Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/426

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Sosialidemokraattisen puolueen kuluttajapoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Sosialidemokraattisen puolueen kuluttajapoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1972
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN KULUTTAJAPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty SDP:n puoluekokouksessa Tampereella 1.-4. 6. 1972

1 Yleispoliittisen perustelu

Työn ja pääoman välinen ristiriita ei ilmene vain silloin, kun työläinen myy työvoimaansa kapitalistille. Yhtäläinen riisto on kysymyksessä silloinkin, kun kuluttaja ostaa työn tuloksia pääoman omistajalta. Sosialidemokraattinen puolue näkee periaateohjelmassaa, ettei markkinatalous pysty ohjaamaan talouselämän kulkua. Siksi sosialidemokraattisen kuluttajapolitiikan tehtävänä on yhteiskuntapolitiikan osana rakentaa edellytyksiä sosialistisen suunnitelmatalouden toteuttamiseen.

Kapitalistisen markkinatalouden periaatteiden mukaisesti toimivan tuotannon ja kaupan yksityiseen voitontavoitteluun tähtäävän ajattelun ja pyrkimysten tilalle on luotava taloudellinen demokratia, jonka perustana on ihmisen tasa-arvoisuus ja hyvinvointi.

2 Kuluttajaliikkeen synty ja kehitys

Kapitalistit välttävät vapaan kilpailun luovan parhaat edellytykset talouselämän kehittymiselle ja kuluttajan hyvinvoinnille. Vapaata kilpailua esiintyi jonkin verran 1800-luvulla. Sen vallitessa työläisiä ja kuluttajia rasittaneet epäkohdat kärjistyivät. Vapaata kilpailua ei kuitenkaan enää ole, koska se ei ole elinkeinoelämälle edullista. Rajoittaessaan yritysten välistä kilpailua kapitalistinen elinkeinoelämä ei tähtää kuluttajan parhaaseen, vaan voiton maksimointiin.

Osuustoimintaliike syntyi köyhyyden poistamiseksi ja riistämisen estämiseksi. Nykymuotoisen osuuskauppaliikkeen katsotaan alkaneen 1844 Rochdalessa. Tällöin työläiskuluttajat perustivat osuuskaupan, jonka tarkoituksena oli kunnollisten tarvikkeiden hankinta ja kuluttajien suojeleminen kaupankäynnin epäkohdilta.

Suomessa kulutusosuustoiminta sai ennen kaikkea työväestön ja torppareiden kannatuksen. Suomessa yhteisenä alkaneesta osuuskauppallikkestä vuosina 1916 ja 1917 tapahtuneen jakautumisen seurauksena syntynyt ja työväestön kannattama edistysmielinen suunta näki tehtäväkseen nimenomaan vähävaraisten ihmisten kuluttaja-aseman suojelemisen ja parantamisen.

Toisenlainen kuluttajaliike syntyi Yhdysvalloissa 1930-luvulla, jolloin perusteltiin useita kuluttajajärjestöjä. Yhdistykset olivat talouselämästä riippumattomia kansalaisjärjestöjä. Niiden toiminta perustui alkuaikoina kuten suurelta osalta nykyisinkin tuotteiden testaukseen.

Kotitaloudellisen valistus- ja järjestötoiminnan kehittäminen on useissa Euroopan maissa synnyttänyt kuluttajaliikkeen. Eräissä maissa valtio on tukenut sitä merkittävästi. Näin on tapahtunut mm. Pohjoismaissa. Näissä valtion, elinkeinoelämän ja kuluttajien yhteiset organisaatiot ovat ryhtyneet kuluttajapolitiikan toteuttajiksi. Suomessa tällaista toimintaa varten perustettiin v. 1965 kuluttajaneuvosto.

3 Sosialidemokraattisen kuluttajapolitiikan yleistavoitteet

Kuluttaja ja yhteiskunta

Sosialidemokraattisen kuluttajapolitiikan pyrkimyksiä ja keinoja ei voida erottaa puolueen muusta yhteiskuntapolitiikasta, vaan ne on nivellettävä yhtenä osana yhteiskunta- ja talousjärjestelmän uudistustavoitteisiin.

