Kannanotto Eurooppa-politiikasta

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on vastannut tärkeimpiä SDP:n asettamia tavoitteita. Suomen kansainvälinen asema on vakaa ja olemme voineet osallistua täysivaltaisesti Euroopan tulevaisuutta muokkaavaan päätöksentekoon. Uusien jäsenmaiden liittyminen Euroopan unioniin on parantanut unionin mahdollisuuksia toteuttaa tärkeintä tehtäväänsä, rauhan vahvistamista Euroopassa.

Sosialidemokraattien tavoitteet taloudelliselle yhdentymiselle ja rajojen madaltamiselle lähtevät rauhaa vahvistavan kansainvälisen yhteistyön tiivistämisestä. Yhteistyötä tarvitaan yksittäisten kansallisvaltioiden menettämän talouspoliittisen vallan takaisinsaamiseksi, valtioiden välisen verokilpailun estämiseksi, työllisyyttä parantavien vero- ja työmarkkinaratkaisujen toteuttamiseksi, kansainvälisten rahamarkkinoiden vakauttamiseksi ja ympäristönsuojelun edistämiseksi.

Markkinayhdentyminen ilman kansanvaltaisen yhteistyön lisäämistä kasvattaa pääoman valtaa ja vahvistaa kehityksen uusliberalistisia piirteitä. Euroopan unionissa tarvitaan vahvaa poliittista tahtoa torjumaan korkea työttömyys ja tuloerojen kasvu ja vahvistamaan näin kansalaisten luottamusta valtiota ja muita poliittisia instituutioita kohtaan. Tämän mukaisesti SDP haluaa Euroopan parlamentin vaaleissa vahvistaa eurooppalaista sosialidemokratiaa.

Suomen tulee EU:n jäsenmaiden hallitusten välisessä konferenssissa (HVK) painottaa unionin toiminnan avoimuuden huomattavaa lisäämistä ja päätöksentekomenettelyjen selkeyttämistä. Peruskirjojen tarkistamisessa on pyrittävä demokratian ja unionin toimintakyvyn vahvistamiseen. Unionin toimivaltaa ei tarvitse laajentaa uusiin asioihin, jotka toissijaisuusperiaatteen mukaan tulevat paremmin hoidetuiksi jäsenmaissa. Sen sijaan on vahvistettava unionin kykyä toimia tehokkaasti, avoimesti ja demokraattisesti Euroopan työllisyyttä, hyvää ympäristöä ja turvallisuutta koskevissa haasteissa, joihin vastaamiseen jäsenmaiden mahdollisuudet ovat yksin toimien riittämättömät.

Valtioiden yhteistoimintaan perustuvan Euroopan unionin on oltava kansojen ja kansalaisten oma yhteisö. Alueiden Euroopassa voivat eri alueet hoitaa yhteisiä asioitaan ja kansainvälistä yhteistyötään myös kansallisvaltioista riippumatta. Kuntien ystävyyskaupunkisuhteisiin saadaan EU-jäsenyyden myötä uusia vivahteita ja enemmän käytännön sisältöä yhteistyöhankkeiden kautta. Edellämainitut kehityskulut tuovat kansainvälistymisen aikaisempaa paremmin kansalaisten ulottuville.

Euroopan unionissa harjoitettavalle yhteistyölle asetetut odotukset ympäristö-, kuluttaja-, tasa-arvo- ja sosiaalipolitiikassa ovat jääneet monilta osin täyttymättä ja näissä kysymyksissä parempaa yhteistyötä ja korkeampaa vähimmäistasoa haluava jäsenmaiden enemmistö on joutunut tyytymään vähemmän tehokkaaseen toimintaan. Näillä sektoreilla samoin kuin ympäristö- ja pääomaverotuksessa noudatettavaa vähimmäistasoa määritettäessä tulisikin lisätä päätöksentekoa määräenemmistöllä.

Työmarkkinat ovat sisämarkkinoiden myötä yhteiset ja näin ollen myös unionin tasolla tarvitaan työelämän perus- eli vähimmäisnormistoa. Sen luomisessa on työmarkkinaosapuolten aktiivinen mukanolo välttämätöntä. Tällöin avaa ns. sosiaalidialogi tähänastista enemmän mahdollisuuksia palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen välisiin, lainsäädäntöä täydentäviin sopimuksiin.

