SDP:n XXXVIII puoluekokous
Turku 26.-30.5.1999

Kannanotto koulutuspolitiikasta

Jokaisella ihmisellä on yhtäläiset mahdollisuudet jatkuvaan itsensä kehittämiseen, uuden oppimiseen sekä kasvamiseen eettisesti ja moraalisesti vastuulliseksi yhteiskunnan ja ihmiskunnan jäseneksi. Sosialidemokraattisen koulutuspolitiikan tavoitteena on sivistysyhteiskunta. Sivistystason jatkuvalla kohottamisella on tietoisen inhimillisen toiminnan kannalta itseisarvo. Sivistys ja sitä edistävä inhimillinen pääoma ovat nousseet merkittäväksi uuden tietoyhteiskunnan voimavaraksi. Sivistykseen vaikuttavat ja sitä vahvistavat monet tekijät. Keskeisiä ovat sosiaaliset arvot, koulutus, tutkimus ja tieto, kulttuuri sekä luonto ja sen lainalaisuuksien ymmärtäminen.

Sivistys on ihmisten henkistä rikkautta ja yhteiskunnallista kykyä vuorovaikutukseen ja vaikuttamiseen omassa toimintaympäristössään. Se on myös osa demokraattista yhteiskuntaa ja luo edellytykset kansalaisten vaikutusmahdollisuudelle.

Yhteiskunnan taloudellisesti tukemat sivistyspalvelut ovat tärkeä osa kehittyvää tietoyhteiskuntaa. Ne avaavat kansallisen selviytymiskeinon alati muuttuvassa ympäristössä. Toimiva ja tasa-arvoa edistävä koulutus, joka rakentuu elinikäiselle oppimiselle, on olennainen osa kansalaisyhteiskuntaa. Se edistää myös ammatillisen osaamisen uusiutumista.

Uuden tietoyhteiskunnan suurena haasteena on taata kaikille kansalaisille mahdollisuus käyttää teknologiaa ja antaa eväitä uusmedian kriittiseen tulkintaan. Informaatioteknologia mahdollistaa uuden tyyppisen itsensä kehittämisen.

Koululainsäädännön kokonaisuudistuksessa koulutuspoliittista toimivaltaa ja vastuuta siirrettiin kunnille ja oppilaitoksille. Kunnallisten päätöksentekijöiden vastuu koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta on suurempi kuin koskaan ennen. Sen vuoksi kuntien koulutuspolitiikasta päättävien valmiuksia ymmärtää ja tehdä tavoitteellista koulutuspolitiikkaa on kehitettävä panostamalla luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden koulutukseen. On kehitettävä osallistuvaa oppilaitoskulttuuria ja syvennettävä oppilaitosten ja ympäröivän yhteiskunnan vuorovaikutusta. On myös turvattava, ettei oppivelvollisuuskoulusta kehity kilpailukeskeistä valikoijaa. Sosialidemokraattien vaatimuksesta uuteen koululakiin on kirjattu selkeän kielteinen kanta pääsykokeisiin ja valikointiajattelun laajentamiseen perusopetuksessa.

Koulutuspoliittisen päätöksenteon siirtyminen kunnille ja oppilaitosten välinen kilpailu saattavat lisätä koulutuksen eriarvoisuutta. Tämän vaaran sosialidemokraatit ovat tiedostaneet. Sen vuoksi alueellisen ja sosiaalisen sekä myös etnisen ja kulttuurisen yhdenvertaisuuden korostaminen on sosialidemokraattisen koulutuspolitiikan merkittävä painotus. Maksuton opetus, verovaroin ylläpidettävien koulujen ja oppilaitosten tulevaisuus sekä valtakunnan tason koulutuspoliittinen demokraattinen ohjaus on taattava. Samalla on huolehdittava oppilaiden ja opiskelijoiden oikeusturvan toteutumisesta oppilaitostasolla. Muutosvauhdin kiihtyessä sosialidemokraattisen koulutuspolitiikan lähtökohta on puolustaa ja korostaa kaikkien kansalaisten tasavertaisia oppimismahdollisuuksia läpi elämän. Koulutustarjonta ei voi koskaan rakentua pelkästään kilpailun varaan.