Porvarillisen kuluttajapolitiikan tavoitteena on mukauttaa kuluttajat vallitsevaan talous- ja kilpailujärjestelmään ja tehdä heistä tätä ylläpitävä voima.

Sosialidemokraatit eivät tätä hyväksy, vaan vastustavat elintasokilpailua luovaa ja ylläpitävää talousjärjestelmää, joka ei ensisijaisena päämääränään pidä kuluttajien tarpeiden tyydyttämistä, vaan voiton maksimointia. Sosialidemokraattinen puolue vaatii, että markkinoihin on vaikutettava yhteiskunnan toimin siten, että ne mukautuvat jatkuvasti kuluttajan tarpeisiin. Päämääränä on sellaisen kuluttajapolitiikan toteuttaminen, joka antaa kuluttajille suojaa ja tukea sekä ohjaa tuotannon sellaisiin tavaroihin ja palveluksiin, jotka nyt ja tulevaisuudessa parhaiten palvelevat kuluttajien tarpeita.

Kuluttajapolitiikan toteuttamiseen ei riitä, että yhteiskunta ja kuluttajajärjestöt kasvattavat mahdollisimman monia valistuneita kuluttajia. Valveutuneet kuluttajat voivat tietoisella käyttäytymisellään jonkin verran vaikuttaa kauppaan ja tuotantoon, mutta pääasiallinen hyöty valistuneisuudesta on henkilökohtaista.

Erilaiset kulutuslähtökohdat ja elinolosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti kuluttajan mahdollisuuksiin perehtyä kuluttajakysymyksiin. Tuotekohtainen tiedotus tavoittaa varmimmin varakkaimmat ja valistuneimmat kuluttajat ja saattaa heidät entistä edullisempaan asemaan vähävaraiseen kansanosaan verrattuna. Kulutuskykyisempää väestönosaa ja tuotannon tarpeita palveleva tutkimus on ollut omiaan johtamaan harhaan köyhempää kuluttajaa. Eriarvoisuuden poistamisen ohella sosialidemokraattien tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota henkilökohtaisen tietouden kotitaloudessa antamaan hyötyyn.

Sosialidemokraattisen puolueen harjoittaman solidaarisen kuluttajapolitiikan tehtävänä on huolehtia siitä, että lainsäädäntöä ja hallintoa kehittämällä turvataan erityisesti vähävaraisen kuluttajan talous ja terveys.

Kuluttaja ja elinkeinoelämä

Sosialidemokraattien käsityksen mukaan tuotannon ja jakelun on palveltava kuluttajia eikä heitä saa alistaa vain elinkeinoelämän palvelijoiksi. Siksi puolueen jäsenten ja edustajien on yhteiskunnan eri elimissä sekä vapaassa järjestötoiminnassa, erityisesti ammattiyhdistysliikkeessä, pyrittävä sellaisiin tulonjakopoliittisiin ratkaisuihin, jotka luovat toteutumisedellytyksiä vähävaraisia hyödyttävän kuluttajapolitiikan toteuttamiselle. Erityisesti on huolehdittava siitä, että ulkomaista tuontia korvataan nykyistä enemmän kotimaisella tuotannolla ja palveluksilla.

Puolue ei voi myöskään tukea sellaista kuluttajapolitiikkaa, josta ovat vastuussa vain kuluttajat. Vastuu on lisäksi Säilytettävä sekä yhteiskunnalle että elinkeinoelämälle. Sosialidemokraattista elinkeinopolitiikkaa toteutettaessa on otettava huomioon, että sen avulla aikaansaatu, oikeaan suutautunut ohjattu kulutus johtaa suurempaan taloudelliseen tasa-arvoon.

Kapitalistisen markkinatalouden vallitessa kuluttaja ohjataan mainonnan keinoin haluamaan sitä, mitä valmistetaan ja myydään.

Tosiasiassa kuluttajalla ei nykyisin ole mahdollisuuta valita sopivinta hyödykettä, koska tuotanto ja kauppa valikoimallaan rajoittavat hänen valintamahdollisuutensa. Tuotannon ja tarjonnan rajaamisessa ei kuluttajan etu ole ratkaissut.

