Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/422

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Koulutuspoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Koulutuspoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1987
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SDP

KOULUTUSPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty SDP:n 34. puoluekokouksessa Helsingissä 4. - 7. 6. 1987

KOULUTUSPOLIITTINEN OHJELMA

SISÄLLYSLUETTELO

I IHMISET RAKENTAVAT YHTEISKUNNAN
1. Koulutuksen mekitys
2. Muuttuva yhteikunta

II TASA-ARVOISEEN SIVISTYSYHTEISKUNTAAN
1. Lähtökohdat
2. Arvopohja lujaksi
3. Sivistystasoa kohotettava
4. Kasvaminen ja oppiminen jatkuvaksi
5. Koulutuksen todelliseen tasa-arvoon
6. Voimavaroja heikompien auttamiseen
7. Koulutusta painotettava bykyiseen ja tulevaan
8. Koulutus - koko yhteiskunnan asia

III YLEISET KEHITTÄMISTAVOITTEET

IV LÄHIAJAN TAVOITTEET
1. Varhaiskasvatus
2. Yleissivistävä koulu
3. Ammatillinen koulutus
4. Korkeakoulutus
5. Aikuiskoulutus
6. Opettajankoulutus ja kouluyhteisö

I IHMISET RAKENTAVAT YHTEISKUNNAN

1. Koulutuksen merkitys

Suomalainen työväenliike omaksui jo syntyvaiheessaan myönteisen suhtautumisen sivistykseen ja henkiseen kulttuuriin. Niiden ymmärrettiin vaikuttavan merkittävästi yhteiskunnalliseen kehitykseen. Uuden yhteiskunnan rakentajat tarvitsivat määrätietoista kasvatusta ja koulutusta pystyäkseen toteuttamaan yhteiskunnallisia uudistuksia.

Sosialidemokraattisen koulutuspolitiikan tavoitteena on tietävä, tunteva, henkisesti itsenäinen, kriittinen, totuuteen pyrkivä, aktiivinen, vastuuntuntoinen ja yhteistyökykyinen ihminen.

Poliittisen toiminnan päätavoitteena oli valtiollisten oikeuksien laajentaminen. Sitä mukaa kun siinä edistyttiin, luotiin pohjaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiselle ja työelämän uudistuksille. Puoluetyö vaati aktiivijäseniä, joten jäsenmäärän lisääminen ja jäsenistön kouluttaminen olivat luonnollisesti erittäin tärkeitä tehtäviä.

Jo vuosisadan vaihteessa asetettiin tavoitteeksi yleinen oppivelvollisuus. Varsinainen taistelu sivistyksellisten oikeuksien laajentamiseksi alkoi kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen, jolloin työväenliike ja erityisesti sosialidemokraatit ottivat vastuun suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä. Alkoi määrätietoinen ja pitkäjännitteinen työ peruskoulun rakentamiseksi, ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen uudistamiseksi ja aikuisten opiskeluedellytysten parantamiseksi.

Nyt monet keskeisistä tavoitteista on saavutettu. Uusia haasteita kuitenkin syntyy jatkuvasti. Suomalaisten henkiset voimavarat ovat laajemmat ja monipuolisemmat kuin koskaan ennen, mutta ratkaisuaan odottavat ongelmat ovat myös mittavampia kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.

Yhä keskeisemmäksi on noussut kysymys, mihin tarkoitukseen ihmisen henkisiä voimavaroja käytetään. Yhä vakavammin pohditaan tiedon ja koulutuksen eettisiä ulottuvuuksia. Niitä on punnittava yhteiskunnan koulutuspolitiikkaa kehitettäessä. Niitä pohtivat myös yksittäiset ihmiset, jotka koulutustason kohoamisen myötä voivat yhä laajemmin itse vaikuttaa koulutuksen sisältöön.

Kohonnut koulutustaso ja tieteellinen tutkimus antavat mahdollisuuksia uudistaa jatkuvasti yhteiskuntaa ja ratkaista koko ihmiskuntaa koskettavia ongelmia. Koulutukseen on ohjattava nykyistä suurempi osa kansantuotteesta. Edellytyksenä kuitenkin on, että koulutuspolitiikan tavoitteet ovat selkeät ja että tiedetään, mihin lisääntyviä inhimillisiä voimavaroja käytetään.

Sivistystyön juuret ovat syvällä työväenliikkeen historiassa. On katsottava rohkeasti ja luottavaisesti tulevaisuuteen. Ihmiset itse osaavat määrätä kehityksen suunnan ja toteuttaa muutokset.

