Puoluevaltuuston julkilausuma 5.3.97

Työtä ja yhteisvastuuta

Vaalikausi on puolimatkassa. Paavo Lipposen johtama hallitus on vakauttanut kansantalouden kasvu-uralle, joka kestää vertailun koko Euroopassa. Investointeihin ja perheiden kulutukseen käyttämän rahan korkotaso on maanosamme alhaisimpia. Edellytykset uusien työpaikkojen syntymiselle ovat olemassa.

Sosialidemokraattiseen työhön pohjautuva pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, joka perustuu pääosin kuntien ja valtion tuottamille palveluille, on kehittynyt vuosikymmenien saatossa tasapainoisen julkisen talouden ja suotuisan työllisyyden vallitessa.

Työstä syntyvän, tasa-arvoisen hyvinvoinnin jatkuva turvaaminen edellyttää julkisen talouden velkaantumisen pysäyttämistä, talouden pitämistä tasaisella kasvu-uralla ja työllisyyden oleellista kohenemista. Nämä ovat suomalaisen sosialidemokratian kahden seuraavan vuoden keskeisimmät tavoitteet.

Vuoden 1998 alkuun jatkuva maltillinen tulosopimus tuki ratkaisevalla tavalla vaalikauden alussa kasvun voimistumista, kotitalouksien reaalisen ostovoiman tuntuvaa kohentumista, korkotason alenemista ja työttömyyden kääntymistä laskuun. Ilman tätä ratkaisua, ilman uusia työvoimapoliittisia toimia ja lisäpanostusta rakentamiseen työttömyys olisi edelleen lisääntynyt alkuvuodesta 1996.

Suomalaisten on pidettävä yhtä. Kaveria ei saa jättää, kun yhteisvastuun tarve on kovalla koetuksella. Vuodet 1997-1999 ovat merkittäviä linjavalintojen vuosia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Nämä vuodet näyttävät, miten työttömyyden kurimuksesta noustaan vähitellen, mutta varmasti.

Tärkeintä on työpaikkojen syntyminen

Talouden kasvu luo uusia työpaikkoja. Kasvukin vaatii tukea. Ammattitaitoisen työvoiman saannista on huolehdittava, käytössä olevien voimavarojen on riitettävä, asuntomarkkinoiden on toimittava, tie- ja rataverkon, tietoliikenteen on oltava kunnossa.

Investoinnit on kohdistettava tehokkaasti niille toiminta-alueille, joilla ne vahvistavat talouden kasvuedellytyksiä pitkällä aikavälillä. Panostukset ihmisten osaamiseen ja tietokeskeisten palvelujen kehittämiseen ovat välttämättömiä. Tutkimus- ja tuotekehittelypanostusten merkittävä lisääminen sekä markkinoinnin tehostaminen luovat vahvan pohjan osaamiseen perustuvien investointien kasvulle. Näiltä investoinneilta on edellytettävä korkeaa tuottavuutta ja ihmisten työllistymistä. Uusien yritysten perustamista ja pienten yritysten laajentumista on edistettävä erilaisin lainajärjestelyin, muun muassa pienyritys- ja naisyrittäjälainojen saatavuus on turvattava.

Investointeihin suunnattavia varoja on käytettävä tutkimuksen ja tuotekehittelyn lisäksi uusien työllistävien alojen, liikenne- ja tietoyhteyksien kehittämiseen. Tuotekehittelyssä erityisesti puuraaka-aineen jalostusaste on saatava korkeammaksi.

Aluepolitiikan uudistamisessa on painotettava työllisyyttä. Alueellisissa erityisprojekteissa on korostettava kyseisten seutukuntien vahvuuksia ja osaamiskeskusten merkitystä. Esimerkiksi Itä-Suomen alueella puun jatkojalostus, bio- ja ympäristötekniikan kehittäminen, tie- ja rautatieyhteyksien parantaminen antaisivat alueelle uutta kasvupohjaa.

Postin peruspalvelujen saatavuus on turvattava koko maassa.

Valtion rahoittama asuntotuotanto, asuntojen ja julkisten rakennusten peruskorjaus ja lähiöprojektit ovat jatkossakin keskeisellä sijalla myös työvoimapoliittisista syistä. Painopisteen on oltava erityisesti vuokra- ja asumisoikeusasuntotuotannossa. Sosialidemokraatit korostavat valtion asuntorahaston toiminnan merkitystä sosiaalisessa asuntorakentamisessa.

Hallituksen on mahdollisimman nopeasti päätettävä toimenpiteistä, joilla turvataan vuokralaisten asema myyntirajoituksista vapautuvissa aravavuokra-asunnoissa.

