Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1269

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Kunnallispoliittinen kannanotto


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Kunnallispoliittinen kannanotto
  • Vuosi: 1996
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

Kunnallisvaalijulistus

Puoluehallitus 22.8.1996

Kunnallispoliittinen kannanotto

TULEVAISUUS RATKAISTAAN KOTIKUNNASSA

Kunta on asukkaidensa tahdon summa. Olemme valitsemassa valtuustoja, joilla on valtaa enemmän kuin koskaan ennen. Samalla niille on annettu lisää vastuuta asukkaistaan. Kunnassa päätetään siitä, mitä palveluja kehitetään ja miten.

Sosialidemokraatit tulevat toteuttamaan sellaista politiikkaa, jossa tehdään kaikki voitava uusien työpaikkojen luomiseksi, asuntojen ja eri elämäntilanteissa tarvittavien palvelujen turvaamiseksi kuntalaisille. Se merkitsee myös toimia turvallisuuden edistämiseksi, jotta jokainen ikään ja kuntoon katsomatta voi tuntea asuvansa kotikunnassaan.

Kotikunta luo työtä ja palveluja

Kuntalaisella on oikeus vaatia työtä ja politiikan on vastattava tähän vaatimukseen. Kunta ei voi yksinään luoda työtä mutta se voi synnyttää omalla alueellaan edellytyksiä työllistämiselle.

Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on sosialidemokraattien keskeinen tavoite. Politiikan ydin ei saa olla suhdanteista kiinni. Koulu-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut on turvattava kaikissa oloissa.

Kotikunnan kehitys on kestävää

Kunnan on yhteistyössä muiden kuntien kanssa asetuttava kestävän kehityksen edelläkävijäksi. Sosialidemokraatit toimivat siten, että kunnat kantavat vastuunsa ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävän asuinympäristön luomisesta.

Kansanvalta kasvaa kotikunnasta

Sosialidemokraatit tukevat sellaista läheisyysperiaatetta, jossa kunnalle on jätetty tilaa toteuttaa kuntalaisten tahtoon nojaavaa politiikkaa. Nykyaikainen kunta pitää asukkaansa ajantasalla. Se kuulee kuntalaisiaan, tiedottaa ajoissa ja ottaa asiakaspalautteen todesta. Vaaleilla valittu valtuutettu on tässä keskeisessä asemassa. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Edustuksellista demokratiaa on täydennettävä suorien kansalaiskuulemisten, käyttäjävalintojen ja paikallisten palvelusitoumusten kautta.

Kuntarakennetta on tarkasteltava ennakkoluulottomasti. Tavoitteena on eteneminen kohti vahvoja kuntia. Useilla kaupunkiseuduilla on ilmiselvä tarve yhteenliittymisiin. Muualla tavoite voi toteutua osin myös kuntien välisellä yhteistyöllä, verkottumisella tai kuntayhtymämalleilla.

Kotikunnan henkilöstö osaa ja haluaa palvella

Kotikunta kehittyy hyvässä yhteistyössä kunnan henkilöstön kanssa. Korkeatasoiset palvelut syntyvät osaavista ihmisistä, joita työssään rohkaisee tietoisuus yhteisten palvelujen merkityksestä. Sosialidemokraatit tulevat tekemään kaikkensa sellaisen yhteishengen luomiseksi, jolla kunnan palvelut turvataan myös tulevaisuudessa.

Hyvät päättäjät luovat hyvän kotikunnan

Sosialidemokraatit valmistautuvat lokakuun 1996 kunnallisvaaleihin tulevaisuuteen suuntaavin tavoittein. Valtuustoihin tarvitaan rohkeita, toimintansa kestäviin eettisiin periaatteisiin nojaavia päättäjiä, joilla on yhteistyöhalua ja kykyä vastata kuntien uusiin haasteisiin.

Taustat

Työllisyyskehitys

Kunnallisvaalijulistus:

"Kuntalaisella on oikeus vaatia työtä ja politiikan on vastattava tähän vaatimukseen. Kunta ei voi yksinään luoda työtä mutta se voi synnyttää omalla alueellaan edellytyksiä työllistämiselle. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on sosialidemokraattien keskeinen tavoite. Politiikan ydin ei saa olla suhdanteista kiinni. Koulu-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut on turvattava kaikissa oloissa."

