Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/424

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n kulttuuripoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n kulttuuripoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1963
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN KULTTUURIPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty XXVI puoluekokouksessa 1963.

Sos.-dem. kulttuuripolitiikan tehtävä ja tavoitteet

Sosialidemokraattisen kulttuuripolitiikan keskeisenä tehtävänä on vaikuttaa siihen, että tietoja ja taitoja yhteisöjen piirissä kehitetään, syvennetään ja rikastetaan, että yhteiskunnan henkeä kehitetään sosiaaliseen suuntaan arvostuksia uudistamalla ja että demokratian tietä turvataan jokaiselle yksilölle mahdollisuus henkisesti rikkaaseen elämään.

Tämän mukaan on jokaiselle yksilölle turvattava oikeus ja mahdollisuus persoonallisuutensa kehittämiseen, tietojen ja taitojen hankkimiseen, sivistyksen tulosten monipuoliseen nauttimiseen, viihtymiseen ja arvokkaaseen ajanvietteeseen.

Sosialidemokraattisen kasvatuksen tavoitteena on yksilön itsenäisyys ja monipuolinen yhteistoiminta inhimillisen yhteenkuuluvuuden hengessä, suvaitsevuuden, edistyksellisen kriitillisyyden ja yhteiskunnallisen sekä poliittisen aktiivisuuden lisääminen kansan keskuudessa. Kasvatus ihmisyyteen, sosiaalisuuteen ja kansainväliseen ajatteluuni on meidän aikamme keskeisimpiä tavotteita.

Arvostukset

Yhteisön piirissä vallitseviin arvostuksiin on sosialidemokraattisen kulttuuripolitiikan pyrittävä vaikuttamaan siten, että demokratian vastaiset ja ihmisarvoa väheksyvät piirteet kulttuuristamme häviävät. Vallan, voiman ja kovuuden ihailu on pyrittävä hävittämään, samoin toisiin yhteisöihin ja ryhmiin kohdistuva ennakkoluuloisuus ja suvaitsemattomuus.

Suhtautuminen työhön on keskeisiä niissä arvostuksissa, joiden uudistaminen vaikuttaa koko yhteisön hengen uudistumiseen. Niinpä ns. henkisen ja ns. ruumiillisen työn erilainen arvostaminen on epäterve jäänne menneiltä kulttuurikausilta. Kaiken työn yhtäläinen arvostaminen on sopusointuisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan edellytys.

Arvostuksia luo ja niitä uudistaa ennen kaikkea aatteellinen pohdinta ja keskustelu, jota sosialidemokraattisen kulttuuripolitiikan on pyrittävä suosimaan ja edistämään. Aineistoa aatteellinen pohdinta saa parhaiten tieteellisen tutkimuksen tuloksista ja havainnoista sekä taiteellisista oivalluksista. Mm. tämän vuoksi sosialidemokraattisen kulttuuripolitiikan on tuettava ja edistettävä luovaa tieteellistä ja taiteellista toimintaa ja oltava sen saavutusten suhteen avoin ja valpas. Erityisesti on suosittava kriitillisen hengen syntymistä ja säilymistä kaikilla alueilla.

Muutos arvostuksissa pääsee vaikuttamaan yleisesti vain kasvatuksen tietä. Kasvatusihanteita ja kasvatusmenetelmiä on sen vuoksi mitä vakavimmin ja kiireellisimmin tutkittava ja kehitettävä ja kasvatuksen henki saatava sosiaaliseksi ja demokraattiseksi koulu-, nuoriso- ja aikuiskasvatuksessa. Erityisen tutkimusinstituutin perustaminen tätä työtä varten on tulevaisuuden keskeisiä tehtäviä.

Kulttuurihallinto

Kulttuurihallinnossamme esiintyy suuria puutteellisuuksia, hajanaisuutta ja sattumanvaraisuutta. Kun yhteiskunnan kuitenkin on tajuttava keskeinen ja yhäti laajeneva vastuunsa myös sivistyselämän alueella, on sen myös luotava nykyaikainen kulttuurihallintojärjestelmä.

Niitä alueita, joilla kulttuurihallintoa on uudistettava, ovat mm. koulutus ja aikuiskasvatus, tutkimustoiminta, taiteellisen luomistyön tukeminen, yleisöä palvelevien taidelaitosten ja niiden toiminnan kehittäminen ja lisääminen sekä yhdyskunnansuunnittelu, joka ulottuu talo- ja asemakaava-arkkitehtuurista alue- ja valtakunnansuunnitteluun sekä luonnon-, maiseman- ja kulttuurinsuojeluun.

Kulttuurihallintoa on kehitettävä sekä valtakunnan yleisen hallinnon, lääninhallinnon että paikallisen itsehallinnon alueilla. Valtakunnan tasolla on keskeisiä tehtäviä erityisen kulttuuriministeriön perustaminen. Monien kulttuuritehtävien uskomista läänin (maakunnan) hallintoelimille on pidettävä kulttuurielämämme vilkastumisen, laajenemisen ja demokratisoitumisen sekä viihtymis- ja virkistymismahdollisuuksien lisääntymisen kannalta ensiarvoisena tehtävänä.

