Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/408

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Energiapoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Energiapoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1981
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Energiapoliittinen ohjelma

1. Energia ja kehitys
2. SDP:n energiapolitiikan tavoitteet
3. Energian tarve
4. Energian käytön ohjaaminen
5. Energian hinta
6. Energialähteet
7. Energian hinta ja tariffipolitiikka
8. Energiatutkimus
9. Energia ja ympäristö
10. Energia-alan hallinto

ENERGIAPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty XXXII puoluekokouksessa 1981

1. Energia ja kehitys

Nopea talouskasvu teollisuusmaissa ja kansainvälisen talouden merkittävä laajentuminen toisen maailmansodan jälkeen on perustunut huomattavalta osalta runsaisiin ja halpoihin energiavaroihin. Energian reaalihinta laski aina 1970-luvun alkuun saakka, mikä myötävaikutti siihen, että energiankulutus kasvoi useimmissa maissa kansantaloutta nopeammin. Erityisen nopeasti lisääntyi raakaöljyn käyttö energialähteenä.

Kansainvälisessä talouskehityksessä tapahtui 1970-luvulla jyrkkä käänne energiarunsauden aikakaudesta kalliin energian aikakauteen. Suurimmaksi energianlähteeksi nousseen öljyn tuotantosuhteissa tapahtui merkittäviä muutoksia. Omaksi OPEC-järjestökseen 60-luvun alussa yhteen liittyneet johtavat öljynviejämaat pystyivät heikentämään monikansallisten öljy- yhtiöiden valta-asemaa ja saattamaan öljyntuotantonsa suuremman kansallisen valvonnan alaiseksi sekä raakaöljyn hintaa korottamalla muuttamaan tuotannon voitonjakosuhdetta itselleen edullisemmaksi.

Öljyntuottajamaiden pyrkimysten toteutuminen on seuraus kahdesta keskeisestä kehityspiirteestä. Yhtäältä se on osoitus alikehittyneiden maiden kansallisten vapautuspyrkimysten eduksi muuttuneista kansainvälisistä voimasuhteista, toisaalta heijastumaa uusiutumattomien luonnonvarojen rajallisuudesta, joka ilmenee uusien öljyesiintymien kohoavina käyttöönottokustannuksina.

Raakaöljyn hinta nousi 1970-luvulla noin 15-kertaiseksi. Jyrkimmät nousut ajoittuivat vuosiin 1973 ja 1979. Kun monet öljymaat ovat samanaikaisesti joko poliittisista syistä tai taloudellisiin laskelmiin perustuen rajoittaneet öljyntuotantoaan, on seurauksena ollut ajoittaisia niukkuudesta johtuvia öljykriisejä.

Öljyvajausta ei ole kyetty korvaamaan muiden energialähteiden avulla. Lisäksi myös muiden energiaraaka-aineiden hinta on osittain seurannut öljyn hintakehitystä. Myös muihin energiamuotoihin liittyy vaihtelevassa määrin poliittisia, taloudellisia ja teknisiä vaikeuksia, jotka erityisesti ydinvoiman kohdalla ovat johtaneet laajaan tätä energiamuotoa vastaan kohdistuneeseen vastustukseen kapitalistisissa teollisuusmaissa.

Siten energian saantiin ja hintaan liittyvät ongelmat ovat koko maailmantaloudessa muodostuneet keskeisiksi taloudellista ja poliittista kehitystä hallitseviksi ongelmiksi, joiden kärjistymistä energiakriisiksi pelätään jatkuvasti.

Myös Suomen on varauduttava energian saatavuudessa esiintyvien vakavien häiriöiden mahdollisuuteen energiakysymyksiin liittyvien teknisten, taloudellisten ja poliittisten ongelmien vuoksi.

Energiakysymykset nousevat 1980-luvulla entistä tärkeämmiksi kansainvälisissä suhteissa. Talouskasvun painopisteen väistämätön siirtyminen alikehittyneisiin maihin merkitsee myös varautumista näiden nykyisin hyvin alhaisen energiankulutuksen kasvuun henkeä kohden. Energian saatavuuden ja hinnan noustessa maailmantalouden kehityksen ratkaiseviksi rajoitteiksi tulee myös energiakysymysten poliittinen ja sotilaallinen merkitys entisestään lisääntymään. Sen vuoksi maailman laajuinen teollisuusmaat, kehitysmaat ja energiaraaka-aineiden tuottajamaat, kattava yhteistyö on sekä välttämätön osa uutta kansainvälistä talousjärjestystä että rauhanomaisen kehityksen perusehto.

Energiapoliittisten vaihtoehtojen punnitsemisessa ei ole kysymys vain eri energiantuotantomenetelmien taloudellisuuden ja ympäristövaikutusten vertailusta, vaan energiapolitiikka on olennainen osa yleistä yhteiskuntapolitiikkaa ja talouspolitiikkaa. Yhteiskunnalliselle kehitykselle ja taloudellisen kasvun määrälle tai laadulle asettamamme tavoitteet määräävät myös energiapolitiikan tavoitteet ja energiantuotannon vaihtoehdot.

2. SDP:n energiapolitiikan tavoitteet

Menneiden vuosikymmenten nopean talouskasvun ja halvan energian olosuhteissa oli energiapolitiikan ensisijaisena tehtävänä turvata toivotun taloudellisen kasvun ja muiden yhteiskuntapolitiikan tavoitteiden edellyttämän energiatarpeen tyydyttäminen mahdollisimman halvoilla energialähteillä.

Vastaavasti on sosialidemokraattisen energiapolitiikan tavoitteet määritelty puolueen yleisistä yhteiskunnallisista tavoitteista lähtien ja korostettu energiapolitiikkaa välineenä näiden aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävien päämäärien toteuttamisessa.

Nopean taloudellisen kasvun jatkumiseen nojaava kehitys ja yleensä pyrkimys elämisen laadun kohottamiseen ei kehittyneissä teollisuusmaissa voi kuitenkaan enää perustua energian ja uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksen lisäämiseen entiseen tapaan. Myös meidän Suomessa on sopeuduttava uuteen kansainväliseen talousjärjestykseen ja sen edellyttämään voimavarojen uuteen jakoon alikehittyneiden maiden hyväksi.