Energiaratkaisujen on jatkossakin pohjauduttava useiden energialähteiden käyttöön ja kehittämiseen. Perusvoimaratkaisuissa on vertailtava kaikkia keskeisiä vaihtoehtoja. Ratkaisuissa on otettava huomioon energian saatavuus, kohtuuhintaisuus, työllisyys- ja ympäristövaikutukset sekä energian säästötavoitteet. Kotimaisten ja Euroopan unionin veroratkaisujen on tuettava tätä linjausta.
Koulutustarve on jatkuva

Koulutus on tutkimuksen ja tuotekehittelyn ohella tehokkainta toimintaa taloudellisen kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Koulutuksessa on otettava huomioon työmarkkinoiden sekä myös työntekijöiden yksilölliset tarpeet. Aikuisten omaehtoisen koulutuksen tuki mahdollistaisi aluksi työttömien ja myöhemmin myös työssä olevien tukemisen työllistymistä helpottavaan koulutukseen. Järjestelmää tarvitaan myös sosiaalisen tasauksen vuoksi. Käytännön työssä ammattitaitonsa hankkineille ihmisille on taattava mahdollisuus koulutukseen aikuisiässä. Koulutusvakuutus on tarpeen syrjäytymisen estämiseksi.

Kapea ammatillinen peruskoulutus ei vastaa ajan haasteisiin. Monipuolinen ammatti- ja yleissivistys on välttämätöntä. On tärkeätä kehittää ammatillisten oppilaitosten ja lukioitten yhteistyötä. Uuden koululainsäädännön tulee velvoittaa tähän yhteistyöhön. Sen ohella on kehitettävä yritysten tarpeisiin räätälöityä ammattikoulutusta. Siksi on kehitettävä ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä erityisesti uusien työvoima- ja elinkeinokeskusten kanssa. Vaatimukset täyttävät ammattikorkeakoulut on vakinaistettava.

Uusiutuva tietotekniikka ja tiedonkäsittely edellyttävät jatkuvaa koulutusta. Sen saatavuus on turvattava kaikille iästä ja sosiaalisesta taustasta riippumatta.

Opintotukea on kehitettävä niin, että täysipainoinen opiskelu on mahdollista ilman kohtuutonta velkaantumista. Tavoitteena on oltava, että kaikki nuoret saadaan aktivoitua hankkimaan itselleen ammatillinen koulutus.

Veroratkaisujen on tuettava työllisyyttä

Verotuksella vaikutetaan työllisyyteen, palkanmuodostuksen kautta työvoimakustannuksiin ja siten työvoiman kysyntään. Siksi vuosien 1998-1999 verohelpotukset on kohdennettava ensisijaisesti pienituloisille, jotta niillä saavutettaisiin paras mahdollinen työllisyyden lisäys.

Tavoitteena on alentaa tuloverotusta ja sosiaalivakuutusmaksuja sekä kehittää arvonlisäverotusta siten, että työn kysyntä lisääntyy erityisesti työvaltaisilla aloilla. Tulovero- ja sosiaaliturvamaksualennusten painopisteen on oltava pienipalkkaisissa. Arvonlisäverorasitusta on alennettava henkilökohtaisia palveluja tuottavilla toimialoilla.

Vero- ja sosiaaliturvamaksumuutokset on mitoitettava vuosina 1998-1999 siten, että valtion velkaantumisen aleneminen ei vaarannu. Verokevennykset on ajoitettava suhdannepoliittisesti oikeaan aikaan ja niiden mitoituksessa on otettava huomioon työmarkkinaratkaisut.

Työvoimapolitiikan suunta

Työvoimapoliittiset toimet on kohdistettava pitkäaikaistyöttömiin. Työn vastaanottaminen toiselta paikkakunnalta ja ammatin vaihtaminen vaatii toimenpiteitä. Verotuksessa matkakuluvähennys olisi mitoitettava siten, että se kannustaisi ottamaan vastaan myös lyhyitä työsuhteita.

Työn ja levon jakamiseen tarkoitettu vuorotteluvapaajärjestelmä on vakinaistettava ja siinä ilmenneet puutteet on korjattava. Vuorotteluvapaakorvauksia on korotettava ja samassa yhteydessä vuorotteluvapaalle pääsyn edellytyksiä on helpotettava sallimalla tasa-arvosyistä vapaalle jääminen myös välittömästi äitiys- ja vanhempainloman jälkeen.