Kulttuurihallinnon uudistamista suunniteltaessa on erityisesti huomattava seuraavat seikat:

1. Eri ministeriöiden ja keskusvirastojen välinen työnjako ja yhteistyö on selvitettävä ja selvennettävä, samoin on luotava luontevat hallintoradat myös kulttuurikysymysten käsittelyä varten eriasteisen valtionhallinnon ja eriasteisen paikallisen itsehallinnon kesken. Niin ikään on huomiota kiinnitettävä työnjakoon lääninhallinnon ja mahdollisen ylemmänasteisen itsehallinnon kesken sekä lääninhallitusten kulttuurihallinnollisiin tehtäviin.

2. Luontevat kulttuurihallinnolliset yksiköt ovat alhaalta ylöspäin lueteltuina (1) koulupiiri, (2) kunta, (3) lääni (maakunta) ja (4) valtakunta.

3. Sekä koulupiireissä, kunnissa, lääneissä (maakunnissa) että valtakunnallisella tasolla olisi edistettävä kulttuuri-investointien toteutumista.

Kulttuuriharrastusten aktiviteetin ja tason kohottamiseksi on luotava tarpeellinen rakennusohjelma: koulupiireissä koulupiirin kulttuurikeskus (kansakoulu sekä tarvittavat lisätilat ja rakenteet), kunnallinen kulttuurikeskus (tilat musiikille, teatteriharrastuksille, elokuvaesityksille, taidenäyttelyille, kokouksille ja keskustelutilaisuuksille, kirjastoille jne.; tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota mm. kansakoulujen ja työväenopistojen käyttömahdollisuuksiin), maakunnalliset kulttuurikeskukset (konsertti-, teatteri- ja näyttelytilat, maakuntakirjastot ja -arkistot, maakuntamuseot, maakunta-antikvaari, maakunnallinen maisemansuunnittelu ja -suojelu ja yleinen yhdyskunnan- ja seutusuunnittelu, maakunnalliset musiikki-, taidenäyttely- ja elokuvakerho-organisaatiot, määrärahat tieteelle ja taiteelle jne.).

4. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kaikissa vaiheissa ja portaissa ympäristökulttuuriin ja edistykselliseen ympäristökulttuuripolitiikkaan. Yleisten valtakunnallisten linjojen löytäminen on tärkeä tehtävä, mutta yhtä arvokkaina on pidettävä maakuntien erilaistamiseen tähtääviä kulttuuripoliittisia pyrkimyksiä.

Viihtyisyys

Elämänmuodon muuttuminen, joka aiheutuu elinkeinojen ja asumistavan muutoksista, asettaa kulttuuripolitiikalle joukon uudenlaisia tehtäviä. Samalla kun vapaa-ajan lisäämistä on pidettävä tärkeänä tavoitteena, on jokaiselle yksilölle taattava ei vain muodollinen oikeus vaan myös asiallinen mahdollisuus viihtymiseen sekä työssä että vapaa-aikana ja virkistäytymiseen sekä monipuolisia ja syviä elämyksiä tarjoavaan harrastustoimintaan vapaa-aikana.

Työpaikkojen viihtyisyyden lisääminen, asumiskulttuurin kohottaminen, viihtyisyyttä ja virkistymismahdollisuuksia tarjoavan ympäristökulttuurin kehittäminen yhdyskunnansuunnittelun yhteydessä sekä aktiivista osanottoa tarjoavien harrastusmuotojen lisääminen ja monipuolistaminen ovat tällöin ensiarvoisia tehtäviä.

Lähitavoitteena on pidettävä mm. yhteiskunnan omistamien kulttuuritilojen avaamista kaikkea yleistä kansalaistoimintaa palvelemaan. Erityisesti on nuorisolle varattava nykyistä enemmän valinnan mahdollisuuksia vapaa-ajan vietossa, ja eri taiteiden tarjoama monipuolinen mielihyvä on tuotava jokaista ihmistä lähelle. Niin ikään on tapakulttuurin kehittämiseen koulu- ja nuorisokasvatuksessa kiinnitettävä huomiota.

Loma-aikojen hyväksikäytön edistämiseksi on tehtävä aktiivista työtä. Lomakeskuksia on rakennettava, uimarannoista pidettävä huolta ja mahdollisuus virkistäytymiseen turvattava jokaiselle maksutta.

Kotimaan ja ulkomaanmatkailua on kehitettävä ja mahdollisuuksia siihen lisättävä myös vähävaraisille.

Ympäristökulttuuri

Ihmisten jokapäiväinen ympäristö ja sen taso on tärkeä sosiaalinen kysymys. Sen vuoksi Sosialidemokraattisen Puolueen ja kaiken työväenliikkeen on otettava tehtäväkseen tason kohoamisesta huolehtiminen. Siitä, että päätökset tällä alueella sanellaan kaupallisin tms. perustein, on päästävä irti.