Sosialidemokraattien mielestä energiapolitiikan on edelleenkin tuettava yhteiskuntapolitiikan yleisiä tavoitteita ja toimittava välineenä niiden saavuttamiseksi. Tämän rinnalle on energiapolitiikan välttämättömäksi tehtäväksi asetettava yhteiskuntamme ja sen elinkeinoelämän rakenteen ja toimintatapojen sopeuttaminen käyttämään nykyistä vähemmän energiaa tuotettua yksikköä kohti. Tätä edellyttävät vastuumme niin tulevia sukupolvia kuin kehitysmaita kohtaan.

Yhteiskunnan jatkuvan kehityksen aineelliset edellytykset ja inhimillisten voimavarojen täysimittaisen käytön turvaavan energiapolitiikan lähtökohtana on oltava tietoisuus energian tuotantoon liittyvien resurssien rajallisuudesta ja sen käyttöön liittyvistä ekologista tasapainoa uhkaavista tekijöistä.

Luonnonvarojen riittävyyden turvaaminen, elinympäristön vaaliminen ja solidaarisuus vähemmän kehittyneitä maita ja kansoja kohtaan ovat keskeisiä sosialidemokraattisen energiapolitiikan lähtökohtia.

Energiapoliittiset ratkaisut vaikuttavat jokaisen kansalaisen elinolosuhteisiin ja koko kansantalouden kehitykseen. Energiataloutta tulee kehittää oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kansalaisten yhteiseksi hyväksi. Erityistä painoa on pantava energiatalouden kansanvaltaiseen ohjaukseen.

Energiapolitiikan kansanvaltaisuus ja energian saatavuuden tasapainoisuuden turvaaminen voivat toteutua vain silloin, kun varsinainen energiatuotanto, sen jakelu, tuonti ja vienti ovat yhteiskunnan hallinnassa ja osa yhteiskunnan kokonaisvoimavaroja.

3. Energian tarve

Koko maailman energiankulutuksen keskiarvoon verrattuna korkea energiankäyttömme selittyy pääosin korkealla elintasollamme. Henkeä kohti käytämme energiaa noin neljä kertaa niin paljon kuin maapallon asukkaat keskimäärin.

Halvan energian ja nopean yhteiskunnallisen rakennemuutoksen aikakautena Suomi muiden teollisuusvaltioiden tapaan sitoutui runsaaseen energian käyttöön. Kansainvälisen taloudellisen vaihdannan lisääntyessä Suomi tuli energian kuten monen muunkin hyödykkeen suhteen varsin riippuvaiseksi ulkomaankaupasta. Muihinkin teollisuusvaltioihin verrattuna runsas energiankäyttö Suomessa selittyy teollisuuden energiavaltaisuudella, ilmaston kylmyydellä ja pitkillä kuljetusetäisyyksillä.

Lyhyellä aikavälillä olemme sidottuja energiaa tuottaviin ja käyttäviin laitteisiimme ja rakenteisiimme, jotka toimiakseen tarvitsevat tietyn määrän energiaa. Pitkällä aikavälillä energian kulutuksen määrä on seuraus sekä julkisen että yksityisen sektorin tekemistä päätöksistä ja valinnoista. Energian kulutus riippuu paitsi kansalaisten aineellisesta elintasosta myös tuotantomme ja yhteiskuntarakenteemme energiavaltaisuudesta sekä energian käytön teknisestä tehokkuudesta. Energian hintatasolla on keskeinen vaikutus siihen, missä määrin on tarkoituksenmukaista korvata energiaa muilla tuotantotekijöillä, kuten työllä, pääomalla tai muilla raaka-aineilla.

4. Energian käytön ohjaaminen

Sosialidemokraattinen Puolue pyrkii yhteiskuntamme energiariippuvuuden olennaiseen vähentämiseen. Tämä on pitkä ja hidas kehitystie. Sen edellyttämiin toimenpiteisiin on viipymättä ryhdyttävä.

4.1. Elinkeino ja yhdyskuntarakenteen kehittäminen

Yhtenä keskeisimmistä keinoista kansantalouden energiavaltaisuuden alentamisessa on runsasta energiankulutusta aiheuttavien yhteiskunnan rakenteellisten tekijöiden muuttaminen. Tämä koskee yhtä hyvin teollisuuden tuotantorakennetta kuin yhdyskuntarakennetta.

Teollisuustuotantomme rakennetta on kehitettävä kevyempään, vähemmän energiaa kuluttavaan suuntaan. Tuotantopanoksina tulee käyttää enemmän kotimaista työtä, tietoa ja taitoa ja vastaavasti vähemmän ulkomaista energiaa. Teollisuuden rakenteen kehitys ei voi perustua lyhyen aikavälin liiketaloudellisiin etuihin ja suhdanneodotuksiin, vaan pitkän aikavälin yhteiskunnallisiin tavoitteisiimme ja kansallisten voimavarojemme kestävään käyttöön. Tämä edellyttää aktiivista teollisuuspoliittista suunnittelua.

Sosialidemokraatit korostavat, että tuotantorakenteen järkiperäinen ja tarkoituksenmukainen kehittäminen edellyttää, että yhteiskunnalla on riittävät mahdollisuudet vaikuttaa tuotannollisten investointien suuntaamiseen.

Yhteiskuntarakenteen kehittämisessä on pyrittävä kohti tehokkaampaa energian käyttöä. Liikenteen energiankulutusta on vähennettävä rakentamalla yhdyskunnat siten, että moottoriajoneuvoliikenteen tarve saadaan mahdollisimman pieneksi. Asutuksen sijoitusta suunniteltaessa erityistä huomiota on kiinnitettävä energian hankinnan ja käytön tarkoituksenmukaisuuteen. On pyrittävä energiataloudellisesti edullisen kaukolämmityksen ja julkisen liikenteen järjestelmän käyttöönoton mahdollistavaan yhdyskuntarakenteeseen.