Työn jakamista sukupolvien välillä on edistettävä suunnitelmallisesti ja eläkejärjestelmien taloudellista tasapainoa vaarantamatta. Kaikille yli 50-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille on tehtävä henkilökohtainen työllistymis-, koulutus-, kuntoutus- tai eläkesuunnitelma. Tämän toteuttamiseen tarvittava henkilöstö- ja muut voimavarat on turvattava.

Koulutuksesta työelämään tehokkaasti johtavia väyliä, kuten oppisopimuskoulutusta ja työharjoittelua on lisättävä ja kehitettävä. Erityisesti nuorten työhönohjausta on kehitettävä jo peruskoulusta alkaen.

Epätyypillisissä työsuhteissa olevien työeläketurva on korjattava mitä pikimmin. Tällaiset työsuhteet on saatettava työsuhteen ehdoiltaan tasa-arvoiseen asemaan vakituisten ja kokoaikaisten työsuhteiden kanssa. Valtion ja kuntien palvelussuhteita on myös muutettava vakinaisiksi siten, että pysyvissä tehtävissä on pysyvä henkilöstö.

Lyhyempien työaikojen, kuten esimerkiksi kaksi kertaa kuuden tunnin työaikamallia ja muita työn jakamiseen tähtääviä sopimusjärjestelyjä on edistettävä. Samalla on varmistettava, että erityisesti pienipalkkaisten henkilöiden käteen jäävät tulot eivät oleellisesti muutu.

Työmarkkinatuesta on kehitettävä sellainen aktiiviraha, joka palkitsee työttömien omaehtoista toimintaa nykyistä paremmin. Näin mahdollistetaan myös työttömien työllistyminen niin sanotulla kolmannella sektorilla.

Sosiaalista turvallisuutta

Ihmisten varallisuus ja sosiaalinen turvallisuus eivät jakaannu tasan. Sosiaaliseen turvallisuuteen kuuluu myös kaikille ihmisille mahdollisuus kulttuuri-, liikunta- ja sosiaalisiin harrastuksiin, joiden tarjonnasta on huolehdittava. Taloudellisten mahdollisuuksien mukaan on toteutettava seuraavia ihmisten terveyteen ja tulotasoon vaikuttavia tarkistuksia:

Sotiemme veteraanien kuntoutus ja aikuisväestön hammashuolto tarvitsevat tulevina vuosina lisäpanostusta.

Eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksua, edellisen hallituksen jäljiltä olevaa "raippaveroa" on alennettava vuosien 1998 ja 1999 verotuksessa. Pienituloisten eläkkeensaajien asemaa voidaan parantaa parhaiten luomalla palvelumaksukattojärjestelmä ja pienentämällä lääkkeistä aiheutuvia kuluja.

Työttömän henkilön peruspäivärahan tarkistus on perusteltu toimenpide. Se osaltaan vähentää paineita toimeentulotuen maksamiseen.

Kuntien palvelut tasa-arvopolitiikan perustana

Kuntien ja valtion talouksien sisällä muodostavat julkisen vallan vastuulla toteutetut yhteiset palvelut kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun ytimen.

Kuntien kannalta on keskeistä, että kansantalouden kehitys on myönteistä ja työttömyys alenee koko maassa. Kuntien tulopohja on säilytettävä. Valtionosuuksien indeksitarkistukset on toteutettava täysimääräisinä vuosina 1998-1999.

Kunnissa on pysyvät työt pyrittävä tekemään vakinaisella henkilöstöllä ja kohtuuttomat, palvelutyötä haittaavat sijaisten palkkaamiskiellot on purettava. Kuntien, valtion viranomaisten ja paikallisten yhteisöjen kesken aloitetut kumppanuussopimukset voivat vähentää työttömyyttä.

Kuntien lisääntyvät kustannukset muun muassa koulutuksessa ja toimeentuloturvassa edellyttävät jatkossa kuntien rahoituspohjan, palvelutuotannon, yhteistyön ja toimintatapojen rakenteellista kehittämistä. On pikaisesti selvitettävä kiinteistöveron ulottaminen koskemaan myös metsiä. Erityisesti pienten, metsävaltaisten kuntien verotulopohjaa voitaisiin näin laajentaa.

* * *

Puoluevaltuusto toivoo, että jäsenistö ja puolueen kannattajat aktiivisesti osallistuvat Euroopan talous- ja rahaliittoa koskevaan keskusteluun sekä asiasta järjestettäviin koulutus- ja tiedotustilaisuuksiin. Puoluevaltuusto käsittelee osaltaan EMU-kysymystä syyskuussa pidettävässä ylimääräisessä kokouksessa.