintiöihin. Silloin päästökauppa palkitsee niitä tuotantoyksiköitä ja tehtaita, jotka ovat hoitaneet ilmastovelvoitteensa hyvin.

Ilmastonmuutoksen vuoksi tarvittavat taloudelliset ohjauskeinot merkitsevät kuitenkin sitä, että energian hinta ei enää voi joustaa kustannustekijänä siinä määrin kuin aikaisemmin. Tämä on oikein silloin, kun se kannustaa energiaa säästävään ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentävään tuotantoon.

Hyvä ilmastopolitiikka ei ole vain sarja uhrauksia, vaan myös mahdollisuus. Päästöttömien energiamuotojen kehittäminen tutkimuksen ja tuotekehittelyn avulla antaa uusia mahdollisuuksia teollisuudellemme. Energiatehokkuuden kasvattaminen, joka on yksi ilmastopolitiikan tehokkaimmista keinoista, edellyttää myös lisäpanostuksia.

Suomen vahva riippuvuus energiantuonnista on haaste energiaturvallisuudellemme. Yli puolet Suomen käyttämästä energiasta on tuontienergiaa. Tärkein tuontimaa on Venäjä. Venäjän omat energiatarpeet sekä sisäiset poliittiset jännitteet voivat kuitenkin keskipitkällä aikavälillä vaikuttaa kaupan tulevaisuuteen. Suomen on lisättävä omavaraisuutta energiantuotannossa samalla kun energian tuontia monipuolistetaan.

Haaste 7: Mistä lisävauhtia kasvukeskuksiin?

  • Kuntarakenne on liian hajanainen kuntapalveluiden tuottamiseen
  • Pääkaupunkiseutu joutuu kilpailemaan työvoimasta ja yrityksistä
  • Kaupungeissa on pula kohtuuhintaisista asunnoista

Suomi on harvan asutuksen ja hajanaisen kuntarakenteen maa. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys on merkinnyt sitä, että maan sisäinen muuttoliike on jatkunut edelleen, ja työpaikat ovat lisääntyneet kasvukeskuksissa. Koko maa on pysynyt asuttuna, ja keskuksia ympäröivä maaseutukin on saanut näistä kasvavista alueista elinvoimansa. Kasvukeskuksiin pohjautuvaa aluepolitiikkaa on syytä jatkaa. Se turvaa alueellisesti tasapainoisen kehityksen koko maassa sekä myös kasvukeskuksia ympäröivän maaseudun kehittymisen.

Sekä kasvavat alueet että muuttotappiokunnat ovat haasteen edessä. Julkiset palvelut tarvitsevat tekijänsä mutta myös riittävän väestö- ja veropohjan, jotta palvelut voidaan rahoittaa ja tuottaa tehokkaasti. Tähän tehtävään maamme kuntarakenne on edelleen liian hajanainen.

Suuret kaupungit, maakunnalliset keskukset tarvitsevat oman erityisen kasvu- ja kehitysstrategian, jotta niiden elinkeinopolitiikka kehittyisi ja loisi taloudelliselle toiminnalle suotuisat olosuhteet. Myös eheä yhdyskuntarakenne ja toimivat julkiset palvelut turvaavat sen, että kaupungit ovat houkuttelevia.

Pääkaupunkiseutu, ja sitä ympäröivä maamme ainoa metropolialue, on taloudellisen kasvun ja kehityksen veturi, jonka menestyksestä hyötyy koko maa. Tämä alue kilpailee työstä, työvoimasta ja yrityksistä Itämeren muiden metropoliseutujen kanssa. Miten tässä kilpailussa pärjätään, on haaste koko Suomelle. Suomi tarvitsee johdonmukaista ja pitkäjänteistä metropolipolitiikkaa. Ratkaisevaa on se, että Helsingin seudun kaupunkien ja kuntien hyvin käynnistynyttä yhteistyötä jatketaan.

Kaupunkiseutujen kasvun tärkeimpänä esteenä on riittämätön asuntotarjonta. Tämä on johtanut työvoimapulaan erityisesti pääkaupunkiseudulla. Pula kohtuuhintaisista asunnoista merkitsee pidentyneitä työmatkoja, niistä aiheutuvia kustannuksia sekä ajankulua työntekijöille ja heidän perheilleen.

Haaste 8: Heikkeneekö julkisten palveluiden taso?

  • Kuntatalous tarvitsee riittävät tulonlähteet
  • Kunnat eivät osaa kilpailuttaa, yksityiset palvelut valtaavat alaa
  • Julkisten palveluiden houkuttelevuutta on parannettava

Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu on kunnilla. Kuntien palvelutarpeet ovat erilaisia. Osassa kuntia palveluiden tarvitsijoita ovat iäkkäät ihmiset, kasvukunnissa puolestaan perheet ja lapset.

Kuntatalouden ja valtion talouden välinen suhde kaipaa selkeyttämistä. Kuntatalous tarvitsee riittävät tulonlähteet. Emme voi palveluita kehittääksemme jatkaa pitkään tilanteessa, jossa valtion talous on pysyvästi ylijäämäinen ja kuntatalous sen peilikuvana alijäämäinen.

Julkisissa terveys- ja hoivapalveluissa on panostettava laatuun ja saatavuuteen, jotta niiden yleinen hyväksyttävyys ja kansalaisten halukkuus rahoittaa niitä verovaroin säilyy. Julkisten hyvinvointipalveluiden leimautuminen heikkotasoiseksi uhkaa lisätä kahtiajakautumista ja hyväosaisten siirtymistä käyttämään yksityisiä palveluita. Tällöin varakkaimmat kansalaiset käyttävät yksityisiä palveluita ja julkinen palvelujärjestelmä näivettyy vähäosaisten palveluksi.

Ikääntyminen kasvattaa terveys- ja hoivapalveluiden tarvetta. Samaan aikaan uhkaa pula hoivatyöntekijöistä. Uudet teknologiat eivät voi korvata ihmistä. Ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää. Se on erityisen tärkeää tulevina vuosina myös siksi, että se vähentää työvoiman tarvetta hoivapalveluissa. Meidän on löydettävä uusia ratkaisuja tulevaisuuden julkisten palveluiden työvoiman saannin turvaamiseksi. Hoivatyön arvostusta on nostettava.

Viimeisten vuosien aikana julkisen puolen itsensä tuottamien palveluiden osuus on vähentynyt ja yksityisten yritysten tuottamien palveluiden osuus on kasvanut voimakkaasti. Kunnat eivät osaa kilpailutusta, valvonta on heikkoa, monopoli hallitsee markkinoita, kilpailutusta yritetään tuoda alueille, joihin se ei ehdottomasti kuulu.

Julkisen sektorin toimintojen ja hankintojen kilpailuttaminen on yleistynyt, vaikka kilpailutuksen ja laadun määrittelyn osaaminen ei aina välttämättä ole riittävää. Kilpailuttaminen ja toimintojen ulkoistaminen työehtoja polkemalla ei ole hyväksyttävää.

Haaste 9: Onko suomalaisella sopimusyhteiskunnalla tulevaisuutta?

  • Kansainvälisen kaupan kasvu muuttaa talouselämän pelisääntöjä
  • Joukkoirtisanomiset lisäävät muutosturvan tarpeellisuutta
  • Työelämän uudet muodot synnyttävät työn laatuun liittyviä uusia ongelmia

Suomalaisen sopimusyhteiskunnan erityisenä vahvuutena on ollut laaja poliittinen yhteistyö ja hallituskoostumukset yli puoluerajojen. Suomi on pärjännyt globaalissa kilpailussa, koska kaikki kansanryhmät ovat pystyneet yhteistyöhön toistensa kanssa ja ovat kyenneet luomaan yhteisiä kansallisia kehittämistavoitteita.

Kansainvälisen kaupan kasvu on tuonut Suomeen globaaleja yrityksiä. Kansainvälisten yritysten kanssa on sovittava pelisäännöistä, joilla ne saadaan ottamaan osavastuuta suomalaisesta yhteiskunnasta. Hyväksi havaitun kolmikantamallinkin on tarpeen mukaan kehityttävä niin, että talouden rakennemuutoksia voidaan ennakoida entistä paremmin. Mikäli tulopoliittisiin sopimuksiin ei päästä, sopimiseen on oltava muitakin hyviä, tehokkaita koordinointitapoja.

Suomen menestys on perustunut joustavuuden ja turvallisuuden yhdistämiseen työmarkkinoilla. Suomalainen valinta, jossa irtisanomissuojan kiristämisen sijaan on kehitetty muutosturvaa ja pyritty varmistamaan uudelleen työllistyminen, on osoittautunut hyvin toimivaksi malliksi, mutta ei täysin riittäväksi toimeentulon turvaajaksi työntekijöille. Viime aikojen kokemukset joukkoirtisanomisista osoittavat kuitenkin tarvetta muutosturvan mallin laajentamiseen, jotta yksittäisiä työntekijöitä pystytään tehokkaammin suojaamaan rakennemuutosten kielteisiltä vaikutuksilta.

Suomalainen sopimusjärjestelmä on onnistunut suhteellisen tehokkaasti torjumaan palkkaköyhyyttä, vaikka sitä esiintyy edelleen joillakin naisvaltaisilla aloilla. Palkkaköyhyyden torjumisessa tärkeänä välineenä ovat toimineet vähimmäispalkat, jotka ovat turvanneet kohtuullisen ansiokehityksen myös pienimmillä palkoilla eläville. Tästä suomalaisen järjestelmän vahvuudesta on pidettävä kiinni. Työelämän monipuolistumisen vuoksi myös työn uudenlaisiin laadullisiin ongelmiin on päästävä pureutumaan.

Sopimusjärjestelmämme olennainen piirre on ollut työehtosopimusten yleissitovuus ja keskitetyt palkkaratkaisut. Näin on varmistettu, että kaikilla aloilla on kohtuullinen palkkakehitys. Ammattijärjestöjen ja työnantajajärjestöjen välisellä sopimustoiminnalla tulee edelleen huolehtia siitä, että eri alojen palkkakehitys on oikeudenmukaista, järjestelmä kannustaa tuottavuuden nousuun ja ehkäisee palkkaköyhyyttä. Työntekijöiden järjestäytymisasteen laskun kääntäminen on oma haasteensa, ja siinä onnistuminen ratkaisee osaltaan sopimusjärjestelmän tulevaisuuden. Työmarkkinaopetus tulee saada kouluihin yrittäjyyskasvatuksen rinnalle.

III Suomi menestyy aloitteellisuudella

Kestävän kasvun strategia

Suomen menestys on rakennettu yhdessä. Talouden globalisaatiokehitys on monella tapaa hyödyllistä, mutta se lisää myös riskejä ja epävarmuutta. Niihin varautuminen on kaikkien etu. Kehityksen suunnan kääntämiseksi parempaan tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja rakenteita. Sosialidemokratia on tässä työssä edelläkävijä.

Suomi on siirtymässä aikaan, jossa työikäisiä on nykyistä vähemmän suhteessa eläkkeellä oleviin. Talouskasvu riippuu entistä selkeämmin palkansaajien osaamisesta, jaksamisesta ja tuottavuudesta.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voi säilyä vain sitä uudistamalla ja talouden kestävästä kasvusta huolehtimalla. Kestävä talouskasvu merkitsee sitä, että myös ilmasto- ja ympäristönäkökohdat huomioidaan. On myös huolehdittava sosiaaliturvan kestävyydestä. Samalla kun hyvinvointivaltiota puolustetaan, pitää sitä myös uudistaa ja huolehtia hyvinvointivaltioon liittyvien keskeisten arvojen toteutumisesta yhteiskunnassa rakenteiden muuttuessa.

Täystyöllisyyden saavuttaminen tulee mahdolliseksi 2010-luvulla. Työikäisen väestön supistuessa työmarkkinoiden päällimmäisenä ongelmana ei enää ole työpaikkojen määrällinen puute, vaan pikemminkin avoimien työpaikkojen ja työvoiman kohtaamattomuus. Ratkaisut tähän ongelmaan on löydettävä työvoimapolitiikkaa, sosiaaliturvaa, koulutuspolitiikkaa sekä vero- ja asuntopolitiikkaa uudistamalla. Kyse on laajoista toimenpidekokonaisuuksista.

Suurin osa suomalaisista viihtyy työssään. Työ ja ammatillinen osaaminen on tärkeä osa hyvää elämää. Työn ja sen tekijöiden kohtaaminen on myös haaste elämän laadulle. Siksi työhyvinvointia on edistettävä.

Työelämän haasteet ovat muuttuneet. Työelämän kehitys on kaksijakoista. Osalla työpaikoista voidaan huonosti ja uuvutaan. Hyvässä työssä viihdytään. Monen työelämä on pirstaleista ja epävarmaa. Työelämän laatua on parannettava. Yritysten vastuuta työntekijöiden osaamisesta ja hyvinvoinnista on selkeytettävä.