Erilaiset kaupan ilmaispalvelut maksetaan todellisuudessa myös niillä, jotka eivät näitä palveluja käytä. Näin syntyy useimmiten tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Tavoitteeksi on asetettava, että kuluttaja maksaa ostamistaan tavaroista ja palveluksista vain niiden todellisen tuotanto- ja jakelukustannusten mukaisen hinnan.

Luotto- ja osamaksukaupan piirissä esiintyy epäkohtia, jotka kipeimmin rasittavat vähävaraisinta kuluttajaa. Osa epäkohdista voidaan torjua, jos jakelukaupan harjoittaja ei samalla voi toimia luoton antajana tai välittäjänä. Nykyinen osamaksukauppa on korvattava sellaisella luottokaupalla, jossa luotonantajina toimivat rahalaitokset, ja näin saadaan kaikki kuluttajat myyjään nähden käteisasiakkaan asemaan.

Tarvekeskeisen kuluttajaystävällisen elinkeinopolitiikan tulee perustua kuluttajan tasavertaisiin taloudellisiin lähtökohtiin eikä yksinomaan tuottajan ja kaupan pyrkimyksiin.

Kuluttaja ja ympäristö

Vanhentuneen käsityksen mukaan ihmisen elämä oli taistelua luonnonvoimia vastaan ja luonnonantimien valloittamista. Nykyaikana kuluttaja ei voi määrättömästi riistää luonnon antimia ja varoja. Niiden rajallisuus on otettava huomioon kaikessa kulutuksessa. Siksi ihmisen ainoa mahdollisuus on mukautua luonnon järjestelmään sen yhtenä osana.

Hyödykkeiden hinta on lähes aina väärin laskettu, koska mukaan ei ole otettu luonnonvarojen vähenemisestä ja saastumi: sesta aiheutuvia kustannuksia. Nämä on otettava mukaan kus tannuksiin. Kustannuksien oikeudenmukainen jako on toteutettava kuluttajien, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän välillä. Ihmisten biologisten perustarpeiden tyydyttämisen kannalta ratkaisevia tekijöitä ovat puhdas ilma ja vesi sekä liikkuminen ja oleskelu saastumattomassa luonnossa. Näitä jokamiehen oikeuksia on puolustettava ja lisättävä.

Kuluttaja asuu ja liikkuu nykyisin pääasiassa ympäristössä, jonka ihminen on muokannut. Yhdyskuntia suunniteltaessa ja rakennettaessa ei niiden käyttäjien, asukkaiden, mielipiteitä riittävästi kuulla. Yhdyskuntasuunnittelun päämääräksi on otettava mahdollisimman monen ihmisen etu ja viihtyvyys.

Jakelukaupan kehittyminen synnyttää ongelmia, jotka vaikeuttavat erityisesti vanhojen ja vähävaraisten kuluttajien hyödykkeiden hankintaa. Kaupan keskittyminen yhä harvempiin ja harvassa oleviin yksiköihin alentaa kaupan kustannuksia, mutta hankaloittaa suuresti julkisten kulkuneuvojen varassa liikkuvan ja liikuntavammaisten kuluttajan elämää. Autotavaratalojen halvat hinnat maksaa kuluttaja takaisin lisääntyneinä matkakuluina ja menetettynä vapaa-aikana.

Jakelukaupan toimipisteitä sijoitettaessa on lähtökohtana oltava kaikkien kuluttajien etu eikä kaupan näkökohdat. Tarvittaessa on yhteiskunnan tuettava jakelukaupan toimintaa alueilla, joilla se on kuluttajien kannalta perusteltua vaikkakin ehkä liiketaloudellisesti kannattamatonta.

4 Kuluttajainsuojelu

Kuluttajainsuojelulla tarkoitetaan sellaisia lainsäädännöllisiä ja hallinollisia toimia, joiden tarkoituksena on suojella kansalaisten taloutta ja terveyttä.

Kuluttajan kannalta merkittävimpiä ovat ne lait, joilla säädellään talouselämää yleensä ja erityisesti ns. varallisuusoikeudellisia oikeustoimia, sekä lait, joilla estetään elinkeinonharjoittajaa voitonpyynnissään vaarantamasta välittömästi tai välillisesti kuluttajan terveyttä.

Kauppalainsäädäntömme perustuu pääosiltaan vuoden 1734 kauppakaareen. Kauppaa koskeva lainsäädäntö on viipymättä uudistettava vastaamaan nykyajan vaatimuksia.