Sosialidemokraattinen Puolue pitää erittäin tärkeänä, että yhteiskunnalla on riittävät maanomistuksesta ja liiketaloudellisista eduista riippumattomat maapoliittiset ohjausvälineet, joilla yhdyskuntarakennetta voidaan kehittää vähemmän energiaa kuluttavaan suuntaan.

4.2. Energian käytön järkeistäminen

Lyhyelläkin aikavälillä voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä energian käyttötapoja ja -teknologiaa tehostamalla. Julkisen vallan tulee edistää energian tehokasta ja tarkoituksenmukaista käyttöä pitkäjänteisellä hintapolitiikalla, lainsäädännöllä, ohjeilla ja määräyksillä sekä energian säästöä koskevalla tutkimus-, tiedotus-, koulutus- ja neuvontatoiminnalla.

Säästetty energia on ympäristöystävällisempi ja usein vielä taloudellisestikin edullisempi vaihtoehto kuin mikään energian tuotantomuoto. Säästämisellä tulee pyrkiä paitsi tuontienergiariippuvuuden vähentämiseen myös kotimaisen energian taloudelliseen ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

4.2.1. Teollisuuden energiankäyttö

Teollisuuden energiankäytön osuus energian kokonaiskulutuksestamme kasvanee lähivuosina yli puoleen. Teollisen toiminnan ja työllisyyden ylläpitämiseksi teollisuuden energiantarpeen tyydyttäminen on tärkeätä. Teollisuuden energiankäyttö ei ole loppukulutuksen luonteista, vaan energiaa käytetään yhtenä tuotantopanoksena yhteiskunnallisesti tärkeässä teollisessa tuotannossa, jonka tuloksia käytetään vientiin sekä yksityiseen ja julkiseen kulutukseen.

Teollisuuden sijoittamispäätöksiä tehtäessä on kiinnitettävä huomiota myös energian saatavuuden ja kuljetusten taloudellisuuteen.

Teollisia tuotantomenetelmiä ja -prosesseja on kehitettävä energiaa säästävään suuntaan. Tähän tähtäävää julkisen vallan ohjaamaa tutkimus- ja tuotekehitystyötä sekä investointitoimintaa on tuettava tutkimusavustuksin ja rahoitusjärjestelyin julkisista varoista. Teollisuudella itsellään on myös merkittävä vastuu energian säästössä.

4.2.2. Kiinteistöjen energiatalous

Pääosa rakennusten lämmönkulutuksesta tapahtuu varsin pienissä taloudellisissa yksiköissä, kuten kotitalouksissa ja kiinteistöyhtiöissä. Näiden rajoitetut voimavarat ja tiedon puute ovat merkittäviä esteitä energiansäästötoimenpiteiden toteuttamiselle. Tämän takia yhteiskunnan tuki- ja ohjaustoimenpiteillä on keskeinen rooli pyrittäessä kiinteistöjen lämmityksen parantamiseen.

Uuden rakennuskannan energiataloutta yhteiskunnan tulee ohjata valvomalla valtion rahoittaman asuntotuotannon laatua, antamalla ohjeita julkiselle rakentamiselle sekä määräämällä normeja koko rakennustuotannolle. Tämä koskee myös peruskorjaustoimintaa, joka energiatalouden kannalta on erityisen tärkeää. Yhteiskunnan tulee ohjata ja edistää paitsi julkisten ja asuinrakennusten myös liike- ja teollisuusrakennusten energiataloutta.

Runsas veden käyttö kiinteistöissä aiheuttaa myös huomattavaa energiankulutusta. Sitä on pyrittävä vähentämään tehostamalla neuvontaa sekä huoneistokohtaista seurantaa. Tämä hidastaa samalla myös asumisen energiakulujen nousua.

Rakennustarkastusta ja -valvontaa on erityisesti kunnallisella tasolla tehostettava niin, että suunnitellut säästötoimenpiteet myös johtavat riittäviin tuloksiin. Energiahuollolliset näkökohdat on otettu huomioon kuntasuunnittelussa ja kaavoituksessa.

Sosialidemokraattien näkemyksen mukaan kaukolämmitys, lähinnä kiinteillä polttoaineilla toimiva, on tärkeä keino lämmityssektorin öljyriippuvuuden vähentämiseksi ja energiankäytön tehostamiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämiseen. Myös muuta aluelämmitystä on kehitettävä samoin kuin teollisuuden ja yhdyskuntien yhteistoimintaa jätelämmön ja muun energiahuollon hyväksikäytössä. Kunnassa on laadittava energiahuoltosuunnitelma, jolla mm. edistetään edullisimman lämmitysmuodon valintaa ja toteuttamista. Tätä tavoitetta tulee edistää myös kuntien välisellä yhteistyöllä.

Uusien lämmitysmuotojen kuten maan, poistoilman ym. lämpöä käyttävän lämpöpumpun sekä aurinkoenergian käyttöönottoa on edistettävä ja otettava huomioon myös asuntotuotannon rahoituksessa. Teknologian kehityksen myötä niillä saattaa olla tulevaisuudessa huomattavaakin merkitystä.

4.2.3. Liikenne

Liikenne on energian kulutussektoreista kaikkein riippuvaisin öljystä. Sosialidemokraattien mielestä liikennepolitiikan yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on asetettava tuontiöljyn säästäminen.

Henkilöliikenteen kehittämisessä on pyrittävä julkisen ja kevyen liikenteen toimintamahdollisuuksien parantamiseen. Energiataloudellisestikin erityisesti rautatieliikenteen kehittäminen on perusteltua.

Julkisen vallan keinoin tulee pyrkiä ajoneuvokannan energiatehokkuuden lisäämiseen sekä verotustoimenpiteillä että ajoneuvokannan energiankulutusta koskevilla määräyksillä. Ajoneuvoja käytettäessä on energian säästöön pyrittävä koulutus- ja neuvontatoiminnalla sekä nopeusrajoituksilla.

Liikenneväylien rakentamiseen ja kunnossapitoon ohjattavia varoja mitoitettaessa on otettava huomioon myös vaikutukset liikenteen energiankulutuksen määrään.

Tavaraliikenteessä on painopistettä siirrettävä vähemmän energiaa vaativiin kuljetusmuotoihin. Rautateiden ja vesiliikenteen kuljetusmahdollisuuksia on tehostettava.