Työpaikoilla, joissa tuottavuus on korkea, ovat useimmiten henkilöstön mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä ja itsensä kehittämiseen hyvät. Tämän tyyppisiä yrityksiä tarvitsemme lisää. Kehittämällä yrityksiä ja työpaikkoja aidon vuorovaikutuksen ja luottamuksen suuntaan kasvatetaan myös tuottavuutta. Tähän tarvitaan yhteistyötä. Mahdollisuudet ovat jokaisella työpaikalla.

Työelämän ulkopuolella olevat työikäiset on saatava mahdollisimman laajasti mukaan työelämään. Tulevaisuuden hyvinvointi tarvitsee kaikkien työpanosta. Samalla mahdollisimman laaja työhön osallistuminen lisää hyvinvointia, osallisuutta ja tasa-arvoa. Työn tulee joustaa ihmisten ja erityisryhmien tarpeiden mukaan, jotta kaikki nyt käyttämättömät voimavarat saadaan mukaan. Erityisryhmien, kuten vajaakuntoisten, työllistymistä on tuettava erikoisjärjestelyin.

Työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi myös sosiaaliturvaa on uudistettava. Sosiaaliturvan on oltava kannustavaa ja aktivoivaa, sillä kaikkien työpanosta tarvitaan. Aktiivisuus lisää osallisuutta ja estää syrjäytymisen.

Kannustavuuden lisääminen ei saa merkitä pienituloisten aseman heikkenemistä. Tämän vuoksi sosiaaliturvan uudistaminen ei ole ilmaista. Lisäpanostukset maksavat kuitenkin itsensä takaisin, koska osallisuus parantaa työllisyyttä, kasvattaa verotuloja ja lisää koheesiota yhteiskunnassa. Syrjäytyminen on kallista paitsi inhimillisesti myös kansantaloudellisesti.

Talouden ja työn menestykseen tarvitaan ihmisiä, pääomaa ja tulevaisuuden uskoa. Talouskasvu perustuu pääoman, työvoiman ja tuottavuuden kasvuun. Hyvän yhteiskunnan resepti on pidempi. Lisäksi tarvitsemme ainakin osallisuutta, turvallisuutta, mahdollisuuksia ja yritteliäisyyttä.
Vastuun ja oikeuksien tasapaino koskettaa kaikkia - kansalaisia ja yrityskansalaisia. Jotta saamme hyvän työelämän, yritysten toimintamahdollisuuksien pitää olla kilpailukykyiset. Yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa ja yhteiskunnan panostuksia, esimerkiksi toimivaan infrastruktuuriin ja tutkimukseen. Osaavaa työvoimaa ei synny itsestään. Tarvitaan koulutusta ja yksittäisten ihmisten halua kehittyä.

Sosialidemokraattien päälinjana on, että talouden rakennemuutos hyväksytään ja ihmisiä autetaan muutosten paineissa. Pyrkimykset suojella taantuvia aloja ja kannattamattomia toimipaikkoja eivät pidemmän päälle onnistu. Viimeaikaiset toimipaikkojen alasajot ja joukkoirtisanomiset osoittavat kuitenkin selvän tarpeen kehittää uusia keinoja yritysten yhteiskuntavastuun konkretisoimiseksi.

Rakennemuutoksen vaikutuksia on tasoitettava. Tämä vaatii uusia työkaluja. Pohjoismainen malli, jossa panostetaan yksilöiden pärjäämiseen muutosten kohdatessa, on tukenut talouden uusiutumiskykyjä. Kannattamattoman toiminnan ylläpitäminen ei ole poliittisesti mahdollista eikä kenenkään kannalta hyödyllistä. Sen sijaan on luotava siltoja työstä työhön.

Muutosturvamallia on kehitettävä edelleen. Tulevaisuudessa osaamisen päivittäminen ja uusien taitojen ja ammatin opettelu työuran aikana korostuu. Hyvinvointiyhteiskuntaa rakennetaan tulevaisuudessakin työllä.

Yritysten vastuuta on lisättävä. Yhteiskuntavastuu korostuu ja niiden on kannettava osuutensa oman toimintansa yhteiskunnallisista vaikutuksista. Yritysten on kannettava suurempi vastuu yritystalouden muutostilanteissa mm. uudelleen koulutuksessa ja uudelleen työllistymisessä. On eri asia lopettaa kannattavaa toimintaa kuin kannattamatonta. Kannattavan toiminnan siirtämiselle on asetettava nykyistä tehokkaammat työntekijöitä ja yhteiskuntaa suojaavat vaatimukset.

Viime kädessä hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus riippuu poliittisista valinnoista. Julkinen valta voi ja sen on pystyttävä vaikuttamaan ihmisten elämään ja Suomen tulevaisuuteen. Talouspolitiikalla on rakennettava kestävää hyvinvointia.

Jokaisella on oikeus tuntea itsensä tärkeäksi ja osallistua yhteiskuntaan. Sosialidemokraattien tavoite on Suomi, jossa kaikilla on mahdollisuus menestyä omalla työllä ja yrittämisellä. Suomalaisen työn tulevaisuus rakentuu osaamiselle ja uudistumiselle. Yhteiskunnallisen päätöksenteon perusta on kaikkien osallisuus ja pärjääminen yhteiskunnassa.

Kukaan ei menesty yksin. Osallisuutta ja aktiivisuutta korostamalla ja varmistamalla se, ettei kukaan jää sivuun, turvataan myös hyvinvointiyhteiskunnan uudistumista. Kaikkia tarvitaan. Jokaisen huippumenestyjän taustalla on myös muiden työtä.

Tärkeä mittari yhteiskunnan inhimillisyydelle on se, miten pidämme huolta niistä, jotka pärjäävät heikoimmin. Siksi vastuu tulevaisuudesta kuuluu kaikille. Meillä on varaa huolehtia jokaisesta lapsesta, vanhuksesta ja sairaasta. Samaan aikaan voimme turvata talouskasvun, puhtaan ympäristön säilymisen ja hyvän työelämän. Mukaan näihin talkoisiin tarvitsemme jokaisen suomalaisen.

1. Oikeus reiluun ja hyvään työhön

  • Henkilöstölle mahdollisuus vaikuttaa ajoissa heitä koskeviin päätöksiin
  • Luottamusmiesten asemaa vahvistettava
  • Työnantajan kannettava vastuuta irtisanomisten yhteydessä
  • Työpaikoilla on laadittava tasa-arvosuunnitelma ja työn vaativuuden kartoitus
  • Johtamistavassa siirryttävä reiluuteen ja kannustamiseen
  • Työajan käsite määriteltävä uudestaan
  • Työaikapankit otettava tehokkaampaan käyttöön
  • Vuorotteluvapaajärjestelmä on vakinaistettava

Työpaikan yhteistoiminnan ja kehittämisen on oltava pitkäjänteistä, jatkuvaa ja kokonaisvaltaista. Työntekijöiden on pystyttävä vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin jo valmisteluvaiheessa.

Yhteistoiminnan ja työpaikkojen pitkäjänteisen, jatkuvan ja kokonaisvaltaisen kehittämisen on tuettava yrityksen johdon ja henkilöstön yhteisymmärryksen kasvamista. Yhteistoiminnan tavoitteena on nykyistä selkeämmin oltava henkilöstön aseman parantaminen ja molemminpuolisen luottamuksen lisääminen. Yrityksen henkilöstön on saatava tietoa ja heidän voitava kertoa kantansa heitä koskeviin asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa. Työntekijöiden tiedonsaannin ja kuulemisen turvaamiseksi tarvitaan entistä tehokkaampia kansainvälisiä säädöksiä.

Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen osaamista on hyödynnettävä työyhteisöjä kehitettäessä. Yhteistoiminnassa on tiedottamisen sijaan painotettava johdon ja henkilöstön välistä vuorovaikutusta. Työnantajilta on edellytettävä toimivaa tasa-arvosuunnitelmaa.

Työnantajan on kannettava vastuunsa irtisanottavien uudelleen- ja täydennyskoulutuksesta sekä uuden työpaikan löytymisestä.
Tavoitteena on oltava mahdollisimman monelle irtisanotulle siirtyminen työstä toiseen työhön.

Reilu johtajuus luo muutosturvaa

Jokaisen työnantajan velvollisuus on hyvän työympäristön ylläpito ja kehittäminen, tehokas työtapaturmien ja ammattitautien suunnitelmallinen ehkäisy. Yritysten on turvattava kaikkien työntekijöiden ammattitaidon kehitys myös yrityksen muutostilanteissa.

Työhyvinvointiin kuuluu työn itsenäisyyden ja haasteellisuuden arvostaminen, vaikutusmahdollisuudet oman työn kehittämiseen. Henkilöstöä on oltava riittävä määrä suhteessa työn määrään. Tämä ehkäisee ennenaikaista eläköitymistä ja pitkiä sairauslomajaksoja sekä on tärkeää työhyvinvoinnin ja yrityksen kilpailukyvyn kannalta. Työnantajan tulee myös huolehtia asianmukaisesta työterveyshuollosta, edistää työpaikkaliikuntaa sekä sellaisia työolosuhteita, että työolosuhteet toimivat työntekijöiden terveyttä edistäen. Vuoro- ja yötyön aiheuttamiin terveyshaittoihin tulee suhtautua vakavasti.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on työntekijöiden korkea peruskoulutus, jota on hyödynnettävä myös työelämässä rohkaisemalla ja sallimalla työntekijöiden käyttää henkisiä voimavarojaan ja luovuuttaan. Vastuullinen työnantaja kannustaa työntekijöitään ajattelemaan ja luomaan uusia toimintatapoja, antaa palautetta, kannustaa ja kehittää toimintatapoja jatkuvasti. Työntekijöiden jaksamisen ja osaamisen kehittämiseksi on välttämätöntä, että vuorotteluvapaajärjestelmä vakinaistetaan. Valtiovallan on yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa lisättävä resursseja työelämän kehittämiseen ja työntekijöiden voimavarojen hyödyntämiseen.

Joustavuus on suomalaisen työelämän vahvuus ja menestystekijä. Talouden ja tuotannon muutoksia aktiivisesti ennakoivia työpaikkoja on kuitenkin aivan liian vähän. Jokaiselle toimialalle tulee luoda työmarkkinaosapuolten yhteinen ennakointimalli, jolla pyritään havaitsemaan muutostarpeet riittävän ajoissa ja sopimaan toimenpiteistä muutoksen hallitsemiseksi. Yrityksen menestystekijöihin kuuluu jatkuva ja avoin johdon ja työntekijöiden vuorovaikutus, henkilöstön mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, yhteinen kehittäminen ja korkea tuottavuus. Työhyvinvointia edistäviä ja työelämän laatua parantavia esityksiä on kirjattu myös Ei vain leivästä - kohti henkistä hyvinvointia -ohjelmaan.

Työn, työpaikan ja työajan käsite muuttuvat. Työntekijän tarpeet toteuttava työelämän jousto on välttämätön myös työvoiman saannin turvaamiseksi tulevaisuudessa. Muutokset lähtevät nyt ensisijaisesti elinkeinoelämän tarpeista. Työelämän kehittämisessä on annettava arvoa myös sille, että työntekijä voi samalla olla isä, äiti tai puoliso, jolla on myös vastuu työelämän ulkopuolisesta elämästä. Työelämän joustavuuden kasvaessa on yhteiskunnan tutkimus- ja tuotekehitysresursseja suunnattava myös työn ja perheen yhteensovittamisen tutkimiseen. Työantajan ja työntekijän yhteisestä edusta lähtevä työaikojen jousto on meille kilpailuetu.

Työaikakäsite on määriteltävä uudelleen, koska työtä tehdään enenevässä määrin omalla ajalla. Työaikajärjestelyjen vaikutuksia työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin on tutkittava ja tuloksia on hyödynnettävä lainsäädännössä, sopimuksissa ja työelämää kehitettäessä. Työaikapankkien käyttöä on lisättävä.

2. Osaaminen kuuluu kaikille

  • Oppivelvollisuutta on pidennettävä vuodella
  • Koulujen oppilaanohjausta ja oppilashuoltoa on parannettava
  • Toisen asteen koulutusta uudistettava
  • Ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä on tiivistettävä
  • Tutkimuksen perusrahoitusta on lisättävä
  • Elinkeinoelämän rahoitus yliopistoille on toteutettava niin, ettei se vaaranna yliopistojen riippumattomuutta
  • Opintotukijärjestelmää on uudistettava valmistumisen nopeuttamiseksi
  • Uusi aikuiskoulutusjärjestelmä luotava
  • Jokaiselle työssäkäyvälle 1-2 viikon koulutusjakso vuosittain
  • NOSTE-ohjelmaa on jatkettava

Laajasti peruskoulutettu, sivistyksen edellytyksillä varustettu kansakunta pystyy kyvykkäästi ja joustavasti kohtaamaan nopeat muutokset maailmassa.