Ihmisen psyykkinen sopeutuminen ympäristöönsä, yhdyskunnan suunnittelu, erilaiset asumisen muodot ja liikennekysymykset on tätä varten saatettava jatkuvan ennakkoluulottoman tutkimuksen kohteiksi. Yhdyskuntien slummiutuminen on estettävä säätelemällä rakennusoikeutta ja tarvittaessa perustamalla kokonaan uusia yhdyskuntia. Myös liikennepolitiikassa on viihtyisyysnäkökohdat otettava huomioon. Niin ikään on julkisten laitosten ympäristöjen kaunistamiseen kiinnitettävä riittävästi huomiota. Luonnon tarpeeton hävittäminen on kiellettävä ja tarpeelliseksi väitettyä kajoamista siihen on tarkkailtava mm. terveydelliseltä ja maisemanhoidon kannalta. Vesistöjen suojelua on tehostettava. Luonnonsuojelu ja maisemanhoito on otettava niin keskeiseksi tehtäväksi, ettei yksityinen omistusoikeus estä niiden toteuttamista, ja jokaiselle on myös turvattava oikeus koskemattomasta luonnosta nauttimiseen. Kotiseututyössä on huomio kohdistettava nykypäivän tarkkailuun, jotta kiinnostus ympäristön viihtyisyyteen ja kauneuteen lisääntyisi.

Yhdyskunnansuunnittelun edistämiseksi on jonkin korkeakoulun yhteyteen järjestettävä jatkokoulutus suunnittelussa erilaisen perustutkinnon suorittaneita varten.

Tehokkaan yhdyskunnansuunnittelun, maisemansuunnittelun, maiseman-, luonnon- ja kulttuurinsuojelun mahdollistamiseksi on yhteiskunnan oikeutta maanostoon koskevat säännökset uudistettava. Pääperiaatteena on, että yhdyskuntien maaperä, samoin sellaiset virkistymismahdollisuuksia tarjoavat tekijät kuin rannat ja kalavedet, ovat yhteistä omaisuutta, joiden käytöstä yhteiskunta päättää.

Koulupolitiikka

Koulupolitiikan tärkein tehtävä on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden turvaaminen opetuksen kaikilla aloilla ja tasoilla. Yhtenäiskoulun toteuttaminen on peruskasvatuksen uudistamisen tärkein tavoite. Tätä täydentämään ja sopusoinnussa sen kanssa on pyrittävä toteuttamaan joukko muita hallinnollisia, koulujärjestelmää koskevia, pedagogisia ja sosiaalisia uudistuksia

1. Hallinto

Kun laajenevat kulttuuritehtävät edellyttävät kulttuuriministeriön perustamista nykyisen opetusministeriön sijaan, on koulupoliittinen toiminta keskitettävä kulttuuriministeriöön nykyistä suuremman johdonmukaisuuden ja yhtenäisyyden saavuttamiseksi. Tällöin on ministeriön alaisuuteen nykyisen kouluhallituksen rinnalle perustettava ammattikouluhallitus ja korkeakoulupoliittisia tehtäviä varten yhteinen kanslerinvirasto.

Kouluasiain toimikunta on uudistettava. Virkamiesten ohella olisi siihen määrättävä parlamentaarinen ja järjestöedustus, jotta se voisi todella edustaa yhteiskunnan koulupoliittisia käsityksiä.

Kouluhallitus on järjestettävä uudelleen toimialojen mukaan, ja sen tueksi olisi järjestettävä keskeisten pedagogisten kysymysten valmistelua varten eri aineiden ja harrastusalojen sekä vanhempien edustajista muodostettuja lautakuntia. Opettajaneuvoston asema ja tehtävät on ajanmukaistettava.

Lääneihin olisi järjestettävä alueellinen kouluhallinto, mikä tehostaisi koulun kehittämistä koskevien kysymysten valmistelua ja koulutoimen valvontaa. Koulujen tarkastus, ammatinvalinnan ohjaustoiminta ja terveyden huolto sekä koulupsykologinen ohjaus olisi keskitettävä läänien kouluhallituksiin. Lääneihin perustettavissa koululautakunnissa on vanhemmille ja kansalaisjärjestöille varattava riittävä edustus.

2. Koulujärjestelmä

Periaatepäätös yhtenäiskoulujärjestelmään siirtymisestä on viipymättä saatava aikaan. Ylimenokauden aikana kehitystä yhtenäiskoulun suuntaan on autettava mm. kunnallisen keskikoulun perustamisoikeutta laajentamalla. Yhtenäiskoulukokeilujen ja muiden koulukokeilujen aikaansaamista on edistettävä väljentämällä niitä koskevia säännöksiä.

Kaupunkien kansakouluavustus on uudistettava sekä kaupunkien kunnallisten keskikoulujen ja yhtenäiskoulukokeilujen valtionavustus järjestettävä riittävän suureksi.

Valtionavustuksista ja lukukausimaksuista kertyneen yksityisten oppikoulujen omaisuuden säilyminen koulukäytössä on saatava lainsäädännöllisesti turvatuksi.