Puoluehallitus 22.8.1996

1. Työttömyys on saatu laskusuuntaan

Kuluneiden reilun viidentoista vuoden aikana Suomen työttömyysaste on muuttunut seuraavasti: [kuvio poistettu]

Vuosina 1987 -91 vallassa olleen nk. sinipunahallituksen aikana työttömyys oli vakaassa laskusuunnassa kunnes kansainvälinen talouskehitys syöksi Suomen lamaan. Työttömyys alkoi kohota nopeasti hallituksen viimeisen toimintavuoden aikana. Keväällä 1991 valtaan nousseen porvarihallituksen politiikka syvensi lamaa ja nosti kokonaistyöttömyyden kolmessa vuodessa noin kolminkertaiseksi. Pahimmillaan, vuoden 1994 lopussa, työministeriö kirjasi lähes 550.000 työtöntä työnhakijaa. Työttömyyden nopea kasvu on vertaansa vailla kehittyneiden markkinatalousmaiden sotien jälkeisessä historiassa.

Sosiaalidemokraattisen pääministeri Paavo Lipposen johtama viiden puolueen hallitus otti ohjelmansa ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi tavoitteeksi seuraavaa: "työllisyys paranee olennaisesti talouden vahvan kasvun ja vakaan rahan arvon perustalta". Hallitus ilmoitti pyrkivänsä työttömyyden puolittamiseen oman toimikautensa aikana. Talouden kasvun odottamaton hidastuminen hallituksen toiminnan alkutaipaleella on merkinnyt sitä, että puolittamistavoite on tullut aiempaa vaikeammaksi saavuttaa. Sosiaalidemokraateilla ei kuitenkaan ole aikomuksia luopua työllisyystavoitteistaan. Puolue yrittää omalla politiikallaan onnistua asetetun tavoitteen saavuttamisessa mahdollisimman hyvin.

Kuluneen vuoden aikana työttömyyden keskeiset tunnusluvut ovat kehittyneet seuraavasti:

  1995/8 1996/8 Muutos
Työttömät 461480 439572 -21908
Pitkäaikaistyöttömät 143104 134417 -8687
Nuoret 82107 67690 -14417

Vaikka kokonaistyöttömyyden lasku on ollut hallituksen tavoitteisiin nähden hidasta, ovat työttömyyden rakenteelliset ongelmat helpottaneet: pitkään (yli 12 kk) työttömänä olleiden ja nuorten (alle 25-v.) työttömien määrät ovat pudonneet yleistä työttömyyttä nopeammin.

Keskeisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden, koulutuksen ja tukityön, tasoa on nostettu ja niiden rinnalle on tuotu entistä vahvemmin uusia toimenpidemuotoja, työharjoittelua ja työvuorottelua. Panostaminen rakenteellisten ongelmien hoitamiseen ennaltaehkäisee työttömien syrjäytymistä ja luo tällä tavoin edellytyksiä nopealle työllisyyden paranemiselle työn kysynnän kasvaessa.

2. Kunnat palvelevat ja työllistävät

Kuntien taloudellinen tilanne on verotulojen kasvun myötä parantunut. Kuntien rahoitusylijäämä (jossa on tulojen ja menojen ohella huomioitu poistot ja muut pääomaan liittyvät toimet) säilyy kuluvana vuonna edellisvuoden tasolla, eli noin neljässä miljardissa markassa. Tämä siitä huolimatta, että valtio säästöohjelmansa mukaisesti vähentää valtionosuuksia 3 800 miljoonalla markalla.

Hallitus on omilla toimenpiteillään ohjaamassa kuntia työllistämään. Kunnallisen päivähoito-oikeuden laajeneminen ja hallituksen työllistämisohjelman toteuttaminen lisäävät kunta-alan työpaikkoja. Kunnat ovat myös toteuttamassa valtion tukemaa julkisten rakennusten peruskorjausohjelmaa ja muutoinkin lisäämässä lama-aikana laiminlyötyjä investointejaan.

Kunnat päättävät omasta taloudenhoidostaan ja työllistämisestään itse. Niillä on nyt kuitenkin käytettävissään voimavaroja työllisyyden ja palvelutason parantamiseen enemmän kuin moniin vuosiin.

Maaseutua on kehitettävä monipuolisesti

Kunnallisvaalijulistus ja -ohjelma:

"Sosialidemokraatit tulevat toteuttamaan sellaista politiikkaa, jossa tehdään kaikki voitava uusien työpaikkojen luomiseksi, asuntojen ja eri elämäntilanteissa tarvittavien palvelujen turvaamiseksi kuntalaisille. Se merkitsee toimia turvallisuuden edistämiseksi, jotta jokainen ikään ja kuntoon katsomatta voi tuntea asuvansa kotikunnassaan.

