Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/1289

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Kannanotto ympäristöpolitiikasta


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Kannanotto ympäristöpolitiikasta
  • Vuosi: 1999
  • Ohjelmatyyppi: muu ohjelma

SDP:n XXXVIII puoluekokous
Turku 26.-30.5.1999

Kannanotto ympäristöpolitiikasta

Ympäristön laadusta riippuu koko maapallon ja siten myös ihmiskunnan tulevaisuus. Nykyaikaan sopeutetun hyvinvointiyhteiskunnan tulee ottaa huomioon kestävän kehityksen vaatimukset kaikessa toiminnassaan. Kestävä kehitys koostuu ekologisesta, sosiaalisesta, taloudellisesta ja kulttuurillisesta kestävyydestä. Kestävä kehitys on otettava huomioon erityisesti päätettäessä luonnonvarojen käytöstä, energian tuotannosta, liikenteen ja yhdyskuntien suunnittelusta sekä maaseudun kehittämisestä.

Kansalaisille on turvattava terveellinen ja hyvä elinympäristö sekä mahdollisuus osallistua elinympäristönsä kehittämiseen mm. säätämällä kokonaisvaltainen ympäristönsuojelulaki.

Ympäristönsuojelu- ja työllisyystavoitteiden yhdistäminen on sekä erityistehtävä että mahdollisuus. Kestävä kehitys edellyttää panostusta uuden teknologian ja uusien tuotantomenetelmien kehittämiseen. Ympäristöä säästävän teknologian laaja käyttöönotto parantaa suomalaisen vientiteollisuuden mahdollisuuksia ympäristötietoisilla vientimarkkinoilla sekä turvaa korkeatasoisen tietotaidon säilymisen ja kehittymisen Suomessa.

Ympäristöhaittojen ehkäisy ja rajoittaminen perustuvat yhä enemmän kansainvälisiin sopimuksiin. Monet ympäristöriskit vaativat kansainvälistä yhteistyötä ja suomalaista panostusta. Meidän on edelleen toimittava aktiivisesti lähialueiltamme tulevien ilmansaasteiden ja vesistökuormituksen vähentämiseksi. Suomen on jatkossakin osallistuttava hankkeisiin, joilla korjataan jo ilmenneitä ympäristövaurioita tai torjutaan todennäköisesti Suomeakin koskettavia riskejä. Itämeren suojelua ja pohjoista ulottuvuutta tulee painottaa Euroopan unionissa.

Ympäristönsuojelun eri lohkojen tavoitteiden mukaisesti:

1. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle, yhdyskuntien kestävälle kehitykselle, avoimelle ja vuorovaikutteiselle suunnittelukulttuurille sekä rakentamisen laadulle. kansalaisille on turvattava koko maassa yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua lähiympäristönsä kehittämiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kuntien tulee turvata riittävät voimavarat ja asiantuntemus maankäytön suunnitteluun.

2. Ympäristöteknologian kehittämismahdollisuudet on turvattava panostamalla alan tutkimus- ja tuotekehittelytyöhön. Työn tulokset on nopeasti sovellettava teollisiin ja tuotannollisiin uudistuksiin; näin edistetään parhaan käyttökelpoisen tekniikan hyötykäyttöä ja siirrytään käyttämään tutkittuja, turvallisia ja ekologisesti järkeviä tuotteita.

3. Taloudellisia ohjauskeinoja lisätään ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Yritysverotuksen painopistettä tulee siirtää uusiutumattomien raaka-aineiden verottamiseen. Siksi Suomen tulee toimia Euroopan unionissa aloitteellisesti ympäristöverojen ja -maksujen lisäämiseksi siten, ettei niiden lisäämisellä aiheuteta sosiaalista tai taloudellista eriarvoisuutta.

4. Kansainvälisen ilmastonmuutosta lieventävän sopimuksen toimeenpano edellyttää kokonaisvaltaista toimintaa. Suomessa on panostettava energiansäästöön ja uusiutuviin luonnonvaroihin perustuviin energiapoliittisiin ratkaisuihin ja kasvihuonekaasuja vähentäviin toimenpiteisiin sekä joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä suosivaan yhdyskuntarakenteeseen.

5. Vesiensuojelun edistämiseksi on panostettava toimiin, joilla vähennetään hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta, liikenteestä ja asutuksesta. Lisäksi teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien puhdistusta on kehitettävä edelleen.

6. Suomen korkeatasoisten ympäristösuojelua edistävien lakien alueellista ja paikallista toteutumista on seurattava ja kehitettävä

7. Maaseutua tulee kehittää siten, että se säilyy elinkelpoisena, luonnoltaan monimuotoisena ja elinympäristöltään viihtyisänä. Maatalouden muokkaaman kulttuuriympäristön ja sen lajiston monimuotoisuutta tulee ylläpitää ja parantaa. Maatalouden ympäristötukia tulee ohjata vesiensuojelun lisäksi arvokkaiden perinnemaisemien ja -biotooppien hoitoon.

8. On panostettava luonnonvaratilinpidon kehittämiseen ja käyttöönottoon, mikä yhdessä ympäristöjohtamisen kanssa varmistaa yritysten ja yhteisöjen kehittymismahdollisuudet.

9. Ympäristökasvatuksella on merkittävä osa ympäristövastuullisen ajattelun kehityksessä. Tarpeeksi varhain koulussa - tai jo päiväkodissa - aloitettu valistus tehoaa parhaiten. Ympäristöasioiden tulee läpäistä kaikki oppiaineet kaikissa koulutuksen vaiheissa

10. Kuluttajien mahdollisuuksia ympäristöystävällisiin valintoihin on lisättävä tuotteiden elinkaarta koskevalla tiedolla sekä ympäristöystävällisiä tuotteita tukevilla veroratkaisuilla.

11. Suomen on kannettava vastuunsa maapallon laajuisten ympäristöongelmien ratkaisusta. Kehitysmaiden köyhyyden poistaminen maailmanlaajuisena sosialidemokraattisena haasteena on tärkeää väestönkasvun ja luonnonvarojen käytön hallitsemiseksi. Suomen kehitysyhteistyössä on otettava huomioon ympäristönäkökohdat ja pyrittävä turvaamaan kehitysmaiden kansalaisten tasavertaiset kehitysedellytykset.