Opistoasteiset ammatilliset oppilaitokset on laajennettava 3-4 vuotisiksi, ja yleissivistäviä aineita - matematiikkaa, kieliä, yhteiskuntatietoa - on niiden opetusohjelmaan lisättävä.

Ylioppilastutkintoa on uudistettava siten, että opetuksen tason säilymistä voidaan valvoa ja että lukion kypsyystason saavuttaneet nuoret sen puitteissa voivat osoittaa valmiutensa korkeakouluopintoihin. Kiireellinen uudistus on, että myös 4-vuotisen ammattiopiston käyneet saavat suorittaa ylioppilastutkinnon.

Lastentarhat olisi liitettävä läheisemmin koululaitokseen. Koulu-kypsille lapsille on varsinaisen kansakoulun aloittaminen nykyistä varhaisemmin tehtävä normaalisti mahdolliseksi.

Mahdollisuuksia koulukurssien suorittamiseen aikuisena on lisättävä perustamalla valtion tai kunnan iltaoppikouluja sekä valtion kirjeopisto, jonka tulisi osaltaan tukea myös opettajien opetustyötä sekä opettajien jatkokoulutusta.

Vuoroluku on kaikista kouluista kiireellisesti poistettava.

3. Pedagogisia uudistuksia

Kielten opiskelun järjestämistä kansakouluihin on edistettävä ennen kaikkea opettajien valmistusta lisäämällä. Kansakoulun yläasteella ja keskikoulussa on oppiaineiden valintamahdollisuutta lisättävä jo ennen yhtenäiskouluun siirtymistä.

Koulun antaman käytännöllisen kielitaidon tasoa olisi pyrittävä kohottamaan. Tähän voitaisiin päästä mm. vähentämällä yhdelle oppilaalle pakollisten kielten määrää. Sen sijaan voitaisiin koulujen keskeisen työnjaon tietä lisätä koko koululaitoksen piirissä opetettavien kielten lukumäärää ja tasapainoittaa sitä eri kielten ja kieliryhmien kesken. Erityisesti olisi pyrittävä lisäämään venäjän ja tärkeimpien romaanisten kielten opiskelua.

Oppikoulun ohjelmassa on tehostettava yhteiskunnan, uusimman historian ja kansainvälisten kysymysten opetusta. Matematiikan, fysiikan ja kemian opetusta on järjestettävä ajan vaatimusten mukaan: Opettajain valmistusta ja jatkokoulutusta on näiden aineiden osalta erityisesti lisättävä.

Taide- ja liikuntakasvatukselle - jolloin taiteiden joukossa on huomattava myös elokuva ja arkkitehtuuri - on annettava erityistä arvoa niiden persoonallisuutta kehittävän vaikutuksen vuoksi. Niille on suotava riittävästi tilaa nykyisten tuntimäärien puitteissa.

Lukion opetusta olisi tehostettava muuttamalla se 4-vuotiseksi. Ainevalinnanmahdollisuuksia lukion opetusohjelmassa on lisättävä.

Kansakouluissa on opetuksen tehostamiseen pyrittävä perustamalla aineopettajien tai yhdistettyjä luokka- ja aineopettajien virkoja. Kansakoulunopettajiksi on pyrittävä kouluttamaan myös sellaisia henkilöitä, jotka jollakin erityisalalla ovat saavuttaneet ammattitaidon.

Oppikoulunopettajien yleistä pedagogista koulutusta on tehostettava. Virassa olevien opettajien jatkokoulutus on järjestettävä säännölliseksi ja sitä varten on tarvittaessa perustettava erityisiä korkeakouluja. Opiskelustipendejä ulkomaille on lisättävä.

Luokkien korkein sallittu oppilasmäärä on kansakoulun alaluokilla alennettava 28:aan ja kansakoulun yläasteella 32:een. Oppikoulussa on luokan korkein oppilasmäärä määrättävä 32:ksi. Milloin luokan oppilasmäärä kohoaa yli 28:n, on se matematiikan, 1. vieraan kielen ja 2. kotimaisen kielen tunneilla jaettava kahteen ryhmään.

Opettajien valmistuksessa on kiinnitettävä huomiota opetuksen hengen kansanvaltaisuuteen. Niinpä opettajainvalmistuslaitoksissa on lisättävä omatoimisuutta ja pyrittävä kasvattamaan aktiivisempaa ja valveutuneempaa suhtautumista yhteiskuntaan ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

4. Sosiaaliset uudistukset

Sosialidemokraattisen Puolueen tavoitteena on täysin maksuton kouluopetus koulutuksen asteesta ja koulumuodosta riippumatta.

Tähän pyrittäessä on ensimmäisessä vaiheessa valtion ja yksityisten oppikoulujen lukukausimaksut yhtenäistettävä ja vapaaoppilaspaikkojen määrää lisättävä, samalla kun niiden myöntämisen perusteita valvotaan. Oppikirjat on myös oppikouluissa annettava maksutta. Oppikirjojen kustannustoiminta on rationalisoitava sekä tason ja sisällön valvontaa tehostettava oppikirjoista aiheutuvien kustannusten alentamiseksi.