Koulutuksen laadullinen kehittäminen vaatii tuekseen paikallista, kansallista ja kansainvälistä arviointia ja sen seurantaa. Toimivan arviointijärjestelmän luominen onkin uuden koululainsäädännön uudistusvelvoitteita. Arvioinnilla on paitsi koulutuspoliittinen, myös yhteiskuntapoliittinen tehtävä ja sen tulisi edistää tasa-arvon toteutumista suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Samalla se turvaa koulutuspalvelujen laadun ja valtakunnallisen vertailtavuuden. Arvioinnin tuloksia julkistettaessa on varmistettava, ettei menettely johda virheellisiin oppilaiden, opettajien, oppilaitosten ja niiden ylläpitäjien paremmuusluokituksiin. Arviointitulokset on käytettävä koulutuksen kehittämiseen.

Työelämän kasvavat vaatimukset, työikäisen väestön epätasoinen koulutustaso, muutosvauhdin kiihtyminen ja tekninen kehitys asettavat ammatilliselle perus- ja lisäkoulutukselle haastavat tavoitteet. Sosialidemokraateille onkin tärkeää, että ammatillisen koulutuksen sisällöissä otetaan huomioon nykyaikainen ammattisivistys. Tulevaisuuden ammattilainen tarvitsee laajaa yleissivistystä ja samalla vankkaa ammattiosaamista.

Nämä vaatimukset voidaan parhaiten toteuttaa syventämällä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä. Nyt jo lain tasolla tunnustetaan toisen asteen oppilaitosten verkostoituminen ja yhteistyö, mutta vanhat asenteet rajoittavat vielä käytännön yhteistyön toteutumista. Sosialidemokraateille on tärkeää, että yhteistyötä on edelleen syvennettävä niin, että opiskelijoilla on aidot ja todelliset mahdollisuudet ja edellytykset tehdä valintoja alueen oppilaitosten koulutustarjonnasta ja näin toteuttaa yksilöllistä opinto-ohjelmaa.

Uudet koululait antavat uusia ja monensuuntaisia mahdollisuuksia koulutuksen kehittämiseen. Koulutuksen keskeisen yhteiskuntapoliittisen merkityksen vuoksi - sosialidemokraattien vaatimuksesta - hallitus antaa kolmen vuoden kuluttua vuonna 2001 eduskunnalle selonteon, jossa arvioidaan uudistuksen vaikutuksia ja tavoitteiden toteutumista.

1. Maksuton esiopetus toteutetaan koko maassa 6-vuotiaiden ikäluokalle. Erityistä tukea tarvitsevien on voitava päästä varhennetun oppivelvollisuuden piiriin ja koululykkäyksen sijaan tulee oppilaan koulunkäyntiedellytyksiä vahvistaa pidennetyllä esiopetuksella.

2. Peruskoulu on koulujärjestelmän kivijalka. Peruskoulusta tulee kehittää yhteisönsä toiminnallinen keskus, joka mahdollistaa nykyistä täysipainoisemman ja monipuolisemman toimintamahdollisuuksien koulun. Luokattomaan peruskouluun siirtymistä ei tule kannattaa. Kerhotoimintaa on edelleen kehitettävä tavoitteena, että koulupäivästä kehittyy opiskelun ja vapaa-ajantoiminnan lomittama kokonaisuus.

Lapsilla on oltava oikeus saada laadukasta opetusta lähikoulussa. Oppilaan vanhemmille on avattava tosiasiallisia ja merkityksellisiä väyliä vaikuttaa heidän lastensa koulussa tapahtuvaan oppimiseen. Koulussa on kaikille oppilaille taattava koulurauha ja kaikenlaiseen syrjimiseen sekä kiusaamiseen on puututtava vakavasti.

Maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä sopeutumista ja kielen oppimista on tuettava ja taattava siihen tarkoitukseen riittävät voimavarat.