2. Muuttuva yhteiskunta

Yhteiskunnan kehittäminen perustuu mm. tutkittuun tietoon. Muutokset edellyttävät niiden hallintaa, ja siinä koulutuksen merkitys on keskeinen.

Yhteiskunnan nykyinen muuutos merkitsee tiedon ja taidon korostumista, elinkeino- ja ammattirakenteen uudistumista, kansainvälistymistä, vapaa-ajan lisääntymistä sekä automaation ja viestinnän laajenemista.

Hallitsematon muutos voi aiheuttaa työttömyyttä, vieraantumista, kaupallisen kulttuurin voimistumista sekä yhteiskunnan jakautumista vaikutusvallaltaan vahvoihin ja heikkoihin. Erityisen haitallista on hyväosaisten välinpitämättömyys ja piittaamattomuus vähäosaisista.

Hallittu yhteiskunnan muutos taas johtaa vapaa-ajan lisääntymiseen, rasittavimpien ja yksitoikkoisimpien töiden automatisointiin, sosiaalisten suhteiden rikastumiseen ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden voimistumiseen.

Yhteiskunnan jakautuminen heikkoihin ja vahvoihin merkitsee sitä, että vahvat saavat hyvän koulutuksen ja voivat viettää sosiaalisesti rikasta elämää ja tehdä monipuolista luovaa työtä. Heikot puolestaan saavat vähän koulutusta ja jäävät työttömyyden ja sosiaalisen köyhyyden kouriin. Yhteiskunnallisten asenteiden koveneminen ja tasa-arvon unohtaminen johtavat tällaiseen kulttuuriin. Tämän vastapainoksi korostetaan yhä useammin läheisiä ihmissuhteita, elämäniloa sekä ihmisen ja luonnon tasapainoa. Ei alistuta kovaan kilpailukulttuuriin eikä eriarvoisuuteen.

Pystyäkseen hallitsemaan yhteiskunnan, työelämän ja kulttuurin muutoksia ihminen tarvitsee yhä enemmän kansalaissivistystä. Tähän kansalaissivistykseen on luettava yleissivistyksen lisäksi ammattitaito. Tulevaisuuden tärkeitä valmiuksia ovat käden taidot, kielitaito, viestintäkyky, luovuus, yhteistoimintakyky, ihmissuhdetaidot, käsitteellisen ja systemaattisen ajattelun osaaminen sekä soveltaminen työ- ja yhteiskuntaelämään.

II TASA-ARVOISEEN SIVISTYSYHTEISKUNTAAN

1. Lähtökohdat

Sosialidemokraatit haluavat rakentaa yhteiskunnan, jossa vallitsee vapaus, tasa- arvo ja solidaarisuus. Ihmisille turvataan nykyisten kansalaisvapauksien ja -oikeuksien lisäksi muut taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet. Tämä edellyttää laajaa yhteiskunnallista uudistustyötä, johon kuuluu alistavien yhteiskunnallisten rakenteiden purkaminen sekä henkisten ja aineellisten olojen parantaminen.

Ihmiselle on taattava oikeus käyttää ja kehittää henkisiä kykyjään ja taipumuksiaan täysimittaisesti. Tasa-arvo ei ole vain yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoamista. Se on myös lähtökohtien tasa-arvoistamista ja solidaarisen yhteistyön oivaltamista.

Koulutuksella on tärkeä osa tasa-arvoisen sivistysyhteiskunnan rakentamisessa ja olosuhteiden luomisessa inhimilliselle kasvulle. Koulutus siirtää kulttuuriperintöä uusille sukupolville, antaa ihmisille sivistyspääoman ja ammattitaitoa. Se antaa aineksia elinikäiseen kasvuun, tukee itsenäistä ajattelua, luo perustan ammatissa toimimiselle ja työelämässä edistymiselle. Yleisestikin se luo pohjan henkiselle, taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille.

Korkeatasoinen koulutus ja tieteellinen tutkimus ovat välttämättömiä yhteiskunnan menestymiselle, joka taas takaa taloudelliset mahdollisuudet kehittää koulutusta ja tutkimusta vapautta, tasa-arvoa ja solidaarisuutta tukeviksi tekijöiksi. Koulutuksella lujitetaan kansanvaltaa. Perustana on luottamus ihmisen kykyyn oppia ja mahdollisuuksiin ratkoa ongelmat yhteistyössä muiden kanssa.

