Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1268

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Kannanotto kansainvälisestä tilanteesta


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Kannanotto kansainvälisestä tilanteesta
  • Vuosi: 1996
  • Ohjelmatyyppi: muu ohjelma

Kannanotto kansainvälisestä tilanteesta

Sosialidemokraattinen liike on sekä aatteellisen historiansa että nykypäivän yhteistyörakenteidensa kautta kansainvälinen liike. Toimimalla laajan ja tehokkaan kansainvälisen yhteistyön kautta SDP:n on mahdollista saada suuriakin yhteiskunnallisia tavoitteita toteutetuksi käytännön politiikan kautta.

Sosialistisen Internationaalin toiminta on selvässä murroskohdassa. Järjestön rakenteiden uudistaminen ja voimavarojen lisääminen ovat lähitulevaisuuden suuri haaste. SI:n on valmistauduttava vastaanottamaan uusia sosialidemokraattisia jäsenpuolueita niin Afrikasta, Aasiasta kuin Keski- ja Itä-Euroopastakin. Maailmanlaajuinen sosialidemokraattinen liike kokee pyrkimyksen globaalin vision luomiseen entistä ajankohtaisemmaksi. SDP tulee toimimaan uudistustyössä aktiivisesti niiden perinteiden pohjalta, jotka puolueelle ovat muodostuneet jo usean vuosikymmenen aikana SI:n toiminnasta.

Eurooppalaisessa yhteistyössä SDP:n tärkein ja tehokkain kanava on Euroopan Sosialidemokraattinen puolue ESP. Euroopan rakenteiden sekä politiikan sisältöjen muutos asettaa myös ESP:n toiminnalle jatkuvan kehittämisen haasteen. SDP toimii niin, että myös pohjoismainen ja suomalainen kokemus kansalaisyhteiskunnan rakentamisesta saadaan hyödynnettyä eurooppalaisella tasolla.

Eurooppalaisessa yhteistyössä SDP:n Euroopan parlamentin valtuuskunta on osoittanut tehokkuutensa ja poliittisen painoarvonsa, jonka varaan myös tulevaa toimintaa on hyvä rakentaa. Tärkeä elementti SDP:n panoksessa Keski- ja Itä-Euroopan uusien sosialidemokraattisten liikkeiden tukemisessa on myös tulevaisuudessa Euroopan demokratia- ja solidaarisuusfoorumilla, jonka jäsen SDP on ollut jo useamman vuoden. Pohjoismaisessa yhteistyössä SDP:llä on kiinteä ja tehokas yhteistyöjärjestö SAMAK, jossa mukana ovat myös ammatilliset keskusjärjestöt. SAMAKin työ on osoittautunut muuttuneessa tilanteessa entistä tarkeämmäksi ja mahdollisuuksia tarjoavaksi. Erityinen painopiste tulee sijoittaa Baltian maiden kehityksen seurantaan ja Euroopan unionin piirissä tapahtuvan puolueitten välisen yhteistyön koordinointiin pohjoismaisella tasolla.

* * *

Viime vuosien aikana maailmanlaajuisesti on ollut käynnissä voimakas murros. Kehityksen suunta on pääosin ollut myönteinen. Suursodan uhka on ratkaisevasti vähentynyt. Myönteisestä kehityksestä huolimatta on syntynyt myös uusia epävakautta aiheuttavia tekijöitä. Myöskään maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ehkäisyssä ei ole edistytty. On yhä suurempi tarve erilaiselle yhteistyölle, joka vahvistaa koko järjestelmän vakautta. Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden maailmanlaajuisten järjestöjen työ kaikilla toimintansa lohkoilla on tullut entistä tärkeämmäksi. YK:n jäsenmailta edellytetään selvää sitoutumista maailmanjärjestön toiminnan tehostamiseen ja talouden kohentamiseen.