4.2.4. Muu energiankulutus

Muuhun energiankulutukseen ovat luettavissa maataloudet, kotitaloudet sähkönkäytön osalta, julkiset laitokset ja palveluelinkeinot.

Vaikka maatalouden osuus koko energiankulutuksesta ei ole kovin suuri, sen oma riippuvuus tuontienergiasta on merkittävä. Verotuksen kiihdyttämä maatilatalouden ylikoneellistaminen on johtanut kotimaisen työn korvaamiseen ulkomaisella energialla. Tämä kehityssuunta on käännettävä. Tuotantomenetelmät ovat johtaneet myös välillisten energiapanosten, kuten lannoitteiden vaatiman energian, lisääntymiseen. Maatalouden ja ravinnontuotantomme turvaamisessa tulee irrottautua ulkomaisten energialähteiden laajamittaisesta käytöstä ja nostaa omavaraisuusastetta nykyisestä.

Julkisten laitosten, toimistotilojen ja palvelutilojen energiankäyttöä on vähennettävä sitä koskevin ohjein ja määräyksin. Kotitalouksien energiankäytön koulutus- ja neuvontatoimintaa on lisättävä.

5. Energian hankinta

Energiataloutemme kotimaisuusate on 1960- ja 1970-luvun alussa merkittävästi laskenut, mutta kääntynyt hitaaseen nousuun 1970-luvun lopulla. Tavoitteena tulee olla energian tuontitarpeen hillitseminen energian säästöllä ja kotimaisuusasteen nostamisella.

Energiatuotannon rakenne ei saa muodostua lyhyen tähtäyksen liiketaloudellisten kannattavuuslaskelmien perusteella. Energiataloudelliset olosuhteet ja eri energialähteiden hinnat ja käytettävyys saattavat nopeasti muuttua.

Energiantuotantomme on rakennettava monipuoliseksi ja joustavaksi, usean energialähteen varaan ja siten nykyistä vähemmän haavoittuvaksi energiataloudellisten olosuhteiden muutoksille.

Etusija energian hankinnassa tulee antaa kotimaisille energialähteille. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä keinottelua ja yksipuolista hyödyntavoittelua kotimaisilla energiavaroilla eikä myöskään elinympäristömme turmelemista. Sosialidemokraattinen Puolue katsoo, että kotimaisen energian laajamittaisen käytön tavoitteena ja edellytyksenä on, että se tapahtuu koko kansan yhteiseksi hyväksi ja ympäristönsuojelun vaatimusten kanssa sopusoinnussa.

Tuontienergia tulee kuitenkin vielä pitkään kattamaan olennaisen osan energian käytöstämme. Johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä kauppapolitiikalla on tärkeä tehtävä energiahuoltomme turvaamisessa.

Energiaraaka-aineiden ja energiajalosteiden tuonnissa tulee pyrkiä pitkäaikaisiin ja bilateraalisiin sopimussuhteisiin. Tämä edellyttää valtionyhtiöiden ja kunnallisten yhtiöiden ja laitosten hallinnassa olevaa energian tuontia. Valtiovallan tulee keskitetysti koordinoida energian tuonti.

Neuvostoliitosta tapahtuvan energian tuonnin turvaamiseksi maidemme välistä teollista ja taloudellista yhteistyötä on laajennettava ja syvennettävä. Energian saantimahdollisuuksien varmistamiseksi myös muista tuottajamaista on niiden kanssa käytävää kauppaa ja teollista yhteistyötä voimaperäisesti kehitettävä. Myös pohjoismaiden kanssa tulee harjoittaa energian hankintaa ja käyttöä koskevaa monipuolista yhteistyötä.

Uusi energiatilanne tulee merkitsemään lähivuosikymmeninä energian tuotantojärjestelmässämme laajaa rakennemuutosta, mikä edellyttää mittavien pääomien panostamista energiatalouteen. Niukkojen pääomien käyttämistä päällekkäisiin, tarpeettomiin tai ennenaikaisiin hankkeisiin ei pidä salia.

Energian hankintaa ja tuotantoa koskevat ratkaisut sitovat energiatalouden rakenteen pitkäksi aikaa. Käytettävissämme olevista vaihtoehdoista on koottava johdonmukainen, realistinen ja työväen etujen mukainen toimintastrategia, jolla voidaan turvata energiataloutemme toimintakyky ja ympäristömme laadun säilyminen vuosikymmeniksi eteenpäin.

6. Energialähteet

6.1. Öljy

Öljy on edelleen merkittävin energialähteemme, vaikka sen suhteellinen osuus energiataloudessamme on vuodesta 1976 lähtien kääntynyt laskuun.

Suomi on pystynyt turvaamaan öljyhuoltonsa monia muita maita paremmin johdonmukaisen ja pitkäjänteisen kansallisen öljypolitiikkansa ansiosta. Sosialidemokraattien mielestä myös tulevaisuudessa öljyn hankinnan perustana tulee olla pitkäaikaiset kauppasopimukset ja valtiojohtoinen jalostustoiminta sekä yhteistyö öljyntuottajamaiden kanssa. Näin voidaan mm. välttää riippuvuus monikansallisista öljyalan monopoliyhtiöistä.

Odotettavissa olevat öljyn tarjonnan supistuminen 1980-luvulla, hinnan nousut ja öljymarkkinoiden epävarmuustekijät edellyttävät energiataloutemme öljyriippuvuuden määrätietoista vähentämistä. Erityisesti tulee öljyn käyttöä vähentää sellaisilla kulutussektoreilla, esim. lämmityksessä, joilla se voidaan kohtuullisin ponnisteluin korvata muilla energialähteillä.

6.2 Kivihiili

Kivihiilen tunnetut varat riittävät sadoiksi vuosiksi, ja se on energialähteenä muodostunut entistä kilpailukykyisemmäksi. Kivihiilen osuuden lisääminen on nähtävä yhtenä tärkeänä vaihtoehtona Suomen energiahuoltoa rakennettaessa. Kivihiilen käyttö tulee kysymykseen ensi sijassa rannikkoalueilla tapahtuvassa energian suurtuotannossa, jossa se voi korvata öljyn tai olla ydinvoiman vaihtoehto.