Koulumuodosta riippumatta on kouluissa myös tarjottava oppilaille päivittäin ilmainen ateria. Kaikkien koulujen terveydenhoito on yhtenäistettävä koululääkärien ja -terveyssisarten toimintaa kehittämällä. Niinikään olisi kaikkiin kouluihin perustettava sosiaalityöntekijäin virka.

Opetus- ja kasvatustyötä edistäviä jatko-opintoja varten olisi opettajien saatava palkallista lomaa, jolloin myös siirtyminen pakolliseen opettajien jatkokoulutusjärjestelmään tarpeen vaatiessa on mahdollista.

Korkeakoulupolitiikka

Korkeakoulujen henki on tehtävä uudistushaluiseksi, sosiaaliseksi ja demokraattiseksi.

Korkeakoulupolitiikan olennainen osa koskee korkeakouluopetus-toimen sisäistä kehittämistä. Opiskelun tehokkuutta heikentävä massaopetus on pyrittävä poistamaan. Tätä varten on lisättävä opetusvoimia, kehitettävä dosentti- ja assistenttijärjestelmää, parantamalla palkkausta sekä lisäämällä ryhmä- ja seminaarityöskentelyä. Nykyistä tehokkaammin porrastettu tutkintojärjestelmä on luotava. Opettajakunnan ja opiskelijoiden keskinäistä yhteistyötä on demokraattisessa hengessä kehitettävä.

Korkeakoulujen, ennen kaikkea yliopistojen, olisi toimintansa järjestelyssä otettava huomioon nykyistä suuremmassa määrin yhteiskunnan käytännölliset tarpeet. Erityisesti yliopistollinen opettajain valmistus olisi perinpohjin uudistettava, jotta se nykyistä paremmin vastaisi käytännöllisessä koulutyössä esiintyviä tarpeita. Tarvittaessa on perustettava erityisiä opettajakorkeakouluja myös aineopettajien kouluttamista varten.

Korkeakoulupolitiikassa on valtakunnalliset näkökohdat otettava huomioon. Valtion toimesta on viipymättä suoritettava aikaisempia perusteellisempi tutkimus korkeakouluopetuksen valtakunnallisista tehtävistä teollistuvassa yhteiskunnassa sekä sen sisäisen uudistumisen tarpeesta. Tämän mukaan on mm. uusien korkeakoulujen perustamis- ja sijoituskysymykset ratkaistava valtakunnallisen suunnittelun puitteissa. Kun maamme kehitysalueiden taloudellinen ja henkinen kasvu edellyttää, että näille alueille luodaan taloudellisia ja henkisiä keskuksia, tukee Sosialidemokraattinen Puolue pyrkimyksiä korkeakouluopetuksen hajasijoitukseen ja kiirehtii tässä vaiheessa erityisesti korkeakoulun perustamista Itä-Suomeen.

Korkeakouluopetuksen alueellinen laajentaminen ei saa merkitä tason alenemista. Uusien korkeakoulujen tarvitsemien opettaja- ja tutkijavoimien kasvun turvaamisesta on siis ajoissa pidettävä huolta.

Korkeakoulujen kesälukukausijärjestelmä on saatava palvelemaan myös korkeakoulujen ympäristön henkisiä tarpeita ja aikuiskasvatusta. Korkeakoululaitoksen luonnetta on kehitettävä siten, että se takaa mahdollisuuden päästä osalliseksi korkeakouluopetuksesta myös muuta kuin oppikoulutietä.

Korkeakouluopetuksen on oltava maksuton. Oppisaavutusten perusteella tyydyttävää edistystä osoittaville opiskelijoille on valtion maksettava riittävä kuukausiapuraha korkeakoulumuodosta ja opiskelun asteesta riippumatta 30 ikävuoteen saakka. Valtion on tuettava aikaisempaa tehokkaammin opiskelija-asuntoloiden rakentamista ja osallistuttava riittävän tehokkaasti niiden ylläpitokustannuksiin. Valtion on tuettava opintovaatimusten edellyttämän kirjallisuuden ja välineistön kustantamista ja valmistamista, jotta opiskelu-kustannuksia voitaisiin tässä kohden pienentää.

Pohjoismaisen yhteistyön puitteissa on akateemisten tutkintojen yhteispohjoismaisen pätevyyden lisäksi pyrittävä aikaansaamaan myös yhteispohjoismainen tenttien pätevyys ja tenttikelpoisuus.

Ulkomailla tapahtuvan opiskelun turvaamiseksi sellaisissa aineissa, joiden opiskeluun mahdollisuudet Suomessa puuttuvat tai ovat rajoitetut, on valtion luotava yhtenäinen stipendijärjestelmä.