Kansainvälistyvässä maailmassa yhteistyö ja kontaktit eivät rakennu pelkästään hallitusten ja keskushallinnon viranomaisten välille. Demokraattinen turvallisuus rakentuu yhä suuremmassa määrin yksilöiden, erilaisten kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen, yritysmaailman ja alueellisten yksiköiden varaan. Kansalaisyhteiskuntaa kehittämällä yhteisiä näköaloja ja tavoitteita kyetään entistä paremmin sekä tehokkaammin toteuttamaan ja näin lisäämään kansalaisturvallisuutta. On erityisen tärkeää, että tällä arkipäivän työllä luodaan myönteistä yhteistyösuhteiden verkostoa, joka omalta osaltaan on ehkäisemässä ristiriitoja ja kriisien puhkeamista avoimiksi konflikteiksi.

Ihmisoikeuksien merkitys kansainvälisessä suhteissa on korostunut. Valtioita tulee arvioida sen mukaan, miten ne turvaavat asukkaidensa perusoikeudet ja -vapaudet. Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa pidetyissä konferensseissa on vahvistettu kaikkien ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus, jakamattomuus ja keskinäinen riippuvuus. Maailmanlaajuisella tasolla erityistä huomiota on kiinnitettävä naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksiin. Tärkeällä sijalla ihmisoikeuksien kunnioittamisen puolesta tehtävässä työssä ovat myös työntekijöiden oikeudet ja lapsityövoiman kielto.

* * *

Suomelle toisen maailmansodan jälkeinen kehitys on merkinnyt yhtäältä jatkuvuutta toisaalta muutosta. Suomi on koko murroksen ajan säilyttänyt ystävälliset suhteensa kaikkiin naapureihinsa ja samalla vahvistanut omaa asemaansa erityisesti niillä päätöksenteon osa-alueilla, jotka merkitsevät meille eniten. Sopeutumalla jatkuvaan muutokseen Suomi on parhaiten kyennyt harjoittamaan vakauteen tähtäävää politiikkaa. Uuteen muuttuneeseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen tulee vastata myös käsitteiden muutoksella. Demokraattinen turvallisuus rakentuu yhä suuremmassa määrin poliittisten ja sotilaallisten tekijöiden lisäksi myös demokratian vahvistamisen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, taloudellisen kehityksen sekä ympäristöyhteistyön varaan. Erityisesti tätä taustaa vasten on tärkeää, että Suomi osallistuu entisen Jugoslavian alueen sodan jälkeiseen siviiliyhteiskuntien jälleenrakentamiseen.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on vakauden ja turvallisuuden luominen Eurooppaan. Tavoitteen toteuttamiseksi työskennellään sekä kahdenvälisesti että kansainvälisten järjestöjen kautta. Euroopan unionin jäsenyys on Suomen näkökulmasta tärkein vakautta luova tekijä. Euroopan unionin jäsenyys on vahvistanut Suomen asemaa kansainvälisesti ja luonut luontevan ja tehokkaan vaikutuskanavan. Samalla Suomelle on jäsenyyden kautta tullut entistä suurempi vastuu koko Euroopan turvallisuudesta. Tämä edellyttää kaikilta kansalaispiireiltä entistä suurempaa aktiivisuutta Euroopan unionin suurten kehityshankkeiden kuten hallitusten välisen konferenssin yhteydessä.

* * *

Suhde itäiseen rajanaapuriin on kautta historian ollut Suomelle tärkeä. Tämän suhteen toimivuuden merkitys Suomen turvallisuudelle ja hyvinvoinnille on ilmeinen. Suomen asema porttina itään on viime vuosina kasvanut. Euroopan unionin jäsenyys on lisännyt Suomen houkuttelevuutta kannattavan liiketoiminnan keskuksena sekä idästä että lännestä katsottuna. Tämän vahvuuden kehittäminen on entistä tärkeämpää myös tulevaisuudessa. Tänään Venäjän ja Suomen suhteiden voi jo todeta rakentuvan yhä enemmän käytännön yhteistyön rakentamisen ja siitä saatavien yhteisten etujen varaan.

Entistä merkittävämpänä tekijänä Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin on tullut mukaan lähialueyhteistyö. Sen tärkeimpänä tavoitteena on luoda aluetasolle edellytyksiä taloudellisten ja poliittisten uudistusten toteuttamiselle. Suomelle on tärkeää nopeasti laatia oma kansallinen strategia tulevan kaupallisen yhteistyön painopisteistä ja muodoista Venäjän kanssa.