2. Arvopohja lujaksi

Ihmisen kasvuun kuuluu selkeän arvoperustan omaksuminen. Jokaisen tulee sisäistää ihmisenä olemisen arvot, normit ja periaatteet, koska näin luodaan vankka maailmankatsomus. Lujan arvopohjan perusteella ihminen voi valita ne tiedot ja taidot, jotka auttavat rakentamaan yhteiskuntaa yhteistyössä toisten ihmisten kanssa. Jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo. Jokainen on ainutkertainen ja erilaisuudessaan yhdenvertainen yhteiskunnan jäsen. Jokainen on vastuussa itsestään ja toisista. Siksi jokaisen on vastustettava henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä edistettävä ihmisen ja luonnon tasapainoa.

Kasvatuksen arvoiksi nousevat ihmisarvo, elämän kunnioitus, vapaus, tasa-arvo, solidaarisuus, rauha, luonnonsuojelu sekä kansalliset arvot ja kansainvälisyys. Tämä arvopohja on tärkeä kaikessa koulutuksessa ja se kehittyy vain ihmisten vuorovaikutuksessa. Sosialidemokraattien on vaikutettava yhteiskunnan antamaan koulutukseen siten, että nämä keskeiset arvot toteutetaan opetus- ja kasvatustyössä.

3. Sivistystasoa kohotettava

Koko kansan sivistystasoa on jatkuvasti kohotettava. Tämä edellyttää sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen laajentamista ja kehittämistä. Arvokasta ei ole vain lahjakkaiden kouluttaminen. Erityistä huolta on kannettava myös niistä, jotka uhkaavat jäädä koulutuksen ulkopuolelle. Aikuisten ja nuorten koulutuserojen kaventamiseksi on laajennettava aikuiskoulutusta. Tätä vaatii myös työelämän rakennemuutos.

Menestyäkseen kansainvälisesti pieni kansa tarvitsee hyvää yleissivistystä ja korkeaa ammattitaitoa. Senkin takia koulutukseen ja tutkimukseen sijoitettavia voimavaroja on huomattavasti lisättävä. Koulutukseen osallistumista parantavat muun muassa riittävä opintotuki ja koulutusrahaston aikaansaaminen. Kansantalouden muutokset eivät saa heikentää tätä työtä, koska koulutus luo kansalaisen ja kansakunnan henkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin perustan.

4. Kasvaminen ja oppiminen jatkuvaksi

Opetuksen sisällössä ja koulun työtavoissa on otettava huomioon oppilaiden kehitysvaihe. Tavoitteina ovat hyvä yleissivistys sekä laaja-alainen ja ajanmukainen ammattisivistys. Koulutuksen tulee olla tieteellistä siten, että tarjotaan oikeaa ja olennaista tietoa päteviä menetelmiä käyttäen. Koulutuksen on myös annettava edellytyksiä ajattelun kehittämiseen ja luovuuteen.

Koulun työskentely tulee järjestää siten, että oppilas perehtyy siinä yhteiskuntaan, työelämään, harrastuksiin ja sosiaaliseen toimintaan.

Ihminen oppii jatkuvasti: työssä, järjestöissä, jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa sekä joukkoviestinnän kautta. Tämä on otettava huomioon koulutusjärjestelmässä.

Jatko-opintomahdollisuudet on kehitettävä joustaviksi niin, että jokaisella on mahdollisuudet jatkaa ja täydentää yleissivistävää ja ammatillista peruskoulutustaan. Aikuisopintoja varten on luotava joustava tutkintojärjestelmä, joka antaa mahdollisuuden suorittaa tutkintoja työn ohessa ja jossa otetaan huomioon työssä hankittu koulutus ja sivistys.

5. Koulutuksen todelliseen tasa-arvoon

Tasa-arvon toteutuminen edellyttää koulujärjestelmän rakenteellisen kehittämisen ja riittävien koulutusmahdollisuuksien lisäksi sitä, että oppilaita kannustetaan ja kohdellaan oikeudenmukaisesti sekä että opiskelun vähimmäistavoitteet saavutetaan.

Oppilaitoksen tehtävä on tukea kotia sen kasvatustyössä. Tärkeää on tunne-elämän ja sosiaalisuuden kehittäminen sekä koulutusmotivaation parantaminen. Olennaista on tukea oppilaan persoonallisuuden kehittymistä ja tervettä itsetuntoa.