Hiilen tuonnin lisäämiseen ja tuontilähteiden monipuolistamiseen mm. pitkäaikaissopimusten puitteissa on varauduttava. Tämän takia on selvitettävä yhteistyömahdollisuuksia muiden pohjoismaiden kanssa ja toteutettava kivihiilen kaukotuonnin edellyttämät investoinnit.

Kivihiilen kasvava käyttö tulee tuntuvasti lisäämään ympäristöriskejä. Näiden torjumiseen on varauduttava nykyistä tehokkaammin. Ympäristöhaittojen torjuminen tulee nostamaan kivihiilellä tuotetun energian hintaa. Kivihiilen louhinnan turvallisuus- ja terveellisyyskysymyksen huomioon ottaminen tuottajamaissa tulee myös nostamaan kivihiilen hintaa.

6.3. Maakaasu

Maakaasu on korkealaatuinen polttoaine. Sen käytöstä aiheutuu vähemmän ympäristöhaittoja kuin muista fossiilisista polttoaineista. Maakaasun käyttö Suomessa kuitenkin edellyttää kulutuksen määrään nähden pitkän ja kalliin putkiverkoston rakentamista. Maakaasu on myös niukka ja arvokas luonnonvara, jonka hinnan nousu ja riittävyys voivat muodostua ongelmaksi pitkällä aikavälillä. Maakaasun käytön laajentamista tulee harkita huolellisesti ja riittäviin selvityksiin perustuen. Selvitystyö kohdistuu ensisijaisesti tuonnin lisäämiseen Neuvostoliitosta. Myös pohjoismaisia maakaasuun perustuvia yhteistyömahdollisuuksia tulee tutkia.

6.4. Ydinvoima

Päätökset ydinvoiman käyttöönotosta on Suomessa tehty jo 1960-luvulla, ja ydinvoiman tuotanto on aloitettu vuonna 1976. Ydinvoiman rakennusohjelmamme on käsittänyt neljä voimalaa, jotka toimiessaan kattavat runsaat kymmenen prosenttia maamme energiankulutuksesta.

Ydinvoima on julkisessa keskustelussa useissa maissa noussut energiapolitiikan keskeiseksi kysymykseksi. Ydinvoiman käyttöön liittyvät turvallisuusongelmat on tiukkojen turvallisuusmääräysten ja valvonnan avulla Suomessa toistaiseksi voitu hallita. Sosialidemokraattinen Puolue edellyttää, ettei 1980-luvulla tehtävin energiapoliittisin päätöksin maatamme sidota jatkuvasti lisääntyvään ydinenergian käyttöön.

Selvittelyn kohteena oleva viidennen ydinvoimalan hankintapäätös edellyttää, että valmisteilla olevat selvitykset hiiltä tai turvetta käyttävistä suurvoimaloista tai useasta pienvoimalaitoksesta asettavat ydinvoimalan kansantaloudellisesti sekä energia-, työllisyys- ja ympäristöpoliittisesti muiden vaihtoehtojen edelle.

Ydinvoiman pitkäaikaiseen ja laajamittaiseen käyttöön liittyy vielä siksi paljon riskitekijöitä mm. ydinjätteen, ydinaseiden leviämisuhan ja ydinvoiman nopeuttaman yhteiskunnallisen keskityksen suhteen, ettei energiahuollon tulevaisuuden jättämistä merkittävässä määrin ydinenergiasta riippuvaiseksi voi pitää perusteltuna. Ydinvoima nykyisissä muodoissaan on ylimenokauden ratkaisu maailman energiatarpeisiin.

Sosialidemokraattien mielestä ydinvoiman turvallisuuskysymysten huolehtimiseen ja valvontaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ydinvoiman erityiskysymysten, kuten jätteenkäsittelyn, asianmukainen hoitaminen edellyttää julkisen vallan tiukkoja toimenpiteitä. Koko ydinvoiman tuotannon, mukaan lukien polttoainekierron eri vaiheet, tulee tapahtua julkisen vallan hallinnassa olevien yhtiöiden toimesta.

6.5. Turve

Turve on puun ohella merkityksellisin kotimainen polttoainevaramme. Vaikka turvevaroja on riittävästi, voi turpeen saatavuus jo lähiaikoina, ainakin alueellisesti, muodostua turpeen energiakäytön kasvua rajoittavaksi tekijäksi. Turpeen käyttöönottoa hidastavat kuljetusten ja käyttölaitteiden kalleus ja maanomistusoloista johtuvat vaikeudet. Turpeen energiakäyttöä on pyrittävä edistämään siellä, missä se on teknisesti ja taloudellisesti järkevää ja voidaan toteuttaa ilman ristiriitaa ympäristönsuojelun tavoitteiden kanssa. Turpeen jatkojalostus on pyrittävä suorittamaan turpeen nostoalueella.

Turpeen tuotanto tulee pyrkiä suuntaamaan yhteiskunnan käytössä oleville suoalueille ja toteuttamaan julkisen vallan toimesta. Sosialidemokraattien mielestä turvevaroilla keinottelua energian kuluttajan kustannuksella ei pidä sallia. Turpeen hinta kuluttajalle ei saa ylittää turpeen todellisia tuotantokustannuksia. Myöskään julkisen vallan toimenpitein ei pidä mahdollistaa tulonsiirtoa energian kuluttajilta tai veronmaksajilta turvevarojen omistajille.

Virheellisesti toteutettu turpeen nosto voi johtaa korvaamattomiin vahinkoihin alkuperäisen luonnon kannalta. Turvevarojen määrä on niin suuri, ettei suojeluun varattujen soiden käyttö turvetuotantoon ole tarpeellista eikä hyväksyttävää. Turvetuotantoon on käytettävä ensi sijassa metsäojitusohjelmamme toimesta jo luonnontilansa menettäneitä soita. Turpeen tuotantoalueet on käytön jälkeen palautettava metsäntuotantoon.