Venäjän yhteiskunnallisen uudistuskehityksen tukeminen on Euroopan unionin ja koko läntisen maailman tärkeimpiä intressejä ja toimintalohkoja. Venäjää ei pidä eristää eurooppalaisesta yhteistyöstä, vaan sen kiinnittymistä eurooppalaisiin rakenteisiin on edesautettava. Tämän tavoitteen toteuttaminen toimii pitkällä aikavälillä koko Euroopan eduksi. Tällä tavoin myös edistetään ihmisoikeuksien kunnioittamisen, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden juurtumista syvemmälle Venäjän yhteiskuntaan.

* * *

Viron, Latvian ja Liettuan itsenäistymisen jälkeen Suomi on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pyrkinyt vahvistamaan niiden asemaa kansainvälisessä yhteisössä. Baltian maiden kehitys ennen kaikkea taloudellisessa mielessä on ollut rohkaisevaa. Euroopan unionin tulee tukea taloudellista ja sosiaalista kehitystä näissä yhteisön kanssa assosiaatio-sopimukset tehneissä maissa.

Itämerestä on tullut yksi Suomen ulkopolitiikan tärkeimmistä painopistealueista. Itämerestä tulee tehdä vakauden vertauskuva ja taloudellisten ja sosiaalisten yhteistyösuhteiden myönteinen verkosto. Visbyn kokous antoi vuonna 1992 perustetulle Itämerineuvostolle koko Itämeriohjelman koordinointitehtävän. Tästä tehtävästä suoriutuminen edellyttää koko neuvoston toimivallan ja voimavarojen vahvistamista.

Itämerineuvoston suurin vahvuus on kokoonpanossa. Se yhdistää hyvin erilaisiin yhteistyörakenteisiin kuuluvia maita konkreettisen yhteistyön ääreen. Euroopan unionin toimintaan tulee luoda myös pohjoinen painopiste. On perusteltua harkita Itämeren ja Barentsin alueen kehittämishanketta yhdeksi Suomen EU-puheenjohtajakauden painopistealueeksi.

Pohjoismainen yhteistyö hakee uudelleen muotojaan. Suomen toimiessa vuonna 1996 pohjoismaisen yhteistyön puheenjohtajamaana pyritään toimintaa rakentamaan uuden työnjaon mukaan. Rakenne on jaoteltu perinteiseen pohjoismaisen yhteistyöhön, Eurooppa-asioihin ja lähialueisiin. Pohjoismaisessa yhteistyössä Suomen on luontevinta keskittyä lähialueyhteistyön koordinointiin.

Alueellisilla yhteistyöorganisaatiolla on tärkeä merkitys luottamusta lisäävinä ja vakautta luovina tekijöinä. Itämeren valtioiden neuvosto, Barentsin euroarktisen neuvosto sekä heinäkuussa 1996 perustettava Arktinen neuvosto luovat uuden käyttökelpoisen yhteistyörakenteen mallin koko pohjoista Eurooppaa silmällä pitäen.

* * *

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, ETYJ:n vahvuus perustuu sen kattavaan jäsenpohjaan, suurvaltain tasavertaiseen osallistumiseen, yhteisiin normeihin ja periaatteisiin sekä laajaan turvallisuuskäsitykseen. Kriisien ennaltaehkäisemisessä ETYJ:n toimintaa tulee entisestään vahvistaa. Ajankohtaisia haasteita ovat Bosnian tilanteen normalisoiminen ja Daytonin rauhansopimuksen mukaisten toimintamallien luominen sekä jännityksen lieventäminen Vuoristo-Karabahin ja Tshetshenian konfliktialueilla.

Euroopan neuvoston päätehtävä on vahvistaa demokratiaan perustuvaa turvallisuutta jäsenvaltioissaan. Vain demokraattisesti johdetuissa yhteiskunnissa, joissa oikeusvaltion periaatteet ovat voimassa ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan voi toteutua myös vakaa taloudellinen kasvu ja hyvinvoinnin tasainen jakautuminen. Tätä kautta myös erilaisten ristiriitojen rauhanomainen ratkaisu toimintamallina vahvistuu. Suomen on Euroopan neuvostossa jatkossakin toimittava sen puolesta, että erityisesti uusien jäsenvaltioiden lainsäädännöt ja oikeuskäytännöt saadaan paremmin vastaamaan näihin tavoitteisiin.