Koulun työtapoja on kehitettävä siten, että yhteistyö ja yhteisvastuu tehdystä työstä lisääntyvät. Työn on perustuttava kaikkien tasa-arvoiseen huomioonottamiseen ja toisten työn arvostamiseen. Kilpailusta on päästävä yhteistyöhön. Perustelematon kuri, vahingollinen kilpailu, omien tunteiden salaaminen ja mekaaninen aikarytmi eivät vahvista oppilaan tervettä itsetuntoa eivätkä kehitä yhteistyökykyä.

Opetuksessa on otettava huomioon erilaiset kyvyt ja taipumukset. Tasaveroisesti on arvostettava matemaattis-loogisten ja kielellisten kykyjen ohella myös muita lahjakkuuden lajeja kuten musikaalisuutta, liikunnallisuutta, kätevyyttä, visuaalisuutta sekä ilmaisu- ja ihmissuhdetaitoja. Oppiaineet on hyväksyttävä tasaveroisiksi ja niiden yhteyksiä on lisättävä. Tiukasta oppiainesidonnaisuudesta on luovuttava.

Ihmisen on pystyttävä hallitsemaan kokonaisuuksia ja niiden suhteita voidakseen jäsentää maailmaa. Siksi koulutuksessa on paneuduttava kokonaisuuksien oppimiseen ja ongelmakeskeiseen tarkasteluun. Opetuksessa on keskeistä tiedon soveltaminen. Hyödyttömän irtotiedon osuutta on vähennettävä. Oppilaita on yhä enemmän ohjattava itsenäisiksi tiedon löytäjiksi ja käyttäjiksi.

6. Voimavaroja heikoimpien auttamiseen

Menestyminen koulutuksessa perustuu moninaisiin syihin. Aikaisemmin olivat keskeisiä taloudelliset seikat. Niiden tilalle ovat enenevässä määrin nousseet muut sosiaaliset syyt. Perinnöllisten tekijöiden merkitys on vähäinen sosiaalisiin verrattuna. Koulujärjestelmä kasaa koulutuspalveluja sekä yksilöille että sukupolvien yli; enemmän koulutusta saaneet hankkivat eniten jatkokoulutusta.

Taloudelliset seikat estävät edelleen monia hankkimasta koulutusta. Siksi on välttämätöntä lisätä opintotukea. Myös aikuisopiskelijoiden taloudellista tukea on parannettava. On luotava kansalaisten koulutusturvajärjestelmä. Sosiaalista valikoivuutta on vähennettävä määrätietoisesti kehittämällä koulutuksen valintaperusteita.

Koulutuksen sisältöä on muutettava siten, että alemmista sosiaaliryhmistä lähtöisin olevien ja vähemmän koulutusta saaneiden koulutusmotivaatio kasvaa. Koulutuksen voimavaroja on kohdistettava heikosti menestyvien oppilaiden tukemiseen. Koulun kaikinpuolista sosiaalista yhteisökasvatusta on myös käytettävä työmenetelmänä.

7. Koulutusta painotettava nykyiseen ja tulevaan

Koulutuksen tehtävänä on valmistaa oppilasta sekä nykyiseen että tulevaan yhteiskuntaan. Toimiminen tulevaisuuden yhteiskunnassa edellyttää taitoja käsitellä tietotulvaa ja kykyä ymmärtää yhteiskunnan toimintamekanismeja. Tämä on mahdollista vain tutkimuksen ja opetuksen pitkäjännitteisen yhteistyön pohjalta. Se edellyttää opettajien jatkuvaa ja ajanmukaista täydennyskoulutusta.

Oppilaan tulee voida kasvaa aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi, joka haluaa tietoisesti vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Koulutuksen on oltava avoin yhteiskunnan, työelämän ja kulttuurin muutoksille ja muuttamiselle sekä tehtävä mahdolliseksi kunkin ikäkauden täysipainoinen eläminen. Oppilaita on kannustettava aktiiviseen ja kriittiseen kulttuurin käyttöön ja luomiseen.

8. Koulutus - koko yhteiskunnan asia

Koulutus on yhteiskunnan ja sen jäsenten kannalta tärkeä asia. Koulutus ja tieteellinen tutkimus ovat yhteiskunnan taloudellisen kehityksen perusta. Ne luovat pohjan myös kansalaisten henkiselle, taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Koulutus on investointia ihmiseen, tulevaisuuteen ja yhteiskunnalliseen uudistustyöhön. Koulutusta on kehitettävä jatkuvasti ja osoitettava sille riittävät taloudelliset voimavarat.