Sosialidemokraattien tavoitteena on oppivelvollisuuden pidentäminen vuodella. Kunnat ja valtio vastaavat siitä, että kaikille peruskoulun päättäville löytyy koulutuspaikka. Oppivelvollisuuteen kuuluva opetus voi olla lukion ja ammatillisen koulutuksen lisäksi työpajatoimintaa, valmentavaa koulutusta, työssäoppimista tai oppisopimuskoulutusta. Kunnilla on oltava riittävät resurssit opetuksen järjestämiseen. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjäkohtaisesta opiskelijapaikkamäärän sääntelystä on luovuttava.

Oppilaiden, opettajien ja koko kouluyhteisön hyvinvointi vähentää koulupudokkaiden määrää ja parantaa oppimistuloksia. Läpi koulutusjärjestelmän on kiinnitettävä huomiota oppilashuoltoon, erityisopetukseen, opintojen ohjaukseen sekä maahanmuuttajien opetukseen. Peruskoulun viimeisten luokkien oppilaanohjaukseen ja erityisopetukseen on panostettava nykyistä enemmän. Nuorten ammatillisen tai yleissivistävän koulutuksen kannalta ratkaisevaa on se, että he saavat riittävää tukea ja opastusta valinnoissaan.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittäminen on jäänyt liian vähälle huomiolle. Ammatillisen koulutuksen laatua ja sisältöjä on parannettava huomattavasti vastaamaan nykyajan työelämän vaatimuksia. Toisen asteen koulutuksessa on oltava nykyistä joustavammat mahdollisuudet yhdistää ammatillisia ja yleissivistäviä opintoja mielekkäällä tavalla tai vaihtaa opintosuuntausta.

Näillä toimilla luodaan paremmat edellytykset sille, että yksikään nuori ei putoa koulutuspolulta ja hänellä on paremmat valmiudet suorittaa ammatillinen perustutkinto tai muu jatko-opintoihin oikeuttava tutkinto. Suomalaisten koulutettujen palkansaajien riittävyyden kannalta tulevaisuudessa on koulupudokkaiden määrän minimoiminen meille erittäin tärkeää.

Ammatillista koulutusta kehitettävä ja ammattikorkeakoulujärjestelmää uudistettava

Yliopisto- ja ammattikorkeakoulukentän muutoksessa on huolehdittava, ettei koulutusjärjestelmää yksityistetä eikä vaaranneta koulutuksellista tasa-arvoa.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa on selkiytettävä siten, että niiden tarjoama opetus on toisiaan täydentävää. Tällaisen duaalimallin perustana ovat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaiset opetussuunnitelmat ja tutkinnot, joiden erilaisuus varmistetaan valtakunnallisella ohjauksella.

Ammattikorkeakoulujen opetuksen tulee olla tiiviissä yhteydessä käytännön työelämään ja ammatilliseen koulutukseen. Tämä on välttämätöntä, koska tarvitsemme lähitulevaisuudessa tuhansia uusia työnjohtotehtävissä työskenteleviä. Siksi ammattikorkeakoulujen opetuksessa on lisättävä työelämän vaatimia tietoja ja taitoja. Osa ammatillista osaamista on suomalaisen työmarkkinajärjestelmän tuntemus.

Niin ammatti- kuin ammattikorkeakoulutusta suunniteltaessa on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä työelämän kanssa, että voidaan taata valmistuville opiskelijoille työllistyminen ja yrityksille osaavaa työvoimaa. Koulutuksen suunnittelussa tulee paremmin hyödyntää käytettävissä olevaa ennakointitietoa eri toimialojen kehityksestä.

Yliopistojen riippumattomuus turvataan

Yliopistojen perusrahoitusta on lisättävä. Tämän lisäksi yliopistoille on jaettava tutkimuksen sekä koulutuksen laatuun ja tuloksiin perustuvaa kilpailtua lisärahoitusta, jonka jaossa on kaikkien yliopistojen oltava samassa asemassa.

Yliopistojen ja korkeakoulujen kehittämisessä on vahvistettava niiden erikoistumista vahvuusalueisiinsa. Elinkeinoelämän mahdollinen rahoitus voidaan lisätä innovaatioiden ja osaamisen kehittämiseen tiedeyliopistojen perustehtäviä ja riippumattomuutta vaarantamatta. Koulutuksen maksuttomuus ja tutkimuksen avoimuus ovat suomalaisen yliopistotutkimuksen kestävä perusta. Näiden periaatteiden tulee koskea myös innovaatioyliopistoa.

Työvoiman määrän supistuessa tulevaisuudessa on opiskeluaikoja pystyttävä lyhentämään korkeakouluopinnoissa uudistamalla opintotukijärjestelmää valmistumista tukevaan suuntaan.

Aikuiskoulutusjärjestelmää kehitettävä

Uuden aikuiskoulutusjärjestelmän on mahdollistettava ammattitaidon jatkuva päivittäminen kaikissa työsuhteissa ja sitoutettava myös työnantajat tähän tavoitteeseen. Ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen antaa turvaa työelämän muutoksissa.

Uudessa aikuiskoulutusjärjestelmässä pitää olla mahdollista kouluttautua uuteen ammattiin työuran aikana. Tällainen aikuiskoulutusjärjestelmä olisi Suomelle merkittävä kilpailukykytekijä. Ammatillista tutkintoa vailla olevien aikuisten NOSTE-ohjelmaa on jatkettava vuoden 2009 jälkeenkin.

Kaikilla on oltava mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen ja työuran aikana on voitava päivittää osaamistaan. Tavoitteena on, että jokaisella on mahdollisuus vuosittain 1-2 viikon oppimiseen ja 10-15 vuoden välein perusteellisempaan ammattitaidon uusintamiseen.

Tämä edellyttää ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen lisä- ja täydennyskoulutuksen voimakasta laajentamista ja myös resurssien lisäämistä. Osana uudistusta tarvitaan erityispanostuksia vähän koulutusta saaneille. Keskeisintä on siirtää oppimista työpaikoille, työajalla tapahtuvaksi toiminnaksi. Oppilaitosten tulee tukea työpaikkoja tässä työssä. Työehtosopimuksia on uudistettava tukemaan osaamisen parantamista.

Demokratian vahvistaminen, tietoinen yhteisöllisyyden rakentaminen ja kulttuurin kehittäminen yhdistettynä ihmisten haluun kehittää itseään ovat olennainen osa hyvää yhteiskuntaa ja pohjoismaista mallia. Koko koulutusjärjestelmällä on demokratiakasvatuksessa tärkeä tehtävä.

Aikuiskoulutuskentässä tämä tehtävä on erityisen tärkeä vapaan sivistystyön toimijoille. Vapaasivistystyön järjestämää kansalais- ja demokratiakasvatusta on tuettava ja sivistysjärjestöjen toiminnan rahoitusperusteet on turvattava.

3. Hyvinvointipalvelut edistävät työllisyyttä

  • Palveluiden järjestämisen on säilyttävä yhteisenä asiana
  • Ennalta ehkäisevä työ tulevaisuuden painopiste
  • Palveluiden tason ja saatavuuden vastattava kansalaisten tarpeisiin
  • Julkista terveys- ja hoivasektoria uudistettava
  • Paineet terveydenhuollon yksityistämiseen torjuttava
  • Uusia käytäntöjä yksityisen ja julkisen palveluntuotannon yhdistämiseen
  • Julkisiin palveluihin kannustava palkkausjärjestelmä
  • Lapsiperheiden maksut, etuudet ja verotus oikeudenmukaiseksi
  • Osa-aikaisen päivähoidon maksut alas
  • Palkallinen vapaapäivä päivähoidon ja koulun kanssa tehtävään yhteistyöhön
  • Vanhempainvapaata pidennettävä ja osittaisen hoitovapaan mahdollisuuksia lisättävä
  • Vanhempainvakuutus tasaamaan kustannuksia

Työikäisten työssä jaksamista on tuettava turvallisilla ja tasokkailla palveluilla. Julkiset palvelut ovat myös osa hyvää työllisyyspolitiikkaa, jonkun on pidettävä huolta myös niistä, jotka eivät ole työelämässä. Toimivat ja laadukkaat palvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä. Palveluiden organisointitapaan ja tuottamisen sujuvuuteen on kiinnitettävä huomiota ja niiden tehokkuutta on parannettava. Tuottavuuden ja tehokkuuden onnistumisen tärkein mittari on palvelun laatu ja sen vaikuttavuus, ei vain kustannustehokkuus. Julkisten palveluiden tuottavuuden arviointiin on kehitettävä menetelmiä, jotka mittaavat palveluiden laatua, pitkän tähtäimen vaikuttavuutta ja tuloksia, eivätkä pelkästään niiden kustannuksia.

Hyvinvointipalveluiden järjestämisen on säilyttävä yhteisenä asiana ja julkisen sektorin vastuulla. Julkisten terveys- ja hoivapalveluiden laatu ja saatavuus on turvattava. Tällöin niiden yleinen hyväksyttävyys, ja kansalaisten halukkuus rahoittaa niitä verovaroin, säilyy. Palveluiden on vastattava kansalaisten ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Yhteiskunnan palvelutarjonta on kehitettävä vastaamaan myös maahanmuuttajien erityisiin tarpeisiin.

Julkinen terveys- ja hoivasektori on uudistettava siten, että työn- ja tehtävien jako julkisen, kolmannen sektorin ja yksityisten palveluiden kesken on toimiva ja yhteiskunnalliset vastuut selkeät. Julkisen sektorin ostotoiminta hyvinvointipalveluissa yksityissektorilta on kasvanut nopeasti. Pelisäännöt eivät kuitenkaan aina ole selkeitä. Vastuun näistä palveluista ja niiden rahoituksesta on pysyttävä poliittisessa päätöksenteossa. Hyvinvointipalvelurakenteiden rahoittamiseksi on kehitettävä uusia toimintamalleja, joiden avulla esimerkiksi työeläkevaroja voitaisiin käyttää rahoituksessa.

Työvoimansaannin varmistamiseksi julkisiin palveluihin on luotava kannustavia palkkausjärjestelmiä. Houkuttelevuutta tulee nostaa myös ammattilaisella lisä- ja täydennyskoulutuksella. Työn organisointia on joustavoitettava hierarkioita ja liian jäykkiä ammattirajoja purkamalla. Hoiva-alan ammatillista koulutusta on lisättävä ja mm. maahanmuuttajia rekrytoitava nykyistä laajemmin ja tehokkaammin näihin ammatteihin. Julkiselle sektorille luodaan sijaispooleja, jolloin sijaisuudet voidaan hoitaa vakituisilla työsuhteilla.

Työpaikoilla on myös otettava käyttöön seniorikevennykset, jotka tarkoittavat sekä työn uudelleen muotoilua ikääntyvän henkilöstön resursseja vastaavaksi sekä kuntoutuksen lisäämistä ikääntyville, työnantajan kustannuksella. Lisäksi käyttöön tulee ottaa iän mukaan porrastetut seniorivapaat.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on tuettava palveluilla

Työelämän muuttuessa ja työvoiman saannin kiristyessä, on yhä tärkeämpää löytää toimivia käytäntöjä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Parhaiden ratkaisujen saavuttamiseksi tarvitaan kolmikantaista sitoutumista.

Lapsiperheille suunnattujen palveluiden maksujen, etuuksien ja verotuksen on oltava oikeudenmukaista ja lapsiperheitä tukevaa ja tehtävä myös työn vastaanottaminen kannattavaksi. Osa-aikahoidon maksuja on korjattava nykyistä kannustavammaksi. Osa-aikaisen päivähoidon maksujen on oltava suhteessa kokopäivähoitoon huomattavasti nykyistä alemmat. Vanhemmille on oltava vuosittain palkallinen vapaapäivä päivähoidon ja koulun kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Työttömillä lapsiperheillä on säilytettävä oikeus päivähoitopaikkaan työn vastaanottamisen mahdollistamiseksi. Perhepolitiikassa on vahvistettava ennaltaehkäisevää työtä, jolla tuetaan perheiden pärjäämistä.

Pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osittaisen hoitovapaan käyttöön on lisättävä, jotta hoitovapaalla olevalla vanhemmalla säilyy tuntuma työelämään ja paluu takaisin kokopäiväiseen työhön onnistuu. Vanhempainvapaajärjestelmää tulee edelleen kehittää kannustamalla isiä vapaiden pitämiseen, lisäämällä perheiden valinnanmahdollisuuksia, pidentämällä vanhempainrahakautta siihen saakka, kun lapsi täyttää vuoden. Lisäksi luodaan vanhempainvakuutus, josta korvataan perhevapaiden ja sairaan lapsen hoidosta aiheutuvat kustannukset. Vanhempainvakuutus jakaa vanhemmuuden kustannukset entistä tasaisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen kesken. Vanhempainlomaa on pidennettävä ja isälle kuuluvaa vapaata lisättävä.