****

Kuntarakennetta on tarkasteltava ennakkoluulottomasti. Tavoitteena on eteneminen kohti vahvoja kuntia. Useilla kaupunkisuduilla on ilmiselvä tarve yhteenliittymisiin. Muualla tavoite voi toteutua osin myös kuntien välisellä yhteistyöllä, verkottumisella tai kuntayhtymämalleilla.

****

Tarvitaan myös elävä yhteys keskusten ja ympäröivän maaseudun välillä".

SDP:n puoluehallitus 22.8.1996

Ylituotantoon perustunut maatalouspainotteinen maaseutupolitiikka on tiensä päässä. Nyt tarvitaan aktiivista kehittämis- ja elinkeinopolitiikkaa, jolla turvataan edellytykset maaseudun taajamien ja haja-asutusalueiden kehittymiselle. Maaseutua on kehitettävä monipuolisesti.

Useimpien maalaiskuntien kehitys on riippuvainen lähellä sijaitsevan kaupungin tai kokonaisen talousalueen tilanteesta. Kestävät ratkaisut onkin usein löydettävissä muilla kuin puhtailla maaseudun kehittämistoimenpiteillä. Tarvitaan seutukunnittaista yhteistyötä.

Suomalainen maaseutumaisema on tärkeä osa kansalaisomaisuuttamme, josta on huolehdittava kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Hajarakentamisen rajoittaminen, päästöjen vähentäminen ja suunnitelmallinen maisemanhoito turvaavat maaseutumaiseman myös tuleville sukupolville.

  • Maalaiskuntien on yhteistoiminnassa alueensa kaupunkien kanssa kehitettävä sellainen kehittämisstrategia, jolla turvataan alueen tasapainoinen kehittyminen.
  • Maaseudun elinkeinotoiminnan tukea on yksinkertaistettava.
  • Maaseututuki on yhdistettävä osaksi alueellisen kehittämisen tukemista. Kaikkien maaseudulla toimivien yrittäjien on voitava saada tukea samoilla periaatteilla.
  • Maaseutupolitiikkaa tehostetaan erityisesti koulutusta lisäämällä ja liitännäiselinkeinoja kehittämällä.

Maatalouspolitiikka ajanmukaistettava

Maatalouspolitiikka on muuttunut oleellisesti, kun Suomi on liittynyt Euroopan Unionin jäseneksi. Siirtymävaihetta varten on luotu tukitoimenpiteitä kotimaisen maatalouden turvaamiseksi. Tukitoimet on osin ylimitoitettuja, mistä seuraa se, että eräiden viljelijäryhmien tulot ovat selvästi lisääntyneet. Maatalousmenoja joudutaankin tarkastelemaan kriittisesti lähivuosina.

Maatalous on Suomen vesistöjen merkittävin saastuttaja. Euroopan Unionin ympäristötuki mahdollistaa maatalouden aiheuttamien haittojen vähentämisen.

Kuluttajille EU-jäsenyys on merkinnyt halvempia elintarvikkeita.

  • Maataloudelle annettavaan ympäristötukeen on liitettävä ehdot, jotka johtavat ympäristön, erityisesti vesistöjen puhdistumiseen.
  • Maataloustuotannon jalostusastetta on nostettava. On annettava mahdollisuus nostaa jalostusastetta myös tiloilla. Suora myynti ja tilakohtaiset tai alueelliset erikoistuotteet saattavat tuoda uusia mahdollisuuksia erityisesti taajamien lähellä oleville maatiloille.

Metsäpolitiikka on kansantaloutemme peruskivi

Suomen ja sen maaseudun kehittyminen on sidoksissa tärkeimmän vientisektorimme metsäteollisuuden tulevaisuudennäkymiin. Metsätalouden kehittäminen on koko kansantalouden avainkysymyksiä.

Metsäpolitiikka on eriytettävä elinkeinopoliittisesti ja hallinnollisesti maatalouspolitiikasta. Keskeiset tavoitteet ovat teollisuuden raakapuuhuollon turvaaminen ja metsätöistä toimeentulonsa saavien työllisyyden parantaminen sekä luonnon moninaiskäytön kehittäminen.

Suomen metsälainsäädännön on vastattava Rion ympäristökokouksen ja Euroopan metsäministerikokouksen asettamia tavoitteita metsäluonnon monimuotoisuuden ja biodiversiteetin säilyttämiseksi. Puuraaka-aine on uusiutuva luonnonvara. Metsien käytölle taloudellisessa mielessä on siis ekologinen oikeutus. Metsäluonto sisältää kuitenkin myös muuta kuin puuraaka-aineen.

