Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/418

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n kanta kehitysmaa- ja YK-politiikkaan


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n kanta kehitysmaa- ja YK-politiikkaan
  • Vuosi: 1969
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Hyväksytty SDP:n XXIIX puoluekokouksessa Turussa 6.-9.6.1969

SDP:n KANTA KEHITYSMAA- JA YK-POLITIIKKAAN

Yhteiskuntaryhmien ja kansojen luokkavastakohtaisuudet yhdessä joukkotuhoaseiden kanssa muodostavat vakavimman ja jatkuvasti kärjistyvän uhan maailmanrauhalle. Työn ja pääoman ristiriita sekä kansallisissa että erityisesti kansainvälisissä suhteissa estää edelleen kaikkialla kapitalistisen järjestelmän valtapiirissä oikeudenmukaisen kehityksen. Se on suurimmaksi osaksi syynä niihin taloudellisiin, poliittisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin ongelmiin, jotka kärjistävät alikehittyneiden maiden sisäisiä oloja ja niiden suhteita teollistuneisiin valtioihin.

Entiset siirtomaavallat ja muut teollisuusvaltiot käyttävät yhä taloudellisesti hyväkseen alikehittyneitä maita. Tämän kansainvälisen riiston, uuskolonialismin, vuoksi pelkkä valtiollinen itsenäisyys ei nykyisten kansainvälisten suhteiden vallitessa takaa kehitysmaiden kansalaisille oikeutta ja mahdollisuutta persoonallisuutensa täyteen kehittämiseen eikä todellista valtaa päättää omasta työstään ja yhteisönsä toiminnasta syntyvistä aineellisista ja henkisistä saavutuksista.

Kansainvälisten perinteidensä mukaisesti sosialidemokratia vaatii jokaiselle ihmiselle oikeuden poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja sivistykselliseen päätäntävaltaan. Teollisuusvaltioiden kehitysmaihin verrattuna suhteellisessa hyvinvoinnissa elävät sosialidemokraatit pysyvät uskollisina kansainvälisen solidaarisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden periaatteilleen eivätkä anna saavuttamansa aineellisen edistyksen vieraannuttaa itseään pääoman puolelle. Sosialidemokraatit soveltavat demokraattisen sosialismin periaatteita myös kansainväliseen elämän yhteiskunnallisten vastakohtaisuuksien sekä poliittisen, taloudellisen ja rodullisen sorron poistamiseksi maailmasta.

Sosialidemokratian tavoitteena on yhteistyön maailma. Yhdistyneet Kansakunnat on Suomelle tärkeä poliittinen, taloudellinen ja sivistyksellinen side useimpiin kehitysmaihin. Siksi maailmanjärjestöä on kehitettävä niin, että se toiminnallaan auttaa poistamaan kansallisten ja kansainvälisten ristiriitojen syyt sekä sovitellen estää puhkeavia väkivaltaisuuksia laajenemasta. Kansainvälisen sosialidemokratian yhtenäisenä elimenä Sosialistinen Internationaali on velvollinen käytännössä osoittamaan solidaarisuuttaan alikehittyneiden maiden kansoille. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue pyrkii määrätietoisesti solmimaan myös suoria suhteita kehitysmaiden sosialistisiin ja edistyksellisiin puolueisiin.

I YHDISTYNEET KANSAKUNNAT

Yhdistyneet Kansakunnat luotiin toisen maailmansodan jälkeen pääasiassa vakiinnuttamaan silloinen taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen voima-asetelma. Tosiasiallinen poliittinen päätösvalta on järjestön elimissä rikkaiden ja sotilaallisesti voimakkaiden valtioiden käsissä vaikka ns. kolmannen maailman valtiot ovat määrällisenä enemmistönä.

Järjestäytyneen kansainvälisen yhteistyön kehittäminen takaa parhaiten pienten ja puolueettomien valtioiden turvallisuuden. YK:sta on kehitettävä tällaisen kansainvälisen rauhanomaisen muutoksen järjestelmän perusta. Sosialidemokratian tunnuksena kansainvälisessä yhteistyössä on kaikkien kansojen yhtäläinen osallistumisoikeus. Perusedellytyksenä Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnalle on siksi kaikkien maailman valtioiden todellinen edustusoikeus maailmanjärjestössä. YK:n poliittista päätöksentekoa on muutettava oikeudenmukaisemmaksi lisäämällä turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten määrää ja ottamalla valinnassa huomioon sotilaallisen, taloudellisen ja poliittisen vallan lisäksi myös valtioiden väkiluku.

Tie oikeudenmukaiseen maailmanjärjestykseen käy kansainvälisen taloudellisen yhteistyön ja poliittisen sovittelun kautta.

Teollistuneena valtiona Suomi on velvollinen Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien mukaisesti nostamaan lähimpänä tavoitteena kehitysyhteistyöhön käyttämiensä varojen määrän yhdeksi prosentiksi bruttokansantuotteestaan. Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen alajärjestöjen ponnistuksia kansainvälisten kulttuuriyhteyksien lisäämiseksi on voimakkaasti tuettava ja aktiivisesti tarjottava eri alojen asiantuntijoita YK:n käytettäväksi. Samoin on laajennettava kansainvälistä yhteistyötä YK:n järjestelmään kohdistuvassa tutkimustyössä ja erityisesti yleisessä rauhan- ja konfliktintutkimuksessa.