Euroopan unionissa on käynnissä voimakas prosessi jolla halutaan vahvistaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen kannalta on hyödyllistä ja toivottavaa, että EU:n mahdollisuudet konfliktien hallinnassa ja rauhanturvatehtävissä kasvavat. Tässä työssä tulee kehittää Länsi-Euroopan unioni WEU:n mahdollisuuksia toimia Euroopan unionin päätöksenteon toteuttajana.

Maastrichtin sopimuksessa mainittu EU:n yhteinen puolustus ei ole näköpiirissä. Sotilaallisen turvallisuuden kannalta Naton rooli on edelleen Euroopassa keskeinen ja sillä on huomattava vaikutus vakauden säilymiseen myös Pohjois-Euroopassa. Naton laajenemissuunnitelmat ovat hallinneet keskustelua Euroopan tulevasta turvallisuusarkkitehtuurista. Suomen tulee arvioida prosessia erityisesti Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden kautta.

Kaikki turvallisuuspoliittiset muutokset tulee toteuttaa niin, että ne ovat lisäämässä vakautta ja toteuttavat yhteistä turvallisuutta. Jokaisella valtiolla on oikeus itse valita oma turvallisuuspoliittinen linjansa. Suomen turvallisuuspoliittisena valintana on pysyminen sotilaallisten liittoutumien ulkopuolella tukeutuen itsenäiseen puolustukseen sekä toimiminen yhteistyöhön nojautuvien turvallisuusratkaisujen puolesta. Tällä tavoin toimien Suomi voi näissä olosuhteissa parhaiten omalta osaltaan lisätä vakautta Pohjois-Euroopassa.

Suomen suhde Pohjois-Atlantin liittoon Natoon on perustunut osallistumiseen Naton rauhankumppanuusohjelmaan (Partnership for Peace, PfP). PfP-sopimusten kautta myös liittoutumaan kuulumattomat valtiot voivat osallistua kriisinhallinnan ja rauhanturva yhteistyöhön. Sopimusten päätarkoituksena on lisätä edellytyksiä, joita tarvitaan rauhanturvan ja humanitaaristen valmiuksien kehittämisessä.

* * *

Aseidenriisunta on eri muodoissaan edelleen tärkeä osa kansainvälistä yhteistyötä. Vuosi sitten päätettiin, että ydinaseiden leviämisen ehkäisemiseksi tehty ydinsulkusopimus tulee pysyväksi. Ydinasevaltojen tulee tuntea vastuunsa ja jatkaa ydinaseistuksensa vähentämistä sekä pidättyä ydinkokeiden tekemisestä, kunnes ydinkokeiden täyskieltosopimus tulee voimaan.

Euroopan tavanomaista asevoimaa rajoittavaa TAE-sopimusta tarkastellaan parhaillaan. On tärkeätä että sopimus säilyy voimassa ja täyttää alkuperäisen tarkoituksensa. Maamiinojen käytön uusista rajoituksista on päästy sopimukseen. Pitkän aikavälin tavoitteena on maamiinojen täyskielto, johon tulee saada maailmanlaajuinen sitoutuminen. Aseidenriisuntaa tulee tukea myös asekaupan rajoituksilla ja vähentämisellä. Aseita ei tule viedä valtioihin, joiden hallitukset syyllistyvät vakaviin ja järjestelmällisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

* * *

Euroopassa yhteisiksi hyväksyttyjen demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvien arvojen on ohjattava eurooppalaisten valtioiden suhteita muuhun maailmaan. Euroopan on osallistuttava globaalien, köyhyydestä, ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristön pilaantumisesta johtuvien ongelmien ratkaisuun pitäen niin teollisuusmaita kuin kehitysmaita tasaveroisina keskustelu- ja yhteistyökumppaneina.