3. Suomalaisen peruskoulun, lukion ja ammatillisen koulutuksen kehityksen kannalta on tärkeintä saada nopealla aikataululla opetuksen yksikköhintojen jälkeenjääneisyys vastaamaan todellisia kustannuksia. Opetukseen tulee suunnata valtionosuuksia riittävästi, jotta peruskouluopetuksen lisäksi kerhotoiminnan, tukiopetuksen, erityisopetuksen ja opinto-ohjauksen voimavarat turvataan. Oppilaitoksissa pitäisi olla yksi päätoiminen opintojen ohjaaja noin 250 oppilasta kohden. Opiskelijalla on oltava mahdollisuus kaikissa vaiheissa riittävään opintojensa ohjaukseen ja tukeen. Näin turvataan opiskelun onnistuminen ja ehkäistään syrjäytymisvaaraa. Opiskelijoilla tuleejatkossa olla entistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa opintokokonaisuuksiin ja toimia saamansa opetuksen laadunarvioitsijoina.

4. Suomessa vähän opiskeltujen kielten asemaa on kohennettava ja rohkaistava oppilasta tutustumaan useampiin kieliin ja kulttuureihin. Eurooppalaisen integraation ja maailmanlaajuisen yhteistyön syventyminen sekä kansalaisten tiiviimmät kansainväliset yhteydet ovat tuoneet uusia haasteita. Sen vuoksi on tärkeätä pohtia niin sanotun kahden pakollisen kotimaisen kielen asemaa ja keinoja, joilla oppilaan yksilöllisistä tarpeista lähtevät ja monipuoliset kielivalinnat olisi tehtävissä. Samalla on varmistettava ruotsin kielen osaaminen Suomessa.

5. Uusia opetussuunnitelman perusteita laadittaessa on välttämätöntä vahvistaa valtakunnallisen koulutuspolitiikan asemaa ja tavoitteita suomalaisessa koulujärjestelmässä. Liiallinen erikoistuminen liian aikaisin saattaa johtaa eriarvoisuuteen alueiden, koulujen ja oppilaiden kesken. Liikunnan integroimista koulun päivittäiseen työhön ja taitoaineiden numeroarvostelun tarpeellisuus on syytä selvittää.

Suomalaisessa koulujärjestelmässä on välttämätöntä vahvistaa liikunnan ja terveyskasvatuksen asemaa. On myös tärkeää arvioida sosiologisen, yhteiskunta- ja mediatodellisuutta jäsentävän ja kokoavan kriittisen tietoaineksen lisäämistä opetus- ja kasvatustyössä. Eri oppiaineissa ja käytännön opetustyössä on eettisille kysymyksille ja painotuksille annettava tilaa ja aikaa.

6. Uusi koululainsäädäntö on avaamassa ja käynnistämässä uutta aikakautta oppilaitosten yhteistyölle erityisesti lukion ja ammatillisen koulutuksen osalta. Laki velvoittaa oppilaitoksia järjestämään opetustarjontaansa siten, että nuorilla on aito ja oikea mahdollisuus valita toisesta oppilaitoksesta kiinnostavia opinto-ohjelmia.

Lukion ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä lisätään siten, että nuori voi tutkintonsa puitteissa hyödyntää alueen koulutustarjonnan. Uusi lainsäädäntö sisältää säännökset eri koulutusmuotojen yhteistyövelvoitteesta. Opetussuunnitelmissa ja opintojen ohjausta lisäämällä turvataan mahdollisuudet riittävän yksilöllisiin valintoihin.

Lukion ja ammatillisten koulutuksen yhteistyö on oikea askel kohti uutta sivistysajattelua. Sosialidemokraateille oli ja on tärkeää se, että lähitulevaisuuden ammatillinen koulutus tunnustaa nykyaikaisen ammattisivistyksen. Ammatillisten tutkintojen tuleekin täyttää tulevaisuuden vaatimukset ja olla laaja-alaisia siten, että ne tukevat nuorten ammatillista ja sosiaalista liikkuvuutta muuttuvassa työelämässä ja nuorten omaa elämänhallintaa.