Lähitulevaisuudessa perhe-elämän ja työn yhteensovittamisessa nousee entistä voimakkaammin kysymys iäkkäiden työntekijöiden mahdollisuudesta hoitaa ainakin osittain omia vanhempiaan. Siksi on luotava hoitovapaajärjestelmä, joka mahdollistaa myös iäkkään omaisen hoidon. Osittaista hoitovapaata on laajennettava myös koskemaan tätä työntekijäryhmää.

4. Sosiaaliturva luotsaa työmarkkinoille

  • Sosiaaliturvan tasoa on parannettava ja vastikkeellisuutta lisättävä
  • Pätkä- ja osa-aikatyötä tekeville kattava turva
  • Muutosturvan mallia laajennetaan ja syvennetään
  • Työttömyysturvaan uudistus: työttömyysturvan tasoa nostetaan työttömyyden alussa, jokaiselle työttömälle aktivointitakuu, työhön palaavalle toimeentulotakuu, työvoimahallinnon ohjausta parannetaan
  • Palvelukeskukset käyttöön koko maassa, valtio korvaa laajentumisen kustannukset
  • Välityömarkkinat turvaamaan väylää työelämään
  • Viranomaisille velvollisuus kuntouttaa toimeentuloturvaa saavia työmarkkinoille
  • Asumistuki uudistettava perusteellisesti
  • Eläkkeiden turvaamiseksi työeläkemaksuja korotettava 0,2 prosenttiyksikköä vuosittain

Sosiaaliturvan tasoa on parannettava ja sen vastikkeellisuutta lisättävä. Työikäisten ja työkykyisten osalta sosiaaliturvan ja siihen liittyvien palveluiden on edistettävä nopeaa työllistymistä.

Passiivinen kansalaispalkka jättää kansalaiset oman onnensa nojaan. Sosiaaliturvaan ja työvoimapalveluihin on käytettävä nykyistä enemmän voimavaroja. Näin parannetaan sekä työllisyyttä että elämän ja työelämän laatua. Aktiivisuuden pitää olla palkitsevaa.

Sosiaaliturvan on perustuttava jatkossakin palveluiden lisäksi ansiosidonnaiselle sosiaaliturvalle, jota täydentää syyperusteinen vähimmäisturva ja viimesijainen toimeentulotuki. Ansioturva rahoitetaan työperusteisilla maksuilla. Sen kertyminen kattavasti kaikista erilaisista työsuhteista on varmistettava. Pätkä- ja osa-aikatyötä tekevien sosiaaliturvasta on huolehdittava. Työllä ansaittua sosiaaliturvaa on jatkossakin kehitettävä kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan yhteistoimin. Sosiaaliturvan etuudet on maksettava viivytyksettä.

Muutosturvaa on kehitettävä edelleen

Suomen menestys on perustunut joustavuuden ja turvallisuuden yhdistämiseen. Asioista yhdessä sopimalla on edistetty talouskasvun syntymistä ja talouden rakenteiden muuttumista. Samalla on luotu sosialidemokraateille tärkeimpänä asiana turvallisuutta palkansaajan arkeen talouden murrosvaiheessa.

Suomalainen valinta, jossa irtisanomissuojan kiristämisen sijaan on kehitetty muutosturvaa ja pyritty varmistamaan uudelleen työllistyminen, on osoittautunut oikeaksi. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman vahvaa sopimusyhteiskunnan perustaa ja kolmikantaisia toimintatapoja.

Muutosturvaa tulee laajentaa ja syventää. Myös pätkätyöntekijöiden pääsyä muutosturvan piiriin on helpotettava. Koska pätkätyöntekijöiden työttömyysriski on suuri, on työttömyysturvan tasoa ja toimivuutta heidän osaltaan kehitettävä. Sosiaaliturvan uudistamistyön yhteydessä on hyvä mahdollisuus korjata pätkätyöntekijöiden ansioturvan piiriin pääsyä, päivärahan tason määrittelyä sekä maksukäytäntöä.

Yhteistoiminnassa työnantajan ja henkilöstön välillä huolehditaan siitä, että työntekijöiden osaamista ylläpidetään, kehitetään ja laajennetaan työsuhteen aikana. Tällä mallilla työnantajalla on myös tuotannon muutostilanteissa osaavaa työvoimaa. Toisaalta työntekijöiden työmarkkinakelpoisuuden lisääntyminen auttaa kriisitilanteissa uuden työn löytymisessä.

Osana ennakoivaa muutosturvaa pitää selvän rakennemuutosuhan alla olevilla alueilla laatia valmiussuunnitelmat äkillisten ja laajojen irtisanomisten varalle. Suunnitelmissa pitäisi tarkentaa eri viranomaistahojen ja yritysten vastuut sekä voimavarat, kun työvoimalle etsitään uusia mahdollisuuksia työllistyä.

Muutosturvan pitää tulevaisuudessa mahdollistaa uuden ammatin oppimisen ja alan vaihdon. Mahdollisuuksia opiskella muutosturvan antamalla korotetulla tuella nykyistä pidempään on laajennettava ja muutosturva on kytkettävä tiiviisti osaksi uudistettavaa aikuiskoulutusjärjestelmää.

Muutosturvaan on lisättävä alueellista liikkuvuutta helpottavia toimenpiteitä. Muuttoavustusta tulee nostaa reilusti ja on etsittävä keinoja helpottaa rakennemuutospaikkakuntien asuntomarkkinoiden ongelmia.

Työttömyysturvaan tarvitaan uudistus

Työttömyysturvaa on uudistettava niin, että tuen tasoa työttömyyden alussa parannetaan, mutta sen velvoittavuutta ja kannustavuutta vastaavasti lisätään. Uudistus koostuu kolmesta osasta:

  1. Työttömyysturvan tasoa nostetaan työttömyyden alussa
  2. Toteutetaan aktivointitakuu. Jokaiselle työttömälle tehdään kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alusta työllistymiseen tai muuhun aktivointiin johtava tarjous, työttömän työmarkkinaedellytykset huomioiden.
  3. Työvoimahallinnon ohjausta uudistetaan siten, että työn tai toimenpiteiden vastaanottovelvoitteen toteutuminen varmistuu ja töitä tarjotaan koko työssäkäyntialueelta.

Aktivointitakuu: työvoimapalvelut uudelle tasolle

Jokaiselle työttömälle työnhakijalle on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alusta työllistymiseen tai muuhun aktivointiin johtava tarjous työttömän työmarkkinaedellytykset huomioiden. Työnhakijalle etsitään hänen koulutustaan ja osaamistaan vastaava työpaikka tai mielekkäin koulutusväylä.

Työhallinnon työnvälitystä on kehitettävä niin, että se on työnantajia ja työnhakijoita palveleva nykyaikainen ja tehokas kokonaisuus. Henkilöstöpalveluyritysten ja työpoolien tarjoamia mahdollisuuksia työttömien työllistämisessä käytetään. Asiakkaita, joille nopea työllistyminen on realistinen vaihtoehto, palvellaan mahdollisimman tehokkaasti käyttäen apuna uutta tekniikkaa ja internetiä.

Työhallinnon ohjaus- ja palkitsemisjärjestelmän on oltava tehokas, jotta viranomaisilla on oikeat kannustimet huolehtia nopeasta työllistymisestä.

Palvelukeskusten toimintamallia on laajennettava ja ne on otettava käyttöön koko maassa. Aktiivisuuden pitää olla palkitsevaa. Toimijoiden yhteistyöllä tapahtuva aktivointi luo paremmat edellytykset tulokselliseen toimintaan kuin erillään toimiminen. Aktiivisuuden pitää olla palkitsevaa. Kaikkien toimijoiden - kunnat, Kela ja työhallinto - on sitouduttava palvelukeskustoiminnan kehittämiseen.

Toimivien alueellisten palvelukeskusten muodostaminen on oltava kuntien vastuulla. Valtion tulee korvata kunnille toiminnan laajentumisesta muodostuvat lisäkustannukset. Kuntien pitää sopia paikallisesti työvoimatoimistojen ja Kelan kanssa voimavarojen jaosta yhdessä sovittujen periaatteiden pohjalta.

Kaikki pelaa - erityisryhmien osallistuminen työhön

Työttömyyden kovan ytimen purkamiseksi on otettava ennakkoluulottomia keinoja. Kaikki eivät työllisty kilpailulla työmarkkinoilla. Tarvitaan välityömarkkinat, jotta kaikille avautuu väylä työelämään. Sosiaalisia yrityksiä ja tarvittaessa myös muita työnantajia tukemalla kohdennetuin toimin luodaan uusia mahdollisuuksia työllistymiseen.

Työmarkkinatuen varassa olevien pitkäaikaistyöttömien työllistymiseksi tulee ottaa käyttöön uusia taloudellisia porkkanoita, kuten työhön palaavan työllisyystakuu. Mallia voidaan ottaa Irlannista, missä on voimassa nk. työhön palaavan avustus (Back to Work Allowance), joka kannustaa pitkäaikaistyöttömiä työn vastaanottamiseen. Sen sisältö on, että työttömyysturvastaan saa työllistymisen jälkeen pitää 75 prosenttia ensimmäisenä vuonna, 50 prosenttia toisena työllisyysvuonna ja 25 prosenttia vielä kolmantena vuonna työllistymisestä.

Työllisyyssetelin käyttöä on lisättävä vajaatyökykyisten työllistämiseksi. Työntekijän työnantajalle antamalla työllisyyssetelillä, jonka työnantaja voi työhallinnosta rahastaa, kompensoidaan alentunutta tuottavuutta ja näin edistetään työllistymistä yksityisen sektorin töihin.

Kuntien ja valtion on vastattava erityisryhmien työllistämisestä lyhyt- ja pidempikestoisestikin, jotta syrjäytymistä ehkäistään. Työ- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyötä on tiivistettävä aktiivisen työllisyys- ja sosiaalipolitiikan yhteensovittamiseksi.

Kuntien on kannettava suurin vastuu syrjäytymisen ehkäisemisestä. Niillä on oltava riittävät taloudelliset kannustimet aktivointiin ja hyvä kumppanuus niin työhallinnon kuin Kelan kanssa. Ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen on panostettava, myös niiden kohdalla, jotka ovat syrjäytymässä. Varsinkin nuorten pitkäaikaistyöttömien kohdalla tarvitaan viranomaisten yhteistyön lisäämistä.

Vastikkeellinen toimeentuloturva torjuu syrjäytymistä

Sosiaaliturvan myöntämiseen pitää aina olla perusteltu syy. Toimeentuloturvaa ja sen tasoa on parannettava ja sen on oltava vastikkeellista. Turva ei ole koskaan ilmaista, vaan jokaisella on myös velvollisuuksia. Toimeentulotuki on myös sosiaalityön tärkeä väline. Viranomaisilla on oltava lakisääteinen velvollisuus kartoittaa kaikkien toimeentuloturvaa saavien tilanne ja rakennettava jokaiselle tarvitsevalle kuntoutusohjelma. Tavoitteena on työmarkkinoille kuntoutuminen ja viime kädessä syrjäytymisen ehkäiseminen.

Asumistuki on uudistettava perusteellisesti. Ihmisyyteen kuuluu, että kaikilla on kunnollinen asunto. Erityisesti lapsiperheiden asumistukea tulee parantaa.

Eläketurva kestää

Luotettava eläketurva on tärkeä osa suomalaista työelämää ja turvallisuutta. Kaikki ansiotyö kartuttaa työeläketurvaa. Kansaneläkkeen avulla turvataan eläketurva niille, jotka eivät pysty ansiotyötä tekemään tai jotka pystyvät tekemään sitä vain vähän.

Eläkejärjestelmän läpinäkyvyyttä ja eläketiedon jakamista pitää lisätä. Ansaittu eläketurva on yksilön näkökulmasta katsottuna usein suurin yksittäinen turvatekijä ja "omaisuuserä". Suomi ikääntyy useimpia EU-maita nopeimmin. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeisiin menee enemmän rahaa. Meillä on kuitenkin hyvät edellytykset sopeutua muutokseen. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa luotiin kannustimia jatkaa pidempään työelämässä.

Eläke-etuuksien on jatkossakin perustuttava etukäteen sovittuihin ehtoihin. Etuuksia ei pidä sitoa sijoitustuottoihin. Osa työeläketurvasta rahastoidaan etukäteen. Onnistuneella sijoitustoiminnalla pystytään hillitsemään edessä olevia työeläkemaksupaineita.