6.6. Puu

Puu on merkittävin kotimainen luonnonvaramme ja soveltuu hyvin energianlähteeksi. Puu on kuitenkin arvokkaimmillaan teollisuuden raaka- aineeksi käytettynä. Puuta tulee käyttää energialähteenä vain niiltä osin, kuin se ei sovellu raaka-aineeksi. Jätepuita onkin tarkoituksenmukaista ohjata energiakäytön piiriin.

Keskeinen ongelma puun energiakäytössä on hankinnan ja käytön hankaluus ja kalleus. Tämä johtuu korjuu-, kuljetus-, jakelu- ja polttokustannuksista. Myös korkea kantohintataso nostaa puun energiakäytön kustannuksia ja hidastaa sen lisääntymistä.

Jo nyt puuperäisillä jätteillä, lähinnä metsäteollisuuden jäteliemillä, on suuri merkitys energialähteenä.

Sosialidemokraattien mielestä on torjuttava kaikki pyrkimykset käyttää energiahuoltoa välineenä puun kantohinnan nostamiseksi ja siten metsänomistajien taloudellisen edun yksipuoliseksi ajamiseksi. Jos ja kun kotimaisia luonnonvaroja joudutaan yhä enemmän hyödyntämään energiataloutemme turvaamiseksi, sen on tapahduttava tasapuolisesti kaikkien väestöryhmien hyväksi. Sosialidemokraattinen Puolue katsoo, että kotimaisten energialähteiden käyttö ei saa merkitä epäoikeudenmukaista tulonsiirtoa energian kuluttajilta energiavarojen omistajille.

Pitkällä aikavälillä puu kuitenkin muodostaa merkittävän kotimaisen, uudistuvan ja lähes saasteettoman energiavaran. Jos muun energian saanti jatkuvasti vaikeutuu, meillä on oltava mahdollisuus siirtyä laajamittaiseen puun energiakäyttöön. Tätä on edistettävä riittävän voimakkaalla tutkimus- ja kehitystyöllä.

6.7. Vesivoima

Maamme rakennettavissa olevasta vesivoimasta pääosa on jo valjastettu voimatalouden käyttöön. Vaikka vesivoima onkin kotimainen, uudistuva ja saasteeton energialähde, sen lisärakentamisen haitat ovat lähes poikkeuksetta hyötyjä suuremmat. Liiketaloudelliset intressit eivät saa johtaa valtakunnallisten ympäristöpoliittisten tavoitteiden vastaisesti vähämerkityksellisten vesivoimavarojen rakentamiseen. Kaikki merkittävät luonnontilaiset kosket on pysyvästi rauhoitettava. Ympäristöä tuhoavat vesistöjärjestelyt Pohjanmaalla ja muualla on lopetettava.

Energian hintatason yleisen nousun tuottamaa ansiotonta hyötyä jo rakennetun vesivoiman omistajille on sosialidemokraattien mielestä tasattava verotuksellisin keinoin.

Vesivoiman rakentamiseen liittyvät epäkansanvaltaiset päätöksentekomenettelyt on purettava. Vailla demokraattista kontrollia tapahtuva voimatalouden etujen yksipuolinen ajaminen vahingoittaa kohtuuttomasti ympäristön laatua ja heikentää paikallisen väestön oikeusturvaa. Vesilaki on uudistettava sitenn, että ympäristölliset arvot saavat riittävästi painoa voimatalouden ja vesivoiman omistajan intressien sijasta.

Sosialidemokraattinen Puolue katsoo, että kotimaisen energian ympäristöhaittojen valvonta on yleisestikin pystyttävä järjestämään riippumattomaksi energiavarojen omistajien ja hyödyntäjien taloudellisista eduista.

6.8. Yhdyskuntajätteet

Polttokelpoisen yhdyskuntajätteen hyväksikäyttöä energialähteenä on suurelta osin laiminlyöty. Jätehuoltolain mahdollisuuksia on tehokkaasti käytettävä hyväksi polttokelpoisten jätteiden hyödyntämiseksi enrgialähteenä. Samalla helpotetaan osaltaan myös ympäristöystävällisellä tavalla yhdyskuntien jäteongelmia. Energiankulutuksen vähentämiseksi on kuitenkin vieläkin tärkeämpää, että jätteet käytetään mahdollisimman suurelta osalta uuden tuotannon raaka-aineena.

6.9. Sähkön tuonti

Sähkön tuonti muodostaa lähivuosien aikana merkittävän osan energiahankinnastamme. Sähkön tuonnin jatkaminen tarjoaa myös tulevaisuudessa erään mahdollisuuden sähkön tarpeemme tyydyttämiseen.

6.10. Uudet energialähteet

Merkittävimmät uudet energialähteet Suomessa ovat biomassan uudet käyttötavat sekä aurinko- ja tuulienergia. Energiametsien kasvattamiseen on Suomessa periaatteessa hyvät mahdollisuudet. Aalto-, vuorovesi- ja geotermisen energian käyttöön Suomessa ei juuri ole mahdollisuuksia.

Uusien energialähteiden käyttöönottoon laajassa mittakaavassa on mahdollista siirtyä vain hitaasti ja useiden vuosikymmenten tähtäimellä. Tämän takia riittäviin toimenpiteisiin niiden käyttöön ottamiseksi on ryhdyttävä jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Valtiovallan rooli uusien energialähteiden kehittämisessä on merkittävä, sillä yksityisen sektorin lyhytjänteiset liiketaloudelliset motiivit eivät riitä näin pitkäjänteisen asian toteuttamiseen. Ensi vaiheessa painopiste on pantava uusien energialähteiden hyödyntämisen tutkimus-, tuotekehitys- ja kokeilutoiminnalle.

7. Energian hinta- ja tariffipolitiikka

Kymmenen viime vuoden aikana energian hintataso maailmanmarkkinoilla on reaalisesti moninkertaistunut. Erityisen suurena hintapaineet ovat kohdistuneet tärkeimpään energialähteeseemme öljyyn. Käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, että energian hintataso tulee myös 1980-luvun aikana selvästi nousemaan. Tähän tilanteeseen sopeutumiseen on jo varauduttava johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä energian hinta- ja tariffipolitiikalla.