Ammatillisen koulutuksen arvostusta on kohotettava ja varmistettava, että puolen vuoden työssä oppimisjakso on ohjattu ja laadukas ammattiin perehtymisjakso.

Toisen asteen koulutuksen muuttuminen laajuudeltaan vähintään kolmivuotiseksi antaa hyvät mahdollisuudet ammatillisten tutkintojen kehittämiseen. Opiskelijoilla on oltava myös käytännössä yhdenvertaiset jatko-opintomahdollisuudet.

7. Koulun kehittäminen lasten ja nuorten oppimis-, kasvatus- ja työyhteisöksi vaatii opettajien työaikajärjestelmän pikaista uudistamista. Koko koulutyön kehittäminen vaatii opettajilta paljon yhteistyötä koulun sisällä ja ulospäin. Siksi opettajien siirtyminen kokonaistyöaikajärjestelmään tulee saada toteutetuksi mahdollisimman nopeasti.

Kokonaistyöaikajärjestelmään siirtyminen kouluissa on tehtävä yhteistyössä opettajien ja heidän ammattijärjestöjensä kanssa, jotta koulutyössä saataisiin aikaan hallittu muutos.

8. Myös työntekijöiden ammattitaitovaatimukset edellyttävät tietoja ja taitoja, joissa perinteellinen yleissivistävä ja ammatillinen koulutus rakentuvat uudella tavalla yhteen. Esimerkiksi Ranskassa on muodostettu uuden tyyppisiä ammatillisia ylioppilastutkintoja. Itävallassa vastaavalla tutkinnolla on jo pitkät perinteet. Nuorille on myös Suomessa kehitettävä mahdollisuudet suorittaa ammatillisia ylioppilastutkintoja.

9. Toisen asteen koulutuksen ammattitaitovaatimuksia ja yleissivistystasoa nostettaessa lukion tai ammatillisen perustutkinnon läpäiseminen voi muodostua joillekin liian vaikeaksi. Syrjäytymisvaarassa oleville opiskelijoille on tarjottava opintojen keskeytymisen uhatessa vaihtoehtoja opinto-ohjauksen ja ammatillisen erityisopetuksen avulla.

Nykyinen työmarkkinalainsäädäntö velvoittaa nuoren alle 25-vuotiaan henkilön hankkimaan ammatillisen tutkinnon päästäkseen työmarkkinatuen piiriin. Nuorelta edellytetään hakemista vähintään viiteen toisen asteen koulutuspaikkaan. Lainsäädännön tavoitteena on ehkäistä nuorten syrjäytymistä.

Työmarkkinatukea koskevan koulutuksen hakeutumisehdon noudattaminen on pääosin toiminut tuloksellisesti. Järjestelmästä on kuitenkin myös aiheutunut ongelmia, muun muassa huonon opiskelumotivaation aiheuttamaa koulutuksen keskeyttämistä.

Koulutusvoimavarojen tehokkaan käytön varmistamiseksi ja nuoren kannustamiseksi ja motivoimiseksi ongelmat tulee kartoittaa ja etsiä niihin toimivat ratkaisut.

10. Työssä oppimisen erilaisia muotoja ja laatua on edelleen kehitettävä ja opettajille on varattava voimavarat työssäoppimisjaksojen ohjaukseen ja työelämäyhteyksien luomiseen ja ylläpitämiseen. Koulutuksen ja työelämän yhteyksien parantamiseksi myös oppisopimusharjoittelupaikkojen määrää on lisättävä. Harjoittelupaikkojen järjestämiseen myös työnantajien tulisi osallistua nykyistä enemmän. Oppilaitoksella ja sen ylläpitäjällä on vastuu opetuksen laadusta ja koulutuksen jatkuvasta kehittämisestä sekä onnistumisen arvioinnista.