Suomen YK-valtuuskunnan yleisenä linjana tulee olla sitoutumattomuus suurvaltaristiriitoihin, ihmisoikeuksien horjumaton puolustaminen ja kehitysmaamyönteisyys. Suomen YK-politiikan on oltava aktiivista ja aloitteellista.

Suomen osuutta Yhdistyneiden Kansakuntien monenkeskeisten sitomattomien avustusohjelmien rahoittamisessa on voimakkaasti lisättävä, jos siten saavutetun poliittisen vaikutusvallan avulla voidaan vahvistaa kehitysmaiden ja pienempien teollistuneiden maiden päätäntävaltaa YK:ssa. Monenkeskeisiä avustussitoumuksia tehtäessä on edellytettävä, että järjestön taloudellista voimaa ei käytetä kehitysmaille vahingollisten ja Suomen puolueettomuuspolitiikan vastaisten poliittisten tai sotilaallisten päämäärien hyväksi.

Suomen politiikka YK:n eri elimissä ja erityisjärjestöissä on mukautettava sen yleisen YK-politiikan periaatteisiin. Määrätietoinen YK- politiikka edellyttää tehokkaan hallinnon ja riittävän henkilökunnan lisäksi aktiivista tukea ja valvontaa eduskunnan, puolueiden ja yleisen mielipiteen taholta. Eduskunnan asemaa YK-politiikan valvonnassa on vahvistettava ja YK-valtuuskunnan toimintavaltuuksia laajennettava sekä huolehdittava, että sen kokoonpano vastaa poliittisia voimasuhteita.

Valtiovallan tulee tukea riittävästi YK:n toiminnassa tarvittavien asiantuntijoiden koulutusta, siihen liittyvää tieteellistä tutkimusta sekä niitä kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät YK:n periaatteita ja toimintaa tunnetuksi.

II POLIITTISET SUHTEET KEHITYSMAIHIN

Kehitysmaiden aineellisen ja henkisen nousun perusedellytyksenä on niiden omien yhteiskunnallisten voimien kokoaminen. Vasta alikehittyneen maan koko kansan henkiset ja aineelliset voimat liikkeelle panevan poliittisen tahdon turvin teollistuneiden maiden antama aineellinen ja tiedollinen apu vaikuttavat todella virittävästi taloudelliseen nousuun. Rakenteellinen väkivalta, olosuhteet joissa kansan enemmistö on vailla poliittisia, taloudellisia ja kulttuurioikeuksia ja sen perustarpeet tyydyttämättä, on olojen uudistumiselle yhtä vakava este kuin avoin väkivalta,poliittisten vastustajien nujertaminen asevoimin.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue katsoo, että kansainvälisten ongelmien rauhanomainen ratkaiseminen ja demokraattinen sosialismi viitoittavat tien oikeudenmukaisempaan ja turvallisempaan maailmaan. Sosialidemokraatit eivät silti voi ummistaa silmiään siltä tosiasialta, että taantumukselliset vallanpitäjät ovat useissa alikehittyneissä maissa omin voimin tai ulkomaisen sotilasavun turvin luoneet valtansa tueksi väkivaltakoneiston ja siten sulkeneet tien rauhanomaiselta muutokselta. Jatkuva kurjistuminen useilla alikehittyneillä alueilla on siksi vakava maailmanlaajuinen ongelma, että SDP on valmis tukemaan taloudellisesti ja poliittisesti myös sellaisia kehitysmaiden kansallisia vapautusliikkeitä, joiden kaikkien muiden mahdollisuuksien puuttuessa on pakko turvautua väkivaltaan riiston ja sorron lopettamiseksi.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue tukee kehitysmaissa sellaisia voimia, joiden tavoitteena on kansanvaltainen yhteiskuntajärjestelmä. Kapitalistinen teollistumisprosessi ei ole kehitysmaissa tarkoituksenmukainen eikä riittävän nopea. Lisäksi se aivan ilmeisesti johtaa vielä suurempaan riistoon ja vääryyksiin kuin teollisuusmaissa. Sosialidemokraatit pitävät demokraattista sosialismia parhaana järjestelmänä muutoksen toteuttamiseksi oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti. Ottaen kuitenkin huomioon alikehittyneiden maiden olosuhteet SDP ei pidä monipuoluejärjestelmää kehitysmaissa kansanvallan toteuttamisen välttämättömänä lähtökohtana. Suppean yläluokan ja ulkomaalaisten hallitsema näennäisdemokratia ei saa sumentaa sitä tosiasiaa, että alikehittyneiden maiden alati kärjistyvänä ongelmana on kansalaisten perustarpeiden tyydyttäminen, aineellisen kurjuuden ja tiedollisen takapajuisuuden poistaminen.