Eläkemaksuja on korotettava johdonmukaisesti sijoitustuottojen kasvusta huolimatta. Sukupolvien oikeudenmukaisen kohtelun ja eläketurvan rahoituksen kestävyyden varmistamiseksi työeläkemaksuja on korotettava lähivuosina arviolta 0,2 prosenttiyksikköä vuosittain.

Pelkät eläkelainsäädännön muutokset eivät riitä, työpaikalla pitää myös viihtyä. Työeläkeuudistuksessa lisättiin kannustimia jatkaa työssä pidempään. Asenteet ovat muuttuneet. Ikääntyneiden työntekijöiden kokemusta ja osaamista arvostetaan. Näitä muutoksia pitää vauhdittaa edelleen. Johtamiseen ja työntekijöiden hyvinvointiin on panostettava.

Oikeiden hoitokäytäntöjen ja kuntoutuksen vaikuttavuuden varmistamiseksi tarvitaan yhteistyötä. Työeläketurva on myös vakuutus perheenjäsenen kuoleman ja työkyvyn menettämisen varalta. Työeläkekuntoutus on lakisääteinen oikeus silloin, kun työkyky on uhattuna. Epävarmuus on tullut työelämään jäädäkseen. Työelämän pirstaleisuus kuormittaa. Erityisesti mielenterveysongelmat ja niistä johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet uhkaavat kasvaa tulevaisuudessa.

Vapaaehtoinen eläkevakuuttaminen ei saa uhata lakisääteistä eläkevakuuttamista eikä sen roolia pidä laajentaa lakisääteisen eläketurvan kustannuksella.

5. Työllisyyttä edistävä veropolitiikka

  • Verotuksessa tarvitaan kokonaisuudistus, jolla huolehditaan laajasta veropohjasta, verotuksen selkeydestä ja läpinäkyvyydestä sekä oikeudenmukaisuudesta
  • Työn verotusta ja erityisesti pienten ansiotulojen verotusta on kevennettävä
  • Yritysverotus pidettävä kilpailukykyisenä
  • Osinkoverotuksen veropohjaa tiivistettävä
  • Eri tulolajien verotuksen taso saatava lähemmäksi toisiaan
  • Selvitetään mahdollisuus toteuttaa erillinen vakausmaksu, jolla lisätään yritysten yhteiskuntavastuuta irtisanomisista

Verotuksen rakennetta on uudistettava siihen suuntaan, että verorasitusta siirretään asteittain pois työn verotuksesta muihin veromuotoihin. Suomen kokonaisveroastetta ei voida juuri laskea, mutta verotuksen rakennetta tulee jatkuvasti kehittää. Verojen on perustuttava oikeudenmukaisella tavalla veronmaksajien maksukykyyn. Verotuksen on kannustettava työntekoon ja yrittämiseen ja sillä on torjuttava ympäristö- ja terveyshaittoja. Verotuksen tehtävänä on turvata hyvinvointivaltion ja tarpeelliseksi katsottujen tehtävien rahoitus kestävällä tavalla.

Talouskasvun rajoitteeksi on tulevaisuudessa kysynnän sijaan muodostumassa enemmänkin tarjonta. Työn tarjonnan lisäämiseksi työn verotusta tulee keventää. Työllisyyskannustimien parantamiseksi on erityisen suuri tarve edelleen alentaa pienten ansiotulojen verotusta samalla huolehtien siitä, ettei keskituloisten osalta progressio kiristy liikaa. Suuret yleiset veronkevennykset eivät enää toimi yhtä tehokkaasti kasvun ja työllisyyden edistäjinä kuin aikaisempina vuosina.

Ympäristöverotus on yksi nopeimmin kehittyvistä verotuksen lajeista. Ympäristöverotusta pitää kehittää osana tehokasta ohjausjärjestelmää, kun pyrimme vähentämään hiilidioksidi- ja muita päästöjä. Ympäristöverojen tuotoilla voidaan jossain määrin rahoittaa työn verotuksen keventämistä. Ympäristöverotusta kehitettäessä tulee huomioida myös uudistusten vaikutukset tulonjakoon.

Pääomatuloverotusta on uudistettava

Pääoma- ja omaisuusverotukseen tarvitaan kokonaisuudistus. Palkkatulojen ja pääomatulon verotus on tällä hetkellä liian erilaista, pääomatulojen hyväksi. Pääomatuloverotus on varsinkin suhteessa ansiotulojen verotukseen kehittynyt epäyhtenäiseksi, vaikeasti hallittavaksi ja suorastaan epäoikeudenmukaiseksi.

Yritysverotus on pidettävä kilpailukykyisenä. Tähän sosialidemokraatit ovat sitoutuneet yli vaalikausien, ja sitoumus kantaa edelleen. Jatkossa ensisijaista tulee olemaan osinkoverotuksen veropohjan tiivistäminen ja eri tulolajien verotuksen tason saaminen nykyistä lähemmäksi toisiaan. Omaisuusverotusta tulee kehittää kiinteistö- ja perintövarallisuuksien verotusta uudistamalla. Maatila- ja yritysvarallisuudesta tulee maksaa perintöveroa myös jatkossa.

Harmaa talous torjuttava

Harmaa talous on suuri ongelma niin verokertymän, työntekijän sosiaaliturvan heikkenemisen kuin kilpailun vääristymisen näkökulmasta. Eri alojen terveen kehityksen turvaamiseksi erilaisia toimia harmaan talouden torjumiseksi tulee jatkuvasti kehittää. Jo käytössä oleville harmaan talouden torjuntakeinoille tulee taata toimintamahdollisuudet ja rahoitus.

Vakausmaksu ja yritysten yhteiskuntavastuu

Sosialidemokraattien työllisyyspolitiikan päälinjana on ollut, että talouden rakennemuutos hyväksytään ja ihmisiä autetaan muutosten paineissa. Pyrkimykset suojella taantuvia aloja ja kannattamattomia toimipaikkoja eivät pidemmän päälle onnistu, koska esimerkiksi työsuhdeturvan tuntuva kiristys tai irtisanomissakkojen käyttö vähentäisivät uusien työpaikkojen syntymistä ja ajaisivat siten koko talouden ahdinkoon. Näin on käynyt esimerkiksi useissa Etelä-Euroopan maissa.

Edellä kuvattu pääsääntö mielessä pitäen on silti vakavasti pohdittava keinoja konkretisoida yritysten yhteiskuntavastuuta. Viimeaikaiset toimipaikkojen alasajot ja joukkoirtisanomiset osoittavat selvän tarpeen kehittää järjestelmiä, jotka kannustaisivat yrityksiä välttämään irtisanomisia ja tarjoaisivat lisärahoitusta muutosturvan toimenpiteille.

Työnantajan on kannettava nykyistä enemmän vastuuta henkilöstöstään irtisanomistilanteissa. Tämän lisäksi yrityksen tulee riittävästi olla mukana laajennettujen muutosturvatoimenpiteiden, kuten uudelleen- ja täydennyskoulutuksen toteuttamisessa.

Vakausmaksun ohella on harkittava myös työttömyysoptiojärjestelmän tyyppisiä malleja, joilla irtisanovan pörssiyhtiön tulevaa arvonnousua voitaisiin suunnata irtisanotuille työntekijöille.

Yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa olisi selvitettävä mahdollisuutta toteuttaa yritysten yhteiskuntavastuun lisäämiseksi uusi vakausmaksu. Vakausmaksussa yritysten työttömyysvakuutusmaksu suhteutettaisiin niiden irtisanomisten määrään viime vuosien ajalta. Yritykset jaettaisiin maksuluokkiin sen mukaan, mikä niiden irtisanomishistoria on ollut viimeisten vuosien aikana. Yrityksen maksu muodostuisi sitä suuremmaksi mitä suurempi on ollut sen aiheuttama työttömyys viime vuosina ja päinvastoin. Vakausmaksua suunniteltaessa on selvitettävä sen vaikutukset erikokoisiin yrityksiin.

Vakausmaksu tulisi toteuttaa alakohtaisesti. Tällöin maksun perusteena olisi yrityksen irtisanomishistoria suhteessa alan keskimääräiseen työttömyyskehitykseen. Silloin vakausmaksu ei suoraan sanktioisi irtisanovaa yritystä jo pelkästään sen takia, että se on toimialalla, joka yleisistä - yrityksestä riippumattomista - syistä on vaikeuksissa.

Vakausmaksun tavoitteena on parantaa markkinoiden toimintaa, sillä sen avulla yritykset joutuvat huomioimaan irtisanomisten kansantaloudelliset kokonaiskustannukset paremmin päätöksenteossaan. Vakausmaksun tapainen järjestelmä (experience rating) on käytössä Yhdysvalloissa ja sellaisen käyttöönotosta on keskusteltu useissa maissa, muun muassa Ruotsissa. Osa vakausmaksun tuotosta kerättäisiin muutosturvarahastoon, josta rahoitettaisiin muutosturvan toimintamallin menoja ja muuta aktiivista työvoimapolitiikkaa. Muutosturvarahastoa hallinnoisivat valtion lisäksi työmarkkinaosapuolet.

Vakausmaksu tulisi toteutuessaan mitoittaa niin, että se ei olisi kokonaisuutena yritysverotuksen kiristys. Kyse on oikeastaan työnantajamaksujen kohdentamisesta paremmin niin, että työttömyyden aiheuttajat maksavat työttömyyden aikaansaamista kustannuksista nykyistä isomman osan. Periaate on tuttu muusta vakuutustoiminnasta.

6. Hallittua maahanmuuttoa tarvitaan

  • Erilaisuus on voimavara
  • Hallittu ja osallisuutta korostava maahanmuuttopolitiikka ehkäisee konflikteja
  • Työ on parasta integraatiopolitiikkaa
  • Suomen tai ruotsin kielen koulutusta lisättävä
  • Maahanmuuttajien ammatillista koulutusta tehostettava
  • Lisää joustavuutta ammattipätevyyksien hyväksymiseen
  • Syrjintää ehkäistävä työhönotossa ja työpaikoilla
  • Julkishallinnolle oma maahanmuuttajien työhönotto-ohjelma

Monikulttuurisuuden tuoma erilaisuus on voimavara, joka auttaa menestymään globaalissa kilpailussa. Eri kulttuureista tulevilla ihmisillä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia. Suvaitsevainen ja avoin ympäristö synnyttää luovuutta, josta seuraa innovaatioita ja taloudellista kehitystä.

Ihmisten vapaa liikkuvuus on keskeinen periaate Euroopan unionissa. Suomeen tulee jatkossakin uutta työvoimaa muista EU:n jäsenmaista sekä unionin ulkopuolelta. Tulee pyrkiä siihen, että valmistumisen jälkeen entistä useampi ulkomaalainen opiskelija jäisi maahamme hyödyntämään omaa osaamistaan. Maamme väestönkasvusta jo kolmannes tulee maahanmuutosta.

Sosialidemokraattien mielestä maahanmuuttopolitiikan on oltava hallittua ja osallisuutta korostavaa. Sen on autettava estämään syrjintää työelämässä, tuettava maahanmuuttajien kotoutumista sekä tarjottava mahdollisuus osallistua suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja hyvinvoinnin rahoittamiseen. Maahanmuuttajat on otettava osaksi suomalaista yhteiskuntaa myös asuntopolitiikan kautta, eli asuinalueiden liiallinen eriytyminen tulee estää.

Hallittu ja tavoitteellinen maahanmuuttopolitiikka kannustaa työperusteiseen muuttoon. Samanaikaisesti Suomen on huolehdittava pakolaisista kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Työ on paras kotouttaja

Työ on maahanmuuttajalle tie suomalaiseen yhteiskuntaan. Kielen oppiminen on taas avain työelämään. Kielikoulutukseen on panostettava maassa jo olevien sekä uusien maahanmuuttajien osalta. On lisäksi selvitettävä mahdollisuudet joustaa maahanmuuttajien kohdalla kielitaitovaatimuksissa.

Ammatillisen ja täydentävän ammatillisen koulutuksen resurssien on oltava riittävät, jotta maahanmuuttajien valmiudet saadaan vastaamaan suomalaisen työelämän vaatimuksia. Koulutuksen on annettava kattava kuva suomalaisen työelämän pelisäännöistä ja tavoista.

Suomalaisen työelämän tulisi olla joustavampi ammatillisten pätevyyksien hyväksymisessä. On inhimillisten voimavarojen hukkaamista, jos maahanmuuttaja työllistyy ammatillista pätevyyttään huomattavasti vaatimattomimpiin tehtäviin tai jää kokonaan työelämän ulkopuolelle.

Maahanmuuttajien käynnistämä yritystoiminta on tuonut merkittävän lisän suomalaiseen elinkeinoelämään.