III YLEISET KEHITTÄMISTAVOITTEET

Kansalaisten koulutustasoa on edelleen kohotettava. Tavoitteena on lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja mitoittaa väestön koulutus sellaiseksi, että se takaa jokaiselle oikeuden jatkuvaan opiskeluun ja henkiseen kasvuun. Näin turvataan myös yhteiskunnan ja työelämän kehittäminen.

Nuorison jakaminen peruskoulu- ja lukiosivistyksen saaneisiin, joiden välinen koulutusero yleissivistävässä koulutuksessa on kolme vuotta, ei ole perusteltavissa. Sen takia kaikille yhtenäistä yleissivistävää koulutusta on asteittain pidennettävä siten, että kaikilla on rakenteellisesti yhtenäinen ja sisällöltään uudistunut, joustava yleissivistävä koulutus. Entistä korkeatasoisempi yleissivistävä koulutus on annettava kaikille.

Ammatillista koulujärjestelmää on kehitettävä siten, että se antaa sekä nuorisolle että aikuisväestölle mahdollisuuden ammattitaidon hankkimiseen. Koulutustasoeroja eri koulutusasteiden välillä on kavennettava. Peruskoulupohjaisen kouluasteen ammatillisen koulutuksen vähimmäispituudeksi on ensi tilassa säädettävä kolme vuotta.

Koulu-, opisto- ja korkeakouluasteen ammatilliset opinnot on järjestettävä yhtenäiseksi ammatilliseksi koulujärjestelmäksi, joka huolehtii sekä nuorison että aikuisväestön ammatillisesta perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksesta.

IV LÄHIAJAN TAVOITTEET

1. Varhaiskasvatus

  • Kaikille 6-vuotiaille on järjestettävä koulunkäynnin aloittamista tukevaa esiopetusta siten, että samalla huolehditaan lapsen kokopäiväisestä hoidosta.
  • Varhaiskasvatuksessa on vahvistettava lapsen omatoimisuutta ja sosiaalisuutta sekä annettava lapsen omalle tunne-elämän kehittymiselle, uteliaisuudelle, leikille ja luovuudelle entistä suurempi arvo.
  • Varhaiskasvatuksen ja koulukasvatuksen välille on luotava kiinteä vuorovaikutus.