Sosialistisen Internationaalin jäsenenä SDP edellyttää, että tämä järjestö politiikassaan tarkkaan noudattaa imperialismin, kolonialismin ja uuskolonialismin vastaisia ohjelmakohtiaan. Internationaalin yleismaailmallisten tavoitteiden toteuttaminen edellyttää, että jäsenistöön kuuluu nykyistä useampia kehitysmaiden edistyksellisiä puolueita. Sosialistisen Internationaalin jäsenyysperusteissa tulee erityisesti ottaa huomioon ne vaikeat olot, joissa kehitysmaiden veljespuolueet toimivat, ja jotka pakottavat ne usein valitsemaan länsimaiselle sosialidemokratialle etäisiä toimintamuotoja. Jäsenkunnan laajentuessa Internationaali voi yhä enemmän muodostua elimeksi, jossa erilaisissa olosuhteissa ja erilaisin kansallisin tavoittein toimivat sosialistiset puolueet voivat vaihtaa mielipiteitä ja tietoja demokraattisen sosialismin soveltumisesta.

III TALOUDELLISET SUHTEET KEHITYSMAIHIN

Teollistuneiden ja alikehittyneiden maiden välisen taloudellisen tasoeron ja sitä tietä myös niiden välisten ristiriitojen kasvu on yleisen turvallisuuden vuoksi nopeasti pysäytettävä. Kehitysapu on kansallisen, oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen perustuvan tulonjaon ulottamista kansainvälisiin suhteisiin. Siten se on Suomelle luonnollinen taloudellinen ja poliittinen tavoite.

Aatteena sosialidemokratia velvottaa puolueen jäseniä huolehtimaan siitä, että Suomessa on riittävästi poliittista tahtoa irrottaa kehitysapuun tarvittavia taloudellisia ja tiedollisia voimia. Samalla SDP:n velvollisuutena on valvoa, ettei Suomen kansantaloudelle näin syntyvää rasitetta siirretä vähävaraisen kansanosan kannettavaksi.

Kansainvälistä kauppaa säätelee markkinamekanismi, joka toimiessaan nykyisellään kärjistää teollistuneiden hyvinvointivaltioiden ja maatalousvaltaisten köyhien maiden välistä luokkajakoa. Muuttamatta kehittyneiden ja kehitysmaiden välisen kaupan suuntaa ja rakennetta ei kehitysmailla ole mahdollisuuksia ansaita itse oman talouselämänsä monipuolistamiselle välttämättömiä vientituloja. Siksi Suomen on talouspolitiikassaan otettava huomioon kehitysmaiden vientiä rajoittavien tullien ja kulutusverojen keventäminen asteittain siten, ettei siltä aiheudu vakavia häiriöitä Suomen omalle taloudelle.

Suomen julkiseen kehitysaputoimintaan osoitetut varat on sijoitettava niin, että ne ennen muuta edistävät kehitysmaiden ongelmien ratkaisemista. Niiden avulla ei saa tehdä perusteettomia tai epäoikeudenmukaisia tulonsiirtoja Suomessa tai kehitysmaissa. SDP on hyvin selvillä siitä, että Suomen tuotantorakenne ja kehitysmaiden tarpeet eivät ole ongelmattomasti yhteen sovitettavissa. Puolue katsoo, että Suomi voi antaa kahdenvälisin sopimuksin myös sidottua finanssiapua ja tarvikkeita. Taloudellisen rakenteemme asettamien rajoitusten vuoksi suurin osa finanssiavustusta on kuitenkin syytä ohjata kansainvälisten sitoumusten ja sopimusten puitteissa kahdenkeskisiin avustusprojekteihin.

Kaikessa Suomen kehitysaputyössä tulee erityistä huomiota kiinnittää pohjoismaisen yhteistyön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Hallinnollisesta kalleudesta huolimatta pohjoismaiset ja kahdenväliset sopimukset teknisistä avustusprojekteista ovat SDP:n mielestä suositeltavin kehitysyhteistyön muoto tässä vaiheessa. Siten voidaan käyttää tehokkaasti kansainvälisiin tehtäviin sellaista suomalaista asiantuntijavoimaa, jota taloudellisen rakenteemme vuoksi on riittävästi irrotettavissa ja joka ammatillisesti vastaa kansainvälisessä yhteistyössä asetettavia vaatimuksia. Suomalaisten asiantuntijoiden työskentely Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden kansainvälisten järjestöjen sekä Suomen kahdenvälisesti solmimissa avustusprojekteissa avaa samalla Suomelle mahdollisuuden kouluttaa kansainvälisten suhteiden ja kaupan lisääntyvässä määrin vaatimaa pätevää henkilökuntaa.

Sosialidemokraattien perustavoitteena on rauhanomainen muutos kohti demokraattista sosialismia ja oikeudenmukaista maailmanjärjestystä. Kehitysmaille annettu aineellinen ja tiedollinen tuki viitoittaa käytännössä tien, jota kulkien alikehittyneisyyden luomaan vakavaan ongelmaan on löydettävissä ratkaisu keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja vuorovaikutuksessa.