Maailmanlaajuiset ongelmat ovat ratkaistavissa. Tärkeä edellytys tälle on demokratian vahvistuminen kaikkialla maailmassa, mikä antaa ihmisille mahdollisuuden osallistua omista lähtökohdistaan ongelmien selvittämiseen. Elinolojen kohentamisessa ja ihmisten osallistumismahdollisuuksien parantamisessa sekä pitkäaikaisten konfliktien ratkaisussa on saavutettu tuloksia. Aasian nopea taloudellinen kehitys, Lähi-Idän rauhanprosessi, Keski-Amerikan sisäisten konfliktien tyyntyminen ja Etelä-Afrikan demokratisoituminen ovat rohkaisevia esimerkkejä.

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat maailman suurin kehitysavun antaja; osallistuvat humanitaarisen hädän lievittämiseen tai paikallisten kehitysponnistelujen tukemiseen lähes kaikissa maailman kehitysmaissa. Unionin kehitysyhteistyön laatua on parannettava ja apua on suunnattava entistä enemmän köyhimmille maille. Suomen on osallistuttava tämän työn kehittämiseen aktiivisesti. Euroopan unioni avaa uusia yhteyksiä ja mahdollisuuksia Suomelle ja suomalaisille kansalaisjärjestöille ja yrityksille.

* * *

Suomen tulee tehostaa omaa kahdenvälistä ja monenkeskistä kehitysyhteistyötään. Kysymys on sekä kehitysmaiden auttamisesta että vuorovaikutuksesta kehitysmaiden ja niiden asukkaiden kanssa. Suomen tulee lisätä poliittisia yhteyksiään kehitysmaiden kanssa. Tämän kaltaisessa työssä kansalaisjärjestöjen panos on entistä tärkeämpää. Kansainvälisen solidaarisuussäätiön useat hankkeet ja aktiivinen kansalaisyhteys suomalaisiin lahjoittajiin ovat hyvä esimerkki toimivasta ja aidosta halusta olla vaikuttamassa maailmanlaajuisten epäkohtien poistamiseksi.

Suomen kehitysyhteistyön määrällinen taso on romahtanut 1990-luvun aikana. Samaan aikaan monet kehitysmaiden ongelmat ovat kärjistyneet. Suomen kehitysyhteistyön perustavoitteet - laajamittaisen köyhyyden vähentäminen, ympäristöuhkien torjuminen sekä tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisoikeuksien kehittäminen ovat edelleen ajankohtaisia. Avun käytännön toteuttamisessa ja varojen suuntaamisessa on sen sijaan paljon kehittämistä. Määrärahojen vähenemisen lisäksi avun rakenne on muuttunut ja kaupallis-teollisen kehitysyhteistyön osuus on noussut suhteettoman suureksi.

Hallituksen toimeksiannosta valmistuneessa kehitysyhteistyöselvityksessä esitetään lukuisia parannuksia nykyiseen kehitysyhteistyöhön. Selvityksen keskeiset suositukset mm. opetus- ja terveysalojen korostamisessa tulevassa kehitysyhteistyössä on sisällytettävä myös valmisteilla olevaan periaatepäätökseen.

* * *

Pakolaisten ja paluumuuttajien maahanmuutto on moninkertaistanut ulkomaalaisten määrän Suomessa 1990-luvulla. Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen ja kansainvälistyminen on tapahtunut Suomessa taloudellisen laman ja suurtyöttömyyden oloissa. Tämä on vaikuttanut syrjinnän ja rasismin kärjistymiseen ja johtanut vastakkainasetteluun.

Syrjinnälle ja muukalaisvihalle ei voi olla sijaa hyvinvointiyhteiskunnassa. Rasismia on vastustettava sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Rasistisiin ilmiöihin ja käyttäytymiseen on tiukasti puututtava. Suvaitsevaisuutta voidaan Suomessa lisätä parantamalla muiden kulttuurien tuntemusta ja tukemalla humaanin maailmankatsomuksen kehittymistä.

Suomesta voi tulla monikulttuurinen ja entistä avoimempi yhteiskunta, jossa kansainvälisyys ymmärretään rikkautena ja maahanmuuttajat voimavarana. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan on turvattava avoimet ja tasaveroiset mahdollisuudet työmarkkinoilla, sosiaaliturvassa ja yhteisten palvelujen käyttämisessä kaikille maassa asuville.