Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1276

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Kannanotto alue-, kaupunki- ja kuntapolitiikasta


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Kannanotto alue-, kaupunki- ja kuntapolitiikasta
  • Vuosi: 1999
  • Ohjelmatyyppi: muu ohjelma

SDP:n XXXVIII puoluekokous
Turku 26.-30.5.1999

Kannanotto alue-, kaupunki- ja kuntapolitiikasta

Hyvinvointiyhteiskunta perustuu julkisille palveluille. Päävastuu julkisten palveluiden järjestämisestä on kunnilla. Turvaamalla kuntien taloudellinen tasapaino turvataan myös kuntien järjestämät julkiset palvelut. Näillä näkymin kuntien keskimääräinen taloudellinen tilanne on lähivuosina vaarassa heikentyä.

Kuntien väliset erot kasvavat Suurin osa uudesta tuotannosta keskittyy kaupunkialueille. Kaupungit toimivat koko kansantalouden kannalta kasvun luojina. Myös maaseudun kehitys riippuu kaupunkiseutujen kyvystä luoda kasvua. Aluepoliittisten toimenpiteiden suuntaaminen entistä enemmän kaupunkiseuduille on alueellisesti tasapainoisen kehityksen edellytys yhä useammin. Harvaan asutussa Suomessa ei kaupunkipolitiikkaa pidä rajoittaa muutamaan suurimpaan keskukseen, vaan sen tulee ulottua koko maahan.

Kaupunkiseutuja on Suomessa 35-40 kappaletta. Niillä on erilaiset edellytykset pärjätä kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa. Kaikilta niiltä löytyy kuitenkin erityispiirteitä, joiden varaan kehitys voidaan rakentaa. Suomalaisten kaupunkiseutujen pieni koko ja syrjäinen sijainti vaativat tiivistä ja järjestelmällistä yhteistyötä kaupunkien välillä sekä ympäröivän maaseudun kanssa. Osaamiskeskukset ovat osa tätä strategiaa.

Kuntien asukkaat odottavat kunnallisilta palveluilta hyvää laatua, tehokkuutta ja valinnanmahdollisuuksia. Jotta kunnat voivat tiukan talouden oloissa vastata kuntien asukkaiden muuttuviin palvelutarpeisiin, on niiden luotava yhteistyössä seutukunnittaiset hyvinvointi- ja palvelumallit. Myös seudullinen elinkeinopolitiikka, kumppanuus alueen yritysten kanssa sekä kestävä ja viihtyisä ympäristö ovat kunnan menestyksen elinehtoja, jotka luovat pohjan ihmisten turvalliselle elämälle. Koveneva kansainvälinen kilpailu edellyttää kuntien liittoutuvan seuduittain nykyistä voimakkaammiksi yksiköiksi. Kuntien ja seutukuntien on myös luotava omiin vahvuuksiin nojaava elinkeinostrategia.

Kunnallisen itsehallinnon ala ja mahdollisuudet ovat viime vuosina selkeästi laajentuneet. Kuntia koskevaa normisääntelyä ja taloudellista ohjausta on merkittävästi vähennetty. Nykyinen kuntalaki, valtionosuusuudistus ja yhteisöverouudistus takaavat kunnille laaja-alaisen, itsenäisen päätösvallan itseään koskevissa asioissa. Kunnallisen itsehallinnon on oltava kuntalaisten omissa käsissä. Kuntalaiset tarvitsevat aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa kotikuntansa, kotikylänsä ja lähiönsä asioihin.

Suomalainen kunnallinen itsehallinto on Euroopan vahvimpia. Valtio on hajauttanut toimi-valtaansa kunnille laajasti. Silti valtion omassa hallinnon hajauttamisessa ja alueellistamisessa on vielä suuria haasteita. Kuntien, valtion, yritysten, järjestöjen ja muiden alueellisten toimijoiden yhteistyön tarve korostuu. Yhä alueellistuvampaan kansain-väliseen kilpailuun pystytään vastaamaan nopeimmin, joustavimmin ja täsmällisimmin juuri alueellisen toimin. Vastaukset ovat eri alueilla erilaisia. Tästä syystä valtion hallintoa tulee hajauttaa alueille. Erityisen tärkeää se on rakennerahastoasioissa.

Tulevaisuudessa osaaminen nousee yhä selkeämmäksi menestyksen edellytykseksi. Tämä on syytä huomioida myös alueiden kehittämisessä. Maakuntien keskukset muodostavat luonnollisen kokonaisuuden, jonka monipuolisen elinkeinorakenteen varaan voidaan rakentaa osaamiseen, kulttuuriin ja uusiin innovaatioihin nojaavaa alueellista kehitystä. Menestyvät keskukset luovat kestäviä elämisen edellytyksiä myös ympäröiville alueille.

Kansalaisten muuttaminen kunnasta toiseen on lisääntynyt taloudellisen nousukauden aikana. Osaamiseen panostavassa yhteiskunnassa muuttaminen työn perässä on luonnollista, sillä uudet kilpailukykyiset työpaikat syntyvät keskuksiin. Muuttamisen seuraukset eivät kuitenkaan saa muodostua kansalaisille kohtuuttomiksi. Muuttotappioalueiden elinmahdollisuudet on turvattava säilyttämällä peruspalveluiden saatavuus. Muuttovoittoalueilla kansalaisille on tarjottava laadukkaat julkiset palvelut sekä kohtuuhintainen asuminen. Kaupunkikohtaisilla toimenpiteillä on ehkäistävä taloudellisten mahdollisuuksien eriytymistä ihmisten välillä ja kaupunkien sisällä.