SDP tukee yleisen syrjintäkiellon sisällyttämistä unionin perussopimuksiin sekä unionin liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, jonka kautta kansalaisilla on käytettävissä tehokas ihmisoikeuksien suojajärjestelmä. Liikkumisvapautta koskevia ja muita säädöksiä kehitettäessä ei saa syrjiä niitä unionin alueella asuvia maahanmuuttajia, joilla ei ole unionin jäsenmaan kansalaisuutta.

Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) toteuttaminen on jäsenvaltioille sekä poliittisesti että taloudellisesti merkittävä haaste. Samalla, kun EMU voi tukea talouden vakautta ja kasvun voimistumista, tuo se mukanaan myös uusia haasteita työllisyydelle, tasapainoiselle aluekehitykselle ja suhdannepolitiikalle. SDP kannattaa EMU-suunnitelman kehittämistä työllisyyden paremmaksi huomioonottamiseksi ja talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien yhteiskunnallisten riskien vähentämiseksi. Euroopan unioni ei voi suuntautua yksipuolisesti vain rahanarvon vakauteen vaan sen on saatava todelliset mahdollisuudet ja välineet harjoittaa samanaikaisesti kasvua ja työllisyyttä tukevaa talouspolitiikkaa.

Suomen talouspolitiikan vakauden ja toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi on tärkeää, että Suomi pystyy täyttämään talous- ja rahaliittoon osallistumisen edellytykset EMU:n kolmannen vaiheen käynnistyessä. Kannanotto Suomen EMU-jäsenyyteen on ajankohtainen, kun esitykset talous- ja rahaliiton toteuttamisen edellytyksistä, tarkasta aikataulusta ja siihen osallistuvien ja ulkopuolelle jäävien EU-maiden suhteista ovat olemassa.

Euroopan unionin tehtävää rauhanrakenteiden vahvistamisessa tukee parhaiten sosiaaliseen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen ja rajojen madaltamiseen tähtäävä politiikka. SDP tukee Euroopan unionin laajentumista uusilla jäsenmailla, mukaan lukien Malta, Kypros ja Itä- ja Keski-Euroopan maat. Maanosan vakaan kehityksen kannalta on välttämätöntä kuroa umpeen Eurooppaa halkovaa elintasokuilua. Laajentumisen menestyksellistä toteuttamista tulee tukea ryhtymällä uudistamaan EU:n maatalouspolitiikkaa ja rakennerahastojen toimintaa. Baltian maiden on päästävä alusta lähtien mukaan Itä- ja Keski-Euroopan maiden EU-jäsenyyden toteuttamisesta käytäviin neuvotteluihin.

Suomi on liittynyt Euroopan unioniin sotilaallisesti liittoutumattomana maana, jolla on itsenäinen puolustus. Suomen ratkaisu palvelee parhaiten Euroopan vakautta. Tältä pohjalta Suomen on oltava mukana Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä siten, että unionin mahdollisuudet ja kyky osallistua eurooppalaisten rauhanrakenteiden vahvistamiseen, konfliktien ennaltaehkäisyyn ja rauhanturvaamiseen paranevat.

Euroopan unionin ulkosuhteiden hoidon johdonmukaisuutta ja yhteistä toimintaa on parannettava, jotta unioni kykenee toteuttamaan periaatteessa hyviä tavoitteita myös käytännössä. Keskustelun painottuminen sotilaallisiin ratkaisukeinoihin hämärtää unionin mahdollisuuksia edistää kestävällä tavalla turvallisuutta. Pitkällä tähtäimellä tärkeintä on se, millä tavoin unioni voi osallistua kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseen.

Ihmisoikeuksien loukkaukset ja vähemmistöjen syrjiminen ovat taustalla useimmissa valtioiden sisäisissä konflikteissa ja niillä horjutetaan turvallisuutta maailmassa laajemminkin. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on asetettu ehdoksi moniin EU:n kolmansien maiden kanssa solmimiin sopimuksiin. Unionin on kuitenkin parannettava ihmisoikeuspolitiikkansa johdonmukaisuutta soveltamalla periaatteita yhteistyössään kaikkien maiden kanssa eikä valikoiden niitä kauppapoliittisten tai muiden intressiensä mukaan.