2. Yleissivistävä koulu

  • Lapsen aloittaessa koulun häntä on opastettava löytämään itselleen parhaiten sopivat oppimistavat.
  • Opetussuunnitelmia ja opetusta on kehitettävä ongelmakeskeiseksi. Oppilasta on ohjattava kokonaisuuksien hallitsemiseen ja yhteistyöhön.
  • Opetus on tieteellistettävä. Opetuksen on perustuttava tieteellisesti oikean ja olennaisen tiedon opettamiseen päteviä menetelmiä käyttäen. Irrallisen tiedon määrää on vähennettävä.
  • Joukkotiedotuskasvatusta on kehitettävä tavoitteena kriittinen yhteiskunnan jäsen.
  • Tietotekniikkaa on opetettava kaikille. Lisäksi on annettava riittävät tiedot teknisen muutoksen hallinnasta ja tekniikan arvosisällön arviointiperusteista.
  • Rauhankasvatusta on kehitettävä siten, että se sisältää kansallisen ja kansainvälisen vastuun rauhan säilymisestä, kehitysyhteistyön merkityksen ja kansainvälisen solidaarisuuden.
  • Luonnontieteellistä opetusta on kehitettävä teknisen muutoksen hallitsemiseksi sekä luonnon ja rakennetun ympäristön säilymiseksi.
  • Yhteiskunnallisen opetuksen asemaa on kohennettava yhteiskunnan muutoksen ymmärtämiseksi ja hallitsemiseksi.
  • Koululainsäädäntöä on muutettava siten, että oppilaan mahdollisuudet valita elämänkatsomustieto oppiaineeksi uskonnon opetuksen sijaan eivät saa riippua hänen vanhempiensa uskontokunnasta.
  • Opetusmenetelmiä on kehitettävä oppilaskeskeisiksi ja ongelmakeskeisiksi. Olennaista on myös opettaa, miten tietoa hankitaan. Yleissivistävän koulutuksen loppuvaiheessa on otettava käyttöön myös itseopiskelu.
  • Oppimateriaalina on käytettävä enemmän joukkoviestimiä. Oppilaiden mahdollisuuksia valmistaa itse tuotoksia, esim. lehtiä, kasetteja ja videofilmejä, on parannettava. Myös omien tuotosten tekoa on käytettävä opetusmenetelmänä.
  • Kouluissa on toteutettava yhteisökasvatusta.
  • Voimavarat on suunnattava erityisesti heikoimmin menestyvien auttamiseen, jotta nämä voisivat saavuttaa yhteiset perustavoitteet. Tämä merkitsee monipuolisten työtapojen käyttöä ja oppilasarvostelun uusimista siten, että ihmisten välinen kilpailu vähenee.
  • Kokeita, tenttejä ja tutkintoja tulee kehittää niin, että ne mittaavat kokonaisuuksien hallintaa, jäsentelykykyä ja asiayhteyksien oivaltamista. Oppilasarviointia tulee kehittää siten, että numeroarvostelua erityisesti ala-asteella vähennettäisiin.
  • Oppilaiden omaehtoista kulttuuritoimintaa on tuettava ja kannustettava kaikin tavoin.
  • Kodin ja koulun yhteistyötä on laajennettava ja monipuolistettava. Vanhemmille on annettava mahdollisuus työaikana paikallisesti osallistua kouluyhteistyöhön.
  • Koulun ja ympäröivän yhteiskunnan monipuolista vuorovaikutusta on kehitettävä mm. työelämään tutustuttamisen muodossa.
  • Oppilaskunnan toimintaa on tuettava.
  • Koulun vuorovaikutusta muiden koulujen ja vieraiden maiden koulujen kanssa on lisättävä esimerkiksi leiri-, ystävyys- ja kummikoulutoiminnan avulla.
  • Valtion oman oppimateriaalituotannon osuutta on lisättävä.
  • Koulun kerhotyön asemaa on parannettava ohjaajakoulutusta kehittämällä ja lisäämällä tuntiopettajana kerhotyötä tekevien toimintamahdollisuuksia.
  • Lukion opetussuunnitelmaa on uudistettava tavoitteena kohottaa yleissivistyksen tasoa ja saada opetussuunnitelma soveltuvaksi yhä laajemmalle osalle ikäluokasta. Samalla mahdollisuuksia lukion käymiseen on laajennettava.
  • Ylioppilastutkintoa tulee kehittää yleissivistystä ja kypsyyttä mittaavana kokeena. Kokeesen osallistumisoikeuden tulee olla joustava. Pakollisten kokeiden määrää tulee vähentää ja valinnaisuutta lisätä.
  • Lukion opintososiaalisia etuja on kehitettävä antamalla oppimateriaali oppilaalle maksuttomasti.
  • Koulun toimintaan on liitettävä erityisesti nuoriso-, mutta myös muiden kansalaisjärjestöjen työ ja on käytettävä hyväksi niiden tarjoama mahdollisuus kasvamiseen ja kasvatustyöhön.