Mainonnalla pyritään suostuttelemaan kuluttajaa ratkaisuihin, jotka aina eivät ole hänen etujensa mukaisia. Sen vuoksi mainonnan ja markkinoinnin kohteita ja keinoja on rajoitettava ja tutkittava mahdollisuuksia verottaa kuluttajan kannalta epäsuotavaa ja liiallista mainontaa. Televisiomainonta on lopetettava. Mainonnalle on luotava riittävä valvonta ja harhaanjohtava mainonta on saatettava yleisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Perimmäiseksi tavoitteeksi on asetettava mainonnan korvaaminen kuluttajalle ystävällisemmällä tiedotusmuodolla. Valvonnan tehostamiseksi ja oikeudenhaun helpottamiseksi on luotava valtakuinnallinen kuluttaja-asiamies-järjestelmä.

Hintojen ja maksujen tehokas kurissapito on kuluttajan talouden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tätä varten valtiovalta tarvitsee pysyvät valtuudet hintojen ja maksujen säännöstelemiseksi. Kaikkia hyödykkeitä koskevan tiukan säännöstelyn ylläpito ei ole mahdollista eikä kaikilta osin kuluttajankaan etujen mukaista.

Kun hintasäännöstelyä toteutetaan, sen tulee perustua viranomaisten suorittamaan runsaaseen ja tehokkaaseen tutkimus- ja valvontatoimintaan sekä elinkeinonharjoittajien laajaan hintojenilmoitusvelvollisuuteen. Tällainen järjestelmä mahdollistaa viranomaisten nopean puuttumisen asioihin jos hinnat uhkaavat riistäytyä valloilleen.

Elintarvikelainsäädäntöä kehitettäessä on päämääräksi asetettava kuluttajan terveyden turvaaminen eikä teollisuuden ja kaupan toiminnan helpottaminen. Elintarvikkeiden valmistusmenetelmien ja koostumuksen valvonta on toteutettava täydellisesti. Tavaraselosteet on tehtävä pakollisiksi ja vapaa vaihto- ja palautusoikeus on toteutettava samoja periaatteita noudattaen kuin esim. E-osuuskauppaliikkeessä. Tavaraselosteissa on selvitettävä hyödykkeiden koostumus ja valmistuksessa mahdollisesti käytetyt lisäaineet ja elintarvikkeiden luonnollisesta kypsymisestä poikkeavat valmistusmenetelmät. Nykyisin sallittujen lisäaineiden lukumäärää on vähennettävä. Kuluttajien suojelemiseksi on sekä kotimaisten että tuontielintarvikkeiden tutkimusta ja valvontaa tuntuvasti tehostettava. Samojen periaatteiden mukaisesti on kuluttajaa suojeltava myös muiden hyödykkeiden käyttäjänä.

Jotta kunnallishallinnollisin, demokraattisin toimin voidaan vaikuttaa kuluttajaongelmien ratkaisemiseksi, on kaupunki- ja maalaiskuntiin perustettava lakisääteiset kuluttajakunnat.

5 Kuluttajatutkimus

Kuluttajan tarpeiden ohjaamiseksi haluttuun suuntaan on kehitetty menetelmiä, jotka lisääntyvässä määrin vaikuttavat kuluttajan arvostuksiin ja hänen tekemiinsä valintoihin. Markkinoinnin ja mainonnan haitallisia vaikutuksia voidaan tehokkaasti vastustaa vasta sitten, kun niitä tunnetaan muuallakin kuin elinkeinoelämän piirissä.

Markkinointimenetelmiä ja mainontaa tutkittaessa on pyrittävä luomaan sellaisia korvaavia tiedotusmenetelmiä, joiden avulla nykyisenlainen mainonta voitaisiin kokonaan lopettaa. Tähän saakka mainonnan ja markkinoinnin avulla aikaansaatujen suurien valmistussarjojen tuottama taloudellinen hyöty on mennyt kohtuuttoman usein mainonnan ja markkinoinnin kustannuksiin. Kuluttajapoliittisten tutkimusten ja niihin pohjautuvien kuluttajaystävällisten ratkaisujen on perustuttava yksityisen kuluttajan tosiasiallisiin järkevän kuluttamisen mahdollisuuksiin. Sen vuoksi kuluttajatutkimuksen tehtävänä on antaa tietoja yhteiskunnan eri toimielimille ja yksityisille kuluttajille koulutuksesta yleensä samoin kuin yksityisten kuluttajien toimista erilaisten tulojen käytössä.