Syrjintää ei saa hyväksyä

Syrjintää on ehkäistävä niin työhönotossa kuin työpaikoillakin. Työnantajia on rohkaistava reiluun rekrytointipolitiikkaan työhönottotilanteessa. Useissa yrityksissä onkin palkattu omia työntekijöitä hoitamaan työpaikkakohtaista kotouttamista. Koko työyhteisön valmiuksia on kehitettävä koulutuksella, jotta se osaa ottaa vastaan ja tukea työllistyvää maahanmuuttajaa.

Valtion ja muiden julkisyhteisöjen on osoitettava aktiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta laatimalla omia maahanmuuttajien rekrytointiohjelmia. Erittäin tärkeää olisi, että maahanmuuttajia työskentelisi esimerkiksi muun muassa poliiseina, sosiaalityöntekijöinä, opettajina ja terveydenhuollon piirissä.

Osallisuutta korostava maahanmuuttopolitiikka ei nakerra hyvinvointimallimme rahoitusperusteita, vaan ehkäisee ristiriitojen syntymistä valtaväestön ja muuttajien välillä. Se edellyttää tiedon lisäämistä eri kulttuureista myös kantasuomalaisten keskuudessa.

7. Suomi tarvitsee toimivat liikenne- ja tietoliikenneyhteydet

  • Liikennepolitiikan oltava aktiivista ja pitkäjänteistä
  • Joukkoliikenteeseen perustuvaa työmatkaliikennettä kehitettävä
  • Työsuhdematkalippu verovapaaksi
  • Nopeat tietoliikenneyhteydet kohtuuhintaan kaikkien saataville
  • Etätyön mahdollisuuksia lisättävä
  • Logistiikkaketjuja parannettava
  • Venäjän liikenteen ongelmat ratkaistava nopeasti
  • Suomalainen merenkulku turvattava
  • Raideliikenteen kehittäminen suurten alueiden keskeisin kysymys

Ilman toimivaa ja hyväkuntoista liikennejärjestelmää sekä arjen että talouden rytmi järkkyy. Liikenteen infrastruktuuria ja liikennepalveluja pitää kehittää koko maassa, jotta tasavertainen kehitys toteutuu maan eri alueiden välillä. Suomen liikennepolitiikka on liian tempoilevaa ja lyhytjänteistä. Liikennepolitiikan on oltava aktiivista ja ennakoivaa. Samalla voidaan tehdä myös kestävän kehityksen mukaisia päätöksiä.

Toimiva joukkoliikenne on perusedellytys suurten kaupunkikeskusten kehittämiselle. Joukkoliikennepalvelut ovat myös keskeinen osa hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluja. Työmatkaliikenteen ruuhkat ja päästöt vähentävät kaupunkien vetovoimaisuutta ja haittaavat ihmisten liikkumista ja yritysten toimintaa.

Tietoliikenteen ns. laajakaistayhteyksien saatavuus riittävän tasoisina ja kohtuuhintaisina on varmistettava. Ensisijaisesti tämä on tehtävissä kaupallisten toimijoiden toimesta, mutta viime kädessä julkisen vallan on vastattava laadukkaiden tietoliikenneyhteyksien riittävän kattavasta ja tasapuolisesta saatavuudesta. Suomen tulee säilyttää taajuuspolitiikan ratkaisut mahdollisimman suuressa määrin oman kansallisen päätöksenteon piirissä.

Joukkoliikenne houkuttelevaksi

Joukkoliikenteestä on tehtävä entistä houkuttelevampi liikkumismuoto. Niinpä sen saatavuuteen, nopeuteen ja hintaan tulee kiinnittää huomiota, jotta joukkoliikenteen käyttöä voidaan nostaa. Kun ihmiset siirtyvät joukkoliikenteen käyttäjiksi ja vähentävät oman auton käyttöä, vähenevät ilmastopäästöt sekä ruuhkat.

Joukkoliikenteen osuuden kasvu työmatkaliikenteessä saisi aikaan monia myönteisiä vaikutuksia, kuten päästöjen ja onnettomuuksien vähentymisen ja matka-aikojen lyhentymisen. Työnantajan työntekijälle asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten antama joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu on säädettävä verovapaaksi.

Työelämän muutoksia on ajateltava myös suhteessa liikkumiseen ja energiankulutukseen. Työaikakäsitteen laajentamisella ja etätyön järkevällä hyödyntämisellä voidaan vähentää työmatkaliikennettä ja muuta työhön liittyvää liikkumista.

Suomessa valmistettavat tuotteet lähtevät maailmalle yleensä useissa eri kuljetusvälineissä. Siksi logistiikkaa ja kokonaisia kuljetusketjuja täytyy kehittää samanaikaisesti. Erityisesti liikenteen solmukohtien kuten satamien, terminaalien ja rajanylityspaikkojen toimivuutta on parannettava. Kotimaisen puun saatavuuden turvaamiseksi on kotimaisia puunkuljetusreittejä kehitettävä. Harmaan talouden torjumiseksi on raskaan liikenteen valvontaa lisättävä ja tehostettava perustamalla tehtävään erityinen valvontayksikkö.

Maantieteessämme on myös hyviä puolia. Venäjän kauppa on kasvanut nopeasti, mutta riittämättömät liikenneyhteydet haittaavat hyvää kehitystä.

Kuljetukset Itämerellä ovat lisääntyneet Venäjän kaupan nopean kasvun myötä. Kasvusta huolimatta suomalainen merenkulku on taantunut. Suomalaisten alusten keski-ikä on Länsi-Euroopan vanhimpia, ja niiden osuus ulkomaankaupastamme on laskenut alle kriittisen huoltovarmuusrajan. Myös ympäristön, alan työpaikkojen ja suomalaisen merimiestaidon säilyttämisen kannalta on erittäin tärkeää, että Suomella on vahva ja nykyaikainen aluskanta.

Työmatkalippuun laajennus

Joukkoliikenteen osuus liikenteestä on nostettava ensivaiheessa nykyisestä 15 prosentista 20 prosenttiin. Tavoitteen saavuttamiseksi joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksia edistäviä investointeja on lisättävä. Lisäksi työsuhdematkalipun käyttöä on laajennettava tekemällä se kokonaan verovapaaksi.

Liikenneinvestointeja varten on laadittava yli vaalikauden menevä investointiohjelma, jonka rahoitus tulee irrottaa vuosibudjetoinnista ja budjettikehyksistä. Liikenneväylien on oltava yhteiskunnan ylläpitämiä, ja perusväylänpidon rahoitusta tulee nostaa rata- ja tiepuolella yhteensä vähintään 150 miljoonalla eurolla.

Myös liikenneväylien uusinvestointien tasoa tulee nostaa merkittävästi vastaamaan liikenne- ja liikkumistarpeita. Suomen sillanpääasemaa Venäjälle tulee vahvistaa rakentamalla nopea junayhteys Helsingistä Pietariin sekä moottoritie koko matkalle rajalta Helsinkiin.

Raideliikenteeseen on kokonaisuudessaan panostettava nykyistä enemmän. Kehitystyön painopisteen on oltava metron laajentamisessa pääkaupunkiseudulla sekä rataverkon ja asuinalueiden laajentamisessa asutuskeskuksissa sekä valtakunnallisen rataverkon kunnossapidossa.

Logistiikan toimivuutta ja sitä parantavia investointeja on kehitettävä ja otettava käyttöön rohkeasti. Julkisten tutkimus- ja tuotekehitysmäärärahojen osuutta on nostettava merkittävästi. Alusinvestointeja pitää edistää muun muassa valtiontakauksilla ja EU:n sallimilla investointituilla. Suomessa on otettava käyttöön kilpailukykyinen tonnistoverolaki.

8. Johdonmukaiseen energia- ja ilmastopolitiikkaan

  • Suomeen päästöttömiin tai vähäpäästöisiin energialähteisiin pohjautuva kilpailukykyinen ja omavarainen energiatuotanto
  • Kaikki päästöttömät energiantuotantomuodot tarvitaan
  • Uusiutuvalle energialle omat toimivat kotimarkkinat; vihreä sertifikaatti käyttöön
  • Energia- ja ympäristöteknologian tutkimus- ja tuotekehityspanostusta on lisättävä
  • Suomeen luotava hajautetun energiatuotannon testiympäristöjä
  • Päästökauppaan kustannustehokkuuden takaava markkinamekanismi sekä globaalit sektorikohtaiset kiintiöt kilpailun vääristymisen ehkäisemiseksi

Ilmastonmuutos on ihmiskunnalle uhka, jonka torjumiseksi meidän on keskitettävä kaikki käytettävissä olevat voimavaramme. Tähän tarvitsemme uudenlaista teollista ja taloudellista toimintaa. Hyvin koulutetulla työvoimalla on kaikki edellytykset hyödyntää ympäristöteknologian kysynnän kasvu. Yhteiskunnallisesti tärkeä asia on se, että osataan kannustaa ja edellyttää yrityksiä ottamaan käyttöön uutta ympäristöteknologiaa. Näin voidaan synnyttää alalle mielekäs kotimainen toimintaympäristö. Tämä edellyttää kasvavaa uuden teknologian tutkimus- ja tuotekehityspanostusta.

Ilmastohaasteeseen vastaaminen edellyttää kulutustapojen muuttamista. Välinpitämättömyys ilmastonmuutoksen torjumiseksi voi aiheuttaa maailmanlaajuisen talouslaman. Ripeästi aloitettu muutos kohti energiatehokasta uusiutuviin energialähteisiin pohjautuvaa politiikkaa sen sijaan pelastaa paitsi talouden myös ympäristön. Fossiilisista energialähteistä riippumaton talous ei kuitenkaan merkitse talouskasvun hiipumista tai huonoa työllisyyskehitystä.

Suomen tulevaisuuden energianpolitiikan keskeisenä tavoitteena on oltava kilpailukykyinen ja nykyistä omavaraisempi energiantuotanto, joka perustuu päästöttömiin tai vähäpäästöisiin energialähteisiin. Sosialidemokraatit tähtäävät öljyriippuvuudesta vapaaseen Suomeen vuoteen 2030 mennessä. Energiaturvallisuutta on vahvistettava omavaraisuusasteen nostamisella ja monipuolistamalla mahdollisuuksien mukaan energiatuojamaiden määrää.

Uusiutuvien energialähteiden tukemiseksi on kehitettävä ensi vaiheessa kansallinen vihreän sertifikaatin tukijärjestelmä. Uusiutuvan energian tuottaja saa tuottamaansa sähköä ja lämpöä vastaan sopivan määrän sertifikaatteja, joille muodostuu hinta, kun sähkönmyyjille luodaan sopivat ostovelvoitteet. Järjestelmän rinnalla tulee käyttää edelleen myös investointitukia.

Jotta riippuvuudesta fossiilisiin energialähteisiin voidaan irrottautua, on kaikki muut energiantuotantovaihtoehdot pidettävä suomalaisen energiakokonaisuuden osana jatkossakin. Tuotannon on pystyttävä vastaamaan kausivaihteluihin, EU-tavoitteisiin sekä kansainvälisten sopimusten sitoumuksiin.

Ympäristöteknologian kehittäminen luo työpaikkoja

Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä ja muilla ympäristöä parantavilla toimilla on mahdollista luoda huomattava määrä uusia työpaikkoja. Jokaisessa uudessa ekoinnovaatiossa on aina myös työllisyyspotentiaali. Sosialidemokraattien tavoitteena on saada Suomeen 20 000 uutta työpaikkaa ympäristönsuojeluun välittömästi tai välillisesti liittyvien toimien ansiosta.

Työpaikkoja saadaan aikaan muun muassa ympäristöteknologian ja sen kehittämisen, ympäristön kunnostuksen sekä luonto- ja virkistysmatkailun piiriin. Myös energiansäästöalan konsultointipalvelut kasvavat nopeasti. Ne luovat uutta työtä ja toimeentuloa samalla, kun ne säästävät ympäristöä ja sähkönkuluttajien lompakkoa. Alan yritysten synty- ja kasvumahdollisuudet on huomioitava uusien yritysten palvelutoiminnoissa.

Erilaiset investoinnit uusiutuvaan energiaan, biopolttoaineisiin sekä vähäpäästöiseen teknologiaan yli kaksinkertaistuivat kahden viime vuoden aikana. Valtaosa investoinneista syntyy tällä hetkellä Yhdysvalloissa. Suomen on pyrittävä alalla maailman innovaatiorintaman eturiviin, ja tähän tarvitaan yksityisen ja julkisen tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusjärjestelmän saumatonta yhteistyötä. Ympäristöteknologian kehittäminen tarvitsee osaavaa ja koulutettua työvoimaa.