Hinta- ja tariffipolitiikka on keskeinen keino energiapolitiikassa. Energian hinnoittelulla ja verotuksella tulee myös edistää työllisyyden kannalta edullisten energiavaihtoehtojen valintaa.

Sosialidemokraattien mielestä kunkin energiamuodon kuluttajahintatason tulee vastata sen pitkän aikavälin yhteiskunnallisia kustannuksia. Tällöin on otettava huomioon energian hankintakustannusten kehitysnäkymät, vaikutukset työllisyyteen, taloudelliseen kehitykseen ja ympäristön laatuun sekä energiatalouden rakennemuutoksen rahoitustarve.

Energia on useissa tapauksissa välttämättömyyshyödyke, jonka käytöstä ei ainakaan lyhyellä aikavälillä ole mahdollista luopua. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että energian hinnan noustessa sen käyttö on tehostunut suhteessa muihin tuotantopanoksiin. Tämä sopeutuminen saattaa kuitenkin vaatia runsaasti aikaa.

Energiaverotus on tähän asti ollut lyhytjänteistä ja jopa tempoilevaa. Energian - liikenteen polttoaineita lukuunottamatta - verotus on ollut huomattavasti kevyempää kuin muiden hyödykkeiden yhteydessä perittävä normaali liikevaihtovero. Tämä tilanne on saattanut tarpeettomasti suosia ulkomaista energiaa kotimaisen työn, raaka-aineen ja energian kustannuksella.

Sosialidemokraattinen Puolue katsoo, että energian hintataso ja eri energialähteiden väliset hintasuhteet muodostavat merkittävän energiapoliittisen ohjausvälineen, jolla energiatalouden rakennetta voidaan järkiperäisesti suunnata. Energiatalouden kehitystä ei voida jättää pelkästään kysynnän ja tarjonnan lain määräämien lyhyen tähtäimen markkinahintojen ohjailtavaksi. Energian käyttöä koskevat määräykset ja julkisen vallan avustustoimet eivät ole riittäviä energiapoliittisia ohjausvälineitä. Energian hintarakenteen määrätietoinen ja tulevaa kehitystä ennakoiva ohjaaminen on nähtävä välttämättömänä edellytyksenä pitkän aikavälin taloudellisten tavoitteidemme turvaamisessa.

Energiaverotuksen ja tariffipolitiikan tehtävänä on huolehtia siitä, ettei energian hintarakenne suosi yhteiskuntataloudellisesti epäedullista energian käyttöä. Erityisesti tulisi hintapolitiikalla nykytilanteessa edistää sellaisten energiamuotojen käyttöönottoa, joiden edullisuuden voidaan pitkällä aikavälillä odottaa paranevan. Etusija on annettava energian säästölle ja kotimaiselle energialle. Tuontienergian verottamista on lisäksi käytettävä keinona öljyriippuvuuden vähentämiseksi ja rahoituksellisten edellytysten luomiseksi edessä oleville energiatalouden rakennemuutoksille.

Sosialidemokraattien mielestä energian hintatason nousun on kohdistuttava oikeudenmukaisesti eri kuluttajaryhmiin. Yleisellä talous- ja sosiaalipolitiikalla on huolehdittava siitä, etteivät energian hintatason ja -rakenteen muutokset aiheuta millekään kuluttajaryhmälle kohtuuttomia rasitteita. Tarkoituksenmukaisen energiaverotuksen aiheuttamat paineet asumiskustannuksiin ja teollisuuden tuotantokustannustasoon on hillittävä julkisen vallan muilla verotus- ja tukitoimilla.

Asumiskustannustason nousua energiaverotuksen johdosta on lievennettävä käyttämällä verokertymää sosiaalisilla perusteilla jaettavaan asumistukeen. Vientiteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemistä on estettävä keventämällä verokertymän tuotolla välillisiä työvoimakuluja. Näin voidaan suosia kotimaista työtä ulkomaisen energian sijasta lisäämällä teollisuuden tuotantokustannuksia.

8. Energiatutkimus

Energian tehokasta ja tarkoituksenmukaista hankintaa ja käyttöä tulee edistää sekä energiataloudellisella että -teknologisella tutkimuksella. Energiatutkimuksen määrä on Suomessa nostettava suhteellisesti laskien vähintään muiden pohjoismaiden tasolle.

Energiatutkimuksen kehittämisen painopistealueet ovat energian säästö, kotimaisen energian edistäminen sekä energiapolitiikan yhteiskunnallisten ja ympäristövaikutusten selvittäminen.

Energian säästötutkimuksen tärkeimmät kohteet ovat rakennusten ja teollisuuden energiankäyttö. Kotimaisen energian tutkimuksen painopistealueet ovat turve ja puu. Myös uusiin energiateknologioihin on panostettava riittävästi voimavaroja.

Ydintekniikan tutkimuksen keskeisinä kohteina ovat voimalaitosten käyttövarmuus ja -turvallisuus sekä ydinjätehuolto. Julkisesti rahoitettu ja valvottu tutkimustoiminta antaa julkiselle vallalle mahdollisuudet hankkia itselleen riittävää ja voimayhtiöistä riippumatonta asiantuntemusta ydinturvallisuuden alalla.

Energiapoliittisten ratkaisujen tueksi on saatava riittävästi tietoa niiden vaikutuksista kansantalouden toimintaan, työllisyyteen, tulonjakoon, alueelliseen kehitykseen yms. yhteiskunnallisiin tekijöihin.

Julkisesti rahoitetun energiatutkimuksen tulee olla julkista tietoa.

Suomen omien voimavarojen niukkuuden johdosta riittävää huomiota on kiinnitettävä muissa maissa tehdyn energiatutkimuksen hyödyntämiseen. Samalla on luotava mahdollisuudet suomalaisen energiatietämyksen ja -teknologian siirtämiseen vähemmän kehittyneiden maiden käyttöön. Yhteistyötä sekä Neuvostoliiton että Pohjoismaiden kanssa on kehitettävä.