Tiede

Henkisen ja aineellisen kasvun edistämiseksi on tieteellisen tutkimustyön edellytykset järjestettävä mahdollisimman suotuisiksi. Tätä varten on tutkimustoimintaa taloudellisesti tuettava nykyistä huomattavasti laajemmin, ja niin ikään tutkimuksen vapaus on turvattava.

Tutkijavoimien kasvun turvaamiseksi on erityisesti nuoria tieteenharjoittajia tuettava esim. uusia tutkijanvirkoja perustamalla, niinikään perustamalla uusia tutkimuslaitoksia ja kirjastoja, hankkimalla välineistöä ja palkkaamalla apuhenkilökuntaa. Yliopistojen ja korkeakoulujen opettajanvirkojen määrää on lisättävä ja palkkausta parannettava yhteisymmärryksessä opetuksellisten päämäärien tehostamisen kanssa. Opettajanviroissa olevat tutkijat olisi määräajoin vapautettava kokonaan tutkimustyöhön, ja heidän työtään olisi rationalisoitava siirtämällä professoreille nyt kuuluvat kansliatehtävät sitä varten palkattavan henkilökunnan hoidettavaksi.

Tieteelle varatun taloudellisen tuen tarkoituksenmukaisemman käytön toteuttamiseksi on vaadittava myös tarkoitustaan vastaamattomaksi osoittautuneen Suomen Akatemian lakkauttamista siten, ettei uusia akateemikkoja enää nimitetä. Sen sijaan on perustettava korkeakouluihin tutkijaprofessorien virkoja ja kehitettävä tutkijoiden apurahajärjestelmää.

Samalla kun todetaan, että vastuu tieteellisen työn harjoittamisen turvaamisesta on ensi sijassa yhteiskunnan, on korostettava, että myös tieteen tulokset ovat ensi sijassa yhteiskunnan omaisuutta. Vaikka tieteenharjoittajat usein tekevätkin työtään yksityisten laitosten toimeksiannosta tai niiden rahoittamana, on todettava, että ne yleiset puitteet, joissa tämä voi tapahtua, ovat yhteiskunnan aikaansaamia. Näin ollen on tieteen tulosten oltava julkisia ja kaikkien saatavilla. Yhteiskuntatieteiden, luonnontieteiden, kuten lääketieteen, fysiikan, kemian ja niitä soveltavan tekniikan, saavutusten väärinkäyttö on estettävä.

Urheilu

Urheilun ja liikuntakulttuurin merkitystä varsinkin nuorison kasvatustyössä on korostettava. Urheiluelämämme tervehdyttäminen edellyttää valtakunnallisen urheilujärjestön aikaansaamista. Valtakunnallisen urheilupolitiikan keskeisiä tehtäviä on kuntourheilun tehostaminen ja laajentaminen. Kulttuurihallinnon uudistamiseen sisältyy urheiluhallinnon uudelleenjärjestely. Valtion urheilutarkoituksiin myöntämien varojen käytön valvontaa on tehostettava.

Aikuiskasvatus

Sekä tiedollinen että muu sivistyksellinen kehitys on nykyisin niin nopeaa, ettei mikään oppivelvollisuuskoulu eikä akateeminenkaan koulutus pysty antamaan yksilölle sellaisia tietoja, taitoja ja käsityksiä, jotka tekisivät hänelle mahdolliseksi jatkuvan viihtyisyyden ja pysyvästi täysipainoisen osanoton yhteiselämän eri muotoihin. Sen vuoksi on aikuiskasvatuksen tarve peruskoulutuksesta riippumatta jokaisen yksilön kohdalla olennainen.

Opettajainvalmistuslaitoksissa on annettava, nykyistä enemmän huomiota kansansivistystyölle. Oppikoulujen yläluokilla, ammatti- ja kansalaiskouluissa on oppilaille laajalti esiteltävä kansansivistystyön eri puolia, jotta he luontevasti siirtyisivät kouluista sen piiriin - tähdennettävä, ettei opiskelu ja yleensä hengen rikastuttaminen saa loppua koulun päättyessä.

Nykyaikaista aikuiskasvatusta on tuettava ajanmukaisella lainsäädännöllä.

Kansalais- ja työväenopistojen toimintaedellytyksiä on parannettava sellaisten monipuolisten paikallisten kulttuurikeskusten kehittämiseksi, joissa on kerhoja, tiloja kuvaamataiteille, valistuneessa hengessä hoidettu elokuvateatteri, mahdollisesti kirjasto ja paikallisen teatterin tyyssija. On pyrittävä siihen, että nuoriso siirtyisi kouluista joustavasti kulttuurikeskuksen piiriin. Kunnallisella tasolla on havaittava tällaisten talojen välttämättömyys henkisen vireyden ja viihtyisyyden kannalta ja valtio on saatava tarvittaessa auttamaan rakennustyössä.

Kansanopistojen tulevaisuuteen on niin ikään kiinnitettävä huomiota: on tarkkailtava niiden laatua ja autettava näiden ennakkoluulotonta kehittämistä sekä tutkittava kansanopistojen mahdollisuuksia ammattikoulutuksen täydentäjinä.