Markkinatalous on vääristänyt tilannetta niin, että yhä useammin käytetään puun sijasta uusiutumattomia ja luontoa saastuttavia materiaaleja sellaisessakin tuotannossa, jossa puun käyttö olisi perusteltua. Kotimaisen laatu- ja erikoispuun käyttöä tuleekin lisätä.

Etelä-Suomessa ei ole juuri lainkaan metsällisiä luonnonsuojelukohteita. Luonnonsuojelualueethan on perustettu pääsääntöisesti valtion maille ja Etelä-Suomessa ei ole valtion metsiä.

Määräaikaisena säädetty Lapin vajaatuottoisten metsien kunnostamista koskeva laki on mahdollistanut arkojen lakialueiden, ikimetsien ja puurajametsien hakkuut Lapin yksityismetsissä.

  • Valtion tukea yksityismetsiin tulee antaa vain, mikäli metsien käsittelyssä käytetään luonnonmukaisia ja uhanalaiset lajit huomioon ottavia menetelmiä.
  • Yksityismetsälakia on muutettava niin, että metsien hakkuu on mahdollista vain kestävällä hakkuusuunnitteella ja monimuotoisuuden huomioonottaen.
  • Kotimaisen laatu- ja erikoispuun käyttöä on lisättävä esim. mekaanisen puunjalostuksen jatkojalostukseen panostamalla. Puusepänteollisuudella ja muulla puun jatkojalostuksella on myös elinkeino- ja aluepoliittisesti suuri merkitys.
  • Kaikessa metsäpolitiikassa otetaan huomioon metsäammattilaisten, niin metsureiden kuin urakoitsijoidenkin asema.

Metsästys ja kalastus ovat myös maattomien oikeus

Maa- ja vesialueiden omistuksen pirstoutuminen ja ylikorostuminen estää kalastusta ja metsästystä. Metsähallituksen yhtiöittämisen jälkeenkin on turvattava metsien moninaiskäyttö valtion mailla.

  • Luodaan koko maan kattava yhtenäinen kalastuslainsäädäntö.
  • Luodaan läänikohtainen viehekortti ja saatetaan onginta ja pilkintä jokamiehen oikeudeksi.
  • Pohjois-Suomen vapaa metsästysoikeus poistetaan. Metsämaata omistamattomien metsästysmahdollisuuksia parannetaan.

Kotikunta luo palveluja I

Kunnallisvaalijulistus:

"Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on sosialidemokraattien keskeinen tavoite. Politiikan ydin ei saa olla suhdanteista kiinni. Koulu-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut on turvattava kaikissa oloissa."

SDP:n puoluehallitus 22.8.1996

Vastuu on yhteinen

Kansalaisturva on varmuutta palveluista, työllä ansaitusta sosiaaliturvasta ja perustoimeentulosta. Erityisesti yhteiskunnallisen murroksen aikana ihmisten on voitava luottaa, että he saavat välttämättömät yhteiset palvelut. Maksuttomat ja hinnaltaan edulliset kunnalliset peruspalvelut tuovat usein rahaakin tärkeämpää perusturvaa erityisesti pienituloisille kansalaisille. Yhteisesti on kannettava vastuuta, ettei kukaan jää heitteille.

Palvelut ovat tasa-arvoa

Palvelut ovat tasa-arvon keskeinen tekijä. Niiden järjestämisestä vastaa kunta. Keskeisiksi nousevat koulu-, terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut sekä eräät kulttuuritehtävät. Kansalaisilla on oikeus peruskouluun, alle kouluikäisillä päivähoitoon ja vaikeavammaisilla vammaispalveluihin. Myös neuvola- ja terveyskeskuspalvelut kuuluvat kaikille. Hyvinvointiyhteiskunnassa, joka rakentuu sekä miesten että naisten työssä käynnille, lasten päivähoito, kouluruokailu ja vanhusten hoito ovat välttämättömiä, jotta voidaan sovittaa yhteen perhe- ja työelämä sekä muu yhteiskunnallinen osallistuminen. Lähivuosina on kiinnitettävä erityistä huomiota maksujen oikeudenmukaisuuteen ja kohtuulliseen tasoon sekä maksujen ja verotuksen yhteen sovitukseen.