Suomen tulee olla aloitteellinen unionin politiikan ristiriitaisuuksien poistamiseksi myös kehitysyhteistyön ja unionin maatalous- ja kalastuspolitiikan sekä kauppapolitiikan välillä. Unionin maatalouspolitiikkaa on uudistettava yhtä lailla kehitysmaatuottajien syrjinnän kuin EU:n kuluttajiin ja veronmaksajiin kohdistuvan rasituksen vähentämiseksi. Kehitysyhteistyölle ja unionin lähialueyhteistyölle asetetut tavoitteet köyhyyden vähentämiseksi ja poliittisen vakauden parantamiseksi on huomioitava nykyistä paremmin unionin muussa politiikassa.

Euroopan unionin on edistettävä eurooppalaisten monenkeskisten turvallisuus- ja yhteistyöjärjestelyjen yhteensovittamista. Unionilla, Euroopan neuvostolla, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä (ETYJ) sekä Länsi-Euroopan unionilla (WEU) ja NATOlla on toisiaan täydentävät tehtävänsä.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön piirissä tehdyt yleiseurooppalaiset poliittiset sitoumukset ja ETYJ:n vähemmistövaltuutetun toiminta voivat tukea Euroopan neuvoston kehittyneen oikeudellisen järjestelmän laajentamista menestyksellisesti uusiin EN:n jäsenmaihin. Tällä hetkellä voi perustellusti epäillä Euroopan neuvoston kaikkien jäsenmaiden kykyä noudattaa kansanvaltaisuuteen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja kiistojen rauhanomaiseen ratkaisuun liittyviä sitoumuksia. Euroopan unionin ei ole syytä ottaa Euroopan neuvoston kanssa päällekkäisiä tehtäviä.

NATOn puitteissa harjoitettava euro-atlanttinen yhteistyö on nykyisellään koko Euroopan vakautta ja turvallisuutta palveleva tekijä eikä sitä tule pyrkiä korvaamaan EU:n puolustusulottuvuudella. Euroopan unionin roolin vahvistaminen konfliktinhallinnassa ja rauhanturvaamistehtävissä voitaisiin toteuttaa vahvistamalla EU:n ja Länsi-Euroopan unionin yhteyttä. WEU:n kehittämisessä tulisi keskittyä kriisinhallinnan ja rauhanturvaamisen tehtäviin.

Edellä mainittujen monenkeskisten järjestelyjen kautta avautuu hyödyllinen, myös Venäjälle ja Atlantin ylitse avautuva yhteistyösuhteiden verkko, jota on syytä tiivistää samalla kun Euroopan unioni kehittää sisäistä yhteistyötään. Kylmän sodan päätyttyä ovat Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden kehittämisessä avautuneet mahdollisuudet yhteistyötä ja hyvää naapurisopua vahvistaviin ratkaisuihin, joilla voidaan täydentää sitä menestystä, jolla Ranskan ja Saksan suhteet järjestettiin toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa.

Monikansallisella Euroopan parlamentilla on tärkeä roolinsa Euroopan unionin kehittämisessä ja demokraattisen osallistumisen ja valvonnan lisäämisessä unionin toiminnassa. Suomalaisten parlamenttiedustajien toiminta on edistänyt myönteisellä tavalla suomalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa EU-asioihin. Kysymyksissä, joissa unionilla on toimivaltaa, on perusteltua edelleen lisätä Euroopan parlamentin vaikutusmahdollisuuksia.

Suomen eduskunnan aktiivinen osallistuminen EU-asioiden käsittelyyn ja hallitusten väliseen konferenssiin valmistautuminen on osaltaan vahvistamassa Euroopan unionin päätöksenteon avoimuutta ja demokraattista valvontaa, joka edellyttää kansallisten parlamenttien vaikutus- ja valvontamahdollisuuksien lisäämistä kaikissa EU-maissa. Suomen tulee edelleen parantaa aloitteellisuuttaan EU-politiikassa ja hakea tavoitteilleen tukea mahdollisimman laajalta joukolta muita jäsenmaita.