1. Hyvä ja vakaa kuntatalous turvaa peruspalvelut. Peruspalveluiden tuottamisen taloudellisuutta voidaan parantaa lisäämällä kuntien yhteistyötä palveluiden järjestämisessä. Kuntalaisten peruspalvelut on turvattava kaikissa kunnissa. Perus-, keski- ja korkeakouluasteen koulutus sekä perinteiset kirjastopalvelut on säilytettävä maksuttomina. Jos palveluista peritään maksuja, niiden on oltava maltillisia ja niissä on otettava huomioon heikoimmassakin asemassa olevat kuntalaiset. Palveluista perittävät maksut eivät saa johtaa yhdessä verotuksen kanssa tuloloukkuihin, jotka estävät kuntalaisten työllistymistä. Peruspalveluista huolehtiminen edellyttää myös huolehtimista palvelut tuottavien työntekijöiden motivaatiosta, koulutuksesta ja tasapainoisesta ikärakenteesta.

2. Kuntarakennetta on tarkasteltava ennakkoluulottomasti. Tavoitteena ovat hyvät kunnalliset palvelut. Joillekin kunnille yhdistymisestä on selkeää toiminnallista ja taloudellista hyötyä. Toisten kuntien toimintoja voidaan taas kehittää merkittäviltä osin kuntien erimuotoisella yhteistyömalleilla, jotka voivat olla esimerkiksi sopimus-, kuntayhtymä- tai osakeyhtiöpohjaisia. On etsittävä ylikunnallisia toimintamalleja kuntien elinkeinopolitiikassa ja yritysyhteistyössä sekä käytettävä olemassa olevia toimintamahdollisuuksia maankäytön suunnittelussa. Nykylainsäädännön mukaisesti päätösvalta kuntarakenteen kehittämisestä kuuluu kunnille.

3. Kunnat voivat toiminnallaan merkittävästi edesauttaa kestävän kehityksen toteutumista. Kunnilla on ratkaiseva vastuu ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävän asuinympäristön luomisesta. Tavoitteena tulee olla taloudellisempi ja ympäristön kannalta säästävämpi yhdyskuntarakenne. Kunnan on toimittava aktiivisesti syrjäytymisen ja asuinalueiden eriarvoistumisen ehkäisemiseksi ja jo syntyneiden ongelmien ratkaisemiseksi.

4. Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja hyvinvoinnin turvaamiseksi on pyrittävä vastuulliseen ja vahvaan kunnalliseen itsehallintoon. Vankat ja yhteistyökykyiset kunnat ovat kansanvallan, hyvinvoinnin ja maamme kansainvälisen kilpailukyvyn perusta. Tietotekniikan ja viestinnän kehitys avaa uusia mahdollisuuksia tehostaa kuntalaisten osallisuutta kunnalliseen päätöksentekoon ja sen valmisteluun. Edustuksellista demokratiaa on täydennettävä suorien kansalaiskuulemisten, käyttäjävalintojen ja paikallisten palvelusitoumusten kautta. Samalla on parannettava kuntalaisten oikeusturvaa ja kuluttajansuojaa julkisten palveluiden käyttäjinä.

5. Kuntien ja valtion vastuu- ja rahoitussuhteita on selkiytettävä. Kunnat huolehtivat pääosin kansalaisten palveluista ja valtio tulonsiirroista. Valtionosuusjärjestelmää on edelleen kehitettävä niin, että se suosii palvelunsa tehokkaasti ja laadukkaasti järjestäviä kuntia ja huomioi väestökehityksen synnyttämät tarpeet.

6. Kaupunkipolitiikka ja maaseutupolitiikka on sovitettava yhteen. Kaupungit ovat työllisyyden turvaajia ja talouden vetureita. Tämä on otettava entistä paremmin huomioon aluepolitiikassa. Kaupunkeja on myös tuettava kasaantuvien sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa ja työttömyyden torjunnassa. Tukea on suunnattava kaupunkialueille, joissa epäsuotuisan kehityksen on jo havaittu olevan käynnissä. Muita enemmän on tuettava heikosti kehittyvien alueiden koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia sekä asumisoloja.

7. Tutkimus- ja kehittämisvaroja, EU:n rakennerahastovaroja ja työllisyysvaroja hyväksikäyttäen on luotava osaamiseen ja vahvoihin maakuntakeskuksiin perustuva alueellisen kehittämisen toimintastrategia. Julkisen vallan toimin on edistettävä alueellisesti kattavaa taloudellista kasvua. Kansalaisten peruspalvelut ja kohtuuhintainen asuminen on turvattava sekä muuttovoitto- että muuttotappio-alueilla.

8. Alueellista kehittämistyötä tulee tehostaa maakunnan liittojen toimesta yhteistyössä valtion aluehallinnon ja työmarkkinaosapuolten kanssa. Tälle yhteistyön pohjalle on rakennettava tuleva EU:n rakennerahastokauden kansallinen hallinto. Rakennerahastojen kansallinen budjetointi on saatava joustavammaksi ja yksinkertaisemmaksi. Maakunnan liittojen ja TE-keskusten yhteistyötä hankkeiden käsittelyssä ja rahoituspäätöksissä on vahvistettava.