Lapsiperheiden palvelut

Eduskuntavaalijulistuksessa vaadimme, että alle kouluikäisille lapsille on järjestettävä kuntien toimin mahdollisuus päivähoitoon. Siten turvataan lasten oikeus saada monipuolinen kasvuympäristö ja vanhempien mahdollisuus työhön ja koulutukseen. Tavoitteena oli myös esiopetuksen järjestäminen kaikille kuusivuotiaille.

Perheet ovat erilaisia ja määrittävät itse omat tarpeensa. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytyksiä kansalaisten omaehtoiselle toiminnalle ja lasten hyvälle kasvulle. Sosialidemokratia korostaa kaikkien lasten samanarvoisuutta sekä oppimisen ja kasvun edellytyksiä. Siksi ensimmäisten vuosien turva ja suoja ovat tärkeitä samoin kuin varhainen esiopetus.

Vuoden 1996 alusta kaikilla alle kouluikäisillä on ollut oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Uudistus paransi 3-7 -vuotiaiden lasten asemaa; perheillä oli jo ennestään mahdollisuus valita alle 3-vuotiaalle lapselleen joko kunnallinen päivähoito tai kotihoidon tuki. Lapsi tarvitsee jo kolmannella ja neljännellä ikävuodellaan tukea kasvulleen, tutkimisen halulleen ja oppimiselleen. Vuoden 1997 elokuun alusta on kaavailtu kannustinloukkutyöryhmän esityksestä uudistusta, jossa päivähoitomaksuihin liittyvät tuloloukut on poistettu ja hoidon tuet yhtenäistetty: Päivähoitomaksut määräytyvät yhtenäisesti koko maassa, ilman perheiden kannalta kohtuuttoman jyrkkiä porrastuksia. Hoidon tuet (hoitoraha ja -lisä) painottuvat entistä enemmän pienituloisiin ja useamman lapsen perheisiin.

(Kannustinloukkutyöryhmän ehdotuksessa päivähoitomaksujen porrastuksesta luovutaan ja koko maassa siirrytään yhtenäiseen maksujärjestelmään. Päivähoitomaksu on tulosidonnainen palvelumaksu, jonka suuruudeksi muodostuu kahdelta ensimmäiseltä lapselta 200 - 1 000 markkaa/lapsi. Kolmannen lapsen maksu on 200 markkaa. Esimerkiksi 2+2 perheessä tulorajat ovat seuraavat:

Maksu on 200 markkaa/lapsi noin 10 000 markan kuukausituloihin asti ja kasvaa siitä asteittain niin, että noin 20 000 markan kuukausituloista lähtien maksu on 1 000 markkaa/lapsi. Siis esimerkiksi noin 15 000 markan kuukausitulojen tasolla maksu on 600 markkaa/lapsi.

Tulorajat määräytyvät perhekoon mukaan.

Kunta voi myöntää vapautuksen 200 markan vähimmäismaksusta esimerkiksi pienipalkkaisille yksinhuoltajille tai opiskelijaperheille.

Työttömien perheiden lapsilla on käytännössä nykyiseen tapaan mahdollisuus perheen tulojen perusteella maksuttomaan osapäivähoitoon.

Kunta voi päättää yli 40 000 markkaa kuukaudessa ansaitsevien perheiden korotetusta päivähoitomaksusta, joka on 1 200 markkaa/lapsi.

Laskennallisesti päivähoitomaksu muodostuu 1 000 markan päivähoitomaksusta ja sitä tulojen perusteella alentavasta, enimmillään 800 markan hoitolisästä.

Kotihoidontuki muuttuu hoitorahaksi ja hoitolisäksi, joita saa jokaisesta alle kouluikäisestä lapsesta erikseen, hoitolisää kuitenkin korkeintaan kahdesta lapsesta.

Hoitoraha on alle 2-vuotiaasta lapsesta 1 200 markkaa/kk, 2-vuotiaasta 800 markkaa/kk ja yli 3-vuotiaasta 500 markkaa/kk.

Tämän päälle maksettava tulosidonnainen hoitolisä on enimmillään 800 markkaa/kk/lapsi. Hoitolisän suuruus määräytyy samojen tulorajojen mukaan kuin päivähoitomaksussakin. Siis esimerkin 2+2 perhe saa täyden
800 markan hoitolisän korkeintaan 10 000 markan tuloilla ja putoaa hoitolisän ulkopuolelle noin 20 000 markan tuloilla.