3. Ammatillinen koulutus

  • Jokaiselle peruskoulun ja lukion päättäneelle on turvattava mahdollisuudet ammatillisesti eriytyvään koulutukseen ammatillisissa oppilaitoksissa tai korkeakouluissa. Tämän varmistamiseksi selvitetään mahdollisuudet taata kaikille kansalaisille jatkuva ammattioppioikeus.
  • Ammatillista koulutusta on kehitttävä yhtenäiskouluperiaatteen mukaisesti siten, että perusteettomat erot eri koulutusalojen ja koulutusasteiden koulutuksesta poistetaan. Peruskoulu- ja lukiopohjaista koulutusta on kehitettävä samoista ammattitaitotavoitteista lähtien.
  • Pidentyvästä ja kehittyvästä peruskoulupohjaisesta kouluasteen ammatillisesta koulutuksesta on asteittain muodostettava todellisen korkeakoulukelpoisuuden antava koulutusväylä.
  • Eri koulutusasteiden koulutuserojen kaventuessa jatko-opintoväylät koulu- ja opistoasteen sekä korkeakouluasteen välillä on luotava nykyistä joustavammiksi siten, että aikaisemmat opinnot luetaan täysimääräisesti hyväksi seuraavan koulutusasteen koulutuksessa. Koulu- ja opistoasteen koulutusta antavien oppilaitosten yhteyksiä on lähennettävä tavoitteena saman alan oppilaitosten asteittainen yhtenäistäminen.
  • Ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä on lisättävä siten, että ne muodostavat yhtenäisen koulutusjärjestelmän. Korkeakoulujen tutkimustyötä on hyödynnettävä ammattiopetuksella.
  • Ammatillista koulutusta on laaja-alaistettava ja monipuolistettava. Opetuksessa on lisättävä valinnaisuutta ja edistettävä oppilaiden omatoimisuutta sekä harrastustoimintaa. Koulutuksen tehtävänä on myös luoda jatkuva opintomyönteisyys.
  • Opetussisältöjä ja -menetelmiä on jatkuvasti kehitettävä. Heikkojen oppilaiden opetukseen on erityisesti suunnattava voimavaroja.
  • Ammattitaidon ylläpitämismahdollisuuksia on parannettava. Ammatillisten oppilaitosten tehtävänä onmyös täydennyskoulutuksen järjestäminen.
  • Opintonsa keskeyttäneen mahdollisuutta palata jatkamaan opintojaan on parannettava. Oppilaitosten yhteistyötä on lisättävä ja opetusmenetelmiä kehitettävä siten, että aikaisemmat opinnot voidaan lukea hyväksi.
  • Oppilaitosten, niitä ympäröivän yhteiskunnan ja työelämän yhteydet on saatava nykyistä elävämmäksi. Kaikkiin ammatillisiin oppilaitoksiin on tätä varten perustettava tarpeelliset neuvottelukunnat.
  • Opettajille on luotava mahdollisuudet määräajoin irrottautua muuhun työelämään.
  • Ammatillisten oppilaitosten koulutusta on lähennettävä käytännön työelämään koulutussopimuksiin perustuvalla työpaikkakoulutuksella, jota varten on laadittava opetussuunnitelmat. Oppisopimusmuotoinen ammatillinen koulutus on organisoitava oppilaitosten yhteyteen.
  • Oppilaan kotikunnan velvoite järjestää yleissivistävän koulutuksen jälkeen ammatillista koulutusta on säilytettävä.
  • Ammatillisten oppilaitosten oppilasvalinta on suoritettava oppilaiden vapaan hakeutumisen pohjalta.
  • Oppilaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet on saatava periaatteiltaan samoiksi kaikissa oppilaitosmuodoissa. Ammatillisten oppilaitosten oppilaskunnille on turvattava itsenäinen asema.
  • Ammatillisiin oppilaitoksiin on luotava kansainvälinen harjoittelijainvaihto- ja stipendijärjestelmä.

4. Korkeakoulutus

  • Korkeakoulutusta on jatkuvasti monipuolistettava ja koulutuspaikkoja lisättävä.
  • Korkeakoulutukseen pääsyn esteenä eivät saa olla keskiasteen koulutuksessa tehdyt valinnat.
  • Pääsykokeita on kehitettävä siten, että ne mittaavat kiinnostusta, kykyä ja taipumusta asianomaisen alan opintoihin ja työtehtäviin.
  • Pääsykokeita on kehitettävä siten, että ne mittaavat kiinnostusta ja kykyjä.
  • Korkeakoulujen opetuksen tulee tapahtua läheisessä yhteistyössä korkeakouluissa suoritettavan tutkimuksen kanssa.
  • Lakisääteinen korkeakoululaitoksen kehittäminen antaa edellytyksiä uutta luovalle ja ajankohtaisista virtauksista riippumattomalle tutkimuksen ja opetuksen yhteistyölle.
  • Tavoitteena on nostaa opintoraha puoleen opintotuen määrästä.
  • Opintotukijärjestelmää on laajennettava koskemaan myös perustutkinnon jälkeisiä opintoja.
  • Tutkintoja tulee kehittää jatkuvasti siten, että ne voidaan suorittaa kohtuullisessa ajassa.
  • Aikuiskoulutusta on parannettava laajentamalla avoimen korkeakouluopetuksen ja täydennyskoulutuksen määrää.
  • Täydennyskoulutusta tulee kehittää yhteiskunnan tarpeista eikä liiketaloudellisista lähtökohdistakäsin.