Kuluttajan asenteet vaikuttavat hänen käyttäytymiseensä ja kulutustottumuksiinsa. Riittävän laaja ja monipuolinen kuluttamiseen liittyvä käyttäytymistieteellinen tutkimus auttaa kuluttajaa suhtautumaan kriittisesti omiin toimiinsa ja tarpeisiinsa.

Kuluttajatutkimuksen näkyvin ja yliarvostetuin osa on ollut hyödykkeiden testaaminen. Kuluttajalle on välttämätöntä saada asiallista, puolueetonta ja vertailukelpoista tietoa eri hyödykkeistä. Kaikkia mainittuja vaatimuksia täyttävää tutkimustoimintaa ei ole riittävästi harjoitettu. Pätevienkin tutkimusten käyttöä on lisäksi haitannut niiden vaikealukuisuus. Tavallisen kuluttajan mahdollisuudet saada apua ongelmiinsa tutkimuslaitosten julkaisuista ovat varsin vähäiset. Tämän vuoksi tutkimusten tulokset on pyrittävä selvittämään mahdollisimman havainnollisesti: Tietoja julkistettaessa tulee myös tuotteen ja valmistajan nimi ilmoittaa.

Tutkimustoimintaan ei ole ollut käytettävissä riittävästi varoja. Lisäksi se on ollut osittain suunnittelematonta ja päällekkäistä. Kaikkia kuluttajia kunnolla palvelevan hyödyketutkimuksen toteuttamiseksi on saatava aikaan demokraattisen valvonnan alainen keskusjohtoinen tutkimustoiminta.

6 Kuluttajavalistus

Kuluttajakasvatus

Itsenäinen ja kriittinen kuluttaja kykenee tekemään taloudellisesti viisaita valintoja, kun hänelle varataan mahdollisuus saada riittävästi tietoja tarjolla olevista hyödykkeistä ja niiden ominaisuuksista.

Jotta kuluttajat nykyistä paremmin voisivat käyttää valintaoikeuttaan laajenevilla hyödykemarkkinoilla, on kuluttaja-asenteen kasvatus aloitettava yhteiskunnan toimesta jo esikouluvaiheessa.

Samanaikaisesti asennekasvatuksen kanssa on aloitettava syvällisempi kuluttajakasvatus ja kuluttajatietouden opettaminen, joka on alusta alkaen liitettävä kaikkien yhteiskunnan ylläpitämien koulumuotojen opetusohjelmaan niiden kaikilla asteilla.

Aikuiskasvatus voi paikata vanhan koulun kuluttajakasvatukseen jättämiä aukkoja. Sosialidemokraattinen puolue näkee, että erityisesti Työväen Sivstysliitto työväenliikkeen opinto- ja kulttuurikeskuksena voi monin tavoin vaikuttaa työväenliikkeen hengen mukaisen kuluttaja-asenteen muotoutumiseen ja kuluttajatiedon laajentamiseen ja syventämiseen.

Sosialidemokraattinen puolue toteaa, että kansanvaltaisesti johdettu osuuskauppaliike voi tehokkaasti toimia kuluttajan etu- ja yhteistyöjärjestönä, ja vaatii, että E-osuuskauppaliikkeen aatteellisen keskusjärjestön asemaa kuluttajien etujärjestönä kaikin voimin vahvistetaan.

Puolue edellyttää, että E-osuuskauppaliike kiinnittää omassa valistus- ja kasvatustyössään nykyistä huomattavasti enemmän huomiota jäsentensä ja kannattajiensa kuluttajatietouden lisäämiseen.

E-liikkeen hallintoelimissä olevien puolueiden jäsenten on myös huolehdittava siitä, että osuuskauppaliikkeen oman ammattikoulutuksen henki ja arvomaailma suuntautuu kokonaan uudenlaiseen palveludemokratiaan ja poikkeaa siten yksityisen liikemaailman voitontavoitteluun tähtäävästä koulutuksesta.