Lisäksi nykyinen kotihoidontuen kaksinkertainen verotus - ensin perheen, sitten hoitajan tulona - poistuu. Hoitoraha ja -lisä ovat aina vain hoitajan tuloa. Tämä on merkittävä, useiden satojen markkojen/kk arvoinen helpotus niille lapsiperheille, joiden lapset ovat yksityisessä hoidossa. Kotona hoidettaessa tukea saa kuten ennenkin vain, jos nuorin lapsi on alle 3-vuotias.)

Koko kansakunnan asia on tukea lasten oppimista ja kasvua. Siksi pienten lasten koulua ja esiopetusta on kehitettävä tavalla, joka turvaa myös lasten päivähoidon tarpeen. Samalla kehitetään yhteistyötä koulun ja sosiaalipalvelujen kesken, synnytetään uusia valmiuksia yli vanhojen rajojen.

Säästämisenkin oloissa voidaan synnyttää uutta. Se nousee uudenlaisella yhteistyöllä vanhempien, koulun ja päivähoidon kesken, innovatiivisilla toimilla kunnissa, ja olemassaolevien voimavarojen keskittämisellä kaikkein tärkeimpään.

Koulu- ja kirjastopalvelut

Suomalaisten hyvinvoinnin perustana on korkea ja laaja osaamisen taso. Koulutus on tasa-arvon lähde. Se luo terveyttä ja elämän hallintaa. Hyvinvointiyhteiskunnan perustaan kuuluu tasa-arvoinen mahdollisuus saada maksutonta opetusta ja koulutusta peruskoulusta lähtien korkeakoulutasolle saakka. Emme kannata kuntien peruskoulujen opetuksen korvaamista ostopalveluin.

Suomen kirjastolaitos on maailman parhaita. Kirjasto saavuttaa jokaisen. On puolustettava kirjastojen olemassaoloa ja hyvää palvelua, pidettävä huolta kirjastohankintojen määrärahoista sekä hankintojen monipuolisuudesta ja avoimuudesta ja turvattava kirjalainojen maksuttomuus.

Terveyspalvelut

Eduskuntavaalijulistuksessa vaadimme, että kuntien on kannettava vastuu terveydenhoidon yhdenvertaisten peruspalvelujen saatavuudesta. Säännöllistä hoitoa ja hoivaa tarvitsevien avohoidossa on otettava huomioon myös muun perheyhteisön tuen tarpeet.

Terveyspalveluissa tulee näkymään väestön vanheneminen. Ikäihmisten terveys ja hyvä kunto ovat koko kansakunnalle tärkeitä. Vaikeina aikoina mielenterveyspalvelut nousevat entistäkin tarpeellisemmiksi. Niiden tarjontaan on syytä kiinnittää kunnissa erityistä huomiota - säästöt eivät voi kohdistua heikoimpiin ryhmiin.

Eläkkeensaajien palvelut

Eduskuntavaalijulistuksessa vaadimme, että eläkkeensaajien palvelujen avulla on turvattava oikeus itsenäiseen elämään ja mahdollisuus virkistykseen. Terveydellisesti ja sosiaalisesti perusteltujen palvelujen turvaamisella haluttiin myös lievittää niitä menetyksiä, joita eläkkeensaajat ovat viime vuosina kokeneet. Sotainvalidien ja veteraanien hyvinvoinnista huolehtiminen on kansallinen kunniatehtävä.

Kuntoutuksella on pyrittävä tukemaan mahdollisuutta kotona asumiseen. Veteraanien ja vanhusten kotona asumisen perusedellytyksiä ovat myös asunnon varustetason riittävyys ja kotiavun hyvä organi- sointi.

Miksi palvelut vaihtelevat kunnasta toiseen?

Kunta ei yksin voi taata vakaata pohjaa yhteiskunnallisille palveluille, mutta vaihtuvissakin taloudellisissa oloissa juuri kunta voi parhaiten löytää ne keinot, joilla palvelut turvataan. Kunta ja sen päättäjät ovat paljon vartijoina.

Kunta toteuttaa hyvinvointi-Suomea kehittämällä niitä palveluja, joita sen kuntalaiset eri elämäntilanteissa tarvitsevat. Tähän ei löydy yhtä mallia, joka sopisi koko maahan. Vahva itsehallinto tarvitaankin juuri paikallisten olosuhteiden mukaisten ratkaisujen löytämiseksi niin pieniin iloihin kuin suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Kunnallinen itsehallinto sisältää jo sinänsä ajatuksen, että kunnan tarjoamat palvelut saattavat vaihdella. Kuntien väestökin on erilaista, joten tarpeet vaihtelevat. Kussakin kunnassa vaikuttavat vaalien mukaan määräytyvät poliittiset voimasuhteet. Kunnan tulee kuitenkin tarjota joko itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa kuntalaiselle riittävät palvelut.