5. Aikuiskoulutus

  • Aikuisille tulee luoda joustavat, eri elämäntilanteisiin ja tarpeisiin sopivat mahdollisuudet jatkuvaan itsensä kehittämiseen, ammattitaidon ylläpitämiseen, pohjakoulutuksen parantamiseen ja ammatin vaihtamiseen.
  • Koulutusta tulee kehittää siten, että esteet uuttatekniikkaa ja lähestymistapaa käyttävän monimuoto-opetuksen tieltä poistuvat. Tämä edellyttää myös joustavaa tutkintojärjestelmää, jossa otetaan huomioon työkokemus. Yksityisopiskelua ja etäopiskelua on kehitettävä.
  • Aikuisopiskelijan opintososiaalista asemaa tulee parantaa. Se edellyttää nykyistä joustavampaa opintovapaajärjestelmää ja riittävää, päätoimisen opiskelun mahdollistavaa toimeentuloturvaa. Opintovapaata tulee laajentaa palkallisena. Ammatillisten oppilaitosten aikuisopiskelijoille on annettava samat opintososiaaliset edut kuin nuorison ammatillisessa koulutuksessa. Lisäksi aikuisopiskelijoita varten on luotava lastenhoitopalvelut.
  • Tavoitteena on luoda julkisen vallan, työnantajien ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistyönä taloudellisesti turvattu vapaavuosijärjestelmä, joka takaa yksilölle määräajoin vapauden työstä kehittää itseään.
  • Työvoiman ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä varten sekä koulutuskysynnän lisäämistä varten on toteutettava koulutusrahastojärjestelmä, jolla huolehditaan koko työvoiman tasapuolisesta koulutuksesta ja tasataan eri työalojen ja yritysten välisiä koulutuskustannuksia. Yritysten oman koulutuksen rahoittamisesta on päätettävä yhteistoimintamenettelyllä. Erillisen rahaston päätöksentekoon tulee työntekijöiden voida osallistua.
  • Ammatillisten oppilaitosten on annettava päivisin ja iltaisin aikuisille perus-, täydennys- ja jatkokoulutusta. Aikuiskoulutus- tai kurssiosastot on perustettava asteittain kaikkiin ammatillisiin oppilaitoksiin.
  • Iltalukioiden toimintamahdollisuuksia on kehitettävä siten, että ne nykyistä joustavammin voivat järjestää koulutusta ottamalla huomioon mm. opiskelijoiden erilaiset työajat, opetuksen tavoitettavuuden ja opiskelumahdollisuudet.
  • Vapaassa sivistystyössä tulee kiinnittää erityistähuomiota toimintojen laadulliseen kehittämiseen. Aikuisopiskelijoiden tulee voida nykyistä joustavammin itse päättää opintotavoitteistaan, työtavoistaan ja harrastustensa muodoista.
  • Avoimen korkeakouluopetuksen mahdollisuuksia on laajennettava.

6. Opettajankoulutus ja kouluyhteisö

  • Opettajankoulutusta on kehitettävä siten, että opettajat saavat enemmän valmiuksia tukea oppilaiden koko persoonallisuuden kehittymistä yhteistyössä kodin kanssa.
  • Ammatillisten oppilaitosten kaikille opettajille on järjestettävä opettajankoulutus, oppilaanohjaajille oppilaanohjaajakoulutus ja erityisopetusta antaville opettajille erityisopettajankoulutus.
  • Opettajien peruskoulutuksessa on otettava huomioonyhteiskunnan kehittyminen ja erityisesti uuden teknologian, joukkoviestinnän ja ihmissuhdetaitojen merkitys sekä kansainvälisyyskasvatus. Teoreettisen koulutuksen rinnalla on parannettava valmiuksia käytännön kasvatukseen ja opetukseen.
  • Opettajainkoulutuksen valintaperusteita tulee kehittää niin, ettei hyvä koulumenestys ole ainoa peruste koulutukseen pääsemiseen, vaan myös alalle soveltuvuus.
  • Kaikille opettajille on koulutuksessa ja sen jälkeen opetuksen ohessa järjestettävä työelämään tutustumista käytännössä.
  • Tasavertaisesti peruskoulutuksen kanssa on kehitettävä jatko- ja täydennyskoulutusta. Opettajat tarvitsevat määräajoin mahdollisuuden kehittää ammattitaitoaan ja opettamansa alan hallintaa myöskäytännön työssä.
  • Kouluyhteisön kehittämisessä on otettava huomioon opettajien ja oppilaiden lisäksi koulun muu henkilökunta. Koulun muulle henkilökunnalle on järjestettävä myös kasvatusalan koulutusta ja heidän mahdollisuuksiaan osallistua kouluyhteisön kehittämistyöhön on parannettava.
  • Koulun luottamushenkilöiden vaikutusmahdollisuuksia on parannettava lisäämällä heidän päätösvaltaansa ja perehdyttämiskoulutustaan.