Kuluttajainformaatio

Kuluttajatietouden leviämisen ongelmana on, että se viimeksi tavoittaa vähävaraisimmat ja vaikeimmissa elinolosuhteissa asuvat ja toimivat kuluttajat, joille se olisi kaikkein tärkeintä. Tähän vuoksi on yhteiskunnan toimin luotava niin laaja tiedotusverkko, että sen avulla säännöllisesti tavoitetaan kaikki kuluttajat. Päämääränä tulee olla koko kansalle tarkoitetun valtion kustantaman kuluttajalehden aikaansaaminen.

Sosialidemokraattinen puolue vaatii, että yleisradiotoiminnassa on lisättävä kuluttajainformaatiota sen eri muodoissa. Radion ja tv:n ohjelmapolitiikasta päätettäessä on pyrittävä siihen, että kuluttajien ongelmia käsitellään myös muissa kuin varsinaisissa kuluttajaohjelmissa.

7 Ehdotus päätöslauselmaksi

Esittäessään MX puoluekokouksen hyväksyttäväksi edellä olevan Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kuluttajapoliittisen ohjelman puoluetoimikunta ehdottaa,

- että puolueen harjoittama kuluttajapolitiikka nivelletään yhteiskunta- ja talousjärjestelmän uudistustavoitteisiin ja luodaan edellytykset kuluttajapolitiikan toteuttamiseen tuloeroja tasoittamalla ja taloudellista demokratiaa kehittämällä sekä vaikuttaen markkinoihin yhteiskunnan toimin siten, että ne mukautuvat jatkuvasti kuluttajien tarpeisiin;
- että sosialidemokraattisen kuluttajapolitiikan tehtävänä on antaa tukea ja suojaa sitä eniten tarvitseville sekä ohjata tuotantoa sellaisiin tavaroihin ja palveluksiin, jotka nyt ja tulevaisuudessa palevelevat nimenomaan vähäväkisen kuluttajan tarpeita;
- että määrättäessä hyödykkeiden hinta on otettava huomioon luonnonvarojen vähenemisestä ja saastumisesta aiheutuvat kustannukset ja ne on jaettava oikeudenmukaisesti elinkeinoelämän, yhteiskunnan ja kuluttajien välillä:
- että vanhentunut kauppaa koskeva lainsäädäntö uudistetaan ja huolehditaan siitä, että estetään pääomien keskittymisestä syntyvät kilpailurajoitusmahdollisuudet;
- että televisiomainonta lopetetaan ja tutkitaan mahdollisuuksia verottaa kuluttajan kannalta epäsuotavaa ja liiallista mainontaa;
- että mainonnalle luodaan riittävä valvonta ja harhaanjohtava mainonta saatetaan yleisen syytteen alaiseksi rikokseksi ja että valvonnan tehostamiseksi ja oikeudenhaun helpottamiseksi luodaan valtakunnallinen kuluttaja-asiamiesjärjestelmä;
- että eri elintarvikkeiden valmistusmenetelmien koostumuksen valvonta ja ennakkotarkastus on toteutettava täydellisesti ja että tavaraselosteet tehdään pakollisiksi ja nykyisin sallittujen lisäaineiden lukumäärää vähennetään;
- että kuluttajakasvatus ja kuluttajatietouden opettaminen on otettava kaikkien yhteiskunnan ylläpitämien koulumuotojen ja työväenliikkeen kasvatusjärjestöjen ohjelmaan;
- että yhteiskunnan toimin saadaan aikaan koko kansalle tarkoitettu kuluttajalehti ja että yleisradiotoiminnassa lisätään kuluttajavalistusta;
- että puolueen edustajat kunnallisissa elimissä toimivat jakelukaupan sijoittamiseksi kuluttajain edut parhaiten turvaavalla tavalla ja että ryhdytään toimiin vähittäiskaupan taloudelliseksi tukemiseksi siellä, missä kuluttajain etu vaatii kannattamattoman kaupan säilyttämistä tai perustamista;
- että nykyisen osamaksukaupan tilalle luodaan uusi kuluttajain edut huomioon ottava ja tarkoin valvottu kulutusluottojärjestelmä, joka saattaa kaikki kuluttajat myyjään nähden käteisasiakkaan asemaan.