Palvelut työllistävät

Julkiset yhteiset palvelut myös työllistävät. Monessa pikkukunnassa itse asiassa kunta on suurin työnantaja. Usein jopa neljännes kunnan työssäkäyvästä väestöstä saa palkkansa kunnalta, useimmiten kunnallisissa palveluissa. Palvelut eivät ole byrokratiaa, vaan ihmisten työtä sairaanhoitajina, lääkäreinä, opettajina, sosiaalityöntekijöinä.

Kotikunta luo palveluja II

Kunnallisvaalijulistus:

"Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on sosialidemokraattien keskeinen tavoite. Politiikan ydin ei saa olla suhdanteista kiinni. Koulu-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut on turvattava kaikissa oloissa."

SDP:n puoluehallitus 22.8.1996

Vastuu on yhteinen

Kansalaisturva on varmuutta palveluista, työllä ansaitusta sosiaaliturvasta ja perustoimeentulosta. Erityisesti yhteiskunnallisen murroksen aikana ihmisten on voitava luottaa, että he saavat välttämättömät yhteiset palvelut. Maksuttomat ja hinnaltaan edulliset kunnalliset peruspalvelut tuovat usein rahaakin tärkeämpää perusturvaa erityisesti pienituloisille kansalaisille. Yhteisesti on kannettava vastuuta, ettei kukaan jää heitteille.

Palvelut ovat tasa-arvoa

Palvelut ovat tasa-arvon keskeinen tekijä. Niiden järjestämisestä vastaa kunta. Keskeisiksi nousevat koulu-, terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut sekä eräät kulttuuritehtävät. Kansalaisilla on oikeus peruskouluun, alle kouluikäisillä päivähoitoon ja vaikeavammaisilla vammaispalveluihin. Myös neuvola- ja terveyskeskuspalvelut kuuluvat kaikille. Hyvinvointiyhteiskunnassa, joka rakentuu sekä miesten että naisten työssä käynnille, lasten päivähoito, kouluruokailu ja vanhusten hoito ovat välttämättömiä, jotta voidaan sovittaa yhteen perhe- ja työelämä sekä muu yhteiskunnallinen osallistuminen.

Lähivuosina on kiinnitettävä erityistä huomiota maksujen oikeudenmukaisuuteen ja kohtuulliseen tasoon sekä maksujen ja verotuksen yhteen sovitukseen.

Miksi palvelut vaihtelevat kunnasta toiseen?

Kunta ei yksin voi taata vakaata pohjaa yhteiskunnallisille palveluille, mutta vaihtuvissakin taloudellisissa oloissa juuri kunta voi parhaiten löytää ne keinot, joilla palvelut turvataan. Kunta ja sen päättäjät ovat paljon vartijoina.

Kunta toteuttaa hyvinvointi-Suomea kehittämällä niitä palveluja, joita sen kuntalaiset eri elämäntilanteissa tarvitsevat. Tähän ei löydy yhtä mallia, joka sopisi koko maahan. Vahva itsehallinto tarvitaankin juuri paikallisten olosuhteiden mukaisten ratkaisujen löytämiseksi niin pieniin iloihin kuin suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Kunnallinen itsehallinto sisältää jo sinänsä ajatuksen, että kunnan tarjoamat palvelut saattavat vaihdella. Kuntien väestökin on erilaista, joten tarpeet vaihtelevat. Kussakin kunnassa vaikuttavat vaalien mukaan määräytyvät poliittiset voimasuhteet. Kunnan tulee kuitenkin tarjota joko itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa kuntalaiselle riittävät palvelut.

Palvelut työllistävät

Julkiset yhteiset palvelut myös työllistävät. Monessa pikkukunnassa itse asiassa kunta on suurin työnantaja. Usein jopa neljännes kunnan työssäkäyvästä väestöstä saa palkkansa kunnalta, useimmiten kunnallisissa palveluissa. Palvelut eivät ole byrokratiaa, vaan ihmisten työtä sairaanhoitajina, lääkäreinä, opettajina, sosiaalityöntekijöinä.

Kotikunnan kehitys on kestävää

Vaalijulistus:

"Kunnan on yhteistyössä muiden kuntien kanssa asetuttava kestävän kehityksen edelläkävijäksi. Sosialidemokraatit toimivat siten, että kunnat kantavat vastuunsa ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävän asuinympäristön luomisesta."