Kansallisella innovaatiopolitiikalla pitää luoda Suomeen erilaisia hajautettujen energiajärjestelmien testiympäristöjä. Näin tuotteita voidaan kehittää ja luoda kaupallisia kumppanuuksia ensin kotimaisten asiakkaiden kanssa. Tätä kautta syntyvät referenssit ja tietotaito voivat auttaa monia yrityksiä löytämään vahvan jalansijan kansainvälisiltä markkinoilta. Suomeen voi myös syntyä oma teollisuudenalansa hajautettujen energiajärjestelmien varaan, kuten muodostumassa oleville matalaenergiarakentamisen markkinoille.

Pääosin uusiutuvia energialähteitä hyödyntävät hajautetut energiajärjestelmät sisältävät myös suuren potentiaalin teknologiateollisuudelle ja palveluiden viennille. Hajautetuille järjestelmille on todennäköisesti suuri kysyntä muun muassa kehitysmaissa, mutta järjestelmien kehitystyö edellyttää kotimarkkinoiden syntymistä ja sitoutunutta tutkimus- ja tuotekehityspanostusta Suomessa.

Suomen on kehitettävä etenkin uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta lisääviä innovaatioita. Koska eko- ja energiainnovaatioilla on vaikeuksia päästä markkinoille, tulee puhtaampaa teknologiaa suosia myös erikeinoin.

Meidän on luotava todelliset omat kotimarkkinat sekä kasvatettava ja laajennettava uusiutuvien energialähteiden osuutta energian tuotannossamme. Pelkästään tuulivoimateknologiaan panostamalla voidaan luoda jopa tuhansia uusia työpaikkoja tulevien vuosien aikana.

Päästökaupan on oltava johdonmukaista

Päästökauppajärjestelmää on kehitettävä, laajennettava ja uusia maita on saatava siihen mukaan. Päästöoikeuksien jaossa on oltava johdonmukaisia. Tavoitteena on oltava malli, joka mahdollisimman tehokkaasti ohjaa energiatehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen kustannustehokkaalla tavalla.

Maakohtaisista päästökauppakiintiöistä on siirryttävä vuoden 2012 jälkeen maailmanlaajuisiin sektoripohjaisiin kiintiöihin, jotta alueellinen kilpailu saman teollisuudenalan sisällä ei vääristy. Päästöoikeuksien alkujako on suoritettava kunkin sektorin ominaispäästötehokkuuden perusteella. Energiatehokkaat yksiköt hyötyvät näin tehottomien kustannuksella, ja kunkin toimialan päästöjä voidaan vaihe vaiheelta pienentää oikeudenmukaisella tavalla. Myös ilmaisen alkujaon windfall-ongelma poistuu, kun energiantuottajat saavat oikeuksia alansa parhaiden ominaispäästöjen perusteella.

9. Kohtuuhintaiset asunnot edistävät kasvua

  • Asuntotuotantoa lisättävä työvoiman saannin turvaamiseksi kasvualueilla
  • Yhdyskuntarakenteita tiivistettävä
  • Asuntotuotantoon saatava lisää kilpailua
  • Kuntien ja valtion harjoitettava pitkäjänteistä kaavoitus- ja asuntopolitiikkaa
  • Työvoiman liikkuvuuden parantamiseksi vuokraasumista lisättävä ja sen kohtelua parannettava
  • Työeläkevaroja sijoitettava vuokra-asuntoihin

Jokaisella Suomessa asuvalla on oltava oikeus asuntoon. Yhteiskunnan on varmistettava, että tämä oikeus toteutuu kaikille. Asumisen kustannusten on oltava kohtuulliset suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin.

Asuntopolitiikan tavoitteena on oltava kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen tiivistäminen tuottamalla kohtuuhintaisia ja eri asumistarpeet huomioonottavia asuntoja.

Helsingin seudun asumisen hinta on muodostunut usein esteeksi työllistymiselle. Asunto- ja maapolitiikkaa koskevaa päätöksentekoa on tehostettava, jotta kohtuuhintaista asuntotuotantoa voidaan lisätä merkittävästi pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Vuokra-asuntojen rakentamiseen tarkoitettua korkotukijärjestelmää tulee muuttaa pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa houkuttelevammaksi.

Asuinkustannusten irtautuminen ylöspäin yleisestä kustannuskehityksestä on keinottelijoiden etu. Rakennusalalla tarvitaan toimenpiteitä tuottavuuden kohottamiseksi ja sitä kautta kohtuuhintaisten asuntojen lisäämiseksi. Markkinoiden toimivuuden parantamiseksi tarvitsemme kansainvälisen kilpailun avaamista myös asuntotuotannossa.

Rakennusyritykset voivat osoittaa yhteiskuntavastuuta parhaimmillaan tukemalla kuntien ja valtion pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa.

Vastuullista kaavoituspolitiikkaa

Kunnat ovat avainasemassa käytännön asuntopolitiikassa. Kuntien on harjoitettava vastuullista maapolitiikkaa ja pitkäjänteistä kaavoituspolitiikka, jotka mahdollistavat asuntopoliittisten tavoitteiden toteuttamisen. Nykyiset joustavat työmarkkinat edellyttävät sitä, että vuokra-asuntojen määrää lisätään huomattavasti nykyisestään.

Yhteiskunnan tukema vuokra-asuntotuotanto on saatava uudelleen käyntiin. Tämä edellyttää tonttitarjonnan lisäämistä ja rahoitusehtojen kohtuullistamista. Lähiöiden suunnitelmallinen korjaustoiminta on otettava uudelleen työlistalle ja on käynnistettävä uusi lähiöiden kehittämisohjelma. Viihtyisän ja turvallisen asuinympäristön luomiseen sekä palveluiden saatavuuteen lähiöissä on panostettava.

Valtion on asetettava vuokra-asuminen tasavertaiseen asemaan omistusasumisen kanssa. Työeläkevarojen sijoittamista kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan tuottamiseen ja ylläpitoon on edistettävä.

10. Valtion omistajapolitiikalla kasvatetaan yhteistä varallisuutta

  • Valtiolle tarvitaan aktiivinen omistajapolitiikka
  • Yhtiöiden tuotettava voittoa omistajilleen, eli kaikille suomalaisille
  • Valtion luovuttava äänettömän yhtiömiehen roolistaan
  • Valtio-omistusten hallinnoinnin oltava aktiivista ja ammattitaitoista
  • Taloudellinen valta ei saa keskittyä liikaa
  • Sosiaaliturvarahastojen mahdollisuudet suomalaisen elinkeinoelämän rahoitukseen varmistettava

Valtio-omistajan sitoutuminen suomalaisen liike-elämän ja elinkeinorakenteen kehittämiseen on tärkeää. Valtion omistusten tehtävänä on ylläpitää ja kehittää suomalaista kansallisvarallisuutta. Yhteisen omistuksen vähentäminen ei ole ideologisesti perusteltua, mutta se voi tulevaisuuden tarpeiden mukaan muuttaa muotoaan.

Valtion omistajapolitiikkaa on kehitettävä. Valtion on luovuttava nykyisestä äänettömän yhtiömiehen roolistaan. Valtion yritysten on toimittava kannattavasti ja niiden on kannettava laajasti yhteiskuntavastuuta, myös toimiessaan kansainvälisesti. Niiden pitää sitoutua pitkäjänteiseen henkilöstöpolitiikkaan.

Valtion omistamilla yrityksillä on usein myös muita tavoitteita kuin voiton tuottaminen. Niiden tehtävä on myös palvella kansalaisia ja muita yrityksiä. Energian saannin turvaaminen on tästä hyvä esimerkki. Näissä kansallisissa intressiyhtiöissä valtion omistuksilla on strateginen merkitys. Muiden kuin strategisten omistusten osalta on valtion omistajuuden merkitys arvioitava jokaisen yhtiön kohdalla erikseen.

Pitkäjänteistä kehittämistä

Valtio-omistusten hallinnoinnin on oltava aktiivista ja ammattitaitoista. Valtion on sitouduttava omistamiensa yritysten pitkäjänteiseen kehittämiseen. Omistajapolitiikan tavoitteista on kerrottava selkeästi sekä kansalaisille että muille omistajille. Yritysten tasapainoisen kehityksen varmistamiseksi on laajennettava niiden asiantuntijoiden joukkoa, jonka piiristä hallitusten jäsenet valitaan. On tärkeää, ettei taloudellinen valta keskity vain samanmielisille.

Yhteistä omaisuutta on käytettävä kaikkien suomalaisten tulevaisuuden rakentamiseen. Sillä voidaan tukea uutta kasvua ja talouden rakenteiden muuttumista, esimerkiksi osaamispohjan kehittämisen, infrastruktuurisijoitusten ja kasvuyritysten riskirahoituksen kautta.

Sosiaaliturvarahastot

Valtion yritysomistusten lisäksi julkista varallisuutta on kerättynä esimerkiksi sosiaaliturvarahastoihin. Sosiaaliturvarahastojen sijoitustoiminnan on oltava riippumatonta ja sijoituskohteet on valittava markkinalähtöisesti. Sosiaaliturvarahastojen mahdollisuus sitoutua suomalaisen elinkeinoelämän pitkäjänteiseen rahoitukseen on varmistettava. Sosiaaliturvarahastojen on voitava jatkossakin hajauttaa sijoituksiaan tehokkaasti sekä maantieteellisesti että toimialoittain. Sosiaaliturvarahastojen sijoitustoiminnan eettisyydelle on voitava asettaa nykyistä tiukempia läpinäkyvyysvaatimuksia.

11. Kannustavaa yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikkaa

  • Kasvuyrityksille on taattava kilpailukykyiset olosuhteet
  • Palvelualaa tuettava kehityshankkein
  • Ravintola-alan arvonlisäveroa laskettava ruoan verotuksen tasolle
  • Myös pienille yrityksille mahdollisuus tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan
  • Yrittäjien sosiaaliturvaa parannettava
  • Yrittäjäkoulutusta lisättävä
Viimeisen 15 vuoden aikana, jolloin talous on noussut vahvasti, talouskasvu on painottunut pitkälti korkean teknologian yrityksiin, jotka ovat nousseet maailman huipulle. Suuryritysten viennin lisäksi tarvitsemme ponnistuksia pienten ja keskisuurten yritysten viennin edistämiseksi. Kansantalouden kannalta viennin keskittyminen suuriin yrityksiin voi aiheuttaa riskin suomalaiselle talous- ja työllisyyskehityksellä.

Palvelualan yrityksissä on potentiaalia

Tulevaisuudessa kasvua löytyy teollisuustuotteiden rinnalla yhä useammin palvelutuotannosta, eikä palvelu- ja teollisuustuotantoa voida enää selvästi erottaa toisistaan. Jatkossa palvelualojen kehittämishankkeiden rahoituksen ja edistämisen on oltava elinkeinopolitiikassa erityisenä painopisteenä. Paras vaihtoehto olisi käynnistää kokonaisvaltainen kansallinen palveluohjelma, joka keskittyisi palvelualojen uusien innovaatioiden ja kokoaikaisen työllisyyden kehittämiseen.

Suomalaisen osaamisen hyödyntämistä myös viennissä on tuettava aktiivisesti yhteiskunnan toimin. Erityisesti terveys-, hyvinvointi- ja koulutuspalveluissa suomalainen osaaminen on korkealla tasolla ja mahdollistaa menestymisen kansainvälistyvillä palvelumarkkinoilla. Palvelukaupan esteitä purettaessa on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut säilyvät ja kehittyvät osana demokraattista päätöksentekoa.

Suomessa yleinen arvonlisävero (alv) on 22 prosenttia, ja tämä koskee myös palvelualoja. Ravintolapalvelut ovat elintarvikeketjun työvoimavaltaisin osa ja ravintolapalveluiden alv:n alentaminen esimerkiksi samalle tasolle ruuan alv:n kanssa loisi merkittävästi uutta työllisyyttä. Tämä edellyttää toimia EY:n arvonlisäverodirektiivin muuttamiseksi.

Yrityksiä on kannustettava kasvamaan

Suomessa yritysten määrä on kohtuullisen hyvällä tasolla. Suomalaisen yrittäjyyspolitiikan tuleekin keskittyä yritysten kasvuhalukkuuden lisäämiseen. Yritysten kasvua tulee tukea säilyttämällä yritysverotus Suomessa kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisella tasolla sekä parantamalla verotuksen neutraalisuutta eri yritysmuotojen välillä.

Elinkeinopolitiikalla on varmistettava myös aloittaville yritykselle hyvät toiminta- ja rahoitusedellytykset ideoiden jalostamiseksi uusiksi tuotteiksi ja yrityksiksi. Myös pienten yritysten mahdollisuudet tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan on turvattava. Jatkossa insinööriosaamisen rinnalla on kehitettävä työorganisaatioita ja toimintaprosesseja. Uuden elinkeinoministeriön perustaminen mahdollistaa työelämän kehittämisen yhdistämisen TEKES:n toimintaan.