Kirjastolaitosta on kehitettävä monipuolistamalla kirjastojen toimintaa - kerhot, musiikkikirjastot jne. - ja valvomalla kirjastojen tasoa. Sosiaalisten kirjastojen - metsätyömaat, laivat, sairaalat, huoltolaitokset yms. - asema ja kehitys on turvattava.

Kansansivistysjärjestöjen kurssitoimintaa, joka tähtää lomanvieton kehittämiseen, on voimakkaasti tuettava.

Joukkotiedotusvälineet

Joukkotiedotusvälineet, ennen kaikkea radio, televisio ja lehdistö, ovat voimakas sivistyksellinen tekijä, jonka sosiaaliseen luonteeseen on kiinnitettävä huomiota.

Sosialidemokraattisen kulttuuripolitiikan tehtävänä on erityisesti tarkkailla joukkotiedotusvälineiden henkeä ja kehittää sitä sosiaaliseen ja demokraattiseen suuntaan. Se henkinen väkivalta, jonka harjoittamiseen niillä on mahdollisuus, on pyrittävä poistamaan. Samoin on estettävä niiden käyttö valheellisen maailmankuvan muodostamiseen ja kaupalliseen keinotteluun. Sen sijaan on edistettävä niiden mahdollisuuksia tarjota yleisölle henkisesti rikastavaa kuuntelemista, katselemista ja lukemista sekä hyvätasoista viihdettä.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue toteaa, että yleisradiotoimintaa, sekä radion että tv:n osalta, on hoidettava yhteiskunnan vastuulla ja yhteiskunnan toimesta. Tällöin tulee myös sananvapaus parhaiten turvatuksi. Kaupallinen mainos on yleisen edun ja viihtyisyyden nimessä poistettava televisiosta asteittain rakennusvaiheen jälkeen.

Samalla kun sananvapaudelle olennainen lehdistön vapaus on turvattava, on henkisesti antoisaa lehdistöä tuettava. Sosialidemokraattista lehdistöä on voimakkaasti kehitettävä, erityisesti poliittisen ja aatteellisen keskustelun linjalla.

Taide

Kulttuurielämän demokratia edellyttää, että taidetta ei käsitetä koruksi tai ylellisyydeksi. Erityisesti sosialidemokraattisen kulttuuripolitiikan on tähdättävä siihen, että taiteella on luonnollinen sija ihmisen jokapäiväisessä elämässä, ja huomattava, että juuri vähävaraiset jos ketkään tarvitsevat taiteen kaltaista elämän rikastuttajaa. Vaikka taiteelle ei olekaan asetettava mitään nimenomaisia vaatimuksia tai tehtäviä, niin on huomattava, että se usein on luonteeltaan arvostuksia ja yhteiskunnallisiakin käsityksiä uudistavaa. Pitämällä ihmistä valppaana se kehittää ennakkoluulotonta ja demokraattista mieltä ja tyydyttää sekä älyllisen että tunne-elämän tarpeita.

Taiteellisen luomistyön turvaamiseksi on kyvykkäät taiteilijat nostettava taloudellisesta epävarmuudesta riittävän pitkäaikaisin stipendein, mieluimmin eläkkein. Taiteellisen ja yleensä luovan kyvyn arvoa maalle ja yhteiskunnalle on tällöin tähdennettävä.

Samalla kun yhteiskunta tukee taidelaitoksia, sen on pidettävä silmällä niiden vireyttä. Byrokraattinen kangistuminen ja taiteellisen annin latistuminen on estettävä suosimalla uudistushaluista henkeä.

Kaikkien taiteiden alalla on erityisesti kehitettävä taiteen ja yleisön suhteita sekä tuomalla taidetta yleisön saataville että selostavalla ja opastavalla toiminnalla. Erityisesti on pyrittävä kuvaamataiteiden käyttöön julkisten tilojen suunnittelussa.

Taidekoulutusta on kehitettävä ja siinä on erityisesti kiinnitettävä huomiota sen kytkemiseen ja rinnastamiseen selvemmin yleiseen ja muuhun ammattiopetukseen. Erityisesti kaivataan elokuvaopetuksen ja teatteriopetuksen laajentamista myös maaseudun teatteritarpeet huomioonottaen. Myös kääntäjille olisi turvattava opiskelumahdollisuudet. Lasten ja nuorten musiikkikasvatusta on tuettava valtion varoin samoin kuin aikuiskasvatusta.

Valtion elokuva-arkisto on perustettava sekä historiallisten todistuskappaleiden säilyttämisen että tutkimuksen vuoksi. Tällaisena tulisi valtion elokuva-arkistolla olla Yliopiston kirjaston vapaakappaleoikeuteen verrattava oikeus saada kopio jokaisesta Suomessa esitetystä filmistä. Se voisi myös tallettaa nauhoitettuina korkeatasoisia tai muuten merkittäviä teatteriesityksiä. Vastaavaa työtä toteuttava valtion musiikkiarkisto olisi niin ikään perustettava.