SDP:n puoluehallitus 22.8.1996

1. Estä tuhlaus!

Energian säästäminen ja jätteiden kierrätys säästävät yhteistä ympäristöämme. Jokaisen kunnan on laadittava energian ja raaka-aineiden säästöön tähtäävä ohjelma. Pelkästä energian tuotannosta on siirryttävä energiapalveluiden tuottamiseen, jolloin myös säästön mahdollistavien tuotteiden ja menetelmien myyminen tulee mielekkääksi. Jätteitä kierrättämällä säästymme myös kalliiden ja saastuttavien polttolaitosten ja kaatopaikkojen rakentamiselta.

2. Seuraa kulutustasi - vältä, säästä, kierrätä!

Me kaikki voimme arkielämässä säästää luontoa ja ympäristöä. Energiankulutusta voi tarkkailla kodeissa ja työpaikoilla. Kiinteistökohtaisessa jätteen lajittelussa ja kompostoinnissa on edettävä kokeiluista pysyvään toimintaan. Pakkausten ja käytettyjen tavaroiden kierrätystä on tehostettava yhteistyössä kuntien ja kauppojen kanssa. Suosi kierrätyspisteitä ja kirpputoreja. Päätä omasta puolestasi, että vähempikin tavara riittää.

3. Käytä julkisia kulkuvälineitä!

Hengitysilmalle ei ole korviketta. Tarvitsetko todella autoa ainakaan jatkuvasti? Mitä tilalle? Onko kotikunnassasi bussi- tai junaliikenne sekä kevyen liikenteen reitit kunnolla hoidettu? Onko joukkoliikenne tiheää, joustavaa, edullista ja viihtyisää? Ellei ole, ota yhteyttä päättäjiin, kirjoita lehtiin, penää tavoitteita ja toimia asian korjaamiseksi.

4. Kaikille oikeus ympäristöön!

Saasteeton luonto ja viihtyisä ympäristö on oltava jokaisen saavutettavissa ulkoilua ja muuta virkistäytymistä varten. Asuinrakentaminen on toteutettava niin, että luonnosta voi nauttia myös ilman autoa. Ympäristöä ei tarvitse rakentaa uudelleen kalliisti puistoiksi, jos säilytämme riittävästi olemassaolevia viheralueita.

5. Ympäristönsuojelu luomaan työpaikkoja!

Ympäristötekniikan alan yritykset ovat nyt ja tulevaisuudessa varmoja työllistäjiä. Viranomaiset ja elinkeinoelämä on saatava yhä enemmän tukemaan alan tutkimusta ja tuotekehittelyä sekä itse tuotantoa.

6. Vaikuta työpaikallasi!

Työntekijät on otettava mukaan työpaikkojen ympäristönsuojelua koskevaan päätöksentekoon. Havaituista epäkohdista ja laiminlyönneistä on voitava ilmoittaa ja työntekijän on saatava kieltäytyä ympäristölle vaarallisesta työstä.

7. Ota selvää ympäristösi tilasta!

Selvitä, mitkä ovat kotikuntasi pahimmat ympäristöhaitat. Onko niitä tutkittu? Miten niistä on tiedotettu? Onko kunta laatinut minkäänlaista toimintaohjelmaa ympäristön tilan seurantaa varten tai ongelmien ratkaisemiseksi?

8. Vaadi päätöksiltä ympäristövaikutusten arviointia!

Kaiken päätöksenteon yhteiskunnassa on perustuttava ympäristövaikutusten arviointiin. Onko kunnassasi otettu ympäristönsuojelu huomioon päätöksiä tehtäessä, esim. kaavoituksessa, teitä rakennettaessa, työpaikkoja luotaessa, energia- ja liikenneasioista päätettäessä? Kaavoituksen on oltava avointa ja maankäyttöratkaisujen ympäristövaikutukset on selvitettävä ennen lopullisia päätöksiä.

9. Ympäristötietous kansalaistaidoksi!

Ympäristöopetusta on annettava kaikilla koulutusaloilla ja -tasoilla.

10. Älä jätä luonnonsuojelua vain kahlekuninkaille!

Ympäristön huomioon ottaminen on kaiken kehityksen ehto. Toimimalla aktiivisesti ympäristön hyväksi toimit myös turvallisemman, terveellisemmän ja viihtyisämmän elinympäristön puolesta - Sinulle ja jälkipolville.