Naisten osuutta talouselämän johtotehtävissä on lisättävä. Sekä naisten että miesten osallistuminen taloudellisen vallan käyttämiseen lisää tuottavuutta, koska laajempi osaamiskapasiteetti saadaan käyttöön.

Yrittäjän sosiaaliturvaa kehitettävä

Viime vuosina pienten ja keskisuurten yritysten merkitys työllistäjinä on kasvanut. Monesti yrittäjä on yrityksensä ainoa työntekijä. Yrittäjän sosiaaliturvan kehittämistä on edelleen jatkettava. Myös toimivat hyvinvointipalvelut luovat yrittäjälle turvaverkon sekä mahdollistavat ammattitaitoisen työvoiman saannin.

Yrittäjyyskoulutuksen lisääminen on tärkeä menestymisen tekijä suomalaisen työn tulevaisuudessa. Koulutuksen avulla pidennetään yritysten elinkaarta sekä kasvu- ja onnistumismahdollisuuksia.

12. Suomelle aktiivinen ote maailmalla

  • Yhteiset pelisäännöt ja rakenteet kansainväliselle taloudelle
  • Köyhyyden poistaminen yhteisin ponnistuksin
  • Oikeudenmukaiseen maailmankauppaan
  • Yritysten ekologinen ja sosiaalinen vastuu ja ayoikeuksien kunnioittaminen ja niiden sisällyttäminen kansainvälisiin taloussopimuksiin o EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen
  • Globaalien finanssimarkkinoiden säätely yhteisen vakaavaraisuusvalvonnan ja läpinäkyvyyden kautta
  • Työntekijöiden tiedonsaantioikeudet turvattava monikansallisissa yrityksissä

Suomen on oltava aktiivinen toimija maailmanpolitiikassa. Hallitsematon globalisaatiokehitys aiheuttaa kriisejä, joiden ehkäiseminen on koko maailmanyhteisön etu.

Ylikansallisella tasolla tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja rakenteita. Tasapainoinen ja vakaa talouden kehittyminen luo hyvinvointia ja vähentää köyhyyttä.

YK:n vuosituhatjulistuksen mukaisesti vuoteen 2015 mennessä äärimmäinen köyhyys on puolitettava maailmasta. Kehitysmaiden on omassa talous- ja yhteiskuntapolitiikassaan tartuttava köyhyyden ongelmaan. Rikkaiden maiden on autettava omalta osaltaan tämän tavoitteen saavuttamista. Suomen kehitysapu on nostettava 0,7 prosenttiin BKTL:stä. Kehitysyhteistyön on oltava jatkossakin maantieteellisesti laajaa ja sisällöllisesti kattavaa.

Globaalia tulonjakopolitiikkaa

Kehitysrahoitus kaipaa uusia rahoitusmuotoja. Suomen on ajettava rohkeasti uudenlaista globaalia tulonjakopolitiikkaa. Innovatiivisia rahoituslähteitä on kehitettävä ja globaaliveroja otettava käyttöön.

Kauppapolitiikalla on tuettava kehitysmaiden työtä köyhyyden voittamiseksi ja työtekijöiden elinehtojen kohentamiseksi. Maailman kauppajärjestö WTO rakentaa pelisääntöjä globaalitaloudelle. Suomen on toimittava maailmankaupan vapauttamiseksi oikeudenmukaisten pelisääntöjen mukaisesti.

WTO:n on oltava aidosti koko maailman kattava kauppajärjestö. Venäjä on saatava mukaan WTO:hon. Venäjän jäsenyys loisi edellytyksiä EU:n ja Venäjän vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen aloittamiselle. Unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikka vahvistuisi. Venäjän kanssa olisi myös mahdollista keskustella työelämän pelisäännöistä.

Maailmanmarkkinoilla on kannettava ekologista ja sosiaalista vastuuta. Ympäristökysymysten ja työelämän miniminormien kuten lapsityövoiman käytön kiellon, pakkotyökiellon ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden on oltava kiinteä osa globaalia kauppapolitiikkaa. WTO:n on tunnustettava Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asema ja kansainvälisten ympäristösopimusten valvontamekanismit.

EU:sta edistyksellinen tiennäyttäjä

Kauppapolitiikka on osa Suomen EU-politiikkaa. EU:lla on itsellään yhteiset sisämarkkinat, joilla tavarat, palvelut, pääoma ja työvoima liikkuvat esteittä. Unionilla on myös yhteisesti sovitut, vaikka vielä vajavaiset, pelisäännöt. Yhteisillä työmarkkinoilla sosialidemokraatit korostavat sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa voimavarojen jaossa sekä työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittamista.

Euroopan unionin on jatkossakin ulkosuhteissaan kannettava globaalia vastuuta. Kauppapolitiikan, kehitysyhteistyön ja ihmisoikeus- ja ympäristöpolitiikan on tuettava maailmanlaajuisesti ponnisteluja köyhyyden voittamiseksi ja työntekijöiden elinehtojen kohentamiseksi.

Kansainväliset taloudelliset kriisit ja niiden aiheuttama epävarmuus pakottavat kehittämään finanssialan ja uusien sijoitusinstrumenttien kansainvälistä valvontaa. Suomelle tämä on erityisen tärkeää, koska yhä suurempi osa kansallisvarallisuudesta on eläkerahastojen kautta sijoitettuna kansainvälisille pääomamarkkinoille. Kansainvälisten pääomamarkkinoiden, pankkien ja vakuutusyhtiöiden tehokas valvonta ja riskienhallinta edellyttävät eurooppalaista yhteistyötä. Suomen on oltava aktiivinen tässä yhteistyössä jo pelkästään siksi, että suomalainen pankkisektori on siirtynyt suurelta osin ulkomaiseen omistukseen.

Kansallisella tasolla tarvitaan myös entistä vahvempaa rahoitusalan valvontaa pankki- ja vakuutusalojen yhdistyessä. Kotitalouksien varoista ja tulevasta eläketurvasta yhä suurempi osa on riippuvainen rahoitusmarkkinoiden kehityksestä.

EU:n ja maailmanlaajuisella tasolla on uusia sijoitusinstrumentteja käyttävien sijoittajien sijoituksia myytäessä kunnioitettava työntekijöiden oikeuksia kollektiivisiin työehtosopimuksiin, tiedonsaantiin ja konsultointiin. Ennen yritysten myyntiä ammattiyhdistysliikkeellä ja työntekijöillä on oltava oikeus tiedonsaantiin ja heidän mielipiteitään on kuultava.

Liite

Minne tulevaisuuden työpaikat syntyvät?

Alkutuotannon ja teollisuuden työvoimaosuudet ovat supistuneet Suomessa jo pitkään. Tässä suhteessa Suomi seuraa muiden teollisuusmaiden kehitystä. Talouden rakennemuutos on jatkuvaa, ja osana rakennemuutosta osa työpaikoista häviää ja uusia syntyy. Työ ei kuitenkaan lopu. Päinvastoin, Suomessa samoin kuin muissakin EU-maissa työpaikkojen määrä on kasvanut selvästi viimeisen 15 vuoden aikana.

Teknologisen kehityksen aikaansaama tuottavuuden kasvu supistaa myös jatkossa teollisuuden ja alkutuotannon työvoimaosuuksia. Samalla tuottavuuden kasvun aikaansaama elintason nousu lisää erilaisten palveluiden kysyntää, mikä johtaa uusien työpaikkojen syntyyn sekä nykyisille että täysin uusille palvelualoille.

Keskeisiä palvelualoja ovat julkiset palvelut, kauppa, liikenne, hotelli- ja ravintolatoiminta. Palvelualat työllistävät nykyisin noin kaksi kolmasosaa työvoimasta Suomessa. Tämä osuus tulee kasvamaan vähitellen kolmeen neljäsosaan.

Suomessa palvelualat jakautuvat muiden Pohjoismaiden tavoin hyvin selvästi julkisen sektorin - lähinnä kuntien - tuottamiin julkisiin palveluihin ja yrityssektorin tuottamiin yksityisiin palveluihin. Niiden molempien työllisyys kasvaa myös tulevaisuudessa.

Teknologinen kehitys ja tuottavuuden kasvu palvelualoilla on hitaampaa kuin teollisuudessa. Tämä johtuu siitä, että palvelut ovat tyypillisesti työintensiivisiä. Toimintoja voidaan järjestää entistä tehokkaammin mutta työpanosta on palveluissa vaikeata korvata pääomalla tai tietotekniikalla. Pankkitoiminnassa tämä on ollut mahdollista mutta henkilökohtaisissa palveluissa vain vähäisessä määrin. Toisaalta talouden kasvumahdollisuuksien kannalta on yhä tärkeämpää, että palvelutoimialojen tuottavuutta pystytään kasvattamaan. Osittain tämä on mahdollista soveltamalla muualla kehitettyjä tehokkaita toimintatapoja, osin taas tarvitaan uusia palveluinnovaatioita.

Keskeisiä palveluihin vaikuttavia muutostekijöitä ovat globaalitalouden muutokset, väestön ikääntyminen ja teknologisen kehityksen ja tulotason nousun aikaansaamat muutokset. Maailmankaupan vapautumisen ja taloudellisen integraatiokehityksen vuoksi palvelualat avautuvat entistä enemmän kansainväliselle kilpailulle.

Palvelujen osuus globaalista bruttokansantuotteesta kasvaa edelleen ja palvelusektorin oma, toimintatapoihin ja tehokkuuteen liittyvä kehitys jatkuu. Yritysten kansainvälistyminen ja tehokkaampien toimintatapojen omaksuminen toisaalta ja informaatioteknologian hyödyntäminen toisaalta ovat tärkeitä tuottavuuskehityksen moottoreita. Palveluiden kysyntä jakautuu tulevaisuudessa nykyistä selkeämmin erilaisten markkinoiden kesken, jotka ovat tyypillisiä tietyille palvelualoille. Eräille palveluille muodostuu globaalit markkinat. Tällaisia ovat tieteellinen tutkimus, langaton viestintä, informaatiojärjestelmät, kulttuuri-, design-, ja viihdepalvelut sekä erilaiset matkailuun ja liikenteeseen liittyvät palvelut.

EU:n sisämarkkinoiden kehittyminen luo eräille palveluille eurooppalaiset markkinat; tällaisia ovat rakentaminen ja vähittäiskauppa sekä monet liike-elämän palvelut. EU:n sisämarkkinoiden yhdenmukaistamispaineet luovat paineita avata myös sosiaali- ja terveysalan markkinoita sekä kotimaisille että ulkomaisille yritystoimijoille. Kansainvälistymisen vastapainoksi on kuitenkin muistettava, että monet palvelut ovat sellaisia, että niiden tuottaminen rajoittuu kansalliselle tai jopa alueelliselle tasolle. Tällaisia ovat useimmat opetus-, sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut sekä kansalliseen kulttuuriin ja tiedonvälitykseen liittyvät palvelut.

Jatkossa kotitöitä ulkoistetaan aiempaa enemmän ja ne toteutetaan markkinavetoisesti. Tällä hetkellä markkinapalveluita käytetään eniten remonteissa ja siivouksessa, joista varsinkin jälkimmäinen on kasvuala. Vuoteen 2015 mennessä näiden palvelujen kysyntä kasvaa. Kehitystä vauhdittavat väestön ikääntyminen, työn ja perheen yhteensovittamisongelmat, tarjonnan kasvu, kotitalousvähennys ja erityisesti asenteiden muuttuminen myönteiseksi palvelujen käytölle. Markkinaistumiskehitystä edistää palveluihin tottuneiden uusien sukupolvien kasvava palvelujen kysyntä sekä vapautta ja valinnanmahdollisuuksia korostava asenneilmasto samoin kuin markkinapalvelujen välttämättömyys julkisen sektorin palvelutuotannon rinnalla ja täydentäjänä.

Kuluttajat kaipaavat palveluja kodin tietoteknisiin ongelmiin, turvajärjestelmiin sekä henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tärkeää on palvelujen saaminen kotiin. Kotitalouspalveluihin liittyy runsaasti innovaatio- ja kehittämispotentiaalia.

Tulevaisuudessa terveys- ja hoivapalvelujen kysynnän odotetaan kasvavan. Palveluihin liittyvät laatuvaatimukset kohoavat myös. Terveydenhuollon asiakkaat haluavat parempia ja kalliimpia hoitoja. Paine kohdistuu ensisijaisesti julkisen sektorin tuottamiin terveys- ja sosiaalipalveluihin, mutta myös yksityisten ja räätälöityjen palvelujen kysyntä kasvaa. Teknologia ei korvaa työvoimaa vaikka uudet lääkkeet vähentävätkin jonkin verran hoidon tarvetta.