Elokuvakerhotoimintaa olisi voimakkaasti tuettava ja pienempien paikkakuntien tarpeita varten perustettava maakunnallisia kiertäviä elokuvakerhoja. Niin ikään olisi aikaansaatava maakunnalliset keskusteatterit, ja kiertuetoimintaa olisi lisättävä ja kehitettävä. Teatterin toimintamahdollisuuksista on erityisesti kuntien otettava vastuu.

Valtion taidelautakunnille, myös elokuvalautakunnalle, olisi saatava sellainen vakiintunut asema, että ne jatkuvasti voisivat tehdä aloitteita ja muutenkin toimia maamme kulttuurielämän hyväksi.

Siitä sattumanvaraisuudesta ja käsitesekaannuksesta, joka nykyisin vallitsee sensuurilainsäädännön soveltamisessa, on päästävä eroon. Niinpä on painotuotteita koskeva sensuurilainsäädäntö siten uudistettava, että sitä ei käytetä taidekirjallisuutta vastaan eikä milloinkaan taiteen asiantuntijoita kuulematta eikä vastoin heidän mielipidettään. Samoja yleisiä periaatteita on noudatettava elokuvasensuurin yhteydessä lainsäädäntöä uudistettaessa. Valtion toimenpitein, mm. verotuksen avulla, vastustettakoon kaupallisia, hengettömiä tuotteita.

Uskonto

Yksilön henkistä elämää kasvattava, oikeudenmukaisuuden, sosiaalisen vastuuntunnon, hyvyyden ja kauneuden tajuamiseen kehittävä uskonnonharjoitus ja opetus on yhteiskunnallisesti myönteistä. Samalla kun uskonnon harjoituksessa ja opetuksessa pyritään näihin tavoitteisiin, on korostettava uskonnonvapauden periaatetta: ketään ei saa kieltää tai estää uskontoaan harjoittamasta, ketään ei saa pakottaa tai painostaa jonkin tietyn uskonnon omaksumiseen tai harjoittamiseen.

Uskonnonopetus kouluissa on saatettava nykyaikaiselle pohjalle. Uskonnonopetuksessa on korostettava uskonnon eettisiä ja sosiaalisia perusteita ja vältettävä dogmaattisuutta. Samalla on luotava mahdollisuudet sellaisen siveysopin opettamiseen, joka ei perustu uskonnollisiin dogmeihin.

Uskonnollisten yhteisöjen piirissä on tuettava niitä pyrkimyksiä, jotka hyväksyvät yhteiskunnan kehittämiseen tähtäävät parhaat periaatteet: inhimillisyyden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, yksilön itsenäisyyden vastakohtana autoritaarisille käsityksille sekä valoisan maailmankatsomuksen.

Tältä pohjalta lähtien ja demokratiaa esikuvana pitäen on myös kirkollista ja seurakunnallista toimintaa kehitettävä. Tällöin on erityisesti korostettava sen panoksen merkitystä, jonka eri kirkkokuntiin ja uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvat sosialidemokraatit voivat antaa. Seurakuntien sosialidemokraattisten jäsenten on entistä aktiivisemmin osallistuttava esiintyvien kysymysten käsittelyyn ja käytettävä oikeuksiaan niiden ratkaisemisessa. Vapaamieliset, uudistuksille myötämieliset papit usein tarvitsevat sellaista tukea, jonka vain uudistushaluisten, kansanvaltaa ja sosiaalista edistystä kannattavien maallikkojen mukanaolo voi antaa.

Naisen ja miehen tasa-arvoisuus on toteutettava myös seurakuntien ja kirkon virkojen kohdalla.

Kansainväliset kulttuurisuhteet

Kansainvälisenä aatteena ja liikkeenä sosialidemokratia korostaa kansainvälisen kulttuurivaihdon arvoa ja merkitystä. Kansainväliset kulttuurikosketukset ja kulttuurivaihto ovat omiaan luomaan rikkautta ja monipuolisuutta henkiseen elämään ja sitä paitsi hälventämään ennakkoluuloja, lisäämään luottamusta ja kasvattamaan kansainvälisen solidaarisuuden henkeä.

Kansainvälistä kulttuurivaihtoa on laajennettava sekä tieteen, taiteen että aatteellisen pohdiskelun kohdalla. Kouluopetuksen ja aikuiskasvatuksen puitteissa tapahtuva kielitaidon lisääminen on tällöin yksi tärkeä edellytys. Kulttuurivaihdossa on myös kehitettävä muotoja, jotka tulevat lähelle tavallista kansalaista. Tämä on muistettava mm. ulkomaanmatkailun kehittämisen yhteydessä. Lisättävä on mm. ulkomaisia kuvaamataiteen näyttelyjä sekä musiikki- ja teatterivierailuja. Tärkeän ulkomaisen kirjallisuuden lisääntyvä käännättäminen kotimaisille kielille ja julkaiseminen täällä on turvattava tarvittaessa valtion tuen kautta.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue korostaa erityisesti UNESCOn merkitystä ja pyrkii lisäämään Suomen osallistumista sen toimintaan.