11. Yleissivistävän aikuiskoulutuksen, vapaan sivistystyön ja kirjastolaitoksen toimintaedellytykset on turvattava. Vapaa sivistystyö edesauttaa sivistyksellisen tasa-arvon lisäämistä takaamalla koulutuksen alueellisen ja sosiaalisen saavutettavuuden. Paitsi työelämää ja työuraa palvelevaa koulutusta vapaa sivistystyö - kiinteässä yhteydessä kansalaistoimintaan - vahvistaa myös demokraattisen kansalaisyhteiskunnan perustaa. Erityisen suuri haaste vapaalle sivistystyölle on laajan aikuisväestön tietotekniikkavalmiuksien kehittämisessä.

Aikuisten opintojen ohjaukseen ja neuvontaa tulee luoda kattava yhteistoimintaverkosto, jossa käytetään hyväksi työhallinnon, opetus- ja kulttuurihallinnon sekä koulutuspalvelujen tuottajien ja kansalaisjärjestöjen voimavaroja toimintaa.

12. Työelämässä tapahtuvaa koulutusta tulee edistää tavoitteena työn ja opiskelun vuorottelu ja limittyminen. Aikuiskoulutuksen rahoituspohjaa tulee laajentaa ja työnantajien on kannettava siitä myös vastuuta. On vaikutettava Euroopan unionin koulutusohjelmien rakennerahastojen uudistukseen, jotta niitä voitaisiin paremmin hyödyntää suomalaisen tiedon ja osaamisen kehittämiseen.

Aikuiskoulutuksen onnistumisen keskeinen vaikuttavuuden kriteeri on yhteiskunnasta ja osallistumisesta syrjäytyneiden mahdollisimman pieni määrä.

13. Jokaiselle työttömälle on määräajan jälkeen tarjottava koulutusmahdollisuus ja turvattava toimeentulotason säilyminen koulutusaikana. Pitkäaikaistyöttömille ja työttömille tarjottua määräaikaista mahdollisuutta omaehtoiseen koulutukseen hakeutumista työttömyysturvan suuruisella opintotuella tulee jatkaa ja laajentaa koulutusvakuutus koskemaan myös muuta omaehtoista jatko- ja täydennyskoulutusta. Koulutusta ja muita työllistämistoimia on yhdistettävä tehokkaaksi kokonaisuudeksi, joka avaa mahdollisuuden palata pysyvästi ennen kaikkea avoimille työmarkkinoille. Työvoimapoliittisen koulutuksen määrällinen taso säilytetään korkeana koulutuksen laadun kärsimättä.

14. Opintotukea on kehitettävä niin, että täysipainoinen opiskelu ilman kohtuutonta velkaantumista on mahdollista. Opintotuen on turvattava mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun.

Ikääntyneille pitkään työelämässä olleille tulee luoda tehostettu irtisanomissuoja asettamalla yrityksille nykyistä tiukempi koulutusvelvoite irtisanomistilanteissa.

Aikuisten opintotuki tulee uudistaa toteuttamalla koulutusvakuutuksen kolmas vaihe siten, että Kelan opintotukikeskus huolehtii yleisestä aikuisopintotuesta ja työttömyysvakuutus sitä täydentävästä ansiosidonnaisesta osasta.

15. Nykyistä luokanopettaja- ja aineopettajakoulutusta uudistetaan vastaamaan muuttuvan koulun tarpeita. Opettajien koulutuksessa ja jatkuvassa täydennyskoulutuksessa valmennetaan opettajia muutoksen hallintaan. Vanhempien kohtaaminen sosiaalisine ongelmineen ja moniongelmaisten lasten ja nuorten kohtaaminen vaativat erityistä huomiota ja valmennusta.

16. Koulutuksella ja sivistyksellä on sosiaalidemokraattisessa ajattelussa ja yhteiskunnallisessa tavoiteasettelussa vahva itseisarvollinen luonne. Vaikka koulutusjärjestelmältä vaaditaan reagointiherkkyyttä muutoksiin, sitä ei saa alistaa markkinavoimien alttarille eikä kapea-alaisille työelämän tarpeille. Tulevaisuuden mosaiikkiyhteiskunnassa syvän ja laaja-alaisen sivistyksen ja kasvatuksen merkitys ihmisen voimavarana korostuu. On perusteltua painottaa koko elämän jatkuvaa oppimista.