9. Energia ja ympäristö

Energian säästö ja osittain myös kotimaisten energialähteiden hyödyntäminen ovat jo sellaisenaan omiaan keventämään nykyisen energiatalouden rakenteen aiheuttamaa ympäristön kuormitusta. Tämän lisäksi useat ympäristönsuojelun erityisnäkökohdat on otettava energiapoliittisten päätösten perusteiksi yhdessä taloudellisten tekijöiden kanssa.

Pääosa ilman saastumisesta aiheutuu fossiilisten polttoaineiden, lähinnä öljyn ja kivihiilen, käytöstä. Ilmaan joutuvien päästöjen määrä riippuu paitsi energiantuotannon määrästä myös polttoaineiden laadusta ja käytettävästä poltto- ja puhdistusteknologiasta.

Ympäristöhaittoja tulee vähentää energiatalouden rakenteen ohjauksella. Pitkän aikavälin tavoitteena on fossiilisten polttoaineiden osuuden vähentäminen energiahuollossamme. Yleisistä energiataloudellisista syistä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä erityisesi öljyä on korvattava muilla energialähteillä.

Fossiilisten energialähteiden haittoja on vähennettävä valitsemalla puhtaampia polttoainelaatuja, puhdistamalla savukaasuja ja sijoittamalla polttolaitokset riittävän etäälle asutuksesta. Polttoaineiden kuljetuksen ja varastoinnin ympäristöhaitat tulee estää. Lyijy- ja rikkipäästöjä on vähennettävä normein.

Olennainen osa Suomessa laskeutuvista ilman saasteista on peräisin muista maista. Suomen on aktiivisesti pyrittävä saasteiden kaukokulkeutumisen vähentämiseen kansainvälisellä yhteistyöllä.

Liikenteen energiankäytön terveydellisiä haittoja ja riskejä on vähennettävä vähentämällä tarpeetonta liikennettä ja ajoneuvoteknologiaa kehittämällä.

Sosialidemokraattien mielestä kotimaisen energian laajamittaisen hyödyntämisen edellytykseksi tulee asettaa ympäristökysymysten asianmukainen huomioon otto. Turpeentuotannon ja alkuperäisen luonnon suojelun vaatimukset tulee sovittaa yhteen. Luonnon suojelun tai paikallisten elinkeinojen kannalta tärkeät vesistöt tulee jättää luonnontilaisiksi. Puun tuotanto energiatarkoituksiin ei saa olla ristiriidassa kestävien ekologisten periaatteiden kanssa.

Ydinvoimalaitosten ympäristölle aiheuttamat vaaratekijät on hallittava sekä otettava entistä enemmän huomioon voimalaitoksia käytettäessä.

Energiahuollossa työskentelevien ihmisten työympäristön laatua ja työturvallisuutta on erityisesti vaalittava.

Energiahuollon ympäristövaikutusten kontrollointi, kuten yleensäkin ympäristösuojelun edistäminen, edellyttää alan hallinnon pikaista kuntoon saattamista. Sosialidemokraattinen Puolue katsoo, että ympäristöasiat tulisi sijoittaa omaan ministeriöönsä, jossa niitä voitaisiin käsitellä riippumattomasti kotimaisten luonnon- ja energiavarojen omistajien taloudellisista intresseistä.

10. Energia-alan hallinto

Sosialidemokraatit pitävät välttämättömänä, että kansanvaltainen valvonta ja päätöksenteko toteutuvat kaikilla energiapolitiikan sektoreilla ja tasoilla. Kansalaisilla on oltava riittävät mahdollisuudet vaikuttaa kaikkiin keskeisiin energiapoliittisiin ratkaisuihimme.

Energiataloutta tulee ohjata ja kehittää suunnitelmallisesti ja kokonaisvaltaisesti siten, että kansalliset voimavaramme tulevat parhaiten hyväksi käytetyiksi. Maallamme ei ole varaa tarpeettomasti kilpailusta ja päällekkäisyydestä aiheutuvaan voimavarojen tuhlaukseen.

Suunnitelmallinen energiapolitiikka edellyttää määräajoin ajanmukaistettavia ohjelmia.

Energia-alan hallintoa ja organisaatiota on kehitettävä niin julkishallinnon, siis valtion ja kuntien hallinnon, kuin energia-alan yritysten ja yhteisöjen tasolla.

Energiapolitiikan keskeiset periaatteet, joihin kuuluvat myös päätökset ydinenergian käytöstä ja sen lisäämisestä, on ratkaistava eduskunnassa.

Valtion energiahallinnon organisoimista kohti tehokasta energiapolitiikan tutkimus-, suunnittelu- ja toimeenpanoyksikköä on jatkettava. Päävastuu energiakysymysten käsittelyssä kuuluu valtionhallinnossa kauppa- ja teollisuusministeriölle, jolle on tässä työssä taattava riittävät resurssit. Energiakysymysten käsittely on hallinnollisesti pidettävä yhtenäisenä.

Kunnallisen hallinnon roolia energiakysymyksissä on laajennettava perinteisen sähköhuoltosektorin ulkopuolelle. Kuntien ja niiden yritysten ja yhteisöjen toimintaan on sisällytettävä energian säästön, lämpöhuollon ja kotimaisen energian tuotannon ja käytön edistäminen.

Sosialidemokraattinen Puolue korostaa, että julkisessa hallinnassa olevien energiayritysten ja -laitosten tehtävänä on toteuttaa julkisesti ja demokraattisesti määriteltyä energiapolitiikkaa.

Öljyn jalostuksen on edelleen oltava valtionyhtiön tehtävänä. Öljytuotteiden jakelussa tulee lisätä valtion ja valtionyhtiöiden panosta. Hiilen tuonnissa on lisättävä julkisen vallan roolia.

Sähkön tuotannon ja jakelun tulee olla julkisen vallan hallinnassa.

Kotimaisen polttoaineen tuotannon ja jakelun tehostamisessa julkisella vallalla on tärkeä tehtävä. Turpeen tuotannon ja jakelun sekä laajamittaisen polttopuun hankinnan ja jakelun kehittämisen on tapahduttava ensisijaisesti julkisten yritysten ja yhteisöjen toimesta.

Valtion energiayhtiöiden toiminta on sovitettava yhteen, ja tarpeeton keskinäinen kilpailu on poistettava.